Venäjän uusi turvallisuusstrategia – KGB/FSB-miehet Vladimir Putin, Nikolai Patrušev sekä myös Leonid Veselovski, osa 1/2

Kaksiosaisessa kirjoitussarjassa käsittelen Neuvostoliiton ja Venäjän hallinto- ja toimintamallia jo 40 vuoden takaa, jonka luojana on pidettävä turvallisuuskomitea KGB:n pitkäaikaisimpana puheenjohtajana toiminutta Juri Andropovia.

Kuinka Venäjän autoritäärinen hallintojärjestelmä luotiin KGB:ssä ja kuinka sitä ovat pyörittäneet KGB:stä ja nykyisin FSB:stä lähtöisin olevat upseerit Kremlissä valtaa pitävien KGB-kasvattien johdolla.

Kirjoitussarjan jälkimmäisessä osassa käsittelen Venäjän uutta 2.7.2021 julkaistua kansallista turvallisuusstrategiaa – tai oikeastaan sen luojia –, jotka ovat esimerkkejä vanhan KGB:n vaikutusvallasta edelleenkin nykyisen Venäjän autoritarian ylläpidossa ja kehittämisessä.

Vain presidentti Boris Jeltsinin 1990-luvun lyhyt kausi oli Venäjän yritys irtautua KGB-hallintomallista. Nyt kaikki ne hallintotoimet, mitä tapahtuu Venäjällä esimerkiksi opposition ja kansalaisyhteiskunnan tuhoamiseksi ennen syksyn duuman vaaleja, on luotu KGB:ssä jo 40 vuotta sitten.

Suunnilleen 70-vuotiaat KGB:n kasvatit Putinin johdolla toteuttavat Venäjällä nyt sitä, mitä heille KGB:ssä opetettiin 40–50 vuotta sitten.

Artikkelikuvassa on katolla venäjänkielinen teksti черная касса. Suomeksi tuo tarkoittaa vaikkapa pimeää kassaa. Termi luotiin 1920-luvun Neuvostoliitossa ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana. Nykyään sen määrite on muuttunut sadan vuoden takaa. Nykyään sillä tarkoitetaan rekisteröimätöntä rahaa, joka on laitonta, jota ei ole kirjattu kirjanpitoon ja jota ei ole ilmoitettu veroviranomaisille.

Tuosta venäläistermistä enemmän esimerkiksi Office Life 19.7.2020 -sivulta.

Miten termi liittyy sitten tähän kirjoitukseen? Se liittyy KGB:n kautta, miten Neuvostoliiton loppuaikoina KGB siirsi Neuvostoliiton kommunistinen puolueen mittavia varoja länteen KGB:n omaan hallintaan ja kuinka sama prosessi hieman jalostetumpana jatkuu edelleen.

Kirjoitussarjan toisen osan julkaisen ylihuomenna.

****

Kaikki se, mitä me nyt kutsumme Vladimir Putinin Venäjäksi, ei ole suinkaan Venäjän nykyisen johtajan itsensä luomaa, vaan Juri Andropovin luomaa, joka oli Neuvostoliiton pitkäaikaisin KGB-päällikkö.

Kaikki se, mitä me olemme kutsuneet Mihail Gorbatšovin glasnostiksi ja perestroikaksi Neuvostoliitossa, ei ole suinkaan Neuvostoliiton viimeisen johtajan itsensä luomaa, vaan Juri Andropovin luomaa, joka oli Neuvostoliiton pitkäaikaisin KGB-päällikkö.

Venäjällä on vitsailtu, että Andropovilla oli täysimittainen uudistussuunnitelma, jonka huonompi versio oli Gorbatšovin perestroika.

Juri Andropov (Юрий Владимирович Андропов, КГБ-биография, биография) toimi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä vain 15 kuukauden ajan ajanjaksolla 12.11.1982-9.2.1984. Tuo ei ole oleellista, vaan se, että hän toimi valtion turvallisuuskomitea KGB:n puheenjohtajana 15 vuoden ajan ajanjaksolla 18.5.1967-26.5.1982 ollen ylivoimaisesti pitkäaikaisin KGB:n korkein johtaja. Andropovin ennätystä tuskin enää kukaan tulee Venäjällä lyömään FSB:n puitteissa.

Se oli Andropov, joka loi sen KGB:n pahamaineisen valvontaorganisaation, jonka pohja on Venäjällä vieläkin voimissaan.

Se oli Andropov yhdessä silloisen puolustusministeri Dmitri Ustinovin (Дмитрий Фёдорович Устинов, биография) kanssa, jotka kantavat suurimman osan Afganistanin sodan vastuusta.

Tosiasiallisesti Andropovin KGB-aikana 1970-luvulla tapahtuivat KGB:n verisimmät rikokset siten Stalinin ajan. Andropovia pidetään Unkarin vuoden 1956 kansannousun teloittajana, jolloin hän toimi Neuvostoliiton Unkarin-suurlähettiläänä. Andropov vaati unkarilaisille Neuvostoliiton kovaa linjaa kansannousun alusta loppuun.

Jos Andropovin toimet Unkarissa kiinnostaa enemmän, venäjän kieltä osaavat voivat käydä lukemassa Aleksandr Stykalinin (Александр Стыкалин) kirjan otsikolla Венгерский кризис 1956 года в исторической ретроспективе, mikä on suomennettuna kutakuinkin Unkarin kriisi vuonna 1956 historiallisessa retrospektiivissä (Университет Дмитрия ожарского).

Retrospektiivi tarkoittaa jo tapahtuneiden asioiden tarkastelua.

****

Andropov loi Neuvostoliittoon KGB-vetoisen järjestelmän, johon sekä Gorbatšovin (Михаил Сергеевич Горбачёв, биография) että Putinin (Владимир Владимирович Путин, ФСБ-биография, биография) johtaminen perustui ja perustuu.

Niin yllättävältä kuin tämä kuulostaakin, niin Gorbatšov oli ja Putin on vain hallintojohtaja, joiden tilalla olisi voinut olla joku muu samoin tuloksin. Andropov oli ideologinen – siis KGB-ideologinen – luoja, Gorbatšov ja Putin olivat vain ideologian toteuttajia myöhemmin.

Neuvostoliitossakaan sen loppuaikoina ei ollut enää mikään salaisuus, että Gorbatšov oli aina kuulunut Andropovin seurakuntaan. Juuri Andropov hankki vuonna 1978 ollessaan KGB:n johtajana Gorbatšovin NKP:n keskuskomitean politbyroon sihteeriksi. Myöhemmin Andropovin ansiosta Gorbatšovista tuli myös politbyroon jäsen.

On esitetty, että Andropov ilmaisi selkeästi näkemyksensä Gorbatšovin olevan hänen seuraajansa, mutta tämä on edelleen kiistanalainen historia-aihe Venäjällä. Andropovin ja Gorbatšovin välissä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä toimi vain reilun vuoden ajanjaksolla 13.2.1984-10.3.1985 Konstantin Tšernenko (Константин Устинович Черненко, биография).

Moskovassa vierailevat länsimaiset diplomaatit luonnehtivat Andropovia kyvykkääksi käsitellä tosiasioita. Häntä pidettiin luonteeltaan sarkastisena. Kuvassa keskellä NKP:n keskuskomitean pääsihteeri Juri Andropov, oikealla Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja Nikolai Tihonov (Николай Александрович Тихонов) ja vasemmalla Suomen tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Kyse oli Koiviston Moskovan-vierailusta Neuvostoliiton 60-vuotisjuhlasta, jonka päivämäärä oli 17.11.1982. Koiviston ensimmäinen vierailu presidenttinä Moskovaan alkoi 9. maaliskuuta 1982, jolloin pääsihteerinä toimi vielä Leonid Brežnev (Леонид Ильич Брежнев).

Gorbatšovin lisäksi toinen Andropovin tärkeä seurakuntalainen oli Nikolai Ryžkov (Николай Иванович Рыжков, биография).

Andropov antoi jo vuonna 1983 Gorbatšoville ja Ryžkoville ohjeita valmistella talousuudistussuunnitelmaa Neuvostoliiton pelastamiseksi.

Käsittelen myöhemmin tässä kirjoituksessa pintatuolisesti ja esimerkinomaisesti sitä Andropovin luomaa pitkälti KGB-pohjaista järjestelmää, johon Putinin johtama Venäjän autoritäärinen hallinto- ja toimintamalli edelleen perustuu.

Tuon autoritäärisen ja KGB-pohjaisen hallinto- ja toimintamallin perusolemusta ja päämääriä lännessä ei oikein tunneta, mikä edelleen näkyy Venäjää koskevissa väärissä poliittisissa johtopäätöksissä ja toimenpiteissä. Vai onko kysymys siitä, että malli kyllä tunnetaan, mutta siihen ei uskalleta puuttua?

Jostakin syystä lännessä ei joko osata tai ei haluta kohdistaa Venäjää koskevia toimenpiteitä oleelliseen ja vaikuttavaan. Tuo huomioiden Venäjä on onnistunut saamaan hyvän vaikutusvallan länteen ja etenkin läntiseen päätöksentekokykyyn. Kyse siinäkin on vanhoista KGB-opeista.

****

Otetaan Andropovin johtamasta KGB:stä jotain yksityiskohtia, joiden historiaa me edelleen koemme Venäjän toiminnassa. Andropovin toimien pohjalta luotiin Neuvostoliittoon ja Venäjälle järjestelmät, joita tosiasiallisesti johti KGB ja KGB:ssä koulutuksensa saaneet miehet, ei lopulta Neuvostoliiton kommunistinen puolue NKP eikä varsinkaan Neuvostoliiton kansalaiset.

Maan kansalaiset ovat KGB-taustaiselle toiminnalle vain toimintaväline, ei päämäärä.

Kun Koivisto presidentiksi tultuaan pyrki pitämään yhteyttä kommunistiseen puolueeseen KGB:n sijaan, herättää se hieman lievää huvittuneisuutta. Viestii siitä, miten vähän Suomessakin asioita todella tiedettiin.

Mielenkiintoista on etenkin se mittava rahavarallisuus, joka NKP:hen oli kertynyt. Miten tuota rahavarallisuutta oli luotu ja mitä sille tapahtui Neuvostoliiton hajotessa. Miten perusteiltaan tuota samaa toimintamallia Venäjällä edelleen toteutetaan rahavarallisuuden siirroissa vähälukuisen KGB-peräisen harvainvallan käsiin.

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen rahavarallisuus 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajotessa on yksi Venäjän historian mielenkiintoisimmista kysymyksistä edelleen. Rahavarallisuudessa ja sen siirroissa kyse on KGB:stä ja myöhemmin FSB:stä.

****

Vuonna 1978 Juri Andropovin johtaman KGB:n ensimmäinen pääosasto (1-е главное управление) – tarkemmin  ensimmäisen osaston ulkomaantiedustelu (внешняя разведка) – avasi taloudellisen tiedusteluviraston (агентство экономического шпионажа), ns. Kahdeksannen jaoston (Восьмой отдел) hoitamaan ulkomaisia ​​pankkeja ja ulkomaisia valuuttaoperaatioita länsimaihin perustettujen yhtiöiden avulla.

Kahdeksas jaosto suoritti ulkomaisten pankkien kanssa liiketoimia, joiden laillinen perusta oli kyseenalinen minkä tahansa maan lainsäädännön pohjalta.

Tuolloin ei vielä puhuttu rahanpesusta, mutta siitä oli kysymys, mitä Andropovin johtama KGB alkoi vähitellen harjoittaa 1970-luvun loppupuolella. Tuolloin käyttöön otettu toimintamallin perusta on hyvissä voimissa Venäjällä edelleen.

NKP:n salassa pidetyt asiakirjat paljastavat, että yleisin taloudellinen käytäntö tässä toimintamallissa oli etenkin alkuaikoina varojen luominen keinotekoisesti halvennettujen Neuvostoliiton tavaroiden tai raaka-aineiden viennin avulla. Keinotekoinen halvennus oli yleensä vain tavaroiden tai raaka-aineiden arvon kirjaamista kirjanpitoon alle niiden todellisen arvon.

Lisäksi rupla oli rupla ja dollari oli dollari. Kun ruplahinnoilla valmistettiin ja dollarihinnoilla pyrittiin myymään, on selvä, että katetta etenkin länteen kelvanneista raaka-ainemyyneistä syntyi.

Esimerkiksi Länsi-Euroopan vasemmistohenkiset kustantajat saivat vuosittain kymmeniä tuhansia tonneja painopaperia ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi.

Osa tästä paperista myytiin markkinahintaan ja tuotto meni puolueen salaiseen kassaan. On vaikea hahmottaa tarkalleen, mitä Kreml on saavuttanut tukemalla salaa vasemmistolaisia ​​järjestöjä sadoilla miljoonilla dollareilla ja oliko pohja enemmän ideologinen vai taloudellinen. On kuitenkin selvää, että näistä virallisesti hyväksytyistä ulkomaankauppasopimuksista tuli tavanomainen tapa viedä rahavaroja maasta ja saada kovaa valuuttaa tilalle.

Kommunistinen puolue ja KGB toimivat saman pohjimmaisen päämäärän täyttämiseksi kuten venäläisoligarkit nykyisin Putinin Venäjällä: rahavarantojen vieminen länteen ja niiden pitäminen vain harvojen hallinnassa ohi valtion virallisen hallinnon.

Tuota KGB-toimintatapaa ei lännessä – eikä etenkään Suomessa – kovinkaan hyvin ymmärretty ja sen tulkittiin väärin vain NKP:n aatteelliseksi tueksi vasemmistolle. Aatteellinen tuki ei ollut koko totuus, vaan kyse oli rahanpesusta ja rahavarojen saattamisesta vain harvojen hallintaan.

****

Yksi keskeinen henkilö KGB:n rahansiirto-operaatioissa noina alkuaikoina 1970- ja 1980-lukujen taitteessa oli KGB-eversti Leonid Veselovski (Леонид Веселовский).

Veselovskista tarkemmin seuraavassa luvussa, missä käsitellään rahavarallisuussiirtoja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen hallinnasta KGB:n hallintaan Neuvostoliiton hajotessa. Se, ettei Veselovskista löydy mitään biografiaa (биография) eikä mainintaa julkisissa KGB-lähteissä, kertoo jo jotain sinänsä miehen asemasta ja/tai tehtävistä.

1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa Veselovskin palvelusaikaan kuului oleskelu Portugalissa. Hän toimi tuolloin tiedustelupäällikön tehtävissä KGB:ssä. Veselovskin Portugali-komennuksella KGB haki tietoa länsimaisesta taloustoiminnasta ja etenkin pankkien toiminnasta. Veselovski alkoi luoda myös suhteita läntisiin taloustoimijoihin.

Yksi KGB:n ensimmäisen pääosaston – siis ulkomaisen tiedustelun – päätehtävistä oli länsimaisten kommunististen puolueiden salainen rahoitus ystävämielisten yritysten (дружественная фирма) muodostaman verkoston kautta.

Suomessakin on hyvää kokemusta tuosta KGB:n ystävämielisten yritysten toiminnasta, mutta Suomessa ei tiedetty sen toista ja ehkäpä jopa tärkeämpää pohjimmaista tarkoitusperää ideologisen vaikuttamisen rinnalla: rahanpesua päämääränä saada varantoja NKP:lle.

Kun Gorbatšovista tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri vuonna 1985, puolue alkoi miettiä, kuinka laajentaa kaupallista toimintaansa. Suurissa talousvaikeuksissa olevan maan monopolipuolue hyväksyi ideologisena pääajatuksenaan vallanvaihdon rahaan ja varallisuuteen. Puolue oli valmis luovuttamaan valtaa ja ottamaan vastineeksi rahaa ja varallisuutta. Toisin sanoen puolue oli valmis luopumaan monopolistaan ​​tehdä poliittisia päätöksiä saadakseen vastineeksi pitkäaikaisia taloudellisia etuoikeuksia.

Ensimmäiset viralliset kokoukset, joissa keskusteltiin siitä, miten Neuvostoliiton kommunistisen puolueen varat ja resurssit voidaan piilottaa kaikelta demokraattiselta hallinnolta, on vuodelta 1984.

Neuvostoliiton valtionyhtiöt alkoivat siirtää varoja juuri perustetuille ulkomaisille tytäryhtiöille Kyprokselta Karibialle.

Jo tuolloin – tarkasti päivämäärällä 26.11.1982, kun Kypros ja Neuvostoliitto allekirjoittivat 26.11.1982 yleissopimuksen tulojen ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (Convention 26.11.1982) – alkoivat maiden väliset edelleen jatkuvat kyseenalaiset suhteet rahavarantojen siirroista Neuvostoliitosta länteen.

Venäjä ja Kypros uusivat sopimuksen vuonna 1997 ja ovat päivittäneet taas tuoreeltaan syyskuussa 2020 (Ernst & Young Global 9.9.2020). Olen käsitellyt Venäjä-Kypros-rahanpesuasiaa kirjoituksessa otsikolla Putinin oligarkkijärjestelmän rahanpesu ja EU-pakotteet (US-blogi 2.3.2021).

****

Siirrytään Neuvostoliiton hajoamiseen ja viime vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen alkuun. Kuinka Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen aiemmin kerätyt rahavarat siirrettiin KGB:n organisoimana länteen virallisen valtionhallinnon ulottumattomiin. Kysymys kuuluu ennen kaikkea: kenen hyödyksi?

Vuoden 1989 joulukuun alussa Gorbatšovin työpöydälle ilmestyi luottamuksellinen raportti otsikolla Puolueen omaisuuden ongelmista (О проблемах партийной собственности), jossa kirjattiin:

Ход политических процессов в стране, формирование многопартийной системы во многом переопределяет задачу обеспечения материального обеспечения существования партии, создания стабильных источников финансирования как в советской, так и в иностранной валюте. От этого зависит и материальная основа международных отношений КПСС. При необходимости это также может обеспечивать хотя бы минимальную поддержку иностранным коммунистическим партиям.

Vapaasti suomennettuna:

Maan poliittisten prosessien kulku ja monipuoluejärjestelmän muodostaminen määrittelee suurelta osin uudelleen tehtävän varmistaa puolueen olemassaolon aineellinen tuki ja luoda vakaat rahoituslähteet sekä ruplissa että ulkomaan valuutassa. Tuosta riippuu myös NKP:n kansainvälisten suhteiden aineellinen perusta. Tarvittaessa järjestely voi myös tarjota vähintään vähäistä tukea ulkomaisille kommunistisille puolueille.

Neuvostoliitto oli siis samalla viimein myös luopumassa ulkomaisten kommunististen puolueiden tukemisesta.

Vuonna 1990 NKP:tä uhkasi vakava finanssikriisi, mistä johtuen puolueen johto joutui toimimaan nopeasti.

Neuvostoliitossa alettiin luoda ”kapitalismia” kommunistisen puolueen rahoilla KGB:n valvonnassa. Kaikki niin kutsutut oligarkit, jotka edelleen tuntevat olonsa turvalliseksi Putinin Venäjällä, olivat ”hyvin kapea ihmisryhmä” (”очень узкая группа людей”), joille omaisuutta siirrettiin tai kerättiin eri tavoin tarkasti valvottuna.

KGB-eversti Leonid Veselovskin nimi nousee taas esiin.

Nikolai Krutšina (Николай Ефимович Кручина, биография) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean puheenjohtaja vuodesta 1983 vuoden 1991 kuolemaansa saakka. Hänen itsemurhaansa 26.8.1991 on epäilty.

Krutšina vastasi keskuskomiteassa kommunistisen puolueen omaisuudesta.

Neuvostoliitto veteli elokuussa 1991 viimeisiään vanhoillisten tehdessä vallankaappausyritystä. Vanhoilliset olivat KGB-porukkaa, mutta en tässä yhteydessä käy epäonnistunutta vallankaappausprosessia KGB-taustoineen tarkemmin läpi, vaikka mielenkiintoinen sekin on joidenkin yksityiskohtien osalta liittyen tässä kirjoituksessa käsiteltyihin asioihin.

Bulvaaneina toimivat – siis ensimmäisessä luvussa nimettyjen pimeiden kassojen (черная касса) nimellisinä pitäjinä – nuoria Komsomolin edustajia, joihin KGB voi luottaa. Noin luotiin oligarkkijärjestelmän pohja, jonka Putin sitten puhdisti nykyiseen muotoon Kremlille uskolliseksi ja niin, että maan varallisuuden jako oli Kremlin mieleen.

Venäjän nykyisten pääomien alkuperä liittyy suoraan omistajiensa aiempiin korkeisiin tehtäviin puolue-elimissä ennen kaikkea Neuvostoliiton erikoispalveluissa, joista kärkeen on nimettävä KGB.

KGB:llä itsellään ei siis ollut rahaa – mutta se huolehti sen jakamisesta.

****

Suomi oli tuolloin niin pihalla naapurinsa Neuvostoliiton tapahtumista kuin jokin valtio pihalla ylipäätään voi olla. Ilman riittävää tiedustelua ja vakoilua jokainen maa on niin pihalla kuin olla voi. Tietoja ei voi perustaa vain kanssakäymiseen kohdemaan poliitikkojen ja virkamieskunnan kanssa, mihin Suomen ”tietäminen” naapurimaastamme taitaa pitkälle perustua.

Krutšinan pyynnöstä KGB:n eversti Leonid Veselovski siirrettiin vuonna 1990 NKP:n keskuskomitean osastolle, jonka piti suorittaa annettu vastuullinen tehtävä – nostaa ja siirtää kommunistisen puolueen mittaamattomat varat länteen. Veselovski oli noihin aikoihin etsimässä uusia tehtäviä KGB:ssä, kun 1980-luvun alkupuolella suoritetut ja edellisessä luvussa kuvatut prosessit NKP:n vallisuuden kasvattamiseksi oli saatu toimimaan.

Veselovski valmisteli salaisen muistiinpanon, joka oli osoitettu Nikolai Krutšinalle ja jossa hän esitteli uuden strategian. KGB:ssä laaditussa asiakirjassa ehdotettiin pankkien ja kauppayhtiöiden verkoston luomista Venäjälle ja ulkomaille, miljardien dollareiden valtion varojen siirtämistä ulos ”hätäkaudeksi” ja pitämistä siellä kommunistisen järjestelmän hyväksi, kunnes suotuisampi aika koittaa.

Kyse ei nyt siis ollut enää NKP:n varoista vaan valtion varoista.

Veselovski siirtyi KGB:n ensimmäiseltä osastolta NKP:n keskuskomitean alle syksyllä 1990. Pyytäjä siirrolle oli em. Krutšina. Mukana pyytäjinä siirrossa olivat myös NKP:n keskuskomitean pääsihteerin Vladimir Ivaško (Владимир Антонович Ивашко, биография) ja KGB:ssä KGB:n puheenjohtaja Vladimir Krjutškov (Владимир Александрович Крючков, ФСБ-биография, биография) ja hänen sijaisensa – siis KGB:n kakkosmies – Filipp Bobkov (Филипп Денисович Бобков, КГБ-биография, биография).

Bobkov oli tuolloin KGB:n aivot ja hänen ideansa mukaan NKP:n rahavarallisuutta siirrettiin tuolloin KGB:n hallintaan Neuvostoliiton ollessa luhistumassa.

Bobkovin ja helmikuussa 1984 kuolleen Andropovin yhteistyö KGB:ssä oli alkanut jo 1960-luvulla. He olivat saman aaltopituuden KGB-aatetovereita.

Veselovskin läntinen taloustietämys oli korkeaa tasoa vuosikymmentä aikaisemmin tehdyn pohjatyön ansiosta ja hän teki tuolloin paljon analyyttisiä muistiinpanoja toimistaan. Veselovski raportoi toimistaan suoraan KGB:n Filipp Bobkoville.

Rahan siirron ja rahanpesun pohjimmaiset periaatteet olivat samat kuin mitä vuodesta 1978 saakka oli kehitetty.

… денежные ресурсы, отраженные в финансовых документах, открыто могут быть инвестированы только в общественные, социальные или благотворительные фонды, что затруднит их конфискацию в будущем.

Vapaasti suomennettuna:

”…[NKP:n] rahavarat, jotka selviävät rahoitustositteissa, voidaan sijoittaa avoimesti vain julkisiin, sosiaalisiin tai hyväntekeväisyysjärjestöihin, mikä vaikeuttaa [länteen siirrettyjen] rahavarojen takavarikointia tulevaisuudessa.

Rahavarat piti siis sijoittaa länteen siten, että Venäjän – vielä tuolloin Neuvostoliiton – mahdollinen uusi hallinto, jolla ei mahdollisesti olisi enää vanhaa vastaavaa KGB-sidontaa, ei pääsisi takavarikoimaan länteen sijoittuja rahavarantoja itselleen.

Kyse oli siis rahanpesusta, jota Neuvostoliitto oli harjoittanut jo 1970- ja 1980-lukujen taitteesta NKP:n hyväksi ja jota Venäjä harjoittaa edelleen suuressa mittakaavassa lännen suostumuksella harvainvallan hyväksi oligarkkijärjestelmänsä puitteissa.

Mikään pohjimmaiselta päämäärältään ei ole Venäjällä muuttunut tsaarin ajoista. Vain toimintatavat ovat muuttuneet ajan myötä, mutta maksaja on edelleen Venäjän kansa tuossa tsaristisessa harvainvallassa.

Veselovskin ehdotus mm. oli, että esimerkiksi Sveitsiin kapitalistisena maana perustetaan osakeyhtiö, koska Sveitsissä on lievä verolainsäädäntö (”Швейцария с щадящим налоговым законодательством”).

Veselovski esitti myös, että Neuvostoliiton oli tarpeen välittömästi (немедленно) perustaa yhteisyrityksiä (совместное предприятие) länsimaiden kanssa. Kyse yhteisyrityksissä oli NKP-rahan siirtämisestä länteen.

****

Kavahdan edelleen suuresti, kun kuulen Suomen ja Venäjän välille perustetusta yhteisyrityksestä ja kun Venäjän puolella omistajataholla ja/tai sen johdolla on vanhaa KGB-taustaa tai yhteyksiä nyky-FSB:hen.

Miksi suomalaiset ovat hanakasti suostuneet perustamaan yhteisyrityksiä juuri venäläisten kanssa mutteivat oikein muutoin?

Suomen ja Venäjän tavaraliikenteeseen uusi yhteisyritys” (Yle 10.11.2009).

Fortum ja venäläinen kehitysyhtiö Rusnano perustavat yhteisyrityksen” (SVKK 27.4.2017).

Veselovskin tehtävä oli suorittaa salaisia operaatiota, jolla NKP:n ja valtion – siis Venäjän ja muiden Neuvostoliittoon kuuluneiden kansojen – varoja siirrettiin länteen eri peiteyhtiöiden kautta. Osa oli todellista kauppaa, osa jotain muuta.

Yksi Veselovskin junailu rahavarojen siirtämiseksi länteen oli vuonna 1991 Panamaan perustettu sijoitus- ja kauppayhtiö The Seabeco Group Inc. (Opencorporates, Company Number 254192), johon kuului myös Sveitsiin perustettu Seabeco. Bulvaanina tuossa yritysryppäässä toimi Liettuan neuvostotasavallassa syntynyt Boris Birshtein (Борис Бирштейн, биография). Groupiin kuulunut ja Sveitsiin rekisteröity Seabeco lakkautettiin jo vuonna 1993. Seabeco toimi välittäjänä raaka-aineiden myynnissä Venäjältä ja myös muista Neuvostoliitosta itsenäistyneistä maista.

Boris Birshtein on tässä kirjattu englannin kielellä, koska hänellä on nyt myös englanninkielinen nimi.

Leonid Veselovski on julkisesti todennut, että hänen elämänsä käännekohta oli tapaaminen älykkään kanadalaisen liikemiehen Boris Birshteinin kanssa.

Seabeco Groupilla oli yhteys myös Donald Trumpiin, kun yhtiö sijoitti rahnapesumielessä kiinteistöihin Venäjällä ja länsimaissa. Yksi kohde oli Trump Tower New Yorkissa. Asiasta uutisoi aikanaan The Washington Post (The Washington Post 1.2.1993) ja jos asia kiinnostaa tarkemmin, The American Interest on kirjoittanut pitkän jutun otsikolla The Curious World of Donald Trump’s Private Russian Connections (The American Interest 19.12.2016).

Trumpin joutuminen Venäjän pihteihin juontuu siis Neuvostoliiton hajoamiseen. KGB:n vanhat arkistot varmasti pullistelevat Trump-merkintöjä tuolta aikakaudelta.

Muina vastaavina bulvaaniyhtiöinä on asiaa koskevaan venäjänkieliseen kirjallisuuteen kirjattuna mm. Jerseyhin 27.11.1991 perustettu Financial Management Company Ltd, lyhyemmin Fimaco (Opencorporates, Company Number 90140).

Fimacon kautta siirrettiin suuresti varoja länteen. Yhdysvaltain kongressin kuulemisessa James A. Leach on arvioinut summaksi 50 miljardia dollaria. James A. Leach on akateemikko ja entinen demokraattipoliitikko edustajainhuoneesta. Jos Fimaco kiinnostaa enemmän Wikipedia-sivuilta löytyy hyvin laadittu juttu asiasta (Fimaco).

Oma erikoinen tarinansa on Etelä-Afrikkaan 23.2.1990 perustettu Dove Trading International (B2BHint, Company Number B1990006347) ja sen kulissijohtaja Colin Gibbons, joista voisi kirjoittaa oman kirjansa – oikein mehevän agenttitarinan.

Boris Birshteinillakin on KGB-taustaa, kuten lähes jokaisella tässä kirjoituksessa mainitulla on vähintään jossain määrin.

Birshteinin yhteyksiä em. KGB:n tuolloiseen kakkosmies Filipp Bobkoviin ja yritysten perustamista NKP-rahan siirtoon on käsitelty jo kymmen vuotta sitten julkaistussa kirjassa otsikolla KGB pelaa shakkia (КГБ играет в шахматы, Издательство «Книговек»). Hyvä tuoreempi juttu löytyy ukrainalaisesta Gordon-lehdestä (Гордон 25.3.2020).

Noiden toimiensa lopputuloksena KGB-eversti Veselovski muutti Sveitsiin vuonna 1993 eikä sen jälkeen ole antanut kuulua itsestään mitään. Veselovskin savusti ulos Venäjältä Boris Jeltsin.

Jeltsin halusi kantaa veroja Neuvostoliitossa kommunistisen puolueen laajoista omaisuuksista ja itse puolueesta. Jeltsin oli poikkeus KGB:n värjäämässä itänaapurissamme.

****

Программа реформ Андропова” tai ”«Проект Андропова»модернизация СССР в направлении западного цивилизационного проекта.

Suomeksi:

Andropovin uudistusohjelma” tai ”’Andropov-projekti’ – Projekti Neuvostoliiton uudistamisesta kohti länsimaista sivilisaatiota.”

Tuon uudistusohjelman julkisuudessa oleva virallinen kirjallinen dokumentointi on vähäistä. Niin varmasti myös tulee olemaan ja olemassa olevat asiakirjat jäävät Venäjän valtionhallinnon salaisuudeksi.

Neuvostoliiton keskushallinnon ja KGB:n korkeat virkamiehet, jotka työskentelivät suoraan pääsihteeri Andropovin alaisuudessa, ovat olleet pääosin hiljaa. Vain Andropovin talousneuvonantajana toiminut Arkadi Volski (Аркадий Иванович Вольский, биография) on puhunut suuren reformisuunnitelman joistain yksityiskohdista.

KGB:ssä S-osaston (управление «С») päällikkönä ja KGB:n laittoman tiedustelun (нелегальная разведка) luojana toimi Juri Drozdov (Юрий Иванович Дроздов, СВР-биография, биография).

Путин не загадка. Он самый понятный российский лидер со времен Андропова. Путин — вторая версия Андропова.

Vapaasti suomennettuna:

Putin ei ole mysteeri. Hän on ymmärrettävin Venäjän johtaja Andropovin jälkeen. Putin on Andropovin toinen versio.

Oheinen lainaus on Juri Drozdovin kirjasta Juri Andropov ja Vladimir Putin. Matkalla uudestisyntymiseen (Юрий Андропов и Владимир Путин. На пути к возрождению, Олма-Пресс).

Oheinen Andropov-reliefi KGB:n päämajan Ljubjankan (Лубянка) seinässä irrotettiin elokuussa 1991 vanhoillisten epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen ilkivallan pelossa. Joulukuun 20. päivänä 1999 Putin juhlallisesti paljasti uudelleen vanhalle paikalleen asetetun Andropov-reliefin. Putinin kunnianosoituksista noina aikoina Andropovia kohtaan kertovat myös 16.5.1999 tapahtunut kunniavierailu Andropovin haudalle kukka-asetteluineen Andropovin syntymän 85-vuotispäivän kunniaksi. Putin esitteli tuolloin vuonna 1999 myös Roi Medvedevin (Рой Александрович Медведев) kirjoittaman kirjan Andropovista otsikolla Tuntematon Andropov (Неизвестный Андропов).

Venäjällä oli syyskuusta 1998 Jeltsinin eroon saakka kolme pääministeriä: Jevgeni Primakov (Евгений Максимович Примаков, биография), Sergei Stepašin ja Vladimir Putin. He kaikki olivat ja/tai ovat taustaltaan KGB-miehiä ja heistä kaikista olisi voinut tulla periaatteessa Venäjän presidentti Jeltsinin jälkeen. Primakov on jo kuollut ja hänen taustaansa KGB:ssä ole paljon julkisuuteen päästetty. Kaikki kolme ovat olleet FSB:n, SVR:n tai sen KGB:n jälkeisen edeltäjän pääjohtajia hetken aikaa, kun KGB korvattiin uudella turvallisuuspalvelulla.

Kuitenkin Ion Mihai Pacepa, entinen Romanian sosialistisen tasavallan ulkoisen tiedustelupalvelun Securitaten (Departamentul Securităţii Statului) johtaja, joka pakeni länteen ja paljasti monia KGB-salaisuuksia, on viitannut Primakovia KGB-kenraalina Neuvostoliiton aikaan.

On myös muistettava, että heti vuoden 1991 vanhoillisten vallankaappauksen jälkeen Primakovista tuli KGB:n apulaispäällikkö ja tuossa tehtävässä johti SVR:n itsenäistä Venäjän ulkomaista tiedustelupalvelua, joka oli perustettu KGB:n ulkomaisen tiedustelupalvelun ensimmäisen osaston pohjalta.

Myös Primakovia on siis pidettävä Stepašinin ja Putinin lisäksi vahvana ja pesukestävänä KGB-miehenä, vaikka sellaisena me emme ole häntä pitäneetkään.

Boris Jeltsin onnittelee 9.8.1999 Vladimir Putinia hänen nimityksestään pääministeriksi kuvassa oikealla olevan Sergei Stepašinin sijasta. Putinilla ja Stepašinilla kuten myös Primakovilla olivat vahvat KGB-taustat. Primakovin ja Stepašinin jälkeen viimeisenä tuli Putin, joka voitti pelin. Kasvot kameraan päin ovat Kremlin hallintopäällikkö Aleksandr Vološinin (Александр Стальевич Волошин).

Neuvostoliitto oli yhtä kuin KGB ja Venäjä on yhtä kuin FSB. Sen ovat taanneet ennen ja sen takaa nyt niiden johtajat. KGB-läiset ovat aina osanneet sujuttautua maan korkeimpaan johtoon. Jeltsinin aikana oli pieni poikkeus.

****

Palataan lopuksi vielä hieman Andropovin uudistusohjelman sisältöön.

Andropov ymmärsi viimeistään 1980-luvun alkuvuosina maan olevan kriisissä.

Andropovin talousmallissa kyse oli Kiinan mallista. Kapitalismin ujuttamisesta kommunistisen yhteiskunnan talouteen. Tiedustelupalveluun perustuvasta diktatuurista edellä tässä kirjoituksessa kuvatusti, jossa olisi osittainen markkinatalous.

Andropovin ja hänen lähipiirinsä yleinen ajatus oli seuraava: uudistusten ei pitäisi alkaa heti ja levitä koko maahan kerralla. Oli tarkoitus luoda noin kymmenen kokeellista vyöhykettä, joissa muutoksia toteuttaisin. Ei yksi maa – kaksi järjestelmää, kuten Kiinassa Hongkongin yhdistämisen jälkeen, vaan yksi maa – kymmenen järjestelmää tai osajärjestelmää.

Andropovin mallissa laaja Neuvostoliitto jaettaisiin kymmenen osaan, kun neuvostotasavaltoja oli 15 kappaletta. Andropov ei antanut Neuvostoliiton lukuisille kansallisuuksille – siis pienille kansalaisuuksille –mitään arvoa.

Kymmenen vyöhykettä kilpailisi keskenään.

Kyse olisi ollut venäläistämisestä.

On selvää, ettei tuollainen malli olisi voinut koskaan toimia edes Neuvostoliitossa tai juuri ei etenkään Neuvostoliitossa.

Putinin käymän toisen Tšetšenian sodan malli on kuin suoraan Andropovin hallinto- ja toimintamallista, jossa mukana oli KGB:n perillinen FSB. Huomattakoon, että edellä mainittu KGB:n S-osaston päällikkö ja KGB:n laittoman tiedustelun luoja Juri Drozdov johti erityisoperaatiota Storm 333 (Шторм 333), mikä aloitti Neuvostoliiton ja Afganistanin sodan.

Vanhoilla KGB-läisillä oli siis vahva rooli toisessa Tšetšenian sodassa.

Jo aikaisemmin mainittu Arkadi Volski oli yksi Andropovin läheisimmistä kumppaneista. Hän on todennut, että Putinin vuodesta 2003 alkaen toteuttama Venäjän hallinnollinen uudistus (Административная реформа в Российской Федерации, Указ Президента Российской Федерации от 23.0.2003 г. № 824) oli Andropovilta lainattu idea.

Kyse molemmilla herroilla oli korruption vastaista toimista tai paremminkin toimista, joita perusteltiin korruption vastaisina toimina. Putinin tapauksessa puhdistuksen kohteena olivat oligarkit ja niiden saattaminen FSB:n ja Kremlin hallintaan.

Kyse oli tosiasiassa vallasta ja sen jakamisesta uudelleen.

****

Myös ulkopolitiikan toiminnassa Putin muistuttaa Andropovia. Andropov näki Neuvostoliiton suhteet Kiinaan vastapainona Yhdysvalloille, Natolle ja koko lännelle. Näin näkee myös Venäjä, joka on Putinin johdolla lämmittänyt Kiina-suhteitaan.

Ulkopolitiikassa Euroopan ja lännen suhteen Andropovin uudistusajatukset ovat mielenkiintoisia. Andropov ei ollut lähtemässä eristäytymään lännestä vaan ajatus oli yhtyä siihen Neuvostoliiton ehdoilla, olipa kyse taloudesta tai turvallisuudesta. Neuvostoeliittiä hiveli tuolloin ajatus, että lännessä olisi yhä enemmän Neuvostoliiton sosialismin piirteitä ja Neuvostoliitossa olisi yhä enemmän kapitalismin piirteitä. Toisin sanoen nämä kaksi järjestelmää lähentyisivät.

Ulkopolitiikassa Andropov halusi saada länsimaisen poliittisen eliitin perusteellisesti varpailleen ennen yhteistyöprosessia lännen kanssa. Strategian perusta oli tehokkaan neuvotteluaseman luominen länttä vastaan. Neuvostoliiton piti vaikuttaa mahtavalta jättiläiseltä sekä sotilaallisesti ja taloudellisesti.

Sotilaallisesti seuraisi kylmän sodan uusi kierros niin kuin todellisuudessa seurasikin 1980-luvun alkuvuosina Eurooppaan sijoitettujen uusien ydinohjusten myötä (esim. US-blogi 22.6.2018). Tuo kaikki välien kiristymisessä sopi hyvin Andropovin länsimaiden lähentymissuunnitelmaan. Andropov pyrki luomaan vahvan neuvotteluaseman jäljellä olevalle Neuvostoliitolle. Lännessä kansalaiset näkivätkin Neuvostoliiton uhkaavana, ja Reagan julkisti Neuvostoliiton pahan valtakunnaksi.

Strategia todellakin toimi suunnitellusti Neuvostoliitolle, kun muistamme lännen ajatuksia ja toimia Neuvostoliittoon liittyen 1980-luvun jälkipuolella.

Onko Putinilla nyt samaa ajatusta, kun on kehittämässä uusia tuomiopäivän aseita?

****

Venäjän ulkosuhteiden ministerinä Jegor Gaidarin (Егор Тимурович Гайдар, биография) hallituksessa 1990-luvun alussa toiminut Petr Aven (Петр Авен, биография) on todennut, että Andropovin uudistussuunnitelmien aikana syntyi ajatus Neuvostoliiton jakamisesta edellisessä luvussa kerrotusti liittovaltion alueiksi, mikä itse asiassa toteutettiin Venäjällä nyt myöhemmin, kun Vladimir Putin tuli valtaan.

NKP:n keskuskomitean pääsihteerin Juri Andropovin hallituskaudella käsiteltiin kysymystä Neuvostoliiton uudesta ”viipaloinnista” (”нарезки”) alueiksi tapauksissa, ”jos jotain hajoaa” (”если что-то будет распадаться”).

«Там очевидные идеи – скажем, две Украины: Левобережная и Правобережная. Я думаю, что если бы это было сделано, то сейчас Украина была бы гораздо меньше. Я думаю, что левый берег был бы здесь», – сказал он, отметив, что союзные власти уже тогда думали, как быть, если «начнутся сильные центробежные движения».

Vapaasti suomennettuna:

’On olemassa ajatuksia – esimerkiksi kaksi Ukrainaa: vasen [itäinen ja kommunistinen] puoli ja oikea [läntinen ja kapitalistinen] puoli. Luulen, että jos näin tehtäisiin, nyt Ukraina olisi paljon pienempi. Luulen, että vasen puoli olisi täältä.’ hän [Andropov] sanoi ja huomautti, että [länsi]liittoutuneiden viranomaiset miettivät jo, mitä tehdä, jos ’vahvat keskipakoliikkeet alkavat’.

Keskipakoliikkeillä Andropov tarkoitti Neuvostoliiton reuna-alueiden siirtymistä länteen tiukan kommunismin hellittäessä. Neuvostoliiton reunat siis viipaloituisivat länteen.

Noinhan sitten tapahtuikin, mitä Andropov pelkäsi jo 1980-luvun alkupuolella.

Andropvin uudistusohjelmassa oli siis jo 40 vuotta sitten mietitty, että kommunistisesta talousmallista osittainen luopuminen ja yhteistyö lännen kanssa voisi johtaa esimerkiksi Ukrainan hajoamiseen.

Lähteistä ei löydy, mitä kohtaa kartalla Andropov oli tarkoittanut, kun lausui ”luulen, että vasen puoli alkaisi tästä” (”что левый берег был бы здесь”). Missä siis olisi Neuvostoliitoon kuuluvan ja länteen kuuluvan kahden Ukrainan raja.

Venäjän presidentin hallinnon apulaispäällikkö Dmitri Kozak varoitti taas kertaalleen viime keväänä Venäjän kasatessa sotavoimaa Ukrainan rajoille, että Donbassin vihollisuuksien alku on Ukrainan lopun alku. Hän ei myöskään sulkenut pois mahdollisuutta, että Venäjä puolustaa tarvittaessa Donbassin asukkaita (Лента 21.4.2021).

Venäjä näyttää edelleen olevan valmis sotimaan saadakseen Ukrainasta vähintään puolikkaan Andropovin pelkojen mukaisesti.

****

Kirjoituksen kirja- ja tutkielmalähteitä:

Крестный отец Кремля Борис Березовский или История разграбления России, Kremlin kummisetä Boris Berezovski tai Venäjän ryöstön historia (Детектив-Пресс)

Юрий Андропов. Последняя надежда режима, Juri Andropov. Järjestelmän viimeinen toivo (Центрполиграф)

Андропов, Andropov (Молодая гвардия)

Прерванная революция, Keskeytetty vallankumous (Новый хронограф)

Венгерский кризис 1956 года в исторической ретроспективе, Unkarin kriisi vuonna 1956 historiallisessa retrospektiivissä (Университет Дмитрия ожарского).

Ю. В. Андропов: формирование плана реформ (о попытках найти выход из тупика тоталитарного социализма), J. V. Andropov: uudistussuunnitelman laatiminen (yritykset löytää tie ulos totalitaarisen sosialismin umpikujasta) (КиберЛенинка)

Иная стратегия реформ (к 95 летию Ю. В. Андропова), Erilainen uudistusstrategia (J. V. Andropovin 95-vuotisjuhlan kunniaksi) (КиберЛенинка)

Стратегия экономических реформ Ю. В. Андропова, J. V. Andropovin talousuudistusten strategia (КиберЛенинка)

Реформаторские идеи Ю. В. Андропова в контексте мобилизационной модели развития России в XX веке, J. V. Andropovin uudistusideat Venäjän 1900-luvun kehityksen mobilisaatiomallin yhteydessä (КиберЛенинка)

КГБ играет в шахматы, KGB pelaa shakkia (Книговек)

Юрий Андропов и Владимир Путин. На пути к возрождению, Juri Andropov ja Vladimir Putin. Matkalla uudestisyntymiseen (Олма-Пресс).

Неизвестный Андропов, Tuntematon Andropov (Эксмо)

En ole lukenut noita kaikkia alusta loppuun läpi, mutta kaikki on harottu. Paikon teksti liian vaikeaa venäjän kielen taidolleni.

Yhtään teosta ei taida olla suomennettuna?

Venäjällä kirjat ovat halpoja. Monia kirjoja saa jo muutamalla eurolla. Noita kannattaisi kyllä enemmän lukea Suomessakin.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu