Venäjän kansantalouden huippuylijäämien rahoittaja on EU – Ja Venäjän kansa marssii samalla kaduilla kurjaa asemaansa

44°25’09.4″N 38°12’19.0″E

Venäjä (Россия), Krasnodarin aluepiiri (Краснодарский край), Gelendžikin kaupunki (Геленджик), Idokopasin niemi (мыс Идокопас).

Tarkempaa kirjepostiosoitetta ei ole osoitettu.

Hinta euroina on luku, jossa on numeron jälkeen yhdeksän nollaa.

Mikä tuo oikein on? 17 691 neliömetriä 67,9 hehtaarin tontilla. Suunnittelijana italialainen arkkitehti Lanfranco Cirillo.

Italialainen Lanfranco Cirillo onkin suunnitellut toimistoja ja koteja jo 43 venäläiselle miljardööreille. Oikea hovisuunnittelija venäläisille oligarkeille siis.

Se on, mistä on kirjoitettu ja puhuttu pian kahden viikon päivät.

Se on Дворец для Путина Aleksei Navalnyin nimeämänä. Putinin palatsi siis, joka sijaitsee Putinin ja Venäjän valloittaman Krimin niemimaan kupeessa.

Rakennuskompleksi on massiivinen. Kannattaa käydä sitä ja sen kuvia tarkastelemassa Navalnyin Korruption vastaisen säätiön  (Фонд борьбы с коррупцией, ФБК) selvityksestä, joka löytyy täältä. Konekäännökselläkin venäjää taitamattomalle asiat selviävät hyvin.

****

Tämä kirjoitus käsittelee Venäjän kansantalouden huipputason tunnuslukuja, joiden luojana toimii Euroopan unioni ja sen jäsenmaat. Samaan aikaan kun EU ammentaa Venäjälle satumaisia omaisuuksia, Venäjän kansa kärvistelee maansa niukkenevassa taloudessa ja mellakoi kurjaa asemaansa kaduilla.

Miljardiluokan suurkorruptio Venäjällä jyllää. EU:sta peräisin olevat satumaiset kauppapääomat päätyvät vääriin käsiin – eikä Venäjän kansalle.

Miten tässä näin pääsi käymään?

Miksi EU ruokkii ja pitää yllä Venäjän autoritääristä harvainvaltajärjestelmää? Harvainvaltajärjestelmää, joka on verrattavissa Venäjän tsaarinaikaan. Tuon harvainvaltajärjestelmän kaiken suurin rahoittaja on EU energiaostoillaan Venäjältä.

Venäjällä Putin rakentaa nyt itselleen vastaavaa linnaa kuten tsaari Pietari I rakensi häikäisevän Pietarhovin palatsi- ja puistoalueen Pietarin kupeeseen. Arkkitehtina rankalainen Jean-Baptiste Leblon.

Venäjällä Putin rakentaa nyt itselleen vastaavaa linnaa kuten tsaarikeisarinna Elisabet rakensi Eremitaašin häikäisevän Talvipalatsin italialaissyntyisen arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrellin piirtämänä.

Läntisen Euroopan maat kelpaavat ainakin siis rahoittamaan ja suunnittelemaan noita venäläisen harvainvallan mahtihankkeita.

On ihan pakko kysyä, toimimmekohan me nyt EU-maina ja EU-kansalaisina ihan oikein Venäjän kansaa kohtaan?

Taidamme toimia nyt ihan vastaavasti kuin mitä tsaarin-Venäjän aikaan toimimme. Pidämme EU:ssa yllä Venäjän harvainvallan etua, emme Venäjän kansan etua.

Käykö Venäjälle aikanaan niin kuin tsaarinvallallekin ja Neuvostoliitolle kävi? Kansan mitta tulee jossakin vaiheessa täyteen taas kerran harvainvallalle. Nyt kolmannen kerran reilussa vuosisadassa.

****

Venäjällä on ollut kaksi rahastoa, joihin se on kerännyt 1. helmikuuta 2008 alkaen korkeasta raakaöljyn ja maakaasun hinnasta syntyneitä varoja. Nuo rahastot ovat reservirahasto (Резервный фонд) ja kansallinen hyvinvointirahasto (Фонд национального благосостояния). Sitä ennen Venäjä keräsi varoja vakausrahastoon (Стабилизационный фонд) vuodesta 2004. Reservirahasto yhdistettiin kansalliseen hyvinvointirahastoon 1.1.2018, kun se varat oli käytetty loppuun.

Olen käsitellyt noita rahastoja useassa kirjoituksesta vuodesta 2015 alkaen. Jäljellä olevan kansallinen hyvinvointirahaston varojen muodostumisperiaatteesta kirjoitin blogissa otsikolla ”Koronakriisi ja vielä päälle öljyn hinnan romahdus – Selviääkö Venäjäkään?” (US-blogi 6.4.2020) enkä käsittele tässä yhteydessä sitä enää. Kyse on kuitenkin varallisuudesta, jonka lähteitä ovat korkeat hiilivetyenergiahinnat ja EU Venäjän suurimpana hiilivetyenergian ostajana.

Käsittelin tuossa edellä mainitussa kirjoituksessa, miksi rahaston varat ovat kasvaneet viimeaikoina hyppäyksittäin kahdella valtavalla hyppäyksellä. 1.7.2019-1.8.2019 hyppäys oli yhteensä 64,48 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD) ja hyppäys 1.3.2020-1.4.2020 oli yhteensä 42,07 USD.

Kahdella hyppäyksellä siis yli 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Rahojen alkuperä on pääosin EU ja muut venäläisiä hiilivetyjä ostavat länsimaat. Sata miljardia dollaria on suuri summa Venäjällekin varsinkin rahastoituna.

****

Venäjän kansallinen hyvinvointirahaston varoja julkaisee Venäjän valtiovarainministeriö (Министерство финансов Российской Федерации) kuukausittain sivuillaan (esim. ФНБ 1.1.2021).

Valtiovarainministeriö on laskenut, että sillä oli 1.1.2021 reservirahastossa varallisuus, jonka arvo vastasi 11,7 prosenttia Venäjän bruttokansantuotteesta. Rahaston varat olivat arvoltaan Yhdysvaltain dollareina 183,36 miljardia dollaria tai Venäjän ruplina 13 545,66 miljardia ruplaa. Siis 13,5 biljoonaa ruplaa, kun yksi biljoona on tuhat miljardia.

Suomen kansantalouteen verrattuna Suomella tulisi olla vastaavilla periaatteilla noin 28 miljardin euron vararahasto tasoittamaan huonoja aikoja. No, vuonna 2019 Suomen valtionvelka oli 106,368 miljardia euroa tarkalleen. Viime vuoden lukuja ei halua nähdä kukaan.

****

Venäjän valtiontalous on rahoitusasemaltaan huippukunnossa. Vuonna 2019 menot olivat 18 220,23 miljardia ruplaa ja tulot 20 187,84 miljardia ruplaa. Kaasu- ja öljytulot budjetissa olivat noin 7 924 miljardia ruplaa ja muut tulot 12 263 miljardia ruplaa.

Venäjän valtionbudjetin suurin yksittäinen rahoittaja on EU unionimaiden maksamilla kaasu- ja öljytuloilla.

Vastaavaan vain harva – jos edes harvakaan – länsimaa pystyy valtion budjeteissa. Siis ylijäämään.

Venäjän kansantalouden tunnuslukuja voi käydä tarkastelemassa mm. Venäjän keskuspankin (Центральный банк Российской Федерации, Банк России) sivuilta.

Keskuspankin sivuilta löytyy kansantalouden tilastoja (Макроэкономическая финансовая статистика), mutta Excel-lukumäärätilastojen löytäminen vie hieman aikaa.

Esimerkiksi kansantalouden taseita kolmen vuosineljänneksen osalta 2020 löytyy täältä ja vuoden 2019 vastaavat taseluvut löytyvät täältä (maksutase/vaihtotase, платежный баланс/счет текущих операций). Vuoden 2019 kauppatase (торговый баланс/внешняя торговля) löytyy puolestaan esimerkiksi täältä. Tiedot ovat selkeitä Excel-tiedostoja.

Venäjän taseet ovat kunnossa ja Venäjä sopeutuu hiilivetyjen hintamuutoksiin nopeasti niin, että taseet ovat lähtökohtaisesti plussalla. Venäjä ei velkaannu ulos huonoinakaan aikoina.

Putin on pitänyt tuosta huolta. Se on politiikan yksi ydin. Putin muistaa, mitä merkitsi, kun Neuvostoliitto joutui viimeisinä päivinään lännen armoille länsivelkojensa vuoksi. Putinin ulkopolitiikan – tai paremminkin ulkopoliittisen energiapolitiikan – yksi keskeinen päämäärä on saada Euroopan unioni riippuvaiseksi venäläisenergiasta.

Potut pottuina Neuvostoliiton lopun ajoista siis. EU:lle tuon Putinin haluaman Venäjä-riippuvuussuhteen muodostuminen on sopinut.

Tarkastellaan esimerkkinä vuoden 2019 kauppatasetta (Платежный баланс Российской Федерации за 2019 год по месяцам).

Venäjän tuonti oli 165,3 miljardia USD ja vienti 419,9 miljardia USD, ylijäämä huikea 254,6 miljardia USD. Vaihtotaseen ylijäämä (счет текущих операций) oli puolestaan 64,8 miljardia dollaria. Vuonna 2018 vaihtotase oli ylijäämäinen noin 115 miljardia dollaria ja vuosina 2016 ja 2017 ylijäämät olivat noin 25 ja 33 miljardia dollaria. Tase seilaa hiilivetyjen hinnan ja tulojen mukaan, mutta on lähtökohtaisesti aina ylijäämäinen myös huonompina aikoina.

Mistä tuo vuoden 2019 ulkomaan kaupan ylijäämä ja Venäjän vienti koostuu?

Se koostuu raakaöljyn (122,2 miljardia USD), öljytuotteiden (66,9 miljardia USD), maakaasun (41,8 miljardia USD) ja nesteytetyn maakaasun (7,9 miljardia USD) viennistä. Muun viennin arvo oli 181,0 miljardia USD. Hiilivetytuotteiden osuus viennistä on 238,8 miljardia USD eli 58,9 prosenttia kokonaisviennistä (Оценка платежного баланса Российской Федерации за 2020 год).

Tuo ylijäämän ensisijainen rahoittaja on EU energiaostoillaan ja alijäämäisellä kauppavaihdolla, josta lisää myöhemmin.

****

Venäjän energiaministeriön sivuilta (Министерство энергетики, Минэнерго России) löytyy hyviä tilastoja hiilivetyjen vientimääristä vuodesta 2013 lähtien lukuun ottamatta maakaasua, jossa tilasto loppuu vuoden 2016 alkuun (статистика 2013– ). Sen sijaan hyvä maakaasuvientitilasto vuodesta 2000 alkaen löytyy keskuspankin sivuilta (Экспорт Российской Федерации природного газа 2000 г.–III квартал 2020 г.).

Kun vuonna 2000 Venäjän kaasuviestitulot olivat 193,9 miljardilla kuutiometrillä 16 644,1 miljoonaa USD (16,6 miljardia USD), vuonna 2018 kaasutulot 223,0 miljardilla kuutiometrillä olivat 49 752,9 miljoonaa USD (49,8 miljardia USD). Venäjä vie kaasua ulos tällä hetkellä noin 220 miljardia kuutiometriä.

IVY-maihin (Azerbaidžan, Armenia, Valko-Venäjä, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Venäjä, Tadžikistan ja Uzbekistan) vuodesta 2000 vuoteen 2019 maakaasun vientimäärä on laskenut 59,9 miljardista kuutiosta 38,2 miljardiin kuutioon ja muihin maihin (lähinnä länsimaat ja Kiina) vientimäärä on kasvanut 134,0 miljardista kuutiosta 182,4 miljardiin kuutioon.

Kun siis IVY-maat ovat vähentäneet riippuvuutta venäläiskaasusta, ovat länsimaat lisänneet venäläiskaasun kulutusta. Ylivoimaisesti suurin lisääjä ovat olleet EU-maat.

Vuonna 2020 kolmen neljänneksien aikana Venäjä vei ulos muihin kuin IVY-maihin 116,3 miljardia kuutiometriä, joten viime vuoden 2019 kokonaismäärät tippuvat 182,4 miljardista kuutiosta alle 160 miljardiin kuutioon – kiitos mm. koronan. Tuo pudotus on kuitenkin vain väliaikainen eikä merkitsevä.

****

Hyvä raakaöljyvientitilasto vuodesta 2000 alkaen löytyy niin ikään keskuspankin sivuilta (Экспорт Российской Федерации сырой нефти 2000 г.–III квартал 2020 г.).

Kun vuonna 2000 Venäjän raakaöljyvientitulot olivat 144,4 miljoonalla tonnilla 25 271,9 miljoonaa USD (12,2 miljardia USD), vuonna 2019 raakaöljyvientitulot 269,2 miljoonalla tonnilla olivat 122 228,6 miljoonaa USD (122,2 miljardia USD). IVY-maihin vuodesta 2000 vuoteen 2019 vientimäärä on kasvanut vain 16,9 miljoonasta tonnista 18,3 miljardiin tonniin ja muihin maihin (lähinnä länsimaat ja Kiina) vientimäärä on kasvanut 127,5 miljoonasta tonnista 250,8 miljoonaan tonniin.

Muista kuin IVY-maista vuonna 2019 Venäjän raakaöljytuontitulot olivat 115 541,3 miljoonaa USD eli reilut 115 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Vuonna 2019 Venäjän maakaasu- ja raakaöljytulot muista kuin IVY-maista olivat siis yhteensä 150,1 miljardia dollaria (34 550,8 + 115 541,3 miljoonaa USD).

Tuo on sen summan pääosa, jolla länsimaat ja länsimaista pääosin EU rahoittavat venäläistä harvainvaltaa ostamalla venäläistä maakaasua ja raakaöljyä. 150 miljardia USD vuonna 2019. Eikä tuossa ole vielä kaikki, vaan vain maakaasu ja raakaöljy.

Venäjän bruttokansantuote vuonna 2017 oli 1 705,5 miljardia USD, kun huippuarvo vuonna 2013 oli miljardia 2 288,43 miljardia USD. 150 miljardia USD on siis todella merkittävä summa huomioiden Venäjän kansantalouden koko. Tuo vuodesta 2017 bruttokansantuotteen laskuna näkynyt talouskehitys on saanut nyt Venäjän kansan kaduille, kun maahan virtaava edelleen kasvava länsiraha menee harvainvallalle eikä kansainvallalle.

Jos vertaa em. vientitilastoja aikaisemmin käsiteltyjä kansantalouden tilastoihin, on huomioitava, että kansantalouden tilastoissa on myös IVY-vienti. Siitä johtuu pienet erot. Toisaalta tilaston laadintaperiaatteet myös poikkeavat tilastotyypeittäin, mutta suuruusluokka eri tilastoissa samalle asialle on hyvin lähellä samaa lähteestä riippumatta.

Nesteytetyn maakaasun vientitilastot löytyvät myös keskuspankin sivuilta (Экспорт Российской Федерации сжиженного природного газа 2000 г.–III квартал 2020 г.). Vuonna 2019 Venäjä vei ulos 65,4 miljoonaa kuutiota nesteytettyä maakaasua 7 920,0 miljoonan Yhdysvaltain dollarin (7,9 miljardia USD) arvosta. Keskihinta oli 121,12 USD kuutiolta. Nesteytetty maakaasu on kaikkein nopeimmin kasvava fossiilinen energiamuoto maailmassa. Kasvuprosentit pienistä lähtömääristä lähtien ovat suuria.

Sen sijaan kivihiilen vientitilastoja hiilivetyenergiana – siis fossiilisena energiana – ei löydy.

****

Johtopäätökset kaikesta edellä esitetystä:

Muut kuin IVY-maat – siis länsimaat ja Kiina – pitävät yllä hiilivetyostoillaan autoritääristä Venäjää, jossa länsimaista virtaava mittava rahamäärä päätyy harvainvallan omistukseen kansan kärvistellessä näköalattomuudessa ilman toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Kiinalle tuo Venäjän harvainvallan pönkittäminen ei luonnollisestikaan ole ongelma, mutta EU:lle pitäisi olla, jos EU edustaa jotain läntistä demokratiakäsitystä Yhdysvaltojen tapaan.

EU harrastaa karmeaa Venäjä-politiikkaa Saksan johdolla. Saksa Merkelin johdolla on kaksinaismoraalisuuden huippu.

Näin vielä siis 2020-luvulla.

Onko tuo, mitä me Venäjästä haluamme? Onko Venäjä-politiikkamme jatkuvasti kasvavilla hiilivetyostoilla todella sitä, mitä me haluamme Venäjän kansalle? Tuemme rahallamme venäläistä harvainvaltaa, kun kansa joutuu hakemaan oikeuksiaan kaduilla, kun muu poliittinen toiminta ja järjestäytyminen on täysin kiellettyä.

EU vaatii kauppasopimuksia laatiessaan arvoja sisältävää kaupankäyntiä. Mm. ilmasto- ja ympäristökysymykset sekä työntekijäoikeudet liitetään kauppasopimuksiin. Miksi samat periaatteet eivät koske Venäjää eikä etenkään Venäjän kanssa käytävää energiakauppaa?

Miettikääpä kaikki lukijat tuota EU-maissa toimivien poliitikkojemme kanssa, kun seuraavan kerran näette oheisenlaisia kuvia:

****

Tarkastellaan vielä lopuksi EU:ta tarkemmin erikseen EU:n tilastoista lähtien. Kuinka paljon EU-maat ostavat venäläisinä hiilivetyinä raakaöljyä ja maakaasua.

Kuinka viheliäistä EU:n toiminta on Venäjän suhteen ja kuinka uppiniskainen EU on Yhdysvaltojen suhteen, joka haluaisi EU:lta täysin erilaista Venäjä-politiikkaa energia-asioissa. Yhdysvaloissa Venäjä ja Venäjän demokratiakehitys osataan nähdä oikein, EU:ssa ei osata.

Tilastoja maakaasun Venäjä-tuonnin määristä kyllä löytyy mm. Eurostatin (kotisivut) sivuilta, mutta Venäjälle maksetusta kaasuhinnoista ei. Maksetuissa kaasuhinnoissa pitää tukeutua pääosin venäläistilastoihin.

Kun katsoo ja vertailee eri tilastolähteitä, on syytä olla tarkkana. Esimerkkiisi Gazpromin mukaan vuonna 2019 Venäjän kaasun vienti Eurooppaan oli 199 miljardia kuutiometriä (PJSC Gazprom Annual Report 2019, Gazprom Delivery statistics). Tähän määrään kuuluu kuitenkin EU:n ulkopuolisena mm. Iso-Britannia ja Turkki.

Saksa saa Venäjältä kaasua asevelihintaan IVY-maiden tyyliin, kun muut joutuvat maksamaan enemmän. Kun noudattaa Venäjän haluamaa ja Venäjän etujen mukaista politiikkaa, saa kaasua halvemmalla. Näin Saksankin on myynyt Venäjälle itsenäisyyttään ja siinä samalla myös EU:n itsenäisyyttä.

Eurostatin tilastot ovat hieman vaikeasti löydettäviä, jos ei ole ennen käynyt etsimässä.

Eurostatin mukaan EU:n 27 jäsenmaata (EU-27) toivat vuonna 2019 Venäjältä 166 035,642 miljoonaa kuutiomeriä (166,0 miljardia kuutiometriä), kun vuonna 2010 määrä oli 119 665,000 miljoonaa kuutiomeriä (119,7 miljardia kuutiometriä). Määrä on lisääntynyt 46,371 miljardia kuutiometriä eli lähes 40 prosenttia vuosikymmenessä (Eurostat, Imports of natural gas by partner country, Russia).

Venäjä vei sen omien tilastojen mukaan muualle kuin IVY-maihin maakaasua vuonna 2019 yhteensä 182,4 miljardia kuutiometriä. EU osti siis 91 prosenttia tuosta Venäjän maakaasuviennistä ja Venäjän tilastojen perustella olisi maksanut noin 31,5 miljardia USD, kun Venäjän saama keskihinta on sen omien tilastojen mukaan 189,44 USD/1 000 m³.

Eurostatin lähteiden mukaan 39,3 prosenttia EU: n koko kaasuntuonnista vuonna 2017 tuli Venäjältä. Vuonna 2018 osuus oli kasvanut 40,2 prosenttiin. Vuonna 219 EU toi tarvitsemastaan maakaasusta peräti 44,7 prosenttia Venäjältä (Statista 22.1.2021).

Noilla prosenteilla EU on täysin riippuvainen venäläiskaasusta, koska tuota kaasumäärää EU kykene korvamaan muulla toimittajalla. Se EU:sta suurvaltana, joka on riippuvainen vastavoimana ja jopa vihollisena toimivan suurvallan energiasta – Venäjästä siis.

Raakaöljyä ja öljytuotteita EU-27 toi vuonna 2019 Venäjältä yhteensä 195 640,954 tuhatta tonnia (195,6 miljoonaa tonnia), kun vuonna 2010 määrä oli 228 232,312 (228,2 miljoonaa tonnia). Määrä on pysynyt melko vakiona vuosikymmenen ajan vuoden 2019 Venäjä-tuonnin ollessa vuosikymmenen alhaisin (Eurostat, Imports of oil and petroleum products by partner country, Russia).

Venäjä vei sen omien tilastojen mukaan raakaöljyä vuonna 2019 yhteensä 269,2 miljoonaa tonnia ja IVY-maiden ulkopuolelle 250,8 miljoonaa tonnia. EU osti siis lähes 80 prosenttia tuosta IVY-maiden ulkopuolisesta Venäjän raakaöljyviennistä, tosin tilastot eivät ole aivan vertailukelpoiset, koska EU-tilastoihin kuuluvat myös muut öljytuotteet. Venäjä sai vuonna 2019 IVY-maiden ulkopuolisilta mailta raakaöljyhintana 63,01 USD barrelista (noin 486,37 USD/tonni). Karkeasti tuosta 195,6 miljoonan tonnin tuonnista maksetaan EU-maista noin 95 miljardia Yhdysvaltain dollaria Venäjän tilastojen perusteella.

EU:n ensisijainen ongelma kasvavassa riippuvuudessa on siis venäläinen maakaasu, mutta EU työntää Venäjälle enemmän rahaa raakaöljystä.

****

EU:n ja Venäjän väliset kauppatilastot kertovat sen saman, mitä EU:n ja Venäjän välinen energiakauppa.

Alla oleva kuva kertoo kaupan tasapainoa vuonna 2018. EU-maat veivät Venäjälle tavaraa 85 miljardin euron arvosta ja toivat Venäjältä – pääartikkelina energia siis – 168 miljardin euron arvosta.

EU on pumpannut Venäjälle rahaa urakalla. Kymmenvuotiskaudella kaupan alijäämä oli EU:lle suurin 93 miljardia euroa vuonna 2011 ja pienin 46 miljardia euroa vuonna 2016. Kaikki alijäämä on käytännössä hiilivetyenergiaostoa.

Vuonna 2019 EU-maiden tuonti Venäjältä oli arvoltaan 144 489 miljoonaa euroa (144,5 miljardia euroa) ja vienti 87 779 miljoonaa euroa (87,8 miljardia euroa). Kauppa oli EU:lle 56,7 miljardia euroa alijäämäinen (European Commission, European Union, Trade in goods with Russia 8.5.2020).

Vertailun vuoksi vuonna 2019 EU-maat ostivat kaasua ja raakaöljyä Venäjältä 126,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta, joten tuo kaupan alijäämä syntyy täysin energiaostoista. Kaikki alajäämä on tosiaankin käytännössä hiilivetyenergiaostoa.

Kymmenessä vuodessa kauppa EU:n kauppa Venäjän kanssa on ollut yhteensä huikeat 753,7 miljardia euroa alijäämäinen (Eurostat, Russia-EU – international trade in goods statistics). Vaikka huomioidaan muut tasapainottavat taseet kauppataseen päälle, EU pitää Venäjää ja sen autoritääristä harvainvaltaa taloudellisesti yllä tuolla huikealla kauppataseen alijäämällä. Kaikki tuo 753,7 miljardin euron alajäämä on tosiaankin käytännössä hiilivetyenergiaostoa.

Tuolla EU-rahalla Venäjä on rahoittanut myös sotilaallista varustautumistaan niinä vuosina, kun hiilivetyenergian hinta on ollut korkealla.

EU vie siis huikeita summia rahavaroja Venäjälle ostamalla maakaasua ja raakaöljyä. Aivan käsittämättömiä summia.

Mitä sitten EU saa Venäjältä palkaksi ja vastineeksi:

Ukrainan sotaa, kiristyvää sotilaallista vastakkainasettelua Itämerellä, Mustalla merellä ja Arktisella alueella. Myrkytyksiä Euroopassa ja jatkuvia tietomurtoja. Jatkuvaa huolta, murhetta ja epävarmuutta, ei mitään muuta.

Kaiken pahan alku ja juuri EU:ssa on Saksa, toisena Italia ja kolmantena Ranska. Saksa ja Italia eivät tule toimeen ilman venäläiskaasua. Saksa on tätä nykyä käytännössä yhtä kuin Venäjä. Saksa on yhtä kuin Venäjä, joka tuli esille Nord Stream 2 -kiistassa Yhdysvaltojen kanssa. Venäjä on hoitanut asiansa ja asemansa esimerkillisen hyvin EU:ssa Saksan kautta – siis Venäjän omalta kannalta.

Yrittääkö Saksa tällä harjoittamallaan omintakeisella politiikalla edelleen yhä uudestaan hyvittää niitä suunnattomia menetyksiä, mitä natsi-Saksa Neuvostoliitolle aiheutti Toisen maailmansodan aikana?

****

Tilastot ovat kuitenkin selkeät:

Autoritäärinen ja harvainvaltainen Venäjä elää hiilivetyjen viennistä ja noiden hiilivetyjen suurin ja ratkaisevin ostaja on EU, joka näin toimiessaan pitää yllä autoritäärisen ja harvainvaltaisen Venäjän oligarkkieliittiä, jonka johtohahmo on presidentti Vladimir Putin.

Eikä EU:ta näin toimiessaan yhtään hävetä. On surkuhupaisaa EU-poliitikkojen näennäistuki Venäjän oppositiolle ja sen nimekkäimpänä edustajana Aleksei Navalnyille, kun samalla pidetään yllä autoritääristä harvainvaltaa ostamalla vuosittain maakaasua ja raakaöljyä 126,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta (v. 2019) ja saattamalla itsensä Venäjän tiukkiin vaikutuspihteihin.

Tuon summan pääosa ei mene kansalle vaan venäläiselle oligarkkieliitille, jonka johtohahmo rakentelee sitten miljardipalatsia Mustanmeren rannalle.

Kun saksalainen lämmittää taloaan venäläisellä maakaasulla, rahoittaa hän samalla Putinin ökypalatsia. Kun suomalainen ostaa venäläisyhtiön bensiiniä, rahoittaa hän samalla Putinin ökypalatsia.

Venäjän kaasuputkien siirtokapasiteetti Eurooppaan on noin kaksinkertainen verrattuna tällä hetkellä Venäjältä EU:hun vietävän maakaasun määrään.

Gazprom on arvioinut Gazpromin hallituksen varapuheenjohtaja Alexander Medvedevin suulla, että vuoteen 2025 mennessä kaasun vienti Eurooppaan kasvaa vähintään 60 miljardilla kuutiometrillä vuodessa. Vuoteen 2030 mennessä kasvu on jopa 80 miljardia kuutiometriä vuodessa. Tämä johtuu siitä, että Euroopan oma kaasuntuotanto ja kaasuvarat ovat ehtymässä eikä Eurooppa viitsi hankkia uusia kaasutoimittajia sille halvalle kaasulle, jota voidaan pumpata yli 100 miljardin kuution kapasiteetillä Itämeren kautta Saksaan, jos Nord Stream 2 sallitaan otettavaksi käyttöön.

Vuoden 2019 Venäjän maakaasun keskimääräisellä myyntihinnalla (189,44 USD/1 000 m³) 60 miljardia kuutiometriä tarkoittaisi 11,4 miljardin USD lisäsaantoa Venäjälle ja 80 miljardia kuutiometriä tarkoittaisi 15,2 miljardin USD lisäsaantoa Venäjälle.

Venäjä tulee ottamaan siis yhä tiukemman energiaotteen EU:sta alkaneen vuosikymmenen aikana eikä uusia putkilinjoja enää tarvita Nord Stream 2- ja TurkStream-kaasuputkien jälkeen.

On myös muistatettava, että Krim aikanaan osaltaan vallattiin, jotta Venäjä kykenee valvomaan etujaan Mustallamerellä uusien Venäjä-Eurooppa-kaasuputkien edellyttämänä.

****

Lopuksi on syytä myös kysyä, onko länsimaiden harjoittama nykyinen talouspolitiikka järkevämpää kuin Venäjän ja Kiinan harjoittama?

Länsimaat rahoittavat ja ylläpitävät talouttaan luomalla rahaa tyhjästä. Länsimaille ei ole niin väliä, että pysyttäisiin fyysisesti talouden tehokkuudessa Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien vauhdissa uudistamalla oman talouden rakenteellista dynamiikkaa. Talouden uudistamista tuottavuutta ja tehokkuutta parantamalla ei tohdita tehdä. Mieluummin painetaan rahaa tyhjästä ja maataan sängyn pohjalla.

Kiina ja Venäjä kasvattavat puolestaan nyt kauppataseittensa ylijäämällä varallisuutta länsimaista ja pitävät samalla omat taloutensa ylijäämäisenä. Maat eivät velkaannu ulos eivätkä sisään vaan keräävät varantoja maailmalta.

Kuinka sitten käykään, kun maailmantalouden ylin päätösvalta on päätynyt Kiinaan ja länsimaiden feikki taloudenpito luomalla vain keskuspankkirahaa tyhjästä menettää uskottavuutensa?

Vinkki:

Älä kerää nollia pankkitilillesi vaan sijoita fyysiseen ja konkreettisen omaisuuteen, joka pysyy myös  talouden romahtaessa, vaikka se numeerinen arvo muuttuisikin. Osake ei suinkaan ole tällainen omistus ja on niitä muitakin reaaliomistuksia kuin vain kulta.