Venäjän uuden Saatanan massiivinen räjähdys 62°53’21.4″N 41°45’35.4″E-koordinaattipisteessä 20.9.2024

Venäläinen mannertenvälinen hyvin raskas ballistinen RS-27 Sarmat -ydinohjus. Mittakaavaa ohjuksesta saa, kun mitoittaa kuvan ohjuksen 3,0 metrin halkaisijalle. Käsittelen tässä kirjoituksessa niitä Venäjän maalta laukaistaviin mannertenvälisiin ballistisiin ohjuksiin liittyviä ongelmia, jotka juontuvat myös sukellusveneistä laukaistaviin vastaaviin ohjuksiin. Plesetskin kosmodromilla 20.9.2024 tapahtunut valtaisa ohjusräjähdys kuvastaa hyvin noita ongelmia, joiden juuret Venäjä loi jo tämän vuosituhannen ensimmäisestä vuosikymmenestä alkaen ja joita Venäjä ei edelleenkään ole kyennyt onnistuneesti ratkomaan. Kuva: vapaa lähde (Venäjän puolustusministeriö, Минобороны России).

Syyskuun 20. päivä vuonna 2024. Ohjuslaukaisupaikka nro 163/1 (пусковая установка № 163/1) laukaisualueella nimeltään Jubilee (пусковая площадка «Юбилейная») Plesetskin kosmodromilla (Космодром Плесецк, kotisivut, historiakotisivut).

Tarkka kellonaika ei ole tiedossa. Voi myös olla, että tarkka räjähdysaika on ollut 21. päivän ensimmäisinä tunteina.

Koordinaatit: 62°53’21.4″N 41°45’35.4″E.

Valtava räjähdys, jonka seurauksena laukaisupaikan ohjussiilo tuhoutuu täysin. Läheiseen metsikköön syttyy tulipalo. Mikäli ohjus oli lastattu täydelle polttoainelastille, oli räjähtävää nestemäistä rakettipolttoainetta 178 000 kilogrammaa. Vastaa noin kuutta 30 000 litran säiliöauton lastia.

Räjähdys on ehkä vaatinut myös ihmisuhreja, mistä Venäjän puolustusministeriö ei kuitenkaan ole tiedottanut.

****

Kyseessä oli Venäjän mannertenvälisen ballistisen ohjuksen (межконтинентальная баллистическая ракета, МБР) koelaukaisusta. Ydinohjus nimeltään RS-28 Sarmat (РС-28 15A28 «Сармат»), Grau-indeksi itse ohjukselle on 15A28 (ГРАУ 15А28). Ohjus tunnetaan Venäjällä myös МБР 15A28 -termillä eli MBR 15A28.

Tässä blogikirjoituksessa en merkitse oikein eri ohjusten tunnuskoodeja, vaan valikoin ja sekoitan tietoisesti nimessä eri koodeja lyhentääkseni määritettä. Esim. Sarmat-ohjuksen kohdalla RS-28-koodi (ven. РС-28) on ydinasesopimuksiin kirjattu tunnus englannin (RS) tai venäjän kiellä (РС). 15A28-indeksi (ven. 15А28) on puolestaan Neuvostoliiton ja Venäjän sisäinen indeksointi nimeltään GRAU (ГРАУ) Sarmat-ohjusjärjestelmän ohjukselle.

Noiden eri GRAU-indeksien merkityksiä on julkaistu useissa eri lähteissä, esimerkiksi Индексные обозначения военной техники ГРАУ МО -sivustolla tai Индексы Главного Ракетно-Артиллерийского Управления МО -tulosteessa.

Lisäksi en liitä koodimäärityksissä ollenkaan Naton määritettä erikseen sotkemaan. Esim. Sarmat-ohjuksen Nato-koodi on SS-X-30 Satan 2. Satan on suomeksi saatana. Kirjaan ohjus- tai ohjusjärjestelmämääritteissä noista tunnuksista yleensä kaksi eri valitsemaani tunnusta peräkkäin, mitä ei siis pitäisi tehdä sekoittamaan asioita. Lisäksi en viittaa linkeissä siihen päivitysversioon, mistä tekstissä puhutaan. Noita eri päivitysversioita eri ohjustyypeille todellakin riittää. Ohjusjärjestelmille ja ohjuksille on siis vielä eri koodit kaiken sekoittamiseksi.

МБР-lyhennettä (MBR) vastaa meille kaikille tuttu englanninkielinen ICBM-lyhenne (intercontinental ballistic missile, ICBM). Kyse on maalta kiinteistä siiloista tai liikkuvista alustoista laukaistavista ohjuksista. Sukellusveneistä laukaistavista ohjuksista englanninkielinen lyhenne on puolestaan SLBM (submarine-launched ballistic missile, SLBM), venäjän kielellä БРПЛ (баллистическая ракета подводных лодок, БРПЛ), latinalaisin aakkosin BRPL.

Sarmat-ohjus on todellakin varsinainen järkäle. Laukaisupaino 208,1 tonnia. Polttoaineen paino täyteen lastattuna 178,0 tonnia. Hyötykuorman paino eli ydinkärkien paino 10 tonnia. Ohjuksen pituus 35,5 metriä. Ohjuksen halkaisija 3,0 metriä. Enimmäislentomatka on 18 000 kilometriä. Ydinkärkien enimmäislukumäärä on 10.

****

Käsittelen tässä kirjoituksessa niitä ongelmia, mitä Venäjällä on ollut jo pitemmän aikaa maan kamaralta joko siiloista tai liikkuvista alustoista laukaistavien uusien mannertenvälisen ballististen ydinohjustyyppien kanssa. Ongelmat linkittyvät pohjimmiltaan Venäjän sukellusveneistä laukaistavien uusien mannertenvälisen ballististen ohjustyyppien ongelmiin. Tai paremminkin kyse on yhdestä tyypistä molemmissa ICBM- ja SLBM-kategorioissa.

Olen käsittelyt noita sukellusveneistä laukaistavien ohjusten ongelmia melko perusteellisesti jo aikaisemmin vuonna 2019. Samat ongelmat ovat Venäjällä edelleen akuutteja viiden vuoden jälkeen:

  • Barentsinmeri lännen ja Venäjän tulevana merisotatantereena (US-blogi 17.11.2019)
  • Venäjän ydinkilvessä on repeämä Bulava-ohjusten vuoksi (US-blogi 18.11.2019)
  • Venäjän ydinsukellusveneiden kyvyttömyys jäissä juontuu vääriin päätöksiin 1990-luvulla (US-blogi 19.11.2019).

Venäjä loi nuo ongelmansa poliittisella suhmuroinnilla, kuten tästäkin blogikirjoituksesta on myöhemmin luettavissa.

Venäjän kaikki maankamaralla ohjussiiloissa ja liikkuvilla alustoilla olevat mannertenväliset ballistiset ydinohjukset olen luetteloinut tarkkoine sijaintikoordinaatteineen kirjoitukseen otsikolla Venäjän mannertenväliset ydinohjukset sijaintikoordinaatteineen esittelyssä (US-blogi 8.2.2019).

Muita Venäjän ydinaseisiin liittyviä melko perusteellisia kirjoituksia ovat:

  • Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle (US-blogi 15.1.2018)
  • Kolmen Pohjoismaan on tehtävä yhteissuunnitelma kalottialueittensa turvaamiseksi (US-blogi 23.3.2018)
  • Venäjä rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan (US-blogi 11.10.2018)
  • Venäjän Itämeren laivasto on valmis hyökkäyksiin viholliskohteita vastaan (US-blogi 11.9.2019)
  • Hypersonic – Venäjän vastaus kokemaansa uhkaan lännestä (US-blogi 27.12.2019)
  • Burevestnik ja Vienanmeren säteilyonnettomuus (US-blogi 9.9.2020).

****

Схема района on suomeksi piirialue. Ohjuslaukaisupaikka nro 163/1 (пусковая установка № 163/1) 62°53’21.4″N 41°45’35.4″E-koordinaattipisteessä on nelikulmioitu punaisella viivalla. Ohjuslaukaisupaikka nro 163/2 on eteläpuolella 62°52’47.2″N 41°44’51.6″E-koordinaattipisteessä, mutta se ei ole ollut käytössä enää pitkään aikaan. Koko tuo kuvassa näkyvä alue on rakennettu 1960-luvulla. Alueella toimi tuolloin sotilasyksikkö 01349 (в/ч 01349) juuri tuolla sotilasyksikkötunnuksella, jonka kasarmit ovat kuvan suurimmalla vaalean vihreällä värillä suurennetulla alueella 62°56’37.0″N 41°26’10.0″E-koordinaattipisteessä. Kuva: vapaa lähde (kuva Plesetskin kosmodromilla sotilasyksikön 01349 tiloista, 122. teknistoiminnallinen alue, 122-я площадка ЭТР (ЭТР= эксплуатационно-технический район), в/ч 01349, kuvaajan nimim. deletant_co).
Plesetskin kosmodromi oli Yhdysvaltojen jatkuva vakoilukohde siitä lähtien, kun Neuvostoliitto alkoi sitä rakentaa 1950-luvun puolivälissä. Plesetskin kosmodromia koskevaan tiedusteluasiakirjaan selvityskoordinaatiksi on merkitty 62°54’23.0″N 40°47’15.0″E. 20.9.2024 tuhoutunut laukaisupaikka eli kuvaan merkitty laukaisupaikka nro 28 eli 163/1 on 62°52’47.2″N 41°44’51.6″E-pisteessä punaisella suorakulmiolla neliöitynä. Alempi merkitty koordinaattipiste liittyy 163/2-laukasipaikkaan. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus CIA-dokumentista otsikolla Plesetsk Space Launch Site 27 (S), https://www.cia.gov/readingroom/docs/CIA-RDP80T01782R000100760001-3.pdf).
Ohjuslaukaisupaikka nro 163/1. Kuvassa itse laukaisusiilo on merkitty mustavakoisella koordinaattimerkinnällä (62°53’21.4″N 41°45’35.4″E) ja ohjuslaukaisupaikalla olevat neljä mastoa keltaiseksi värjätyillä ympyröillä, joista kahteen on liitetty koordinaattimerkinnät (62°53’22.7″N 41°45’31.8″E ja 62°53’20.9″N 41°45’42.5″E) alueen hahmottamiseksi ilmansuuntien suhteen (pohjoinen on suoraan ylöspäin vain tässä kuvassa). Kuva: vapaa lähde (Google Maps -kuvakaappaus + oma editointi).
Kaksi kuvaa 20.9.2024 ohjuslaukaisupaikalla nro 163/1 tapahtuneen räjähdyksen jälkeen. Alueen ilmansuuntien ja etäisyyksien hahmottamisen helpottamiseksi kuviin on merkitty laukaisusiilo, johon liittyen räjähdys tapahtui sekä neljä mastoa, jotka eivät kaatuneet räjähdyksessä. Räjähdyksellä ei ollut myöskään voimaa romahduttaa tai sytyttää molemmissa kuvissa näkyvää rakennusta, koska räjähdys tapahtui todennäköisemmin jo siilossa. Siilon yläosan raskaat betonirakenteet ovat hävinneet täysin, mutta itse siilo ei ole täyttynyt jätteellä. Alueen selvärajainen maanpinnan ruskea yleisväri ei välttämättä liity räjähdykseen, mutta pintakasvillisuus näyttäisi palaneen. Kuvat: vapaa lähteet (Maxar Technologies Inc. + oma editointi).

Kuva R-36-ohjuksen (8К67 Р-36) siilon yläosasta. R-36-ohjus on R-36M-ohjuksen edeltäjä (15П014 Р-36М) ja siis myös Sarmat-ohjuksen edeltäjä. R-36-ohjusprojekti alkoi vuonna 1962 ja jo vuotta myöhemmin ensimmäinen ohjus oli jo testeissä. Ohjuksen laukaisupaino oli 184 tonnia, pituus 31,7 metriä ja rungon suurin halkaisija 3 metriä. Ohjus on siis Sarmat-ohjuksen mittaluokkaa ja samoja vanhoja neuvostosiiloja on tarkoitus käyttää myös Sarmat-ohjusten laukaisuun modifioituna. Yksilatauksellisten siilojen välinen etäisyys oli useita kilometrejä, jotta vihollistahon mahdollinen ohjus ei kykenisi tuhoamaan kuin korkeintaan vain yhden siilon kerrallaan. Kuilut ovat todella massiivisia rakenteita. Syvyys kokonaisuudessaan noin 41 metriä ja halkaisija yli 8 metriä. Kun suhteistetaan 8 metrin halkaisijarakenne kuilun yläosan teräsbetonirakenteisiin, saa käsitystä rakenteen massiivisuudesta. Kun 20.9.2024 tapahtunut räjähdys on tuhonnut kuilun yläosan teräsbetonirakenteet satelliittikuvien perusteella kokonaan, on räjähdys ollut todella massiivinen. Nuo ohjuskuilut ja etenkin niiden massiiviset teräsbetonirakenteet tulivat minulle tutuiksi 1990-luvun alkupuolella Ukrainassa silloiseen erääseen työtehtävääni liittyen. Kuvassa Ракета Р-36 -teksti on yhtä kuin R-36-ohjus, Строй ШПУ -teksti on kuilurakenne (kuilun betonirakenne), Оголовок ШПУ -teksti on laukaisukuilun yläosa ja Защитное устройство -teksti on suojaava [kansi]rakenne. ШПУ (ŠPU) on yhtä kuin laukaisusiilo (шахтная пусковая установка, ШПУ). Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus venäläisestä asiaa koskevasta historiankirjasta).
Siilo nro 136/1 oli tällä hetkellä ainoa tiedetty uusien mannertenvälisten ballististen ohjusten testaamiseen soveltuva paikka Venäjällä. Se oli ainoa siilo, joka oli muutettu Neuvostoliiton kuilustandardeista moderniksi siiloksi, joka kykenee laukaisemaan viidennen sukupolven raskaita mannertenvälisiä ohjuksia. Siilon ja laukaisupaikan valmistelut testausta varten Plesetskin koepaikalla saatiin päätökseen huhtikuussa 2016.

20.9.2024 tapahtunut räjähdys synnytti myös tulipalon laukaisupaikan itäpuolelle lähelle viereisen järven rantaan 62°53’15.4″N 41°46’17.7″E-pisteeseen (itäisempi palomerkintä) noin 700 metrin päähän siilosta. Palavaa tai kuumaa tavaraa lienee lentänyt siilosta. Kuva: vapaa lähde (Nasan FIRMS-palotietojärjestelmä).

FIRMS-palotietojärjestelmä kertoo tulipalon olleen voimakkaamman 20.9.2024 (FIRMS 20.9.2024) ja 21.9.2024 jo laantuneemman (FIRMS 21.9.2024). Palopaikan lämpöhavaintoja on vielä viikon päästä päivämäärällä 27.9.2024, muttei enää 28.9.2024. Huomioiden kirjaamisajan ja paikallisen ajan ero, on räjähdys todennäköisesti tapahtunut 20.9.2024 illalla tai seuraavana yönä. Tulipalon sijainti antaa olettaa, että siilosta on sinkoutunut jotain kuumaa tavaraa, joka on tuon palon sytyttänyt.

Alueen ilmansuuntien ja etäisyyksien hahmottamisen helpottamiseksi kuviin on merkitty laukaisusiilo koordinaatein, johon liittyen räjähdys tapahtui sekä neljä mastoa keltaisin ympyröin. Satelliitin tarkka kuvausaika ei ole tiedossa, mutta vastaavia kuvia oli jo 23.9.2024 julkaistuissa uutisissa. Savua nousee edelleen laukaisupaikan ja järven väliseltä kaistaleelta. Metsän palopälviä on havaittavissa. Kuva: vapaa lähde (Maxar Technologies Inc. + oma editointi).

Räjähdys siilossa ei todennäköisesti tapahtunut Sarmat-ohjuksen laukaisun aikana, vaan ehkäpä polttoaineen ohjussyötön yhteydessä tai muutoin ohjuksen ollessa polttoainekuormassaan siilon sisällä kuiluluukun ollessa kiinni (raskas betonikansi luukkuineen on hävinnyt taivaan tuuliin). Nestemäisen polttoaineen syöttö ohjukseen ei ole aivan kaikkein riskittömin toimenpide.

****

Sarmat-ohjuksen rakettimoottorin ensimmäiset onnistuneet polttokokeet (огневое испытание) suoritettiin elokuussa 2016.

Länsimainen media on uutisoinut, että Sarmat-ohjusten onnistuneita koelaukaisuja tarkoittaen ilmeisemmin laukaisutestejä olisi tapahtunut vain yhden kerran. Onnistuneita testejä on kuitenkin ollut ainakin kolme kertaa päivämäärillä 27.12.2017, 29.3.2018 ja 20.4.2022. Eri testeissä testataan erilaisia asioita.

Sarmat-ohjuksen testit alkoivat useiden lykkäysten jälkeen 27. joulukuuta 2017 ensimmäisellä ohjuslaukaisulla, joka onnistui. Toisen onnistuneen 29.3.2018 testilaukaisun jälkeen puolustusministeriö ilmoitti vielä kolmannesta onnistuneesta laukaisusta toukokuun 2018 lopussa, mutta siitä ei ole julkaistu kuvia eikä videoita onnistumisen varmistukseksi. Tuo toukokuinen testi on siksi syytä jättää pois laskuista.

Nuo vuosien 2017-18 kaikki testit liittyvät vain ohjuksen laukaisuun ja liikkeellelähtöön ollen laukaisutestejä (бросковое испытание).

Laukaisutestit tehdään tyhjällä ohjuksella ilman täyttä polttoainelastia ja ydinkärkiä vastaavaa ohjuskärkikuormaa. Pitkän matkan lentotestejä ei siis ollut vielä suoritettu. Laukaisutestissä ohjus tarpeellisten tietojen saamiseksi riittäisi ohjuksen lento vain noin 30 metrin korkeuteen ilman pitempää lentoa, mutta yleensä ohjus laukaistaan muutaman kymmenen kilometrin päässä olevalle maalialueelle tai mereen laskuvarjolla laskeutuvana.

Venäläislähteiden mukaan noiden laukaisujen aikana testattiin laukaisun jauhekiihdytintä (стартовый пороховой уseveroкоритель), joka nostaa ohjuksen noin 30 metrin korkeuteen sekä kolmivaiheisen ohjuksen ensimmäisen vaiheen rakettimoottoria.

Testeissä avustava organisaatio on Maanpäällisen avaruusinfrastruktuurikohteiden käytön keskus («Центр эксплуатации объектов наземной космической инфраструктуры», АО «ЦЭНКИ», kotisivut).

Plesetskin kosmodromilla ei tehty vuonna 2018 yhtään sellaista testiä, jossa olisi testattu ohjuksen koko lentoa eli olisi tehty poltto- ja laukaisutestien jälkeen lentotestejä (летно-конструкторские испытание tai лётное испытание).

Sen sijaan 20.4.2022 tapahtuneessa testissä ohjuksen harjoituskärjet päätyivät noin 5 700 kilometrin päähän Kamtšatkan aluepiirillä (Камчатский край, 56°00’00.0″N 159°00’00.0″E) sijaitsevalle Kuran harjoituskentälle (Ракетный полигон Кура, 57°19’58.8″N 161°49’58.8″E) ollen ohjuksen ensimmäinen lentotesti.

****

Venäjän puolustusministeriö ilmoitti heinäkuussa 2018 (esim. Коммерсантъ 18.7.2018), että laukaisutestit on saatu päätökseen. Kun katsoo Neuvostoliiton aikaisia ohjustestiprosesseja, oli jo laukaisutestien määrä Sarmat-ohjuksille melko vähäinen verrattuna neuvostoaikaisiin testeihin.

Venäläisten ohjusasiantuntijoiden tuolloisen mielipiteen mukaan Sarmat-ohjukselle olisi suoritettava vielä ainakin viisi laukaisua laukaisu- ja lentotesteinä. Täysikokoisena ja täysipainoisena (массогабаритный), jossa analysoidaan myös ohjuksen kaikkien kolmen vaiheen moottoreiden käyttäytyminen.

Venäläisset ohjusasiantuntijat ovat myös muistelleet, että kun siilopohjaista strategista RS-20V Voevoda -ohjusta (РС-20В «Воевода», vastaa R36M2-ohjusta, Р-36М2 15П014 «Воевода») suunniteltiin 1980-luvulla, ohjukselle suoritettiin yli 30 laukaisutestiä, eivätkä kaikki onnistuneet.

Так как это трехступенчатые ракеты, испытаний должно быть много, чтобы каждая ступень работала как часы, ведь никакую сложность в полете не устранишь.”

Vapaasti suomennettuna nuo sanat ohjus- ja sotilasasiantuntija Aleksei Leonkovin (Алексей Леонков) sanat:

Koska nämä ovat kolmivaiheisia ohjuksia, täytyy testata paljon, jotta jokainen vaihe toimisi kuin kello, koska vaikeuksia ei voida korjata lennossa.”

Esimerkiksi Moskovan lämpötekniikan instituutin eli MIT:n (АО «Корпорация „Московский институт теплотехники“», МИТ, kotisivut) suunnitteleman kiinteätä polttoainetta käyttävän Temp-2S-ohjuksen (РС-14, РС-14 15П642/15Ж42 «Темп-2С») suunnitteluprosessissa suoritettiin Plesetskin kosmodromilla 35 koelaukaisua aikavälillä 14.3.1972-29.12.1974. 35 suoritetusta testistä 9 epäonnistui. Etenkin lentotestit olivat epäonnisia.

Vastaavasti vuosina 1969-1972 Plesetskissä Plesetskin kosmodromilla testattiin ukrainalaisen raketti- ja avaruusteknologiaa suunnittelevan neuvostotoimijan (vuodesta 1959 ОКБ-692, п/я А-7160, КБ «Электроприборостроения» ja НПО «Электроприбор», vuodesta 1991 АО «ХАРТРОН», kotisivut) suunnittelemaa sekä kiinteätä että nestemäistä polttoainetta ja enimmäistä liikkuva alustaa käyttävää ohjusta nimeltään RT-20P (8К99, РТ-20П tai РТ-20). Testaus käsitti 15 laukaisua, joista 13 on kirjattu onnistuneeksi.

Johtopäätös: jos haluat onnistuneen ohjuksen, aluksi sinun on testattava, seuraavaksi sinun on testattava ja lopuksi sinun on testattava. Kymmeniä testejä. Oikotietä nykyäänkään tietokonemallinnusten aikaan ei ole.

Sarmat-ohjuksen laukaisu- ja lentovaiheen kolme varmistettua testiä ja päälle vain yksi mahdollinen varmistamaton testi ei varmuudella riitä jo lukumääränä mihinkään. Tulokset olemme nyt nähneet, mitä ohjuksen suunnitteluprosessin kiireinen poliittinen ohjaus on saanut aikaan.

****

Alkujaan Neuvostoliitossakin vuodesta 1929 alkaen raketit ja ohjukset suunniteltiin ja kehiteltiin nestemäistä polttoainetta käyttäviksi sisältäen kryogeenisiä tai korkeassa lämpötilassa kiehuvia ponneainekomponentteja. Neuvostoliiton kaikki alkuajan R-sarjan kantoraketit (R-1, R-2, R-5, R-5M, R-7, R-7A, R-11, R-11M, R-12 ja R-12U, 8А11 Р-1, 8Ж38 Р-2, 8А62 Р-5, 8А62 Р-5M, 8К71 Р-7, 8К74 Р-7А, 8А61 Р-11, 8К11 Р-11М, 8К63 Р-12 ja 8К63У Р-12У) vuodesta 1948 lähtien olivat nestemäistä polttoainetta käyttäviä.

Ongelma on aina ollut, että nuo nestemäistä polttoainetta käyttävät raketit ja ohjukset vaativat erittäin hyvää käsittelyä sekä monimutkaisia laukaisua edeltäviä erityistoimenpiteitä.

Neuvostoliittokin alkoi pian jo 1900-luvun puolivälistä lähtien kehittää aktiivisesti kiinteän polttoaineen rakettimoottoreja, jotka loisivat mahdollisuuden etenkin sotilaallisten ohjusten pitkäaikaiseen varastointiin ja helpompaan laukaisua edeltävään toimintaan.

Neuvostoliiton nestemäisiin polttoaineisiin liittyvät testit suoritettiin Baikonurin kosmodromissa (Космодром Байконур, kotisivut, historiakotisivut), joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen kosmodromi. Plesetskin kosmodromi aloitti virallisen toimintansa 15. heinäkuuta 1957, ja kiinteän polttoaineen ohjusten testaukset siirrettiin Plesetskiin. Neuvostoliiton ensimmäinen kiinteän polttoaineen ohjus oli em. kolmivaiheinen RT-20-ohjus, jonka testaukseen Plesetskiin rakennettiin lisää testaussiiloja vuosina 1966-1968.

Kosmodromin rakentaminen Arkangelin metsäkorpeen johtui siitä, että ensimmäinen Neuvostoliiton mannerten välinen ballistinen ohjus R-7 (8К71 Р-7), jonka kantama oli 7-8 tuhatta kilometriä, ei olisi kantanut Yhdysvaltojen alueelle, jos ohjukset olisi laukaistu Baikonurista. R-7-ohjukset oli siis laukaistava pohjoisnavan ja Pohjoisen jäämeren kautta. Toinen syy ohjustukikohdan sijoittamiseen Neuvostoliiton pohjoisosaan oli se, että suurin osa Nato-maiden ilmavoimien tukikohdista oli sijoitettu lähemmäksi Neuvostoliiton etelärajoja, kun kuun taas Plesetskin länsipuolella Skandinavian niemimaalla Suomea ja Ruotsia vasten niitä oli vähemmän.

Työnjaoksi siis muodostui: Baikonurissa nestemäiset, Plesetskissä kiinteät.

2010-luvun alusta lähtien Venäjän avaruusjoukot (Воздушно-космические силы, ВКС, Космические войска) ovat jättäneet Baikonurin kosmodromin lähes täysin, kun Sarmat-ohjus oli tarkoitus luoda alun perin vuoden 2016 loppuun mennessä. Sotilaalliset ohjustestit on siis tehtävä Plesetskissä, ellei muuta paikkaa rakenneta Venäjän avaruusjoukoille.

Onko tuo osasyy, että nestemäistä polttoainetta käyttävä ohjus räjähti Plesetskissä, kun siellä ei ehkä ollut vastaavaa kokemusta nestemäisistä polttoaineista kuin Baikonurissa?

****

Sarmat-ohjuksen testilaukaisu 27.12.2017 tapahtui pilvisen taivaan alla hämärässä. Laukaisut 29.3.2018 ja 20.4.2022 tapahtuivat pilvipoudan aikaan valoisimmissa olosuhteissa. 27.12.2017 ja 29.3.2018 tapahtuneissa laukaisuissa ohjuksen väritys on mustavalkoinen sakkilautakuvio, 20.4.2022 tapahtuneessa laukaisuissa ohjus on pääosin valkea, kärki on musta. 29.3.2018 tapahtuneen laukaisun aikaan maa oli yhtenäisessä lumipeitteessä, 20.4.2022 tapahtuneen laukaisun aikaan lumipeitteessä oli jo pälviä.

27.12.2017 tapahtuneesta laukaisusta ei ole olemassa YouTube-videota ja aikanaan Venäjän puolustusministeriön 1.3.2018 julkaisema video ei enää löydy verkosta (jäljempänä on toki valokuvia ko. laukaisusta). Puolustusministeriö julkaisi seuraavan videon 29.3.2018, jossa oli esitetty samana päivänä 29.3.2018 tapahtunut laukaisu. Kaikki muut nuo edellä luetellut 20.4.2022 tapahtunutta laukaisua kuvaavat YouTube-videot on koottu puolustusministeriön 20.4.2022 julkaisemasta videosta (Минобороны России, Пуск межконтинентальной баллистической ракеты стационарного базирования «Сармат» 20.4.2022).

Mannertenvälisen ballistisen RS-27 Sarmat -ydinohjuksen testausvaiheen laukaisu 27.12.2017 ohjuslaukaisupaikalla nro 163/1. Tuolloin oli melko harmaa pilvinen päivä. Alueen ilmansuuntien ja etäisyyksien hahmottamisen helpottamiseksi kuvaan on merkitty laukaisusiilo, johon liittyi 20.9.2024 tapahtunut räjähdys sekä alueella oleva läntisin masto (kuvaussuunta etelästä kohti pohjoista). Kuvassa vasemmalla näkyvä maanpintaa vasten oleva metallinen ristikkorakenne, joka näkyy tämän luvun toisena olevassa karttakuvassa, on hävinnyt räjähdyksessä. Ohjussiilon luukun saranat ovat luukun pohjoisreunalla. Kuva: vapaa lähde (Venäjän puolustusministeriö, Минобороны России).
RS-27 Sarmat -ydinohjuksen asettaminen siiloon 27.12.2017 tapahtunutta laukaisua varten. Alueen ilmansuuntien ja etäisyyksien hahmottamisen helpottamiseksi kuvaan on merkitty laukaisusiilo, johon liittyi 20.9.2024 tapahtunut räjähdys sekä alueella oleva läntisin masto (kuvaussuunta etelästä kohti pohjoista). Venäjä joutui kehittämään uudelle raskaalle ydinohjukselle myös uuden kuljetus- ja lastausyksikön, jonka koodi on 15T526 (ven. 15Т526). Kuva: vapaa lähde (Venäjän puolustusministeriö, Минобороны России).

Venäjä joutui kehittämään uudelle raskaalle ydinohjukselle myös uuden kuljetus- ja lastausyksikön, jonka koodi on 15T526 (ven. 15Т526) ja jonka on kehittänyt moottorien suunnittelutoimisto TsENKI (АО «ЦЭНКИ», КБ «Мотор», kotisivut) yhdessä Kamazin (ПАО «КАМАЗ», kotisivut) kanssa käyttämällä Platform-A-runkoa Platform-O-ohjelman puitteissa (Платформа-А, «Платформа-О»). Kuljetus- ja lastausyksikkö esiteltiin ensimmäisen kerran elokuussa 2017 (YouTube, КБ ”Мотор” – движение в будущее 21.8.2017). Yksiköllä lastattiin 27.12.2017 laukaistu ohjus.

Kuva liittyy 27.12.20217 tapahtuneeseen RS-27 Sarmat -ydinohjuksen laukaisuun. Kuva on testausvaiheen kuva siilon sisältä, kun ohjus on asennettu, mutta suojahuppurakenne on vielä poistamatta. Kuilu oli ainoa, jonka Venäjä oli modernisoinut laukaisemaan uusimia mannerten välisten ohjusten malleja eli RS-27 Sarmat -ohjuksia. Kuva: vapaa lähde (Venäjän puolustusministeriö, Минобороны России).
Mannertenvälisen ballistisen RS-27 Sarmat -ydinohjuksen testausvaiheen laukaisu 29.3.2018 ohjuslaukaisupaikalla nro 163/1. Alueen ilmansuuntien ja etäisyyksien hahmottamisen helpottamiseksi kuvaan on merkitty laukaisusiilo, johon liittyi 20.9.2024 tapahtunut räjähdys sekä alueella kuvassa näkyvät kolme mastoa (kuvaussuunta etelästä kohti pohjoista). Kuva: vapaa lähde (Venäjän puolustusministeriö, Минобороны России).
Mannertenvälisen ballistisen RS-27 Sarmat -ydinohjuksen testausvaiheen 29.3.2018 tapahtuneeseen laukaisuun liittyvä ohjuksen asettaminen siiloon ohjuslaukaisupaikalla nro 163/1. Alueen ilmansuuntien ja etäisyyksien hahmottamisen helpottamiseksi kuvaan on merkitty laukaisusiilo, johon liittyi 20.9.2024 tapahtunut räjähdys sekä alueella kuvassa näkyvät kaksi mastoa. Kuva: vapaa lähde (Venäjän puolustusministeriö, Минобороны России).
Mannertenvälisen ballistisen RS-27 Sarmat -ydinohjuksen testausvaiheen laukaisu 20.4.2022 ohjuslaukaisupaikalla nro 163/1. Tuolloin oli melko aurinkoinen päivä. Alueen ilmansuuntien ja etäisyyksien hahmottamisen helpottamiseksi kuvaan on merkitty laukaisusiilo, johon liittyi 20.9.2024 tapahtunut räjähdys sekä alueella olevat neljä mastoa (kuvaussuunta pohjoisesta kohti etelää). Ohjussiilon luukun saranat ovat luukun pohjoisreunalla. Kuva: vapaa lähde (Venäjän puolustusministeriö, Минобороны России).
Presidentti Vladimir Putin seuraamassa Kremlissä 20.4.2022 näytön kautta Plesetskin kosmodromin laukaisupaikan 631/1 Sarmat-ohjuksen lentotestiä. Kuvaan on merkitty laukaisusiilon koordinaatit sekä näyttöruudulla näkyvän kahden maston koordinaatit. Venäjän puolustushallinto on määritellyt Sarmat-ohjuksen sille asetetun suuren merkityksen vuoksi puolustushallinnossa presidenttiprojektiksi (президентский проект), eli sitä valvoo henkilökohtaisesti Vladimir Putin. Kuva: vapaa lähde (Kremlin, Пресидент России).

Ainoa tällä hetkellä tiedossa oleva kokonaisuudessaan onnistunut maalipaikkaan osoitettu Sarmat-ohjuksen laukaisu tapahtui 20.4.2022 Plesetskin kosmodromin laukaisupaikassa 163/1 (Коммерсантъ 21.4.2022).

Jo aikaisemmin mainittuun alueella toimivaan sotilasyksikköön 01349 liittyy mielenkiintoinen vanha video YouTubessa (YouTube, Видеообзор в/ч 01349 122 площадка 15.4.2014). Tuo YouTube-nauhan otsikko on suomeksi Videokatsaus sotilasyksikkö 01349:n 122. paikasta. Videolla nuorempi Vladimir Putin vierailee alueella katsomassa ohjuslaukaisua.

Video on todennäköisesti alun perin ajankohdalta, jolloin 25.2.1965 perustettu sotilasyksikkö täytti 40 vuotta. Perustusajankohtana sotilasyksikön nimi oli 8. erillinen tekninen testausyksikkö, lyhenteenä 8. OIITš (8-я отдельная инженерно-испытательная часть, 8 ОИИЧ). Jo 18.3.1966 yksiköstä tuli osa 4. testausosastoa, lyhenteenä 4. IU ja sotilasyksikkötunnus 12445 (4-е испытательное управление по испытанию ракет на твёрдом топливе, 4 ИУ, в/ч 12445). Vuodesta 1998 yksikkö ollut osa Kiinteiden ja liikkuvien ohjusjärjestelmien testauskeskusta, lyhenteenä ITsRK ja sotilasyksikkötunnus on 85907 (Испытательный центр стационарных и мобильных ракетных систем, ИЦРК, в/ч 85907 tai в /ч 85907-Б, 13991-Ф). Yksikön tehtäväksi on määrätty kiinteän polttoaineen ohjusjärjestelmien testaaminen ja käyttö. Yksikkö tunnetaan pitkälti alkuperäiseltä nimeltään 122. alue (122-я площадка). Monet muistavat yksikön alkuperäiseltä tunnukseltaan 01349.

Kysymys kuuluu, ovatko kyseisellä sotilasyksiköllä olleet myös nestemäiseen polttoaineeseen liittyvät valmistelu opittuna ja hallittuna?

****

Venäjän puolustusministeriö ja akateemikko V. P. Makejevin mukaan nimetty valtion ohjuskeskus (Государственный ракетный центр имени академика В.П. Макеева, АО «ГРЦ Макеева», kotisivut) solmivat 21. heinäkuuta 2011 sopimuksen Sarmat-ohjusten kehitystyön toteuttamisesta.

Uuden ohjuksen oli määrä korvata vanha Neuvostoliiton aikainen Ukrainassa suunniteltu neljännen sukupolven raskas R-36M2 Voevoda -ohjus, joka oli ollut käytössä jo vuodesta 1988.

Vuoden 2013 alussa NPO Energomash (АО «НПО Энергомаш», kotisivut) sai tekniset tiedot uuden Sarmat-ohjuksen uuden moottorin kehittämiseksi. Moottorin nimeksi päätyi PDU-99 (ПДУ-99), myös Tuote 99- («Изделие 99») ja Tilaus 99 -määritteet («Заказ 99») ovat liittyneet moottoriin. Puolustusministeriön päätöksellä Proton (ПАО «Протон» tai АО «Протон-ПМ», kotisivut) otti tuotannon vastatakseen 17. joulukuuta 2013.

Puolustusministeriö allekirjoitti 16. elokuuta 2022 sopimuksen ohjusten toimittamisesta. Valmistava yritys on Roscosmosiin kuuluva Krasnojarskin koneenrakennustehdas («Красноярский машиностроительный завод», АО «Красмаш», kotisivut, 56°00’36.0″N 92°59’24.0″E) ja ohjusten sarjatuotanto aloitettiin jo kuuden kuukauden kuluttua ainoan julkisessa tiedossa olevan onnistuneen laukaisun jälkeen.

Ohjustuotannolla ja sen käynnistymisellä oli siis poikkeuksellinen kiire.

Vaikka sarjatuotanto oli jo alkanut, Venäjä suoritti toistuvasti epäonnistuneita Sarmat-testejä helmikuussa 2023, uutisoi yhdysvaltalainen televisioyhtiö CNN (CNN 22.32023). Tämä ei estänyt Venäjää ilmoittamasta ohjusten asettamisesta taisteluvalmiuteen jo syyskuussa 2023.

Kun testit eivät onnistuneet, ei niistä voitu ilmoittaa julkisuuteen.

Kiire johtui todennäköisesti siitä, että Vladimir Putin on henkilökohtaisesti uhannut länsimaita tällä ohjuksella useita kertoja vuodesta 2018 lähtien (”Кроме того, мы приступили к разработке нового поколения ракет. В частности, в настоящее время Министерство обороны совместно с предприятиями ракетно-космической отрасли начало активную фазу испытаний нового ракетного комплекса с тяжёлой межконтинентальной ракетой. Мы назвали его «Сармат».”, Пресидент России 1.3.2018). Putin on myös luvannut ohjuksen käyttöönoton tapahtuvan vuonna 2022.

Sarmat-ohjuksen käyttöön saamisen suurista vaikeuksista huolimatta vielä vuonna 2024 presidentti Putin uhosi kovasti, että vuonna 2018 puheena olleet uudet ohjustyypit olisivat valmiina taattua käyttöä varten (”В состоянии полной готовности к гарантированному применению находятся стратегические ядерные силы. То, что мы планировали в сфере вооружений, о чём я говорил в Послании 2018 года, – всё сделано, или завершается эта работа.”, Пресидент России 29.2.2024).

Venäjän puolustushallinto on määritellyt Sarmat-ohjuksen sille asetetun suuren merkityksen vuoksi puolustushallinnossa presidenttiprojektiksi (президентский проект), eli sitä valvoo henkilökohtaisesti Vladimir Putin. On ollut pakko onnistua mutkia oikoen, kun Putin on uhonnut uudella ohjuksella niin kovasti niin moneen otteeseen länsimaita.

Kaikki ei nyt kuitenkaan ole mennyt kuin Strömsössä.

Kaukana Strömsöhön menosta.

****

Sarmat-ohjus on suunniteltu lisäksi käyttämään Avangardin (ОКР 15П771 «Авангард») hypersoonisia taistelukärkiä (15Ю71, Ю-71).

Puolustusministeri Sergei Šoigu kertoi joulukuussa 2020, että uusi testauskenttä Sarmat-ohjuksen lentokokeille rakennettaisiin Krasnojarskin aluepiirillä (Красноярский край, 59°53’00.0″N 91°40’00.0″E) lähelle Severo-Jeniseiskin kaupunkikylää (г. п. Северо-Енисейский, 60°22’48.8″N 93°02’05.8″E) vuonna 2021 (ВПК.name 22.12.2020). Ainoa Sarmat-ohjusten testaukseen sopiva siilo oli siis Plesetskin kosmodromilla oleva 163/1-siilo, jonka modifiointi oli valmistunut vuonna 2016.

Šoigun kertomassa kyse lienee jotain liittyen kohteeseen nro 2142 («Объект 2142»), joka olisi myös ohjustorjuntajärjestelmien testipaikka (полигон для испытаний противоракетных систем) Severo-Jeniseiskin läheisyyteessä. Tuo hanke on nimeltään Ukatšzik-KV (проекта «Указчик-КВ»), joka kirjataan yhdessä hankinta-asiakirjassa ”testipaikaksi ja sisäiseksi lentoradaksi ohjustorjuntajärjestelmien ja ohjuspuolustusjärjestelmien testaamiseksi” (”испытательным полигоном и внутренней траекторией полета для испытаний противоракетных систем и средств противоракетной обороны”).

Sisäinen lentorata (внутренняя траектория) tarkoittaa lentorataa, joka ei ylitä Venäjän rajoja. Toisin sanoen testin sekä laukaisupaikka että maalipaikka ovat Venäjän alueella. Ehkäpä laukaisupaikka olisi Plesetskin kosmodromi ja maalipaikka Ukatšzik-KV-projektin kohde nro 2142?

Käsivaraisesti suunnitellun karttamuotoisen piirustuksen otsikko päivämäärällä 5.3.2020 on venäjän kielellä ”Схема существующих проектируемых автомобильных дорог и мостов объекта «Указчик-КВ» шифр объекта 2142/Т3”, suomeksi ”Kaavio olemassa olevista ja suunnitelluista autoteistä ja silloista kohteeseen Ukatšzik-KV, kohdekoodi 2142/T3”. Karttapiirustukseen on lisänä merkitty kolme koordinaattipistettä jokisiltojen kohdalle alueen hahmottamiseksi vaikkapa Google Maps -satelliittikartasta (60°18’55.4″N 92°53’40.2″E, 60°35’30.5″N 93°12’42.3″E ja 60°54’51.0″N 93°20’23.7″E). Kuva: vapaa lähde (Venäjän julkisten hankintojen Zakupki-verkkosivusto, Закупки, verkko-osoite: https://zakupki.gov.ru/223/contract/public/contract/view/general-information.html?id=9390308).

Kuvan merkityt kolme siltaa löytyvät 60°18’55.4″N 92°53’40.2″E-, 60°35’30.5″N 93°12’42.3″E– ja 60°54’51.0″N 93°20’23.7″E-koordinaattipisteistä. Jäljempänä mainittu ja kuvaan merkitty tutka-asema löytyy 60°27’29.1″N 93°08’07.5″E-pisteestä. Koko alueen satelliittikarttakuva löytyy täältä.

Karttapiirustuksessa punaiset merkinnät ja tiemerkinnöissä ruskeanpunaiset katkoviivat ovat uutta hankkeeseen liittyvää infrastruktuuria.

Kaksi yksityiskohtakuvaa käsivaraisesti suunnitellusta karttamuotoisesta piirustuksesta. Mielenkiintoisia tekstimerkintöjä on läpikäyty tämän kuvan alapuolessa tekstikappaleessa. Kuvassa uusi infrastruktuuri on esitetty punasävyisenä, uudet tiet on esitetty punasävyisenä katkoviivana. СОО МП -merkintä (SOO MP) on mielenkiintoinen ympyränmuotoinen rakennelma, mutta minulle SOO MP -käsite on tuntematon. Kuvat: vapaa lähde (Venäjän julkisten hankintojen Zakupki-verkkosivusto, Закупки, verkko-osoite: https://zakupki.gov.ru/223/contract/public/contract/view/general-information.html?id=9390308).

SOO MP -lyhenteen luoteispuolella on nuoli luoteesta päin ja teksti Направление паденная БЧ (120 км СОО МП), mikä on suomeksi Putoavan taistelukärjen suunta (120 km SOO MP:stä). БЧ-lyhenne eli BTš (боевая часть, БЧ) tarkoittaa taistelukärkeä. Падение-kantasana tarkoittaa alaspäin suuntautuvaa liikettä painovoiman vaikutuksesta eli putoamista. Kysymys olisi käsittääkseni alueelle saapuvasta ballistisesta ohjuksesta. Mitä tarkoittaa 120 km SOO MP:stä, jää osaltani arvoitukseksi.

Karttapiirustuksesta löytyy mm. seuraavia merkintöjä:

  • Kuvassa merkintä РРС ”НЕМЧНЬ” -merkintä on suomeksi RRS ”Saksalainen”. RRS (ven. РРС) tarkoittaa hajatutkajärjestelmää (разнесённая радиолокационная система, РРС). Hajatutka on tutkajärjestelmä, jossa koordinaatteja lähettävät ja vastaanottavat laitteet ovat avaruudessa erotettu toisistaan ​​huomattavasti etäisyysvirheen ylittävällä etäisyydellä.
  • Toinen vastaava hajatutkaa vastaava RRS-termi kuvassa on РРС ”ТЕЯ” (RRS ”TEJa”), mutta TEJa-termiä (ТЕЯ) en tunne.
  • РЛК-lyhenne (RLK) on puolestaan tutkakompleksi (радиолокационный комплекс, РЛК).
  • ИП-kirjaimet (IP) sisältävät lyhenteet (esim. ИП-Л ja ИП-П eli IP-L ja IP-P) tarkoittavat mittauspistettä (измерительный пункт, ИП).
  • ППИ-lyhenne (PPI) on todennäköisesti infrapunavastaanotin (пиропатрон инфракрасный, ППИ). Termi liittyy järjestelmiin, jotka on suunniteltu torjumaan ohjuksia infrapunakohdistuspäällä.

Esimerkiksi karttakuvan vasemmassa yläkulmassa  60°40’16.2″N 91°54’01.3″E-karttapisteessä on teksti ”Участок золотодобычи «Высокий» «Совруник»”, mikä on suomeksi ”Vysokin ja Sovrudnikin kultakaivosalue”. 60°40’16.2″N 91°54’01.3″E-satelliittikuvassa näkyvä infrastruktuuri ei siis liity Ukatšzik-KV- ja 2142/T3-termeihin, vaikka satelliittikuvapisteestä näkyvästä voisi niin ajatellakin.

Jokainen voi satelliittikuvista tarkastella, mitä on rakennettu ja mitä ei. Mielenkiintoinen on 60°27’29.1″N 93°08’07.5″E-karttapiste, joka kohdistuu yllä edellä olevan kuvan ylempään kuvaan РЛК-lyhenteen (RLK) alla olevaan kahteen ympyrään, jotka on merkitty АП1- (AP1) ja АП2-termeillä (AP2).  En osaa suomentaa noiden termien merkitystä.

Alueelta en ainakaan minä onnistunut löytämään vielä puolustusministeri Šoigun mainitsemaa rakennettavaa testisiiloa tai -siiloja Sarmat-ohjuksille.

60°27’29.1″N 93°08’07.5″E-karttapiste, johon liittyy kaksi rakenteilla olevaa mastoa ja niiden välinen rakennelma. РЛК-lyhenne (RLK) tarkoittaa tutkakompleksia. Googlen kartta muodostuu tuolla kohtaa kahdesta karttapohjasta niin, että lähelle zoomatessa ei koko tutka-alue ole näkyvissä vaan on peitetty metsällä. Onko kysymys yrityksestä salata Venäjälle tärkeää salaista infrastruktuuria? Alueella olevien tukki- ja/tai propsipinojen perusteella vaikuttaa siltä, että alue on vanha puunsäilytysalue, jonne rakennetaan uutta tutka-asemaa. Kuva: vapaa lähde (Venäjän julkisten hankintojen Zakupki-verkkosivusto, Закупки, verkko-osoite: https://zakupki.gov.ru/223/contract/public/contract/view/general-information.html?id=9390308 sekä Googe Maps -kuvakaappuas  + oma editointi).

****

Venäjällä on myös toinen testausten lentorata Astrahanin alueen (Астраханская область, 47°14’00.0″N 47°14’00.0″E) Kapustin Jarissa (Капустин Яр, 48°34’32.8″N 45°45’56.6″E) sijaitsevalta 4. valtiolliselta keskitetyltä monilajiselta testialueelta eli 4. GTsMP:ltä (4-й государственный центральный межвидовой полигон Российской Федерации, 4 ГЦМП, 48°33’55.9″N 46°17’42.7″E) Kazakstanin Saryšaganissa (Сарышаган, 46°06’59.2″N 73°37’20.5″E) sijaitsevalle Sary Šaganin testialueelle (полигон Сары-Шаган, 46°22’58.8″N 72°52’01.2″E).

Venäjällä on suuri halukkuus päästä eroon Kazakstanin alueella Venäjän sotilaskäyttöön vuokraamista alueista.

Tähän päivään mennessä ei venäläismediasta löydy yhtään juttua, jossa kerrottaisin uuden testauskentän ohjussiiloineen olevan valmis. Jos testauskenttä olisi ollut tänä vuonna valmis, tuskin testauslentoa oli laukaistu Plesetskin kosmodromilla 20.9.2024, vaan Krasnojarskin aluepiirillä, jossa on myös Sarmat-ohjuksia valmistava tehdas.

Toisaalta on syytä kysyä, mikä järki olisi rakentaa uusi kallis testauskenttä uusilla siiloilla, vaikka Sarmat-ohjuksia valmistava tehdas sijaitseekin melko lähellä.

Sarmat-ohjuksen pääsuunnittelija on Vladimir Degtjar (Владимир Дегтярь, биография). 23.11.2022 Degtjar ilmoitti Sarmat-ohjuksen siirtyneen massatuotantoon. Ohjuksen ainoa onnistunut lentotesti oli tehty reilu puoli vuotta aikaisemmin 20.4.2022. Puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti 21. joulukuuta 2022 uusien ohjusten käyttöönoton aloittamisesta. Roskosmosin pääjohtaja Juri Borisov (Юрий Борисов, биография) ilmoitti 1.9.2023, että Sarmat-ohjusjärjestelmä on otettu operatiiviseen valmiuteen (боевое дежурство).

Tuo aikataulu oli lyöty kiinni Putinin länttä koskevien päämäärien pohjalta, ei ohjuksen teknisen valmiuden eikä ohjuksen käyttöönottomahdollisuuksien pohjalta.

Epäilen tässä kirjoituksessa esitetyn perusteella todellista operatiivista valmiutta suuresti.

Sarmat-ohjuksilla on määrä varustaa ensimmäiseksi strategisten ohjusjoukkojen 62. divisioona (62-я ракетная Краснознаменная дивизия, ts.62-я ракетная дивизия, в/ч 32441). 62. divisioonan alla olevat ohjukset sijaintikoordinaatteineen on listattu US-blogi 8.2.2019 -kirjoitukseen.

25. joulukuuta 2014 tehdyllä päätöksellä puolustusministeriö suunnitteli Sarmat-ohjusjärjestelmien käyttöönottoa Krasnojarskin aluepiirille Užuriin (Ужур, 55°19’00.0″N 89°49’00.0″E) ja Orenburgin alueelle (Оренбургская область, 52°08’00.0″N 55°36’00.0″E) Dombarovskiin (Домбаровский, 50°45’59.0″N 59°32’40.0″E) RS-20- (РС-20) ja R-36-ohjusten (Р-36) sijaan, kuten korvattavat ohjukset on tuolloin nimetty.

Kyse on siis jo vuodesta 1988 käytössä olleista Voevoda-ohjuksista. Sarmat-ohjuksille käytetään siis Voevoda-ohjuksia varten luotuja siiloja. Ohjukset ovat samaa mittaluokkaa: R-36-ohjuksen paino on enimmillään lähes 184 000 kilogramma ja pituus hieman yli 32 metriä. Pienempien ohjusten siiloihin eivät Sarmat-ohjukset sovi.

Solnetšnyn (entinen Užur-4, Ужур-4, 55°17’09.0″N 89°49’32.0″E) lähistöllä sijaitsevista ohjussiiloista jo vuonna 2019 liittämäni satelliittikuvalinkkien karttakuvat osoittavat, että ainakin kuutta siiloa kunnostetaan. Tuon 20.9.2024 tapahtuneen räjähdyksen jälkeen on julkisuudessa arvioitu, että ainakin kaksi 62. divisioonan alla olevaa siiloa pystyisi vastaanottamaan ohjuksia vuoden 2024 loppuun mennessä (X-viestipalvelu, ben-reuter 22.9.2024). Niin, mikäli vain ohjuksia sattuisi olemaan. Ben Reuterin julkaisema kuva on oheinen:

Ben Reuter kirjasi 22.9.2024 julkaisemassaan X-viestipalvelun viestissä, että Venäjä modifioi kuutta vanhaa Voevoda-ohjuksen (SS-18) siiloa Sarmat-ohjuksille (RS-28) ja kaksi valmistuisi vuoden loppuun mennessä. Viestin karttakuvat ovat kuitenkin aivan samat kuin vuonna 2019 julkaisemani siiloja 12C (55°06’56.5″N 89°38’02.8″E) ja 13C (55°12’02.1″N 89°42’24.2″E) koskevat karttakuvat, kun vertaan tuolloin tulostamiani siilokarttoja nyt olemassa oleviin. Voi myös olla, ettei Google ole päivittänyt karttoja vuoden 2019 jälkeen. Kuva: vapaa lähde (X-viestipalvelu, ben-reuter, 22.9.2024).

US-blogi 8.2.2019 -kirjoitus osoittaa ne siilot, joihin aluksi uudet Sarmat-ohjukset olisi määrä sijoittaa 62. divisioonan alla 302. ohjusrykmentin hoteisiin (302-й ракетный полк, в/ч 14443). Alla oleva kursiivilla kirjoitettu on lainaus 8.2.2019 julkaistusta blogista 302. ohjusrykmentin osalta:

302. ohjusrykmentti (РВСН в/ч 14443), Užur (Ужур)

Ohjusmäärä satelliittikuvalinkin perusteella: 6 kappaletta SS-18-ohjuksia siiloissa.

 Siilosijaintipaikat (yhteensä 6 kappaletta):

  • Google-map-218, 55°06’56.5″N 89°38’02.8″E, 55.115686, 89.634097, siilosijainti 12C, tässä koordinaattipisteessä sijaitsee myös rykmentin valvontakeskus (control site)
  • Google-map-219, 55°12’02.1″N 89°42’24.2″E, 55.200569, 89.706712, siilosijainti 13C
  • Google-map-220, 55°04’56.5″N 89°48’59.8″E, 55.082355, 89.816600, siilosijainti 15C
  • Google-map-221, 55°01’30.2″N 89°34’18.1″E, 55.025041, 89.571686, siilosijainti 16C
  • Google-map-222, 55°02’05.1″N 89°43’46.3″E, 55.034760, 89.729536, siilosijainti 17C
  • Google-map-223, 54°57’00.6″N 89°41’02.4″E, 54.950167, 89.683987, siilosijainti 18C.

Google-map-218-pisteen satelliittikuva (Google-map-218) on epäselvä ja venäläisen Janteks-sivuston (Яндекс) satelliittikartta on esittää 12C-siilon tarkemmin kuin Googlen kartta: Janteks-map-02.

Ben Reuterin osoittamat siilot ovat siis 12C (Google-map-218) ja 13C (Google-map-219). Edellä luetellut kuusi siiloa ovat ne, minne Sarmat-ohjukset on määrä aluksi tulla. Jos katsotte noita siilojen satelliittikuvia, siilo 18C on se siilo, mikä vaikuttaa olevan eniten työn alla juuri satelliittikuvauksen aikaan. Ovat muutkin. Siilot 12C ja 13C ovat tosiaankin valmiimmat (olivat jo vuonna 2019: satelliittikuvia ei vaikuta olevan päivitetyn).

Siilot 12C (55°06’56.5″N 89°38’02.8″E), 13C (55°12’02.1″N 89°42’24.2″E), 15C (55°04’56.5″N 89°48’59.8″E), 16C (55°01’30.2″N 89°34’18.1″E), 17C (55°02’05.1″N 89°43’46.3″E) ja 18C (54°57’00.6″N 89°41’02.4″E) vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas lukien. Satelliittikartan kuvaushetkellä siiloalueet ovat olleet pääosin työn alla 16C-siiloa lukuun ottamatta. Pisimmällä on ollut 12C- ja 13C-siilojen rakennustyöt, joissa sekä kulkurampit siilolle ja siilon kansiluukut  näyttäisivät olevan valmiit. 13C-siilossa työt siilon sisällä ovat käynnissä avonaisen siiloluukun ja nosturien perusteella. Kuva: vapaa lähde (Google Maps -kuvakaappaukset + oma editointi).

****

Tuo uusi poikkeuksellisen raskas Satan-ydinohjus määrättiin siis V. P. Makejevin mukaan nimetyn valtion ohjuskeskuksen suunniteltavaksi. Yritys on suunnitellut pääsääntöisesti nestemäistä polttoainetta käyttäviä ballistisia ohjuksia sukellusveneisiin. Nestemäistä polttoainetta käyttävien sukellusveneohjusten suunnittelu on V. P. Makejevin mukaan nimetyn valtion ohjuskeskuksen ydinosaamista.

Vuonna 2001 Venäjän puolustusministeriö päätti uskoa sukellusveneiden strategisten ohjusten suunnittelun jo aikaisemmin mainitulle Moskovan lämpötekniikan instituutille eli MIT:lle. Kyse oli Bulava-ohjusprojektista ja R-30 Bulava -ohjuksesta (Р-30 3М30 «Булава»). V. P. Makejevin mukaan nimetyn valtion ohjuskeskuksen Bark-ohjuksen (3М-91/Р-39УТТХ «Барк») kehityshanke hylättiin. Olen käsittelyt tuota projektia melko tarkasti kolmeen blogikirjoitukseen liittyen (US-blogi 17.11.2019, US-blogi 18.11.2019 ja US-blogi 19.11.2019) enkä avaa sitä enää syvemmälle.

Ongelma oli, ettei moskovalainen MIT ole koskaan toiminut sukellusveneiden strategisten ohjusten suunnittelun parissa. V. P. Makejevin mukaan nimetylle valtion ohjuskeskukselle Bark-ohjuksen kehityshankkeen menetys oli raskas – hyvä, että selvisi edes hengissä. Ongelma myös oli, että V. P. Makejevin mukaan nimetyn valtion ohjuskeskus ei puolestaan ole suunnitellut maankamaralta laukaistavia ohjuksia, vaikka nestemäisten polttoaineiden ohjuksia onkin.

On siis kaksi asiaa kahdella vaihtoehdolla, joista pitäisi rakentaa jo suunnittelusta päätettäessä järkevä kokemukseen perustuva kombinaatio: on sukellusveneestä laukaistava ohjus ja on maan kamaralta siilosta tai liikkuvalta alustalta laukaistava ohjus, on nestemäisellä polttoaineella toimiva ohjus ja on kiinteällä polttoaineella toimiva ohjus.

Nyt tuo sukellusveneohjuksiin liittyvä Venäjän poliittisten päättäjien aikaansaama puliveivaus iskee Venäjän strategisten ydinaseiden tuotantoon tuplana takaisin. Puliveivaus alkoi vuonna 2001 (presidentti Putin astui virkaan 7.5.2000), kun presidentin ohjaama puolustushallinto päätti ulkoistaa sukellusveneiden strategisten ohjusten suunnittelun Moskovan lämpötekniikan instituutille ja sen Bulava-projektille.

Noita ohjuksia suunnittavan kahden toimivan roolit ja osaaminen meni ikään kuin ristikkäin. V. P. Makejevin mukaan nimetyn valtion ohjuskeskuksen suunnitteluinsinööreillä ei ole kokemusta maan pinnalta silloista tai liikkuvilta alustoilta laukaistavien strategisten ohjusten luomisesta. Kaikki on ikään kuin pitänyt aloittaa alusta, mikä on näkynyt laadussa ja aikataulussa. Vastaavasti MIT:n suunnitteluinsinööreillä ei ole kokemusta veden pinnan alta sukellusveneistä laukaistavien strategisten ohjusten luomisesta.

On muistettava, että Venäjän federaation strategisten ohjusjoukkojen voima perustuu suurelta osin kiinteän polttoaineen Voevoda- ja Sarmat-ohjuksia oleellisesti pienempiin strategisiin ohjuksiin, nimittäin noin 46,5 tonnin painoisiin ja 22,5 metrin pituisiin Topol-M- (РТ-2ПМ2 «Тополь-М») ja suurin piirtein samankokoisiin Yars-ohjuksiin (РС-24 15П155М «Ярс»). Molemmat ohjukset on suunnitellut Moskovan lämpötekniikan instituutti eli MIT. Venäjän Topol-M- ja Yars-ohjukset löytyvät US-blogi 8.2.2019 -kirjoituksesta.

R-36M2 Voevoda -ohjukset ovat nestemäisellä polttoaineella toimivia ohjuksia ja Neuvostoliiton sekä edelleen Venäjän strategisten ydinohjusten arsenaalissa poikkeus. Poikkeus on paino, pituus ja polttoaine. Poikkeus on myös se, että ohjuksen on suunnitellut jo aikaisemmin mainittu ukrainalaisen Hartron-yrityksen (АО «ХАРТРОН») neuvostoaikainen edeltäjä, ei venäläinen Tšeljabinskin alueella (Челябинская область, 55°09’36.0″N 61°24’00.0″E) Miassissa (Миасс, 55°03’00.0″N 60°06’00.0″E) toimiva V. P. Makejevin mukaan nimetty valtion ohjuskeskus tai venäläinen Moskovassa toimiva Moskovan lämpötekniikan instituutti eli MIT.

Ukrainalaisia varmasti hivelee, etteivät venäläiset kykene millään luomaan raskasta ja kookasta nestemäisellä polttoaineella toimivaa strategista ohjusta. Toisaalta Putinia varmasti sieppaa, että Sarmat-ohjusprojekti on ollut sen alkamisesta lähtien yhtä tuhertamista.

****

Ensimmäinen Sarmat-ohjuksilla uudelleen varusteltu yksikkö vuodesta 2021 lähtien on Venäjän puolustusministeriön ilmoittamana ollut strategisten ohjusjoukkojen 62. divisioonan Solnetšnyn suljetussa hallintoyksikössä Krasnojarskin alueella. Varusteltu tarkoittaa kuitenkin, ettei mielestäni ainakaan toimintavarmuuden omaavia ohjuksia ole ollut.

Strategisten ohjusjoukkojen komentaja, kenraalieversti Sergei Karakajev (Сергей Каракаев, биография) sanoi joulukuussa 2023, että divisioonan uudelleen varustaminen oli edelleen komennon ”suunnitelmissa” («в планах»).

Tuonkin lausunnon perusteella on hyvin todennäköistä, ettei Sarmat-ohjuksia ole Putinin lupauksista huolimatta taisteluvalmiudessa eikä tule olemaan pitkään aikaan, kun ensimmäinen ja ainoa käytössä ollut testaukseen modifioitu siilo tuhoutui 20.9.2024.

Vaikka nyt Sarmat-ohjusprojektia Venäjä ei näytä millään saavan toimimaan ja ohjuksia operatiiviseen valmiuteen, on Venäjällä edelleen riittävä strategisten ohjusten arsenaali niin, etteivät ohjukset ole myöskään vanhenemassa käyttökelvottomuuteen.

Suuri häpeähän tuo on venäläisille, kun eivät kykene suunnittelemaan ja luomaan presidentti Putinin suuresta uhoamisesta huolimatta sellaista vastaavaa ohjusta, jonka ukrainalaiset Neuvostoliiton aikaan onnistuneesti suunnittelivat ja loivat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu