Valtiontalouden tarkastusviraston on syytä selvittää Arhinmäen mahdollistamat kymmenien miljoonien budjettiylitykset

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) tarkastaa valtion taloudenhoidon laillisuutta ja valtion talousarvion noudattamista. Tarkastuksellaan VTV varmistaa, että valtion varoja käytetään eduskunnan tahdon mukaisesti lakeja noudattaen ja järkevästi. VTV valvoo myös finanssipolitiikan säännösten noudattamista sekä vaali- ja puoluerahoitusta.

Tässä kirjotuksessa on tarkasteltu Olympiastadionin perusparannuksen rahoituspäätöksiä valtion hallinnossa tällä vuosikymmenellä. Mikä meni valtion rahoituspäätöksissä oikein pieleen ja kenen on vastuu.

****

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja nykyinen kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) on urheilumiehiä ja etenkin jalkapallomiehiä ainakin hänen omasta mielestään. Olympiastadion – ”Stadika” yhdellä k:lla – on Arhinmäelle erityinen.

Olympiastadionin kehittäminen jalkapallostadionina” oli Arhinmäen kirjallisen kysymyksen otsikko eduskunnassa jo vuonna 2008 (KK 1031/2008 vp – Paavo Arhinmäki/vas).

Vaikka Helsingin kaupunki kantaa suurimman vastuun olympiastadionin kehittämisestä, pitää valtion olla mukana hankkeessa yhtä vahvasti. Kentän leventämiseen ja yleisöpalvelutilojen parantamiseen voitaisiin käyttää elvytysrahoja. Olympiastadionin kunnostuksella voitaisiin parantaa omalta osaltaan myös työllisyystilannetta. Siksi valtion pitää pikaisesti löytää Museoviraston ja Stadion-säätiön kanssa toimiva ratkaisu, jolla olympiastadion säilytetään Huuhkajien kotikenttänä.

Mihin pikaisiin toimiin hallitus on ryhtymässä, että pystytään turvaamaan se, että Suomen jalkapallomaajoukkue pystyy  jatkossa  säilyttämään Helsingin olympiastadionin kotikenttänään ja  pelaamaan siellä sekä EM- että MM-karsintaottelunsa?” Arhinmäki kysyi istuvalta Vanhasen kakkoshallitukselta 11 vuotta sitten 30.12.2008.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin vastasi oppositiossa istuneelle Arhinmäelle 22.1.2009:

Hallitus tutkii valtion mahdollisuuksia osallistua Helsingin olympiastadionin täydelliseen korjaukseen, jos hallituksen parhaillaan valmistelemassa elvytyspaketissa osoitetaan määrärahoja urheilupaikkojen rakentamiseen.

****

Helsingin Olympiastadionin uudistamisen kustannukset ovat paisumassa radikaalisti budjetoitua suuremmiksi. Jo nyt on tiedossa, että Suomen valtion ja Helsingin kaupungin puoliksi rahoittaman remontin alkuperäisbudjettia lihotetaan 209 miljoonasta 261 miljoonaan euroon.” (IS 27.1.2017).

Noin siis uutisoitiin kaksi vuotta sitten tammikuun lopulla. Miljoonalukujen perusteella budjettia kasvatettiin neljänneksellä – tarkalleen 24,88 prosentilla ja 52 miljoonalla eurolla. Valtiolle oli tulossa 26 miljoonan euron lisälasku.

Olen perehtynyt hankkeeseen ja pelkäänpä suuresti, että remontin loppuhinta on yli 300 miljoonaa euroa.” kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) totesi Ilta-Sanomille kaksi vuotta sitten.

Heinonen toimi tuolloin valtion liikuntaneuvoston (VLN) varapuheenjohtajana.

Heinonen tiedusteli, onko valtion sitoumus 104,5 miljoonasta kirjattu Helsingin kaupungin ja valtion väliseen sopimukseen vai onko siitä puhuttu vain julkisuudessa. Heinosen mukaan, jos ei ole kirjattu sopimukseen summamuodossa, silloin kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäki on antanut Stadion-säätiölle avoimen shekin.

Entisen Kataisen hallituksen entinen kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäki tuohtui luonteelleen ominaiseen tapaan ja vastasi Heinoselle:

Joko kysymys on Heinosen täydestä tietämättömyydestä tai sitten tahallisesta väärien mielikuvien levittämisestä julkisuudessa. En tiedä, kumpi on ankeampaa.

Entä se avoin shekki? Sellaista ei ministeri Arhinmäki ole voinut tehdä, koska A) en tehnyt sopimusta valtion puolesta alun perinkään ja B) lisärahoituksesta teki erillisen päätöksen sekä [Sipilän hallituksen] talouspoliittinen ministerivaliokunta joulukuussa (jonka päätöksiä luulisi hallituspuolueen kansanedustajan seuraavan, ainakin jos on ’liikuntaihmisiä’) että Helsingin kaupunginvaltuusto nyt tammikuussa.” (Demokraatti 27.1.2017).

Olympiastadionin peruskorjaushankkeen pani alulle Kataisen hallituksen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki. Helsingin kaupungin valtuusto teki päätöksen lisärahoituksesta 18.1.2017 (Kaupunginvaltuusto 1/18.1.2017). Entinen kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäki oli kaupunginvaltuutettuna mukana kokouksessa, mutta äänesti tyhjää. Hyvä, että älysi edes tuon jääviyssäädökset huomioiden.

Tuossa edellä kirjatussa vastauksessaan Heinoselle Arhinmäki valehtelee. Hän ei puhu muunneltua totuutta, vaan valehtelee suoraan. Todisteet valehtelusta tulevat myöhemmin tässä kirjoituksessa. Kyse on sopimuksesta, jonka hän allekirjoitti kulttuuri- ja urheiluministerinä ja kulttuuri- ja opetusministeriötä edustaen valtion puolesta.

****

Olympiastadionin perusparannushankkeen hankesuunnitelman mukaisten kustannusten tullessa julkisuuteen syksyllä 2014, julkisuuteen levitettiin vahvasti käsitystä, että valtio sitoutuu maksamaan kustannuksista puolet, mutta vain 104,5 miljoonaan euroon asti.

104,5 miljoonaa olisi enimmäismäärä eikä valtiolle tulisi enempää maksettavaa. Se on siinä eikä enempää rahaa tarvitse valtion kukkarosta kaivaa. Summa pitää sisällään myös lisä- ja muutostyövarauksen ja olisi kokonaisinvestoinnin enimmäismäärä.

Eduskunta hyväksyi vuoden 2015 talousarviossa seuraavan valtuuden:

Valtio sitoutuu Olympiastadionin perusparannushankkeeseen vuosina 2015-2018 yhteensä enintään 51 800 000 eurolla, edellyttäen, että Helsingin kaupunki osallistuu hankkeen kustannuksiin vähintään yhtä suurella osuudella. Talousarvion selvitysosan mukaan Olympiastadionin perusparannushankkeen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 209 milj. euroa. Valtio osallistuu hankkeen kustannuksiin Helsingin kaupungin kanssa. Perusparannushankkeelle osoitettu valtionrahoitus on yhteensä enintään 104,5 milj. euroa.

Vuosille 2015-2018 yhteensä enintään 51 800 000 euroa ei riittänyt, kun valtiolta ruinattiin 26 lisämiljoonaa vuoden 2017 lopulla. Vuosi 2018 tulee siitä, että hankkeen piti olla tuolloin valmis.

Jo tuolloin kokeneena poliitikkona kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki tiesi, että lisää sitoumuksia ei tule sen hallitukseen päätettäväksi, jossa hän istuu. Hän tiesi, että todennäköinen lisärahoitus on seuraavan vaalikauden murhe. Arhinmäki toimi Kataisen hallituksessa kulttuuri- ja urheiluministerinä 22.6.2011-4.4.2014. Tuolla vuosien 2011-2015 vaalikaudella Kataisen hallituksen viimeinen päivä oli 24.6.2014 ja Stubbin hallituksen 29.5.2015.

****

Kataisen hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi toukokuussa 2012 valtion osallistumista Helsingin Olympiastadionin perusparannuksesta syntyviin kustannuksiin. Hanke oli kirjattu myös Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan Arhinmäen vaatimuksesta ja saannoksena:

Olympiastadionin peruskorjauksen luonne kansallisena hankkeena huomioidaan sen [peruskorjauksen] rahoituksessa.

Olympiastadion oli myös syy siihen, miksi Vasemmistoliitto tavoitteli opetus- ja kulttuuriministerin salkkua puheenjohtajalleen.

Hanke oli siis vielä vuonna 2011 peruskorjaus eikä perusparannus. En lähde tässä tarkemmin analysoimaan peruskorjauksen ja perusparannuksen eroja. Lyhyesti selitettynä peruskorjaus tarkoittaa sitä, että rakennus korjataan yhtä hyväksi kuin se oli uutena, kun taas perusparannus tarkoittaa rakennuksen laatutason muuttamista olennaisesti alkuperäistä tasoa paremmaksi.

Stadionin perusparannushankkeen päätöksen on ominut oikeutetusti nimiinsä Paavo Arhinmäki.

Arhinmäki kirjoitti blogissaan jo vuonna 2013 perusparannuksesta, ja peruskorjaus oli jo historiaa:

Suurimpia yksittäisiä päätöksiä, joita olen ministerinä voinut tehdä, oli valtion mukaan saaminen Olympiastadionin perusparannukseen pelkän peruskorjauksen sijasta. Tähän asti stadikkaa on korjattu pieninä paloina pakon edessä. Se on ollut kallista ja johtanut huonoihin ratkaisuihin.” (Paavon blogi 14.6.2013).

****

Miten Olympiastadionin perusparranuksen rahoitus on sovittu? Mihin Suomen valtio on sitoutunut ja millä prosessilla?

Perinteinen kustannusjako on ollut puolet ja puolet. Helsingin kaupunki kuitenkin omistaa Olympiastadionin kiinteistön sataprosenttisesti.

Suomen valtio ja Helsingin kaupunki ovat solmineet sopimuksen perusparannushankkeesta.

Mitä Suomen valtion ja Helsingin kaupungin väliseen sopimukseen on sitten kirjattu?

Tuon sopimuksen otsikko on ”Sopimus Helsingin kaupungin ja Suomen valtion välisestä yhteistyöstä Helsingin Olympiastadionin perusparannushankkeen rahoittamisesta”. Sopijaosapuolet ovat Helsingin kaupunki ja Suomen valtio, jota edustaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Sopimus löytyy täältä.

Maaliskuun 13. päivänä 2013 päivätyn seitsensivuisen sopimuksen allekirjoittajat ovat kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) ja kaupunginlakimies Sami Sarvilinna Helsingin kaupungin puolelta sekä kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki ja ylijohtaja Riitta Kaivosoja opetus- ja kulttuuriministeriön puolelta.

Stadion-säätiö hyväksyi sopimuksen ja sitoutui noudattamaan sopimusta säätiötä koskevin osin toimitusjohtaja Maija Innasen ja hallituksen puheenjohtaja Otto Lehtipuu (vihr.) allekirjoituksilla.

Arhinmäen johtama opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt päätöksen sopimuksesta päivämäärällä 28.6.2012. Opetus- ja kulttuuriministeriö oli tuossa päätöksessä asettanut hankkeelle ohjausryhmän, jonka tavoitteena on varmistaa, että hanke toteutuu tehdyn tarveselvityksen ja sen sisältämän tilaohjelman sekä luonnos 2 -suunnitelmiin perustuvan hankesuunnitelman pohjalta kustannustehokkaasti ja sille asetetussa tavoiteaikataulussa.

Tuo ohjausryhmä on epäonnistunut täysin tehtävässään, se on nyt täysin yksiselitteisen varmaa.

Sopimukseen on kirjattu rahoituksen järjestämisen osalta: ”Sopijapuolet huolehtivat kumpikin omalta osaltaan rahoituksen järjestämisestä haluamallaan toisen sopijapuolen ja säätiön kannalta kustannusneutraalilla tavalla.

Stadionin katsomoiden kattaminen oli kirjattu jo tähän vuoden 2013 sopimukseen: ”Tarveselvityksen perusteella säätiö on esittänyt hanketta, jossa Olympiastadion uudistetaan vastaamaan tulevien vuosikymmenten tarpeita. Tähän kokonaisuuteen sisältyy paitsi nykyisten tilojen perusparantaminen ja uudistaminen myös muun muassa katsomoiden kattaminen.

Sopimukseen on kirjattu myös Kataisen hallituksen 16.5.2012 tekemä päätös:

Talouspoliittinen ministerivaliokunta on 16.5.2012 päättänyt puoltaa valtion osallistumista hankkeeseen seuraavasti:

 Valtio osallistuu Helsingin Olympiastadionin perusparannuksesta aiheutuviin kustannuksiin siten, että valtion osuus on enintään puolet perusparannushankkeen kustannuksista. Perusparannus- ja uudistamishanke voidaan aloittaa tehdyn tarveselvityksen ja sen sisältämän tilaohjelman pohjalta.

Tuossa on siis kirjattu valtion sitoumukset rahallisesti. Valtion piikki oli auki Arhinmäen allekirjoittamassa sopimuksessa. Valtio maksaa puolet, vaikka hanke maksasi lopulta viisi miljardia. Enimmäissitoumusta euromääränä sopimukseen ei ole kirjattu. Hanketta ei ollut sidottu myöskään ensimmäiseen hankesuunnitelman mukaiseen 209 miljoonan euron mukaisiin kustannuksiin, koska tuo hankesuunnitelmasumma ei ollut vielä 28.6.2012 tiedossa.

Valtion osallistumisen edellytyksenä sopimukseen kirjattuna oli, että Helsingin kaupunki osallistuu Olympiastadionin perusparannuskustannuksiin valtion kanssa yhtä suurella osuudella.

Valtio Arhinmäen suhmuroimana ei sitoutunut siis vain 104,5 miljoonaan euron kustannukseen. Piikki oli auki ilman euromääräistä kattoa, vaikka olympiastadionia oli katettu tai louhittu Kiinaan saakka ”perusparannuksena”.

Tuohon sopimukseen Suomen valtio ja Helsingin kaupunki ovat tehneet lisäyksen 4.3.2015. Kyse oli vain rahoitusosuuksien suuruuden sekä lisärahoituksen aikataulun ja maksutavan kirjaamisesta. Kustannusjako oli edelleen sama ja ilman kattohintaa.

****

Perusparannuksen hankesuunnitelma valmistui vuonna 2014. Suomen valtion ja Helsingin kaupungin puoliksi rahoittaman perusparannuksen alkuperäisbudjetti oli hankesuunnitelman mukaisessa laajuudessa siis useaan kertaan edellä kerrottu 209 miljoonaa, jonka Suomen valtio ja Helsingin kaupunki hyväksyivät.

Olympiastadionin perusparannuksen 3.11.2014 päivätty hankesuunnitelma löytyy täältä. Tuo hankesuunnitelma ei siis vielä ollut valmis, kun Suomen valtio ja Helsingin kaupunki solmivat sopimuksen hankkeen rahoituksesta 28.6.2012.

Stadionin kattaminen on  yksi perusparannuksen tekijä, joka on syytä käsitellä tarkemmin, koska sillä on perusteltu käsiin räjähtäneitä rakennuskustannuksia.

Olympiastadionia hallinnoi ja peruskorjauksessa tilaajan roolissa toimii vuonna 1927 perustettu Stadion-säätiö sr (kotisivut). Säätiön hallinnossa ovat edustettuina Helsingin kaupunki, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä keskeiset urheilujärjestöt. Säätiön sääntöihin voi käydä tutustumassa täällä. Esimerkiksi vuoden 2018 vuosikertomukseen voi käydä tutustumassa täällä.

Säätiön hallituksen puheenjohtajana toimii vuoden 2018 vuosikertomuksen perusteella Eero Heinäluoma (sd.) ja neuvottelukunnan puheenjohtajana Tarja Halonen (sd.).

Kun katsoo hallituksen ja neuvottelukunnan jäsenten nimiä, eipä kyseiset elimet ole ainakaan talouden eikä rakentamisen ammattilaisilla pilattu: Jörn Donner (r., ent. sd.), Ilkka Kanerva (kok.), Sallamaari Muhonen (vihr.), Paavo Arhinmäki (vas.) jne.

Arhinmäki on siis Stadion-säätiön neuvottelukunnan jäsen. Henkilö, joka junaili säätiölle ministerinä yli satamiljoonaa euroa rahaa perusparannusta varten valtion pohjattomasta kassasta.

Vuoden 2017 vuosikertomukseen on kirjattu oheisesti:

Olympiastadionin perusparannus- ja uudistamishankkeen kustannusarvio tarkentui 261 miljoonaa euroon. Kustannusarvion tarkentamiseen taustalla oli rakentamisen voimakkaan noususuhdanteen johdosta toteutunut tarjoushintaindeksin ja urakkatarjousten hinnannousu. Toinen ja merkittävin osa-alue oli katsomoiden kattamisen toteutus siten, että katsomoista minimoidaan paikat, joista suuren yleisön näköyhteyden kenttätapahtumiin peittävät katosten pylväät.” (Vuosikertomus 2017).

Hankesuunnitelma siis valmistui 3.11.2014. Rakennuskustannusindeksejä voi käydä tarkastelemassa vaikkapa Tilastokeskuksen sivuilla (Tilastokeskus, rakennuskustannusindeksi ja taulukot). Indeksien lähtöpiste ”nollataan” viiden vuoden välein. Panosindeksit ovat hyvin yksityiskohtaisia. Ettei mentäisi aiheeseen liian syvälle, oli ammattimaisen uudistalonrakentamisen rakennuskustannusindeksin pisteluku muuttunut vuodesta 2015 marraskuuhun 2019 mennessä  kallistunut 100 pisteestä 104,4 pisteeseen eli 4,4 prosenttia.

Talonrakentamisen tarjoushintaindeksiä (THI) seuraa mm. Rapal. On totta, että talonrakentamisen tarjoushintaindeksin nousu kiihtyi etenkin vuosien 2017 ja 2018 aikana. Vuosinousu esimerkiksi elokuussa 2017 oli noin 11 prosenttia ja helmikuussa 2018 noin 7 prosenttia. Urakoitsijoiden katteet siis kasvoivat rakennuskustannusten materiaalinen hintakehityksen ollessa kuitenkin maltillista.

Todelliset kustannusmuutokset ovat olleet tavanomaisia, eikä niillä voi perustella tämän rakennushankkeen kallistumista kokonaisuudessaan huomioiden etenkin hankkeen kokonaisrakennusaika suhteessa kiivaimpaan tarjoushintaindeksin nousuajan pituuteen. Tämä tarjoushintojen ja rakennuskustannusten nousu kyllä huomioidaan pitkäkestoisissa hankkeissa myös hankesuunnitelman laadinnassa, jos suunnitelma tehdään huolella.

Hankesuunnitelmassa katsomon kattaminen on kirjattu sivuille 21 ja 22. Mm. vanhojen kantavien rakenteiden vahvistaminen on kirjattu hankesuunnitelmaan. Hankesuunnitelmassa uusia katosrakenteita tukee 11 uutta pilaria, jotka ovat katsomoalueella kuten olemassakin olevien kahden katoksen pilarit muodostaen katvetta katsomon ylemmille penkkiriville alla olevan kuvan mukaisesti.

Budjetti oli siis kasvanut 52 miljoonaa euroa miljoonasta 209 miljoonasta 261 miljoonaan euroon. 52 miljoonalla eurolla oli siis saatu ainakin 11 pilaria pois. Vai oliko vielä sittenkään?

Hankesuunnitelma on heikkotasoinen. Onko se tehty tarkoituksella heikkotasoiseksi, jotta suunnitelman perustella laskettu hinta olisi mahdollisemman alhainen?

Pitkäaikaisissa satoja miljoonia maksavissa hankkeissa pitää siis huomioida tarjoushinta- ja rakennuskustannusindeksit tarkasti urakkasumman maksatukseen saakka.

Kun nyt katospilareista on hankesuunnitelman valmistumisen jälkeen luovuttu, kuinka pilarit aikanaan on sekä valtion että Helsingin kaupungin päättäjät ovat hyväksyneet hankesuunnitelmaan?  Miksi pilaritonta katosvaihtoehtoa ei ole käsitelty ollenkaan hankesuunnitelmassa? Miksi sellaista vaihtoehtoa hankkeeseen valtiolla ja kaupungilla päättäjät eivät ole edes edellyttäneet?

Jos tämäkin hanke on mennyt perinteisen kaavan mukaan, yksikään päättäjä ei ole viitsinyt edes lukea hankesuunnitelmaa vaan on luotettu konsulttien laatimaan aineistoon sokkona.

****

Arhinmäki siis tiesi, että hänen ei tarvitse uudestaan käsitellä ministerinä ylittyvää budjettia, kun hanke oli saatu käyntiin. Hän tiesi istuessaan Kataisen hallituksessa ja kulttuuri- ja urheiluministerinä, että lisärahanmyöntäjä on joku seuraavista hallituksista.

Sipilän hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli Stadion-säätiön anomusta lisärahasta 20.12.2016. Rahaa jaettiin, mitä pyydettiin. Hallituksella ei ollut muuta todellista vaihtoehtoja, kun hanke oli jo käynnissä. Tuo ministerivaliokunnan päätös on jostain kumman syystä salassa pidettävä. Rahaa jakoi vastaavasti myös Helsingin kaupunki 18.1.2017 (Kaupunginvaltuusto 1/18.1.2017).  Rahaa molemmilta 104,5 miljoonan euron sijasta enintään 130,5 miljoonaa euroa.

Joulukuussa 2017 Sipilän hallituksen talouspoliittisella ministerivaliokunnalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kuitata kustannusten nousu 209 miljoonasta eurosta 261 miljoonaan euroon, koska Arhinmäki on itse allekirjoittanut valtion puolesta 13.3.2013 sopimuksen, jossa valtio sitoutuu puoleen hankkeen kustannuksista. Arhinmäki aukaisi piikin ja Pandoran lippaan kustannuksille.

Taas nyt joulukuussa 2019 Stadion-säätiö on kuten vuonna 2016 ruinaamassa lisärahaa. Rahaa ensi vuodeksi pitäisi saada uuden budjettikauden alkaessa. Kassan pohja on näkyvissä.

Rahaa pitäisi käsitellä niin Marinin hallituksen ministerivaliokunnassa kuin myös Helsingin kaupungin kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa. Ainakaan vielä ei ole päätöksiä näkyvissä esimerkiksi kaupungin sivuilla. Päätökset tapahtunevat samassa järjestyksessä kuin kolme vuotta sitten. Ensiksi valtio ja sitten kaupunki.

Rahat ovat olleet ilmaisesti jo lopussa, kun demarijohtoinen säätiö on tilaajana huolehtinut syksyllä viimekädessä tilaajalle kuuluvia rakennushankkeeseen ryhtyvänä vastuita:

Helsingin Olympiastadionin remontissa alipalkkausta ja maksamattomia ylityökorvauksia – ’Työntekijälle menetykset voivat olla satoja tai tuhansia euroja’” (Yle 18.9.2019).

****

Olympiastadionin remontin loppulasku voi paisua vielä lähes 100 miljoonalla eurolla, ministeri pyytänyt ylimääräistä tilintarkastusta” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa (HS 19.12.2019).

Valtiovarainministeriön sekä Senaatti-kiinteistöjen viimeisissä arvioissa hintalappu on vähintään 325 miljoonaa euroa.

Musiikkitalo ja länsimetro ovat saaneet Olympiastadionista jatkoa. Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen oli siis oikeassa jo vuonna 2017: 300 miljoonaa tulee ylittymään.

Rahaa ei kuitenkaan tuolloin pyydetty niin, että olisi pärjätty loppuun. Ei pyydetty, kun tiedettiin, että poliitikot eivät pyyntöä hyväksyisi. Hivuttautumistaktiikka on hyvä taktiikka pitää poliitikot tyytyväisinä.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on arvottelut ankarasti Olympiastadionin perusparannusbudjetin paisumista. Lintilä on pyytänyt siis myös ylimääräistä tilintarkastusta.

Tämä arvio perustuu sieltä [Olympiastadionilta] esitettyyn lisälaskuun ja arvioon loppulaskusta. Myös valtiovarainministeriön puolelta Senaatti-kiinteistöt on esittänyt oman arvionsa loppulaskusta. Nämä ovat 325 miljoonasta eurosta 350 miljoonaan euroon.” Lintilä tuskailee Helsingin Sanomille ja jatkaa:

Jos alkuperäinen budjetti ylittyy 70 prosentilla, on syytä käydä läpi koko talouspuoli, mistä nämä kulut ovat aiheutuneet ja myös se, että vastaavatko tehdyt toimet alkuperäistä sopimusta.

Lintilän mukaan budjetti ylitysten syyksi on ilmoitettu muun muassa turvaporttien hankinta ja stadionin torniin liittyvät rakennustyöt.

Noille porteille ja torniin kajoamiselle rahaa lisää siis jopa 90 miljoonaa euroa. Budjetti on kasvanut 209 miljoonasta 261 miljoonaan ja siitä edelleen 325-350 miljoonaan.

Alkuperäiseen budjettiin nähden Suomen valtiolta ja Helsingin kaupungilta menee lisäärahaa yhteensä 116-141 miljoonaa euroa. 58-70,5 miljoona per lärvi.

No, kai tuo on pikkuraha veromaksajille, kun valtio huseeraa. Vain reilu kymppi lisämaksua per Suomen kansalainen.

****

On muistattava, että hankkeen hankesuunnitteluvaiheen rakennuttajakonsulttina ja kustannuslaskijana on toiminut toisen rahoittajan osapuoli: Helsingin kaupungin HKR-Rakennuttaja.

Helsinki siis vastaa ensimmäisestä 209 miljoona euron hinta-arviosta, jota ei ole tehty edes sinne päinkään. Hinta olisi sattunut paremmin kohdallen pelkillä laajuustiedoilla laskettuna ja niillä laajuuksien yksikköhinnoilla, mitä maailmalta on saatavissa vastaavanlaisista peruskorjauksista, kalliolaajennuksista ja katsomojen kattamisista.

Jokainen ymmärtää, että Helsingin kaupungilla on intressi korjata, laajentaa ja varustaa omistamansa kiinteistö mahdollisemman laajasti, koska kustannuksista vain puolet tulee kiinteistön omistajan kustannettavaksi. Lisäksi kun piikki on auki, ei kustannuskattoon kannata sitoutua, vaan lisäykset on syytä esittää oikeana ajankohtana silloin, kun niille saadaan poliittinen ja muu hyväksyntä.

Arhinmäki on siis itse allekirjoittanut valtion puolesta 13.3.2013 sopimuksen, jossa valtio sitoutuu puoleen hankkeen kustannuksista. Arhinmäki aukaisi piikin ja Pandoran lippaan kustannuksille.

Sipilän hallituksen talouspoliittisella ministerivaliokunnalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kuitata 20.12.2016  kustannusten nousu 209 miljoonasta eurosta 261 miljoonaan euroon.

Sama on edessä Marinin hallituksella, kun päätöstä ei vielä ole tehty. Nyt päätös kattaa valtion osalta 32-44,5 miljoonaa euroa. Pikku summa enää, hivuttautuminen toimii hyvin.

Vahinko, ettei lisärahapäätöksen valmistelu hallituksessa kuulu Vasemmistoliiton ministerille Arhinmäen perintönä.

Siinäpä heille olisi mietintä, kun 32-44,5 miljoonaa euroa vähennettäisiin vaikkapa kansaneläkkeen täyden määrän 34 euron kuukausikorotuksesta ja takuueläkkeen 50 euron kuukausikorotuksesta tai työttömyysturvan peruspäivärahan 20 euron kuukausikorotuksesta.

Lintilä on esittänyt ylimääräistä tilintarkastusta, jolla hän varmaan tarkoitti erityistä tilintarkastusta. On muistettava, että tässä tilaaja ja rakennushankkeeseen ryhtynyt on säätiö.

Konsultit ja urakoitsijat tietävät kyllä ns. ”piikki auki” -kohteet. Jos tilaaja ei ole rakennusalan ammatillinen ja jos tilaajan päättävillä tahoilla ei ole hajuakaan, mistä he ovat päättämissä ja millä perusteilla ovat täysin konsulttien tietämisen ja osaamisen varassa, on lopputulos yleensä tämä. Varsinkin, jos jollakin tilaajaosapuolella tiedetään olevan piikin auki kuten tässä hankkeessa on valtion piikki auki.

Ja rahaa palaa tällaisella päätäntämallilla, se on täysin varma.

Olympia-säätiössä korkeimmat päättävät ovat tällä hetkellä johtaja Ari Kuokkanen, hallituksen puheenjohtaja Eero Heinäluoma ja neuvottelukunnan puheenjohtaja Tarja Halonen.

Entinen johtaja Maija lnnanen jätti tehtävänsä omasta pyynnöstään, uutisoi Rakennuslehti kesällä 2018 (Rakennuslehti 15.6.2018). lnnasella ei ollut kokoemusta mittavan rakennushankkeen päättäjänä. Kuokkanen korvasi hänet 1.12.2018 alkaen.

Yhdelläkään nykyisistä säätiön korkeimmista päättäjistä Kukkonen mukaan lukien ei ole kokemusta mittavan rakennushankkeen päättäjänä tilaajan edustajana. On tukeuduttava konsultteihin.

****

Niin, valtiontalouden tarkastusvirastossa olisi hieman duunia tämän hankkeen osalta. Erityisesti Arhinmäen toimia ja hänen allekirjoittaman sopimuksen suhteen. Onko sopimus ollut valtion etujen mukainen antamalla piikin olevan täysin auki.

Miten jatkossa pitäisi toimia?

Kun hankesuunnitelma ja sen investointikustannuslaskelma valmistuu, on valtion sitouduttava vain siihen summaan, mikä valtiolle kuuluu sovittuna. Sitoumus on euromääräinen ja sopimukseen on kirjattava, mitä tuolla summalla valtio saa. Valtion ei tule kantaa rakennushankkeeseen ryhtyvälle kuuluvaa vastuuta.

Maksatuksen tulee tapahtua jälkikäteisesti niin, että valtio tietää, mitä varmuudella saa vastineeksi sijoittamalle rahalleen.

Jos budjetti ei pidä, siitä vastaa rakennushankkeeseen ryhtyvä, yleensä kaupunki tai kunta.

Eiköhän tuolla saataisi myös hankesuunnitelmat tasolle, että niiden perusteella lasketut budjetit pitäisivät. Vedätys loppuisi, kun valtion piikki ei olisi enää auki.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu