Uniperin osto oli Suomen poliittinen päätös Nord Stream 2 -kaasuputkeen liittyen

Finnish government backs Fortum’s Uniper bid despite Nord Stream II link” (Reuters 10.10.2017).

Vapaasti suomennettuna:

Suomen hallitus tukee Fortumin Uniper-ostotarjousta Nord Stream 2 -yhteydestä huolimatta”.

Reutersin 10. lokakuuta 2017 julkaisema uutinen ja sen edellä kirjattu otsikko kertoo paljon. Oikeastaan kaiken.

Reutersin jutussa haastateltiin Sipilän hallituksen elinkeinoministeri Mika Lintilää (kesk.). Lintilän sanoi tuolloin suoraan sen, mitä hän tänä päivänä Fortum-Uniper-sekamelskan yhteydessä ei enää sano eikä myönnä.

Nyt Marinin hallituksessa niin elinkeinoministeri Mika Lintilän kuin myös Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen (sd.) mukaan ainoat syylliset Fortum-Uniper-sekamelskaan ja Suomen kontolle tuleviin miljardimenetyksiin ovat vain Fortumin silloinen toimitusjohtaja Pekka Lundmark ja hallituksen puheenjohtaja Sari Baldauf.

The Finnish government fully supports state-controlled utility Fortum’s bid for Uniper despite the German firm’s investment in Russia’s Nord Stream 2 gas pipeline.

Vapaasti suomennettuna:

Suomen hallitus tukee täysin valtion määräysvallassa olevan Fortumin ostotarjousta Uniperista huolimatta saksalaisen yrityksen investoinnista Venäjän Nord Stream 2 -kaasuputkeen.

Noin lausui Mika Lintilä Reutersin haastattelussa. Uniperin ostolla Suomeen ja Nord Stream 2 -kaasuputkella on yhteys, josta Suomessa ei ole puhuttu. Kyse on Suomi-Saksa-Venäjä-kuviosta ja venäläisen hiilivetyenergian liittämisestä tähän kuvioon.

Ellei Fortum olisi saanut Sipilän hallituksen täyttä tukea Uniper-ostokselle, ei Fortum olisi Uniperiä ostanut.

Todellinen päätös tehtiin siis Sipilän hallituksessa, ei Fortumin hallituksessa.

Mika Lintilän sanomiset vuodelta 2017 eivät jätä asialle epäilyksen sijaa.

****

Fortum oli ilmoittanut syyskuussa 2017 tekevänsä 8,05 miljardin euron ostotarjouksen saksalaisen energiayhtiö E.ON:n osittain omistamasta Uniperista. Uniper oli puolestaan luvannut neljän muun länsimaisen yrityksen kanssa investoida kukin jopa 950 miljoonaa euroa Nord Stream 2 -putkihankkeeseen (NS2).

NS2:n tarkoitus oli luoda mahdollisuus kaksinkertaistaa Venäjältä Saksaan suoraan toimitettavan kaasun määrän 110 miljardiin kuutioon vuodessa. Kapasiteettia vuosikymmeniksi eteenpäin. Kyse oli siitä, että Saksaan ja muualle Keski-Eurooppaan toimittavalle kaasulle ei olisi enää kauttakulkumaita, jotka voisivat epävakauttaa kaasutoimituksia. Venäjä olisi Saksan energiatoimitusten hovihankkija ilman välikäsiä – siis ilman Saksan ja Venäjän hankalaksi kokemia Puolaa ja Ukrainaa.

Lintilän suulla ilmaisemana Sipilän hallitus ei kyseenalaistunut millään tavoin Uniperin Venäjä-sidoksia eikä sidoksia etenkään venäläiseen maakaasuun, olipa kysymys itse maakaasusta tai sen kuljetusmuodoista. Venäläiskaasun hovikuljettaja olisi Suomen omistama Uniper NS-kaasuputkien kautta.

Nord Stream -kaasuputket ja niissä virtaava venäläismaakaasu ovat ne, jotka sekoittivat suomalaispoliitikkojen päät. Suomalaispoliitikkojen päitä ei sekoittanut Uniperin omistama ydin- ja vesivoimakapasiteetti Venäjän ulkopuolella. Se oli Venäjä ja Saksa, jotka sekoittivat suomalaispoliitikkojen päät. Se oli Uniperin omistama laaja kaasun varastointi- ja siirtokapasiteetti, joka sekoitti suomalaispoliitikkojen päät.

Kyse olisi ollut onnistuessaan mojovan tuottosiivun saamisesta Suomeen, kun Suomi-Saksa-Venäjä-suhteiden pohjalta Venäjä olisi valmis myymään yhä enemmän edullista maakaasua pitkillä sopimuksilla välittäjänä suomalaisomisteinen Uniper.

Kyse oli poliittisesta kuviosta, jonka pohjimmainen strategia laadittiin jo kylmän sodan aikaan Saksan idänpolitiikassa (Ostpolitik). Suomi pyrki samaan eräänlaisen tuottoisan välistävetäjän aseman Saksan Venäjä-suhteiden pohjalta.

****

Uniperin ostohuumassa vuonna 2017 suomalaispoliitikot sivuuttivat kauttaaltaan näkemyksen, että Uniper-yritysosto yhdistäisi Fortumin myös poliittisesti kiistanalaiseen NS2-kaasuputkeen. NS2 jakoi Eurooppaa pahoin ja Suomesta oli tullut jakolinjan muodostumisessa aktiivinen toimija. Suomi ja Saksa vastaan Baltian maat, Puola sekä Ruotsi ja Tanska.

Ikävä kyllä, Suomi oli jakolinjan väärällä puolella ja joutuu nyt kantamaan oman vastuunsa tuosta väärällä puolella olosta. Hyvä, että joutuu. Vääristä päätöksistä on hyvä saada tuntuva opetus, etteivät väärät päätökset toistuisi.

NS2-kaasuputken lisäksi Uniper teki Fortumista merkittävän kokonaistoimijan myös Venäjän energiamarkkinoilla. Uniper oli Venäjän kolmanneksi suurin yksityinen yleishyödyllinen yritys (private utility) ja vieläpä Venäjän pyhällä energiasektorilla. Uniperin myötä Fortumista tuli yksi Venäjän energiamarkkinoiden suurimmista pelureista. Saksan suhteen Uniper puolestaan oli ja on edelleen Saksan suurin kaasun maahantuoja.

Suomi lyöttäytyi siis Fortumin kautta suuriin piireihin. Liian suurin piireihin. Harkintakyky petti suurien voittojen odotuksessa.

Yksikään yritys, joka olisi ollut yksityisessä enemmistöomistuksessa, ei olisi lähtenyt Fortumin rahkeilla haukkaamaan vastaavan kokoista kakkupalaa. Fortum lähti Suomen valtion enemmistöomistuksen turvin. Fortum ei olisi lähennyt Venäjä-retkelleen yksityisomisteisena. Yksityisen omistuksen riskienhallinta ei sitä olisi sallinut.

****

Uniper omisti vuonna 2017 Venäjällä sähköntuotantokapasiteettia 10,7 gigawattia, mikä teki Uniperistä Venäjän kolmanneksi suurimman yksityisessä omistuksessa olevan sähköntuotantoyhtiön. Kun Fortumilla puolestaan oli Venäjällä sähköntuotantokapasiteettia 4,5 gigawattia, Uniper-kaupan myötä Fortumilla oli yhteensä noin 7–8 prosentin osuus koko Venäjän sähköntuotannosta. Tuollainen osuus Venäjän sähköntuotannosta tarkoittaa, että yritys on Venäjän tiukassa poliittisessa valvonnassa. Tuolla sähkötuottaja-asemalla viiden ja puolen miljoonan asukkaan Suomi otti suuren poliittisen riskin, jonka laskun aika on nyt.

Vuonna 2017 kolmannes Fortumin liikevoitosta tuli Venäjältä. Suomalaispoliitikot päättäjinä ja Fortum toimijana näkivät aikaisempien kokemuksiensa perusteella Uniperin hyvänä saksalaisvälineenä lapata rahaa Venäjältä Fortumin kassaan ja edelleen Suomen valtion budjetin katteeksi. Ostaa venäläiskaasua halvalla ja myydä kalliimmalla pitkäaikaisilla sopimuksilla. Muut maakaasumyyjät eivät kyenneet myymään kaasua Saksaan yhtä halvalla kuin Gazprom Uniperin kautta. Järjestely perustui kuitenkin Venäjän määrittelemiin poliittisiin päämääriin, joissa energia on vain toiminnan väline.

Fortumia ja Uniperia koskevassa keskustelussa on Suomessa unohdettu sekä maakaasun että maakaasuputkien osuus ja niiden poliittinen luonne. Siis Nord Stream -kaasuputkien ja Suomen rooli kaasuputkien saamisessa Venäjältä Saksaan.

Kaasuputket Venäjältä Suomen kautta Eurooppaan oli pääministeri Lipposen idea (US-blogi 29.12.2018).

Tuo blogikirjoitukseni olisi monen poliitikon syytä nyt kerrata, jotta ymmärrys syntyisi asioiden pitkästä historiasta ja siitä, miten Fortumin Uniper-ostos osuu jatkumoon niin strategisesti kuin myös ajallisesti. Kaikki on tapahtunut Suomen poliittisessa ohjauksessa, jossa Fortumilla on ollut vain toteuttajan rooli.

Kaikki sai alkunsa jo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana 1990-luvun jälkipuolella. Suomessa ja Saksassa oli kova usko keskinäisriippuvuuteen, jolla Venäjä saataisiin sidottua länteen.

****

Tähän [Fortumin Uniper-]kauppaan ei liity ulko- ja turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia. Se lähtee ihan yhtiön omista tarpeista, ja yhtiön hallitus on katsonut tämän tarpeelliseksi.” (MTV Uutiset 14.10.2017).

Oheiset sanat ovat pääministeri Juha Sipilän MTV Uutisten Uutisextra-ohjelmassa lokakuussa 2017. Useat maat olivat kyllä varoittaneet Suomea Uniper-kaupasta venäläisen maakaasuun ja Nord Stream -kaasuputkien ulko- ja turvallisuuspoliittisista ulottuvuuksista ja riskeistä. Suomi ei noita varoituksia kuunnellut. Suomessa ja Sipilän hallituksessa oli hype päällä.

Suurin varoittaja Nord Stream 2 -linkistä oli Yhdysvallat ja presidentti Donald Trump:

Trump calls Nord Stream 2 pipeline a ‘horrible thing’” (Montel 13.7.2018).

Edes Yhdysvaltojen vuosina 2018-19 kaavailemat kaasuputkipakotteet eivät synnyttäneet Suomessa analyysitarvetta Uniper-ostokselle. Hype oli niin kova, että kaikki riskianalyysit jätettiin tekemättä.

Uniperin (kotisivut) lisäksi Nord Stream 2 -kaasuputken rakentamisessa olivat mukana läntisinä energiayhtiöinä saksalainen Wintershall Holding GmH – BASF (Wintershall Dea GmbH, kotisivut), itävaltalainen OMV Group (kotisivut), hollantilais-brittiläinen Royal Dutch Shell (Shell, kotisivut) ja ranskalainen Engie (kotisivut).

Saksan osalta siis toimijoita olisi ollut 55 miljardin kuution siirtokapasiteetin kaasuputkessa kaksi: Fortumin omistama Uniper ja BASF:n (kotisivut) 67 prosentin osuudella omistama Wintershall Holding GmbH. Uniper on noista kahdesta paljon merkittävämpi. Uniper on siis myös Saksan suurin kaasun maahantuoja. BASF:n kiinnostus putkiomistajaksi lienee ollut siinä, että yritys käyttää maakaasua myös teollisuuden raaka-aineena.

Fortumin ja Uniperin näkökulmasta Nord Stream 2 -kaasuputken piti välittää Uniperin Venäjältä pitkillä kiinteähintaisilla sopimuksilla hankittua kaasua. Siis sellaisilla sopimuksilla, joita Venäjä on halunnut, mutta EU:n kilpailuviranomaiset eivät. Kyse on ollut siitä, että Merkelin johtama Saksa kykeni ulko- ja turvallisuuspoliittisella käyttäytymisellään luomaan Putinin johtamaan Venäjään ystävälliset suhteet, mitä Venäjä palkitsi alhaisemmalla kaasun hinnalla ilman ongelmia kaasutoimituksissa. Fortumin ja Uniperin oli tarkoitus ottaa hieman tuottoa välistä arbitraasilla.

Edellä mainittua analyysia tukee hyvin myös aikataulutus. Ei ole sattumaa Fortumin ilmoitus julkisen Uniper-ostotarjouksen tekemisestä 26.9.2017 (Fortum 27.9.2017) sekä Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen eteneminen ja varmistuminen. Uniper, Wintershall, Engie, OMV ja Royal Dutch Shell allekirjoittivat rahoitussopimuksen Nord Stream 2 AG:n kanssa 24. huhtikuuta 2017. Nord Stream 2 oli saamassa vuonna 2017-18 lopullista muotoaan, jossa Uniperillä olisi ollut merkittävä rooli, kun kasvava kaasuvirta olisi jatkossa kulkenut Venäjältä suoraan Saksaan.

Fortum tuskin olisi esittänyt ostotarjoustaan, jos Uniper, Wintershall, Engie, OMV ja Royal Dutch Shell eivät olisi allekirjoittaneet NS2-rahoitussopimusta viittä kuukautta aikaisemmin.

****

Suomalaispoliitikot tekivät Fortumin osalta Suomi-Saksa-Venäjä-kuviolla todella pahan virhearvion. Todella pahan. Energia sotkettiin politiikkaan. Riskejä ei haluttu käydä läpi, riskianalyyseja ei tehty eikä naapurimaiden varoituksia kuunneltu. Riskianalyyseja ei tehnyt valtiovalta eikä ilmeisemmin Fortumkaan.

On aivan oikein, että Suomi joutuu poliitikkojensa tekemistä virheistä maksumiehiksi yhdessä Saksan kanssa. Niin, olemmehan me ennenkin epäonnistuttu yhdessä Saksan kanssa, kun kyse on Venäjästä tai Neuvostoliitosta.

Jos tarkastelua tehdään pitkällä aikavälillä, Suomelle ei ollut koskaan hyötyä lyöttäytyä liian läheisin suhteisiin Saksan tai Venäjän kanssa. Suomen on syytä hankkia todelliset ystävänsä hieman kauempaa ja merten takaa.

Suomessa valtion enemmistöomisteiset Fortum ja Finnair ovat niin sanottuja strategisen intressin yhtiöitä. Valtio omistaa valtioneuvoston kanslian kautta Fortumista 50,76 prosenttia ja Finnairista 55,90 prosenttia. Molemmat yhtiöt valtio on ilmoittanut myös huoltovarmuuden kannalta keskeisiksi yhtiöiksi. Finnair kun on myös tavarankuljetusyhtiö.

Nuo molemmat yritykset ovat tulleet nyt suomalaisille veronmaksajille todella kalliiksi yrityksiksi, jossa miljardi on pikkuraha. Nyt Fortumin osalta puhutaan jopa samoista summista, millä Suomi osti F-35-hävittäjät.

Ovatko veronmaksajien satsaukset kohtuullisia vai pitäisikö meidän miettiä jotain halvempia ratkaisuja, joilla varmistaisimme elintärkeät intressimme ilman, että valtio  omistaa em. yrityksistä enemmistön ja puuttuu samalla yritysten toimintaan tavalla, jossa yrittämisen vastuut hämärtyvät?

Ilmeisesti niin Fortumissa kuin Finnairissakin ajatellaan, että epäonnistuessa valtio kyllä meidät pelastaa. Ylimääräistäkin riskiä voidaan ottaa ja tarvittavia yritystoiminnan tarvittavia järjestelyjä voidaan jättää tekemättä. Suomen valtio meidät kyllä tarvittaessa pääomittaa eikä pääomaa tarvitse hankkia vaivalloisesti ulkopuolelta.

Finnair lopetti keväällä 2021 lennot Helsinki-Vantaalta Joensuun, Jyväskylän, Kokkola-Pietarsaaren, Kajaanin ja Kemi-Tornion lentoasemille. Samaan aikaan viimeisimpänä rahoitustoimena Suomen valtio antoi 400 miljoona euron hybridilainan maaliskuussa 2021.

Jokainen noilla kahdelle ”strategisen intressin” yhtiölle pumpattu miljardi valtion kassasta tarkoittaa lähes parinsadan euron laskua jokaista suomalaista kohden. Fortumin Uniper-sähläyksistä on tulossa tonnien lasku jokaista suomalaista kohden.

Onko tuossa mitään järkeä vain viiden ja puolen miljoonan asukkaan maassa? Siis, että miljardi miljardin perään pistetään haisemaan eikä kukaan kanna henkilökohtaista vastuuta. Miksi kaikkea tuota valtio-omisteista täytyy pitää yllä hinnalla millä hyvänsä? Eikö todellakaan ole halvempia ratkaisua varmistaa strategiset intressimme?

Samaa voisivat kysyä nyt myös saksalaiset, kun tarkastelevat Saksan valtion harjoittamaa energiapolitiikkaa, joka on ajettu täydelliseen tuhoon.

+36

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu