Venäjä on siirtynyt sotatalouteen – Lännellä on juuri nyt oikea aika iskeä viivyttelemättä Venäjän talouden tuhoamiseksi

Venäjän rupla on heilunut heinäkuun alusta. Heilunnan ohella rupla on heikoin sitten helmikuun 2022 Venäjän aloittaessa hyökkäyssodan, jolloin se romahti noin viidenneksen arvostaan ennen kuin Venäjän keskuspankki puuttui asiaan rajoittamalla ruplan vaihdantaa ja todellisen arvon muodostumista.

Toistaiseksi rupla on ollut tämän vuoden heikoimmin tuottava kehittyvien markkinoiden valuutta. Rupla ei kuitenkaan vielä ole ollut romahtamassa, vaikka niin moni media on siihen sävyyn uutisoinut.

Venäjän keskuspankin vahvat toimet estää ruplan todellisen arvon muodostumista sodan alettua vääristävät nyt hieman kuvaa ruplan romahtamisesta. Esimerkiksi Euroopan keskuspankki ei vieläkään anna virallista noteerausta ruplan ulkoiselle arvolle. Viimeinen Euroopan keskuspankin noteeraus on maaliskuun 1. päivänä 2022, jolloin yksi euro maksoi 117,201 ruplaa (European Central Bank, Russian rouble (RUB)). Esimerkiksi 18.2.2022 vielä ruplan arvo määrittyi vapaasti ja yksi euro maksoi keskuspankkimäärityksessä 86,2815 ruplaa.

Jevgeni Prigožinin juhannusviikonloppuinen kapinayritys kesäkuun lopulla on välitön selvä syy ja seuraus valuutan nykyisessä heikkenemisessä. Palkkasoturijohtajan viikonloppuinen kapina merkitsi sitä, että venäläiset alkoivat hinnoitella ruplan arvoon myös Venäjän sisäpoliittisen epävakauden riskejä. Tämä on ensimmäinen kerta opposition vuosien 2011 ja 2012 mielenosoitusten jälkeen, kun Venäjän sisäiset asiat ovat osaltaan heijastaneet vakavaa ruplan ulkoisen arvon heilahtelua ja heikkenemistä.

Ruplan heikkenemisen taustalta löytyvät kuitenkin Venäjän talouden kylmät realiteetit, joita Venäjäkään ei aina kykene hallitsemaan. Nuo realiteetit on nyt pinottu ruplan ulkoista arvoa vastaan: Venäjän alhainen vienti ja lisääntynyt tuonti sekä meneillään oleva varojen siirto Venäjältä ulkomaisille tileille. Lisäksi ruplan ulkoista arvoa vastaan pelaavat myös Venäjän talouden erittäin alhainen likviditeetti ja sodan myötä tapahtunut ulkomaisten toimijoiden poissaolo ruplan valuuttamarkkinoilla.

Aikaisemmin ruplan vahva devalvoituminen houkutteli ulkomaisia ​​sijoittajia, jotka halusivat hyödyntää korkojen ja valuuttakurssien välisiä eroja. Tänään nuo sijoittajat ovat poissa Venäjään liittyviltä rahoitusmarkkinoilta. Länsimaiden harjoittama pakote- ja eristämispolitiikka sekä myös Venäjän Ukrainassa käymä sota tarkoittavat, että länsisijoittajat eivät tule myöskään takaisin. Eivät tule pitkään aikaan takaisin, jos edes koskaan.

****

Länsisijoittajien puuttuessa ruplan kurssi riippuu paljon enemmän Venäjän kauppa- ja vaihtotaseesta. Venäjän keskuspankin analyysi asiasta on oikea ensimmäisen vapapuheenjohtaja Ksenia Judajevan (Ксения Валентиновна  Юдаева, биография) suulla ilmaistuna (Тасс 4.7.2023): niin Venäjän viestitulot laskevat kuin myös Venäjän vientitulojen hinnat laskevat.

Venäjän kauppataseen muutokset eli viennin ja tuonnin eron pieneneminen sekä valtiontalouden kasvava budjettivaje ovat Venäjän keskuspankin johtaja Elvira Nabiullinan (Эльвира Сахипзадовна Набиуллина, биография) mukaan suurin syy ruplan heikkouteen (Коммерсантъ 6.7.2023).

Ksenia Judajeva on oikeassa. Elvira Nabiullina on oikeassa.

Ruplan arvon päiväkohtainen suuri romahdus sattui Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja pääministeri Mihail Mišustinin (Михаил Владимирович Мишустин, биография) odottamattoman heinäkuun 4. ja 5. päivän keskiyön tapaamisen ajankohtana. Tuo tapaaminen jatkui tosiasiallisesti pitkälle keskiviikkoaamuun 5. heinäkuuta. Hallituksen ja Kremlin julkisemmat keskusteluselosteet eivät kirjaa keskustelua ruplan arvosta, eikä siitä ole sanaakaan myöskään julkaistussa kokousselostuksessa (Правительство России 4.7.2023 ja Президент России 4.7.2023).

Mišustinin Putinille myönteisesti raportoimat ja myös kansantalouden tilinpidossa julkaistut taloudellista menestystä kuvaavat luvut ovat kuitenkin vielä enemmän syitä ruplan pudotukseen: reaalitulojen nousu, ennätysalhainen työttömyys sekä kasvava kysyntä kuluttajien ja tukkukauppiaiden keskuudessa. Toisin sanoen tekijät, jotka ruokkivat inflaatiota. Venäjän talous on tavallaan ylikuumenemassa jo alhaisen talouskasvun prosenteissa. Tuotantotekijöistä alkaa olla pulaa, etenkin työvoimasta.

Inflaatio on yhtä kuin rahan sisäisen arvon heikkeneminen. Devalvoituminen on yhtä kuin rahan ulkoisen arvon heikkeneminen.

****

Yleinen käsitys on, että ruplan devalvoituminen olisi Venäjälle hyvä asia, koska se tarkoittaa, että maa hankkii lisää ruplia samalla määrällä raaka-ainevientiä. Ruplan arvo on heijastanut raakaöljyn arvoa niin, että Venäjä on saanut tulonsa vakaissa ennalta suunnitelluissa ruplamäärissä myös öljyn hinnan laskiessa. Toisin sanoen alhaisempi öljyn hinta on devalvoinut ruplaa. Tuo ajatus juontaa juurensa 1990-luvun lopulta, jolloin Venäjän valtion tulot olivat suoraan sidoksissa öljyn hintaan. Venäjä on suosinut tietyllä tapaan mallin pohjimmaista ideaa aina näihin päiviin saakka, mutta nykyään ja ennen kaikkea sodan myötä se on vähemmän relevantti.

Talouden toiminnan fakta kuitenkin on myös Venäjään liittyen, että heikkenevää vientiä – siis vientimääriä ja/tai vientihintoja – tasapainottaa valuutan ulkoisen arvon heikkeneminen, jos sitten ei vähennetä myös tuontia ja kansantalouden luomaa elintasoa. Heikkenevä valuutta on yleensä aina myös merkki heikommasta todellisesta talouden suorituskyvystä.

Venäjä määrittää valtiontalouden tulot etukäteen sekä yhteyttä öljyn hintavaihteluihin ja sitä myötä vaihteleviin valuuttakursseihin tasapainotetaan valtiovallan itse asettamilla säännöillä, jotka velvoittavat valtiovarainministeriön ostamaan tai myymään valuuttavarantoja öljyn vientihinnan perusteella. Tuosta seuraa, etteivät valuuttakurssien vaihtelut näy budjetissa.

Venäjän valtio rahoittaa nyt osaltaan kasvavia menojaan lainaamalla kotimarkkinoilta. Valtiovarainministeriö laski viime vuonna liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja 3,3 biljoonan ruplan arvosta ja aikoo tehdä saman tänä vuonna (Интерфакс 21.12.2023, Тасс 14.4.2023). Tuo 3 300 miljardia ruplaa vastasi viime vuonna lähes 50 miljardia dollaria.

Yksi asia on, kykeneekö Venäjä pitämään valtion joukkovelkakirjalainoja uskottavina sijoituksina kansalasilleen ja yrityksilleen. Toisin sanoen onko valtiontalouden velkaantuminen uskottavassa hoidossa ilman, että sijoittajat pelkäisivät sijoituksiensa arvonmenetyksiä.

Valtion velkaantumiseen pätee pohjimmiltaan samat lainalaisuudet kuin yksityiseen velkaantumiseen. Ruplan arvon merkittävä heikkeneminen kiihdyttää inflaatiota, josta seurauksena on korkojen nousu, mikä tekee lainaamisesta kalliimpaa. Sama talouden lainalaisuus rokottaa myös Suomen valtiontaloutta aivan vastaavasti, kun velkataakkamme valtiossa on aivan hirvittävä.

Venäjän inflaatiovauhdissa lisäongelmaa tuo myös se, kun inflaation vauhti on epävakaa eivätkä niin venäläisyritykset kuin eivät myöskään Venäjän kansalaiset voi varautua rahan sisäisen arvon muutoksiin ennustettavasti.

Tuo on myrkkyä liiketoiminnalle, siis ennakoimattomuus.

****

On epätodennäköistä, että Venäjän keskuspankki puuttuu asiaan tukeakseen ruplaa muutoin kuin nostamalla ohjauskorkoa. Venäjän keskuspankkikin toistaa mantraa, jonka mukaan valuuttakurssit määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan ja että keskuspankki voi hyväksyä kaikki ruplan kurssit. Venäjälläkin keskuspankin virallinen linja on, että se sääntelee inflaatiota koroilla.

Venäjän keskuspankin asettama inflaatiotavoite on symmetrinen neljä prosenttia (Основные направления единой государственной денежно-кредитной политики на 2024 год и период 2025 и 2026 годов, Проект от 11 августа 2023 года). Edellä olevaan linkkiin liittyvän asiakirjan otsikko on suomeksi kutakuinkin Valtion yhtenäisen rahapolitiikan pääsuunnat vuodelle 2024 sekä kaudelle 2025 ja 2026, Suunnitelma 11.8.2023. Asiakirjaan on syytä tutustua huolella, jos Venäjän talous kiinnostaa.

Euroopan keskuspankilla inflaatiotavoite on puolestaan symmetrinen kaksi prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Symmetrisyys tarkoittaa, että tavoitetta nopeampaa että sitä hitaampaa inflaatiota pidetään yhtä kielteisinä.

No joo…

Venäjän aloittaessa viime vuonna hyökkäyksen Ukrainaan, keskuspankki myi heti ulkomaan valuuttaa sadan miljardin ruplan arvosta.

Koska länsimaiden asettamat pakotteet ovat eristäneet Venäjän globaaleista rahoitusjärjestelmistä, Venäjä on paljon paremmin suojattu ulkoisilta häiriöiltä. Maailman rahoitusjärjestelmän häiriötilanteet eivät siis välttämättä heijastu Venäjälle.

Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä Venäjän bruttokansantuote supistui 1,9 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Samaan aikaan venäläisten kausitasoitettu käytettävissä oleva tulo kasvoi kuitenkin 0,1 prosenttia. Tuo yhtälö on hieman samantyyppistä kuin Neuvostoliiton aikaan sekä joillakin Venäjän Neuvostoliiton jälkeisillä ajanjaksoilla, kuten esimerkiksi vuosina 2010-13, jolloin venäläiset vaurastuivat nopeammin kuin talous kasvoi. Nyt syy tähän talouden saamaan tasapainottamaan kehitykseen on Venäjän Ukrainassa käymä sota.

Englannin kielessä tuota talouden kehitystä kuvaa termi Military Keynesianism, suomeksi sotilaallinen keynesiläisyys. Kyse on siitä, miten sotilaallinen varustautuminen sekä sotilasmenojen kasvattaminen ja noiden kautta myös sotiminen lisäävät talouskasvua.

Ensimmäisen kvartaalin jälkeen Venäjän talouskasvu onkin vauhdittunut. Esimerkiksi toukokuun 2023 talouskasvu oli peräti 5,4 prosenttia verrattuna vuotta aikaisempaan. Kyse on sotilaallisesta keynesiläisyydestä. Sotilaallisen keynesiläisyyden luoma talouskasvu on kuitenkin taloudelle yleensä hyvin epätervettä.

Sotilasmenot ovat Venäjän valtiontalouden nopeimmin kasvava kulu tänä vuonna. Talousarviossa maanpuolustuksen (национальная оборона) ja kansallisen turvallisuuden (национальная безопасность) menot ylittävät 9 biljoonaa ruplaa, mikä olisi 6,2 prosenttia bruttokansantuotteesta vastaten lähes kolmannesta valtion kokonaismenoista. Venäjä pumppaa nyt rahaa siis aluksi kotimarkkinoille kasvattamalla sotilasmenoja, jonka tuotoksia sitten Ukrainan armeija tuhoaa taistelukentällä.

Kyse on vähän samasta, jos ajan autollani kolarin, niin varoja jakautuu autokorjaamolle sekä varaosatuottajille ja kansantuote kasvaa, vaikka absoluuttinen hyvinvointi ei kuitenkaan kasva. Se vain jakautuu eri tavoilla kansantalouden eri toimijoille verrattuna siihen, etten olisi ajanut kolaria.

Venäjän sotilasmenojen prosenttiosuus ei kuitenkaan ole paljon sotaa käyvälle maalle. Vietnamin sodan kiihkeimpinä aikoina Yhdysvaltojen sotilasmenot olivat 9,7 prosenttia valtion kokonaismenoista. Idän ja lännen varustelukilpailun kalleimpana aikana 1980-luvun puolivälissä presidentti Ronald Reaganin aikaan sotilasmenot olivat 6,8 prosenttia Yhdysvaltojen valtion kokonaismenoista. Irakin sodan ja Afganistanin sotilasoperaation aikana Yhdysvaltojen puolustusmenot olivat suurin piirtein samalla tasolla kuin tämän päivän Venäjällä.

****

Venäjän tälle vuodelle maan puolustukseen ja kansalliseen turvallisuuteen varaamat varat ovat kuitenkin kuluneet alkuvuonna äärimmäisen nopeasti. Vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana puolustusmenoista lähes 60 prosenttia ja kansallisen turvallisuuden menoista lähes 40 prosenttia oli jo käytetty. Nuo tiedot ovat peräisin avoimista lähteistä, joita oli vielä aikaisemmin saatavissa, muttei enää. Venäjän valtiovarainministeriö ilmoitti kesäkuun loppupuolella lopettavansa noiden tietojen julkaisemisen. Kyse oli ns. salaisista budjettimenoista, jotka sisälsivät puolustus-, turvallisuus- ja lainvalvontamenot. Venäjän sodankäynnin alkamisesta lähtien myös liitettyjen Ukrainan alueiden hoitoon käytetyt varat on luokiteltu salaisiksi.

Lisäksi Venäjän itseensä liittämillä Donetskin, Luhanskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueella on meneillään valtava määrä rakentamista. Tuo rakentaminen rahoitetaan käytännössä Moskovasta. Venäläisen luottoluokitusryhmän ACRA:n (АКРА, kotisivut) asiantuntijan Ilja Tsypkinin (Илья Цыпкин) mukaan Venäjän liittämien neljän alueen hallinnon menoista 88 prosenttia tulee Moskovasta (Forbes 6.6.2023). Laskelman mukaan noiden neljän alueen 210 miljardin ruplan tuloista 184,8 miljardia maksetaan Venäjän liittovaltion budjetista.

Venäjän puolustussektori on kasvanut 25 prosenttia tammi-huhtikuussa Rosstatin tuoreen raportin mukaan (Росстат, Социально-экономическое положение России, январь-апрель 2023 года).

Sähkölaitteiden tuotanto kasvoi samalla ajanjaksolla 29 prosenttia, moottoriajoneuvojen 27 prosenttia, tietokoneiden tuotanto 23 prosenttia sekä ja optiikan ja elektroniikan tuotanto 23 prosenttia. Optiikan ja elektroniikan tuotanto sisältää myös sotilasoptiikan ja -elektroniikan tuotannon.

Tiettyjen tuoteryhmien tuotanto kasvoi räjähdysmäisesti: navigointilaitteiden tuotanto 60 prosenttia ja erikoistyövaatteiden 47 prosenttia.

Sen sijaan tuotanto laski aloilla, joilla ei ole ilmeisiä yhteyksiä sotilaalliseen tuotantoon, kuten tekstiili-, tupakka- ja paperituotannossa samoin kuin puutuotteiden ja mineraalilannoitteiden tuotannossa.

Teollisuustuotannon kasvun luonteen lisäksi esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöistä ja saastepäästöistä saadut tiedot ovat lisätodisteita puolustusmenojen kasvavasta roolista Venäjän kasvavassa taloudessa.

Puolustusteollisuuden päästöt ylittivät jo viime vuonna rakennus- ja konepajateollisuuden päästöt. Päästöt olivat huomattavasti korkeammat alueilla, joilla on paljon sotilastuotantoa. Esimerkkeinä Kaluga, Samara ja Tšeljabinsk.

****

Puolustussektorin kasvavat sotilasmenot täyttävät myös tavallisten venäläisten lompakkoja. Reaalitulot nousevat nopeimmin alueilla, joilla on merkittävää sotilasteollisuutta tai joilta on siirtynyt paljon sotilaita taistelemaan Ukrainaan, kuten esimerkiksi Burjatiasta, Tšetšeniasta ja Juutalaisten autonomiselta alueelta. Vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä keskitulot kasvoivat nopeammin juuri alemmissa tuloluokissa.

Tällä tavalla Venäjän Ukrainassa käymä sota on luonut neuvostoajan asevarustelun tapaan oman hyötyjäjoukkonsa puolustusteollisuuden työntekijöistä ja köyhien alueiden sopimussotilaista.

Kyse on siis sotilaallisesta keynesiläisyydestä, kun valtion kansantalouteen pumppaamaa rahaa valuu alimpiin tuloluokkiin.

Sotilaallisen keynesiläisyyden ongelma etenkin hajonneen Neuvostoliiton alueilla on, kuten venäläiset, ukrainalaiset ja muut Neuvostoliitossa eläneet ovat jo kertaalleen nähneet, että se johtaa puolustusteollisuuden ja sodankäynnin ulkopuolisen taloustoiminnan vähenemiseen, tuottavuuden heikkenemiseen kilpailun vähenemisen vuoksi ja vaikkapa myös koulutuksen häiriintymiseen.

Niin Venäjällä kuin myös Ukrainassa sodankäynnin valtavat rahavarat houkuttelevat myös lisääntyvään korruptioon maiden historian käytännöt huomioiden.

****

Huhtikuussa julkistettujen alustavien tietojen mukaan Venäjän liittovaltion budjetin tulot olivat ensimmäisellä kvartaalilla 2023 tammi-maaliskuussa 5 677 miljardia ruplaa ja menot 8 077 miljardia ruplaa. Venäjän liittovaltion budjetin alijäämä oli siis 2,4 biljoonaa ruplaa eli 2 400 miljardia ruplaa. Alijäämä oli siis lähes kolmannes menoista.

Öljy- ja kaasutulot olivat 1 635 miljardia ruplaa, mikä on 45 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Öljy- ja kaasutulojen romahtamiseen syyt olivat venäläisen Urals-öljylaadun hinnan lasku ja maakaasun vientimäärien lasku. Muut kuin öljy- ja kaasutulot olivat valtion budjetissa 4 042 miljardia ruplaa, jotka myös laskivat vuotta aiemmasta.

Valtiovarainministeriön mukaan Urals-öljyn tynnyrihinta oli vuoden 2023 tammikuussa keskimäärin 49,48 dollaria, kun vuotta aiemmin tammikuussa se oli vielä 85,64 dollaria. Keskimääräinen hinta oli 42,2 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Liittovaltion budjettimenot kasvoivat puolestaan 34 prosenttia vuoden 2022 ensimmäiseen kvartaaliin verrattuna. Sotiminen kasvatti ja kasvattaa menoja.

Valtiovarainministeriö tiedotti huhtikuun alussa alustavien tietoihinsa perusteella, että Venäjän valtionbudjetti saisi huhtikuussa öljy- ja kaasutuloja alle 113,6 miljardia ruplaa. Maaliskuussa saatujen öljy- ja kaasutulojen poikkeama odotetusta oli 39 miljardia ruplaa (Минфин России 5.4.2023). Poikkeama tarkoittaa tuossa odotettua alhaisempia tuloja. Poikkeama on merkittävä, noin neljänneksen luokkaa.

Helmikuussa 2023 liittovaltion budjetin öljy- ja kaasutulot olivat 521,2 miljardia ruplaa, käy ilmi valtiovarainministeriön 3.3.2023 julkaisemista tilastosta, josta Tass uutisoi (Тасс 3.3.2023). Määrä oli 22,5 prosenttia enemmän kuin tammikuun 425,5 miljardia ruplaa, mutta 46,4 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin helmikuussa 2022, jolloin budjetin öljy- ja kaasutulot olivat 971,7 miljardia ruplaa. Tämän vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana budjetille kerätyt öljy- ja kaasutulot olivat siis 946,7 miljardia ruplaa, mikä on myös tammikuiseen tapaan 46,4 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Venäjän öljy- ja kaasutulot olivat siis tämän vuoden tammi- ja helmikuussa 438,9 miljardia ruplaa pienemmät kuin vuotta aikaisemmin.

Noiden summien merkitys on suuri Venäjän valtiontaloudelle.

Valtion budjettiin on tälle vuodelle kirjattu kuukausikohtaiseksi öljy- ja kaasutulojen perustasoksi 669,8 miljardia ruplaa, koko vuoden osalta noin 8 000 miljardia ruplaa (tarkasti 8 037,6 miljardia ruplaa). Tuota öljy- ja kaasutulojen perustasoa valtiovarainministeriö ei saanut tammikuussa, ei helmikuussa eikä itseasiassa sen jälkeenkään. Tammikuussa valtiovarainministeriö jäi tavoitteesta 244,3 miljardia ruplaa ja helmikuussa 148,6 miljardia ruplaa.

Valtiontalouden öljy- ja kaasutulot ovat siis lähes puolittuneet vuoden takaisesta. Pudotus on ollut 40-50 prosentin haarukassa alkuvuonna. Mille tahansa valtiolle tuo tuottaisi suuria sopeuttamisongelmia.

****

Kesäkuun alussa Venäjän valtiovarainministeriö julkaisi puolestaan lukuja, joiden mukaan Venäjän budjettialijäämä oli tammi-toukokuussa viiden kuukauden aikana yhteensä 3 411 miljardia ruplaa, mikä on kuukausikohtaiseksi laskettuna 682 miljardia ruplaa. Liittovaltion budjettitulot olivat tammi-toukokuussa puolestaan 9 818 miljardia ruplaa, mikä on kuukausikohtaiseksi laskettuna 1 963,6 miljardia ruplaa. Menot olivat siis viiden kuukauden aikana 13 229 miljardia ruplaa, mikä on kuukausikohtaiseksi laskettuna 2 645,8 miljardia ruplaa. Venäjän budjettimenoista noin neljännes oli alkuvuonna katettu alijäämällä ja sen rahoittamisella.

Kesäkuun luvut huomioiden Venäjä kykeni hieman supistamaan budjettialijäämäänsä. Tammi-kesäkuussa alijäämä oli 2 590 miljardia ruplaa (Минфин России 7.7.2023). Supistuminen johtuu pääosin siitä, että Urals-öljy alkoi kallistua 3.6.2023 alkaen hinnasta 56,386 dollaria barrelilta.

Voimassa olevan budjettilain (Федеральный закон от 5 декабря 2022 № 466-ФЗ) mukaan tuloja vuodelle 2023 on suunniteltu 26 100 miljardia ruplaa ja menoja 29 000 miljardia ruplaa, joten alijäämäksi oli suunniteltu 2 900 miljardia ruplaa, mikä vastaisi noin 2 prosenttia bruttokansantuotteen arvosta.

2 900 miljardia ruplaa kuukausikohtaiseksi jaettuna olisi noin 242 miljardia ruplaa kuussa. Tammi-toukokuussa kuukausikohtainen alijäämä oli lähes kolminkertainen 682 miljardia ruplaa. Vuoden 2023 budjetti on pettänyt jo nyt pahoin ja pettää jatkossakin, jos vain länsimaat kykenevät pitämään Urals-öljyn hintaa alhaisena, mikä ei tosin juuri nyt vaikuta oletettavalta.

Venäjän valtion öljy- ja kaasutulot laskivat tammi-toukokuussa 50 prosenttiin eli 2 853 miljardiin ruplaan vuoden takaisesta, mikä on kuukausikohtaiseksi laskettuna 570,6 miljardia ruplaa kuussa. Huhtikuussa neljän kuukauden öljy- ja kaasutulot olivat laskeneet 52 prosenttiin eli 2 282 miljardia ruplaan vuoden takaisesta, mikä on kuukausikohtaiseksi laskettuna 570,2 miljardia ruplaa kuussa.

****

Venäjällä on ns. budjettisääntö (бюджетное правило), jonka Venäjä otti ensimmäisen kerran käyttöön jo vuonna 2004. Venäjä otti käyttöön uuden budjettisäännön 13. tammikuuta 2023. Kyse on mekanismista, joka jakaa uudelleen raaka-aineiden viennistä saatuja tuloja päämääränä vähentää hyödykkeiden hintojen vaikutusta talouteen. Uudella tämän vuoden tammikuussa käyttöönotetulla budjettisäännöllä Venäjä pyrki huomiomaan ennen kaikkea sen hinnan alennuspaineen Urals-raakaöljylle, jonka länsimaiden viime syksynä säätämä hintakatto aiheuttaa Venäjän valtiontaloudelle.

Käsittelin jo aikaisemmin tuota hintakattoa kuten myös sitä, miten Venäjän kansan- ja valtiontaloutta voitaisiin tehokkaasti tuhota, jos vain yhteistä halua ja uskallusta länsimailla olisi. Kirjoitus otsikolla Joulukuussa käyttöönotettu uusi Venäjä-pakote on erinomainen – Miksi EU:ssa on pyrkimyksiä vesittää tuo pakote? (US-blogi 17.2.2023).

Aina Venäjän Ukrainassa aloittamaan sotaan saakka Venäjän rahastopolitiikan yksi päämäärä oli estää satunnaisten öljy- ja kaasuvoittojen käyttöä valtion budjetin kautta kotimaan talouden rahoittamiseen.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Kansallisen hyvinvointirahaston (Фонд национального благосостояния, ФНБ) länsimaiden valuuttavarojen jäädyttämisen jälkeen budjettisääntö Venäjällä itse asiassa kuitenkin tosiasiallisesti lakkasi.

Valtiovarainministeri Anton Siluanov (Антон Германович Силуанов, биография) sanoi jo 2. maaliskuuta 2022, että jo ilmoitetun Kansallisen hyvinvointirahastossa olevien varjojen venäläisyritysten arvopapereihin sijoittamisen lisäksi ehdotetaan laajennettavaksi niiden rahoitusvarojen luetteloa, joihin Kansallisen hyvinvointirahastossa varoja voidaan sijoittaa valtion obligaatioiden kautta. Päätös venäläisyritysten arvopapereihin sijoittamiseen hyvinvointirahaston varoilla käsitti 1 000 miljardia ruplaa (Распоряжение Правительства Российской Федерации от 26 февраля 2022 № 335-р).

Helmikuun 1. päivänä 2022 Kansallisen hyvinvointirahaston varojen kokonaismäärä oli 13,6 biljoonaa ruplaa ruplina arvotettuna. Sen jälkeen hyvinvointirahaston valuuttavarat ja erityisesti Venäjän keskuspankin tileillä olevat eurot, jotka on sijoitettu eurooppalaisiin omaisuuseriin, jäädytettiin kuitenkin Yhdysvaltojen, EU:n, Iso-Britannian ja Japanin pakotteissa.

Rahasto oli onnistunut luopumaan dollarin ja punnan käytöstä jo kesällä 2021. Kuten olen useisiin kirjoituksiin kirjannut jo ennen sodan alkamista, niin Yhdysvallat kuin Venäjä itsekin tiesivät jo tuolloin hyvissä ajoin vuonna 2021, mitä tuleman pitää: Venäjä tulee kohdistamaan sotatoimia Ukrainaan.

Rahasto otti uutena valuuttana reservivaluutaksi Kiinan yuanin (renminbin) ja ensimmäinen määränoteeraus löytyy rahaston tilinpidossa helmikuussa 2021 (110,54 miljardin ruplan arvosta yuaneja). Kyse tuossakin oli itse asiassa valmistautumisesta sotaan.

****

Millä Venäjän valtiovarainministeriö sitten kattaa alijäämää?

Valtiovarainministeriö kattaa osaltaan alijäämää myymällään ulkomaan valuuttaa. Valtiovarainministeriön oli määrä myydä valuuttaa yhteensä 74,6 miljardia ruplaa ajanjaksolla 7.4.2023-5.5.2023. Valtiovarainministeriö myös kirjaa, että päivittäinen valuuttamyynnin määrä olisi 3,7 miljardia ruplaa.

Öljy- ja kaasutulojen ylijäämässä valtiovarainministeriö ostaa valuuttaostoina nyt lähinnä Kiinan yuaneja ja luo niistä valtion varantoa, mutta toistaiseksi yuan-sijoitusten määrä on varsin maltillinen. Kynnyksen ylittävät summat katsotaan lisätuloiksi, ja ne on uuden budjettisäännön mukaan kerättävä Kansalliseen hyvinvointirahastoon eikä niitä saa käyttää akuutteihin tarpeisiin.

Jos tulot eivät puolestaan ole riittäviä, valtiovarainministeriö myy valuuttavarannoista ulkomaan valuuttaa ja saa ruplaa budjettimenojen korvaamiseksi. Aiemmin Venäjä osti myös länsivaluuttoja reserviksi, mutta nyt pääosin vain Kiinan yuaneja.

Helmikuun 1. päivän 2022 tietojen mukaan Kansallisen hyvinvointirahastossa oli käytettävissä noin 4 600 miljardia ruplaa, kun rahastoon sijoitut varat rupliksi arvotettuna olivat tuolloin 13 610,27 miljardia ruplaa. Rahastolla ei ollut käytössään lännen pakotteiden estämiä varoja ja jo Venäjän sisäisiin projekteihin sijoitettuja varoja.

Kansallisen hyvinvointirahaston saldoja voi käydä tarkastamassa valtiovarainministeriön julkaisemasta Word-tiedostosta (Объем Фонда национального благосостояния 1.2.2008-1.8.2023).

Kansallisen hyvinvointirahaston ruplan ulkopuoliset vapaat rahat olivat jo tuolloin sodan alkaessa ja ovat edelleen edellä kirjatusti pääasiassa Kiinan yuanissa olevia varoja sekä lisäksi Venäjän keskuspankin kultatilejä. Valuuttojen, kuten euron tai Ison-Britannian punnan ostaminen ruplissa öljy- ja kaasuvarannoiksi ei ole mahdollista, koska näitä varoja hallinnoi Venäjän keskuspankki, jota vastaan ​​niin EU kuin Iso-Britannia asettivat pakotteita.

Budjettisäännön uusimiseen liittyy inflaatioriski ja sitä mukaa myös ruplan devalvoitumisriski vähintäänkin keskipitkällä aikavälillä. Kun Venäjä työntää ruplia talouteensa rahoittaakseen valtiontalouden alijäämää myymällä esimerkiksi yuaneja, on sillä inflatorinen vaikutus. Venäjä siis purkaa säästöjään. Vaikka Kansallisen hyvinvointirahaston varat ruplamääräisinä on pysyneet alla olevan kaaviokuvan mukaisesti kohtuullisen vakaana, on rahastovarojen arvo dollareina pudonnut heinäkuun 2022 huippuarvosta 210,62 miljardista dollarista 30,4 prosenttia 146,34 miljardiin dollariin päivämäärällä 1.8.2023. Käsittelin asiaa jo aikanaan jo huhtikuussa 2022 (US-blogi 8.4.2022). Valuutoissa rahastovaroja on myös hävinnyt myymällä valuuttaa ruplan heiketessä.

****

Länsimaiden olisi nyt syytä iskeä nopeasti Venäjän talouteen lamaannuttava isku. Se olisi myös helposti toteutettavissa, koska malli on jo luotu viime syksynä. Kyse olisi enää länsimaiden päätöskyvykkyydestä, mitä tarvittaisiin.

Johtopäätöksenä voidaan esittää, että Venäjän öljy- ja kaasutulot ovat kuukaudessa noin 500-600 miljardia ruplaa pienemmät kuin vuotta aiemmin ja Venäjän valtiontalous on nyt kuukaudessa noin 600-700 miljardia ruplaa alijääpäinen. Muiden kuin öljy- ja kaasutulojen kasvu alkuvuonna vajaalla kymmenyksellä ei riitä kompensoimaan Venäjän öljy- ja kaasutulojen romahdusta. Muiden budjettitulojen taustalla on sotilaallinen keynesiläisyys, kun kansantalouteen puolustusmenoina pumpattuja varoja palaa valtiolle verotuloina.

Venäjällä on rajoitetut mahdollisuudet kattaa valtiontalouden alijäämiä. Juuri tuota rajoitteista mahdollisuutta länsimaiden olisi syytä pyrkiä edelleen rajoittamaan.

Kun rupla heikkenee, Venäjä voi ostaa sillä vähemmän muita valuuttoja. Venäjä valtiona ei kuitenkaan nyt osta länsivaluuttoja eikä sijoita länsivaluuttoihin. Kun Venäjän nyt myy Kiinan yuaneja rahoittaakseen budjettivajettaan, toimenpide on laadultaan ruplaa vahvistava, mutta kuitenkin nyt ruplaa tuosta huolimatta menettää arvoaan myös muissa valuutoissa. Heikentyvä rupla mahdollistaa Venäjälle myydä vähemmän yuaneja saadakseen halutun määrän ruplia.

Yuan ei kuitenkaan ole vielä määrältään merkittävä Venäjän reservi- ja varantovaluutta. On myös muistettava, ettei yuan edelleenkään ole täysin vaihdettava valuutta.

Pohjimmainen perussyy ruplan heikkenemiseen on siis taloustieteestä tuttu viennin ja tuonnin suhde. Tuonti ja tuonnin arvo ovat palanneet hyökkäyssotaa edeltävälle tasolle, kun taas vienti ja viennin arvo ovat laskeneet. Heikon viennin vuoksi Venäjän talouteen tulee liian vähän valuuttaa ja kasvava tuonti vaatii yhä enemmän valuuttaa. Ulkomaan tuonnin kasvun vuoksi ulkomaan valuutan kysyntä Venäjällä on lähes kaksinkertaistunut. Tuo on perimmäinen syy ruplan heikkouteen. Tuohon sodan myötä syntyneeseen heikkouteen lännen olisi nyt iskettävä nopeasti ja voimalla.

Venäjän tuonnin kasvua edistävät myös länsimaat, kun tavaroita koskevat pakotteet vuotavat pahoin etenkin kolmansien maiden kautta.

Kesäkuussa Venäjä myi raakaöljyä noin 55-56 dollarilla barrelilta, mikä oli keskimäärin 19 dollaria alle sen markkinahinnan, mikäli öljyn myynti olisi ollut vapaata. Keskimääräinen vuotuinen barrelihinta on ollut noin 50 dollaria, kun valtion budjettiin on kirjattu 70 dollaria. Tuo tarkoittaa useiden kymmenien miljardien dollarien alijäämän syntymistä.

Vientitulojen lasku ja maahantuojien kasvava valuuttakysyntä tuonnin kasvaessa sotilaallisessa keynesiläisyydessä ovat hyvin ymmärrettäviä syitä ruplan heikkenemiseen. Sen sijaan yksi erityinen syy löytyy esimerkiksi Intiasta, jossa venäläiset yritykset eivät voi vetää juuttuneita rupioita pois, mikä on osaltaan aiheuttanut painetta ruplalle. Intia on tätä nykyä venäläisen öljyn toiseksi suurin ostaja Kiinan jälkeen. Venäjän länsisatamista lähteneiden öljytankkerien öljystä 55 prosenttia on nyt päätynyt Intiaan (esim. Zawya 10.7.2023). Kiina sen sijaan ostaa venäläisöljyä myös putkilinjaa pitkin, arviolta koko putkikapasiteetin verran lähes 800 000 barrelia päivässä.

Mikä tahansa jo pienikin häiriö vientitulojen kotouttamisessa synnyttää nyt Venäjälle kasvavia ongelmia.

On tosiasia, että hyökkäyssodan seurauksena Venäjän koko ulkomaankauppa on tuhoutunut. Ei ole olemassa perustavanlaatuisia tekijöitä, jotka vahvistaisivat luontaisesti ruplaa.

Venäjä on nyt joutunut tukeutumaan Kiinan yuaniin ja Intian rupiaan. Venäjä ei voi tukeutua dollariin ja euroon eikä edes Japanin jeniin. Yuan ja rupia eivät nyt vain ole tässä maailmassa erityisen luotettuja ja arvostettuja valuuttoja.

****

Venäjästä on jo tullut Kiinan talousvasalli. Tätä nykyä 40 prosenttia Venäjän viennistä menee Kiinaan. Talousvasallina olemisesta seuraa oleminen poliittisena ja sotilaallisena vasallina. Länsimaiden on tuo huomioitava tarkasti, kun ne mitoittavat geopolitiikkaansa.

Venäjällä ei ole nyt oikeastaan muuta vientiä kuin raakaöljyä ja maakaasua sekä mineraalilannoitteita. Venäjän kannalta on ymmärrettävää, että se pyrkii estämään Ukrainan viljan ja muiden maataloustuotteiden viennin, mitä ilman Ukraina ei taloudellisesti selviä. Venäjällä on toimiva kaasuputkisto vain Kiinaan ja Turkkiin. Jopa Turkmenistan on kieltäytynyt päästämästä venäläiskaasua putkistonsa läpi. Jopa Venäjän rautametallien vienti on laskenut hyvin alhaiselle tasolle. Venäjän viennistä kaksi kolmasosaa koostuu fossiilisista polttoaineista.

Yleisesti ottaen Venäjällä ei ole mahdollista lisätä valuuttatuloja lisäämällä joidenkin venäläisten tavaroiden vientiä. Siksi rupla voi heiketä edelleen, jossa ohjauskoron nostot ja muut vastaavat toimet voivat tuoda vain väliaikaista helpotusta, mikäli Venäjä ei kykene muuttamaan nopeasti taloutensa perustaa.

Mitä länsimaiden pitäisi nyt sitten tehdä?

Venäjä pyrkii raunioittamaan Ukrainan talouden estämällä viljan ja muiden maataustuotteiden viennin. Länsimaiden on vastavuoroisesti pyrittävä raunioittamaan Venäjän talous estämällä öljyn vientiä ja rajoittamalla Venäjän öljystä saamaa hintaa.

Olisi ihan hyvä ja kannatettavaa läntiselle Venäjän vastaiselle yhteisölle tehdä se, mistä kirjoitin jo aikanaan helmikuussa (US-blogi 17.2.2023) ja jota toistan edelleen.

Ongelma siis on, ettei venäläisöljyn kattohintaa ole juuri EU:ssa kyetty erimielisyyksien takia laskemaan eri päätösajankohtina, vaan kattohinta on edelleen pian vuosi sitten päätetyssä 60 dollarissa barrelilta. Kehityssuunta puuttuu.

Etenkin Euroopassa pitäisi ymmärtää, että pitää iskeä Venäjän heikkoihin kohtiin ja lenkkeihin. Iskut pitää tehdä määrätietoisesti, epäröimättä ja intensiivisesti oikeaan aikaan. Ei saisi viivytellä, kuten nyt viivytellään. Myöhästyneillä toimilla vesitetään vain toimenpiteiden tehokkuutta tai tehdään ne lopulta arvottomiksi.

Venäjän ulkomaankaupan tuloja on nyt leikattava edelleen leikkaamalla Urals-raakaöljystä maksettavaa kattohintaa. Kattohintaa on edelleen laskettava 60 dollarin barrelihinnasta. Vuodenvaihteeseen mennessä 40 dollarin barrelihinta olisi sopiva. Tuolla rajahinnalla muodostettua vientitulojen alijäämää ja valtion talouden alijäämää Venäjä ei kykenisi enää rahoittamaan, mistä seurasi niin ruplan kuin valtiontalouden romahdus.

Jos länsipäättäjät uskaltaisivat tuon tehdä, Venäjän talous olisi pian kaput. Barrelikattohinnan olisi pitänyt olla jo keväällä 40 dollaria ennen kuin Ukraina aloitti vastahyökkäyksen. Kombinaatio olisi ollut täydellinen niin sotarintamalla kuin Venäjän sisällä.

Aika onnetonta on ollut etenkin EU- ja Nato-Euroopan tuhertaminen Venäjän suhteen Venäjän Ukrainassa käymän sodan aikana. Länsimaista rahaa on palanut satoja miljardeja euroja, mutta edes Venäjän miehitystä tuolla summalla ei ole saatu purettua.

Tehty on tekemisen vuoksi, ei päämäärien vuoksi.