Uusi uhka Suomen Laivue 2020-taistelualushankkeen fregateille – Venäjän uudet torpedot ja toiminta jään alta

Aluksi ensisanoiksi otsikkoon. Suomen Laivue 2020-taistelualushankkeen alukset ovat kokonsa puolesta fregatteja. Eivät korvetteja, kuten puolustushallinto aluksia mielellään luokittelee.

Kirjoitin puolisentoista vuotta sitten blogikirjoituksen otsikolla Venäjän ydinsukellusveneiden kyvyttömyys jäissä juontuu vääriin päätöksiin 1990-luvulla (US-blogi 19.11.2019). Kirjoitus oli kolmiosaisen kirjoitussarjan viimeinen. Kaksi muuta kirjoitusta olivat otsikoilla ja Venäjän ydinkilvessä on repeämä Bulava-ohjusten vuoksi 18.11.2019 (US-blogi 18.11.2019) ja Barentsinmeri lännen ja Venäjän tulevana merisotatantereena (US-blogi 17.11.2019).

Tuossa 19.11.2019 julkaistussa kirjoituksessa käsittelin Venäjän kyvyttömyyttä lävistää jääpeite sukellusveneillä. Venäjän puolustushallinnossa ongelma on ollut tiedossa jo pitempään ja Venäjä aloitti ongelmalle uusien ratkaisujen hakemisen viime vuosikymmenen alkupuolella.

Mikäli Arktisen alueen jäätiköillä haluaa toimia sotilaallisesti, se edellyttää sukellusvenelaivaston kyvykkyyttä toimia jääpeitteen alla ja alta. Arktisen alueen sotilaallisessa toiminannassa pitää hallita sekä ilmatilaa että jään alla olevaa vesitilaa. Jäänpinnan hallinnalla jääkarhujen seassa ei ole erityistä merkitystä sotilastukikohtia lukuun ottamatta.

Tämä kirjoitus on taas kerran hirvittävän pitkä ja sen lukeminen edellyttää lukijalta erityistä mielenkiintoa Venäjän sotilasasioihin. Kirjoitus ei siis ole tarkoitettu heikkohermoisille.

****

”New Arctic Strategy Calls for Regular Presence as a Way to Compete With Russia, China” (USNI News 5.1.2021).

Vapaasti suomennettuna:

”Uusi arktinen strategia edellyttää säännöllistä läsnäoloa keinona kilpailussa Venäjää ja Kiinaa vastaan”

Yhdysvaltojen armeija on laatinut uuden Arktisen strategian. Strategian laadinta aloitettiin presidentti Trumpin hallinnon aikana. Presidentti Biden sekä hänen hallintonsa on saattanut työn loppuun sitoutuen strategiaan. Vielä luokittelematon versio löytyy verkosta Yhdysvaltojen armeijan julkaisemana päivämäärällä 19.1.2021 (Regaining Arctic Dominance 19.1.2021). Tuon version julkaisu tapahtui siis Trumpin hallinnon viimeisenä työpäivänä.

Sotilaallinen kilpajuoksu Arktiselle alueelle kiihtyy ja kiristyy. Yhdysvallat on lähtenyt takamatkalta Venäjän perään. Venäjällä on toistaiseksi vielä rutkasti etumatkaa Arktisen alueen militarisoinnissa. Sotilastukikohtaverkosto on jo laaja.

Alla oleva kuva on Venäjä Nagurskajan (Нагурское) sotilastukikohdasta Franz Josefin maalla (Google-maps 01, 80°48’27.6″N 47°39’38.2″E).

Kiinan Arktisen alueen valloittamisessa ongelmia on ollut, ettei Kiinalla ole oma maa-aluetta eikä edes oikein ystäviä – liittolaisista puhumattakaan – Arktisella alueella. Kiinan lentokenttähankinnat Nato-Tanskan Grönlannissa ja Nato-Islannissa eivätkä edes Suomessa ole onnistuneet (Yle 4.3.2021). Kiinan tieteellisen yhteistyön nimissä Arktisen alueen maille tehdyissä yhteistyöehdotuksissa on nyt viimein nähty myös niihin liittyvä sotilaallinen konteksti.

Yhdysvallat on toistaiseksi voinut luottaa Arkisten alueen Nato-liittolaisiinsa. Nämä liittolaiset Euroopassa – Norja, Tanska ja Islanti – ovat myös Pohjoismaita. Noista kolmesta Nato-Pohjoismaasta Norjasta on tulossa Yhdysvaltojen läheisin Arktisen alueen liittolainen Euroopassa.

Venäjän sotilaallinen kulkureitti niin ydinasepommittajille kuin ydinohjuksin varustetuille sukellusveneille Murmanskin alueelta on yltänyt Barentsinmeren ja Pohjameren kautta läntisen ydin-Euroopan porteille aina Espanjaa myöten.

Yhdysvallat on nyt sijoittamassa sukellusvene- ja pommittajatukitoimintoja Norjaan lisäten samalla koko Euroopan vakautta ja turvallisuutta. Norjan sotilaallinen painoarvo Natossa on kasvamassa Arktisen alueen jäiden sulaessa.

Myös Suomi ulottuu Arktiselle alueelle, jos rajana pidetään Napapiiriä. Suomi on jättäytynyt jo alkuvaiheessa sotilaallisen yhteistyön ulkopuolelle Arktisella alueella.

Myös Natoon kuulumattomien Suomen ja Ruotsin on kuitenkin vahvistettava muuttuvassa tilanteessa pohjoisten alueittensa sotilaallista voimaa ja yhteistyötä Natoon kuuluvien Norjan ja Yhdysvaltojen kanssa. Tiiviimmälle sotilaalliselle yhteistyölle Suomella ja Ruotsilla ei ole vaihtoehtoa.

Suomi ei kuitenkaan ole sallinut tällä hetkellä edes yhdysvaltaispommittajien pientä lyhytaikaista harjoittelua Suomen ilmatilassa, minkä kaikki muut Euroopan länsivallat Ukrainaa myöten ovat sallineet. Suomi on nyt jostakin käsittämättömästä syystä jättäytynyt täysin yksin omaan onneensa uusia askelia ottavassa sotilaallisessa yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa.

Tuon 19.11.2019 julkaistun Venäjän sukellusveneiden jääkyvykkyyttä koskevan kirjoituksen jälkeen minuun oltiin yhteydessä Venäjältä. Kirjoitus oli herättänyt mielenkiintoa. Moniin Venäjän puolustukseen liittyvään kirjoitukseen on oltu yhteydessä minuun eri tahoilta, mutta tällä kertaa yhteydessä oli sotilashenkilö, jonka tosin tunsin entuudestaan. Kirjoitussarja oli herättänyt ilmeistä kiinnostusta itärajan takana.

****

Maaliskuun 26. päivänä Venäjällä uutisoitiin laajasti, että ensimmäistä kertaa Venäjän laivaston historiassa Venäjä on onnistunut lävistämään jään kolmella ydinsukellusveneellä (Минобороны России 26.3.2021).

Puolustusministeriö julkaisi lävistyksestä oikein videon:

YouTube 26.3.2021

Venäjän arktinen sotilasretkikunta aseistustestauksiin napa-alueella on nimetty Umka-21-retkikunnaksi («Умка-21»). Venäjän kielessä умка-sana tarkoittaa jääkarhua. Retkikuntaan osallistui yli 600 sotilas- ja siviilihenkilöä ja noin 200 erilaista asetta ja varustetta.

Puolustusministeriön mukaan Venäjän laivasto retkikunnan puitteissa olisi tehnyt kolme eri sotilaallista ensisuoritusta. Siis suorituksia, joita Venäjän laivasto ei ole tehnyt ennen.

Sukellusveneiden jäänlävistyksen lisäksi ensikertaa Venäjän laivaston historiassa Venäjä olisi tehnyt lennon tankkaamalla napa-alueella MiG-31-hävittäjäparin ilmassa matkalla maantieteelliselle pohjoisnavalle. Lisäksi Venäjän laivaston historiassa ensikertaa Venäjä olisi tehnyt myös torpedon laukaisemisen jään alta ydinsukellusveneestä jääolosuhteissa.

Tuo torpedon laukaiseminen jään alta pinnalle on, mikä on mielenkiintoinen. Puolustusministeriön julkaisema venäjänkielinen teksti on tarkasti:

”Практическая торпедная стрельба атомной подводной лодкой из-подо льда с последующим оборудованием полыньи в точке всплытия торпеды и ее подъем на поверхность.”

Vapaasti suomennettuna:

”Käytännössä ydinsukellusvene laukaisi torpedon jään alta, seuraavana sulan reiän muodostaminen torpedon nousupisteessä ja torpedon nousu pintaan.”

Tuo alleviivattu osuus (с последующим оборудованием полыньи) on se, jota jäin miettimään. Onko Venäjä keksinyt jotain uutta torpedon ohjaukseen jääolosuhteissa jään alta laukaistaessa.

Venäjän kieltä paremmin hallitsevat saisivat kääntää tuon yritykseni paremmin. Kielitaitoni loppui suomennoksessa. Полынья-sana (eng. polynya) tarkoittaa sulaa ja jäätymätöntä paikkaa jääkuoressa. Оборудование-sana tarkoittaa mekanismeja ja laitteistoja, jolla saadaan jokin asia aikaan. Onko kyse laitteistosta, joka kykenee etsimään jääolosuhteissa sulan ja jäätymättömän kohdan torpedon pintaan nousulle vai onko kyse laitteistosta, joka kykenee tekemään sulan reiän torpedolle?

Puolustusministeriön julkaisemalla videolla torpedon pintautumista jään alta ei ole esitetty.

****

Onko siis Venäjä keksinyt jotain uutta ja uusia laitteistoja ja mekanismeja torpedon saattamiseksi jään alta pintaan, mikä puolustusministeriön mukaan olisi nyt tehty Venäjän laivaston historiassa ensi kertaa?

Kykenisikö torpedo kulkemaan kantomatkansa suojassa jään alla ja iskeä kohteeseen meriväylällä tai satamassa, jossa jää on murrettu tai muutoin on sulaa? Tapahtuisiko Arktisella alueella tai muualla talviolosuhteissa sukellusveneiden operatiivinen toiminta jään alta jään muodostamasta suojasta?

Tuo on se asia, mikä Suomen on huomioitava Laivue 2020-taistelualushankkeen fregateissa, etteivät tulisi tuhotuksi jo satamaan jään alta. Jopa 100 kilometriä tunnissa jään alla liikkuvat itseohjautuvat torpedot jopa sadan kilometrin kantamalla on myös kyettävä havainnoimaan – ja ajoissa.

Laivue 2020:n fregattien operatiivinen valmius on tarkoitus saada vuoteen 2028 mennessä, jolloin myös Venäjällä on käytössään uusimmat itsenäiseen toimintaan kykenevät vedenalaiset laitteet ja torpedot, joiden suunnittelutyö on aloitettu jo viime vuosikymmenen alkupuolella.

Sotilaallinen kyvykkyys on jatkuvaa kilpajuoksua ilma lyhintäkään taukoa.

Venäjän uusista vedenalaisista laitteista ja niiden itsenäisestä toiminnasta myöhemmin lisää tässä kirjoituksessa.

****

Komentaja, amiraali Nikolai Jevmenovin (Николай Евменов, Биография) mukaan Umka-21-retkikunnan kolme sukellusvenettä olisivat rikkoneet 1,5 metriä paksun jään.

Nuo jään lävistäneet sukellusveneet on tunnistettu Venäjällä ja Yhdysvalloissa kuvassa näkyvien torniin liittyvien vakaajien perusteella. Alukset olivat projektista 667BDRM (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин»).

Puolustusministeriön videolta on kohtuullisen helppo todeta vakaajien lisäksi sukellusveneen ohjussiilokohouman ja tornin valkeiden kehysmaalausten perusteella, että kyseessä on tosiaankin Delfin-luokan sukellusveneestä.

Joissakin lähteissä on mainittu 955-projektin sukellusveneistä (Проект 955, шифр «Борей»), mutta Borei-luokan sukellusveneissä ei ole mm. torniin liittyviä vakaajia.

Kävin hyvin tarkasti läpi Venäjän Pohjoisen laivaston sukellusveneet em. kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän ydinkilvessä on repeämä Bulava-ohjusten vuoksi” (US-blogi 18.11.2019).

Venäjällä on käytössään noita Delfin-luokan sukellusveneitä yhteensä seitsemän, joista puolitoista vuotta sitten viisi oli toimintavalmiudessa. Naton käyttämä raportointinimi on Delta IV.

Sukellusveneet ovat K-51 Verhoture (К-51 «Верхотурье»), K-84 Jekaterinburg (К-84 «Екатеринбург»), BS-64 Lodmoskove (БС-64 Подмосковье), K-114 Tula (К-114 «Тула»), K-117 Brjansk (К-117 «Брянск»), K-18 Karelija (К-18 «Карелия») ja K-407 Novomoskovsk (К-407 «Новомосковск»). Veneet ovat 1980-luvulta eivätkä siis enää uusia, mutta sukellusveneitä on korjattu ja modernisoitu pitkin matkaa.

BS-64 Lodmoskove korvaa BS-136 Orenburgin (БС-136 «Оренбург»), joka nyt siirtyy korjaustelakalle. Vuosina 1996–2002 Orenburgin uudistettiin 09786-projektin (проекта 09786) mukaisesti ja muutettiin erityiseksi ydinsukellusveneeksi, siis vedenalaisten laitteiden tukisukellusveneeksi (носитель).

BS-64 Lodmoskovesta tulee jopa kuuden kilometrin syvyyteen kykenevän AS-12 Lošarikin (АС-12 Лошарик) tukialus. Lošarikille sattui maanantaina 1.7.2019 Barentsin­merellä tiedustelutoimissa olleessaan tulipalo-onnettomuus, jossa kuoli 14 ihmistä. Tiedustelussa kyse oli batymetrisistä tutkimuksiesta (батиметрическая съёмка), mikä tarkoittaa merenpohjan muotojen kartoittamisesta.

Tuosta meripohjan kartoituksen sotilaallisesta aspektista lisää myöhemmin.

Lošarik kuuluu pohjoiselle laivastolle, muttei ole Pohjoisen laivaston komennossa. Lošarik on osa Venäjän puolustusministeriön syvänmeren tutkimuksen pääosastoa, joka tunnetaan paremmin nimellä ”vedenalainen tiedustelu” («подводная разведка»). Osasto raportoi suoraan puolustusministerille ilman väliportaita. Sama osasto vastaa vedenalaisesta tiedustelusta myös Itämerellä ja Mustallamerellä, vaikka kyse ei ole syvämeristä.

Venäjä korjaa ja modernisoi noita sukellusveneitä noin kymmenen vuoden välein. Toinen kymmenvuotiskierros aloitettiin viime vuosikymmen puolivälissä.

Delfin-luokan sukellusveneistä K-114 Tulan joulukuusta 2014 alkanut korjaus ja modernisointi saatiin päätökseen maaliskuussa 2018. К-117 Brjanskin vuoden 2018 alussa alkanut korjaus ja modernisointi on edelleen myöhästyneenä käynnissä (Bryansk News 19.3.2021). Kolmas viimeaikaisten korjausten kohteena on ollut BS-64 Lodmoskove, joka luovutettiin laivastolle korjausten jälkeen 26.12.2016. K-84 Jekaterinburgin korjaus valmistui joulukuussa 2014.

Korjaus- ja modernisointitoimenpiteinä on tehty rungon (корпус), perämoottorijärjestelmän (забортная система), selviytymiskykyjärjestelmien (живучесть системы), koneiston (механизм) ja muiden alusjärjestelmien (корабельные системы) korjaustöitä.

Rungon korjaustyöt ovat saattaneet käsittää rungon vahvistamista jäänlävistykselle, mutta siitä ei löydy julkista tietoa.

****

Jokainen voi alla olevasta kuvasta arvioida vertailemalla sotilaan mittoihin, onko lävistetty jää 1,5 metriä paksu.

On eri asia puhkoa kauttaaltaan 1,5 metriä paksu jää kuin vain sieltä täältä ehkä 1,5 metrin paksuuteen yltävä jää muun jään ollessa jopa reilusti alle metrin.

Oleellista jäälävistyksessä kuitenkin on, että jää saadaan poistettua ohjussiilojen päältä niin, että ohjukset voidaan laukaista. Pelkällä jään lävistäneellä tornilla ei vielä paljon hyödyllisiä sotatoimia tehdä. Pelkästä jääkarhujen tarkkailusta ei paljon ole sotilaallista apua.

Vaikka Venäjä olisikin kyennyt parantamaan sukellusveneiden jäänlävistyskyvykkyyttä, Venäjä ei ole esittänyt mitään erityistä ja ratkaisevaa uutta jään lävistämiseksi sukellusveneillä tuon maaliskuun 26. päivänä uutisoidun demonstraation perusteella. Alle metristen pilkkijäiden lävistäminen ei vielä vaadi erityisistä sukellusvenekalulustolta, jos vain veneen kapteenilla on oikea lävistystekniikka hallinnassa.

Venäläissotilaiden itsensä toteamana venäläissukellusveneiden jäänlävistyskyvykkyys on ollut aikaisemmin noin 0,6 metriä ilman liikettä ja 0,8 metriä liikkeessä. Lävistyskyky on ollut siis vain pilkkijäiden luokkaa.

Esitetyillä näytöillä Venäjällä ei siis ole minun silmissäni vielä mitään erityistä uutta jäänlävistyskyvykkyydessä.

****

Venäjän puolustushallinnossa sukellusveneiden jäänlävistysongelma on ollut tiedossa jo pitempään. Ongelmalle oli aloitettu ratkaisun hakeminen viime vuosikymmenen alkupuolella.

Venäjän keskeisin sukellusvenetietämys löytyy Keskinäinen meritekniikan suunnittelutoimisto Rubin -yrityksestä (АО ЦКБ МТ «Рубин»). Neuvostoliiton ja Venäjän sukellusveneistä 85 prosenttia on suunnittelu kyseisessä jo vuonna 1901 perustetussa yrityksessä.

Yritys on kehittänyt myös sukellusveneiden ja merialusten jääkyvykkyyttä. Esimerkkinä siviilipuolen jäärasituksen kestoa koskeva patentti otsikolla Jäänkestävä alusta (Морская технологическая ледостойкая платформа, 2012155231/11, 19.12.2012). Sotilaspuolen keksinnöille ei niinkään patentteja haeta. Keksinnöt jäävät ratkaisevilta osilta salaisuuksiksi.

Venäjä aloitti vuonna 2014 kauppa- ja teollisuusministeriön (Минпромторг) johdolla kehityshankeen, jonka tarkoitus oli lisätä sukellusveneiden jäänlävistyskyvykkyyttä niin, ettei runko vahingoittuisi jäänlävistyksessä (Известия 9.12.2013).

285 miljoonaa ruplaa budjetoidulla julkisesti kilpailutetulla hankkeella oli tarkoitus lisätä sukellusveneiden jäänlävistyskyvykkyyttä rakenteellisilla elementeillä ja rungon vahvistamisella. Hanke oli suunniteltu olevan valmis huhtikuuhun 2015 mennessä ja ensimmäiset sukellusveneet työstettäisiin Arktisen alueen sukellusveneissä vuonna 2016.

Kehityshankkeen toteuttajaksi kilpailutuksessa valittiin suunnittelutoimisto Rubin. Hankkeen tuloksista ja jatkosta ei löydy julkista mainintaa. Ei ole tietoa, olisiko tuloksia hyödynnetty tuoreimmissa Jansen-luokan sukellusveneiden korjauksissa.

Niin tai näin, vain tämän vuosikymmenen jälkipuolella korjauksessa ja modernisoinnissa olleita sukellusveneitä olisi voitu jäävahvistaa tuon hankkeen pohjalta.

Venäjällä oli tuolloin viime vuosikymmenen puolivälissä ajatus perustaa myös maakeskus analysoimaan jäätilannetta arktisilla alueilla, joilla sukellusveneet liikkuvat. En löytänyt julkista mainintaa, kuinka hanke on edennyt. Kyse on siitä, että myös sekä Venäjän Pohjoisen laivaston että Tyynenmeren laivaston sukellusveneet ja myös pinta-alukset tietäisivät tarkasti jäätilanteen sotilaallisia liikkeitä suunnitelleessaan jäiden keskellä.

****

Suomen Puolustusvoimien Pääesikunta esti nelimastoinen venäläisen koululaiva Kruzenšternin pääsyn Ahvenanmaalle (HBL 28.8.2017, Yle 28.8.2017, MTV Uutiset 28.8.2017 jne.).

”Amiraali: Venäjän koulupurjehdusten takana katalia motiiveja” (Verkkouutiset 13.4.2019).

Viattomalta kuulostava koulutustoiminta ei ole ainoa tapa, millä Venäjä sekä myös Kiina yrittävät hankkia tiedusteluluotoista tietoa sotilaalliseen käyttöön.

Niin Kiina kuin Venäjä ovat ”tieteellisen tutkimuksen” (venäläisinä termeinä esim. «экспедиционные исследования» tai «экосистемные исследования») nimissä yrittäneet toteuttaa ja ovat myös toteuttaneet sotilaallista tiedonhankintaa Arktiselta alueelta ja myös Arktisen alueen Natoon kuuluvien länsimaiden merialueilta.

Kyse on ollut mm. batymetrisestä tutkimuksesta, missä kyse on siis merenpohjan muotojen kartoittamisesta ja digitaalisesta skannaamisesta tarkkaan 3D-muotoon.

Venäjä on skannannut Arktisen alueen merenpohjaa jo pitkään tavoitteena saada merenpohjasta tarkkaa kuvaa etenkin Venäjän Barentsinmeren puolustuslinjalla. Tietoa haetaan torpedojen lisäksi vedenalaisille itsenäisesti toimiville miehittämättömille aluksille eli drooneille.

Sotatoimissa käytettävät vedenalaiset laitteet sekä myös torpedot tulevat olemaan yhä enemmän itsestään ohjautuvia – siis kulkureitin valitsevia –, kun päämäärä on syötetty. Kun torpedoilla ja vedenalaisilla miehittämättömillä aluksilla on ennalta tarkasti tiedoissa merenpohjan muoto ja korkeudet, on liikkuminen salaisempaa ja myös helpompaa.

****

Venäjä on tehnyt merenpohjan kartoitusta myös siviilipuolen tutkimushankkeilla, joiden tulokset ovat sotilaallisessa käytössä. Siviilipuolen tutkimuksissa kyse on ollut mm. merenpohjassa olevien mineraalirikkauksien kartoittamisesta. Samaa siviilipuolen hankkeiden tulosten käyttämistä sotilaalliseen toimintaan harrastaa myös Kiina.

Arktisen alueen maissa on syytä olla varsin epäileväisiä niihin Venäjän ja Kiinan esittämiin tutkimushankkeisiin, jotka suorittaisiin Arktisen alueen länsimaiden alueella ja jopa länsimaiden itsensä avustamana.

Käsittelin kirjoituksessa otsikolla Barentsinmeri lännen ja Venäjän tulevana merisotatantereena (US-blogi 17.11.2019) sitä puolustuslinjaa, jota Venäjä on ollut luomassa Kuolan niemimaan ja Huippuvuorien sekä Franz Josefin maan väliin. Alla oleva kuva on kyseistä kirjoituksesta.

Tutkimusalus Dalnie Zelentsy (НИС ММБИ «Дальние Зеленцы», Dalnie Zelentsy IMO 7740477, MarineTraffic) on yksi Arktisella alueella toimiva venäläinen tutkimusalus, jonka tulokset saatetaan myös sotilaalliseen hyödyntämiseen ja jonka tutkimuksia voidaan tehdä sotilaallisista lähtökohdista.

Alla olevat kaksi kuvaa kertovat Dalnie Zelentsyn tutkimuksista em. puolustuslinjalla sekä Norjan Huippuvuorilla kesällä vuonna 2017. Demilitarisoidun Huippuvuorien alueen merenpohjan tutkiminen oli helpointa järjestää tieteellisen tutkimuksen puitteissa ja yhteistyössä Norjan kanssa. Vielä tuolloin vuonna 2017 noista Kiinan ja Venäjän ”tieteellisistä tutkimuksista” oli lännessä sinisilmäisiä käsityksiä, mutta tuskinpa enää.

Kun Huippuvuoret on demilitarisoitu sopimuksella, Norjan on parempi olla mukana noissa tutkimuksissa kuin antaa Venäjän tehdä niitä yksin.

Tutkimusalus Dalnie Zelentsy kartoitti tarkasti myös Norjan Huippuvuoret aina Venäjän ajatellulle ”pelastustukikohtaan” (спасательная база) saakka Barentsburgin (Баренцбург) kylässä (Google-maps 02, 78°04’00.0″N 14°13’00.0″E). Tuo ”pelastustukikohta” on ollut Venäjän kaavailussa jo vuodesta 2015 Venäjän kalastusviraston (Федеральное агентство по рыболовству) puitteissa.

Jo Neuvostoliiton aikana maalla oli pelastuspäivystäjiä Huippuvuorilla. Venäjälle ei kelpaa pelastustukikohdaksi 300 kilometrin päässä oleva Nagurskajan sotilastukikohta. Norja ei ole ollut erityisen innostunut noista Venäjän uuden tukikohdan perustamistoimista.

Samaa merenpohjan muotojen kartoittamisesta ja digitaalisesta skannaamisesta tarkkaan 3D-muotoon miehittämättömillä aluksilla Venäjä on tehnyt myös Itämeren ja Mustanmeren merenpohjassa.

Myös Suomen merialueet lienee kartoitettu siellä, missä torpedoja ja vedenalaisia miehittämättömiä aluksia olisi tarkoitus käyttää kriisi- ja sotatilanteessa.

Sama koskee Ruotsin merialuetta, vaikka Venäjällä on vielä käytössään kylmän sodan aikana hankitut tiedot, mutta jotka eivät ole digitaalisella skannauksella hankittuja.

Asiasta lisää hieman myöhemmin.

****

Palataan Venäjän puolustusministeriön 26.3.2021 julkaistussa tiedotteessa kirjattuun torpedoon. Laukaistiinko sellainen jostakin kolmesta uusimmasta korjatusta Delfin-luokan sukellusveneestä ja niin, että torpedon saattamisesta jään alta pinnalle avoveteen olisi jotain uutta?

Ei laukaistu Delfin-luokan sukellusveneestä vaan jostakin muusta.

Venäjä on kehittänyt uusia torpedoja samalla, kun se on kehittänyt miehittämättömiä vedenalaisia laitteita (подводный необитаемый аппарат), jotka usein toimivat myös itsenäisesti (автономный необитаемый подводный аппарат, АНПА). Englannin kielellä autonomous underwater vehicle (AUV).

”Минпромторг потратит полмиллиарда на новый подводный беспилотник для ВМФ” (Интерфакс 13.11.2020).

Vapaasti suomennettuna tuo Interfaksin uutisotsikko:

”Teollisuus- ja kauppaministeriö käyttää puoli miljardia [ruplaa] merivoimien uuteen vedenalaiseen drooniin”.

Lehtijutun mukaan Venäjä aikoo kehittää vuoden 2023 lokakuuhun mennessä miehittämättömän vedenalaisen vety-happiakuilla toimivan itsenäiseen toimintaan pystyvän robotin – siis vedenalaisen droonin. Laite otettaisiin käyttöön vuosina 2024–2025.

Hankkeen nimi Venäjän julkisten hankintojen tarjouspyynnössä oli Perspektiva R (Перспектива «Р»). Kyse olisi droonista tai robotista, jonka rungon halkaisija olisi enintään 300 mm ja joka varustettaisiin hydroakustisella kompleksilla (гидроакустический комплекс, ГАК) ja radioviestinnällä. Sen olisi toimittava itsenäisesti vähintään 24 tuntia 1 000 metrin syvyydessä, saavutettava veden alla vähintään hidas 2,5 m/s-nopeus ja sillä tulisi olla kyvykkyys kartoittaa merenpohjaa.

Hydroakustinen kompleksi on aivan oleellinen myös sukellusveneelle (esim. МГК-400).

Vaikka kyseessä on oikeastaan luonteensa puolesta siviilipuolen hanke, tulee sen kehitystulokset merivoimien käyttöön, kun tilaajanakin on merivoimat. Julkisesti kilpailutetun hankkeen voitti edellä mainittu suunnittelutoimisto Rubin, kuinkas muuten.

Suunnittelutoimisto Rubinin vuoden 2016 vuosikertomuksessa (Годовой отчёт АО «ЦКБ МТ ”Рубин» за 2016 год) on kirjattu Perspektiva R -hankkeen lisäksi hankkeet Perspektiva A (Перспектива «А»), Perspektiva N (Перспектива «Н») ja Osvojenie okeana («Освоение океана»).

Освоение океана on suomennettuna valtamerten hallinta. Kaikki nuo hankkeet liittyvät Venäjän halukkuuteen saada merenalainen maailma parempaan hallintaan sotatantereena ja käyttää sotatoimissa miehittämättömiä vedenalaisia aluksia.

Suunnittelutoimisto Rubin sai valmiiksi Surrogat-sukellusvenesimulaattorin («Суррогат») tutkimus- ja kehitystyön viime kesänä. Simulaattorin tehtävä on mallintaa kehitystyössä ja harjoituksissa sukellusveneitä sekä suorittaa tiedustelua ja merenpohjan maastokartoitusta (Тасс 10.6.2020).

****

Noiden kaikkien projektien tosiasiallisesta sisällöstä löytyy melko vähän teknistä tietoa.

Venäjän hanke maailmanmerien valloittamiseksi alkoi jo vuonna 2004, jolloin hyväksyttiin liittovaltion Maailman valtameri -tavoiteohjelma («Мировой океан»).

Jo samana vuonna Suunnittelutoimisto Rubin allekirjoitti 26. helmikuuta 2004 sopimuksen nro 52–04 (контракт №52–04) tutkimus- ja kehitystyön Grunt-1:n («Грунт-1») suorittamisesta tavoitteena laitteistovalikoiman luominen syvänmeren sukellusveneitä varten. Projekti oli 09787 (проекта 09787).

Hanke toteutettiin aluksi edellä tässä kirjoituksessa mainitulle K-64 Lodmoskove -sukellusveneelle, jonka tunnus muuttui samalla K:sta BS:ksi; BS-64 Lodmoskove (БС-64 «Подмосковье»). Vene päivitettiin toimimaan syvässä vedessä. BS-64 Lodmoskove siirrettiin takaisin laivastoon joulukuun 26. päivänä 2016.

Syvänmeren laitteistotestit jatkuivat vuonna 2017 1083KM-projektilla (проекта 1083КМ).

Suunnittelutoimisto Rubin suunnittelee myös 2M39 Poseidon-ydinasetorpedoa (2М39 «Посейдон»), joka tulee 09851-, 09852- ja 09852-projektin (проекта 09851, проекта 09852 ja проекта 09853) ydinsukellusveneisiin. Poseidonin kehitystyössä on mukana myös Pietarin meritekniikan suunnittelutoimisto Malahit (АО «СПМБМ «Малахит»).

09852-projektin ydinsukellusvene K-329 Belgorod (К-329 «Белгород») on juuri valmistunut ensipurjehdukselle (Тасс 25.2.2021). 09851-projektin ydinsukellusvene Habarovsk («Хабаровск») on vielä rakenteilla ilman alustunnuskoodausta. Kolmas alus tulee olemaan 09853-projektin Uljanovsk («Ульяновск»).

Juuri on uutisoitu, että K-329 Belgorod tulee siirtymään Tyynenmeren laivastoon uhkaamaan Yhdysvaltoja Tyynenmeren puolelta (Тасс 6.4.2021).

Nuo maailman pisimmät ydinsukellusvenemammutit kantavat siis myös Poseidon-torpedoja, jotka on ripustettu sukellusveneen mahaan.

Poseidon-torpedo olisi maailman suurin syvänmeren torpedo, joka olisi täysin automatisoitu ja kykenee venäläislähteiden mukaan jopa 200 km/h -nopeuteen. Ydinkäyttöisen torpedosukellusveneen halkaisija on noin 1,8 metriä, pituus 20 metriä ja paino noin 100 tonnia.

Yhdysvaltalaislähteiden mukaan Poseidon olisi valmis vasta muutaman vuoden kuluttua ja kaikkiin kolmeen em. 09852-projektin sukellusveneeseen vuonna 2027, mutta kehitys- ja rakennustyöt ovat edenneet yllättävän ripeästi niin, lopputestaukset ovat menossa (SputnikNews 6.4.2021).

Poseidonissa kyse on siis tuomiopäivän torpedosta, jolla olisi 10 000 kilometrin liikkumiskyvykkyys räjähdykseen saakka ja räjäytys aiheuttaisi valtavan hyökyaallon ja radioaktiivisuuden rannikolla.

Venäjällä on pyrkimys Yhdysvaltojen veroiseksi sotilaalliseksi toimijaksi etenkin merenpinnan alapuolella. Venäjän ajatuslogiikka on, että kun Yhdysvallat kehittää ilmantilassa käytettäviä ohjustorjuntajärjestelmiä, Venäjä siirtyy toimimaan merenpinnan alla.

Venäjä tulee jatkossa käyttämään kehittämäänsä samaa uutta vedenalaista tekniikkaa kaikissa vedenalaisissa miehittämättömissä aluksissa ja torpedoissa. Myös niihin pienempiin, jotka tulevat Itämerelle.

Jääpeitteen ympäröivissä Suomen satamissa olevien sota-alusten on syytä olla aikanaan jatkuvassa valmiudessa torjumaan noita torpedoaseita. Myös Suomen Merivoimien tukikohdissa Turun Pansiossa (Google-maps 03, 60°26’31.1″N 22°09’08.5″E) ja Kirkkonummen Upinniemessä (Google-maps 04, 60°02’06.6″N 24°21’20.1″E). Torpedot on kyettävä havainnoimaan jatkuvasti ilma taukoja myös jään alta.

