Venäjän toimet avaruuden militarisoimiseksi, osa 1/3

Kuka hallitsee avaruutta, hallitsee myös maapalloa. Tämä kirjoitus on kolmiosaisen kirjoitussarjan ensimmäinen osa.

“We are concerned by the manner in which Russia tested one of its satellites by launching a projectile with the characteristics of a weapon. Actions of this kind threaten the peaceful use of space and risk causing debris that could pose a threat to satellites and the space systems on which the world depends. We call on Russia to avoid any further such testing. We also urge Russia to continue to work constructively with the UK and other partners to encourage responsible behaviour in space.” (Twitter, Ministry of Defence (UK), Air Vice-Marshal Harvey Smyth).

Vapaasti suomennettuna:

”Olemme huolestuneita tavasta, jolla Venäjä testasi yhtä satelliiteistaan laukaisemalla ammuksen, jolla on aseelle tyypillisiä ominaisuuksia. Tällaiset toimenpiteet uhkaavat avaruuden rauhanomaista käyttöä ja aiheuttavat avaruusromua, joka voi olla uhka satelliiteille ja avaruuteen sijoitetuille järjestelmille, joista maailma on riippuvainen. Vaadimme Venäjää välttämään tällaista testausta. Kehotamme Venäjää myös jatkamaan rakentavaa työskentelyä Iso-Britannian ja muiden kumppaneiden kanssa vastuullisen käytöksen eteenpäin viemiseksi avaruudessa.”

Noin lausui Iso-Britannian puolustusministeriön avaruusjohtaja (Air vice-marshal, AVM) Harvey Smyth puolustusministeriön virallisella Twitter-sivulla (DefenceHQ). Harvey Smyth nimettiin Iso-Britannian ensimmäiseksi avaruusjohtajaksi helmikuun 28. päivänä 2020.

Tuore tapaus siis tuo ensimmäinen Iso-Britannian avaruusjohtaja. Nimitys ja tehtävä kuvaavat sinänsä, että oli viimeinen korkea aika reagoida Venäjän sotilaallisiin avaruustoimiin.

”This event highlights Russia’s hypocritical advocacy of outer space arms control, with which Moscow aims to restrict the capabilities of the United States while clearly having no intention of halting its own counterspace program — both ground-based anti-satellite capabilities and what would appear to be actual in-orbit anti-satellite weaponry.” (United States Space Command 23.7.2020).

Vapaasti suomennettuna:

”Tämä testaus korostaa Venäjän tekopyhyyttä ulkoavaruuden asevalvonnalle ja tällä testauksella Moskova pyrkii rajoittamaan Yhdysvaltojen kykyjä. Venäjä ei selvästikään aio pysäyttää omaa avaruuden militarisointiohjelmaansa – sekä maankamaralla olevaa satelliittien tuhoamiskykyä ja sitä, mikä näyttäisi ilmenevän todellisena kiertoradalla olevana satelliittien tuhoamisaseena.”

Noin lausui puolestaan Yhdysvaltojen kansainvälisestä turvallisuudesta ja asevalvonnasta vastaava apulaisministeri Christopher Ford.

Venäjä oli suorittanut tuon satelliittien tuhoamiseen tähtäävään asekokeen 15.7.2020. Käyn tuo asekokeen tapahtumat hyvin perusteellisesti läpi myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Venäjä on nyt militarisoimassa myös avaruuden tavalla, jota ei ole ennen nähty. Kyse on tuhoamisaseella varustetun satelliitin testauksesta avaruudessa. Avaruus on Venäjälle vain yksi sotilaallinen rintama, jossa se on aloittanut määrätietoiset varustelutoimet jo yli kymmenen vuotta sitten. Avaruudessa prosessin voidaan katsoa alkaneen toden teolla vuonna 2011 ja valmistelujen osalta jo muutamaa vuotta aiemmin.

Samoihin aikoihin siis kuin monet muutkin Venäjän asekehittelyhankkeet, joita olen käsitellyt aikaisemmin näissä blogikirjoituksissani.

Johtavat länsimaat – Yhdysvallat ja Iso-Britannia – ovat aktivoitumassa Venäjän avaruuden militarisointiin vasta nyt. Harvey Smyth nimettiin siis Iso-Britannian ensimmäiseksi avaruusjohtajaksi helmikuun 28. päivänä 2020. Yhdysvallat perusti ulkoavaruudessa sotilasoperaatioista vastaavat avaruusjoukot (United States Space Command, USSPACECOM) vuosi sitten elokuussa päivämäärällä 29.8.2019 (DefenseNews 20.8.2019). Yhdysvaltain sotilaallinen avaruusstrategia julkaistiin 17.6.2020 (Defense Space Strategy Summary).

Tavanomaiseen tapaan EU on ollut tästäkin heinäkuisesta Venäjän sotilaallisesta avaruuskokeesta täysin hiljaa. EU on pihalla avaruuden militarisointikehityksestä kuin lumiukko. EU-maiden yhteistyö pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PESCO) kahden sotilaallisen avaruushankkeen puitteissa (EU Radio Navigation Solution (EURAS) ja European Military Space Surveillance Awareness Network (EU-SSA-N)) on toistaiseksi ollut yhtä tuherrusta. EU:lla ei ole avaruusasioissa mitään kyvykkyyksiä – eikä tule olemaan.

Käsittelen tässä pitkässä kirjoituksessa sekä kahdessa muussa jatko-osakirjoituksessa Venäjän sotilaallista avaruusvalloitusta, joka on nyt edennyt satelliittien aseistamiseen. Venäjän sotilaallinen avaruusvalloitus ei ole vielä päätepisteessä. Lisää tulemme näkemään seuraavan neljän vuoden aikana vuoteen 2024–2025 mennessä.

Nämä kolme kirjoitusta on tarkoitettu Venäjän sotilasasioista todella kiinnostuneille. Heitä on harrastajina muutamia kymmeniä tässä maassa. Muilla ei uuvuttaviin kirjoituksiin riitä mielenkiinto.

Osat 2/3 ja 3/3 julkaisen päivän tai parin kuluttua edellisestä, jos luoja suo.

****

Kun käsitellään Venäjän viime aikaisia toimia militarisoida avaruutta, on syytä ottaa tarkasteluun yksi erityinen tutkimuslaitos ja toimija. Tuo toimija on ollut keskeinen Venäjän sotilaallisten toimien kehittelyssä avaruudessa.

Tuo toimija on Kemian ja mekaniikan tutkimuslaitos (Центральный научно-исследовательский институт химии и механики, ЦНИИХМ) tai pitemmältä vieläkin virallisemmalta nimeltään FGUP D.I. Mendelejevin mukaan nimetty kemian ja mekaniikan tutkimuslaitos (ФГУП Центральный научно-исследовательский институт химии и механики имени Д.И. Менделеева).

Edellä oleva ЦНИИХМ-linkki ei väittämättä avaudu suoraan, mutta sivuille pääsee kopioimalla hyperlinkin osoitteen (http://cniihm.ru/) Googlen hakukenttään. Pääsy ЦНИИХМ-yrityksen sivuille ei paljon lämmitä. ”В данный момент сайт находится на техническом обслуживании.” -teksti (”Sivustoa huolletaan parhaillaan.”) on ollut siitä asti, kun sivuston vapaasti käytettävissä olevasta sisällöstä on paljastettu Venäjälle ja tutkimuslaitokselle arkaluontoista tietoa. Noihin tietoihin tämäkin kirjoitus osaltaan perustuu.

Tuossa nimessä FGUP (ФГУП) on yksi venäläinen organisatorinen ja oikeudellinen yritysmuoto (Федеральное государственное унитарное предприятие).

Käytän kyrillisestä ЦНИИХМ-nimilyhenteestä jatkossa latinalaisilla aakkosilla TSNIIHM-lyhennettä.

****

TSNIIHM sai 23. elokuuta 2010 Venäjän liittovaltion avaruusjärjestön lisenssin nro 1337K (лицензия № 1337K) avaruustekniikan tuotantoa varten.

Jo vuonna 1894 perustetulla ja nykyiseltä nimeltään TSNIIHM:lla on ehkäpä Venäjän ja Neuvostoliiton kunnia-arvoisin historia sotilasteknologian kehittäjänä etenkin räjähteissä ja polttoaineissa.

Katjuša-raketinheittimien eli Stalinin urkujen kantoraketeissa käytetty nitroselluloosapohjainen kiinteä polttoaine oli TSNIIHM:n edeltäjän keksintö.

Vuonna 1960 Neuvostoliitto onnistui pudottamaan korkealla lentäneen Yhdysvaltain U-2-tiedustelulentokoneen S 75 Desha -ilmatorjuntaohjuksella (Комплекс С-75 ”Десна”). Aikaisemmin Neuvostoliitolla ei ollut ilmatorjunnallista kyvykkyyttä korkeammalle ilmakehään. TSNIIHM:n edeltäjä oli luomassa tuonkin pudotuksen edellyttämiä erityyppisiä räjähteitä samoin kuin kiinteitä polttoaineita.

Tutkimuslaitoksen nykyinen TSNIIHM-nimi on ollut vuodesta 1969. Venäjän muita avaruuden militarisoinnissa tärkeitä toimijoita on nimetty myöhemmin tässä blogikirjoituksessa sekä jatko-osissa.

Venäjän avaruustoimissa keskeisin toimija on kuiteinkin vuonna 1990 vielä Neuvostoliiton aikaan perustettu Venäjän federaation avaruushallinto Roscosmos (Роскосмос). Roscosmoksen vastuulla on myös Venäjän avaruustekniikan tutkimus. Roscosmoksen alla on iso rypäs Venäjän avaruustoimintaa liittyviä yrityksiä, muttei toki kaikki eikä etenkään sellaiset, joihin liittyy sotilaallista toimintaa. Nuo Roscosmoksen alla olevat yritykset ovat luetteloituna Организации Госкорпорации -sivulle

****

Space apparatus inspector, inspector satellite, спутник-инспектор, аппарат-инспектор.

Nuo ovat englannin- ja venäjänkielisiä termejä satelliitista, jotka suorittavat avaruusobjektien – siis satelliittien – tarkkailua. Avainsana on englanniksi inspector ja venäjäksi инспектор. Suomessa media on käyttänyt tarkastajasatelliitti-termiä, mitä en pidä erityisen onnistuneena sanavalintana. Parempi käännös olisi ehkä jo tarkkailusatelliitti tai tarkkailijasatelliitti.

Suoraan sanottuna, kun tuollaisen ”inspektor”-satelliitin toimet kohdistuvat toisen maan satelliitteihin, kyse on tosiasiallisesti vakoilusta, hieman lievemmin ilmaistua tiedon hankinnasta. Käytänkin tässä kirjoituksessa tarkkailu-, tiedustelu- tai vakoilijasatelliitti-termiä riippuen asiayhteydestä.

Puhuttaessa Venäjän avaruusmilitarisoinnista, juuret on ulotettava Neuvostoliiton aikaan. Tarkkailusatelliitteja käsittäviä ja avaruuden hyödyntämiseen sotilaallisessa mielessä tähtääviä hankkeita käynnistettiin Neuvostoliitossa jo 1970-luvulla ja niitä oli aina 1990-luvun alkuun ja Neuvostoliiton hajoamiseen saakka, mutta ne eivät johtaneet toivottuihin tuloksiin.

Tosiasia oli, ettei Neuvostoliitolla ei ollut riittävää teknistä osaamista sotilaallisten toimien yhdistämiseen satelliittien tavanomaiseen toimintaan. Pakotteet rajoittivat korkean teknologian tuotteiden saamista kuten itseasiassa nytkin hidastaen projektien toteuttamista.

Yhdysvaltojen osalta juuret ovat puolestaan jo 1950-luvulla. Satelliittien torjunta-aseiden kehittäminen Yhdysvalloissa alkoi 1950-luvun lopulla, kun Yhdysvaltojen ilmavoimat käynnisti sarjan hankkeita, joiden tarkoituksena oli luoda erikoistuneita ballistisia ohjuksia, jotka oli tarkoitettu tuhoamaan satelliitteja (projekti WS-199A-asejärjestelmästä vuonna 1957). Ajankohdasta on muistettava, Sputnik 1 (Спутник-1) oli ensimmäinen Maata kiertävä keinotekoinen satelliitti, jonka Neuvostoliitto laukaisi 4. lokakuuta 1957.

****

Nyt tällä vuosituhannella Venäjällä satelliittien käyttämiseen sotilaallisin tarkoituksiin liittyy ainakin neljä eri projektia tai hanketta, joista löytyy jonkin verran myös julkisuudessa olevaa tietoa. Onko muita huippusalaisia projekteja, joista ei ole pienintäkään vihiä, sitä me emme luonnollisesti tiedä.

Nuo neljä projektia ovat:

• Napražehie, tuote 14F150 («Напряжение», изделие 14Ф150)
• Nivelir, indeksi 14K167 («Нивелир», индекс 14K167)
• Burevestnik, indeksi 14K168 («Буревестник», индекс 14K168)
• Numizmat, indeksi 14V735 («Нумизмат», индекс 14В735)

Käsittelen tässä ensimmäisessä kirjoituksessa Napražehie- ja Nivelir-projekteja sekä hieman myös Numizmat-projektia. Kirjoitussarjan kakkososa on omistettu Burevestnik-projektille.

Napražehie on nimetty tuotteeksi (изделие), joka liittyy Nivelir-projektiin ja jossa kyse on satelliitista. Napražehien yhteydessä изделие-sanan (suomeksi siis tuote) tilalla paljon myös индекс-sanaa (suomeksi indeksi).

Kyse noissa tunnuksissa on GRAU-pohjaisesti määrittelyistä koodeista, jotka puolustusministeriö määrittelee asejärjestelmille ja järjestelmien ammuksille kuten esimerkiksi ohjuksille (Главное ракетно-артиллерийское управление МО РФ, ГРАУ). Avaruushankkeille on paljon koodeja, jotka on luotu GRAU-periaatteella. Esimerkiksi 14F-lyhenne (14Ф) viittaa avaruuslaitteisiin (космические аппараты) ja oikeastaan satelliitteihin. 14K (14K) viittaa avaruuden ohjusjärjestelmiin (ракетно-космические комплексы).

Numizmat-projektin indeksi on vahvistamaton. Tuo indeksi kyllä löytyy jostain lähteistä, joissa Numizmat-projekti on mainittu. Numizmat-projektin indeksissä 14-numeroiden jälkeinen V-kirjan (В) on niin uusi tyypitys, että sen virallista viitettä en tiedä. Tiedossani on yhdeksän 14V-alkuista (14В) projektia.

Napražehie-projektissa kehitellyt satelliitit ovat itseasiassa Nivelir-hanketta. Napražehie olisi tuossa mielessä alisteellinen Nivelir-projektille.

Nivelir-projektilla on täysin erilainen organisaation perusta kuin useimmilla Venäjän sotilaallisilla avaruusprojekteilla, jotka alkavat puolustusministeriön allekirjoittamalla sopimuksella Roscosmosin siipien alla toimivan yrityksen kanssa.

En käsittele näissä kolmessa blogikirjoituksessa noita projekteja kaikilta osin yksityiskohtaisesti julkisuudessa olevien tietojen pohjalta, koska kirjoituksesta tulisi loputon kymmeniä sivuja pitkä. Kirjaan kuitenkin joitain asioita ja yksityiskohtia kuvaamaan, kuinka paljon Venäjä satsaa uuden aseteknologian kehittelyyn ja avaruuden militarisointiin – sekä etenkin, mikä on ollut aikajänne kehitystyössä.

****

Aluksi joitain perusasioita satelliittien nimeämisestä ja koodaamisesta sekä muista perustermeistä, jotta kirjoitus avautuisi lukijalle paremmin.

1960-luvun alussa salatakseen julkisuudelta laajenevaa sotilaallista avaruusohjelmaansa Neuvostoliiton hallituksen poliittinen linjaus oli, että Kosmos-nimi (Космос) annettiin kaikille kiertoradalla oleville sotilassatelliiteille. Siis satelliiteille, joiden käyttötarkoitus liittyi sotilaalliseen. Lisäksi kaikki ei-sotilaalliset satelliitit, joiden tehtävä pidettiin salaisina, nimettiin myös Kosmos-nimiseksi.

Kirjaan tässä Kosmos-nimisten satelliittien numerotunnuksen ilman väliviivaa (esim. Kosmos 2519, Космос 2519). Venäjällä nimi kirjataan yleisemmin väliviivalla (esim. Kosmos-2519, Космос-2519), mutta molempia tapoja käytetään.

Yhdysvallat koodannut jokaisen avaruuteen saatetun tietyn kokoiset mitat täyttävän esineen juoksevalla numeroinnilla. Edellä mainittu Sputnik 1:n kantoraketin tunnus on 00001 ja itse satelliitin 00002. Esimerkiksi Kosmos 2519:n järjestysnumero on 42798, joten se on lähes neljäskymmeneskolmastuhannes satelliitti, joka on Maasta avaruuteen laukaistu. Kyse on englannin kielellä The Satellite Catalog Number tai toiselta ilmaisultaan NORAD-tunnuksesta. NORAD on yhtä kuin North American Aerospace Defense Command (NORAD).

23.6.2019 luettelossa oli lueteltu 44 336 avaruuteen laukaistua objektia vuodesta 1957, joista 8 558 oli satelliittia. Samassa kantoraketissa voi olla useita satelliitteja. Tällä hetkellä avaruudessa ei kierrä lähes 45 000 objektia, vaan osa tuosta määrästä on jo avaruusromuna.

Lisäksi on olemassa kansainvälinen satelliittitunnus (International ID), joka esimerkiksi Kosmos 2519:lle on 2017-037A. Ensimmäinen luku on laukaisuvuosi.

Venäläisten satelliittien liikkeitä on kohtuullisen helppo seurata esimerkiksi NORAD:n julkaisemien julkisesti saatavien luetteloiden avulla.

Satelliiteista ja niiden kiertoradoista löytyy tietoa myös esim. n2yo.com-sivustolta tai Space-Track.org-sivustolta, mutta jälkimmäinen edellyttää kirjautumistunnuksen luomista. Esimerkiksi edellä mainitusta Kosmos 2519:stä löytyy tietoa täältä.

Tietoja satelliiteista löytyy myös NASA:n sivuilta. Esimerkiksi Kosmos 2519:stä löytyy NASA:n sivuilla tietoa täältä.

Kun käy esim. n2yo.com-sivustollla tarkastelemassa esimerkiksi Kosmos 2519-satelliittia, tietyt avainluvut on hyvä ymmärtää. Kyse on Perigee-, Apogee- ja Inclination-termeistä. Eri sivustoilta löytyy yleensä myös kiertoaika.

Periapsis (perigee) on kiertoradan alapiste (alin piste). Apoapsis (apogee) on kiertoradan yläpiste (ylin piste). Kaltevuus (inclination) kiertoradan tason ja päiväntasaajan välinen kulma.

Jos jossakin tekstissä on esim. 368 x 858 km x 97.9° orbits -merkintä, 368 km on kiertoradan alapiste, 858 km on kiertoradan yläpiste ja 97.9° on kaltevuus. Kierorata ei ole muodoltaan pyöreä vaan ellipsinen.

Geostaattorinen kiertorata (GEO) on termi, joka toistuu satelliittien kiertoradoista puhuttaessa. Tuo rata on ympyrän muotoinen 35 786 kilometrin päässä suoraan Maan pinnalta päiväntasaajan yläpuolella. Tuolla radalla kiertävä satelliitti näyttää maasta käsin pysyvän paikoillaan.

****

Eri maiden tiedusteluun ja muihin sotilaallisiin päämääriin liittyvät avaruusohjelmat eivät ole niitä, joista viranomaiset tiedottavat laajasti ja joista olisi saatavissa laajempaa tietoa. Tiedon etsiminen on työlästä.

Venäjä ei tee poikkeusta. Julkinen tieto noista sotilaallissävytteisistä avaruusohjelmista on melko niukkaa.

Vähänkin yksityiskohtaisempaa tietoa Venäjän avaruusohjelmiin liittyvien projektien sisällöistä on haettava eri lähteistä ja on pyrittävä saaduista tiedonmurusista muodostamaan kokonaiskuva. Tavanomaista tiedustelua siis. Kyse on siis ”tiedustelusta” laillisin menetelmin, jota valtiotoimijatkin aktiivisesti harrastavat.

Mitä paremmin tunnet tiedustelukohteena olevan maan käytännöt, toimintatavat ja etenkin hallintokulttuurin, sitä helpommin löydät tiedon jyväsiä yhteen liitettäväksi. On myös muistattava, että esimerkiksi Venäjää koskevassa tiedon hankinnassa parempi lähde on joku muu maa kuin Venäjä. Yleensä Yhdysvallat. Sama pätee myös Suomeen. Paremmin tietoa löydän Yhdysvalloista, Ruotsista tai Norjasta, kun selvittelen Suomen sotilaallisia asioita.

Selvittelin aikanaan Venäjän elektroniseen häirintään liittyen Suomen hankkimaa huippusalaista Dragon Shield -tiedustelujärjestelmää. Tuosta järjestelmästä ei löydy Suomesta mitään tietoa lukuun ottamatta Airbus Casa C-295M:n (CC-1) sisään ahdettua yleistietona. Olin kiinnostunut erityisesti järjestelmään liittyvistä maa-asemista. Missä ja miten ne olisivat Suomessa. Suomesta mitään tietoa ei löytynyt. No, Yhdysvalloista tuota tietoa alkoikin sitten hieman löytyä työn ja tuskan takaa.

Venäjän kohdalla avaruusohjelmiin liittyvistä projekteista tietoa saa mm. Venäjän julkisten hankintojen verkkosivustolla olevista tarjouspyynnöistä sekä niihin liittyvistä tilauksista ja sopimuksista (Единая информационная система в сфере закупок).

Yksi tietolähde on myös Liittovaltion teknisen ja vientivalvonnan palvelu (Федеральная служба по техническому и экспортному контролю, ФСТЭК России). Jos edellisen sivu ei avaudu suoraan, kopioi sivun hyperlinkki Google-hakuun (hyperlinkin osoite https://fstec.ru/).

Tietoja löytyy myös oikeuspäätöksistä tapauksissa, joissa kaksi eri yritystä tai toimijaa riitelevät esimerkiksi saatavistaan johonkin sotilaalliseen projektiin liittyen. Tietoja välimiesoikeuspäätöksistä löytyy esimerkiksi Арбитражные суды округов, электронное правосудие -sivustolta.

Lähde on myös esimerkiksi patenttihakemukset sekä yliopistoissa tehdyt opinnäytetyöt. Opinnäytetöitä voi hakea esim. disserCat-sivustolta tai eLibrary-sivustolta. Lisäksi tietoa löytyy yritysten vuosikertomuksista ja muista yrityksen toimintaan liittyvistä yrityksen julkaisemista jutuista. Jossain määrin tietoja löytyy myös muista viranomaisten julkisista ja netin välityksellä saatavissa olevista asiakirjoista.

Venäjällä lisäksi hyvä tiedonlähde on sosiaalinen media niillä sivustoilla, joilla käsitellään sotilasasioita tai tässä tapauksessa avaruusasioita.

Tiedon etsiminen on joka tapauksessa työlästä. On kuitenkin onni, että Venäjällä kaikki asiat on ollut tapana dokumentoida huolellisesti ja järjestelmällisesti. Tietojenhankinnassa asiakirjabyrokratiasta on hyötyä.

Jäljempänä olevissa luvuissa on joitain satunnaisia esimerkkejä, miten tietoa on löydettävissä em. lähteistä.

****

Mennäänpä viimein itse asiaan.

Kosmos 2542- ja Kosmos 2543 -satelliitit paljon esillä kansainvälisessä mediassa Venäjän heinäkuisen asetestauksen jälkeen liittyen. Sen sijaan suomalaismediassa nuo satelliitit ovat olleet vain vähän esillä (HS 4.8.2020). Tämä sotilaallisen turvallisuuden kannalta erittäin tärkeä aihe lienee suomalaismedialle hieman vieras ja vaikea.

Edellä mainitusti Nivelir- ja Napražehie-projektit näyttävät liittyvän yhteen tai saattavat olla tosiasiallisesti samaa työstettävää hanketta. Napražehie 14F150-koodilla liitetään venäläisissä julkisuudessa olleissa tiedoissa etenkin Kosmos 2542 -satelliittiin (Космос 2542). Kyseinen satelliitti huitelee myös Suomen päältä:

Nivelir-projektin päätoteuttaja on edellä mainittu TSNIIHM-tutkimuslaitos. Projekti alkoi virallisesti 30. syyskuuta 2011, kun TSNIIHM allekirjoitti Nivelir-projektia koskevan sopimuksen arvoituksellisen organisaation kanssa. Projekti alkoi siis jo lähes vuosikymmen sitten ja se jatkuu edelleen. Tämän laatuiset sotilaalliset projektit ovat todellakin pitkäkestoisia.

Tuo edellä mainittu arvoituksellinen organisaatio on nimeltään valtion tiede- ja teknologiakeskus GNTTS Garant (Государственный научно-технический центр “Гарант”, ГНТЦ «Гарант»). Garantilla ei ole omia internetsivuja, mutta sentään yritystiedot löytyvät vastaavasti kuin Suomessakin yrityksistä ja vastaavista löytyvät (esim. Rusprofile, ГНТЦ «Гарант»). Toimivien internetsivujen puuttuminen kertoo sinänsä jo jotain. Melkein vastaava tapaus kuin TSNIIHM siis.

Napražehien alkuajankohdasta ei ole julkista tietoa, mutta se oli esillä etenkin vuonna 2016, kun Roscosmoksen kantorakettilaukaisuja siirrettiin.

Edellä mainittuun Napražehiehen liittyen vuodelta 2016 siirrettynä Venäjä laukaisi 23. kesäkuuta 2017 Plesetskin kosmodromista Sojuz-2.1v-kantoraketin («СОЮЗ-2.1В»), joka vei kiertoradalle Kosmos 2519 -satelliitin (Космос 2519). Kyseisen satelliitin kansainvälinen tunnus on 2017-037A ja NORAD-tunnus 44797.

Kyse on NPO Lavotškinan suunnittelutoimiston (АО «НПО Лавочкина») suunnittelemasta satelliitista. Lavotškina tunnetaan parhaiten tieteellisten satelliittien valmistajana, joka kuuluu Roscosmoksen alle.

Täsmälleen kaksi kuukautta laukaisun jälkeen Venäjän puolustusministeriö kertoi ensi kerran Kosmos 2519  -satelliitin todellisista tehtävistä ja tavoitteista. Puolustusministeriön tiedotusosasto kertoi 23. elokuuta, että pieni tarkkailusatelliitti erkani emosatelliitista. Tuon tarkkailusatelliitin  tehtävä oli ”tutkia kotimaisia avaruusaluksia” (”изучение состояние отечественного космического аппарата”). Tuo erkaneminen oli tiettävästi siis ensimmäinen kerta Nivelir-projektin puitteissa.

Kosmos 2519 -satelliitin sisältyminen 23.6.2017 Plesetskin kosmodromista laukaistuun Sojuz-2.1v-kantorakettiin oli tiedossa 23.8.2017, muttei sitä, että mukana oli myös Kosmos 2521 (Космос 2521) -satelliitti ja Kosmos 2523 (Космос 2523) -satelliitti Kosmos 2521 -satelliitissa. Vastaavasti kuin sisäkkäisten hahmojen muodostama Maatuska-puunukke. Artikkelikuvassa on esitetty Kosmos 2519 -satelliitti kiertoradalle saapuessaan.

Nivelirin alkuvaiheen tutkimussatelliitit olivat Kosmos 2491 (Космос 2491), Kosmos 2499 (Космос 2499) ja Kosmos 2504 (Космос 2504), jotka laukaistiin päivämäärillä 25.12.2013, 23.5.2014 ja 31.3.2015. Kantoraketti oli tuolloin Rokot (Ракета-носитель (РН) «Рокот»). Neljäs oli sitten tuo edellä mainittu Kosmos 2519.

Kosmos 2521 tarkkailijasatelliittina ei ole enää kiertoradalla, kun Kosmos 2519 emosatelliittina sen tuhosi suoritettujen tutkimustestausten jälkeen. Kosmos 2523 sen sijaan vielä on.

****

”Согласно официально опубликованным данным, полезная нагрузка аппарата «Космос-2519», выведенная на орбиту в середине лета, представляет собой спутник-инспектор, способный следить за другими объектами в космическом пространстве.” (Военное обозрение 30.10.2017).

Vapaasti suomennettuna:

”Virallisten tietojen mukaan kesän [2017] puolivälissä kiertoradalle laukaistun Kosmos 2519 -satelliitin hyötykuormana on tarkkailusatelliitti, joka pystyy seuraamaan muita avaruudessa olevia objekteja.”

Kyse oli siis Nivelir-projektiin sisältyvästä testauksesta, jossa pieni emosatelliitista (Kosmos 2519) laukaistu tarkkailusatelliitti (Kosmos 2521) kykenisi täyttämään sille asetut vaatimukset. Testi tehtiin aluksi kahden venäläisen satelliitin kesken. Tarkkailusatelliitin tehtävä on kyetä tekemään esimerkiksi suunta- ja kiertoratamuutokset ja nopeusmuutokset ohjatusti ja niin, että satelliittiin sijoitut laitteistot ja satelliittiin toimintaan liittyvät ohjelmistot toimivat.

Joulukuussa 2017 Izvestija uutisoi, että Roscosmoksen alla olevat yritykset olivat Venäjän puolustusministeriön etujen mukaisesti kehittäneet uuden pienikokoisen ja kevyen tiedustelusatelliitin, jonka tehtäviin kuuluu ”optinen havainnointi” (Известия 20.12.2017). Kyse on kokeellista pienistä satelliiteista (экспериментальный малый космический аппарат, ЭМКА), jonka kehittäjä on Roscosmos-ryppäässä mukana oleva tutkimus- ja tuotantoyhtiö VNIIEM (АО «Корпорация «ВНИИЭМ»).

Tuo vuoden 2017 kerta oli siis ensimmäinen kerta, kun venäläisestä emosatelliitista irrotettiin pieni tarkkailusatelliitti. Oikealta nimiluonnehdinnalta kyse on vakoilusatelliitista. Maasta laukaistuja vakoilusatelliitteja Venäjällä on toki ollut jo aiemmin, muttei siis avaruudessa emosatelliittista irrotettuja.

Nivelir-projektin satelliittilaukaisut selvästi militaristisin tarkoitusperin alkoivat siis jo vuonna 2017. Yhdysvalloilla oli jo tuolloin käsitys, että kyse on testauksista avaruuden militarisoimiseksi.

Napražehie- ja  Nivelir-projektien keskeinen päämäärä on ollut selvittää juuri pieniä tarkkailusatelliitteja osana emosatelliittia. Kyse on kiertoradalla liikkumisesta ja liikeratamuutoksista, jotka tapahtuvat esimerkiksi pseudoimpulssien (псевдоимпульс) voimalla. Toinen keskeinen tutkimuskohde on saada venäläissatelliitti havaitsemattomaksi pinnoitteiden avulla. Tuo hankeosuus on Venäjällä vielä keskeneräinen, mutta siitä enemmän jäljempänä.

Oleellista tarkkailusatelliittien toiminnassa on liikkuminen avaruudessa energiataloudellisesti. On kyettävä kohdetta suurempiin nopeuksiin ja tarkkoihin suunnanmuutoksiin kuten risteilyohjukset kuunaan. Energiaa satelliiteilla ei ole käytettävissä loputtomiin.

Jos pseudoimpulssit kiinnostavat jotain lukijaa insinöörimielessä enemmän, liitän esimerkkinä yhden venäläisen tieteellisen julkaisun linkin.

Tuon julkaisun otsikko on ”Katsaus menetelmiin avaruusalusten lentoratojen optimoimiseksi käyttämällä erillisiä pseudopulssisarjoja” (”Обзор методов оптимизации траекторий космических аппаратов с использованием дискретных множеств псевдоимпульсов”, READera). Pseudoimpulsseista löytyy myös opinnäytetöitä. Opinnäytetyön tekijöiden siirtyminen johonkin alan yritykseen tai tutkimuslaitokseen työntekijöiksi antaa myös viitteitä asioiden kulusta.

****

Syy nyt tämän vuoden heinäkuussa Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian syytöksiin Venäjän avaruusmilitarisoinnista alkoi 25. marraskuuta 2019, kun Sojuz-2.1v-kantoraketti Kosmos 2542 -satelliitilla (Космос 2542) varustettuna laukaistiin Plesetskin kosmodromista (Космодром Плесецк).

Seuraavana päivänä 26.11.2019 Venäjän puolustusministeriö ilmoitti, että kiertoradalle oli asetettu ”tarkkailulaite” (”аппарат-инспектор”), joka voi ”seurata kotimaisten satelliittien tilaa” (”осуществляться мониторинг состояния отечественных спутников”, Министерство обороны Российской Федерации 26.11.2019).

Joulukuun 6. päivänä 2019 yksi ”tarkkailulaite” irrotettiin puolestaan Kosmos 2542 -emosatelliitista, jonka olisi oletettavasti pitänyt saada numero 2543 (Космос 2543). Vielä tuolloin tuota irrotettua satelliittia kuitenkaan nimetty eikä identifioitu millään muotoa. Nyt Kosmos 2543 löytyy ja on nimetty NORAD-koodilla 44835 ja kansainvälisellä koodilla 2019-079D.

Mutta onko tuo Kosmos 2543 Kosmos 2542 -emosatelliitista irrottu ”tarkkailulaite”?

Tavallaan on, mutta se ei ole ratkaisevaa. Toisen polven irrotetun laitteen NORAD-koodi on 45915 (2019-079E) ja tunnetaan OBJECT E:nä:

Object E on yleisnimitys satelliiteille, joista saatava tieto on vähäistä ja riittämätöntä. Vastaava Object E on esimerkiksi NORAD-tunnuksella 43755 (kansainvälinen satelliittitunnus 2018-097E), joka (tai jonka emosatelliitti) on laukaistu Plesetskin kosmodromista 30.11.2018.

Samanlaiset tapahtumat alkoivat kehittyä tälläkin kertaa kuin kesällä 2017 (Kosmos 2519 > Kosmos 2521 > Kosmos 2523), mutta tällä Venäjä meni pidemmälle laukaisemalla viimeisestä irrotetusta ja erotetusta satelliitistaan ammuksen (”projectile with the characteristics of a weapon”).

”Спутник Космос-2542 был запущен 25 ноября 2019 в 17:52 на борту ракеты Союз-2.1в/Волга, а Космос-2543 отделился на орбите от Космос-2542 6 декабря 2019, около 6:00-10:00 UTC. Объект 45915 отделился от “Космоса-2543” примерно в 07:50 UTC 15 июля с довольно высокой скоростью.”

Vapaasti suomennettuna:

”Kosmos 2542 -satelliitti laukaistiin 25. marraskuuta 2019 kello 17.52 Sojuz-2.1v/Volga-kantoraketilla, ja Kosmos 2543 erotettiin kiertoradalla Kosmos 2542:sta 6. joulukuuta 2019, noin klo 6: 00-10:00 UTC. Kohde 45915 erkani suurella nopeudella Kosmos-2543:sta noin kello 7.50 UTC 15. heinäkuuta [2020] .”

Kosmos 2542 -emosatelliitista irrotettiin siis Kosmos 2543 itsenäisyyspäivänämme 6.12.2019, noin klo 6:00-10:00 UTC. Kosmos 2543 -satelliitista puolestaan irrotettiin 15.7.2020 noin kello 7.50 UTC Object E (Kosmos 2542 > Kosmos 2543 > Object E).

Object E on puheena ollut aseistettu satelliitti tai peräti koko satelliitti voi olla tarkoitukseltaan pelkästään ase.

Tuossa Object E:ssä oli ja on ehkä vieläkin se ase, joka sai Yhdysvallat ja Iso-Britannian esittämään vastalauseensa Venäjän toimille. Object E kiinnostaa varmasti kaikkia valtioita kuin myös avaruusharrastajia.

****

Palataanpa vielä heinäkuun 15. päivän tapahtumien edeltävään aikaan ja viime kevääseen, kun Kosmos 2542 -emosatelliitista oli irrotettu Kosmos 2543.

Pian 6.12.2019 tapahtuneen erkautumisen tai paremminkin irrottamisen jälkeen alkoi jotain epätavallista.

Jo amatööritähtitieteilijätkin huomasivat, että sen kiertoradan taso, johon Venäjä Kosmos 2542 -satelliitin siirsi, oli vähemmän kuin yhtä astetta poikkeava kuin Yhdysvaltojen USA 245 -tiedustelusatelliitin (USA 245) kiertoradan tasosta. USA 245 tunnetaan myös nimellä NROL-65. NORAD-koodi 39232 ja kansainvälinen satelliittitunnus 2013-043A:

USA 245 -tiedustelusatelliitti on tiettävästi kuudestoista ja toiseksi viimeinen KH-11-sarjan tiedustelusatelliitti.

Molemmat satelliitit – siis venäläinen Kosmos 2543 ja yhdysvaltalainen USA 245 –  toimivat auringon synkronisella kiertoradalla. Tuo kohtaamisessa on kätevää, koska satelliitit lentävät maapallon eri osien yli suunnilleen samaan aikaan. Kyse on kiertoradasta, jonka korkeus ja inklinaatio ovat sellaiset, että satelliitit ylittävät Maan pinnan aina samaan paikalliseen aurinkoaikaan.

Tällä kiertoradalla on tällä hetkellä yli tuhat avaruusalusta. Kosmos 2543:n ja USA 245:n sattuminen radalle voisi olla siis myös sattumaa sinänsä.

Kyse kuitenkin oli Kosmos 2543- ja USA 245-satelliitien kissa-hiiri-leikistä.

Joulukuun 9. tai 10. päivänä USA 245 muutti rataansa ja hävisi myös satelliitteja seuraavien harrastajien näkökentästä. Samaan aikaan Kosmos 2543 alkoi nousta kiertoradallaan. Alkoi näyttää siltä, ​​kuin Yhdysvaltojen satelliitti yrittäisi paeta ja venäläiset jahtaisivat sitä.

Avaruus- ja tähtitiedeharrastaja Nico Janssen (Nico Janssen via Seesat-l) onnistui löytämään USA 245:n 2. tammikuuta 2020. USA 245 -satelliitti oli kiertoradalla 286×999 kilometriä. USA 245:n ja Kosmos 2542:n kiertotasot erosivat vain 0,26°.

Tuo edellinenkään ei ole sinänsä vielä raskauttava todiste, mutta tammikuun lopulla alkoi ilmetä raskauttavampaa Venäjälle avaruudessa suorittavasta manööveristä. Kyse on kiertoradoista ja niiden vertailusta.

Avaruus- ja tähtitiedeharrastaja Michael Thompson (Twitter. Michael Thompson) havaitsi, tammikuun 20.-23. päivinä Kosmos 2542 oli kiertoradalla 369×915 kilometriä ja molempien satelliittien kiertoratakaltevuudet (inclination) olivat lähellä 98°, mutta Kosmos 2542:n kiertorata oli muutettu 368×857 kilometriin.

Kosmos 2542:n kiertorata oli hyvin samanlainen kuin USA 245:n kiertorata (283×1002 kilometriä). Venäläinen satelliitti synkronoi kiertorataansa niin, että yhdysvaltalainen satelliitti oli jatkuvasti sen näkökentässä ja satelliittien etäisyys vaihteli välillä 150–500 kilometriä.

Toinen venäläinen satelliitti – Kosmos 2543 – lensi tuolloin huomattavasti erilaisella kiertoradalla (588×861 kilometriä) harjoittaen ilmeisesti sille määrättyä tehtäväänsä. Kosmos 2543:n emosatelliitti oli siis Kosmos 2542 (Kosmos 2542 > Kosmos 2543 > Object E).

Oheinen alla oleva kuva näyttää, miten Kosmos 2542 (musta sahaviiva) tavoittaa  Venäjän tietoisin toimin viisiportaisesti USA 245:n (vihreä sahaviiva) tammikuun 21.–23. päivien välisenä aikana. Kosmos 2542 synkronoi siis kiertorantansa USA 245:een.

Kun Yhdysvalloissa oli havaittu venäläissatelliitin aggressiivinen lähentyminen, USA 245 -satelliitin kiertorataa siirrettiin, jottei venäläissatelliitti kykenisi suorittamaan sille määrättyä tehtäväänsä.

Oheiset kaksi alla olevaa kuvaa kuvaavat hyvin tuota satelliittien keskinäistä kissa-hiiri-leikkiä. Ylemmässä kuvassa on satelliittien etäisyysmuutokset tammikuun lopulla alemmassa kuvassa laajemmassa perspektiivissä helmikuussa. Kuvissa musta alue kuvaa satelliittien etäisyyttä ja käyrätaiteet USA 245 -satelliitin etäisyyssuunnanmuutoksia sekä Kosmos 2542 -satelliitin reagointia muutoksiin. Mitä korkeampi musta-alue, sitä suurempi satelliittien keskinäinen etäisyys.

Niitä lukijoita, joita nuo Venäjän satelliittilaukaisut ja satelliittien keskinäiset liikkeet esim. grafiikkakuvina kiinnostavat enemmän, kannattaa käydä tutkaisemmassa vaikka Planet4589.org-sivustoa. Nivelir (Kosmos-2519 et al): A new series of Russian military satellites -linkistä löytyy myös tässä edellä kerrottu USA 245- ja Kosmos 2542 -satelliittien kissa-hiiri-leikki havainnollisena kuvana:

****

“We view this behavior as unusual and disturbing. It has the potential to create a dangerous situation in space.” (Time 10.2.2020).

Vapaasti suomennettuna:

“Pidämme tällaista käyttäytymistä epätavanomaisena ja häiritsevänä. Se luo mahdollisuuden vaarallisen tilanteen syntymiselle avaruudessa.”

Noin lausui Time-lehden jutussa helmikuun alussa kenraali John Raymond, joka on Yhdysvaltain avaruusvoimien johtaja. Kyse oli siis edellä kirjatusta tapahtumasta venäläis- ja yhdysvaltalaissatelliittien välillä. Raymondin mukaan satelliittien välimatka oli pienimmillään vain 100 mailia eli noin 160 kilometriä. 150-160 kilometriä avaruudessa tarkoittaa olemista iholla.

Raymond totesi heinäkuussa ensi kertaa julkisesti, että Venäjän hallitus on viimeisen kolmen vuoden aikana suorittanut kaksi kiertoradalla olevia satelliittien vastaisia ​​asetestiä (Time 23.7.2020, The Drive 23.7.2020). 15.7.2020 tapahtunut asetesti oli toinen kerta (Kosmos 2542 > Kosmos 2543 > Object E) ja helmikuussa 2017 tapahtunut asetesti ensimmäinen kerta.

Raymond ei kuitenkaan tarkentanut, mistä asetestistä helmikuussa 2017 oli kysymys. Yhdysvallat ei muutoinkaan ole kertonut tuosta asiasta enempää. Tietoa en löytänyt myöskään venäläisläheteistä.

Kosmos 2519 > Kosmos 2521 > Kosmos 2523 -operaatio se ei ainakaan ole voinut olla ajankohdan perusteella.

Oliko kyse samasta kuin huhtikuussa 2020, josta myös Yhdysvallat on esittänyt vastalauseensa Venäjälle (States Space Command 15.42020). Venäjä laukaisi Plesetskin kosmodromista ohjuksen 15.4.2020 ja sitä ennen saman ohjustyypin ohjuksen testilaukaisut tapahtuivat 23. päivänä joulukuuta 2018 ja 26. päivänä maaliskuuta 2018.

Kyse huhtikuussa Plesetskin kosmodromista laukaistussa ohjuksessa oli A-235 Nudol -ohjuksista (ПРО А-235 «Нудоль»), joka on Venäjän uusi maan päältä laukaistava satelliittien tuhoamisohjus. Päinvastoin kuin käytöstä poistettava Nudol A-135 -ohjus, A-235-tyyppi voidaan laukaista liikkuvalta alustalta. Nudol on siis ns. DA-ASAT-ohjus (direct ascent anti-satellite missile).

****

Millainen on sitten se ase, jota Venäjä nyt testasi heinäkuussa? Siis Object E:hen alias Kosmos 2543:een integroitu ase. Yhdysvallat ja Iso-Britannia tietävät varmasti tarkasti, mutta muutoin aseesta ei ole ollut julkisuudessa tietoa – ei edes siinä venäläisessä julkisuudessa, jota avaruusasiantuntijat ja -harrastajat ylläpitävät.

Voidaan kuitenkin hieman otaksua mm. noista edellä mainitusta neljästä projektista olevien teknisten tietojen perusteella.

Kyse ei kuitenkaan liene räjähdykseen tai mekaaniseen ja kineettiseen ammukseen perustuva ase, vaikka Iso-Britannian puolustusministeriön avaruusjohtaja Harvey Smyth on luonnehtinut  asiaa ”projectile with the characteristics of a weapon” -termillä. Satelliittia ei yritetä tuhota tuhannen päreiksi räjähdyksellä, josta syntyvä satelliittiromu vaarantaisi myös omia satelliitteja. Satelliitin eliminointi pois käytöstä tietyksi ajaksi tai pysyvästi on riittävää.

Kyse lienee suunnatusta energia-aseesta, esimerkiksi suuritehoinen mikroaaltosäde tai laserase, joilla Venäjällä on omat kehitysprojektinsa. Esimerkiksi laserasetta ja sen maanpäällistä  testausrataa olen käsitellyt aikaisemmassa blogikirjoituksessani.

Kyse avaruuden militarisoinnissa on myös irrotetun tarkkailijasatelliitin nopeudesta ja liikkuvuudesta. Siitä, että irrotettu satelliitti liikkuu nopeasti – paljon nopeammin kuin emosatelliitti –  ja siitä, että satelliitti pystyy energiatehokkaaksi vaihtamaan kiertorataa ja kulkusuuntaa. Edellä kerrotusti Venäjä on kehitellyt aktiivisesti energialähteitä, joista kerron lisää kirjoitussarjan toisessa osassa.

Kyse on myös satelliitin havaitsemisen estämisestä. Maanpinnalta satelliitin kuten minkä tahansa taivaankappaleen havaitseminen optisesti on helppoa amatöörillekin pilvettömällä taivaalla sen ajan, kun satelliitti on näköhorisontissa.

****

Venäjä tutkii ja kehittelee pinnoitteiden häiveominaisuuksia, jotka tekisivät satelliitit ja myös muut sotalaiteet vähemmän havaittaviksi. Pinnoitetutkimukset liittyvät meneillään olevaan Nivelir-projektiin.

TSNIIHM allekirjoitti marraskuun 2. päivä 2016 Pietarissa sijaitsevan NII Ferrit-domen -tutkimuslaitoksen (НИИ «Феррит-Домен») kanssa sopimuksen koskien projektia Nivelir.

Tuohon 2.11.2016 päivättyyn sopimukseen liittyvissä asiakirjoissa mainitaan vain ”suojapäällyste” (”защитного покрытия”) yksilöimättä käyttötarkoitusta. Kuitenkin on tiedossa, että Ferrit-Domen-tutkimuslaitos valmistaa radioabsorboivia materiaaleja, jotka perustuvat ohutta hydrattuihin hiilikalvoihin ferromagneettisilla nanopartikkeleilla.

Tutkimuslaitoksen verkkosivuilla kerrotaan, että materiaali on suunniteltu ”vähentämään maa-, meri-, ilma- ja avaruusteknologian radioteknistä tunnistettavuutta” (”для снижения радиозаметности наземной, морской, воздушной и космической техники”) ja mainitsee myös kykynsä imeä säteilyä spektrin optisilla ja infrapuna-alueilla. Ferrit-Domenin ja TSNIIHM:n tekemä yhteistyöprojekti on nimeltään Niveler-RP (Нивелир-РП), jossa RP tarkoittaa tutkasignaaleja absorboivaa pinnoitetta (радиопоглощающее покрытие).

Kyse on siis objektien näkymättömyydestä niin avaruudessa kuin ilmakehässä. Kyse on siis eräänlaisesta häiveominaisuudesta tehdä sotilaalliset objektit näkymättömäksi, mitä ne ikinä ovatkaan.

Ferrit-Domenin ja TSNIIHM:n välinen yhteistyö signaaliabsorptiossa materiapäällystein oli jo vuosina 2012–2013 Nota-D-projektissa (Нота-Д). Hanke on mainittu myös mm. Ferrit-Domenin vuoden 2012 vuosikertomuksessa (ГОДОВОЙ ОТЧЕТ, Открытого акционерного общества «НИИ «Феррит-Домен» за 2012 год), joka löytyy PDF-tulosteena https://www.e-disclosure.ru/portal/FileLoad.ashx?Fileid=691499 -osoitteesta. Kun nettiosoitteen takana kyseessä on pakattu kansio (Godovoj otchet 2012.pdf.zip), osoite pitää kopioida hakuriville, ei aukene em. linkkiä klikkaamalla.

Jos joku lukija vaikkapa insinööritutkijana on kiinnostunut venäläisestä asiaa koskevista tutkimuksista, netistä kyllä löytyy hieman aineistoa, jos on vain sinnikäs etsijä. Esimerkkinä opinnäytetyö Ferrit-Domenin puitteissa ”Ioniplasmamoduulit nanorakennettujen hiiltä sisältävien päällysteiden tuottamiseksi” (”Ионно-плазменные Модули для получения наноструктурированных углеродосодержащих покрытий”), joka löytyy täältä.

Jos puolestaan kiinnostaa esimerkkinä radiotekniikkaan liittyen pinnoitteet, jotka tarjoavat absorptiota mikroaaltotaajuusalueella ja absorptiota akustisella taajuusalueella, asiaa koskeva yksi venäläispatentti vuosilta 2011–2012 löytyy RU2 470 967 C2-osoitteesta (RU2 470 967 C2 (pdf)). Tuo patentti liittyy siis juuri tässä luvussa esitettyyn.

****

Käsitellään vielä lopuksi ennen viimeistä yhteenvetolukua lyhyesti Numizmat-projektia.

Numizmat-projektista on vähiten julkista tietoa ja indeksitunnustakaan ei voi vahvistaa varmaksi.

TSNIIHM on koordinaattoritoimija myös tässä Numizmat-projektissa. Projekti sai alkunsa TSNIIHM:n ja puolustusministeriön välisellä sopimuksella päivämäärällä 1.7.2014.

Yksi TSNIIHM:n alitoimijoista on pietarilainen tutkimuslaitos NII televidenija -tutkimuslaitos (АО «НИИ телевидения»), jonka kanssa TSNIIHM solmi hankintasopimuksen 1. syyskuuta 2014. Sopimuksen sisältö on kamerat eli optiset havainnointivälineet.

Toinen TSNIIHM:n alitoimijoista on Nižni Novgorodissa (Нижний Новгород) majapaikkaansa pitävä mittausjärjestelmien tieteellinen tutkimuslaitos NIIIS (ФГУП «Научно-исследовательский институт измерительных систем имени Ю.Е. Седакова», ФГУП «НИИИС»), jonka kanssa TSNIIHM solmi hankintasopimuksen 10. tammikuuta 2015. Tämän yrityksen omistaa ydinenergiayhtiö Rosatom («Росатом»).

NIIIS:n tehtävä oli ja on todennäköisesti suunnitella avaruudessa käytettäviä ultralaajakaistatutkia (ultra wideband UWB, сверхширокополосные СШП). UWB-tutkien etu tavanomaisiin tutkiin nähden on niiden luontainen kyvykkyys torjua häirintää, havaittavuutta ja ulkoisia häiriöitä. UWB-tutkilla on myös parempi kyky suorittaa yksiselitteisiä etäisyysmittauksia. NIIIS on tutkinut mm. UWB-tutkasignaalien mahdollista vääristymää ilmakehän ja ionosfäärin vaikutuksesta.

Jos Numizmat-projektiin liittyvät hankinta-asiakirjat NIIIS:n suhteen kiinnostavat enemmän, ohessa linkkejä tutkittavaksi Venäjän julkisten hankintojen verkkosivustolle:

• Закупка №31603751148
• Закупка №31604062303
• Закупка №31604059372
• Закупка №31604277500
• Закупка №31705441615
• Закупка №31705660989

Esimerkiksi Закупка №31603751148-linkin tarjouspyyntöhanke on nimeltään Numizmat-ŠPS-RTŠM («Нумизмат-ШПС-РЧМ»). Esimerkiksi Закупка №31603751148-linkin alla olevat asiakirjat löytyvät Документы закупки-alasivulta.

Sivuilta löytyy etsivälle myös sopimusluonnoksia, jotka ovat informatiivisimpia asiakirjoja.

****

Venäjä on nyt kuluneella vuosikymmenellä ollut kehittämässä ja luomassa monia satelliittien ja satelliittien toiminnan eliminointiin liittyviä toimia​​ maapallon kiertoradoilla 200–1 200 kilometrin korkeudessa.

Kun puhutaan avaruuden militarisoinnista ja avaruudessa tapahtuvasta vakailusta, on puhuttava myös mikro- ja nanosatelliiteista. Nanosatelliiteilla tarkoitetaan satelliitteja, joiden paino on alle 10 kilogrammaa. Mikrosatelliiteilla tarkoitetaan satelliitteja, joiden paino on alle 100 kilogrammaa. Venäjällä noita pieniä satelliitteja kutsutaan ”pikkupartiolaisiksi” (”маленький разведчик”).

Kissa-hiiri-leikkiä rajoittava tekijä on energia. Kiertoratamuutokset eivät voi jatkua loputtomiin. Jokainen ylimääräinen liikemuutos vaatii energiaa, jonka varannot ovat hyvin rajalliset molemmille kissa-hiiri-leikkiin osallistuvalle.

Venäjän kiinnostus on keveissä mikro- ja nanosatelliiteissa energiapuolella sekä lentoratahallinnassa edellä mainitusti pseudoimpulsseissa. Energia on Venäjän yksi keskeinen tutkimusala.

Mikro- ja nanosatelliitit tarkoittavat myös sotatapahtumiin liittyvän sotilastiedustelun viemistä uudelle tasolle. Niin Venäjälle kuin Yhdysvalloille ne ovat arkipäivää jo nyt. Kyse on kaiken maanpinnalla tapahtuvan tunnistamisesta reaaliaikaisesti ja kattavasti, ei vain pyyhkäisynomaisesti tai vain tietyllä sektorilla. Maanpinnalta ja satelliiteista saattava havaintoinformaatio pitää osata yhdistää reaaliaikaisesti, johon tarvitaan myös tekoälyä.

Venäläislähteet ovat uutisoineet, että edellä mainitusta Kosmos 2525 -satelliitista irrotetun kokeellisen pienen avaruusaluksen resoluutiokyky on alle metrin. Alle metri alkaa olla jo hyvä osumatarkkuus ohjukselle.

”Спутники для съемки поверхности Земли мирового уровня массой около 100 кг способны создавать изображения с разрешением до 0,7 м. Это представляет большой интерес для военных, так как позволяет им определять перемещения военной техники, автотранспорта, небольших пехотных соединений, строительство грунтовых укреплений.”

Noin lausui osuvasti venäläinen avaruusasioista paljon kirjoittava Vitali Egorov (Виталий Егоров) Izvestijassa (Известия 20.12.2017) viittaamatta Kosmos 2525 -satelliittiin.

Vapaasti suomennettuna:

”Satelliitit, joiden avulla voidaan tutkia maan pintaa ja joiden massa on noin 100 kg, pystyvät luomaan kuvia, joiden resoluutio on korkeintaan 0,7 metriä. Tämä on armeijan kannalta erittäin kiinnostava, koska se antaa mahdollisuuden määrittää sotilaslaitteiden, sotilasajoneuvojen, pienten jalkaväkimuodostelmien liikkeet ja maan pinnalla olevien linnoitusten rakentamista.”

Sotilaallinen toiminta tullaan suunnittelemaan siis yhä enemmän satelliittitiedon perusteella. Sääolosuhteet on toki edelleen vaikuttava tekijä, kun puhutaan optisesta havainnoinnista. Nykysatelliitit ovat muutakin kuin vain optista havainnointia.

Niin avaruuden militarisoitumisprosessissa kuin avaruuden hyötymisessä sotilaallisiin tarkoituksiin Suomi on jäämässä jälkeen ilman Nato-jäsenyyttä. Naton avaruusosaaminen puolestaan perustuu Yhdysvaltoihin. Aika vain ajaa ohi Suomen harjoittaman liittoutumattomuuspolitiikan. Yksittäinen pieni maa Euroopan suurimmalla tykistöllä varustettuna ei vain pysy sotilasteknologian perässä.