Ukrainan vastahyökkäys – Lännessä on mietittävä myös jatkotoimet Venäjää vastaan, jos vastahyökkäys epäonnistuu

Yllä artikkelikuvassa mainittu kirja löytyy Yhdysvaltain maavoimien (United States Army, kotisivut) sivuilta (The European Theater of Operations, The Last Offensive, 71–183070, 1993).

Ukraina on jo aloittanut rintamalinjojen äärellä aktiiviset valmistelut sotilashyökkäykseen Venäjän hallussa olevien alueiden vapauttamiseksi. Hyökkäystoimet on nimetty vastahyökkäykseksi. Myös Venäjällä Ukrainan tulevat toimet on nimetty vastahyökkäykseksi (контрнаступления).

Aktiivisilla valmisteluilla tarkoitan todellisia sotavoimien siirtoja ja valmistelevia sotatoimia rintamalinjojen tuntumassa.

Venäläiset käyttävät rintamalinjasta nimitystä taistelukontaktilinja, lyhenteenä LBS (линия боевого соприкосновения, ЛБС). Englannin kielessä kyse on pelkästään kontaktilinjasta (line of contact). Etulinja (front line, front-line tai frontline) on puolestaan venäjäksi линия фронта.

Yksi sivusto, jolla on esitetty etulinjan sotajoukkoja, on Карта линии фронта в Украине -sivusto. Tuollakin sivustolla kannattaa käydä, jos asia kiinnostaa. On toki aina muistettava tietojen varmentaminen eri lähteistä.

Venäjä on jo puolestaan tyytynyt hallitsemaan nyt sen hallussa olevia alueita. Uusia valloituksia Venäjä ei enää haikaile – jos ei sitten Ukrainan vastahyökkäys epäonnistu ja luo Venäjälle uusia mahdollisuuksia.

Historia saattaa aikanaan tietoomme, missä määrin Natolla ja Nato-mailla on ollut osaa piankin alkavien hyökkäystoimien suunnittelussa. Epäilen, että paljon on ollut osaa. Aivan vastaavasti kuin siinä suunnitellussa, joka koski Hersonin ja Harkovan alueiden vapauttamista viime syksynä.

Käsittelin Naton ja Nato-maiden roolia aluevapauttamisien suunnittelussa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla Mikä on seuraava vaihe? (US-blogi 23.11.2022).

Ukrainan sotatoimet viime syksyn aluevapauttamisissa olivat sotilaallisesti melko konservatiivisia. Sotatoimien suunnittelu perustui vanhojen todistetusti onnistuneiden ratkaisujen käyttöön ilman suurempia riskejä. Otettiin se, mikä oli helposti otettavissa.

Nyt Ukraina joutuu ottamaan riskejä, mikäli haluaa ottaa takaisin hallintaansa Venäjän valloittamat alueet. Ukraina joutuu ottamaan suuriakin riskejä.

Toistaiseksi kevään sää ei ole ollut erityisen suotuisa raskaan sotilaskaluston käyttöön. Ukrainaa vähänkin tuntevat tietävät, että kuiva aurinkoinen sää kuivattaa kuitenkin maaston ja pellot nopeasti sateisen sääjakson jälkeen. Kuivuminen tapahtuu viikonkin sisällä, mutta toisaalta pitkät sateet tekevät pelloista taas nopeasti velliä.

Ilman kuivia peltoja ei raskaista 50-60 tonnia painavista panssarivaunuista ole hyökkäämään. Onnistuneet hyökkäystoimet tarvitsevat onnistuneen sään. Pitää olla liikkumiskyvykkyys myös pelloilla.

Kyselin Ukraina tutuiltani säätä ja peltojen pehmeyttä. On hyvät olosuhteet jo hyökätä, sanottiin. Pelloillekin on jo raskaillakin panssarivaunuilla menemistä.

****

Hyökkäystoimien valmistelussa Ukraina on yrittänyt vahingoittaa etenkin Venäjän sotavoimien polttoainejakelua. Iskut polttoaine- ja öljysäiliöihin sekä jalostamoihin Venäjän maaperälle ja Venäjän miehittämälle Krimille:

• Ilskin öljynjalostamo (Ильский нефтеперерабатывающий завод, 44°51’28.0″N 38°36’16.0″E) Krasnodarin alueella (Краснодарский край) 4.5.2023
• Novošahtinskin öljytuotetehdas (Новошахтинский завод нефтепродуктов, 47°50’06.0″N 39°51’00.0″E) Rostovin alueella (Ростовской области) 4.5.2023
• Stavropolin öljytuotevarasto (Ставропольская нефтебаза, 45°06’07.5″N 41°57’21.3″E) Krasnodarin alueella (Краснодарский край) 4.5.2023
• Volnan kylän öljytuotevarasto (АО «Таманьнефтегаз», 45°08’01.3″N 36°40’19.4″E) Krasnodarin alueella (Краснодарский край) 3.5.2023
• öljyvarasto Sevastopolissa (ООО «Югторсан», 44°35’01.0″N 33°25’01.1″E) Krimin niemimaalla (Автономна Республіка Крим, Крымская область) 29.4.2023

Sevastopolin öljyvaraston palosta on näyttävä video (YouTube, ForPost 29.4.2023).

Iskut polttoaine- ja öljysäiliöihin ovat näyttäviä tulipalon riehuessa, mutta etenkin pienen räjähdelastin omaavilla drooneilla suoritetut iskut sytyttävät vain yhden tai muutaman säiliön. Säiliöt on rakennettu tarkkojen määräysten mukaan niin, ettei tulipalo leviä säiliöstä toiseen. 30-50 kilogramman räjähdelatauksella varustelulla droonilla ei paljon tuhoa saada aikaan, jos hyökkäys onnistuu vain yhdellä droonilla.

Ukrainan suorittamat iskut näyttävät vaikuttavilta, mutta Venäjän polttoainehuoltoa ei välttämättä ole vielä vaarannettu. Polttoaine- ja öljysäiliöiden rakentamista koskeviin määräysstandardeihin (государственный стандарт, ГОСТ) on kirjattu tarkasti mm. palontorjuntaetäisyydet (противопожарные расстояния). Venäjän käyttämät standardit löytyvät Консорциум «Кодекс» -sivustolta. Esimerkiksi pystysuoraa lieriömäistä terässäiliötä öljytuotteiden varastointiin (резервуары вертикальные цилиндрические стальные для хранения нефтепродуктов) koskeva säännöstö löytyy em. sivustolta (СП 365.1325800.2017) kuten myös paloturvallisuusvaatimukset (СП 155.13130.2014).

Jos drooni osuu siis vain yhteen säiliöön, tuho ei välttämättä ole kovinkaan laaja. Toisin kuin luulemme, palo ei helposti leviä säilöstä toiseen kuumuuden seurauksena. Tärkeää olisi ehkä kohdistaa iskut säilöihin liittyviin jakelujärjestelmiin ja niiden energiansaantiin.

****

Ukrainan suunnittelemissa hyökkäystoimissa rintamalinjojen tiedustelu vähintään muutaman kymmenen kilometrin syvyyteen tulee olla täydellistä. Jokainen tykistöpatteri on tiedettävä. Jokainen panssarivaunu on tiedettävä. Jokainen komentopiste on tiedettävä.

Venäjä on linnoittanut jo viime syksystä lähtien valloittamansa alueet raskaasti. Ukrainan ei ole syytä yrittää lävistää Venäjän rakentamia puolustuslinjoja voimalla suurin kalusto- ja miehistötappioin. Kaupunkeja ei ole syytä lähteä ollenkaan valloittamaan kortteli korttelilta. Yhdestäkään miehitysalueen kaupungista ei saa tulla uutta Bah’mutia.

Etsi rintamalinjan heikkoja kohtia ja iske sinne, jos se on vain sodan kokonaistavoitteen kannalta järkevää.

Ukrainan strategian on syytä perustua saartamiseen ja eristämiseen. Motitus suomalaisittain ilmaistuna. On pyrittävä näivettämään venäläisjoukot saarretulla alueella huollon puutteeseen.

Motituksen aikaansaaminen on se riskialttein sotatoimi.

Kaukovaikutteisella aseistuksella on pyrittävä tuhoamaan saarretun alueen venäläistä sotavoimaa ilman miehistökontakteja. Laaki ja vainaa -periaatteella siis. Ukrainan kaukovaikutteisen aseistuksen on yllettävä vähintään 10-20 kilometriä pidemmälle kuin Venäjän.

Askel askeleelta hitaasti, mutta varmasti.

Ukrainan asevoimien komentaja Valeri Zalužnyi (Валерій Федорович Залужний, біографія) käytti tuota etsi rintamalinjan heikkoja kohtia ja iske sinne -taktiikkaa onnistuneesti Hersonin ja Harkovan alueiden vapauttamisessa syksyllä 2022. Venäjällä oli miehistöpula, josta muodostui heikko kohta iskeä. Venäjä ei kyennyt hallitsemaan ilman riittävää miehistöä pitkää yli 800 kilometrin rintamalinjaa.

Jos jollakin rintamalinjan osalla tai osilla on saavutettavissa todellinen menestys, päävoimat tuodaan tuolle rintamalinjaosalle tai -osille taisteluun. Ukrainalla on hyökkäävänä osapuolena aivan erilaiset mahdollisuudet siirtää armeijansa yksiköitä ja kokoonpanoja kuin asemiaan puolustavalla Venäjällä. Ukraina tarvitsee siirroille vain muutama sata kilometriä, kun Venäjällä on huolehdittavana samanaikaisesti ilman heikkoja kohtia koko pitkä rintamalinja yli 800 kilometriin saakka.

Mitä lyhyempi matka, sitä nopeammat joukkojen siirrot. Tuo oikeastaan ainoa etu, mikä hyökkääjällä on puolustajaan nähden.

Ukrainalla ei voi olla muuta laajan valloituksen mahdollistavaa taktiikkaa kuin halkaista Venäjän miehitysalue kahtia Asovanmerelle. Kuinka se tehdään ja missä kohtaa Venäjän raskaat puolustuslinjat huomioiden, on varsin visainen pulma.

Ainakaan minulla ei ole hyviä idioottivarmoja ratkaisuja, miten Ukrainan tulisi miehitysalueen osittamiseen perustuva vastahyökkäys suorittaa. Löytyisikö tämän blogin lukijakunnalta hyviä näkemyksiä?

Kirjoitelkaapas kommenttipalstalle.

Pitäisikö Ukrainalla ehkä olla kaksi tasavahvaa mittavalla sotavoimalla varustettua lävistyskohtaa, joista toiseen Venäjä keräisi omaa sotavoimaansa? Lävistävä hyökkäys tapahtuisi sitten toisesta sotavoimakeskittymästä.

Yllä olevaan kuvaan liittyen japanilaisen AS-22-Twitter-tilin tuorein kartta päivämäärällä 6.4.2023 löytyy täältä. Huomioikaa pääsy em. linkistä Copernicus-satelliittipalvelujen (kotisivut) Senitel-2 L2A -tietoihin (EO Browser) sinivalkoisista paikkakohdistuspisteistä.

”Britannian arvio: Venäläisjoukkoja vetäytynyt Bahmutin etelälaidalta, Venäjä menettänyt sillanpään” (HS 13.5.2025 klo 9:29).

On mielenkiintoista nähdä, avautuisiko Ukrainalle Bah’mutista yksi tie peräti läpimurtoon alueelle, jossa yllä olevan kuvan mukaisesti Venäjällä on vähemmän linnoituksia.

Olen useissa kirjoituksissa korostanut, että onnistunut sodankäynti edellyttää luonnonolosuhteiden ottamista avuksi hallintaan. On parempi olla taistelematta luontoa ja luonnonolosuhteita vastaan. Hyödyksi käytetty luonto ja luonnonolosuhteet ovat sotaa käyvän paras ja halvin sotavoima.

Raskaista puolustuslinjoista huolimatta Venäjän pitkästä rintamalinjasta löytyy heikkoja kohtia, se on selvää. Ukrainalle on toki vielä asia erikseen, onko heikosta kohdasta hyötyä puskea läpi lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi, vaikka helpolla pääsisikin.

****

Venäjä on omissa sotatoimissaan alkanut jo varautua Ukrainan vastahyökkäykseen muutoinkin kuin vain rakentamalla puolustuslinjoja.

Venäjän puolustusministeriön  tiedotus- ja joukkoviestintäosaston päällikkö kenraali Igor Konašenkov (Игоря Евгеньевич Конашенков, биография) ilmoitti 1. toukokuuta Venäjän tehneen iskun Ukrainan rintamalinjojen takaosaan ilma- ja meriohjuksilla.

Kyse oli iskuista Ukrainan sotilasteollisen kompleksin kohteisiin (объекты военно-промышленного комплекса Украины). Oheisessa määritteessä kompleksilla tarkoitetaan Ukrainan tutkimus-, testaus- ja tuotantoyrityksiä, jotka kehittävät, valmistavat ja ottavat käyttöön sotilas- ja erikoisvarusteita, ammuksia, ampumatarvikkeita sekä Ukrainan asevoimille että vientiin.

Nuo Venäjän vappuna suorittamat iskut olivat sangen tuhoisia ja epämiellyttäviä vastahyökkäystä valmistelevalle Ukrainalle.

Kohteena oli erityisesti Pavlograd (Павлоград, 48°31’12.0″N 35°52’12.0″E). Pavlogradista on lyhimmillään vajaa sata kilometriä rintamalinjoille. Pavlograd on siis rintamalinjojen takaosaa.

Venäläisten mukaan Ukraina oli koonnut Pavlogradiin useita prikaateja päämäärä hyökkäys kohti Zaporižžjan alueetta (Запорізька область, Запорожская область). Venäläisten mukaan alueelle oli koottu myös runsaasti polttoainetta ja ammuksia. Venäjä oli nimennyt Pavlogradissa sijaitsevan Ukrainan asevoimien 46. ilmahyökkäysprikaatin (46-та окрема аеромобільна бригада, 46 ОАеМБр) tukikohdan sekä 116. ja 118. erilliset aluepuolustusprikaatit (116-та і 118-та окрема бригада територіальної оборони, 116 ОБрТрО ja 118 ОБрТрО) yhdeksi tärkeimmistä logistiikka- ja huoltokeskuksista Ukrainan vastahyökkäyksen kannalta.

Venäjä iski noihin tukikohtiin 7.5.2023.

Vappuna Venäjä onnistui tuhoamaan kaupungissa lisäksi Pavlovskin kemiantehtaan (НПО «Павлоградский химический завод», www.ric-phz.com.ua/-kotisivu ei tällä hetkellä toimi).

Vaikka kemiantehdas nimenä ei tunnu erityisen merkittävältä, se on merkittävä. Räjähteiden lisäksi Pavlogradin kemiantehdas on tuottanut kiinteää rakettipolttoainetta, joka on tarpeen kaikentyyppisille ohjuksille, jotka ovat käytössä Ukrainan asevoimissa omana tuotantona: R-360 Neptune -risteilyohjukset (Р-360 «Нептун») sekä Vilkha M -MLRS-raketinheitinjärjestelmän raketit («Вільха-М»). Lisäksi juuri tuossa tehtaassa Ukraina valmisti ampumatarvikkeita lyhyen kantaman ballistisille Grom-2-ohjuksille (ОТРК «Сапсан»).

Tehtaan voimakas räjähdys uutisoitiin myös Suomessa (esim. MTV Uutiset 2.5.2023).

Venäjä iski Pavlogradissa myös rautatieliittymään (железнодорожный узел в Павлограде, 48°33’02.9″N 35°51’20.8″E). Pavlograd on neljän rautatien risteyskohta.

Oman ilmoituksensa mukaan Venäjä olisi tuhonnut myös Pavlovskin suojana olleet ja Pavlovskiin varastoidut S300-ilmatorjuntaohjusasemat vapunpäivänä ennen laajempaa hyökkäystä. Venäjän mukaan se olisi kyennyt tuhoamaan peräti 16 ilmapuolustusjärjestelmää, mutta tuosta ilmoituksesta ei ole ulkopuolista varmistusta.

Joka tapauksessa Venäjä kykeni tuhoamaan Ukrainan vastahyökkäyksen kannalta keskeisen logistiikkakeskuksen ja tärkeän kemiantehtaan syvällä rintamalinjojen takana.

Venäjän puolustusministeriö uutisoi 9.5.2023 myös, että armeija olisi tuhonnut Ukrainan asevoimien 128. vuoristohyökkäysprikaatin (128-ма окрема гірсько-штурмова бригада) varustevaraston lähellä Štšerbakin (Щербаки, 47°32’59.8″N 35°34’54.6″E) kylää Zaporižžjan alueella.

Pavlogradin lisäksi Venäjä onnistui tuhoamaan myös Vuhledarissa (Вугледар, 47°46’45.0″N 37°14’54.0″E) Donetskin alueella (Донецька область, Донецкая область) Ukrainan vastahyökkäyksen pohjaksi kokoaman komento- ja tarkkailuaseman, päämajan ja logistiikkaan liittyvää infrastruktuuria. Vuhledar sijaitsee melko lähellä rintamalinjaa.

Venäjä on kiihdyttänyt iskuja myös ammusvarastoja vastaan.

Venäjän tuhosi vappuna lisäksi Ukrainan asevoimien 127. erillisen aluepuolustusprikaatin (127-ма окрема бригада територіальної оборони) ammusvaraston lähellä Izbyts’kea (Ізбицьке, Избицкое, 50°12’19.9″N 36°44’42.7″E) Harkovan alueella (Харківська область, Харьковская область).

Ammusvarastojen lisäksi Venäjän armeija on siis aloittanut iskut niihin Ukrainan logistiikka- ja sen huoltokeskuksiin, joita on koottu vastahyökkäystä varten.

”ВС РФ продолжают выбивать скопленные резервы ВСУ по разным направлениям: ночью были поражены военные объекты в Днепропетровской, Одесской, Черниговской, Запорожской, Житомирской и Киевской областях, а также в Часов Яре, Краматорске и Славянске.” (VKontakte, Донбасс Сирия Украина Новости… 8.5.2023).

Vapaasti suomennettuna:

”Venäjän federaation asevoimat jatkavat Ukrainan asevoimien kokoamien reservien tuhoamista eri suunnissa: sotilaslaitoksiin iskettiin yöllä Dnepropetrovskin, Odessan, Tšernihivin, Zaporižžjan, Žytomyrin ja Kiovan alueilla sekä Tšasiv Jarissa, Kramatorskissa ja Slavjanskissa.”

Esimerkiksi Odessan alueen kohde oli Punaisen ristin avustusvarasto, jonka tuhoutumisesta uutisoitiin myös Suomessa (esim. IL 8.5.2023).

Venäjä on alkanut tuhota myös siltoja Ukrainan vastahyökkäyksen tiimoilta, mutta myös varsin poikkeuksellisissa kohdissa. Esimerkkinä Snov-joen (Снов) ylittävä silta lähellä Karpovitšin kylää (Карповичі, Карповичи) Tšernihivin alueella (Чернігівська область, Черниговская область) lähellä Valko-Venäjää. Videon iskusta 52°14’00.7″N 32°24’49.3″E-pisteessä olevalle sillalle voi katsoa täältä.

Onko Venäjällä pelko, että Ukraina hyökkäisi pohjoisesta Venäjän alueelle vai pyrkiikö Venäjä noilla toimilla pitämään Ukrainaa varuillaan ja sitomaan Ukrainan voimia myös pohjoisrajalla?

****

Sotatoimissa on tärkeää tuhota sodankäynnin etenemiselle tärkeät vihollisen rautatieasemat, sillat ja muut kohteet, joita ei voida korjata ja palauttaa toimintaan lyhyessä ajassa. Räjäytetyt rautatiekiskot ovat sen sijaan yleensä nopea korjata. Yksi tai pari räjäytettyä polttoaine- tai öljysäiliötä ei myöskään vielä sotatoimia kaada. Infrastruktuuri, joka on korjattavissa muutamassa päivässä, ei juurikaan vaikuta sodan kulkuun.

Venäjä on kyennyt tehostamaan hyökkäyksiä rintamalinjojen taakse (тылы) ja se näyttää nyt olevan Venäjän strateginen vastaus Ukrainan vastahyökkäykseen. Pavlograd on yksi esimerkki iskuista syvälle rintamalinjojen taakse sotilaskohteisiin.

Kyse on siitä, että Ukraina on hyökkäysvalmisteluissaan jo siirtänyt ilmapuolustustaan lähemmäksi rintamalinjoja eli LBS:ää suojatakseen hyökkäysjoukkojaan Venäjän ilmaiskuilta.

Venäjä on jo ottanut huomioon Ukrainan vastahyökkäykseen liittyvän sotilastoiminnan. Jos seuraa etenkin venäläisten sotakirjeenvaihtajien ja -bloggaajien videoita vaikkapa Telegram-kanavalta, huomaa, että myös videot Venäjän tuhoamista Ukrainan ilmapuolustusjärjestelmistä ovat lisääntyneet.

Ukrainan ei tulisi tehdä suuria sotavoimakeskittymiä, vaan kalusto tulisi hajauttaa laajalle pieniin ryppäisiin. Pavlogradin tapaisia keskittymiä ei tule rakentaa. Ilmapuolustuksen varaan kaluston ehjänä pysyttämisessä ei voi luottaa.

Venäjän on siis osoittanut Ukrainalle sen toimintalinjan, jota se noudattaa Ukrainan aloitettua varsinaiset hyökkäystoimet. Venäjä pyrkii leikkaamaan rintamalinjojen takaista aluetta ja estämään mahdollisuuksia etenevien yksiköiden täydentämiseen ja toisaalta myös etenevien yksiköiden vetäytymiseen, mikäli Ukrainan hyökkäys alkaa tökkiä.

Venäjä pyrkii Ukrainan hyökkäyksessä syventämään Ukrainan hyökkäyslinjaa niin, ettei Ukraina voi jättää rintamalinjojen takaisia alueita vähemmälle miehitykselle ja ilmapuolustukselle. Venäjän pyrkii hajauttamaan Ukrainan sotavoimaa. Venäjä pyrkii sitomaan Ukrainan joukkoja ja ilmapuolustusta syvälle rintamalinjojen taakse.

Itse asiassa tuota samaa taktiikkaa Ukraina käytti ennen nykyistä asemasotavaihetta, kun Venäjä oli hyökkäämässä.

****

Meidän on täällä lännessä kaiken varalta mietittävä kaikki kehityskulut ja varauduttava myös siihen, etteivät pian koittavat Ukrainan vastahyökkäystoimet päädy kannaltamme myönteiseen tulokseen.

Mitä me sitten teemme Venäjän suhteen, jos vastahyökkäys ei saavutakaan sille asetettuja tavoitteita?

Hyväksymmekö, että Venäjä on saanut valloittamansa alueet haltuun niin, ettei Ukraina lännen avustamana voi niitä sotilaallisesti vallata takaisin?

Ukrainaa ei voisi tuossa tapauksessa syyttää huonosta asioiden hoidosta. Se on länsi, joka on toimissaan hidastellut niin, että Venäjän on kyennyt vakauttamaan valtaamansa alueet sotilaalliseen hallintaansa. Se olisi länsi, joka on hävinnyt sodan. Kaikenlaiselle tyhjänpäiväiselle viivyttelylle etenkin Euroopassa voi vielä muodostua kova hinta.

Toivotaan, että kaikki menisi hyvin, mutta kuitenkin kaikkeen on ennalta varauduttava.

Lähiviikkoina saatamme jo nähdä, miten vastahyökkäyksessä on päästy eteenpäin.