****

Kun tietyt venäläissukellusveneet ovat telakalla korjattavana tai modernisoitavana, rungon sivulla olevia torpedolaukaisukohtia Venäjä on suojannut ahkerasti ulkopuolisilta katseilta ja etenkin Yhdysvaltojen tiedustelusatelliittihavainnoinnilta.

Otetaan esimerkiksi 885-projktin (Проект 885, шифр «Ясень») sukellusvene K-350 Severodvinsk (К-560 «Северодвинск»), joka on Jasen-luokan sukellusvene.

Alla oleva kuva on K-350 Severodvinsk -sukellusveneestä sen ollessa kelluvalla telakalla (плавучий док) nro 50 (ПД-50), Murmanskin alueella Rosljakovossa (Росляково) reilun kuukauden ajan lyhyesti vuonna 2017 (15.1-18.2.2017).

Kiinnittäkää huomiota sivulla olevaa pressuun, jonka tehtävä on estää ulkopuolisia näkemästä rungon sivun torpedoputkien liityntää. Liitynnät eivät ole näkyvissä sukellusveneen liikkuessa meren pinnalla. Ovat siis vesirajan alapuolella.

Venäjä pyrkii suojaamaan salaiseksi luokittamiaan kohtia Yhdysvaltojen tiedustelusatelliiteilta myös telakalla. Sukellusveneissä näitä salattavia kohtia viime vuosina ovat olleet torpedoputkien runkoliitynnät silloin, kun liityntä on rungon sivulla eikä keulassa. Potkuriliitynnät on suojattu aina jo Neuvostoliiton aikaan (suojauksesta esimerkkinä edellisessä kappaleessa ydinsukellusvene K-329 Belgorodia koskeva kuva).

Kyseinen K-350 Severodvinsk -sukellusvene oli suojattu myös vastaavasta kohdasta – mutta huolellisemmin –, kun se oli laajemmassa korjauksessa kelluvalla telakalla kesällä 2010.

Mitä pressujen alla on sellaista, mitä Venäjä ei halua näyttää? Kyse on sellaisesta, jonka venäläiset ovat edelleen luokitelleet korkean tason valtiosalaisuudeksi.

Tuosta salattavasta enemmän seuraavassa luvussa.

****

Johtaviin Nato-maihin nähden Venäjä on ollut pitkällä takamatkalla torpedoaseissa. Viime vuosikymmenen alkupuolella aloitettu kehitystyö on tuomassa Venäjälle nyt pikkuhiljaa tuloksia. Torpedo-teknologiassa Nato-maista kärjessä ovat Yhdysvallat, Italia ja Ranska.

Torpedoaseiden vaatimuksia ovat laukaisun äänettömyys, liikkumisen hiljaisuus ja riittävä kantama – sekä vähintään viimevaiheessa kyvykkyys itsenäiseen toimintaan.

Edellisessä luvussa mainitut Jasen-luokan sukellusveneet huputettuine torpedoputkien suuaukkoineen ovat ne, joihin Venäjä tulee asentamaan uusinta torpedotekniikkaansa suurena valtiosalaisuutena. Torpedojen laukaisu sukellusveneen sivulta ei kuitenkaan ole mitään erityistä tämän päivän uutta, vaikka torpedoputkien suuaukot edelleen huputetaan.

Jasen-sukellusveneessä torpedoputket eivät ole keulassa, vaan keskikohdan sivulla runkojen välissä. Jasen-sukellusveneissä on kymmenen torpedolaukaisuputkea tavanomaisen neljän tai kuuden sijaan. Jansen-sukellusveneen keulaan on torpedotutkine sijaan asennettu Irtyš-Amfor-B-055-kaikuluotainjärjestelmä (МГК-600Б «Иртыш-Амфора-Б-055»).

Venäjä ei käytä Jasen-sukellusveneen torpedolaukaisussa rungon sivusta äänekästä paineilmaa vaan hydrodynaamista – siis veteen perustuvaa – pulssielektronista laukaisujärjestelmää (система импульсно-электронного запуска). Torpedoputkissa on siis laukaisussa vettä, jonka painevirtaus on viisi kuutiometriä sekunnissa. Tuo laukaisujärjestelmä on äänetön ja siten huomaamattomampi.

Tuota järjestelmää Venäjä pyrkii hieman suojaamaan uteliailta katseilta, mistä esimerkkinä edellisessä luvussa kerrotusti K-350 Severodvinsk -sukellusveneen oleminen telakalla 15.1–18.2.2017.

****

Kun puhutaan uutuusmielenkiinnosta, torpedojen sivusta laukaisun sijaan kyse on uusista torpedoista. Uusien torpedojen testaukset pilotteina saatiin päätökseen kevättalvella 2020 (Независимая газета 19.3.2020).

Kyse on esimerkiksi Futljar-torpedosta (торпеда «Футляр»), joka on Fyzik-torpedon seuraaja (торпеда УГСТ «Физик»).  УГСТ-sana (UGST) tarkoittaa syvänmeren torpedoa (универсальная глубоководная самонаводящаяся торпеда). Futljar-torpedoa on nimitetty myös Fyzik-2-torpedoksi (торпеда «Физик-2»).

Fyzik-torpedo kehitettiin puolestaan vanhasta vuonna 1980 päivänvalon saaneesta 533 mm:n UEST-80-torpedosta (торпеда «УЭСТ-80»). Futljar-torpedon enimmäissyvyyttä on pienennetty 1 000 metristä 700 metriin, millä on saatu kasvatetuksi kantamaa torpedon julkisissa eri lähteissä mainittuna 60–70 kilometriin ja nopeudeksi noin 120–130 km/h (65–75 solmua).

Noilla arvoilla torpedo ei vielä ole käänteentekevä, mutta edistyksellinen. Käänteentekevä tarkoittaisi mm. tekoälyn suurempaa hyödyntämistä torpedon itsenäisessä kulussa tai toimintakykyä jääolosuhteissa. Yli 50 kilometrin kantama ja noin sadan kilometrin tuntinopeus on jo oikein hyvää tasoa.

Futljar-torpedojen ensitestejä suoritettiin Kirgisian Issyk-Kul-järvellä (Иссык-Куль) vuonna 2016 (Радио Азаттык 25.6.2016). Vielä tuolloin aikataulu oli saada torpedot laivaston käyttöön jo vuonna 2018.

”Началась поставка электроторпед «Футляр»”. (Сонар-2050 4.2.2021).

Vapaasti suomennettuna:

”Futljar-sähkötorpedojen toimitus on alkanut”.

Kirjoitusotsikko on väärin torpedotyypin suhteen. Futljar ei ole sähköllä liikkuva torpedo, mutta sen sijaan UET-1 Ihtiozavr-sähkötorpedo on (Торпеда УЭТ-1 «Ихтиозавр»), josta Сонар-2050-sivuston jutussa oli kyse. Uuden sähköllä liikkuvan torpedon kantama on 25 kilometriä, enimmäisnopeus päälle 90 km/h (50 solmua).

Tuon uuden sähkötorpedon valtiolliset testit Venäjällä saatiin päätökseen 2020 ja Dagdizelin tehdas (АО «Завода «Дагдизель») toimittaa jo vuonna 2018 tehdyllä kaupalla laivastolle 73 torpedoa vuoteen 2023 menneessä tuo vuosi mukaan lukien kauppahinnan ollessa 7,2 miljardia ruplaa (Тасс 28.2.2018).

Ihtiozavr-sähkötorpedo tulee mm. Kilo-luokan sukellusveneisin (Проект 877, шифр «Палтус», Проект 636). Itämeren laivaston ainoa sukellusvene on Kilo-luokan B-806 Dmitrov (Б-806 «Дмитров»).

Lämpötorpedon (тепловая универсальная торпеда) liike perustuu polttoaineen tuottamaan lämpöön, sähkötorpedon (электрическая универсальная торпеда) energialähde on sähkö.

Futljar-torpedo on puolestaan lämpötorpedo. Sen kehittäjä on Pietarissa toimiva Meritekniikan tutkimuslaitos НИИ «Мортеплотехники», ennen «НИИ морской теплотехники») ja torpedo on tarkoitus valmistaa Dagdizelin tehtaalla Ihtiozavr-torpedon tapaan.

Keskinäinen tutkimuslaitos Gidropibor (АО «Концерн «Морское подводное оружие – Гидроприбор», ЦНИИ «Гидроприбор») kehittämä sähkötorpedo on TE-2 (торпеда ТЭ-2), jota tulemme näkemään myös Itämerellä.

Yhdysvaltalaiset sotilasasiantuntijat ovat olettaneet, että TE-2 on suunniteltu tuhoamaan sukellusveneiden ja suurien pinta-alukset lisäksi paikallaan olevia pintakohteita, kuten satamissa olevien sota-alusten lisäksi myös satamien infrastruktuuria (Звезда 9.3.2021).

Tuohon Suomessakin on varauduttava, että Laivue-2020:n fregatit yritetään sotatilanteessa tuhota Venäjän uusilla torpedoilla Pansion ja Upinniemen laitureihin ja pahimmassa tapauksessa vieläpä jään alta.

Meritekniikan tutkimuslaitos ja Dagdizelin tehdas kuuluvat yhteenliittymään, jossa on yhteensä 40 sotilaallista teollisuusyritystä ja 54 600 työntekijää. Yhteenliittymän nimi lyhennettynä on KTRV, suomennettuna taktisten ohjusaseiden korporaatio (АО «Корпорация Тактическое Ракетное Вооружение», КТРВ). Yritys on merkittävä ja vastaa pitkälti Venäjän ohjusten ja torpedojen – myös tekoälyisten – kehittämisestä ollen yhteistyössä Suunnittelutoimisto Rubinin ja Pietarin meritekniikan suunnittelutoimisto Malahitin kanssa.

Jasen- ja Borei-luokan sukellusveneet tullaan varustamaan Futljar-torpedolla sitä mukaa, kun niitä tulevaisuudessa korjataan ja modernisoidaan ja kun nyt Venäjä saa tuotannon käyntiin.

 ****

”В настоящее время акцент делается на разработку и изготовление электронной составляющей нашей продукции. В частности, мы полностью самостоятельно производим «электронные мозги» торпед и противолодочных средств.” (Тасс 13.5.2019).

Vapaasti suomennettuna:

”Tällä hetkellä tuotteidemme painopiste on elektronisten komponenttien kehittämisessä ja valmistuksessa. Tuotamme erityisesti itsenäisesti torpedojen ja ASW-sukellusvenetorjunnan ’elektronisia aivoja’”.

Lausuja oli Valtion tutkimus- ja tuotantoyritys Regionin (АО «ГНПП «Регион») johtaja Igor Krylov (Игорь Крылов).

Region-yritys kuuluu em. sotilaalliseen KTRV-yhteenliittymään.

Vedenalaisten torpedojen/ohjuksien modernisointi on sisälletty valtion aseistusohjelmaan vuosille 2018–2025. Region kehittää parhailtaan mm. vedenalaisia ohjusasetta, jonka nopeus olisi huikeat yli 100 m/s (360 km/h). Kehitystyön kustannusarvio on 1,5 miljardia ruplaa.

Ohjusaseen nimi on Hištšnik (торпеда «Хищник»), mutta taktiset ja tekniset ominaisuudet ei ole tiedossa eikä sitä, tuleeko kehitystyöstä todella valmista. Kehitystyö on kestänyt kohta vuosikymmenen eikä valmista ole tullut. Kehitystyötä hoitaa Elektropribor (АО ”КБ «Электроприбор»), josta lisää seuraavassa luvussa kerrotusta oikeuskäsittelyssä.

Kyse ja tarkoitus lienee vanhan Neuvostoliiton aikaisen VA-111 Škval -torpedon (ВА-111 «Шквал») idean pohjalta kehittää uusi suurnopeuksiin kykenevä ohjusmuotoinen torpedo. Vanhaa hylättyä tekniikkaa Venäjäkään ei kuitenkaan ala toistamaan.

Suuri nopeus merkitsee paljon melua, mikä tuottaa paljon ongelmia ja paljastaa yleensä myös laukaisevan sukellusveneen sijainnin. Suuren torpedonopeuden tulisi voittaa muut nopeudesta aiheutuvat ongelmat, joita keskeisin on melu, joka paljastaa sekä torpedon että sen laukaisijan.

 ****

Kuten aikaisemmassa blogikirjoituksessa olen todennut, Venäjän asekehittelyssä tietoja löytyy mm. välimiesoikeuspäätöksistä. Niin täälläkin kertaa Hištšnik-torpedoon liittyen, muttei mitään ratkaisevaa teknistä tietosisältöä (Дело №А57-15277/2019 28.11.2019). Sopimusosapuolilla on Venäjällä halukkuutta riidellä rahasta.

Kyse on sopimuksesta nro 130-VP-1 päivämäärällä 3.5.2013 (№ 130-ВП-1 от 03.05.2013г.). Kyse on Hištšnik -OKP:n («Хищник-ОКП») työstä Pneumaattisten yksiköiden kehittäminen SGS-tuotteelle VA-411 («Разработка пневмоагрегатов ПГС изделия ВА-411») ja PGS-tuotteen VA-411 teknisen dokumentaation ja pneumaattisten yksiköiden valmistus («Разработка технологической документации и изготовление пневмоагрегатов ПГС изделия ВА-411»), joka perustuu jatkosopimukseen nro 128-VP-1 päivämäärällä 26.6.2015 (№ 128-ВП-1 от 26.06.2015г.).

Mikä on SGS-tuote VA-411, en onnistunut selvittämään kyseisen vedenalaisen suuren nopeuden torpedo-ohjusaseen kehitystyössä.

Vedenalaisen ohjusaseen kehittäjä on Elektropribor, jolta veloitettiin välimiesoikeudessa maksamaan ​​3 051 176,11 ruplan velka GMZ Agatille (АО ГМЗ «Агат»).

Saman vedenalaisen ohjusaseen kehitystyöhön liittyy myös toinen välimiesoikeusriita Suunnittelutoimisto Rubinin ja Pietarin meritekniikan suunnittelutoimisto Malahitin välillä päivämäärällä 7.3.2013 (Дело № А40-124190/12 7.3.2013) koskien sopimusta nro 36/11 (№ 36/11 от 11.05.201г.) aiheena kehitystyö: Työsuoritus MTŠ KR Hištšnik-M:n varmistamiseksi, koodi Hištšnik-M (nide 1, sivut 12-17) («Выполнение работ в обеспечение СЧ КР «Хищник-М», шифр «Хищник-М» (том 1 л.д. 12-17)»).

 ****

Venäjän kohta vuosikymmenen kestänyt torpedokehitystyö on nyt tuottamassa uusia varteen otettavia torpedoja laivaston käyttöön. Uuden aseistuksen kehitys on todellakin hidasta ja vuosikymmen on lyhyt aika.

Osa tuon kehitystyön tuloksista on saatettu julkisuuteen, mutta osa on salaista.

Venäjällä on Pietarissa vahvaa ohjus- ja torpedotietämystä. Käyn työtehtävissä Pietarissa ja tunnen sieltä muutamia alaa hyvin tuntevia insinöörejä.

TE-2-torpedo (ТЭ 2) ja UET-1 Ihtiozavr -torpedo (УЭТ-1 «Ихтиозавр») ovat tällä hetkellä ne torpedot, jotka sekä venäläisarvioiden että länsimaisten arvioiden mukaan olisivat suorituskykyominaisuuksiltaan maailmanluokkaa.

Julkisuudessa ei vielä ole puhuttu, mutta Venäjä on kehitellyt salaa torpedojen toimintaa jääolosuhteissa sekä torpedojen tai torpedomuotoisten aseiden käyttämistä etukäteen suunniteltuna hyökkäysaseena sellaisessa meritilassa, jonka merenpohjan Venäjä olisi kartoittanut riittävästi ennakkoon digitaaliseen muotoon. Poseidon-torpedo on tavallaan ensiesimerkki torpedosta hyökkäysaseena.

Torpedojen toimintaa jääolosuhteissa Venäjä on selvitellyt salaisesti ja nyt 26.3.2021 puolustusministeriön tiedotteessa siitä kerrottiin ikään kuin ensi kerran ohimennen. Venäjälle torpedojen jääkyvykkyys on tullut tärkeäksi sitä mukaa, kun jäät pohjoisesta ovat sulamassa. Merisotaa pitää kyetä käymään tehokkaasti myös talviolosuhteissa.

Itämeren rannikot ovat hankalia matalina vesinä, joissa kalliosaaret tuottavat osan haasteista torpedojen käytölle. Itämeren saaristossa suuri osa kaiuista heijastuu merenpohjasta, mikä tuottaa ongelmia vedenalaisessa sotatoiminnassa. Itämeren rannikkoalueet ovat monista eri syistä haastavia ääniaalloille ja siis kaikuluotaukselle.

 ****

Kylmän sodan aikaan Neuvostoliitto tiedusteli Ruotsin rannikkoja suurilla sukellusveneillä, kun muutakaan ei oikein ollut. Nyt tilanne on toinen. Enää ei ole tarvetta mennä miehitetyillä sukellusveneillä Suomen tai Ruotsin aluevesille muutoin kuin korkeinta provokaatiomielessä, kun samaan tiedustelupäämäärään päästää pienillä miehitetyillä tai miehittämättömillä vedenalaisella laitteilla.

Pitkän kantaman torpedojen kulkureitit satamiin ja satamissa sijaitseviin sota-aluksiin voidaan ohjelmoida pitkälti ennalta, kun merenpohjan muoto tiedetään. Talviolosuhteissa jää vaikeuttaa tällaisten hitaasti kulkevien äänettömien torpedojen havainnointia ja tuhoamista.

”Merivoimat: Ei voida varmuudella sanoa, että kyseessä oli sukellusvene” (Yle 28.4.2015).

”Det var ’en mindre ubåt’ som kränkte svenska vatten i oktober, bekräftar ÖB Sverker Göranson.” (Nyteknik 14.11.2014).

”Se oli ’pieni sukellusvene’, joka rikkoi Ruotsin aluevesiä lokakuussa, vahvistaa Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson.”

Ruotsin merialuetta oli loukattu vedenalaisella aluksella lokakuussa 2014.

Gävlen satamassa heinäkuussa 2017 havaitun sukellusveneen tapausta käsittelin kirjoituksessa otsikolla Suomen ja Ruotsin merivalvonnat tyrivät – vieras sukellusvene Pohjanlahdella (US-blogi 26.9.2017).

Se, missä määrin Venäjä olisi tarvinnut Turun saariston maa-alueita tai Suomen puolustusvoimilta peräisin olevaa vanhaa laivakalustoa kuljetuslauttana merenpohjan maastokartoitukseen, ei ole selvää. Tuohon tiedustelutyöhön Venäjä ei tarvitse ainakaan saariomistuksia. Ehkäpä tiedustelukaluston tuonti on ollut helpompaa kuin Suomen merialueiden havainnointiverkon ylittäminen. Airiston helmi -tapaus ei kuitenkaan liittyne väyläkartoitukseen.

Merenpohjan mahdollinen salainen kartoitustyö Helsinkiin ja Upinniemeen on helpompaa Suomen kapean merialueen vuoksi, mutta Turun saaristo on syvyydeltään eri tapaus.

Kirjoitin aikaisemmin tässä pitkässä blogikirjoituksessa venäläisestä tutkimusalus Dalnie Zelentsystä (НИС ММБИ «Дальние Зеленцы»), jota Venäjä käyttää Arktisella alueella ”tieteellisiin tutkimuksiin”. Toki alus tekee myös ”rehellistä” tieteellistä tutkimusta, mutta samalla myös muuta.

Itämerellä samaa virkaa on hoitanut Professor Logatshev (НИС «Профессор Логачев», Professor Logatshev IMO 8834691, MarineTraffic) kotisatamanaan Pietari.

Professor Logatshev on kartoittanut nyt myös Arktisen alueen merenpohjaa koillisväylään merikaapeliin liittyen (Sudostroenie 5.11.2020). Kaikki merenpohjakartoitustieto, olipa kyse Koillisväylän kaapelista tai Itämeren kaasuputkissa, menee myös Itämeren osalta visusti Venäjän puolustusministeriön syvänmeren tutkimuksen pääosaston tietoon ja sitä kautta myös Venäjän asevoimille.

Selvittäkääpä huviksenne, mitä kyseinen alus on oikein tutkinut Itämerellä etenkin vuosina 2014–15 ja esimerkkinä silloin, kun Ruotsin merivoimat etsi vedenalaista alusta lokakuussa 2014.

Entäpä sopimuksella demilitarisoitu Ahvenanmaa sopimuksella demilitarisoidun Huippuvuorien tapaan?