Ukrainan ja Yhdysvaltojen presidentit vahvistivat maiden strategisen kumppanuuden – Onko Suomi jäämässä jo Ukrainankin kehityksestä?

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja Yhdysvaltain presidentti Joe Biden tapasivat eilen 1.9.2021 Washingtonissa.

Tapaamisen 11 minuuttia kestävän tiedotusosuuden voi käydä katsomassa täältä. Tilaisuudessa Bidenin sanat vakuuttivat Yhdysvaltojen tahdosta Ukrainan suhteen.

Zelenskyin Washingtonin vierailuun liittyvä mielenkiintoisin asia Suomen kannalta on ehkä julkilausuma Yhdysvaltojen ja Ukrainan strategisesta kumppanuudesta (U.S.-Ukraine Strategic Partnership, стратегическое партнёрство Украины и Соединенных Штатов Америки).

Tuo julkilausuma löytyy sekä Yhdysvaltojen presidentin että Ukrainan presidentin kotisivuilta (White House 1.9.2021 ja Президент Украины 1.9.2021).

Volodymyr Zelenskyi valtuuskuntineen sai Yhdysvaltojen vierailullaan kohtelun, jota kaikki Washingtonissa vierailevat eivät saa. Harvoin etenkään Suomesta vierailevat saavat.

Vastaavan näyttävyyden sai puolustusministeri Jussi Niinistö, kun hän vieraili Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin kanssa tavaten puolustusministeri James Mattisin. Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen puolustusministerit allekirjoittivat tuolloin 8.5.2018 yhteisen aiejulistuksen, jolla tiivistetään maiden puolustusyhteistyötä.

Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö, Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Yhdysvaltojen puolustusministeri James Mattis näyttävissä puitteissa Washingtonissa toukokuun toisen viikon alussa vuonna 2018.

Kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan vuonna 2014 ja aloitti sotimisen Itä-Ukrainassa, Joe Biden oli silloin presidentti Barack Obaman varapresidentti. Biden hoiti pitkälle tuolloin Yhdysvaltojen puolesta Ukraina-kysymystä. Tuon ajan kokemukset Venäjän toiminnassa näkyvät Bidenin tämän päivän niissä ratkaisuissa, joita Yhdysvallat tekee Ukrainan hyväksi.

****

Asiakirja Yhdysvaltojen ja Ukrainan strategisesta kumppanuudesta on mielenkiintoista luettavaa etenkin meille suomalaisille, kun olemme samassa tilanteessa suhteessa Venäjään kuin Ukraina. Me molemmat olemme ainoina jäljellä olevina Euroopan puolella Mustanmeren ja Barentsinmeren välissä, joilla on yhteistä maarajaa Venäjään ilman Nato-jäsenyyden tuomaa turvaa.

Valko-Venäjä voidaan lukea Venäjän etupiiriin kuuluvaksi.

Eipä ihme, että presidentti Sauli Niinistö vieraili Ukrainassa 12.–13. syyskuuta 2019 osallistuen myös Krimin tilannetta käsittelevään Crimea Platform -huippukokoukseen (Presidentin kanslia 12.8.2021). Tilaisuudessa oli lukuisia Itä-Euroopan Nato- ja EU-maiden johtajia.

Asiakirja Yhdysvaltojen ja Ukrainan strategisesta kumppanuudesta käsittää viisi lukua, jotka ovat otsikoiltaan:

I Turvallisuus ja puolustus (Security and Defense, Безопасность и оборона).

II Demokratia, oikeuslaitos ja ihmisoikeudet (Democracy, Justice, and Human Rights, Демократия, правосудие и права человека).

III Energiaturvallisuus ja ilmasto (Energy Security and Climate, Энергетическая безопасность и климат).

IV Talouskasvu ja hyvinvointi (Economic Growth and Prosperity, Экономический рост и процветание).

V [Korona-]pandemia ja humanitaarinen apu (Pandemic Response and Humanitarian Assistance, Противодействие пандемии и гуманитарная помощь).

Otan noista luvuista meitä suomalaisia kiinnostavat kohdat Venäjään liittyen.

America’s support for Ukraine’s sovereignty and territorial integrity is unwavering.

Vapaasti suomennettuna tuo pohjimmainen yleislause, jonka alle kaikki muu on kirjattu:

Yhdysvaltojen tuki Ukrainan suvereniteetille ja alueelliselle koskemattomuudelle on vankkumaton.

I-luvussa on kirjaus strategisen puolustusyhteistyön tiivistämisestä:

The United States and Ukraine have finalized a Strategic Defense Framework that creates a foundation for the enhancement of U.S.-Ukraine strategic defense and security cooperation and the advancement of shared priorities, including implementing defense and defense industry reforms, deepening cooperation in areas such as Black Sea security, cyber defense, and intelligence sharing, and countering Russian aggression.

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvallat ja Ukraina ovat saaneet päätökseen puolustusta koskevan strategisen puitesopimuksen, joka luo perustan Ukrainan ja Yhdysvaltojen välisen strategisen yhteistyön lujittamiselle puolustuksen ja turvallisuuden alalla sekä yhteisten painopisteiden edistämiseen, mukaan lukien puolustus- ja puolustusteollisuuden uudistukset, yhteistyön syventäminen eri aloilla kuten esimerkiksi Mustanmeren turvallisuus, kyberpuolustus ja tiedustelutietojen jakaminen sekä Venäjän hyökkäyksen torjuminen.

Ukrainan puolustusministeri Andrei Taran (Андрей Таран) ja Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin allekirjoittivat Zelenskyin Washingtonin vierailuun liittyen 31. elokuuta Pentagonissa puitesopimuksen maiden puolustuskumppanuuden strategisista perusteista. Sopimus on viisivuotinen vuoteen 2026 saakka (Ministry of Defence of Ukraine 31.8.2021).

Sopimus löytyy Fact Sheet -muodossa Pentagonin sivuilta (Fact Sheet – U.S.-Ukraine Strategic Defense Framework 31.8.2021).

Tuo on siis samanlainen aiejulistustyyppinen sopimus, minkä Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat Yhdysvaltojen kanssa reilu kolme vuotta sitten toukokuussa.

Ukraina oli Neuvostoliiton keskeisin neuvostotasavalta heti Venäjän jälkeen ennen Valko-Venäjää. Nyt Ukraina on ottanut Suomen ja Ruotsin lähes kiinni muutamassa vuodessa Yhdysvallat-yhteistyössään.

Nuo puitesopimukset ovat yleisluonteisia asiakirjoja ja julkisuuteen tarkoitettuja. Niiden pohjalta käydään sitten todellisia sotilaallista kanssakäymistä, josta ei laajemmin ulkopuolisille kerrota.

****

Ukrainan ja Yhdysvaltojen välisessä puolustuskumppanuussopimuksessa tarkastellaan myös Ukrainan puolustusteollisuuden uudistuksia Ukrainan Nato-jäsenyyttä koskevien pyrkimysten tueksi. Siis sitä, että Ukrainan puolustusteollisuuden tuotteet täyttävät Nato-standardit:

Implementing defense sector reforms, in line with NATO principles and standards, building on the significant progress made since 2014.

Ukrainassa on edelleen laajaa puolustusteollisuutta ja sen perinteet ovat vahvat Neuvostoliiton jäljiltä. Perinteitä on etenkin ohjustekniikassa ja lentokoneiden – suurten kuljetuskoneiden – rakentamisessa.

Yhdysvaltojen puolelta on erityistä yhteistoiminta Ukrainan kanssa Mustallamerellä, jossa Nato-maina ovat Romania, Bulgaria ja Turkki.

Sopimustekstien mukaan Yhdysvalloille on tärkeää, että vielä Natoon kuulumattomat maat – kuten Suomi ja Ukraina – saavat itse päättää vapaasti mahdollisen Nato-jäsenyyden hakemisesta eikä Venäjän puuttumista asiaan sallita, vaikka kyse on Venäjän rajanaapureista.

Ukrainan puolustusministeri Andrei Taran ja Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin allekirjoittivat 31.8.2021 Pentagonissa maiden välisen puolustuspuitesopimuksen.

****

Kun presidentti vaihtui Yhdysvalloissa tämän vuoden alussa, Yhdysvaltojen sitoutuminen Ukrainan turvallisuuteen on vahvistunut muutamassa kuukaudessa merkittävästi. Asiat ovat edenneet rivakasti.

Onko Yhdysvallat sitoutunut julkisella kannanotoillaan ja teoillaan jo enemmän Ukrainan turvallisuuteen kuin Suomen turvallisuuteen?

Käsittelin tuota Yhdysvallat-Ukraina-suhteiden kehitystä jo keväällä kirjoituksessa otsikolla Suomi, Ukraina ja Venäjä – Ja tietysti maiden Nato-jäsenyys (US-blogi 12.4.2021).

U.S. will stand by Ukraine in face of Russian aggression, Biden says” (Los Angele Times 22.4.2014).

Biden offers Ukraine ‘unwavering support’ in faceoff with Russia” (Reuters 2.4.2021).

Nuo Bidenin sanat ovat ajanjaksolta, kun Venäjä keskitti sotavoimiaan runsaasti Ukrainan rajoille.

Nyt Bidenin myötä Venäjäkin varmasti miettii tarkemmin, jos aikomus olisi tehdä lisää sotilasinterventioita Ukrainaan. Yhdysvallat on sanoillaan ja teollaan ottanut todellakin vastuuta Ukrainan turvallisuudesta ja varmasti nostattanut Venäjän hyökkäyskynnystä Ukrainaan.

Toistaiseksi Venäjä ei ole vielä kommentoinut poliittisella tasolla Ukrainan ja Yhdysvaltojen tiivistyvää suhdetta. Esimerkiksi Tass ja RIA Novosti ovat toistaiseksi kirjoittaneet vain yhden jutun kumpikin, eikä ainakaan noiden juttujen sisällöissä ole erityistä kommentoitavaa (Тасс 1.9.2021 ja РИА Новости 2.9.2021).

****

Suomen yhteydet Joe Bideniin olivat vähäiset niin Obaman kaudella kuten myös nyt, kun Biden on Yhdysvaltojen presidentti. Biden kävi varapresidenttinä mm. Ruotsissa ja hänen sanansa olivat ruotsalaisille todellista nannaa, kun Biden antoi käytännössä Ruotsille Yhdysvaltojen turvatakuut.

Tapasiko presidentti Niinistö Bidenia muutoin kuin jossain laajemman kokouksen yhteydessä? Esimerkkinä Münchenin turvallisuuskonferenssi konferenssi helmikuussa 2018.

Olisikohan edes tuo tapaaminen järjestynyt, jos tuolloin Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen välinen puolustuksen puitesopimus ei olisi ollut valmistelussa?

Olikohan edes muita kahdenkeskisiä tapaamisia?

Nyt Ukrainan presidentti on jo päässyt Valkoiseen taloon, ja Ukraina on ottanut aimoaskelia maiden välisessä sotilaallisessa yhteistyössä. Ukraina mainostaa tuota yhteistyötä surutta kuten kaikki muutkin Itä-Euroopan maat Suomea lukuun ottamatta.

Euroopan turvallisuusjärjestelyissä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen idea Itä-Euroopan maiden saattamisessa länteen on ollut siis, että kun Yhdysvalloilla on riittävästi sotilaallista voimaa Venäjää vastaan, länteen pyrkivien Itä-Euroopan maiden suunnanmuutokset tapahtuvat Yhdysvaltojen suojaamana, ei sotilaallisesti kyvyttömän EU:n suojaamana. Valtaosalle Itä-Euroopan maita Nato-jäsenyys on koittanut ennen EU-jäsenyyttä.

Vastaavasti olisi käynyt Ukrainallekin, jos maa olisi otettu Yhdysvaltojen toiveiden mukaisesti Naton jäseneksi vuonna 2008. Mikä soppa syntyikin, kun sitten EU meni hääräämään Ukrainaan ohi Naton ja Yhdysvaltojen. Tuota soppaa selvitellään edelleen. Nyt kuitenkin Ukraina tulee olemaan Natossa ennen EU-jäsenyyttä. Palaamme siis alkuperäiseen järjestykseen.

Opetus: jo johonkin hankkeeseen liittyy riskejä, pidä huoli – siis EU pidä huoli –, että sinulla on riittävästi sotilaallista voimaa viemään hanke loppuun. Tuo ei tarkoita sotilaallisen voiman käyttöä vaan hanketoimijan painoarvon muodostamista.

Itä-Euroopan maat pitävät suhteita sinne, missä on riittävästi todellista sotilaallista voimaa sitä vihollistahoa vastaan, joka on ilmeinen. Tuo vihollistaho on siis Venäjä. EU:ta ei näihin puolustusturvallisuusjuttuihin Itä-Euroopan maissa haikailla kuten puolestaan Suomessa jatkuvasti haikaillaan.

Onko Suomi taas kerran omaehtoinen poikkeus kuten se oli omaehtoinen poikkeus, kun Nato laajeni itäisessä Euroopassa vuosina 1999 ja 2004?

Jos Suomi ei hankkisi edes hävittäjiä Yhdysvalloista, olisi viesti Yhdysvalloille selvä: Suomi haluaa sinnitellä yksinään tai EU:n oliiviöljyn varassa Venäjän mahdollisia aggressioita vastaan. Suomi ei kaipaa Yhdysvaltojen puolustavia kannanottoja, joita nyt Ukraina saa Yhdysvalloilta.

+9

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu