Vain kaksi kuvaa, jotka kertovat karuttomasti kaiken Suomen umpisurkeasta taloustilanteesta

Suomen bruttokansantuotteen kehitys vuosina 1960-2020 Yhdysvaltain dollareissa arvotettuna. Suomen bruttokansantuote saavutti huippunsa vuonna 2008 (285,72 miljardia USD), jonka jälkeen kansantuotteen kasvua ei ole tapahtunut, kun arvotus tapahtuu Yhdysvaltain dollareissa. Tästä huolimatta suomalaispoliitikot ovat kasvattaneet suomalaisten hyvinvointia, jolle Suomi ei ole luonut taloudellisella toiminnallaan pohjaa. Tuo kasvava hyvinvointi on rahoitettu velkarahalla. Kuva: vapaa lähde (The World Bank, GDP (current US$) – Finland).

Tilastot kertovat aina totuuden. Tilastot eivät koskaan petä. Tilastoja ei voi lahjoa. Tilastoja ei voi huijata. Tilastot kertovat kehityssuunnan. Tilastot kertovat myös ne tekijät, joilla on ollut todellista vaikutusta kehityssuuntaan.

Kansantalouden tilinpito kertoo tilastoina kaiken. Jos makroluvut eivät ole kunnossa, eivät pienemmätkään mikrotalouden luvut voi olla pitkään kunnossa ja vakaalla pohjalla.

Suomen osalta talouden kaksi makrokuvaajaa kertoo, mikä on meidän kyvykkyytemme luoda hyvinvointia talouskasvulla ja miten talouskasvun puutteessa olemme pyrkineet pitämään yllä sitä elintasoa, jota me itse emme kykene taloudellamme tuottamaan.

Vuoden 2008 finanssikriisistä alkaen olemme kasvattaneet hyvinvointia niin Suomessa kuin koko Euroopassa toisten varoilla. Nuo toisten varat ovat joko lainarahaa tässä ajassa tai lainarahaa tulevilta sukupolvilta.

Elintason ylläpitäminen toisten varoilla yli oman kyvykkyyden pätee Suomen lisäksi siis koko Eurooppaan. Ei ole väliä, kuuluuko maa EU:hun tai euroon, sama talousongelma vaivaa koko Eurooppaa.

Niin, jos talousongelmaksi enää ylipäätään nähdään se, että syödään toisten varoilla enemmän kuin tienataan.

****

Noista kahdesta em. Suomen karutonta totuutta kertovasta kuvaajasta toinen on tämän kirjoituksen artikkelikuvana.

Artikkelikuva esittää vuosivälillä 1960-2020 Suomen bruttokansantuotteen saavuttaneen huippunsa vuonna 2008, jolloin kansantuotteemme oli Yhdysvaltain dollareihin arvotettuna 285,72 miljardia dollaria. Seuraavina vuosina kansantuotteemme miljardeissa dollareissa muodosti lukusarjan 253,50 (2009), 249,42 (2010), 275,60 (2011), 258,29 (2012), 271,36 (2013), 274,86 (2014), 234,53 (2015), 240,77 (2016), 255,65 (2017), 275,72 (2018), 268,51 (2019) ja 271,84 (2020).

Bruttokansantuote on kansantaloudessa kotimaisen tuotannon mitta. Maan bruttokansantuote on tulonmuodostuksen mitta ja taloudellisen suorituskyvyn mitta. Jos bruttokansantuote ei kasva, ei taloudellinen suorituskykykään kasva. Kun bruttokansantuote ei kasva, maan talous taantuu ja myös elintason pitäisi laskea samalla etenkin suhteessa niihin maihin, joissa bruttokansantuote kasvaa. Kun bruttokansantuote ei kasva, elintason pitäisi siis suhteellisesti laskea, jos elintasoa ei pidetä keinotekoisesti yllä toisten kustannuksella esimerkiksi velkarahalla.

Vasta vuonna 2021 on vuoden 2008 bruttokansantuote ylitetty. Viime vuonna kansatuotteemme oli 299,16 miljardia dollaria, kun vuonna 2008 se oli siis 285,72 miljardia.

Vuoden 2021 kansantuotteen kasvu perustuu koronakriisiajan päättymiseen ja padottuneen kulutuskysynnän räjähtämiseen vastaavasti kuin mitä kysyntä räjähtää esimerkiksi sodan päätyttyä (US-blogi 28.4.2021).

Koronakriisin päättymisen jälkeen investointirintamalla on sen sijaan ollut edelleen hiljaisempaa.

Toki luvut olisivat hieman eri lukuja omassa eurovaluutassamme tarkasteltuna, mutta tuolloin tavallaan häivyttäisimme sitä tosiasiaa euron arvolla, että taloudellinen toimintamme ei ole kyennyt pitämään yllä sitä runsasta elintasoa, mistä olemme vuoden 2008 jälkeen nauttineet aivan kuin taloudellisen hyvinvoinnin tuotantokykymme olisi edelleen kasvanut normaaleissa lukemissa.

Toinen Suomen karutonta totuutta kertovasta kuvaajasta on kuva alla. Se kuvaa Suomen valtionvelkaa sodan jälkeisinä vuosina. Kuva kertoo paljon, kun sitä verrataan artikkelikuvan bruttokansantuotekehitykseemme.

Tuosta valtionvelkakuvakaaviosta pitää erottaa vuoden 2008 jälkeinen kehitys nyt jo 13 vuoden ajalta vuoteen 2021. Kun vuonna 2008 valtionvelka oli 54,382 miljardia euroa, vuonna 2021 valtionvelka oli jo 128,696 miljardia euroa. 11 vuodessa velka on kasvanut 74,314 miljardia euroa 2,36-kertaiseksi. Samaan aikaan bruttokansatuotteemme on kasvanut 285,72 miljardista Yhdysvaltain dollarista 299,16 miljardiin Yhdysvaltain dollariin eli vain 1,04-kertaiseksi. Jos BKT-lukua verrattaisiin vuoteen 2020, muutos olisi 285,72 miljardista Yhdysvaltain dollarista 271,84 miljardiin Yhdysvaltain dollariin, eli pudotusta 13,88 miljardia dollaria.

Kuvakaavio kertoo myös, että vuosina 1990-2004 velka kasvoi 9,593 miljardista eurosta 63,788 miljardiin euroon, mutta vuosina 2005-2008 velkaa kyettiin maksamaan 13,88 miljardia euroa ja valtiontalouden velkasumma pieneni 60,044 miljardista eurosta 54,382 miljardiin euroon.

Finanssikriisin jälkeen vuodesta 2009 Suomen talous on ollut yhtä tuhertamista. Valtion velkakehitys on ollut suorastaan katastrofaalista. Vain Sipilän porvarihallitus on kyennyt 14 vuoden aikana tekemään valtion talouden velkaantumista tasapainoittavia toimenpiteitä. Muut hallitukset, joissa mukana on ollut vihervasemmistolasia puolueita, eivät ole kyenneet tekemään talouden todellisen tilan parantamiseksi ja valtion velkakierteen katkaisemiseksi mitään uudistustoimenpiteitä.

Kolmessatoista vuodessa 2009-2021 valtionvelka on siis noussut 64,281 miljardista eurosta 128,696 miljardiin euroon. Valtion velka on kaksinkertaistunut, mutta siitä huolimatta taloudellinen hyvinvointimme on polkenut paikoillaan bruttokansantuotteellamme mitattuna. Valtionvelan keskimääräinen vuotuinen kasvuprosentti on ollut huikeat noin 5,5.

Valtion euromääräinen velka vuosina 1940-2021. On kaksi tapahtumaa tai paremminkin kaksi hallitusta, jolloin Suomen valtionvelka on räjäytetty taivaisiin. Vuoden 1991 talousromahdus ja Paavo Lipposen demarijohtoinen hallitus. Vuoden 2019 koronakriisi ja Sanna Marinin demarijohtoinen hallitus. Nuo kriisit olivat täysin erilaisia eikä korona-aikaa voida ollenkaan verrata 1990-luvun alun talousromahdukseen. Jokaisen romahduksen jälkeen velka asettuu uudelle tasolle ja seuraavassa kriisissä velkaa aletaan kasvattaa uudelta tasolta. Marinin hallituksen aloittama velkaräjähdys jatkuu edelleen eikä loppua ole näkyvissä. Kuva: oma tuotos (tietolähde: Veronmaksajain keskusliitto ry).

****

Henkeä kohti laskettu bruttokansantuote oli Suomessa edelleen vuonna 2020 huippuvuotta 2008 alemmalla tasolla. Jos puolestaan tutkii Eurostatin tilastoja, niin EU:n alueellisen vertailun perusteella on nähtävissä, että Suomen bruttokansantuote henkeä kohden on finanssikriisin jälkeen kasvanut kovin hitaasti verrattuna muihin EU-maihin. Oikeastaan kasvua ei ole ollut ollenkaan.

Kahden em. kuvaajan perusteella Suomen taloudellisen toimeliaisuuden heikkoa kykyä tuottaa kansantuotetta on paikattu etenkin valtion velkaantumisella. Elintasoa on pidetty yllä valtiontalouden kautta kierrätetyllä velkarahalla. Kansakunta on ikään kuin osatyössä ja puuttuvaa elantoa korvataan velkarahalla rahoitetuilla avustuksilla. Osaltaan kansalaiset ovat pitäneet yllä elintasoaan kasvaneella kotitalouksien velkaantumisasteella.

Emme elä siis suu säkkiä myöten. Meillä ei olisi tarvetta elää suu säkkiä myöten, jos meillä olisi riittävä tuotantokyvykkyys ja sitä kautta kyvykkyys hallita omilla ehdoillamme velkaantumistamme. Nyt velkaantuminen ei ole hallinnassamme, koska meillä ei ole kasvavaa tuotantokyvykkyyttä. Kyvykkyyttä, joka kasvattaisi riittävästi kansantuotettamme.

Bruttokansantuote asukasta kohden vuodesta 1975 alkaen (€/asukas). 1990-luvun alun talouskriisin jälkeen kriisissä supistunut kansantuote saavutettiin ennen talouskriisiä olleelle tasolle noin viidessä vuodessa. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen emme käytännössä ole kyenneet kasvattamaan asukaskohtaista bruttokansantuotettamme. Meillä ei ole ollut toista Nokiaa. Kuva: oma tuotos (tietolähde: Tilastokeskus).
Suhteellinen bruttokansantuote asukasta kohden vuodesta 2007 alkaen. Indeksi 100 on vuodelta 2015. Olemme junnanneet paikalleen ilman todellista kasvavaa taloudellista toimeliaisuutta puolitoista vuosikymmentä ilman, että kukaan olisi tehnyt asialle yhtään mitään. Kuva: vapaa lähde (Tilastokeskus).
Valtion euromääräinen velka ja sen bruttokansantuoteosuus vuosina 1940-2021. Sota-aikaan 1940-luvun alussa velan bruttokansantuoteosuus oli yli 70 prosentin tasossa ja lähes vastaavaan tasoon ylsimme 1990-luvun alun syvässä talouskriisissä, mutta velkasuhde saatiin molemmissa tapauksissa laskuun. Nyt emme sitä saa nykyisellä politiikallamme. Marinin hallituksen ajan siniset velkapylväät vuosina 2020 ja 2021 ovat aivan omassa sarjassaan kuvan oikeassa laidassa. Koronakriisin jälkeisessä noususuhdanteessa valtiontaloutta on vain paisutettu velkarahalla. Kuva: oma tuotos (tietolähde: Veronmaksajain keskusliitto ry).

****

Mielenkiintoista on, millä kummalla me oikein saimme 1990-luvun alun talousromahduksen jälkeen valtion velkakehityksen hallintaan ja laskuun vastaavasti kuin sotien jälkeen 1940-luvun jälkipuolella.

Kyse oli Nokiasta. Vain ja ainoastaan Nokiasta. Ilman Nokiaa minkään keskeisen makrotalousluvun saaminen hallintaan ei olisi onnistunut taloudessamme 1990-luvun talousromahduksen jälkeen. Nokian vaikutuksen kertoo yksiselitteisesti vaihtotase.

Vaihtotase mittaa kansantalouden ulkomaisten liiketoimien tasapainoa. Jos vaihtotase on ylijäämäinen, kansantalous saa ulkomaisista liiketoimistaan enemmän tuloja kuin sillä on menoja. Tällöin kansantalouden ulkomainen nettovelka pienenee.

Suomen vaihtotase vuodesta 1975 alkaen. 1990-luvun alun talouskriisin jälkeen vaihtotase oli ylijäämäinen aina vuoden 2008 talouskriisiin saakka. Tuon vaihtotaseen ylijäämän synnyssä avainroolissa oli Nokia. Nokia-tarun nopea loppu alkoi 9.1.2008, kun Apple esitteli iPhonen. Tuosta Suomi ei ole noussut ylös vieläkään, vaan Nokia-ajan elintasoa pidetään nyt yllä valtion velkarahalla. Kuva: vapaa lähde (Tilastokeskus).

****

Alla oleva kuva Maailmanpankin sivuilta osaltaan kertoo, että Suomi ei ole Euroopassa ainoa valtio, jonka talouskehitys on pysähtynyt vuoteen 2008. Koko Euroopan unioni on samassa talouskurjimuksessa ja itse asiassa myös muut EU:hun kuulumattomat maat Euroopassa. Samaan sakkiin kuuluu myös mm. Venäjä.

Sen sijaan Yhdysvallat kykeni selviämään varsin nopeasti vuoden 2008 finanssikriisistä. Kyse on talouden rakenteista ja dynamiikasta. Kun EU-alueen ja Yhdysvaltojen bruttokansantuote vuonna 2007 oli tasan Yhdysvaltain dollareissa (14 480 miljardia USD Yhdysvalloilla ja 14 730 miljardia USD EU:lla), vuonna 2021 Yhdysvaltojen bruttokansantuote oli 23 000 miljardia dollaria ja EU:n vain 17 090 miljardia dollaria (The World Bank, GDP (current US$) – European Union, United States).

Yhdysvaltojen ja EU:n välille 14 vuodessa syntynyt 6000 miljardin eli 6 biljoonan bruttokansantuotteen ero on järkyttävä luku. Luku vastaa esimerkkinä Suomen noin 24 vuotuista vuoden 2021 bruttokansantuotetta (~24 x 252,9 miljardia euroa), kun euro ja dollari ovat nyt pariteetissa. EU on jäänyt vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen täysin Yhdysvaltojen talouskyydistä. Aivan täysin.

Yhdysvaltojen ja EU:n bruttokansantuotteen kehitys vuodesta 1960 alkaen. Kun vielä 2007 Yhdysvallat ja EU olivat tasoissa, nyt Yhdysvallat on mennyt menojaan. EU:n heikkoa talousmenestystä suhteessa Yhdysvaltoihin kuvaa osaltaan euron ulkoisen arvon kehitys finanssikriisin jälkeen. Kuva: vapaa lähde (The World Bank, GDP (current US$) –European Union, United States).

****

Nyt niin EU-alueella kuin etenkin Suomessa taloudellista toimeliaisuutta on pyritty pitämään yllä valtiontalouden kautta velkaannuttamalla valtioita. Myös euron rahapolitiikka on itseasiassa pitkälle valjastettu EU-valtioiden velkaantuminen huomioiden.

Niin euron kuin Yhdysvaltojen dollarin rahapolitiikka on ollut kuitenkin pitkälti kevyttä ja yhtenevää koronakriisin hoidossa. Rahapolitiikalla ei voi selittää Yhdysvaltojen ja EU:n euroalueen selviytymistä vuoden 2008 finanssikriisistä.

Mikä on toiminut Yhdysvalloissa, ei ole toiminut EU- ja euroalueella. EU- ja euroalueella tungettu raha ei ole kasvattanut ainakaan maiden bruttokansantuotteita.

EU:n elvytyspaketti ja elvytysrahasto – hienommalla nimeltään EU:n elpymisväline (Next Generation EU) – on kooltaan massiivinen 806,9 miljardin euron paketti, jossa avustuksien osuus on 421,1 miljardia euroa lainoineen osuus 385,8 miljardia euroa (Valtiovarainministeriö, elpymisväline).

Miksi Euroopassa valtiontalouksien ja EU:n kautta tungettu raha ei muutu taloudelliseksi toimeliaisuudeksi, joka näkyisi kansantuotteen kasvuna?

Kyse on monesta eri seikasta, joista yksi on valtiotalouksien tai EU:n kautta toteuttelujen investointien tehokkuus tuottaa jatkuvaa hyvinvointia. Julkisen vallan investoinnit ovat lähinnä kertainvestointeja infrastruktuuriin, jotka eivät luo pysyvää ja jatkuvaa tuotantokapasiteettia kuten yksityisen sektorin investoinnit vaikkapa teollisuuden tuotantolaitteisiin.

Nuo tuotantolaitteet pyöriessään tuottavat jatkuvaa taloudellista rahalla mitattavaa toimeliaisuutta, sen sijaan vaikkapa sillat eivät tuota. Tuotantolaiteinvestoinnit ovat ikään kuin jatkuvaa tuotantoa luovia aktiivi-investointeja ja sillat ja muut infrastruktuuri-investoinnit ovat kertatuotantoa luovia passiivi-investointeja. Noiden investointien suhde on Suomessa päälaellaan ja siihen suurin syyllinen on Suomen valtio ja eläkeyhtiöt.

Suomessa niin yritysten kuin yritysten työntekijöiden runsaita rahavarantoja kanavoidaan eläkeyhtiöihin. Uskalla esittää vahvan epäilyn, että tuota pääomaa ei kyetä Suomessa käyttämään tuotannon lisäämiseen tehokkaasti. Investoinnit eivät ole tuotantotehokkaita. Puhuisin passiivista investoinnista, jotka eivät lisää kansantuotetta tehokkaalla tavalla tai ainakaan niin tehokkaasti, jos rahoita päättäisivät ja yritykset ja niiden työntekijät itse.

Esimerkkeinä huonosti pysyvää ja jatkuvaa taloudellista toimeliaisuutta lisäävästä investoinnista mainittakoon Turun tunnin juna -hankkeen ratainvestoinnit suuruudeltaan 2,76 miljardia euroa (Turun Tunnin Juna Oy, ratasuunnitelmat). Vastaavia kannattamattomia miljardihankkeita ollaan suunnitelmassa myös Tampereen suunnan radalle. Suomi-radan rakentamisen kustannusarvio on 4,0–5,75 miljardia euroa.

Eiköhän nuokin summat johonkin toiseen asiaan investoituna toisi Suomelle hieman enemmän taloudellista hyvinvointia, tuotantoa ja työpaikkoja. Ei kaikkea Suomessakaan voida tehdä valtiovetoisesti valtion velkarahalla passiivi-investointeihin.

On myös muistettava, ettei valtio ei voi ottaa investoinneillaan yksityisen tuotantosektorin tehtäviä eikä valtion kautta voida luoda yksityisen sektorin sellaisia investointeja, joilla luodaan jatkuvaa taloudellista toimeliaisuutta.

Julkisyhteisöjen nettoluotonanto/nettoluotonotto suhteessa bruttokansantuotteeseen vuodesta 2002 alkaen. Käänne tapahtui vuoden 2008 finanssikriisissä. Kuva osaltaan osoittaa, että vuodesta 2009 valtionhallinon nettoluotonotolla (nollaviivan alapuolella olevat oranssit pylväät) on pidetty yllä suomalaisten elintasoa. Harmaat pylväät kuvaavat työeläkelaitoksiin kerrytettyä varallisuutta. Jokaisen on syytä kysyä, joka tuo varallisuus kaikkein tehokkaimmassa käytössä kasvatettaman suomalaista tuotantoa ja hyvinvointia? Kuva: vapaa lähde (Tilastokeskus).

****

Ekonomistit kauhistuivat Marinin hallituksen tuhlailusta. Ekonomistit ovat huolissaan poliitikkojen kyvystä puuttua Suomen rakenteelliseen alijäämään. (Kauppalehti 10.9.2022).

Rakenteellinen alijäämä on yhtä kuin se, että pidämme tuolla alijäämällä korkeampaa elintasoa kuin mitä itse kykenemme elintasoa tuottamaan.

Kolme Marinin hallituksen tuhlailua kauhistelevaa ekonomia ovat Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elon Tiina Helenius, Suomen Yrittäjät ry:n Mika Kuismanen ja Aktia Pankki Oyj:n Lasse Corin. Neljäntenä ekonomistina Marinin hallituksen velanottoa on arvotellut kovasanaisesti tuore Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Sanna Kurronen (Talouselämä 2.9.2022).

Aivan käsittämätöntä rahan hassaamista tämä touhu.” Kurronen totesi tuossa Talouselämän haastattelussa.

Suomalaisekonomistit ovat siis melko yksimielisiä, että Marinin hallituksen valtion velanottoon perustuva talouspolitiikka on väärää ja johtaa lopulta tuhoon.

Onpahan Suomen valtiovaltaa ainakin varoitettu nykyisen velanottoon perustuvan talouspolitiikan turmiollisuudesta.

Marin hoiti Suomen Nato-jäsenyysasian hyvin, mutta talousasioissa hän on täysi imbesilli. Marinille ei olisi pahitteeksi joidenkin kansantalouden peruskurssien läpikäynti yliopistossa. Kun hän tykkää kovasti bilettämisestä, voisin kyllä järjestää hänelle saunaillan yhdessä Suomen johtavien ekonomistien kanssa, niin käytäisiin noita talouden perusasioita hieman läpi.

Marinin hallituksen aika on ollut Suomelle taloudellinen katastrofi. Kaikki on perustunut valtion kasvaneeseen velanottoon. Muutoin Marinin hallitus ei ole kyennyt pitämään yllä taloudellista toimeliaisuutta, joka näkyisi etenkin kansantuotteen kasvuna. Marinin hallituksen aikana Suomi on elänyt syömävelalla. Niin ovat tehneet kaikki hallitukset vuoden 2008 finanssikriisistä alkaen lukuun ottamatta Sipilän porvarihallitusta vuosina 2015-2019. Sipilän hallitus on ainoa, joka edes yritti saada Suomen taloutta terveelle uralle.

1990-luvun alkupuolen talouskriisistä nouseminen osoitti, ettei taloutta saada kasvattamaan taloudellista toimeliaisuutta ilman yksityistä sektoria. Taloutta ei saada kasvattamaan hyvinvointia ilman yksityisen sektorin investointeja taloudellisesti kannattavaan tuotantokapasiteettiin. 1990-luvun alkupuolen talouskriisistä nouseminen oli pitkälti Nokian menestyksen varassa.

Se on kasvava tuotanto, joka tuo kasvavaa taloudellista hyvinvointia.

Ennen finanssikriisiä Suomen talouskasvu oli viennin varassa. Viime vuosina kasvun veturina on ollut yksityinen kulutus, joka toisaalta on perustunut osaltaan valtiontalouden velanottoon ja myös kotitalouksien velkaantumisasteen kasvuun.

Suomalaispoliitikot eivät kykene tekemään sellaisia raskaita päätöksiä, joilla Suomen todellista talouden tuotantokykyä saataisiin nostettua. Pilkunviilaus ei meitä enää pelasta valtiovelkamme ja kansantuotteemme suhteen. Asia on jo nähty 14 vuoden aikana. Rahaa on tungettu valtiontalouden kautta yhteiskuntaan urakalla, mutta taloudellinen toimeliaisuus kansantuotteen arvona mitattuna ei ole noussut.

Joka tapauksessa valtion velanotto on saatava loppumaan ja meidän tunnustettava itsellemme, että olemme pitäneet velkarahalla sellaista elintasoa, jota itse emme kykene omin voimin tuottamaan.

Mitä valtiovallan pitäisi sitten tehdä?

Ratkaisut Suomen talouden pelastamiseksi eivät itse asiassa maksaisi mitään. Kyse olisi taloudellisen toiminnan rakenteiden uudistuksista, joilla valtio ei voi kuitenkaan ottaa vastuuta yksityisen sektorin toimeliaisuudesta. Hyvä olisi katsoa joskus hieman tarkemmin rapakon taakse Yhdysvaltoihin, millä edellytyksillä yksityisen sektorin taloudellista toimeliaisuutta pidetään yllä.

Yksi keskeisin uudistus yritysten tuotantopanosten varmistamisessa olisi työvoiman saanti. Kun omasta takaa meillä ei ole mahdollista laajentaa työvoiman tarjontaa, on työvoimaa tuotava ulkomailta. Kyse ei ole vain kymmenistä tuhansista työntekijöistä vaan lopulta paljon suuremmista kuusinumeroisista luvuista. Tarjonta lisää kysyntää ja päinvastoin.

Tuo ei maksa valtiolle juuri mitään ja olisi elinkeinoelämälle paljon tärkeämpi kuin esimerkiksi miljarditolkulla maksavat tyhjänpäiväiset heikon kannattavuuden ratahankkeet.

Valtio ei voi perustaa uutta Nokiaa ratkaisemaan maan talousongelmia. Uusien Nokioiden perustamisesta kantaa vastuun yksityinen sektori, kunhan vain valtio pitää huolen maailman parhaista tuotantoedellytyksistä.

+29

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu