Venäjän GPS-häirintä Suomen ja Norjan Lapissa jatkuu edelleen

Ongelma nousi julkisuuteen ensimmäisen kerran Itämerellä Venäjän syyskuussa 2017 järjestämän Zapad-sotilasharjoituksen yhteydessä. Se tapahtui jälleen lokakuussa 2018 Norjassa pidetyn Naton Trident Juncture -sotaharjoituksen aikana.

Syksyllä 2017 matkapuhelinverkkojen toiminnassa oli häiriöitä Baltian maissa aina Ahvenanmaata myöten.

Syksyllä 2018 GPS-signaalit kaukana Norjassa ja Suomen Lapissa vääristyivät ja hävisivät. Siviililentokoneet pakotettiin navigoimaan manuaalisesti ja tavalliset kansalaiset eivät enää voineet luottaa älypuhelimiensa paikantamistietoihin.

Syksy 2017 ei ollut ensimmäinen kerta eikä syksy 2018 viimeinen kerta.

****

Satuin katsomaan Yleltä pohjoissaamenkielistä Ođđasat-uutislähetystä parisen viikkoa sitten 21.4.2020. Ođđasat on Suomen, Norjan ja Ruotsin yleisradioyhtiöiden yhteistuotantoa. Nuo saamenkieliset uutiset nähdään arkipäivisin kaikissa kolmessa maassa.

Harmi, ettei tuota uutislähetystä löydy enää Suomen Ylen verkkopalvelusta eikä myöskään Ruotsin SVT:stä. Sen sijaan lähetys löytyy vielä Norjan NRK:n sivuilta, mutta vain saamen ja norjan kielillä (NRK, Ođđasat 21.4.2020).

Mielenkiintoni aihe tuossa parin viikon takaisen tiistain uutislähetyksessä oli otsikolla ”GPS-jammingen i Øst-Finnmark” aikavälillä 8:15-10:15. Jutun otsikko on suomennettuna kutakuinkin ”GPS-häirintää Itä-Finnmarkin alueella”.

Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että NRK:n verkkopalvelu on käyttäjäystävällisempi kuin vastaavat Suomen ja Ruotsin yleisradioyhtiöiden verkkopalvelut, koska nauhalla voi siirtyä ilman hankalaa ja aikaa vievää etsintää suoraan siihen aiheeseen, mitä haluaa seurata.

Jutussa norjalaisen Widerøe-lentoyhtiön lentokapteeni Aleksander Wasland suomii ankarasti Venäjän Kuolan niemimaalta Finnmarkin alueelle syntyvää GPS-signaalihäiriöitä, joita siis tapahtuu edelleen vuonna 2020 ja jotka haittaavat edelleen lentotoimintaa.

****

Venäjän Kuolan niemimaalta tapahtuva GPS-häirintä oli edellisen kerran esillä julkisuudessa Naton Trident Juncture -sotaharjoituksen yhteydessä syksyllä 2018. Häirinnästä kehkeytyi myös Suomeen mittava ulkopoliittinen episodi, jossa Venäjän Suomen-suurlähettiläs Pavel Kuznetsov (Павел Кузнецов) kutsuttiin noottipuhutteluun Suomen ulkoministeriöön.

Olen käsittelyt aikanaan tuota GPS-häirintätapausta melko tarkasti kolmessa kirjoituksessa otsikoilla ”Mikä on Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?” (US-blogi 15.11.2018),”Venäjän GPS-häirintää on Suomessa tutkittava alueloukkauksina” (US-blogi 17.11.2018) ja ”Suurlähettiläs Kuznetsovin puhuttelu oli diplomaattisesti huonosti harkittu” (US-blogi 20.11.2018).

Finnmarkin poliisi huomasi jo vuoden 2017 alkupuolella, että GPS-signaalit katoavat maakunnan monista paikoista (High North News 20.2.2020). Poliisin raportointi Osloon ei vielä tuolloin tuottanut tulosta. Oslo vaikeni tietäen ongelmien tulevan Venäjältä.

Venäjällä oli arktisella alueella GPS-häirintää jo Zapad 2017 -sotaharjoituksen yhteydessä vähintään päivämäärällä 7.9.2017. Nyt siis Ođđasat-uutislähetyksen perusteella häiriöt ovat jatkuneet näinä päivinä ja vähintään vuoden 2017 alkupuolelta lähtien.

Nyt voidaan todeta, ettei Venäjän Suomen-suurlähettiläs Kuznetsovin ulkoministeriöpuhuttelusta ollut hyötyä. Venäjä on jatkanut häirintätoimintaansa Suomen ja Norjan yhteisestä vuoden 2018 ärtymyksestä piittaamatta.

Edelleenkään en anna arvonantoa Venäjän suurlähettilään ulkoministeriöpuhuttelusta syksyllä 2018. Tuo puhuttelu vain osoitti ja osoittaa edelleen Venäjälle, miten pihalla Suomi on siitä, mistä idästä päin saapuvasta GPS-häirinnästä oli kysymys. Reagointi oli vain Suomen hieman lapsekas ”jotain pitää tehdä” -episodi, kun asia nousi kovasti julkisuuteen. Itse häirinnän lopettaminen ei ollut Suomelle niin tärkeää, kunhan vain touhuttiin jotain asian noustessa polttavaksi.

Joutuvatko Suomi ja Norja elämään tästä eteenpäin jatkuvasti Venäjän GPS-signaaliin kohdistuvan häirinnän kohteena?

Mistä kaikesta Venäjän toimissa onkaan kysymys?

****

Kysymys on Venäjän jatkuvasti harjoittamasta elektronisesta sodankäynnistä, jota ei ole sidottu sotilaalliseen kriisi- eikä sotatilaan.

Tässä yhteydessä sodankäynti-sana pitää ymmärtää oikein eikä sanaa pidä käsittää perinteisellä sodankäynnin tavalla. Englanninkielinen määrite on electronic warfare, lyhenne EW.

Tämä kirjoitus on pitkä, jota lyhytjännitteisten ihmisten ei ole syytä edes yrittää lukea. Tämä on jatkokirjoitus edellä mainittuun 15.11.2018 julkaistuun kirjoitukseen. Missä nyt mennään puolentoista vuoden jälkeen, kun Venäjän GPS-häirintä edelleen jatkuu.

Elektroninen sodankäynti on keskeinen osa Venäjän nykyistä sodankäyntioppia ja sitä strategiaa, joka määrittää maan sodankäyntioppia ja -tapaa.

Elektronisella sodankäynnillä on ollut Venäjälle suuri merkitys jo Neuvostoliiton aikaan. Venäjän tietämys on ollut aina ollut hyvää radioaaltotekniikassa ja sähkömagneettiseen spektriin liittyvässä.

Elektroninen sodankäynti sai melko pian Venäjällä vanhan merkityksen uudestaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Putinin toisella presidenttikaudella. Heti, kun Venäjälle alkoi muodostua länteen myydystä hiilivetyenergiasta kertynyttä varallisuutta uudistaa armeijaa. Georgian sota vuonna 2008 ei ollut oikeastaan käännepiste, vaikka tuo sota käännepisteeksi usein mainitaan. Venäjällä Putinin johdolla olivat armeijan uusimistarpeet tiedossa jo ennen sotaa.

Putin antoi jo 31.5.2006 päätöksen, jonka mukaan vuosittain 15. huhtikuuta pidetään ”elektronisen sodankäynnin asiantuntijapäivää” (”день специалиста по радиоэлектронной борьбе”). Valitulla päivämäärällä muistellaan tapahtumia Venäjän-Japanin sodassa. 15.4.1904 on päivämäärä, jolloin radioelektronisen sodan välineitä Venäjä laskee käyttäneensä ensimmäistä kertaa (Патриот экспо 20.4.2020).

Radioelektroninen-sanaa (радиоэлектронной) käytetään Venäjällä paljon, kun kyse on radiotekniikasta ja elektroniikasta sekä radioaaltojen lähettämiseen ja/tai vastaanottamiseen tarkoitetuista elektronisen sodankäynnin (радиоэлектронная борьба, РЭБ) laitteista. Lännessä puolestaan käytetään elektroninen-sanaa ilman radio-etuliitettä.

Venäjä aloitti elektronisen sodankäynnin kehitystyön pian Georgian sodan jälkeen. Sota korosti Venäjälle tiedossa olleita heikkouksia tällä sodankäynnin osa-alueella vastaavasti kuin sota oli korostanut Venäjän heikkouksia myös sodankäynnin muilla osa-alueilla.

****

Kun puolustusvoimien uudistamista aloitettiin 2000-luvun jälkipuolella, Venäjä teki päätöksen luoda vertikaalisesti integroidun elektronisen sodankäynnin järjestelmän (вертикально-интегрированная система РЭБ, vertically-integrated EW system) läpi kaikkien puolustushaarojen. Oikeastaan kyse oli yhden puolustushaaran luomisesta uudestaan muiden puolustushaarojen sisälle.

Elektronisen sodankäynnin kehitystyö alkoi kokoamalla vuosina 2009-2012 keskeiset venäläiset sotilaallista radioelektroniikkaa valmistavat yritykset yhteen Rostehiin (Ростех) kuuluvan Kontsern Radioelektronnyje tehnologii -holdingyhtiön (KRET) alle (АО Концерн Радиоэлектронные технологии, КРЭТ). KRET on Venäjän merkittävin elektronisen sodankäynnin laitteistojen toimittaja, muttei ainoa.

Venäjän radioelektroniikkaa valmistavien yrityksien osuudet ovat jakautuneet viime vuosien aikana Venäjän elektronisen sodankäynnin järjestelmien hankinnoissa oheisesti:

• Kontsern Radioelektronnyje tehnologii, KRET (АО Концерн Радиоэлектронные технологии, КРЭТ), osuus noin 60 prosenttia
• Kontsern Sozvezdie (АО Концерн Созвездие), osuus noin 20 prosenttia
• TSNIRI (АО Центральный научно-исследовательский радиотехнический институт им. академика А.И. Берга, ЦНИРИ), osuus noin 10 prosenttia
• NTC REB (Научно-технический центр радиоэлектронной борьбы, (НТЦ РЭБ), osuus noin 5 prosenttia
• Spetsialnij tehnologitseskij tsentr (ООО Специальный технологический центр), osuus noin 5 prosenttia

Elektronisen sodankäynnin järjestelmien käytännön uusimistyö aloitettiin vuonna 2012-2013.

Nykyistä Venäjän elektronisen sodankäynnin kehittämistä ohjaa vieläkin vuonna 2012 valmiiksi saatu asiakirja, jonka otsikko suomennettuna on ”Venäjän federaation politiikan perusteet elektronisen sodankäynnin järjestelmien kehittämiselle vuoteen 2020 saakka ja pidemmällä aikavälillä”. Tuota presidentti Dimitri Medvedevin tammikuussa 2012 hyväksymää asiakirjaa ei löydy netistä.

Asiakirja on tosiasiallisesti Vladimir Putinin. Putinin kolmas presidenttikausi alkoi toukokuussa 2012 ja samalla alkoi myös elektronisen sodankäynnin uudistuksien vieminen käytäntöön.

Asiakirja koskee elektronista sodankäyntiä vuoteen 2020 saakka, mutta siinä on huomioitu mahdollisten vihollistahojen elektronisen sodankäynnin kehityskulut vuoteen 2025 saakka.

Venäjän elektronisen sodankäynnin jatkuva valmius (quick reaction alert, QRA) on ollut voimassa vuodesta 2014. Uusien kolmannen sukupolven (3 ja 3+) laitteistojen testaukset suoritettiin vuosina 2010–2013 yhteensä peräti 18 laitteistolle, jotka kuuluivat 3+-sukupolveen. Kyse oli analogisten järjestelmien korvauksesta digitaalisilla.

Samanaikaisesti aloitettiin neljännen sukupolven laitteistojen (4 ja 4+) kenttätestaukset. Venäjän puolustusministeriö alkoi solmia toimitussopimuksia laitevalmistajien kanssa vuosina 2013-2014. Noista elektronisen sodankäynnin laitteista ja niiden hankinnoista lisää myöhemmin tämän blogikirjoituksen lopussa.

Laiminlyödyn tai täysin uuden puolustushaaran ylösnostaminen on hidasta työtä. Kuten kaikissa asehankinnoissa, myös elektronisen sodankäynnin laitteistojen hankinnat edellyttävät pitkäjänteisyyttä. 5-10 vuotta on asehankinnoissa lyhyt aika saada jotain täysin uutta operatiiviseen toimintaan.

****

”Мы, как вы знаете, никогда не хотели, не хотим и не будем втягиваться в затратную, разрушительную для нашей экономики гонку вооружений. Напомню, что Россия по расходам на оборону занимает достаточно скромное, седьмое место в мире после Соединенных Штатов Америки, Китайской Народной Республики, Саудовской Аравии, Великобритании, Франции и Японии.”

Vapaasti suomennettuna:

”Kuten tiedätte, emme koskaan ole halunneet, emme halua emmekä tule vedetyksi mukaan taloudellemme kalliiseen ja tuhoisaan asevarustelukilpailuun. Muistutan, että puolustusmenojen perusteella Venäjä on melko vaatimattomasti maailmassa seitsemännellä sijalla Yhdysvaltojen, Kiinan, Saudi-Arabian, Iso-Britannia, Ranska ja Japanin jälkeen.”

Nuo presidentti Putinin sanat oli kirjottuna Ria Novostin sivuille viime vuoden syksyllä (Риа Новости 23.8.2019). Jutun otsikko oli ”Путин заявил, что Россия не будет втягиваться в гонку вооружений”, vapaasti suomennettuna ”Putin ilmoitti, ettei Venäjä osallistu asevarustelukilpailuun”.

Neuvostoliiton tuho ja tuhoon johtaneet syyt ovat opettaneet myös Putinia.

Putin on toistanut moneen kertaan, ettei Venäjä halua lähteä kalliiseen asevarustelukilpaan. Putin on myöntänyt Yhdysvaltojen aseman maailmanpolitiikassa ja ettei Venäjä haasta Yhdysvaltoja sotilaallisella voimalla. Ei ainakaan perinteisissä aseissa. Mutta Venäjä haastaa kuitenkin.

Venäjän turvallisuuspolitiikan sotilaallinen strategia on laadittu taiten. Pohjimmainen perusta on ydinaseet ja tuo perusta on hyvin tiedossa länsimaissa. Sen sijaan ydinaseiden alapuolinen strategia ja sen perusteet eivät välttämättä ole laajemmin tiedossa etenkään länsimaissa.

Hyvä kysymys onkin, onko järkeä hankkia kalliita jopa miljardeja maksavia torjuntaohjusjärjestelmiä tuhomaan vaikkapa älykkäitä risteilyohjuksia, jos tietokoneella voi ohjata risteilyohjuksen sivuun maalikohteestaan? Kummalla tavalla päästään parempaan ja halvempaan lopputulokseen? Huteja kun tulee varmasti molemmissa tavoissa.

Vihollistahon toiminnan häirintä hyödyntämällä sähkömagneettista energiaa on onnistuessaan halpaa sodankäyntiä. Se on kuitenkin taitolaji.

****

Putin vähättelee Venäjän sotilaallista asemaa, mutta tarkastellaanpa hieman pinnalta, mikä on Venäjän sotilaallinen strategia ydinaseiden alapuolella.

Venäjä ei siis kilpaile Yhdysvaltojen kanssa maailmanpoliittisessa sotilasstrategisessa samalla tavalla kuin Neuvostoliitto pyrki kilpailemaan aikanaan vähäisiä voimavarojaan säästämättä. Tuo huomioiden Venäjän on etsinyt uusia muita kuin todelliseen sotaan perustuvia (”less than war”)  tapoja kilpailla vallasta maan rajojen ulkopuolella. Kyse on Venäjän vaikutusvallasta ja alueellisesta hallinnasta rajojensa ulkopuolella.

Yleisesti onkin todettu, että Venäjän suurin uhka Yhdysvalloille on ”vähemmän kuin sota” (”less than war”). Siis toimet, jotka eivät täytä perinteistä sodan tunnusmerkistöä, mutta joilla Venäjä pyrkii pääsemään päämääriinsä. Venäjän kybertoimet ovat tiedossamme, mutta elektronisen sodankäynnin toimet eivät niinkään. Puhutaan myös hybridivaikuttamisesta ja hybridisodankäynnistä, joissa hybridi-sana on terminä aivan kamala.

Venäjän strategia asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi on siis ”vähemmän kuin sota” -strategia (”less than war” strategy). Tuossa strategissa käytettävien välineiden ohella ratkaisevaa on ennakoiva ja oikea-aikainen toiminta niin, toimenpiteistä syntyy toimiva päämääriin johtava kokonaisuus.

Oikea-aikaisuus ja tapahtumien ennakoitavuus ovat avainsanoja. Noissa Venäjä on onnistunut niin Krimillä kuin Itä-Ukrainassa. Päämäärät on saavuttu vähäisin resurssein vaarantamatta omaa asemaa.

Me muistamme hyvin Valeri Gerasimovin kuvaajat kolmen ja puolen vuoden takaa, joita esittelin blogikirjoituksessa otsikolla ”Venäjän hybridisodankäyntitapa – tähän kaikkeen myös Suomen on valmistauduttava” (US-blogi 19.11.2016).

Venäjällä on pyrkimys toimia vaiheissa 1, 2 ja 3 yläpuoliseen kuvaan merkitysti. Yhdysvalloilla on taas enemmän perinteitä käyttää raakaa sotilaallista voimaa tavoitteisiin pääsemiseksi.

Yhdysvalloille tuon tyylinen ”vähemmän kuin sota” -strategia on tuottanut ongelmia niin Venäjän kuin myös Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean kanssa. Yhdysvalloille on tuottanut ongelmia reagoida strategioihin, joissa ei käytetä tappavia aseita ja jossa ei käydä massiivista sotaa.

Konventionaalisissa aseissa Venäjän armeijan riippuvuus huipputeknologiasta ei ole samaa luokkaa kuin Yhdysvalloilla. Venäjän sotilaallinen toiminta operatiivisesti ei ole yhtä kriittistä huipputeknologiasta kuin Yhdysvalloilla. Venäjä onkin ottanut elektronisen sodankäynnin keskeiseksi välineeksi sekoittaa vastapuolen sotilaallisia järjestelmiä. Se onnistuu myös ilman massiivisia rahallisia panostuksia, jos vain osaa.

”Массовое внедрение средств радиоэлектроники в вооруженных силах ведущих стран улучшило тактико-технические характеристики вооружения, военной и специальной техники (ВВСТ), но одновременно увеличило их зависимость от устойчивости работы (функционирования) данных средств, а также от возможности свободного использования радиоэлектронными средствами частот (полос частот) электромагнитного спектра (ЭМС) и динамичного управления данным процессом в ходе операции.”

Noin on lausunut Venäjän federaation asevoimien elektronisten sodankäynnin joukkojen (Войска РЭБ ВС РФ) päällikkö kenraaliluutnantti Juri Lastotskin (Юрий Ласточкин, биография).

Tekstissä VVST-lyhenne (ВВСТ) tarkoittaa asevoimien varustamista nykyaikaisilla ase-, sota- ja erikoisvälineillä (ВВСТ = вооружения, военная и специальная техника).

Vapaasti suomennettuna:

”Elektronisten laitteiden laajamittainen käyttöönotto johtavien [länsi]maiden asevoimissa on parantanut ase-, sota- ja erikoisvälineiden taktisia ja teknisiä ominaisuuksia, mutta samalla se on lisännyt näiden välineiden riippuvuutta toiminnan vakaudesta samoin kuin se on lisännyt näiden välineiden riippuvuutta käyttää vapaasti sähkömagneettinen spektrin taajuuksia (taajuuskaistoja) ja prosessin dynaamista ohjausta toiminnan aikana.”

Tuo on siis, mihin Venäjä pyrkii iskemään elektronisena hyökkäyksenä. Venäjä pyrkii iskemään sähkömagneettisen spektrin signaaleihin ja niistä syntyviin riippuvuuksiin tiedon välityksessä.

Yhdysvaltalaisen sotatavan noudattaminen Lähi-idän sotatoimissa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja myös Balkanilla vuonna 1999 osoittivat Venäjän sotilasjohdolle toisaalta Yhdysvaltojen teknologisen paremmuuden, mutta toisaalta myös sen mahdollisen haavoittuvuuden elektronisiin häiriöihin C4ISR:ssä.

C4ISR (command, control, communications, computers, intelligence, surveillance and reconnaissance) on lyhenne, jota käyttävät etenkin Yhdysvaltain puolustushallinto ja tiedustelupalvelut. Kyse on sotilasoperaation komennosta, valvonnasta, viestinnästä, tietohallinnasta, tiedustelusta, valvonnasta ja vakoilusta.

Elektroninen sodankäynti on halpaa, jos sen vain osaa. On halvempaa johtaa harhaan digitaalisesti vastustajan risteilyohjuksia ja muita täsmäohjattuja laser- tai GPS-ohjautuvia aseita kuin tuhota ne räjähtein.

****

Venäjä on nyt saanut laajan kokemuksen elektronisesta sodankäynnistä sekä Ukrainasta että ennen kaikkea Syyriasta. Uusimmat järjestelmät on testattu ja testataan edelleen todellisissa taistelutilanteissa Syyriassa. Toimintatavat on hiottu toimiviksi. Syyriassa vastapuolella elektronisessa sodankäynnissä on ollut myös Yhdysvallat. Näin molemmat ovat saaneet arvokasta tietoa todellisista kyvykkyyksistään.

Elektronisessa sodankäynnissä kyse on sähkömagneettisesta spektristä, kaikista sähkömagneettisen säteilyn aallonpituusalueista. Sodankäynnissä sähkömagneettinenspektri on yksi taistelualue kuten vaikkapa ilmatila tai maa- ja merialue, mutta noista neljästä ehdottomasti tärkein. Tuota jatkuvasti kasvavaa tärkeyttä ei aina ymmärretä. Suomessakaan ei aina ymmärretä – jos ollenkaan.

Ilman digitaalisia yhteyksiä – siis ilman tiedon siirtämiskyvykkyyttä sähkömagneettisessa spektrissä – mikään ei toimi.  Kuka hallitsee laajemmin spektriä, hallitsee paljon enemmän kuin mitä konventionaalisin asein voi ylipäätään hallita ilmatilaa tai maa- ja merialuetta.

Elektronista sodankäyntiä käytetään sotilasoperaatioiden tukemiseen kolmella tavalla. Nuo kolme tapaa ovat elektroninen hyökkäys (electronic attack, EA), elektroninen suojaus (electronic protection, EP) ja elektroninen tuki (electronic support, ES).

Elektronisen hyökkäyksen yksi avain on elektroninen häirintä englanninkielinen sana jamming. Puhutaan tukahduttamisesta (suppression), kohinasta (emit noise) ja ylikuormittamisesta (overpowered signal). Häirinnällä pyritään saamaan vastustajan elektroniset laitteet toimimattomiksi, puutteellisesti toimiviksi tai väärintoimiviksi.

Elektroninen suojaus tarkoittaa puolestaan omien elektronisten järjestelmien suojaamista vihollistahon edellä mainitulta elektronisilta hyökkäyksiltä esimerkiksi konstruoimalla omia elektronisia signaaleja.

Elektroninen tuki tarkoittaa esimerkiksi toimia, joilla etsitään, siepataan, tunnistetaan ja paikannetaan elektronisen sodankäynnin vihollissignaalilähteitä elektronisen hyökkäyksen ja elektronisen suojauksen mahdollistamiseksi. Kyse on tavallaan elektronisen sodankäynnin tiedusteluelementistä.

Kun Norja Naton avustamana selvitti, että Venäjä toteutti häirinnän Trident Juncture -sotaharjoituksen yhteydessä R-330Ž Žitel -järjestelmällä, kyse oli elektronisesta tuesta. Suomella ei ole resursseja tuollaista selvitystä tehdä.

Kun Suomi soitti jatkosodan aikaan syksyllä 1941 Viipurissa Säkkijärven polkkaa kolme vuorokautta estääkseen tietyllä taajuudella venäläisten laukaistavaksi virittämiä radiomiinoja räjähtämästä, kyse oli elektronisesta suojauksesta.

****

On tunnettu tosiasia, ettei kylmän sodan päätyttyä länsimaissa ei ole panostettu elektronisen sodankäyntiin. Ei ainakaan siinä määrin kuin Venäjä on panostanut edellä kerrotusti.

Yhdysvaltalaiset korkean tason ammattisotilaat ja sotilasasiantuntijat on moneen otteeseen todenneet, että Venäjän nykyinen kyky käydä elektronista sodankäyntiä on erittäin korkeatasaoista. Yhdysvalloilla on kokemusta Venäjän kyvykkyydestä Itä-Ukrainasta, mutta ennen kaikkea Syyriassa.

Yhdysvaltojen sotilasjohdon korkeimmat tahot ovat esittäneet julkisuudessa usealla suulla jo vuosien ajan huolensa Yhdysvaltojen elektronisen sodankäynnin kyvykkyydestä. Erityiseksi on noussut Yhdysvaltojen Syyriassa kokemat pulmat Venäjän elektronisen sodankäynnin puristuksessa.

“Right now in Syria we are operating in the most aggressive EW environment on the planet from our adversaries. They are testing us every day, knocking our communications down, disabling our EC-130s, etcetera.” (Breaking Defense 24.4.2018).

Noin totesi Yhdysvaltojen korkea-arvoinen kenraali Raymond Thomas, joka toimi vielä tuolloin vuonna 2018 USSOCOM:n (kotisivut) komentajana. USSOCOM toteuttaa maailmalla Yhdysvaltain asettamia erityisoperaatioita.

Vapaasti suomennettuna:

”Tällä hetkellä toimimme Syyriassa maapallon aggressiivisimmassa elektronisen sodankäyntiympäristössä. He [venäläiset] testaavat meitä päivittäin, jumittavat tietoliikennettämme toimimattomaksi, estävät EC-130-tiedustelukoneitamme jne.”

EC-130 on Yhdysvaltain elektronisen sodankäynnin lentokone (Lockheed EC-130H Compass Call).

Nuo USSOCOM:n komentajan GEOINT-symposiumissa lausumat sanat julkaistiin laajasti Yhdysvalloissa (esim. Business Insider 26.4.2018, C4ISRNET 24.4.2018 jne.). Venäjän elektronisen sodankäynnin kyvykkyys koettiin sotilasasioihin keskittyvässä lehdistössä ja myös laajemminkin yllättäväksi.

”We’re learning an awful lot from the environment in Ukraine, both the capabilities we’ve seen the Russians display in Crimea – electronic warfare capability at a tactical level that we absolutely don’t have.” (C4ISRNET 20.12.2016)

Vapaasti suomennettuna:

”Opimme hirveän paljon Ukrainan ympäristöstä, molemmat kyvykkyydet, joita olemme nähneet venäläisten näyttävän Krimillä – elektroninen sodankäynti taktisella tasolla, jota meillä ehdottomasti ei ole.”

Noin lausui Ben Hodges jo vuonna 2016, jolloin hän oli Yhdysvaltain armeijan Eurooppa-joukkoja (USAREUR) komentava kenraali.

”These are well defined areas that we’re behind our adversaries. We have to catch up.” (Breaking Defense 22.3.2019).

Noin lausui James Faist. Hän on Yhdysvaltojen puolustushallinnossa edistyksellisten kykyjen puolustustutkimuksen ja -tekniikan johtaja (Director of Defense Research and Engineering for Advanced Capabilities). Faist  johtaa organisaatiota, jonka tehtävänä on tunnistaa, tutkia ja nopeuttaa uuden tekniikan kehittämistä ja integrointia Yhdysvaltojen teknisen paremmuuden ylläpitämiseksi.

Vapaasti suomennettuna:

”Nämä ovat tarkasti määriteltyjä alueita, joissa olemme vastustajiemme takana. Meidän on otettava kiinni.”

Nuo jutussa mainitut sotilaalliset alueet ovat elektroninen sodankäynti, hypersooniset aseet ja C2, joissa siis Yhdysvallat on Faistin näkemänä Venäjää ja ehkä myös Kiinaa jäljessä. C2 (command and control)  on terminä laaja ja montaa eri asiaa tarkoittava.

Vastaavia kannanottoja löytyy paljon muitakin. Ohessa edellä kolme kaksi esimerkkeinä.

“Russian electronic warfare weapons are superior to American systems by a number of parameters, especially when it comes to range. In particular, they are effective against unmanned aerial vehicles, as the Syria experience has shown.”

Noin lausui sotilasasiantuntija Vladimir Neelov (Владимир Неелов), joka nyttemmin on asetettu Venäjällä syytteeseen maanpetoksesta FSB:n vaatimuksesta.

Vapaasti suomennettuna:

”Venäjän elektroniset sodankäynnin aseet ovat monien parametrien suhteen parempia kuin Yhdysvaltojen järjestelmät, etenkin kun on kyse kantamasta. Erityisesti ne ovat tehokkaita miehittämättömiä ilma-aluksia vastaan, kuten Syyrian kokemus on osoittanut.”

Yhdysvaltalaissotilaskannanottojen perusteella Venäjän elektronisen sodankäynnin kyvykkyys on siis fakta eikä vain haihattelua.

****

Palataanpa sinne, mistä lähdettiin: Suomen ja Norjan Lappeihin ja arktiselle alueelle.

”Щит и путь: русскую Арктику прикроет радиоэлектронный купол” (Известия 7.3.2019).

Oheinen otsikko ja sen juttu ilmestyi venäläisen sanomalehti Izvestijan nettisivulle reilu vuosi sitten.

Vapaasti suomennettuna:

”Kilpi ja väylä: Venäjän arktinen alue peitetään radioelektronisella kupolilla”.

Tuo edellä mainittu Izvestijan juttu on mielenkiintoinen. Se kannattaa lukea vaikkapa konekäännöksenä, jos venäjän kieli ei ole tuttua.

Otsikkoon kirjattu väylä-sana (путь) tarkoittaa oheisen alla olevan karttakuvan sinistä katkoviivaa, joka on sisäpuolen radioelektronisen kupolin (радиоэлектронный купол) reuna. Läntisillä termeillä kyse paremminkin on elektronisen sodankäynnin kupolista kuin radioelektronisesta kupolista.

Venäjällä on nyt käytössään elektronisen sodankäynnin järjestelmät Pohjoisen, Tyynenmeren, Itämeren ja Mustanmeren laivastoissa. Siis myös Itämeren laivastossa Suomen iholla.

Venäjällä on harjoiteltua kykyä toimittaa laivoilla ja/tai lentokoneilla nopeasti elektroniset sodankäyntijärjestelmät esimerkiksi Jäämeren Kotelnyin ja Frans Joosefin maan arktisille saarille. Nuo saaret on esitetty edellä olevassa kuvassa Северная Земля- ja Тикси-tekstien (Severnaja Zemlja ja Tiksi) kohdalla punaisiin ympyröihin asetutuilla numeroilla 2 ja 3.  Punaisen ympyrän 1 on elektronisen sodankäynnin järjestelmänä Murmansk-BN (Мурманск-БН), 2 on Krsuha-4 (Крсуха-4) ja 3 on Krsuha-2 (Крсуха-2).

Kirjoituksen lopussa esiteltyjä Venäjän elektronisen sodankäynnin keskuksia (Отдельный центр радиоэлектронной борьбы) on sijoitettu mm. Kamtšatkaan (Google Map 01, 53°01’17.6″N 158°42’42.0″E), Severomorskiin (Google Map 02, 55,41369°01’19.0″N 33°36’59.0″E).

Sijainnit Kamtšatkassa ja Severomorskissa Kuolan niemimaalla on valittu huomioiden estää vihollistahon kineettisten konventionaalisten aseiden pääsy Jäämerelle, jolle tärkeitä ovat Beringin salmi ja Karansalmin (Karanportti).  Karanportti on Novaja Zemljan ja mantereen välissä. Karansalmen suurta sotilaallista merkitystä olen käsittelyt tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Barentsinmeri lännen ja Venäjän tulevana merisotatantereena” (US-blogi 17.11.2019).

Järjestelmien rakentaminen kesti viis vuotta. Järjestelmäosasten testaukset ja harjoitukset ovat tulleet meillekin tutuiksi Lapissa ja etelämpänä Itämerellä, kuten kirjoituksen ensimmäisessä luvussa kerrottiin.

Tuo kupoli peittää kolmella erityyppisellä elektronisen sodankäynnin järjestelmällä Venäjän valtamerirannikot, muttei kuitenkaan kattavasti. Järjestelmät ovat nimeltään Murmansk-BN (Мурманск-БН), Krsuha-2 (Крсуха-2) ja Krsuha-4 (Крсуха-4). Kupolin nykyisiä laitteita korvaamaan ja/tai kupolia tullaan täydentämään vielä elektronisen sodankäynnin Divnomore-järjestelmällä (Дивноморье).

Noista Venäjän elektronisen sodankäynnin eri järjestelmistä enemmän kirjoituksen lopussa.

Venäjä varautuu rakentamalla uusia elektronisen sodankäynnin järjestelmiä arktisten jäiden sulamiseen ja Koillisväylän käyttöönottoon.

Venäjä testaa elektronisen sodankäynnin järjestelmiään sotaharjoituksissa, kuten vuoden 2017 Zapadin yhteydessä testasi. Venäjä testaa elektronisen sodankäynnin järjestelmiään myös vihollistahojaan vastaan kuten Naton Trident Juncture -sotaharjoituksen yhteydessä testasi. Venäjä testaa elektronisen sodankäynnin järjestelmiään myös todellisessa sotatilanteessa tai kuten Itä-Ukrainassa ja Syyriassa on testannut ja testaa edelleen.

Muilla puolustuslohkoilla vastaavaa tositilannetestausta Venäjä ei voi tehdä etenkään Nato-maiden kanssa. Kineettisiä pommeja ei voi räjäytellä Nato-maita vastaan testausmielessä.

Venäjä on rakentanut elektronisen sodankäynnin kupolit myös Moskovan, Pietarin, Sotšin ja Kaliningradin ylle ja Syyriassa Venäjän Khmeimimin tukikohdan ylle.

Kuolan niemimaa on yksi tärkeä – ehkäpä tärkein –  Venäjän elektronisen sodankäynnin alue. Toinen Suomen lähialueella oleva alue on Kaliningrad ja kolmas Pietarin alue. Suomen alue on pitkälti Venäjän jokapäiväisessä elektronisen sodankäynnin taistelukentässä kuten GPS-signaaliongelmat Suomen ja Norjan pohjoisemmassa Lapissa osoittavat.

Kupolia siis riittää myös Suomen päälle. Hyvin riittääkin 1340 kilometriä pitkällä yhteisellä rajalla, kun järjestelmien peittosäde on aina 200-400 kilometriin saakka.

Miten nämä Venäjän elektronisen sodankäynnin järjestelmät ja rakennettavat kupolit on huomioitu Suomen puolustuksessa?

Eipä mitenkään.

****

Otetaanpa yksi mielenkiintoinen esimerkki Venäjän elektronisen sodankäynnin järjestelmistä, joka liittyy satelliittipaikannukseen.

”Минобороны заглушит GPS с вышек сотовой связи” oli uutisotsikko Izvestijan sivuilla jo vuonna 2016 (Известия 25.8.2016).

Vapaasti suomennettuna:

”Puolustusministeriö tukkii matkapuhelinmastoilla GPS:n”

Sivusto jatkaa:

”Новая система радиоподавления защитит стратегические объекты от вражеских крылатых ракет.”

Vapaasti suomennettuna:

”Uusi radioaaltotukahdutus suojaa strategisia kohteita vihollisen risteilyohjuksilta.”

Izvestijan mukaan Venäjän puolustusministeriö on hyväksynyt Pole-21-radioaaltotukahduttamisjärjestelmän (система радиоподавления Поле-21), jonka tarkoitus on suojata Venäjän kriittistä strategisia kohteita vihollistahon täsmäohjatuilta risteilyohjuksilta ja pommeilta sekä drooneilta siltä osin, kun käytetään GPS-, Glonass-, Galileo- tai Beidou-satelliittipaikannusjärjestelmiä navigointiin ja kohdistamiseen.

Pole-21-radiosaaltotukahduttamisjärjestelmä on yksi osa Venäjän kerroksellista radioelektronista kupolia (радиоэлектронный купол). Kyse on siis kerroksellisesta järjestelmästä kuten ilmapuolustuksessakin.

Satelliittipaikannusjärjestelmien perusta on yksinkertaisen signaalin lähettäminen satelliitista. Pienemmistäkin poikkeamasta asetetusta taajuudesta millisekunnilla seuraa tarkkuuden menettäminen. Signaalinsiirto tapahtuu melko kapealla alueella, mitä kutsutaan referenssitaajuudeksi. Signaalin häirintälaitteet on suunnattu nimenomaan referenssitaajuudeksi estämiseen, mikä on helppoa juuri kapean taajuusalueen vuoksi. Pole-21-radioaaltotukahduttamisjärjestelmä toimii taajuusalueella 1176,45M-1575,42 MHz.

Kyse on siis siviilitiedonsiirron hyödyntämisestä sotilaallisesti. Kyse on saattaa droonit toimintakyvyttömäksi sekä risteilyohjusten ja täsmäohjattujen pommien osumatarkkuuden heikentämisestä. Venäjä pyrkii suojaan tällä tavoin kriittistä infraansa.

Venäjä on siis valmis sotilaallisessa tarkoitusperin häiritsemään myös omaa Glonass-satelliittipaikannusjärjestelmää yhdysvaltalaisen GPS:n, EU:n Galileon ja kiinalaisen Beidoun lisäksi.

Pole-21-radiosaaltotukahduttamisjärjestelmän testit saatiin päätökseen vuoden 2016 jälkipuolella ja järjestelmää on otettu pikkuhiljaa käyttöön. Järjestelmää ei vielä ole rakennettu valmiiksi koko Venäjää koskien. Järjestelmästä enemmän tietoa kirjoituksen lopussa.

Pole-21-radiosaaltotukahduttamisjärjestelmä ei toki ollut se järjestelmä, jolla Venäjä sotki Suomen ja Norjan Lapin GPS-paikannuksen Trident Juncture -sotaharjoituksen yhteydessä. Tuo häirintä toteutettiin R-330Ž Žitel-järjestelmällä (Невский Бастион, Р-330Ж Житель ja Военное обозрение, Р-330Ж Житель). Kyse oli yksittäisestä häirintälähetinyksiköstä (US-blogi 15.11.2018).

Tuota edellä mainittua Izvestijan uutista referoitiin myös joissakin läntisissä sivustoissa, muttei laajasti.

“Russia will place GPS jammers on 250,000 cellphone towers to reduce enemy cruise missile and drone accuracy in the event of large scale conventional war” oli juttuotsikko pienellä yhdysvaltaisella tiedeblogipalstalla (NextBigFuture 10-2016).

Vapaasti suomennettuna:

“Venäjä asentaa GPS-häirintälaitteet 250 000 matkapuhelinmastoon vähentämään vihollisen risteilyohjeiden ja droonien tarkkuutta laajamittaisessa perinteisessä sodassa”.

Asennettavia mastoja oli vuoden 2016 tiedoilla kuitenkin vain 25 000, ei 250 000.

Jos Venäjällä liikkuvat havaitsevat matkapuhelinmastossa alla olevan kuvanmukaisia asennuksia, he tietävät nyt, mistä on kysymys.

Opetus: mikään sotilaallinen toimi missään muodossa ei voi perustua siviilimaailman satelliittipaikannusjärjestelmiin.

Ei edes drooneja voida ohjata varmuudella onnistuneesti GPS-signaalin perusteella. Sen on joutunut toteamaan myös Yhdysvallat Syyriassa (NBC News 10.4.2018).

****

Kyselin puolitoista vuotta sitten Suomen elektronisen sodankäynnin kyvykkyyttä kirjoituksessa otsikolla ”Mikä on Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?” (US-blogi 15.11.2018).

Mikä onkaan Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?

Suomi elää Venäjän elektronisen sodankäynnin todellisessa eturintamassa eikä Suomen asemalle vedä mikään muu maa vertoja maailmassa: Kuolan niemimaa, Pietarin alue ja  Kaliningrad alue. Venäjän elektronisen sodankäynnin laitteisto on sijoitettu liikkuville alustoille ja sen kantamat kattavat helposti puoli Suomea ja enemmänkin.

Enpä vieläkään ole saanut selvää Suomen kyvyistä. Kyvykkyys ei liene kaksinen, kun Puolustusvoimat eikä Suomen puolustushallinto laajemminkaan uskalla sitä valaista. Jos ei ole kyvykkyyttä, Suomessa on tapa vaieta asia täysin. Tuon tietää hyvin myös Venäjä.

Venäjä häiritsee siis edelleen Lapin GPS-satelliittipaikannusjärjestelmää tuon 21.4.2020 julkaistun saamenkielisen uutislähetyksen perusteella. Nyt valtionhallinnossa asiaan ei enää reagoida, koska sama ongelma Venäjän tekemänä ei enää ole mediassa pinnalla.

Ilman digitaalisia yhteyksiä – siis ilman tiedon siirtämiskyvykkyyttä sähkömagneettisessa spektrissä – mikään ei toimi. Ilman digitaalisia yhteyksiä yhdestä Euroopan suurimmasta tykistöstä ja sotilasreservistä ei ole mitään hyötyä.

Olen saanut Ukrainasta aineistoa niistä Venäjän elektronisen sodankäynnin toimintatavoista, joiden takia Ukrainan armeija on ollut suurissa ongelmissa itäisessä Ukrainassa. Venäjä harjoittaa sotatilanteessa elektronista sodankäyntiä taiten suurella laitekirjolla iskemällä vai sinne, minne se kussakin tilanteessa katsoo tarpeelliseksi iskeä.

Pitää varmaan tuosta Ukraina-aineistosta kirjoittaa oma bloginsa, jos joskus vain viitsin.

Jollakin tasolla Venäjän toimintatavat Itä-Ukrainassa ovat varmasti myös Suomen Puolustusvoimien tiedossa, mutta onko niihin millään muotoa Suomessa varauduttu.

Tuskinpa. Suomessakaan elektronisella sodankäynnillä ei ole sille kuuluvaa asemaa keskeisenä puolustushaarana.

****

Kirjoituksen loppuosuus on pitkälti teknisluoteista tietoa Venäjän elektronisen sodankäynnin välineistöstä ja joukoista.

Keräsin joitain Venäjän käyttämiä elektronisia häirintäjärjestelmiä (jamming) teknisine tietoineen kirjoitukseen otsikoilla ”Mikä on Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?” (US-blogi 15.11.2018). Nuo tuohon kirjoitukseen kerätyt järjestelmät ovat suomen ja englannin kielillä ja suluissa venäjäksi:

• R-330Ž Žitel, R-330ZH Zhitel (Р-330Ж Житель)
• RP-377LA Lorandit, RP-377LA Lorandit (РП-377ЛА Лорандит)
• RB-531B Infauna, RB-531B Infauna (РБ-531Б Инфауна)
• A-100 Premer, A-100 Premer, (А-100 Премьер)
• Hibiny L-175V, Khibiny L-175V (Хибины Л-175В)
• Zaslon-REB, Zaslon-REB (Комплекс Заслон-РЭБ)
• Leer 2 sekä RB-341V Leer-3, Leer 2 and RB-341V Leer-3 (Леер-2 sekä РБ-341В Леер-3)
• Murmansk-BN, Murmansk-BN (Мурманск-БН)
• 14TS875 Perunit-V, 14TS875 Perunit-V (14Ц875 Перунит-В)
• R-330M1P Diabazol, R-330M1P Diabazol (Р-330М1П Диабазол)
• RB-636 AM2 Svet-KU, RB-636 AM2 Svet-KU (РБ-636АМ2 Свет-КУ)

Olen koonnut tähän lukuun Venäjän elektronisen sodankäynnin keskisimpiä järjestelmiä, joiden käyttötarkoitus on elektroninen sodankäynti ja/tai Venäjän radioelektronisen suojakupolin muodostaminen. Oheisessa luettelossa järjestelmälaitteiden nimet ovat suomen kielellä ja suluissa venäjän kielellä. Englanninkielinen nimi puolestaan poikkeaa monesti suomenkielisestä nimestä.

Kirjattujen nettilinkkien takaa löytyy järjestelmien teknistä tietoa tai muuta mielenkiintoista. Vaikka ei osaisi venäjän kieltä, konekäännökselläkin pääsee jyvälle.

Venäjällä on tapana uutisoida jokin sotilaallinen järjestelmä hankituksi, toimitetuksi ja käyttöönotetuksi, vaikka järjestelmä olisi vielä pitkälti suunnittelu- ja testausvaiheessa. Venäläislehdistössä olevat tiedot on siis syytä tarkastaa huolella useista eri lähteistä.

Venäjän elektronisen sodankäynnin järjestelmissä meitä luonnollisesti kiinnostaa, kuinka paljon järjestelmiä on ja minne niitä on sijoitettu. Mikä on tilanne lähialueillamme. Tietoa kyllä löytyy, mutta sen etsiminen ja tarkastaminen on sangen työlästä. En viitsinyt tähän kirjoitukseen.

Jos Venäjän elektroninen sodankäynti kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan Viron puolustusministeriön rahoittamassa kansainvälisessä tutkimuskeskuksessa (Rahvusvaheline Kaitseuuringute Keskus, RKK, International Centre for Defence and Security, ICDS) syyskuussa 2017 julkaistu selvitys otsikolla ”Russia’s Electronic Warfare Capabilities to 2025” (asiakirja). Tuo asiakirja on ollut yksi lähde tällekin kirjoitukselle.

Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitos (Totalförsvarets forskningsinstitut, FOI) on myös julkaissut syyskuussa 2018 vastaavanlaisen Venäjän elektronisen sodankäynnin kyvykkyyttä käsittelevän selvityksen otsikolla ”Russian Electronic Warfare, The role of Electronic Warfare in the Russian Armed Forces” (asiakirja).

Vastaavia selvityksiä ei Suomessa vastaavat organisaatiot voisi julkaista eikä niitä ole laadittu. Suomelle Venäjä-asia on ulkopoliittinen ja Suomen asema on omaehtoisesti rajoitetumpi tehdä tuon laatuisia selvityksiä. On myös pelko, että osoitettaisiin Venäjälle tietämättömyytemme Venäjään liittyvissä sotilasasioissa.

Borisoglebsk-2, (РБ-301Б Борисоглебск-2)

Невский Бастион, РБ-301Б Борисоглебск-2 ja Военное обозрение 14.4.2016.

Borisoglebsk-2:n suunnittelutyö käynnistettiin jo vuonna 2004 ja järjestelmä suunniteltiin täysin uudestaan verrattuna edeltäjäänsä vanhaan Borisoglebskiin. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2013. Järjestelmä on liikkuva ja yksi järjestelmäyksikkö käsitti alkuaan R-330KMV-ohjauskeskuksen (Р-330КМВ) ja neljä häirintäasemaa R-378BMV, R-330BMV, R-934BMV ja R-325UMV (Р-378БМВ, Р-330БМВ, Р-934БМВ ja Р-325УМВ).

Venäjän valtion omistama lukuisia merkittäviä tutkimuslaitoksia ja teollisuusyrityksiä hallinnoiva Rosteh uutisoi vuonna 2015, että konserniin kuuluva yritys (Объединённая приборостроительная корпорация) on toimittanut ensimmäiset Borisoglebsk-2-järjetelmät asevoimille (Rostec 20.4.2015). Jutun mukaan vuosina 2014-15 toimitus käsitti yli kymmenen järjestelmäyksikköä ja vielä 14 yksikköä lisää. Jutussa mainittuja järjestelmien sijoituskohteita ovat Blagoveštšensk (Благовещенскp) ja Kaliningrad (Калининград).

”Borisoglebsk-2 voi tukahduttaa kaiken nykyaikaisen radioviestinnän maailman kehittyneimmistä maista” Rostehin juttu mainostaa.

Häirintäasemien määrä on tiputettu järjestelmäyksikössä alkuajan neljästä kolmeen ja järjestelmäyksikössä on yhteensä yhdeksän ajoneuvoa.

Kyseisiä järjestelmiä rakentaa Kontsern Sozvezdie (АО Концерн Созвездие).

Ruotsalainen Svenska Dagbladet uutisoi vuonna 2015, että Yhdysvallat ja Nato ovat huolestuneita siitä, etteivät esimerkiksi F-35-hävittäjät välttämättä kykenisi vastaamaan kaikkiin Venäjän uusia elektronisen sodankäynnin järjestelmiin. Borisoglebsk-2 oli nimetty yhtenä esimerkkinä Yhdysvalloille ja Natolle harmia tuottavana (SvD 15.8.2015).

Krasuha-2, Krasuha-4 (1Л269 Красуха-2, 1РЛ257 Красуха-4)

Невский Бастион, 1Л269 Красуха-2, 1РЛ257 Красуха-4, Военное обозрение 19.2.2018 ja Новый оборонный заказ, Красуха-2.

Krasuha-2- ja Krasuha-4-järjestelmistä löytyy melko niukasti teknistä tietoa.

Rosteh uutisoi vuonna 2014, että Rostehiin kuuluva Kontsern Radioelektronnyje tehnologii -yhtiö (KRET) on toimittanut kahden viime vuoden aikana yhdeksän uudentyyppistä elektronisen sodankäynnin järjestelmää Venäjän puolustusministeriölle (Rostec 14.10.2014). Juttu ei kuitenkaan tarkenna, ovatko kaikki yhdeksän toimittua Krasuha-2-järjestelmää, jota juttu käsittelee. Puolustusminiteriö – siis Venäjän asevoimat – otti vastaan ​​ensimmäiset Krasukha-2-asemat vuonna 2012.

Ria Novosti uutisoi vuonna 2013, että tuolle vuodelle tilatut kaksi Krasuha-4-järjestelmää on toimitettu (Риа Новости 15.11.2013).

Krasuha-2:n kantamaksi on ilmoitettu 200-300 kilometriä ja Krasuha-4:n kantamaksi 150-300 kilometriä. Järjestelmäyksikkö on sijoitettu yhteen ajoneuvoon. Eri lähetissä kantamaluvut vaihtelevat.

Kyseisiä järjestelmiä rakentaa KRET:n puitteissa Bryanski Elektromekhanitšeski Zavod, suomen kielellä Bryanskin sähkömekaaninen laitos (Брянский электромеханический завод, БЭМЗ).

Krasuha-2- ja Krasuha-4-järjestelmät ovat osa sitä Venäjän merirajoille muodostettavaa elektronisen sodankäynnin kupolia, mitä edellä tässä kirjoituksessa on selostettu.

Moskva-1 (1Л267 Москва-1)

Невский Бастион, 1Л267 Москва-1, Военное обозрение 25.7.2016 ja MilitaryRussia, 1Л267 Москва-1.

Puolustusministeriön ja KRET:iin kuuluvan Kvantin välillä allekirjoitettiin 1.4.2013 sopimus Moskva-1- järjestelmäyksikköjen toimittamisesta. Sopimus päivämäärällä 25. kesäkuuta 2013 käsitti yhteensä yhdeksän järjestelmäyksikön toimittamisesta ajanjaksolla 1.7.2014-1.7.2015.

Ria Novosti uutisoi joulukuussa 2013 järjestelmien toimittamisesta puolustusvoimille (Риа Новости 10.12.2013).

Moskva-1:n kantamaksi on ilmoitettu 400 kilometriä. Järjestelmäyksikkö on sijoitettu kolmeen ajoneuvoon (1Л265, 1Л266 ja 1Л267) alla olevan kuvan mukaisesti. Moskova-1 voi asettaa samanaikaisesti tehtäviä yhdeksälle ohjatulle elektroniselle sodankäyntijärjestelmälle ja/tai ilmapuolustusjärjestelmälle.

Kyseisiä järjestelmiä rakentaa KRET:n puitteissa Kvant (НПО Квант).

Moskva-1-järjestelmä on osa sitä Venäjän merirajoille muodostettavaa elektronisen sodankäynnin kupolia, mitä edellä tässä kirjoituksessa on selostettu.

Rytšag, Rytšag-AV, Richag, Richag-AV (Рычаг, Л-187А(Б) Рычаг-АВ)

Невский Бастион, Рычаг-АВ ja Военное обозрение 16.10.2016.

Rytšag- ja  Rytšag-AV -järjestelmistä löytyy niukasti teknistä tietoa. Ei kantamaakaan muutoin kuin että kantamasäde olisi useita satoja kilometrejä (”радиус нескольких сотен километров”). Kyse on Venäjän kehittyneestä elektronisen sodankäynnin järjestelmästä, jota ei viedä ulkomaillekaan.

Ehkäpä eniten järjestelmästä kertoo propagandavideo otsikolla ”Министерство обороны раскрывает тайны системы РЭБ ’Рычаг’”, suomennettuna ”Puolustusministeriö paljastaa elektronisen sodankäyntijärjestelmä Rytšagin salaisuudet” (YouTube 22.2.2015).

Järjestelmät on asennettu Mi-8-helikoptereihin (Вертолет МИ-8).

Vuoteen 2015 vuonna 2013 tehdyn sopimuksen pohjalta on rakennettu kolme tällä järjestelmällä varustettua elektronisen sodankäynnin helikopteria. Tassin mukaan vuonna 2016 toimitusmäärä on kymmenen Rytšag-AV-järjestelmällä varustettua helikopteria ja vuonna 2015 kahdeksan helikopteria (Тасс 21.9.2016).

Kyseisiä järjestelmiä rakentaa KRET:n puitteissa Khirti (АО Книрти).

Oheisessa kuvassa on esitetty Rytšag-AV-järjestelmää Mi-8-helikopterin sisällä.

Divnomore (РЭБ Дивноморье)

Новости ВПК 4.5.2018 ja Военное обозрение 4.5.2018.

Divnomore-järjestelmästä löytyy toistaiseksi vähän aineistoa.

Divnomore on uusin Venäjän elektronisen sodankäynnin järjestelmä vuodelta 2018 ja se tulee korvaamaan Krasuha-2-,  Krasuha-4- ja Moskva-1-järjetelmät. Sen tarkoitus on sulkea elektronisesti vihollisen sotilaalliset järjestelmät ”sateenvarjolla” (”зонтиком”).

Järjestelmä valitsee automaattisesti riippuen tarkoituksesta häiriötyypin ja -menetelmän. Järjestelmän toiminta on täysin automatisoitu. Kun järjestelmä havaitsee kohteen, se analysoi itsenäisesti signaalin ja määrittää sen tyypin, suunnan ja säteilytehon. Näiden tietojen perusteella järjestelmä määrittää kohteen taktiset ja tekniset ominaisuudet. Sen jälkeen automaatio laatii vaimennussuunnitelman ja valitsee itsenäisesti tehokkaimman häiriötyypin. Tämän lisäksi järjestelmä vaikuttaa vihollisen tutkaan voimakkaalla kohinasäteilyllä.

Divnomoren kantamaksi on ilmoitettu 200 kilometriä. Järjestelmäyksikkö on sijoitettu yhteen ajoneuvoon.

Kyseisen järjestelmään on kehittänyt tutkimuslaitos Gradient (ВНИИ Градиент). ВНИИ on lyhenne sanoista Всероссийский научно-исследовательский институт, suomennettuna kutakuinkin Venäjän tieteellinen tutkimuslaitos. Valmistajatietoja en löytänyt, mutta Izvestijan mukaan ensimmäiset järjestelmät on otettu käyttöön vuonna 2018 (Известия 4.5.2018).

Pole-21, Pole 21E (Поле-21, Поле-21Э)

Невский Бастион, Поле-21 ja Военное обозрение, Поле-21.

Pole-21-radioaaltotukahduttamisjärjestelmän tarkoitus suojata Venäjän strategisia kohteita GPS-, Glonas-, Galileo- ja Beidou-satelliittipaikannusjärjestelmiä käyttäviltä täsmäohjattuilta risteilyohjuksilta, pommeilta ja miehittämättömiltä ilma-aluksilta.

Järjestelmä koostuu R-340RP-laitteista (Р-340РП), jotka asennetaan matkapuhelinpalvelujen tarjoajien mastoihin. Järjestelmä integroidaan lähetysantenneihin ja yhdistetään yhdeksi verkoksi, joka häiritsee satelliittinavigointisignaalia suurilla alueilla. Järjestelmä matkapuhelinmastoihin asennettuna muodostaa suojamaton alla olevan kuvan mukaisesti.

Kehitetyt neljä Pole-21-paikannusjärjestelmää on suunniteltu tukkimaan taajuudet, jotka ovat riittävän lähellä toisiaan taajuusalueen 1176,45M-1575,42 MHz sisällä.

Radioaaltotukahduttamisjärjestelmien on rakennettu ympäri Venäjää vuodesta 2016. Tuorein tieto koskee Amurin aluetta, jonne tulee Pole-21M-järjestelmä (Поле-21М) (Министерство обороны Российской Федерации 13.4.2020).

Kyseisiä järjestelmiä rakentaa NTC REB (Научно-технический центр радиоэлектронной борьбы, НТЦ РЭБ).

Murmansk-BN (Мурманск-БН)

Järjestelmä on kuvattu kirjoituksessa otsikolla ”Mikä on Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?” (US-blogi 15.11.2018).

****

Venäjän federaation elektronisen sodankäynnin joukot (Войска радиоэлектронной борьбы вооружённых сил российской федерации, Войска РЭБ ВС РФ) koostuvat oheisesti. Armeijalähde on huhtikuulta 2019 (Войска РЭБ ВС РФ 13.4.2019)

Venäjällä on tällä hetkellä neljä elektronisen sodankäynnin keskusta:

• erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 60134, Severomorsk (186-й отдельный центр РЭБ, в/ч 60134, Североморск)
• erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 20918, Petropavlovsk-Kamtšatski (471-й отдельный центр РЭБ, в/ч 20918, Петропавловск-Камчатский)
• erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 10604, Štykovo, (474-й отдельный центр РЭБ, в/ч 10604, Штыково)
• erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 09643, Jantarny (841-й отдельный центр РЭБ, в/ч 09643, Янтарный)

Venäjällä on tällä hetkellä viisi elektronisen sodankäynnin prikaatia:

• erillinen elektronisen sodankäynnin prikaati, sotilasyksikkö 71615, Stroitel Tambov (15-я отдельная бригада РЭБ, в/ч 71615, Строитель, Тамбов)
• erillinen elektronisen sodankäynnin prikaati, sotilasyksikkö 64055, Maršala Žukova, Kursk (16-я отдельная бригада РЭБ, в/ч 64055, Маршала Жукова, Курск)
• erillinen elektronisen sodankäynnin prikaati, sotilasyksikkö 11666, Matvejevka, Habarovsk (17-я отдельная бригада РЭБ, в/ч 11666, Матвеевка, Хабаровск)
• erillinen elektronisen sodankäynnin prikaati, sotilasyksikkö 71615, Jekaterinburg (18-я отдельная бригада РЭБ, в/ч 41158, Екатеринбург)
• erillinen elektronisen sodankäynnin prikaati, sotilasyksikkö 62829, Passvet (19-я отдельная бригада РЭБ, в/ч 62829, Рассвет)

Venäjällä on tällä hetkellä kuusi elektronisen sodankäynnin pataljoonaa:

• erillinen elektronisen sodankäynnin pataljoona, sotilasyksikkö 54916, Ostrov (49-й отдельный батальон РЭБ, в/ч 54916, Остров)
• erillinen elektronisen sodankäynnin pataljoona, sotilasyksikkö 03047, Kaliningrad (142-й отдельный батальон РЭБ[, в/ч 03047, Калининград)
• N:s erillinen elektronisen sodankäynnin pataljoona, sotilasyksikkö 32713, Pesotšhij, Pietari (Н-й отдельный батальон РЭБ, в/ч 32713, Песочный, Санкт-Петербург)
• erillinen elektronisen sodankäynnin pataljoona, sotilasyksikkö 03051, Kronstadt, Pietari (328-й отдельный батальон РЭБ, в/ч 03051, Кронштадт, Санкт-Петербург)
• erillinen elektronisen sodankäynnin pataljoona (540-й отдельный батальон РЭБ, -, -)
• erillinen elektronisen sodankäynnin pataljoona, sotilasyksikkö 16417 (703-й отдельный батальон РЭБ, в/ч 16417, -)

540. pataljoona toimii Moldovassa ja sen sotilasyksikkötunnus on 09353 (в/ч 09353). Tunnetaan paremmin 540. erillisenä valvontapataljoonana ( 540-й отдельный батальон управления).

Elektronisen sodankäynnin joukkoja Venäjä kouluttaa Tambovissa (Тамбов). Sotilasyksikkö on 61460 ja nimeltään Erityinen elektronisen sodankäyntijoukkojen koulutuskeskus (Межвидовой учебный центр подготовки и боевого применения войск РЭБ, в/ч 61460). Upseerit koulutetaan Voronežissa (Воронежский военный авиационный инженерный институт, ВВАИИ).

Venäjällä on lisäksi myös elektronista sodankäyntiä toteuttavia vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka toimivat ulkomailla samoilla elektronisen sodankäynnin laitteilla varustetuilla armeijan ajoneuvoilla, joita palveluksessa olevilla joukoilla on. Nämä toiminnot on sijoitettu Permiin (Пермь).

Joissakin lähteissä myös Rostov-na-Donussa sijaitseva 2140. psykologisten operaatioiden ryhmä (sotilasyksikkö 03128) on kirjattu elektronisen sodankäynnin joukkoihin (2140-я группа информационно-психологических операций, в/ч 03128, Ростов-на-Дону), vaikka kyse on enemmän psykologisen sodankäynnin yksiköstä. Kyseinen yksikkö on tehnyt tuhojaan Itä-Ukrainassa.

Olen käsittelyt hieman noita Venäjän psykologisen sodankäynnin yksikköjä  ja niiden käyttämiä laitteistoja kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän psykologisen sodankäynnin yksiköt luotiin puolustusvoimauudistuksessa” (US-blogi 1.3.2018).