Venäjä valmistautuu Suomen Nato-jäsenyydestä kokemaansa uhkaan nyt alkuvaiheessa taktisin ydinasein, ei perinteisellä sotavoimalla

Kuvakaappaus Venäjän puolustusministeriön 13.6.2024 julkaisemalta videolta, jossa ministeriö esittelee ei-strategisten ydinaseiden käyttöä Suomen lähituntumassa Leningradin sotilaspiirissä Suomeakin vastaan. Kyseessä on Iskander-M-ohjusjärjestelmän ohjuslataamisesta taktisella ydinkärjellä. Tuo ydinlatauksen koulutuskärjen ministeriö on sumentanut, mutta ulkomuodoltaan sen pitäisi vastata kuitenkin tavanomaista konventionaalista kärkeä. 2-й этап нестратегических ядерных учений tarkoitaa ei-strategisten ydinaseharjoitusten 2. vaihetta, jonka aikana harjoitellaan hyökkäystä taktisin ydinasein Leningradin sotilaspiirissä vaikkapa Suomea vastaan. Kuva: vapaa lähde (Venäjän puolustusministeriö, Минобороны России).

Yllä oleva artikkelikuva on poimittu kuvakaappauksena Venäjän puolustusministeriön julkaisemalta videolta (VK, Минобороны России, 2-й этап нестратегических ядерных учений 13.6.2024).

Россия перебросила на границу с Финляндией комплексы тактического ядерного оружия (The Moscow Times 22.4.2024).

Vapaasti suomennettuna tuo The Moscow Timesin (kotisivut) huhtikuisen uutisjutun otsikko:

Venäjä on sijoittanut taktisia ydinasejärjestelmiä Suomen rajalle.

The Moscow Times -lehden juttu perustui Izvestija-lehden (kotisivut) juttuun (Известия 19.4.2024), jossa kirjoitettiin tosin vain ohjusprikaatin (ракетная бригада) muodostamisesta ja Iskander-M-ohjusjärjestelmien (Комплекс 9К720 «Искандер-М») sijoittamisesta Leningradin sotilaspiirin (Ленинградский военный округ, ЛенВО) alueella Karjalaan, ei ydinaseista sinänsä. Jutussa  kirjoitettiin nimenomaan Karjalasta (Карелия) sisältäen myös Leningradin alueen (Ленинградская область) Karjalan, ei pelkästään Karjalan tasavallasta (Республики Карелия). Karjalan tasavalta on Leningradin sotilaspiirissä keskeistä raja-aluetta vasten Suomea Rautjärveltä aina Rovaniemen korkeudelle.

Suomessa asiasta uutisoivat huhtikuussa myös Iltalehti ja Helsingin Sanomat:

Lehti: Venäjä sijoitti Suomen rajalle järjestelmän, jonka voi varustaa ydinaseilla (IL 22.4.2024).

Venäjä sanoo perustaneensa Iskander-ohjusprikaatin Karjalaan (HS 22.4.2024).

****

В рамках второго этапа учений нестратегических ядерных сил личный состав ракетного соединения Ленинградского военного округа отрабатывает учебно-боевые задачи получения специальных учебных боеприпасов для оперативно-тактического ракетного комплекса «Искандер-М», снаряжения ими ракет-носителей и скрытного выдвижения в назначенный позиционный район для подготовки к проведению ракетных пусков.

Личный состав задействованных в учении экипажей кораблей Военно-Морского Флота осуществит снаряжение учебными специальными боевыми частями крылатых ракет морского базирования и выходы в назначенные районы патрулирования.” (Telegram, Минобороны России 14.6.2024).

Vapaasti suomennettuna tuo Venäjän puolustusministeriön (Минобороны России, kotisivut) Telegram-viestin kaksi kappaletta:

Osana ei-strategisten ydinasejoukkojen harjoitusten toista vaihetta Leningradin sotilaspiirin ohjusmuodostelman henkilöstö suorittaa taisteluharjoitustehtäviä erikoiskoulutusammusten hankkimiseksi operatiivistaktiseen Iskander-M-ohjusjärjestelmään, kantorakettien varustaminen koulutusammuksilla ja eteneminen salaa määrätylle sijaintialueelle valmistautumaan ohjuslaukaisuihin.

 Harjoitukseen osallistuva laivaston alusten miehistö varustaa risteilyohjukset erikoiskoulutuskärjillä ja saapuu määrätyille alueille partioimaan.”

VK-vientipalvelussa (VKontakte, ВКонтакте) oli puolustusministeriöllä edelliseen sisältöön lisäyksenä vielä seuraava teksti kolmantena kappaleena:

Ранее были отработаны задачи по получению специальных учебных боеприпасов для снаряжение ракет-носителей морского и наземного базирования.” (VK, Минобороны России 14.6.2024).

Vapaasti suomennettuna:

Aikaisemmin on selvitetty tehtävät erikoiskoulutusammusten hankkimiseksi merellä ja maalla olevien kantorakettien varustamiseen.

Kyse noissa puolustusministeriön kahdessa sosiaalisen median kautta annetussa tiedotteessa oli Venäjän ei-strategisten ydinasejoukkojen harjoitusten toisesta vaiheesta (второй этап учений нестратегических ядерных сил России), joka alkoi yhdessä Valko-Venäjän armeijan kanssa tiistaina 11.6.2024. Venäjän federaation ei-strategisten ydinasejoukkojen harjoitusten ensimmäinen vaihe (первый этап учений нестратегических ядерных сил России) alkoi eteläisellä sotilaspiirillä (Южный военный округ, ЮВО) kahta viikkoa aikaisemmin tiistaina 21.5.2024.

Ei-strategisten ydinasejoukkojen harjoitukset koskivat Venäjän asevoimissa (Вооружённые силы Российской Федерации, ВС РФ) niin ilmavoimia (Воздушно-космические силы Российской Федерации, ВКС) kuin myös merivoimia (Военно-морской флот Российской Федерации, ВМФ) ja maavoimia (Сухопутные войска Российской Федерации, СВ).

Itseasiassa harjoitukset lienevät alkaneet jo maanantaina 10.6.2024 ja 21.5.2024, mutta tieto julkisuuteen annettiin päivää myöhemmin, mikä on venäläismediassa kirjattu alkamispäiväksi.

Tuohon ei-strategisten ydinasejoukkojen toiseen vaiheeseen kuului myös harjoittelu Leningradin sotilaspiirin aivan Suomen itärajan tuntumassa sekä Itämerellä ja Suomenlahdella. Tuosta Suomen kannalta merkityksellisestä lisää myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Avaintermejä noissa puolustusministeriön teksteissä ovat mielestäni Leningradin sotilaspiirin ohjusmuodostelman henkilöstö (личный состав ракетного соединения Ленинградского военного округа) ja ohjuskokoonpanot (ракетные соединения).

Venäjänkielinen sanayhdistelmä специальный учебных боеприпас edellä Venäjän puolustusministeriön teksteissä on käännetty erikoiskoulutusammukseksi. Специальный-sana (suom. erikois-) tarkoittaa tässä yhteydessä ydinlatausta mallaavaa ammusta koulutustarkoitukseen. Koulutusammus ja harjoitusammus ovat tarkasti määriteltynä kaksi eri asiaa, vaikka samanlaista ammusta voitaisiinkin käyttääkin molempiin tarkoituksiin.

Venäjä on siis perustanut Karjalaan erillisen ohjusprikaatin varustettuna Iskander-M-ohjusjärjestelmillä (”в Карелии создана отдельная ракетная бригада, вооруженная ракетными комплексами «Искандер-М»”), mutta missään ei ole informoitu ohjusprikaatin nimeä, sotilasyksikkötunnusta eikä sijaintia. Venäjällä on ollut tapana uutisoida keskeneräisiä sotilasasioitakin jo tehtynä, mutta joka tapauksessa Venäjä sijoittaa tai on jo todellakin sijoittanut Leningradin sotilaspiiriin Suomen tuntumaan Iskander-M-ohjusjärjestelmiä nimenomaan ydinlatausten laukaisujärjestelmiksi. Vastaavassa tarkoituksessa Venäjä sijoitti Iskander-M-ohjusjärjestelmiä myös Valko-Venäjän alueelle, ja nyt niillä on harjoiteltu taktisten ydinaseiden käyttöä 11.6.2024 alkaen.

Kuinka Suomen tulisi varautua sotilaallisesti tuohon Venäjän kasvavaan taktisten ydinaseiden uhkaan, siinäpä pohtimisen arvoinen kysymys niin Suomelle kuin koko Naton liittokunnalle.

****

Mistä tuossa kahdessa edellisessä luvussa esitetyssä onkaan kysymys Suomen osalta?

Pohjimmiltaan kysymys on Venäjän varautumisessa Suomen Nato-jäsenyyteen. Kaksivaiheisen ei-strategisten ydinasejoukkojen harjoituksen juuri nyt pidettävänä Venäjä on sen sijaan sitonut Nato-maiden toimiin Ukrainassa, kun puolustusministeriö ilmoitti 6.5.2024 harjoituksista (esim. Telegram, Минобороны России 6.5.2024).

Neuvostoliiton aikaan noita ei-strategisten ydinasejoukkojen harjoituksia pidettiin vuosittain, mutta Venäjän aikana noita harjoituksia ei ole pidetty oikeastaan lainkaan.

Puolustusministeriö nimesi harjoituksen tarkoituksen ” Venäjän valtion alueellisen koskemattomuuden ja suvereniteetin ehdottomaksi takaamiseksi vastauksena yksittäisten länsimaisten virkailijoiden provosoiviin lausuntoihin ja uhkauksiin” (”безусловное обеспечение территориальной целостности и суверенитета российского государства в ответ на провокационные заявления и угрозы отдельных западных официальных лиц”).

Kremlin lehdistösihteeri Dmitri Peskov (Дмитрий Сергеевич Песков, биография) mainitsi ”länsimaisista virkailijoista” (”западное официальное лицо”) konkreettisena esimerkkinä Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja hänen puheensa joukkojen lähettämisestä Ukrainaan, mikä Peskovin mukaan vaatii ​​Venäjän vastauksena ilmoitetun harjoituksen pitämisen. Toisena esimerkkinä Peskov mainitsi Britannian ulkoministeri David Cameronin sanat Ukrainan oikeudesta käyttää brittiläisiä aseita Venäjän alueella.

****

Me olemme täällä Suomessa olleet varsin luottavaisia turvallisuuteemme juuri nyt, kun Venäjä on tavanomaisin asein käytävässä sodassa kaulaansa myöten täysin kiinni Ukrainassa. Olemme katsoneet, ettei sotivalla Venäjällä ole riittävää sotilaallista kyvykkyyttä uhata meitä vielä moneen vuoteen, kun kaikki sotakalusto ja miehistö on lähialueiltamme siirretty sotimaan Ukrainaan.

Olemme olleet varsin luottavaisin mielin. Emme ole nähneet esimerkiksi Venäjän 11. armeijakunnan (11-й армейский корпус) perustamista Kalingradin alueelle (Калининградская область) ja 14. armeijakunnan (14-й армейский корпус) perustamista Murmanskin alueelle (Мурманская область) sellaisena toimena, joka olisi meille akuutti sotilaallinen uhka. Näkemyksemme on ollut, ettei noilla armeijakunnilla ole tällä hetkellä eikä lähitulevaisuudessa meitä uhkaavaa sotakalustoa eikä sotajoukkoja.

Tuo näkemys on kutakuinkin ihan oikea, kun puhutaan Venäjän tämänhetkisestä konventionaalisesta sotilaallisesta kyvykkyydestä.

Mutta Venäjä ei ole tyhmä. Venäjä tietää itsekin, ettei sillä tällä hetkellä ole riittävästi perinteistä sotakalustoa eikä sotajoukkoja vastaamaan kokemaansa Naton uhkaan.

Niinpä Venäjä vahvistaakin nyt puolustustaan ydinasein. Niinpä Venäjän muistuttaa sen hyvin laajasta taktisten ydinaseiden varastosta, jollaista lännellä ei ole. Venäjä tekee nyt kuten Nato teki kylmän sodan aikaan, kun Nato-mailla ei ollut riittävää perinteisen sodankäynnin voimavaroja vastata Neuvostoliiton vahvalle perinteiselle armeijalle.

Ne ovat ydinaseet, joilla Venäjä vastaisi. Ne ovat ydinaseet, joilla Venäjä on nyt harjoitellut Suomeakin vastaan. Ne ovat ydinaseet, joita varten Venäjä on perustanut uusia ohjusjoukkoja Leningradin sotilaspiiriin ja Karjalan alueelle. Alueelle Suomen rajan pintaan toimitettavat tai jo toimitetut kolme Iskander-M-ohjusjärjestelmää on tarkoitettu kantamaan nimenomaan ydinaseohjuksia, ei tavanomaisia ohjuksia.

****

Venäjän ydinaseet on jaettu strategisiin ydinasevoimiin (стратегические ядерные силы, СЯС) ja ei-strategisiin ydinasevoimiin (нестратегические ядерные силы).

Strategiset ydinasevoimat on varustettu suuren tuhovoiman strategisilla ydinaseilla. Strategisten ydinasevoimien perustehtävän muodostaa maailmanlaajuinen pelote rauhan aikana.

Ei-strategiset ydinasevoimat ovat kuitenkin olennainen osa Venäjän ydinasejoukkoja. Itse asiassa olennaisempi, kun Venäjä luo pelotettaan. Ei-strategiset ydinasevoimat on varustettu pienemmän tuhovoiman ei-strategisilla ydinaseilla, joita Venäjä kutsuu joko operatiivistaktisiksi (оперативно-тактический) ja taktisiksi (тактический). Operatiivistaktinen tarkoittaa toimimista operatiivisella syvyydellä etulinjaan nähden, mikä on yleensä enintään 500 kilometriä. Taktinen tarkoittaa toimimista taktisella syvyydellä, mikä on yleensä enintään 300 kilometriä. Järjestys kantaman suhteen on siis taktinen, operatiivistaktinen ja strateginen.

Jos jossakin tässä blogikirjoituksessa kirjaan pelkästään taktisista ydinaseista, tarkoitan niillä taktisia ja operatiivistaktisia ydinaseita aina noin 500 kilometrin kantamaan. Vuonna 2019 päättynyt INF-sopimus (INF Treaty 8.12.1987) ei koskenut alle 500 kilometrin kantaman ydinaseohjuksia.

Venäjä on määritellyt sotilasopissaan ei-strategisten ydinasevoimien perustehtävän muodostaa alueellinen pelote rauhan aikana. Sodan aikana Venäjän ei-strategisten ydinasevoimien tehtäviä ovat operatiivisstrateginen ja taktinen ydinasekäyttö. Toisin sanoen aina noin 500 kilometriin saakka ydinaseita koskevat toimintatavat päätöksineen on muodostettu ei-strategisia ydinaseita koskevien sotilasoppien mukaan. Venäjän on kirjannut sotilasoppeihinsa myös, että joissakin tapauksissa ei-strategiset ydinasevoimat voivat suorittaa strategisia ydinasetehtäviä.

Venäjälle on Neuvostoliiton ajoista lähtien kertynyt vaikuttava arsenaali taktisia taistelukärkiä, joita voidaan käyttää sekä maasta laukaistavissa ohjuksissa että lentokoneista ja laivoista laukaistavissa ohjuksissa, lentokoneissa ovat lisäksi pudotettavat ilmapommit ja laivastossa miinat. Venäjällä on taktiseen ydinasekäyttöön liitettynä lisäksi myös ydinlatauksia, jotka voidaan laukaista tykistöammuksina tavallisilla tykeillä. Venäjä on siis tehnyt ydinlatauksen lähes kaikkeen, mitä se käyttää konventionaalisessa sodankäynnissä räjähteiden saattamiseen maaliin.

Kun katsoo kuvaa, jossa on tavanmaiselta tykistökranaatilta näyttävä ammus, harvalle meistä tulee mieleen, että kyseessä on ydinlataus. Venäjä tuottaa taktisia ydinaseammuksia normaalituotantoa aina 152 mm:n kaliiberista 240 mm:n kaliiberiin saakka. Ammuksia voidaan laukaista vaikkapa raskaasta tykistä. Kuvassa on ydinlatauksen sisältävä 152 mm:n tykkiammus 3VB3 (3ВБ3), 2,5 kilotonnia, enimmäisampumaetäisyys 17,4 kilometriä. Hiroshiman ja Nagasakin pommien tehot olivat noin 13–15 ja 20–22 kilotonnia. Muut Venäjän vakiotuotannossa olevat taktiset ydinaseammukset ovat 180 mm:n ZBV1-ammus (ЗБВ1) 45 kilometrin enimmäisampumaetäisyydellä, 203 mm:n ZBV2-ammus (ЗБВ2) 30 kilometrin enimmäisampumaetäisyydellä (18–30 km) ja 203 mm:n ZBV2-ammus (ЗБВ2) 18 kilometrin enimmäisampumaetäisyydellä (9,5–18 km). Kuva: vapaa lähde (Venäjän puolustusministeriö, Минобороны России).

Venäjän tärkein ei-strateginen ohjusjärjestelmä ydinaseille on Iskander-M-ohjusjärjestelmä, jonka kantama on aina jopa lähes 500 kilometriin saakka. Iskander-M:n katoraketti voidaan varustaa 5-50 kilotonnin ydinkärjellä.

Operatiivistaktisia ja taktisia ydinaseita ei säilytetä Venäjällä taisteluyksiköissä, vaan ne ovat sijoitettu Venäjän puolustusministeriön 12. pääosaston hallintaan.

Käsittelin Venäjän puolustusministeriön 12. pääosastoa (12-е Главное управление Министерства обороны Российской Федерации, 12 ГУ МО России, VK, 12 ГУ) sekä Venäjän operatiivistaktisia ja taktisia ydinaseita säilytyspaikkoineen kaikkine muine yksityiskohtineen hyvin perusteellisesti kirjoituksessa otsikolla Venäjän ydinasesiirrot – Mistä Venäjän ”ydinasejunasta” Moskovan lähettyvillä olikaan kysymys? (US-blogi 8.10.2022).

12. pääosasto tunnetaan lyhenteellä 12 GUMO. GUMO tulee osaston kyrillisten aakkosten lyhenteestä ГУ МО (GU MO). Toinen termi on 12Glavk (12Главк).

Puolustusministeriön 12. pääosastolla on ydinaseita kahdessa eri varastotasossa. Ylimmällä tasolla on 12 kappaletta kansallisen tason keskusvarastoa/tukikohtaa (ven. центральное хранилище/центральная база, eng. national-level storage). Seuraavalla alemmalla tasolla on yhteensä 34 perustason varastoa/tukikohtaa (ven. хранилища базового уровня, eng. base-level storage) eri puolilla maata.

Havainnekuva neuvostoaikaisesta perustason ydinasevarastopaikasta, joka on maahan upotettu betonibunkkeri. Ydinaseita säilytettiin kuljetusvaunuissa. Venäjä säilöö vielä taktisia ydinaseitaan vastaavasti varastoissa, jotka pääosin on rakennettu jo kylmän sodan aikaan. Kuva: vapaa lähde (UNIDIR, Lock them Up: Zero-deployed Non-strategic Nuclear Wea-pons in Europe -asiakirja).

Kertauksena lokakuussa 2022 julkaistussa kirjoituksessa olleena mainittakoon kuitenkin, että meitä lähin Venäjän perustason säilytysvarasto ydinaseille on Inkerinmaalla Hatsinassa (Гатчина, 59°34’06.3″N 30°07’22.4″E). Hatsinalla Suomenlahden eteläpuolella on vanhoja suomalaisia ja luterilaisia perinteitä jo 1700-luvulta. Tuo Hatsinan ydinaseiden säilytysvarasto on 59°31’20.0″N 29°55’06.0″E-karttapisteessä vajaan 300 kilometrin päässä Helsingistä.

Kuva Hatsinan perustason ydinaseiden säilytysvarastosta, joka on lähimpänä Suomea. Mikäli Venäjä käyttäisi taktisia ydinaseita Suomea vastaan, olisi tämä lähin varasto. Nämä taktisten ydinaseiden varastot on rakennettu jo Neuvostoliiton aikaan, mutta perustasolla niitä on vielä 34 käytössä ja kansallisella tasolla 12. Kuva: vapaa lähde (Google Maps -kuvakaappaus).

****

Alueloukkauksen tutkinta edistynyt (Rajavartiolaitos 14.6.2024).

Tuon Rajavartiolaitoksen tiedotteen mukaan:

[Maanantaina 10.6.2024 Loviisan edustalla merialueella tapahtuneen] alueloukkauksen epäillään tapahtuneen neljän [venäläis]koneen osaston toimesta, johon on kuulunut kaksi pommikone- ja kaksi hävittäjäluokan ilma-alusta. Syvimmillään alueloukkaus on ulottunut 2,5 km Suomen puolelle.

Venäjän ei-strategisten ydinasejoukkojen harjoitusten toinen vaihe 10.6.2024 alkaen puolustusministeriön 11.6.2024 ilmoittamana koskee Suomen lähialueilla niin Venäjän maavoimia kuin Venäjän ilma- ja merivoimia. Venäjä ei ole ilmoittanut julkisesti harjoitusten päättymisajankohtaa.

Maanantainen alueloukkaus Loviisan edustalla liittyi Venäjän ei-strategisten ydinasejoukkojen harjoituksiin. Suomen aluetta loukanneet venäläiset ilma-alukset olivat Tupolev Tu-95MS- (Туполев Ту-95МС) ja Tu-22M3-pommikoneet (Туполев Ту-22М3) sekä kaksi hävittäjää eskorttina. Tupolev TU-95MS:n tunnus oli RF-94120, mutta Tu-22M3:n tunnuksesta ei julkaistussa materiaalissa saanut selvää. Venäjällä on ollut tapana peittää Tu-22M3:n tunnukset julkaisemastaan materiaalista. Eskortit näyttäisivät olevan tavalliseen tapaan kaksi Suhoi Su-30 -hävittäjää (Сухой Су-30CM), ja tuo sama kokoonpano on meille hyvin tuttu mm. Barentsinmerellä Olenjan lentotukikohdasta (аэродром Оленья, 68°09’04.8″N 33°27’23.0″E) lähetettynä.

Tuo alueloukkaus oli Venäjältä tahallinen. Venäjä loukkasi Suomen ilmatilaa vakioidulla ydinaseita kuljettamaan kykenevällä kokoonpanolla (1+1+2), jolla se on häiriköinyt Nato-maita Barentsinmeren ja Pohjanmeren kautta. Yleensä esimerkiksi Norjan ja Iso-Britannian hävittäjät ovat seuranneet venäläiskoneita hyvissä ajoin ennen kuin ovat lähelläkään alueloukkausta.

Kysymys kuuluu, miksi Suomen hävittäjät – siis useampi kuin vain yksi? – eivät olleet Suomenlahdella ajoissa ajamassa venäläiskoneita kauemmaksi aluerajoistamme?

Venäjä halusi osaltaan nyt näyttää Suomelle, että kyse on ydinaseista, kun Suomi on liittynyt Natoon. Venäjän viesti ei-strategisten ydinasejoukkojen harjoituksen perusteella Suomelle on, että Venäjä kykenee käyttämään taktisia ydinaseita Suomea vastaa maalta, mereltä ja ilmasta niin nopeasti minuuteissa, ettei Suomi kykene niitä vastaamaan ilmatorjunnalla.

Kun puhutaan Venäjän taktisten ja operatiivistaktisten ydinaseiden käytöstä, oheiset lainaukset  ei-strategisten ydinasejoukkojen harjoituksista kertovat prosessia:

Ракетчики Ленинградского военного округа тайно отработали учебно-боевые задачи по скрытному выдвижению в назначенный позиционный район.” (Радио «Голос Вьетнама» 13.6.2024).

Vapaasti suomennettuna:

Leningradin sotilaspiirin ohjusmiehet harjoittelivat salassa taisteluharjoittelutehtäviä edetä kenenkään huomaamatta määrätylle sijaintialueelle.

Военные России в ходе учений доставили учебные ядерные боеприпасы в полевые пункты хранения ракетной бригады и оперативного аэродрома.” (РБК 14.6.2024).

Vapaasti suomennettuna:

Venäjän armeija toimitti harjoituksen aikana koulutusydinammuksia ohjusprikaatin kenttävarastoihin ja operatiiviselle lentokentälle.

Nuo tuoreet lainaukset kertovat osaltaan, miten Venäjän taktisten ydinaseiden käyttö oikein toimii 12. pääosaston alla.

Operatiivistaktisia ja taktisia ydinaseita ei siis säilytetä Venäjällä taisteluyksiköissä, vaan ne ovat sijoitettu Venäjän puolustusministeriön 12. pääosaston hallintaan. Miten ydinaseet saadaan taistelukentälle, on tarkkaan prosessoitu prosessi, jonka ihan kaikki yksityiskohdat eivät ole tiedossa. Prosessi on itse asiassa jo Neuvostoliiton aikaan luotu.

Venäjän ydinaseiden käyttöön liittyy kuitenkin suuri määrä rajoituksia. Esimerkiksi prikaatin komentaja tai patterin komentaja ei voi omalla päätöksellään käyttää vaikkapa Iskander-ohjusta, joka on varustettu ydinkärjellä. Fyysistä laukaisumahdollisuutta komentajilla ei ole ilman ylipäällikön lupaa. Toisin sanoen ilman Venäjän presidentin lupaa perustuslain 87 artiklan mukaisesti. Venäjällä kaikista ydinaseiden käytöstä vastaa aina presidentti.

Mikäli Venäjän presidentti on tehnyt päätöksen käyttää taktisia ydinaseita esimerkiksi Iskander-M-ohjusjärjestelmässä, on ohjuksessa vaihdettava aluksi taistelukärki. Vaihdon suorittaa tehtävään koulutettu erikoisryhmä (специальная бригада). Kaikesta erikoistaisteluyksiköihin (специальная боевая часть) liittyvästä varastoinnista lataamiseen vastaa puolustusministeriön 12. pääosasto.

Vaikka Venäjä vetäytyi (Федеральный закон от 02.11.2023 № 508-ФЗ) 2. marraskuuta 2023 ydinkoekieltosopimuksen (The Comprehensive Test Ban Treaty, CTBT) ratifioinnista, ydinaseita koskevat harjoitukset Venäjä näyttää edelleen toteuttavan koulutus- ja harjoitusammuksilla, ei todellisilla ydinaseammuksilla. Koulutus- ja harjoitusammukset ovat kuitenkin täysin identtisiä todellisiin ydinaseammuksiin, niin että laukaistulla koulutus- tai harjoitusammuksella voidaan arvioida esimerkiksi osumatarkkuutta.

Tuota kaikkea Venäjä on nyt kesäkuussa harjoitellut Suomen rajan tuntumassa. Kun kirjoitin jokin aika sitten Venäjän suorittamasta itärajan tiedustelusta (US-blogi 3.6.2024 ja US-blogi 9.6.2024), niin tuo toiminta ei kuitenkaan liittynyt tähän taktisten ydinaseiden kesäkuiseen harjoitukseen Suomen lähialueilla, vaikka ajankohdallista yhteneväisyyttä onkin.

****

FT: Naton itäisen Euroopan ilmapuolustuskyky on lähes olematon (HS 30.5.2024).

Naton itäreunan ilmapuolustuksessa vakavia puutteita – Lähde IL:lle: ”Tunnistettu puute” (IL 30.5.2024).

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, kuinka tärkeää on omata kattava tehokas ilmapuolustus. Tuota kattavaa tehokasta ilmapuolustusta ei Euroopan Nato-mailla eikä Suomella tällä hetkellä ole. Siis nimenomaan kattavaa. Venäjällä on tällä hetkellä riittävä kyvykkyys puhkaista tuo ilmapuolustus. Meillä ei ole riittävää kyvykkyyttä estää venäläisten taktisten ydinaseiden pääsyä maa-, meri- ja ilmatilaamme.

Oleellinen kysymys nyt on, mikä on Venäjän todellinen kyvykkyys tehdä tarvittaessa päätös taktisten ydinaseiden käytöstä Nato-maita vastaan tai Ukrainaa vastaan. Missä kulkee todellinen raja. Onko raja korkealla vasta silloin, kun Venäjä ei kykene enää vastaamaan Naton konventionaaliseen sodankäyntiin tappion häämöttäessä vai onko raja paljonkin matalammalla?

Mikä on kynnys Yhdysvalloilla ja Venäjällä käyttää strategisia ydinaseita taktisten ydinaseiden ensikäytön jälkeen?

Kun nyt Suomi on Naton jäsenmaa, myös Suomi joutuu noita asioita miettimään ikään kuin ydinasevaltana.

Venäjän taktiset ydinaseet muodostavat suurimman uhan juurin Naton eturintaman maille ja etenkin Suomelle. Venäjän nyt pitämällä ei-strategisten ydinasevoimien harjoituksella ilmatilaloukkauksineen on erityinen viesti juuri Suomelle. Venäjä ei ole harjoitusten yhteydessä loukannut kenenkään muun Nato-maan ilmatilaa ydinaseita kantamaan kykenevillä pommittajilla kuin Suomen eikä tuo loukkaus tapahtunut vahingossa.

Venäjän ilma- ja merialuksiin säilömänsä taktiset ydinaselataukset ovat paremmin tiedossa, mutta kykenisikö Venäjä saattamaan esimerkiksi Iskander-M-järjestelmän salaa Suomen itärajan takana laukaisuvalmiuteen niin, ettei meillä ole kyvykkyyttä sen tuhoamiseen?

Nyt pidettävä harjoitus on antanut osviittaa asiaan. Onko Suomi ja Nato kyenneet havainnoimaan kaikki harjoitukseen kuuluneet Iskander-M-ohjusyksikköjen liikkeet ja harjoituksen laukaisukohdat? Onko Suomella edes tietoa milloin ja missä harjoituslaukaisut ovat tapahtuneet?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu