Venäjän ja Ukrainan tykistöt – Kumpi ampuu tarkasti pidemmälle, se voittaa

Oheinen kuva ei ole Toisen maailmansodan ajoilta, vaikka sellaiselta näyttääkin. Kuva on vuosituhannen vaihteen toisesta Tšetšenian sodasta ja kivijalkaan asti tuhotusta Groznyista. Kuva voisi hyvin olla myös jostakin Venäjän nyt tuhoamasta kaupungista Itä-Ukrainassa. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa hieman pintapuolisesti Venäjän tykistösodankäyntiä ja sen ehdottomuutta. Toinen Tšetšenian sota oli Putinin ensimmäinen sota, jossa hän näytti, kuinka Venäjän laita-alueita maan sisä- ja ulkopuolella pidetään hallussa. Tšetšenia, Georgia ja Ukraina. Jos ei muu auta, niin sitten tykistöllä maan tasalle.

Если пехота – это «царица полей», связь – «нерв армии», то артиллеристов называют «богами войны».”

Englanniksi:

If infantry is the ‘queen of the fields’, communication is the ‘nerve of the army’, then gunners are called ‘gods of war’.

Suomeksi:

Jos jalkaväki on ’[taistelu]kenttien kuningatar’, viestintä on ’armeijan hermo’, niin tykkimiehiä kutsutaan ’sodan jumaliksi’.

Tuohon on tiivistetty venäläisten sotilaiden käsitys tykistön merkityksestä sodankäynnissä. Tuo käsitys oli myös neuvostoliittolaisten sotilaiden käsitys Toisessa maailmasodassa syntyneenä. Tykistö ja panssarivaunut.

Venäläinen tykistön käyttö perustuu täystuhontaan. Tuhotaan ihan kaikki, jos muu ei auta sodankäynnissä. Venäjä tuhosi Tšetšenian Groznyissa ihan kaiken vuosituhannen vaihteessa käymässään sodassa.

Kosto on venäläisen sodankäynnin hedelmä.

****

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Ukrainan asevoimien tykistöä edusti pääasiassa Neuvostoliiton aikainen kalusto. Nyt maahan on saatu myös Naton standardien mukaan valmistettuja niin itsevetävää kuin myös hinattavaa tykistöä.

Sodan alkaessa Venäjän ja Ukrainan tykistöt olivat samaa neuvostoaikaista kalustoa. Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, joten tykistökalusto oli sodan molemmilla osapuolilla tuoreimmillaankin yli 30 vuotta vanhaa. Venäjän on kehittänyt vain yhden uuden raskaan ja pitkäkantoisen tykistöaseen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tuosta uudesta haupitsityypistä enemmän kirjoituksen lopussa.

Venäjän asevoimilla, jota tykistön suhteen Ukrainassa käyttävät Venäjän federaation ohjusjoukot ja tykistö (Ракетные войска и артиллерия Российской Федерации, РВиА), on Ukrainassa tällä hetkellä pääasiassa seuraavaa tykki- ja haupitsiaseistusta:

Tuota tykistökalustoa Venäjä käyttää myös yhdistettyjen sotilasyksikköjensä tulitukeen. Venäjän sotilasyksiköt ovat yleensä joko yhdistettyjä (общевойсковой) tai erillisiä (отдельный). Osa em. luettelon tuotteista ovat olleet tuttuja myös Suomessa. Jo käytöstä poistettu 152 TelaK 91 oli yhtä kuin 2S5 Giatsaint.

Edellä luetteloidut ovat siis itsevetäviä 2B16 Nona-K -tykkiä lukuun ottamatta. Kyse tykeissä on haupitseista, jossa ampumiskulman rajana on lähes pystysuoruus. En välttämättä erottele tykkejä ja haupitseja tässä kirjoituksessa. Yleisnimitys on tykki, ja yleensä kyse on haupitseista.

Kranaatinheittiminä Venäjä puolestaan käyttää Ukrainassa:

Monet Venäjän tykit ja kranaatinheittimet on siis nimetty kukkien mukaan. Nimet ovat Neuvostoliiton perintöä. Niin Neuvostoliiton kuin Venäjänkin asejärjestelmien ja aseiden nimissä on paljon luonnosta otettuja nimiä – niin kasvi- kuin eläinkunnasta tai muutoinkin luonnosta.

САУ-lyhenne (самоходная артиллерийская установка) tykistössä tarkoittaa sanatarkasti itseliikkuvaa tykistöjalustaa, mutta suomenkielessä lähin termi olisi ehkä telatykki, vaikka alustassa olisikin telatykin alla pyörät – siis pyörälavetti – telojen sijaan. Oleellinen on siis itsevetävä ilman hinausta.

САУ-lyhennettä vastaa САО-lyhenne (самоходное артиллерийское орудие), mikä tarkoittaa sanatarkasti itseliikkuvaa tykistöasetta. SAU- ja SAO-lyhenteet (САУ ja САО) ovat pitkälti synonyymejä, mutta SAO-lyhennettä käytetään enemmän itsevetävissä pyöräalustaisissa tykeissä.

Englannin kieleen САУ-lyhenne on käännetty joissakin sotilasasioita koskevissa ammattiteksteissä ACS-lyhenteellä (automatic control system), minkä perustaa en oikein ymmärrä.

Venäjänkielisessä nimessä koodiosuuden С-kirjain (latinalaisissa aakkosissa S-kirjain) tarkoittaa siis itseliikkuvaa (самоходный), suomen kielessä itsevetävää. Venäjänkielisessä nimessä koodiosuuden Б-kirjain (latinalaisissa aakkosissa B-kirjain) tarkoittaa puolestaan hinattavaa (буксируемый). Буксируемое артиллерийское орудие -termi tarkoittaa hinattavaa tykistöasetta.

Käsittelen Ukrainan ja Venäjän armeijoiden tykistömääriä Ukrainassa hieman myöhemmin.

****

Старый конь борозды не портит.

Vapaasti suomennettuna:

Vanha hevonen ei pilaa kyntövakoa. Tai ehkä parempi suomennos: vanha hevonen ei kyntövakoa sotke.

Tarkoittaa, että iäkäs tai kokenut selviää tehtävästä. Vauhti voi olla hiljaisempaa, mutta lopputulos kerralla oikein ja siksi lopulta nopeampaa. Lopputuloksena kyntövako on suora ja tasasyvyinen, kun vanha hevonen vetää. Vanhan hevosen vetämän auran vauhti on maanlaadusta riippumatta tasaista ja siksi vako on suoraa ja tasasyvyistä.

Kuulin tuon ilmeisen venäläisen sananlaskun ensikerran Ukrainassa 1990-luvun alapuolella. Sieltä jäi mieleen. Minulla ei ole sinänsä tietoa, onko sananlasku lähtöjään Venäjältä.

Marmatin venäläisupseereille ohjussiilokansien betonirakennestruktuurien ja raudoiteasennusten vanhanaikaisuutta ja sitä, miten helppo niitä on räjäyttää taivaan tuuliin. No, osa siiloista oli vanhoja, mutta samalla tavalla oli tehty uudemmatkin. Ei kaikilta osin kovin laadukasta betonirakentamista, mutta täytti tarkoituksensa – ainakin venäläisten mielestä.

Nyt venäläiset liittävät tuon sananlaskun neuvostoaikaisiin tykkeihin. Vanha neuvostoaikainen tykki ei haittaa, kunhan ammus lentää. Kirjoitin edellisessä blogissa Venäjän panssarivaunukaluston perustuvan edelleen pitkälti neuvostoaikaan (US-blogi 12.6.2022) ja sama pätee tykkeihinkin. Venäjän sotavoimavolyymin suuri massa perustuu pitkälti vielä neuvostoaikaan, vaikka Venäjä kehuukin sotakalustonsa uusintaa. Modernisoinnit eivät uudista pohjia, joille modernisoinnit toteutetaan.

Venäjällä on tykistössä ja kranaatinheittimissä suunnilleen sama perintö Neuvostoliiton ajoilta kuin Ukrainalla, kun tuota tavaraa jaettiin Neuvostoliiton hajottua. Edellisessä kappaleessa lueteltuja kukkanimisiä tykkejä löytyy rintaman molemmin puolin. Venäjällä on kuitenkin nyt käytävässä sodassa merkittävä määrällinen ylivoima.

Lännen aseapu Ukrainalle ei ole vain ajallinen ongelma vaan myös määrällinen ongelma.

Siis määrällinen ongelma, kun puhutaan tykistöstä.

Maailma muuttuu mutta Suomen tykistö pysyy. Suomi kulkee yksin puolustuspolitiikan perusratkaisuissa. Miksi ihmeessä Suomen puolustusvoimilla on läntisen Euroopan suurin tykistö?” (HS 3.8.2008).

Noita kyseli tuossa jutussa toimittaja Kari Huhta vuonna 2008. Samaa on kyselty senkin jälkeen näihin päiviin saakka. Tuolloin vuonna 2008 Venäjän tykistön määräksi arvioitiin 26 000 tykkiä.

Tuskin kysellään enää, jos tämänkin kirjoituksen jaksaa lukea.

Kyllä idän metkut ja tuulet tiedämme. Olemme aina tienneet.

Olen monesti todennut kirjoituksissani, että Suomi valmistautuu vanhoihin sotiin, koska sen ohjustorjuntakyvykkyys ei ole riittävää Venäjän varalle. Venäjä on saanut Ukrainassa paljon tuhoa aikaan ohjussodankäynnillä. Todella paljon.

En ole muuttanut mieltäni asiassa. Suomi ei kuitenkin ole Ukraina, vaikka Venäjän rajanaapureita olemme molemmat. Mielestäni Venäjä tuskin on hyökkäämässä Nato-asiassa Suomeen tai Ruotsiin – siis kehittyneeseen länsimaahan – vastaavasti kuin Ukrainaan. Venäjä pyrkii nyt Ukrainassa estämään maan liukumista länteen ja liittymistä Natoon. Jos Venäjä ajattelisi samoin Suomen osalta, hyökkäys olisi pitänyt tapahtua jo kauan aikaa sitten.

****

Tykistöaseissa on kaksi tärkeää asiaa: kantama ja osumatarkkuus. Vasta sitten tulee tuhovoima. Ammuksen tuhovoima ja tykin kyvykkyys laittaa ammuksia matkaan. Jos kantama ei riitä ja riittävää osumatarkkuutta ei ole, tuhovoima menee harakoille.

Edellä listattuihin tykistöjärjestelmin liittyen 2S1 Gvozdika -tykkien kantama on noin 15 kilometriä, 2S3 Akatsija -tykkien kantama on noin 17 kilometriä, 2S19 Msta-S -tykkien kantama on noin 24 kilometriä, 2S5 Giatsaint-S -tykkien kantama noin 28 kilometriä. 2S7 Pion -tykkien kantama on 47 kilometriä. 2S23 Nona-SVK:n ja 2S9 Nona-S:n kantamat ovat eri ammustyypeillä aina enimmilläänkin alle 17 kilometriä 2S31 Venan ja 2B16 Nona-K:n eri ammustyyppien kantamat alle 14 kilometriä.

Kaikki siis alle 50 kilometriä. Ukrainalla ja Venäjällä molemmilla on noita tykistöjärjestelmiä ja välineiden puolesta sota on tasaväkistä niin pitkään kun kalusto ei lopu. Siihen saakka sodankäynnin tulokset noissa tykistöjärjestelmissä ratkaisee kummankin sotaosapuolen sodankäynnin älykkyys.

Venäjän armeijalla on myös muita melko pitkän kantaman tykistöjärjestelmiä, joita Venäjä ei ole tiettävästi toimittanut vielä Ukrainaan. Kyse on em. Pion-telatykin modernisaatioversiosta 2S7M Malka (2С7М «Малка»), jonka kaliiberi on 203 mm ja kantama noin 37 kilometriä.

Tilanne eturintaman tuntumassa on kuitenkin hieman muuttunut länsimaisten aseiden saapuessa Ukrainaan. Kantama Ukrainan puolelta on pidentynyt. Ukrainan saamat pitkän kantaman tykistöjärjestelmät ovat kuitenkin lukumäärältään vasta symbolisia eikä niillä ole kyvykkyyttä muuttaa sodankäynnin perusluonnetta, jonka edelleen määrää Venäjä. Ukrainan saamalla muutamalla sadalla uudella haupitsilla sodan perusluonne Venäjän vetämänä ei muutu.

Miehittämättömistä ilma-aluksista eli drooneista on tullut suuri merkitys tykistön tai raketinheitinjärjestelmän kohdepaikantamisessa. Drooneja tarvitaan vastatykistötutkien lisäksi. Erityisesti drooneilla tapahtuva paikannus on kaukovaikutteiselle tykistölle elintärkeää, jolloin tavanomaisilla ammuksilla saadaan tarkkuusaseiden ominaisuudet.  Drooneilla niin Venäjä kuin Ukraina on saanut uutta tehoa neuvostoaikaisiin tykistöjärjestelmiin.

****

Millaiset määrät sitten Venäjällä ja Ukrainalla on tykistöä Ukraina maaperällä käytävässä sodassa?

Sodan alkaessa venäläislähteiden mukaan Ukrainan asevoimilla oli 122 mm:n 2S1 Gvozdika -telatykkejä hieman yli 230 kappaletta. 2S3 Akatsija -telatykkejä Ukrainalla oli niin ikään noin 230 kappaletta.

2S7 Pion -telatykkejä Ukrainalla oli sodan alkaessa 97 kappaletta.

Ukrainalla oli myös 35 kappaletta Msta-S-telatykkiä. Kyse on telatykin vanhentuneista modifikaatioista, jotka jäivät Ukrainaan Neuvostoliiton ajoilta. Ukrainalla oli myös 18 itsevetävää 2S5 Giatsaint-S -telatykkiä ja 40 kappaletta 2S9 Nona-S -telatykkiä BTR-D-tyyppisenä (БТР-Д) eli tela-alustaisena panssarivaununa. Ukrainan armeijalla on käytössään myös 122 mm:n D-30-tykki (2А18 «Д-30»), jota on valmistettu vuodesta 1960 lähtien. Noiden tykkien määrä oli noin 130 kappaletta sodan alkaessa.

Tuo on se, mitä Ukrainalla oli tykistönä käytössään sodan alkaessa. Määrät ovat Venäjän armeijan noteeraamia määriä. Siis määriä, jotka Venäjä on huomioinut Ukrainalla olevan sotaan lähtiessään. Nuo lukumäärät Venäjä on ilmoittanut julkisuuteen.

Mikä sitten on tykistön määrä Venäjän armeijalla? Luotettavina pidettäviä määriä on vaikea löytää venäläisestä aineistosta. Kyse on aineiston luotettavuudesta, jotka viitsisin määrinä blogiin kirjata.

Jos tarkastellaan IISS:n (The International Institute for Strategic Studies) Military Balance 2021 -tilastoa, vuoteen 2021 mennessä Venäjän armeijalla oli käytössään 2 433 suuren kaliiperin tykistöjärjestelmää (pois lukien kranaatinheittimet):

  • 122 mm:n tykistöjärjestelmät: 245 yksikköä
  • 152 mm:n tykistöjärjestelmät: 2 028 yksikköä
  • 203 mm:n tykistöjärjestelmät: 160 yksikköä

Vastaavalla periaatteella Ukrainan asevoimista kalustoa löytyi  1 176 tykistöjärjestelmää jakautuen seuraavasti:

  • 122 mm:n tykistöjärjestelmät: 421 yksikköä
  • 152 mm:n tykistöjärjestelmät: 742 yksikköä
  • 203 mm:n tykistöjärjestelmät: 13 yksikköä

Tuon tilaston pohjalta tarkkanäköisimmät voivat kysyä mikä on etenkin 152 mm:n kaliiperin tykkijärjestyksen ero käytännön sodankäynnissä. Venäjällä on Ukrainaan nähden kolminkertainen määrä 152 mm:n tykkejä. Raskaita 203 mm:n tykkejä reilusti yli kymmenkertainen määrä. Venäjän arvioimat määrät poikkeavat suuresti IISS:n arvioimista määristä.

Jäljempänä tässä blogissa kirjaan, kuinka vimmatusti Yhdysvallat pyrkii löytämään maailmalta Ukrainalle kaikki 152 mm:n tykistöammukset, jotka ovat yhteensopivia neuvostoaikaiseen kalustoon. Vastaava pätee myös itse tykkikalustoon.

Wall Street Journalin mukaan myös Iso-Britannia etsii Neuvostoliiton aseita ympäri maailmaa puolustusministeriönsä kautta. Britannian puolustusministerin Ben Wallacen mukaan usein on käynyt ilmi, että Venäjän edustajat ovat etsineet samoja aseita samoista maista. Neuvostoliiton tai Venäjän aseita on 23 maan armeijassa (WSJ 11.5.2022).

Tuo Venäjän vanhojen neuvostoaseiden hankinta on mielenkiintoinen. Onko Venäjän oma sotakalusto loppumamassa vai pyritäänkö estämään Ukrainaa saamaan haltuun vanhaa neuvostoaseistusta?

****

Pentagon julkaisi 10. toukokuuta luettelon aseista, joita Ukraina tulee saamaan Yhdysvalloista (U.S. Department of Defense, Release 10.5.2022). Aikaisemmat ovat maaliskuulta ja huhtikuulta (U.S. Department of Defense, Release 16.3.2022 ja U.S. Embassy in Ukraine 14.4.2022). Tuorein luettelo on neljän päivän takaa (U.S. Department of State 15.6.2022).

Paljon ei ole noissa luetteloissa asemäärät muuttuneet ajan myötä. Haupitsirintamalla Yhdysvaltojen merkittävin aseapu on 155 mm:n haupitseja 108 kappaletta, jotka todennäköisesti jo aikaisemmin puheena olleita joko M198– tai M777-haupitseja. Yhdysvallat toimittaa ja on varmaankin jo ainakin osittain toimittanut myös ja yli 220 000 kappaletta 155 mm:n ammuksia sekä 90 ajoneuvoa noiden haupitsien hinaamiseen.

Toimitettavat haupitsit ovat siis hinattavia, mistä saattaa tulla ongelmia, kun ne eivät ole niin nopeasti paikkasiirrettäviä kuin mitä sodankäynti Venäjää vastaan vaatisi. Noiden haupitsien kantamat ovat noin 22 ja 30 kilometriä, joten ne eivät kantamallakaan muuta sodan luonnetta.

Ukrainalla on ollut vaikeuksia tykistöpattereiden liikkuvuudessa asemasodankäynnissä ja ammuntaa on tapahtunut samoista paikoista niin, että Venäjä on kyennyt iskemään noihin pattereihin. Venäjä on hionut aika hyvin tykistösodankäyntiä liikkuvuudella, nopeudella ja maalipaikannuksen tarkkuudella. Venäjä on hionut myös tykistöpattereiden ammusreservejä niin, että jatkuva ampuminen on mahdollista.

Esimerkiksi Puola toimittaa tai on jo toimittanut Ukrainalle yli 25 Neuvostoliiton aikaista 122 mm:n BM-21 Grad -raketinheitintä (БМ-21 «Град») ja yli kaksikymmentä 122 mm:n 2S1 Gvozdika -telatykkiä (САУ 2С1 «Гвоздика»). Viro ja Tšekki toimittavat tai ovat jo toimittaneet puolestaan Neuvostoliiton aikaisia hinattavia D-30-haupitseja.

Useat raketinheitintyypit ja haupitsit täydentävät toisiaan ja toimivat parhaiten yhdessä. On tärkeää toisaalta pitää vihollisasemat matalalla tai yrittää tuhota niitä lisäammunnalla, niin myös epätarkemmat raketinheittimet ovat siihen sopiva. Kyse on siis pitää vihollisasemat laajan tulen alla, kun tarkempi tykistö tuhoaa sille syötettyjä kohteita.

Lähtökohta siis on, kun Venäjä käy sotaa vanhoilla neuvostoaseilla, kun Ukraina on tottunut käyttämään vanhoja neuvostoaseita ja kun myös Ukrainan sotavoima on pitkälti vanhaa neuvostosotavoimaa, käydään sotaa aluksi puolin ja toisin neuvostoaseilla. Länsi toimittaa kaiken neuvostoliittoaikaisen sotakaluston Ukrainaan, jonka se pystyy länsimielisistä maista toimittamaan. Yhdysvallat ja Iso-Britannia haravoivat kaiken tuon mahdollisen avun maailmalta.

Tuo haravoitava apu ei tule kuitenkaan riittämään. Venäjällä tykistöä riittää yli Ukrainan ja lännen neuvostoliittopohjaisena tarjoaman. Ukraina joutuu opettelemaan Nato-aseistuksen ja länsimaat joutuvat tarjoamaan Ukrainalle omaa Nato-pohjaista kalustoaan paljon enemmän.

Länsi joutuu siis avaamaan läntisen sotakaluston enemmän auki ja vieläpä melko nopeasti. Kyse on siis sodasta länsi vastaan Venäjä. Tuo on syytä muistaa kaikkialla lännessä Saksaa myöten.

****

Kanada on puolestaan ilmoittanut neljän 155 mm:n kevyen hinattavan M777A2-haupitsin toimittamisesta, Australia kuuden. Ranska on puolestaan ilmoittanut 12 kappaleen 155 mm:n Caesar-haupitsin toimittamisesta. Caesar-haupitsin kantama on noin 42 kilometriä.

Puola puolestaan toimittaa vielä lisäksi Ukrainalle esimerkiksi 155 mm:n AHS Krab -haupitseja. AHS Krab perustuu Puolassa valmistetun eteläkorealaisen K9 Thunder -haupitsin lisensoituun runkoon brittiläisellä AS-90-tornijärjestelmällä, joka myös valmistetaan lisenssillä. AHS Krabin suurin kantama on noin 40 kilometriä.

Slovakia puolestaan toimittaa Ukrainalle Zuzana 2 -haupitseja, jotka on asennettu TATRA 8X8 -pyörälavetille. Zuzana 2:n kantama on 41 kilometriä.

Esimerkiksi  M777A2-muunnoksella voisi ampua 155 mm:n M982 Excalibur aktiivisen GPS-ohjattavan ammuksen jopa 40 kilometrin kantamalla. Valitettavasti tuota ammustyyppiä ei kuitenkaan toimiteta Ukrainalle ja Venäjä voi nukkua yönsä rauhassa.

Tuo kantamarajoitus kuvaa hyvin lännen ja myös Yhdysvaltojen varovaisuutta Ukrainalle annettavassa aseavussa, kun vastassa on Venäjä. Länneltä kyllä lyötysi tykkejä, jotka hakkaavat venäläisversiot niin kantamassa kuin tarkkuudessa. Ukrainalle toimitettavaksi luvatuissa tykistöaseissa yli juurikaan ole yli 40 kilometrin kantamaa lukuun ottamatta em. mutamaa Caesar-, AHS Krab- ja Zuzana 2 -haupitseja.

Tuo enimmillään 40 kilometrin kantama ei riitä vaan se pitäisi olla vähintään tuplana. Ukrainalle asejärjestelmien toiminta-alueen syvyyden tulisi olla vähintään miehitetyn alueen syvyys – noin sata kilometriä.

Yhdysvallat siis toimittaa tai on jo ainakin osittain toimittanut Ukrainalle 220 000 ammusta M198- ja/tai M777-haupitseja varten. Noita haupitseja toimitetaan 108 kappaletta eli noin 2 000 ammusta yhtä haupitsin tykkipiippua kohden. Jos sama kaava pätisi muihin ulkomaisiin tykistötarvikkeisiin, voidaan puhua 300 000 ammuksesta 155 mm:n ampumatarvikkeesta, jotka toimitetaan Ukrainaan.

M777:n käyttämiseen tarvitaan kahdeksan sotilasta, joten 108 haupitsin käyttöön tarvitaan 864 koulutettua vuoroonsa. Yli 400 sotilasta on koulutettu M777:n käyttöön ja noin 50 sotilasta on oppinut käyttämään järjestelmää, joten koulutusta tarvitaan vielä. Jatkona koulutetut sotilaat joutuvat kouluttamaan uusia sotilaita Ukrainassa. Kaikki vie siis oman aikansa, joten aseavussa on osattava ajatella tulevaa ainakin pari kuukautta ennakkoon. Nyt olisi jo tiedettävä, mikä on sodan luonne elo-syyskuussa, jotta oikeat aseapupäätökset voitaisiin tehdä ajallaan.

Läntisen tykistöaseavun volyymit ovat noilla luvuilla pieniä verrattuna sodankäynnin vaatimuksiin. Määrät ovat vielä melko vähäisiä. Tulee mieleen ajatus, onko lännessä vieläkään ymmärretty pohjimmiltaan, mistä volyymista tässä sodankäynnissä onkaan kysymys Venäjän sanelemana. Vieläkään ei oikein ole ymmärretty sitä aseistuksen massiivisuutta, mitä sodankäynti Venäjää vastaan nyt tarvitsee.

****

Itsevetävät tykistöaseet lähestyvät toiminnaltaan MLRS-rakettijärjestelmiä (Multiple Launch Rocket System). Uudenaikaisella tykistöllä kyetään tuhoamaan kohteita syvällä vihollislinjojen takana. Kyse tykistö- ja rakettijärjestelmissä on siis siitä, kuljettaako räjähdettä laukaisusta mukaan saatu liike-energia vai ammuksen mukana oleva rakettimoottori ja sen polttoaine, joka yleensä on kiinteä.

Tykistöjärjestelmien kehityttyä ja kehittyessä, kysymys voidaan asettaa, voidaanko tykistöjärjestelmillä korvat raketti- ja ohjusjärjestelmiä.

Tykistöammukset ovat noin kymmenen kertaa halvempia kuin raketit ja ohjukset. Kyse valinnassa on kolmesta perusasiasta: kantamasta, osumatarkkuudesta ja osumakohdan määrittelystä sekä räjähteen tuhovoimasta. Tuhovoimassa kyse on yksittäisen ammuksen tuhovoimasta sekä millä taajuudella tykki voi noita ammuksia lähettää.

Tykistöammusten osumatarkkuus on se, missä on päästy vinhasti eteenpäin. Ukrainassa oleellinen osa kohdepaikannuksessa ovat droonit. Venäjä käyttää paikannuksessa lähinnä kahta droonityyppiä: Orlan-10 (Орлан-10) ja Eleron-3 (Элерон-3). Ainakin Eleron välittää myös laskentakoordinaatteja, Orlan-10:stä ei minulla ole tietoa. Venäjä on käyttänyt Eleron-drooneja etenkin 2S4 Tjulpan-kranaatinheittimien maalipaikannustoiminnan yhteydessä. Droonit ovat tuoneet tehoa vanhoihin neuvostotykkeihin.

****

Toisin kuin panssarivaunuja (US-blogi 12.6.2022), sen sijaan tykkejä Venäjällä riittää.

Venäjän on lähettänyt Itä-Ukrainan taistelualueille runsaasti taistelukalustoa. Ennen kaikkea tykistön määrää Venäjä on lisännyt merkittävästi, ei niinkään panssarivaunujen. Tykistöllä on parannettu Venäjän asevoimien iskuvoimaa huomioiden rintamien luonne sodan tässä aiheessa. Panssarivaunuissa Venäjä on joutunut tukeutumaan vanhimpiin T-62-sarjan vaunuihin nyt myös jo Itä-Ukrainassa (Telegram informnapalm 18.6.2022). Tuon em. linkin video on Popasnan (Попасна) pohjoispuolelta Vrubivkan (Врубівка) kylästä.

Askel askeleelta venäläiset joukot valtaavat tykistöpommituksien pohjalta alueita Itä-Ukrainassa ja puristavat siten Ukrainan puolustusvoimia kauemmaksi. Eteneminen on kuitenkin hidasta, kun etenemisalueella on tuhottava lähes kaikki. Venäjän rajussa tykistötulessa kaupungit ja kylät on muuttuneet raunioiksi. Venäläiset käyttävät tykistöoperaatioissa из глубокого тыла -termiä, mikä on suomennettuna syvältä takaa.

Käydään armotonta kulutussotaa. Kummalla on enemmän tykistöä ja tykistöammuksia, kummalla on enemmän ohjuksia, kummalla on enemmän sotilaita lisättäväksi rintamalle kuolemaan, se voittaa. Ukrainan olisi kyettävä muuttaa sodan luonnetta pois kulutussodasta. Rintamasyvyyttä pitäisi kasvattaa koko miehitysalueelle. Täsmäiskuja strategisesti merkittäviin kohteisiin koko miehitysaluesyvyydeltä.

Venäjä on ryhmittänyt ja keskittänyt joukkonsa Itä-Ukrainaan Toisen maailmansodan taisteluita muistuttavaan laajamittaiseen tykistötaisteluun. Pommitukset ovat olleet hellittämättömiä 24/7-periaatteella.

Kyse Venäjälle on Luhanskin alueen (Луганская область) valtaamista. Donetskin alue (Донецька область) on jo pitkälti vallattu samoin minimitavoitteet Mustameren rannalla Hersonin alueen (Херсонська область) ja Zaporizhzhian alueen (Запорізька область) tultua suurin piirtein jo vallatuiksi. Venäjä voi tuon jälkeen sanoa tavoitteet saavutetuiksi. Käsittelin Venäjä noita tämän vaiheen sotatavoitteita kirjoituksessa otsikolla Venäjän sotajoukkojen loppuminen ja liikekannallepano (US-blogi 2.5.2022). Nuo tavoitteet olivat selviä jo siis toukokuun alussa, kun tykistösodankäyntivaihe oli jo alkanut edellisessä kuussa.

Lännessä ei kuitenkaan pidä missään nimessä olla niin typeriä, että noiden alueiden valloituksiin Venäjän käymä sota loppuisi. Ei todellakaan lopu. Venäjä on  tavoitteittensa suhteen pitkämielinen.

Venäjä vetäisi vain hieman henkeä ja kokoaisi joukkonsa, jonka jälkeen jatkettaisiin Odessaa seudulle niin, että maayhteys Moldovan Transnistriaan syntyisi ja Ukraina olisi eristetty Mustastamerestä. Joukkojen ja sotavoiman kokoaminen voi kestää Venäjällä vuosiakin. Venäjällä ei ole kiirettä. Venäjä jatkohyökkää, kun se katsoo olevan siihen valmis. Sota on kestänyt jo vuodesta 2014 eikä Venäjää haittaa toisenkin vuosikymmenen kestävä sota.

Lännessä ei pidä missään tuudittua sodan loppumiseen, vaikka Venäjä ilmoittaisi tavoitteet saavutetuiksi. Sota jatkuu niin kauan, kunnes kaikki venäläiset on ajettu Ukrainan maaperältä. Sota loppuu vasta silloin, kun yksikään venäläissotilas ei ole Ukrainan maaperällä ja kun Ukraina kykenee puolustamaan aluettaan vastaavalla suhteellisella volyymilla kuin esimerkiksi kohtuullisen hyvin varustettu Suomi.

Todennäköisesti joka tapauksessa länsimaat ja Nato joutuvat takaamaan Ukrainan tulevaisuuden siltä, ettei Venäjä taas hyökkäisi ja tuhoasi taas kertaalleen kaiken. Sota ei virallisesti lopu ilman turvatakuita Ukrainalle, taistelut toki voivat loppua. Kyse on siitä, ettei Ukraina voi luottaa Venäjään, etteikö sama voisi tapahtua uudelleen, kun maa on jälleenrakennettu.

Tuo kaikki on nyt kirkkaana muistettava mielessä.

****

Yhdysvaltojen mukaan Venäjällä on tällä hetkellä noin 110 pataljoonan taktista ryhmää (battalion tactical group, BTG) Ukrainassa. Jokaisella noin 800-900 sotilaan ryhmällä voi olla kuudesta kahdeksaan tykistöasetta, kuten edellä lueteltuja haupitseja tai raketinheittimiä. Tuostakin voi jo myös hieman laskea Venäjän tämänhetkisiä tykistömäärää Ukrainassa. Venäjä on keskittänyt suurimman osan käytössään olevista taktista ryhmistä Ukrainan itäosiin tavoitteena vallata Luhanskin alue.

Ukrainan armeijalta on käymässä vähiin neuvostoaikaisten tykkien 152 mm:n kaliiberin ammukset. Vaikka noita tykkejä Ukrainassa sinänsä vielä riittää, ammukset voivat loppua hyvinkin nopeasti. Venäjä tietää tämän ja pyrkii kuluttamaan Ukrainan ammusvarastoja niin rintamasodankäynnillä kuin tuhoamalla ammusvarastoja.

Maailman suurimat 152 mm:n ammusten valmistajat ja toimittajat ovat Venäjä ja Kiina.

Jo aikaisemin kerrotusti Yhdysvallat on käynyt kirjaimellisesti läpi koko maailman etsiessään Neuvostoliiton vanhojen standardien mukaisia ​​ammuksia luovuttaakseen ne Ukrainaan. Nyt on loppumassa paikat, joista Yhdysvaltojen kautta Ukrainaan voisiin myydä tällaisia 1​​52 mm:n ammuksia. Ukrainan 152 mm:n ammusten varastoja ei siis voida oikein täydentää.

Ukrainassa ei myöskään ole suuria varastoja Naton 155 mm:n tykistöammuksille, jos niiden määräksi arvioidaan vaikkapa 300 000 ammusta, minkä venäläiset arviot pitävät sisällään. Kun Venäjä aloitti hyökkäykset Ukrainan liikenneinfrastruktuuriin, on syntynyt ongelmia riittävän volyymin omaavan aseavun saamisesta taistelukentille. Ukraina on joutunut hajauttamaan aseapukuljetuksia pieniin eriin eri kuljetusreiteille estääkseen Venäjän aseapuun kohdistamat iskut. Sama koskee aseapuvarastoja.

Länsimainen sotilasapu ja myös ammukset toimitetaan Ukrainaan Puolasta junilla ja etulinjaan rekoilla hajautettuna. Venäjä pyrkii estämään nämä kuljetusreitit Itä-Ukrainaan. Lisäksi lähempänä Itä-Ukrainan etulinjoja Venäjän intensiivinen pommituskampanja painaa voimakkaasti Itä-Ukrainan syöttölinjoja, mikä vaikeuttaa etulinjan sotilaiden saada länsimaisia ​​aseita nopeasti.

Kun aseavusta on päätös, siitä kuluu pitkä aika, kunnes apu on eturintamalla. Liian pitkä aika. Lännellä on siis samanlaisia huollon logistiikkaongelmia kuin mitä Venäjälläkin on ollut.

Pitkät kilometrimatkat ovat oleellisin osa tuota logistiikkaongelmaa. Kaikki päätökset on siis tehtävä pitkän aikaa ennakkoon ja toimitusten aikaviive on huomioitava entistä tarkemmin.

Kaikki edellä kirjoitettu lisää eturintaman vaikeutta pysyä sodan vauhdissa, vaikka Venäjä eteneekin hitaasti. Hintana on Ukrainan suuret sotatappiot. Ennen kaikkea miehistötappiot.

Kun ja jos Ukrainalta loppuvat 152 mm:n neuvostomalliset tykistöammukset, lännen on toimitettava se tykistö länsitykkeinä, mitä Ukrainalla on vielä omasta takaa, mutta johon sillä ei ole ammuksia. Tuo vaihtoehto on jo nyt käytävä läpi hyvissä ajoin.

****

Kaiken lisäksi Yhdysvallat on ollut kaikesta huolimatta hidas luovuttamaan tarvittavaa raskasta pitkäkantoista tykistöä. Eurooppa on ollut vielä hitaampi.

Все наши решения были приняты с опозданием. Администрация преувеличивает опасения, что все, что мы делаем, может спровоцировать русских. Им не нужны провокации. Они нападают и без провокаций. Мы потеряли недели, когда [ракетные системы] могли быть доставлены.” (Радио Свободная Европа/Радио Свобода 2.6.2022).

Vapaasti suomennettuna:

Kaikki päätöksemme tehtiin myöhässä. [Yhdysvaltojen] hallinto liioittelee pelkoja siitä, että kaikki mitä teemme, saattaa provosoida venäläisiä. He eivät tarvitse provokaatioita. He hyökkäävät ilman provokaatiota. Menetimme viikkoja, jolloin [ohjusjärjestelmät] voitiin toimittaa.”

Noin totesi Radio Free Europe/Radio Liberty -kanavalla yhdysvaltaiskenraali Ben Hodges, joka toimi Yhdysvaltain armeijan Euroopan komentajana vuosina 2014-2017.

Hodges ajatukset olivat oikeita myös Foreign Policy -lehden haastattelussa.

What the Ukrainians need most is long-range artillery and rockets and endless ammunition to counter Russia because that’s what Russia has so much of and that’s what’s causing all the damage now. Unless we can help Ukraine destroy or at least disrupt all of this artillery and rockets pounding away at Ukrainian positions, then it simply becomes a matter of math.” (FP 15.6.2022).

Vapaasti suomennettuna:

Ukrainalaiset tarvitsevat eniten pitkän kantaman tykistöä ja raketteja sekä loputtomasti ammuksia Venäjää vastaan, koska niitä Venäjällä on niin paljon aiheuttaen nyt kaiken vahingon. Ellemme voi auttaa Ukrainaa tuhoamaan sitä tykistöä ja niitä raketteja tai ainakin häiritsemään tuon tykistön ja noiden rakettien toimintaa, jotka rusikoivat Ukrainan asemia, siitä tulee yksinkertaisesti vain matematiikkaa.

Tosiaankin tämä on puhdasta matematiikkaa.

Venäläiset sotilasasiantuntijat ovat puolestaan kilvan todenneet, että länsimaissa valmistettujen pitkän kantaman aseiden tarjonta Ukrainaan on edelleen niin vähäistä, ettei sillä ole merkitystä Venäjän määräämään sodan kulkuun Luhanskin rintamalla.

Volyymi ei siis ole riittävä. Ensimmäiseksi tarvitaan volyymia ja nopeutta. Toiseksi tarvitaan volyymia ja nopeutta. Kolmanneksi tarvitaan volyymia ja nopeutta.

****

Neuvostoliiton armeijan moottoroitujen kivääri- ja panssarivaunuosastojen tykistörykmentit ottivat vuonna 1989 käyttöön 152 mm:n itsevetävän em. 2S3 Msta-S -telatykin, jonka kantama on yli 24 kilometriä. Vuonna 1989 Msta-S-telatykki vastasi vielä tuolloin kantamaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan suunnilleen Naton vastaavaa tykistöä.

1990-luvun alussa Naton jäsenmaat hyväksyivät yhteisen ballistisia ammuksia koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (Joint Ballistic Memorandum of Understanding, JBMOU), jossa määriteltiin uusi standardi 155 mm:n haupitseille ja vahvistettiin miina- eli painekranaattien kantama 30 kilometriin ja rakettiavusteisten ammusten kantama 40 kilometriin.

Yllä oleva JBMOU-linkki johtaa 18.12.2009 voimaan tulleeseen asiakirjaan. 1990-luvun alun asiakirja ei löydy netin kautta. Esimerkiksi saksalainen Rheinmetall W & M GmbH suunnitteli kuitenkin Naton uuden ballistisia ammuksia koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisia tykkiputkia jo 1990-luvulla. Ensimmäisen Saksan armeijan tykkiputkitilauksen uudenmalliset putket Rheinmetall toimitti vuoden 1998 puolivälissä. Tuo tilaus käsitti 185 tykkiputkea. JBMOU-asiakirjan mukainen tykkiputki oli nimeltään 155mm/L55 (Army-Guide 155mm/L55).

Venäläisten tykistöjen pysymiseksi Nato-maiden tykistöjen tasalla Venäjä aloitti uuden 2S19:n (САУ 2С19) muunnelman kehittäminen nimellä 2S33 Msta-SM (2С33 «Мста-СМ») vuodesta 1999. Joissakin lähteissä tuo telatykki tunnetaan indeksillä 2S19M (2С19М). Msta-SM:n tulinopeudeksi oli saatu yli 10 laukausta minuutissa latausmekanismin modernisaation ansiosta.

Nimikoodeissa M tarkoittaa yleensä modernisaatiota (модернизация).

Neuvostoliitolle syntyi siis 1980-luvun loppupuolella uusi tarve kehittää uusi ase, joka olisi ominaisuuksiltaan vähintään yhtä hyvä tai parempi kuin Nato-maiden vastaavat haupitsit. Msta-SM:n 2S33-modernisaatiomalli ei osoittautunut lopulta riittäväksi oikeaksi ratkaisuksi, vaan Venäjä aloitti täyden uuden haupitsimallin kehitystyön.

Virallisesti työ itsevetävän uuden aseen luomiseksi Venäjä aloitti vuonna 2006. Kyse oli haupitsista nimeltään 2S35 Koalitsija-SV (2С35 «Коалиция-СВ»).

Vuoteen 2013 mennessä Uralin liikennetekniikan tehdas (Уральский завод транспортного машиностроения) oli valmistanut kaksi ensimmäistä prototyyppiä itsevetävästä Koalitsija-SV-telatykistä. Vuonna 2014 otettiin käyttöön kymmenen 2S35-yksikön sarja, jotka osallistuivat myös voiton päivän paraatiin Punaisella torilla 9.5.2014 (Yle 9.5.2014).

Koalitsija-SV on 152 mm:n tykistöjärjestelmä, joka alusta perustuu T-90-panssarivaunuun. Tykin suurin kantama on venäläisten mukaan jopa 80 kilometriä, enimmäisammuskuorma jopa 70 ammusta ja tulinopeus jopa 16 ammusta minuutissa. Läntiset tykistöjärjestelmät eivät kykenisi vastaavaan nopeuteen.

Koalitsija-SV:llä on epätavallisen pitkä piippu. Suunnilleen sama ”profiili” suuremmassa mittakaavassa oli saksalaisessa Dora-nimisessä supertykissä (80 cm K(E) Eisenbahngeschütz ”Dora”), jota Hitlerin Saksa käytti Toisessa maailmansodassa.

****

Venäjän uusien asejärjestelmien kehittäminen on ollut kuitenkin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen yhtä tervanjuontia. Valmista ei tule millään. Venäjä ei kykene luomaan uutta sotilasteknologiaa ilman läntisiä osakomponentteja. Kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessa T-14 Armata -panssarivaunun (Т-14 «Армата») kehitystyöhön liittyvistä ongelmista (US-blogi 12.6.2022).

Koalitsija-SV-telatykki ei tee poikkeusta. Izvestija uutisoi viime joulukuussa, että telatykin valtion testit (госиспытание) alkavat ensi vuonna ja testit pitäisi saada päätökseen syyskuun lopussa 2022 (Известия 6.12.2022). Lupa Koalitsija-SV-telatykkien käyttöön tulisi tämän vuoden lopussa.

Kehityshanke alkoi siis jo vuonna 2006 ja nyt eletään vuotta 2022.

Venäjän puolustusministeriö ja tykkitoimittaja Uraltransmaš (ОАО «Уралтрансмаш») allekirjoittivat uusien telatykkien toimittamisesta elokuussa 2017. Uraltransmaš on Uralvagonzavodin, lyhenteenä UVZ (УралВагонЗавод, УВЗ) tytäryhtiö. Uralvagonzavod on Venäjän ainoa panssarivaunutoimittaja. Sopimuksen mukaan valtion kokeiden olisi pitänyt valmistua jo vuonna 2019. Mukana hankkeessa on myös Keskustutkimuslaitos Burevestnik (ЦНИИ «Буревестник»), jolla on suunnittelijan rooli.

On tiedossa, että kymmenen Koalitsija-SV-telatykin esituotantoerä testattiin Läntisen sotilaspiirin 1. panssariarmeijassa (1-я гвардейская танковая армия, в/ч 73621) osana kokeellista sotilasoperaatiota. Ei kuitenkaan tiedetä missä ja milloin. Testaus lienee tapahtunut 1. panssariarmeijan 2. kaartin moottorikivääridivisioonan (2-я гвардейская Таманская мотострелковая дивизия, в/ч 23626) jossakin tykistörykmentissä.

Ukrainalaisen Defence Express -sivuston mukaan avoimiin lähteisiin viitaten Venäjän armeijalla olisi toistaiseksi käytössään jopa 24 Koalitsija-SV2-telatykkiyksikköä, joista 18 olisi määrä sijoittaa em. 2. kaartin moottorikivääridivisioonan käyttöön (Defense Express 10.1.2022). Sama on ollut aikaisemmin uutisena myös Venäjällä (Красная Весна 5.1.2021, Минобороны России 5.1.2021).

Venäjään liittyen noihin tietoihin uuden aseen valmistumisprosessista on syytä suhtautua varauksella ennen kuin vedenpitäviä varmistuksia tapahtuneesta saadaan esimerkiksi rintamavalokuvista.

****

Läntiset sotilasasiantuntijat uskovat, että venäläisen tykistötulen korkea osumatarkkuus saattaa viitata siihen, että uusimmat 2S35 Koalitsija-SV2 -tykistöjärjestelmät olisi tuotu Itä-Ukrainan rintamalle.

Venäjän asevoimissa kaikki uusimmat aseet sijoitetaan ensin Eteläisen ja Läntisen sotilaspiirin alueelle, joilla on yhteinen raja Nato-maiden tai Natoon pyrkivien maiden kanssa. Muualle riittää vanhempikin kalusto.

Kysymys kuuluukin, käyttääkö Venäjä virallisesti vielä testausvaiheessa olevaa uutta tykistöasejärjestelmää Ukrainassa?

Izvestija-sanomalehti uutisoi tammikuun lopulla vähän ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, että koetestit on saatu päätökseen ja että Venäjä ottaa Eteläisen sotilaspiirin alueella Koalitsija-SV2-telatykit käyttöön (Известия 19.1.2022). Uusia telatykkejä olisi siirretty Ukrainan rajalle.

Uutuushaupitsit tulisivat vuonna 2017 Eteläisen sotilaspiirin alueelle perustetun 8. yhteisarmeijan käyttöön (8-я гвардейская общевойсковая армия, в/ч 61877). Nuo haupitsit olisi tarkoitus toimittaa Venäjällä tykistöprikaateille (артиллерийская бригада).

Uutistoimisto Tass puolestaan uutisoi tammikuussa, että Koalitsija-SV2-telatykkejä tulisi Läntisen sotilaspiirin panssarivaunuarmeijan divisioonalle vuonna 2022 (Тасс 8.1.2022). Kyse olisi em. 1. panssariarmeijasta, mutta ei ehkä 2. kaartin moottorikivääridivisioonasta sen sijainnin perusteella.

Mitään esimerkiksi kuvallista varmistusta Koalitsija-SV2 -haupitsien siirroista ei kuitenkaan ole. Pitkän kantaman tykistön sijoittamisen Ukrainan rajalle liittyvä ainoa video tai paremminkin YouTube-videoon liittyvä tili on poistettu (Срочно: На границу с Украиной перебрасывается дальнобойная российская артиллерия).

Kuvia odotellessa.

Summa summarum:

Lännen ei pidä toimittaa Ukrainaan vain Venäjän tasoista tykistöä, vaan kehittyneenpää – siis tarkempaa ja pitkäkantoisempaa – kuin mitä Venäjän tykistö on. Tuota älytykistöä lännestä kyllä löytyy. Ukrainan olisi pidettävä tuo tykistö kaukana etulinjasta, millä varmistettaisiin sen säilyvyyttä Venäjän vastaiskuissa. Tarkka maaliin kohdepaikannus on kaiken perusta. Ukrainan on keskityttävä täsmäiskuihin. Iskuihin, joilla on suuri vaikuttavuus koko miehitysalueen syvyydellä.

+16

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu