Venäjän ydinkilvessä on repeämä Bulava-ohjusten vuoksi

AriPesonen1
13

Tämä pitkä reportaasikirjoitus on toinen osa kolmen blogikirjoituksen sarjassa. Kirjoituksen ensimmäinen osa otsikolla ”Barentsinmeri lännen ja Venäjän tulevana merisotatantereena” julkaistiin eilen 17.11.2019 ja kolmas osa otsikolla ” Venäjän ydinsukellusveneiden kyvyttömyys jäissä juontuu vääriin päätöksiin 1990-luvulla” julkaistaan huomenna 18.11.2019.

Nämä kolme kirjoitusta on tarkoitettu Venäjän sotilasasioista todella kiinnostuneille. Suomessa tällaisia henkilöitä puolustushallinnon ulkopuolella ei ole liikaa. Vain muutamia kymmeniä.

Varoituksena siis, että Venäjän sotilasasioista välinpitämättömien ei kannata edes yrittää lukea tätä yleisesti varsin pieniin yksityiskohtiin menevää kirjoituksia eikä myöskään eilistä tai huomista kirjoitusta. Siihen mielenkiinto tuskin riittää. Kirjoituksen kuvat on toki mukava kaikkien vilkaista.

****

Yllä oleva artikkelikuva synnytti vuonna 2015 kohua Venäjällä sotilasasioita seuraavien keskuudessa. Kuva on Murmanskin alueella sijaitsevan Gadžijevon (Гаджиево) suljetusta kaupungista, jossa sijaitsee Venäjän Pohjoisen laivaston (Северный флот ВМФ России, СФ) yksi ydinsukellusvenetukikohta.

Kuva nousi julkisuuteen Vojennoje obozrenije -sotilassivustolla (Военное обозрение) 29.8.2015 julkaistussa jutussa (Военное обозрение 29.8.2015). Jutun otsikko oli ”О ’Пантере’ и стратегических яйцах в одной корзине”, mikä on vapaasti suomennettuna kutakuinkin ”Tietoja ’Pantterista’ ja strategisista munista yhdessä korissa”.

Военное обозрение -sanapari on vapaasti suomennettuna sotilaskatsaus.

Tuo kirjoitus oli kirjoitettu Livejournal-blogisivustolle tehdyn blogikirjoituksen pohjalta (Livejournal 20.8.2015). Venäläiset sotilasasioita seuraavat käyttävät tuota Livejournal-sivustoa blogikirjoituksiinsa ja monet heistä ovat Venäjän armeijassa palvelleita tai edelleen palvelevia ammattisotilashenkilöitä.

Artikkelikuvan alkuperäinen lähde on kuitenkin Форумы Balancer’а -sivustosta. Форумы Balancer’а -sivusto on hyvä lähde niille henkilöille, jotka selvittelevät Venäjän sotakalustoa valokuvien avulla. Sivusto on keskustelupalsta runsailla sotakalustokuvilla höystettynä.

Edellä mainitun Vojennoje obozrenije -sotilassivuston jutun otsikossa oleva Pantteri-sana (Пантер) on nimi yhdelle Venäjän sukellusvenetyypille kutsumanimenä. Se on myös yhden sukellusveneen nimi, nimittäin K-317 Pantera (К-317 «Пантера»). Kyse on kutsumasanana ns. ”kissasarjan” ydinsukellusveneistä projektissa 971 (Проект 971, шифр «Щука-Б»). Sarja tunnetaan Suomessa Akula-sukellusveneinä. ”Kissa”-projektin 971 sukellusveneitä ei kuvassa kuitenkaan ole, josta myöhemmin lisää.

Sotilasasioihin liittyvä kirjoittelu on Venäjällä vapaata verrattuna Suomeen. Myös sotilasasiantuntijat ja sotilasviroissa olevat osallistuvat vilkkaasti Venäjän sotilasasioista käytävään keskusteluun. Monissa kysymyksissä keskustelu on hyvin korkeatasoista.

Sotilasasioihin liittyvässä kirjoittelussa ja mielipiteenvaihdossa Suomi on Venäjään nähden vuosikymmenten takamatkalla. Ikään kuin ehkäpä yleisen asevelvollisuuden vuoksi Suomessa olisi olemassa eräänlainen ”kielto” tai ainakin ”rajoite” käydä yksityiskohtaista vapaata keskustelua sotilasasioista. Suomessa ei ole tällaiselle keskustelulle taida olla oikein myöskään perinteitä. Ei ainakaan kriittiselle keskustelulle.

****

Mikä sitten oikein synnytti kohua tuosta valokuvasta tuolloin vuonna 2015? Eihän siinä näyttäisi olevan mitään erikoista: vain muutama sukellusvene satamalaituriin kiinnitettynä.

Artikkelikuvassa on viisi sukellusvenettä, joista kolme näkyy selvästi ja kaksi on taustemmalla kolmannen sukellusveneen takaisessa laiturissa laiturin molemmin puolin. Vojennoje obozrenije -sotilassivuston jutussa (Военное обозрение 29.8.2015) on enemmän kuvia noista sukellusveneistä. Noista kuvista sukellusveneet ovat helposti tunnistettavia.

Kuvassa näkyvät sukellusveneet K-51 Verhoturje (К-51 «Верхотурье»), K-84 Jekaterinburg (К-84 «Екатеринбург»), K-18 Karelija (К-18 «Карелия») ja K-407 Novomoskovsk  (К-407 «Новомосковск») ovat projektista 667BDRM (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин»). Sukellusveneiden tunnusmerkki on mm. tornin siivekkeet ja tornin takainen kohouma ohjuksille. Kuvassa on myös sukellusvene K-535 Juri Dolgoruki (К-535 «Юрий Долгорукий»), joka on projektista 955 (Проект 955, шифр «Борей»). Tuo laiturissa toiseksi ylimpänä kelluva K-535 Juri Dolgoruki ei ollut vielä tuolloin vuonna 2015 taisteluvalmiudessa.

Projektin 955 me täällä lännessä tunnemme paremmin Borei-luokan sukellusveneinä (Borei = Борей).

Mielenkiintoiseksi asian tekee, että Borei-sukellusveneet oli suunniteltu erinäisten vaiheiden jälkeen Bulava-ohjusten (Д-30/Р-30/3М-30 Булава – SS-N-32) kantajiksi. 667BDRM-projektin sukellusveneissä ohjustyyppi on puolestaan Sineva (Р-29 РМУ2 «Синева»). Onko sukellusveneillä ollenkaan tai riittävästi Sineva- ja Bulava-ohjuksia, kun sukellusveneitä oli vara seisottaa satamissa? Tätä kysymystä käsittelen yksityiskohtaisesti myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Kaikki artikkelikuvassa laitureissa olevat sukellusveneet ovat Pohjoisen laivaston 31. sukellusvenedivisioonan (31-й дивизии подводных лодок) ydinsukellusveneitä. Veneiden aseistus on ballistiset mannertenväliset ydinohjukset. Sukellusveneitä luonnehtiva termi on venäjäksi ракетный подводный крейсер стратегического назначения (РПКСН), englannin kielinen lyhenne on SSBN (Submersible Ship, Ballistic missile, Nuclear powered). Ohjukset ovat puolestaan sukellusveneisiin sijoitettuja mannertenvälisiä ballistisia ydinohjuksia (SLBM), venäjäksi баллистические ракеты подводных лодок (БРПЛ).

Olen käsitellyt jo aikaisemmin laajasti Venäjän ydinaseita ja ydinasevoimien rakennetta blogikirjoituksessa otsikolla ”Venäjän mannertenväliset ydinohjukset sijaintikoordinaatteineen esittelyssä” (US-blogi 8.2.2019). Tämä kirjoitus on tavallaan tuon kirjoituksen jatko-osa Venäjän merivoimien osalta.

Ohjusaseistusta arvioitaessa erinomaisia tietolähteitä ovat sopijaosapuolten ydinaserajoitussopimusten tietojenvaihto ja erityisesti Start-sopimuksien tietojenvaihtoilmoitukset.

Maalla olevia ballistisia ohjuksia Venäjällä hallinnoi Venäjän strategiset ohjusjoukot (RVSN, Ракетные войска стратегического назначения, РВСН). Venäjän strategiset ohjusjoukot muodostavat Venäjän strategisten ydinasevoimien (Стратегические ядерные силы, СЯС) rungon, mutta se ei hallinnoi sukellusveneiden ydinaseita.

Noita ydinaseita – siis Venäjän strategisia ydinaseita, jotka ovat laivaston hallinnassa – hallitsee Strategiset merivoimat (Морские стратегические ядерные силы, МСЯС). Ilmavoimien strategisia ydinaseita hallitsee puolestaan Strategiset ilmavoimat (Стратегическая авиация). Kaikkea tätä hallitsee lopulta Venäjän strategisten ydinasevoimien yläpuolella Venäjän presidentti, tällä hetkellä siis Vladimir Putin.

Start-sopimuksen mukaisen tietojenvaihtoilmoituksen mukaan 1.3.2017 Venäjän strategisilla ohjusjoukoilla (RVSN, РВСН) oli 286 mannertenvälisten ballististen ohjusten järjestelmää, jotka kykenivät kantamaan yhteensä 958 ydinkärkeä. Yhteensä huomioiden myös Strategiset merivoimat ja Strategiset ilmavoimat Venäjällä oli tietojenvaihtoilmoitukseen kirjattuna 523 ydinohjusta ja niissä yhteensä 1 765 ydinkärkeä.

Ohjuskärkien määrällä mitattuna meri- ja ilmavoimien hallussa oli siis 45,7 prosenttia Venäjän ydinaseista.

Tuossa em. 8.2.2019 julkaistussa blogikirjoituksessani on mm. Venäjän maaperällä sijaitsevien jokaisen mannertenvälisiä ballistisia ydinohjuksia sisältävien ohjussiilojen ja mannertenvälisiä ballistisia ydinohjuksia kuljettavien liikkuvien laukaisualustojen sijaintikoordinaatit. Esimerkiksi siilosijainnit on selvitetty muutaman kymmenen senttimetrin tarkkuudella. Joka ikinen Venäjän ohjussiilo ja laukaisualusta kirjoitukseen sisällytettyjen ohjustyyppien osalta on kohdennettu koordinaateilla.

Vahinko, että tuonkin blogikirjoituksen kuvat ovat hävinneet blogisivustouudistuksessa taivaan tuuliin. Se siitä tämän blogisivuston uudistamisen onnistumisesta.

****

Palataan vielä vuoteen 2015 ja tämän kirjoituksen artikkelikuvaan.

Pohjoisen laivaston ydinasesukellusveneiden hallintorakenne vuonna 2015 oli ylhäältä alas oheinen.

Pohjoisen laivaston punalipun sukellusvenekomento (Краснознаменное Командование Подводных Сил Северного Флота)

7. sukellusvenedivisioona (7-й дивизии подводных лодок), Vidjajevo (Видяево)

Sukellusveneet:

Alukset ovat projekteista 945 (Проект 945, шифр «Барракуда») ja 671RTMK (Проект 671РТМК, шифр «Щука»). Miehistön määräksi oli kirjattuna em. tarkasteluajankohtana 671RTMK-projektin aluksissa 505 henkilöä ja 645A-projektin aluksissa 284 henkilöä kyseisessä divisioonassa.

11. sukellusvenedivisioona (11-й дивизии подводных лодок), Zaozjorsk (Заозерск)

Sukellusveneet:

Alukset ovat projekteista 885 (Проект 885, шифр «Ясень»), 949A (Проект 949А, шифр «Антей») ja 671RTMK (Проект 671РТМК, шифр «Щука»). Miehistön määräksi oli kirjattuna em. tarkasteluajankohtana 885-projektin aluksissa yhtensä 74 henkilöä, 949A-projektin aluksissa 587 henkilöä ja 671RTMK-projektin  aluksissa 603 henkilöä kyseisessä divisioonassa.

24. sukellusvenedivisioona (24-й дивизии подводных лодок), Gadžijevo (Гаджиево)

Sukellusveneet:

Alukset ovat projektista 671 (Проект 971, шифр «Щука-Б»). Tätä kutsutaan em. ”kissa”-projektiksi, vaikka nimissä on myös villisika (вепрь) ja susi (волк). Miehistön määräksi oli kirjattuna em. tarkasteluajankohtana 971-projektin aluksissa yhtensä 2266 henkilöä kyseisessä divisioonassa.

31. sukellusvenedivisioona (31-й дивизии подводных лодок), Gadžijevo (Гаджиево)

Sukellusveneet:

Alukset ovat projekteista 667BDRM (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин») ja 955 (Проект 955, шифр «Борей»). Projektin 667BDRM ja projektin 955 alusten miehistömäärää vuodelta 2015 en saanut selville 31. sukellusvenedivisioonan osalta.

Severodvinskissä rakenteilla ja korjattavana olevien 339. sukellusveneiden rakentamis- ja korjausprikaatiin (339 бригады строящихся и ремонтирующихся подводных лодок) kuului vuonna 2015 sukellusveneitä projektista 941UM (Проект 941УМ, шифр «Акула») TK-208 Dmitri Donskoi (ТК-208 «Дмитрий Донской») ja projektista 945 (Проект 945, шифр «Барракуда») B-239 Karp (Б-239 «Карп»), samoin kuin kaksi sukellusvenettä projektista 941 (Проект 941, шифр «Акула») TK-20 Severstal (ТК-20 «Северсталь») ja TK-17 Arkangelsk (ТК-17 «Архангельск»).

Kaikki edellä mainitut neljän eri divisioonan sukellusveneet eivät ole Venäjän strategisia ydinaseita kantavia, mutta 31. sukellusvenedivisioonan alukset ovat.

****

Vuoden 2017 alkupuolella sukellusveneisiin sijoittuja mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia Venäjällä oli Strategisten merivoimien hallussa yhteensä 176 kappaletta, joissa oli 752 ydinkärkeä. Ohjuksia oli sijoitettuna 11 sukellusveneeseen. Venäjän ydinaseita kuljettavien sukellusveneiden määrä oli tuolloin normaalisti 12 kappaletta, mutta tuosta vahvuudesta yksi sukellusvene oli korjattavana.

Ilmavoimilla olisi siis puolestaan vain 55 ydinkärkeä (807-752=55). Ilmavoimien ydinasekantajia ovat Tupolev Тu-95MS- (Туполев Ту-95МС) ja Tubolev Tu-160 -pommittajat (Туполев Ту-160), joita Venäjä on kirjannut  tietojenvaihtoilmoitukseen yhteensä 66 kappaletta (55 kappaletta Тu-95MS ja 11 kappaletta Tu-160). Tietojenvaihtoilmoituksesta laskettava määrä ilmavoimien ydinkärjille vaikuttaa vähäiseltä.

Määrät ovat siis Start-sopimukseen liittyvistä tietojenvaihtoilmoituksista (Start III tai virallisemmin Uusi-Start). Venäjällä käytetään voimassa olevasta Start-sopimuksesta termiä Start III (СНВ-3), ei Uusi-Start (New-START).

Sukellusveneiden projektityypit, sukellusveneiden nimet, sukellusveneissä ohjustyypit sekä ydinkärkien kokonaismäärät (sekä Pohjoinen laivasto että Tyynenmeren laivasto):

Edellä olevalla listalla projektin 941 sukellusvenettä (TK-208 Dmitri Donskoi) käytettiin vuonna 2017 Bulava-ohjusten testauksiin eikä alus ollut valmiudessa. Tämän takia ei ole kirjottuja ohjuksia eikä ydinkärkiä tietojenvaihtoilmoituksessa.

Ohjuksia oli siis yhteensä 176 kappaletta. Ydinkärkiä yhteensä 752 kappaletta. Ilmoitetut luvut täsmäävät täydellisesti todellisuuden kanssa.

Pohjoiseen laivastoon Gadžijevon tukikohtaan em. vuoden 2017 listalla olevista sukellusveneistä kuuluivat projektin 667BDRM (Delta IV) (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин») K-407 Novomoskovsk  (К-407 «Новомосковск»), K-18 Karelija (К-18 «Карелия»), K-51 Verhoturje (К-51 «Верхотурье»), K-117 Brjansk (К-117 «Брянск») ja K-84 Jekaterinburg (К-84 «Екатеринбург»). Yksi projektin 667BDRM (Delta IV) (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин») sukellusvene K-114 Tula (К-114 «Тула») oli korjaustelakalla. Lippusukellusvene projektin 955 (Проект 955, шифр «Борей») K-535 Juri Dolgoruki (К-535 «Юрий Долгорукий») on myös sijoitettu Gadžijevoon.

Projektin 667BDR (Delta III) (Проект 667БДР, шифр «Кальмар») sukellusveneet, joista kolme kirjattuna on lukumääränä edellä mainitulle vuoden 2017 Start-tietojenvaihtolistalle, on pääosin poistettu käytöstä. Aktiivisessa palveluskäytössä on vielä K-44 Rjazan (К-44 «Рязань») Tyynenmeren laivastossa. BS-136 Orenburg (БС-136 «Оренбург») on vielä uudistettavana. Esim. K-433 Svjatoj Pobedonosets (К-433 «Святой Георгий Победоносец») poistettiin käytöstä 2017 (syksyllä Start-tietojenvaihtoilmoituksen jälkeen, mutta oli virallisesti ”varastossa”, ”находится в резерве”). K-223 Podolsk (К-223 «Подольск») poistettiin käytöstä vuonna 2016.

Myös projektin 671RTMK (Проект 671РТМК, шифр «Щука») jo aikaisemmin käytöstä poistutut B-414 Daniil Moskovski (Б-414 «Даниил Московский») ja projektin 667BDR (Delta III) (Проект 667БДР, шифр «Кальмар») K-211 Petropavlovsk-Kamtšatkij (К-211 «Петропавловск-Камчатский») romutetaan tänä vuonna. Poistetut sukellusveneet korvataan projektin 955 (Проект 955, шифр «Борей») Borei-sukellusveneillä ja projektin 855 (Проект 885, шифр «Ясень») Jasen-sukellusveneillä.

Syyskuun ensimmäisen päivän 2018 tiedonvaihdon mukaan (Start III -sopimus, siis Uusi-Start) Venäjällä oli 517 strategista mannertenvälistä ohjusta ja 1 420 ydinkärkeä. Ohjusten kokonaismäärä mukaan lukien ei käytössä (laukaisuvalmiudessa) olevat ohjukset oli 775 kappaletta. Tuohon kappalemäärään lasketaan mukaan siis mannertenväliset ballistiset ohjukset, sukellusveneiden ballistiset ohjukset ja raskaiden strategiset pommittajien ydinaseet.

Nuo Start-sopimuksen ydinaseiden määrää koskevat tiedot ovat kunkin sopimusvuoden maaliskuun ja syyskuun ensimmäiselle päivälle kirjattuja tietoja (asiakirjapäiväys). 1.3.2017 Venäjän sopimuksen tietojenvaihdossa oli siis 523 strategista mannertenvälistä ohjusta, jotka kykenivät kantamaan yhteensä 1 765 ydinkärkeä.

****

Tämän blogikirjoituksen artikkelikuvassa Gadžijevon satamassa syksyllä 2015 olleet viisi sukellusvenettä kantavat 80 ohjusta (4×16 + 1×16) ja 352 ydinkärkeä (4x16x4 + 1x16x6). Lähes puolet Venäjän laivaston strategisista ydinaseista ja yli viidennes koko Venäjän käyttövalmiuteen luettavista strategisista ydinaseista ydinkärjillä mitattuna rojotti tuolloin satamassa vedenpinnalla.

Vuonna 2015 elettiin vielä jännittynyttä aikaa Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien vuoksi ja Venäjä lennätti em. Tupolev-ydinasepommittajiaan Länsi-Euroopan laitamilla aina Espanjan rannikolle saakka.

Venäläisiä sotilasasiantuntijoita puolustushallinnon ulkopuolella riepoi tuossa kuvassa se, että näin suuri osuus Venäjän strategisista ydinaseista vailla varsinaista taisteluvalmiutta oli yhtä aikaa satamassa pinnalla olevissa sukellusveneissä. Toki ohjuksia voidaan sinänsä laukaista sukellusveneistä niiden ollessa satamassa.

Sukellusveneet ohjuksineen olisi ollut tuhottavissa yhdellä taktisella ydinaseella tai muutamalla konventionaalisella ohjuksella muutaman minuutin lentoajalla.

Venäläisiä sotilasasiantuntijoiden mukaan tuolloin syksyllä 2015 Pohjoisen laivaston ydinasevoiminen operatiivinen tempo (Operational Tempo, Коэффициент оперативного напряжения, КОН) oli heidän laskelmien mukaan vain 0,14, kun Venäjällä haluttu vähimmäistaso on 0,33 ja ideaalinen 0,50.

Lukuna tuo operatiivinen tempo esittää, kuinka suuri osuus sotavoimasta vuoden aikana on valmiudessa taistelutehtäviin. Tässä tapauksessa esim. luku 0,14 tarkoittaa, että vain 14 prosenttia sukellusveneistä olisi valmiita taitelutehtäviin ajallisesti mitattuna, loput sukellusveneet olisivat tyhjänpanttina vailla taistelukyvykkyyttä.

Kun Suomi hankkii nyt uusia hävittäjiä, tuo operatiivinen tempo uusille hävittäjille on tärkeä. Etteivät kalliit hävittäjät seiso korjaus- ja huoltohalleissa ilman käyttömahdollisuutta operatiivisiin toimiin.

Kun Venäjän Strategisilla merivoimilla oli toimintavalmiudessa vuonna 2015 vuoden 2017 Start-tietojenvaihtolukujen mukaisesti yhteensä 752 strategista ydinkärkeä, niin 352 kappaletta niistä törrötti yhdessä satamassa seisovissa sukellusveneissä ilman todellista toimintakykyä. Siis lähes puolet (46,8 prosenttia).

Niin, jos sukellusveneissä edes oli ydinohjuksia.

Tämän blogikirjoituksen artikkelikuvan ottokohdalle on helppo löytää koordinaatit (Google-map 01). Kun katsoo sukellusvenelaitureita Googlen tuoreimpien satelliittikuvien ottoaikaan, on laitureissa yhteensä kuusi sukellusvenettä (Google-map 02). Analysoin tuota Google-karttapalvelun satelliittikuvan tilannetta tarkemmin myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Venäjä on rakentanut tällekin Gadžijevon tukikohta-alueelle uusia kallioon louhittuja asevarastoja, kuten muuallekin Muurmanskin alueelle. Asevarastoalueelta on lyhyet siirtoreitit sukellusveneiden ohjuslastauslaituriin (Google-map 03). Varastot on osaltaan tarkoitettu uusille ydinohjuksille sukellusvenekaluston uudistuessa.

Olen käsitellyt noita asevarastojen rakennustoimia aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan” (US-blogi 11.10.2018). Vahinko, että blogisivun uudistus on tuhonnut kaikki mielenkiintoiset valokuvat vanhoista blogikirjoituksista. Tuossakin kirjoituksessa oli 19 kuvaa, jotka ovat nyt ties missä. Kuvissa oli esitetty mm. kaikki Murmanskin alueen tuolloiset ydinasevarastot. Noihin varastoihin sijoitetaan myös Jasen-sukellusveneiden Kalibr-risteilyohjukset, jotka on varustettavissa ydinasekärjillä ja jotka ovat Euroopan uhka numero 1.

****

Tällä hetkellä Venäjän laivastossa palvelee kuusi 667BDRM (Delta IV) projektin (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин») strategista ohjussukellusvenettä. Nämä sukellusveneet ovat K-51 Verhoturje (К-51 «Верхотурье»), K-84 Jekaterinburg (К-84 «Екатеринбург»), K-18 Karelija (К-18 «Карелия»), K-407 Novomoskovsk  (К-407 «Новомосковск»), K-114 Tula (К-114 «Тула») ja K-117 Brjansk (К-117 «Брянск»).

Kaikki Delta IV -luokan sukellusveneet ovat Pohjoisen laivaston alla. Jokaisessa niissä pitäisi olla 16 kappaletta Lajner- tai Sineva-ohjusta (Р-29РМУ2.1 «Лайнер», Р-29 РМУ2 «Синева»), joissa kussakin ohjuksessa on neljä ydinkärkeä.

Nämä kuusi alusta muodostavat vielä tällä hetkellä Venäjän tämänhetkisen strategisen ydinvoiman selkärangan merillä. Nämä kuusi sukellusvenettä kykenevät kantamaan siis 96 ohjusta ja 384 ydinkärkeä. Kantokykyosuus vastaa puolta merivoimien keskimääräisestä Start-sopimuksen mukaisesta ydinkärkimäärästä.

Seuraavina vuosikymmeninä Venäjän merivoimien strategisten ydinvoimien perusta on Borei- ja Borei-A-projektien neljännen sukupolven sukellusveneet. Vuosien 2018–2027 valtion aseohjelman (Государственная программа вооружений, ГПВ) mukaisesti Venäjän merivoimien tulisi vastaanottaa yhteensä kymmenen tällaista sukellusvenettä.

Venäjän laivastolla on nyt tällä hetkellä kolme ydinohjuksin varustettua Borei-luokan (Проект 955, шифр «Борей») sukellusvenettä. Yksi sukellusveneistä sijaitsee Pohjoisessa laivastossa, kaksi muuta Tyynenmeren laivastossa. Tämä Pohjoisen laivaston ydinsukellusvene on K-535 Juri Dolgoruki (К-535 «Юрий Долгорукий»).

Vuonna 2020 Pohjoisen laivaston pitäisi saada ja vastaanottaa K-549 Knjaz Vladimir (К-549 «Князь Владимир») projektista 955A (Проект 955А, шифр «Борей-А»). Tyynenmeren laivastolla kaksi ydinsukellusvenettä ovat nimeltään K-550 Aleksandr Nevski (К-550 «Александр Невский») ja K-551 Vladimir Monomah (К-551 «Владимир Мономах»). Vuonna 2020 Pohjoisen laivaston piti saada ja vastaanottaa Knjaz Oleg (АПЛ «Князь Олег») projektista 955A (Проект 955А, шифр «Борей-А»), mutta laiva meneekin Tyynenmeren laivastolle (Военное обозрение 3.9.2019).

Ohjuksina noissa sukellusveneissä on Bulava (Д-30/Р-30/3М-30 Булава – SS-N-32). Jokaisessa aluksessa on 16 ohjusta, joissa jokaisessa 6 ydinkärkeä. Yhteensä siis 96 ydinkärkeä per sukellusvene. Kolmessa sukellusveneessä yhteensä siis 288 kärkeä ja viidessä yhteensä 480 ydinkärkeä, kun ja jos kaksi valmistuu ensi vuosikymmenen alussa, jo vuonna 2020 suunnitelmien mukaan. Kantokykyosuus vastaa lähes kahta kolmasosaa Start-sopimuksen mukaisesta merivoimien keskimääräisestä ydinkärkimäärästä.

Onko Venäjällä halukkuutta jatkaa Start-sopimusta? Epäilen, ettei ole. Vastuu sopimuksen kariutumisesta mennee perinteiseen tapaan kuitenkin Yhdysvaltojen piikkiin.

****

Venäjällä on ilmeisiä hankaluuksia strategisten ydinaseohjusten tuotannossa. Venäjällä on ilmeisiä puutteita myös strategisiin ohjussukellusveneisiin liittyen.

Yksi esimerkki on tämän kirjoitussarjan seuraavassa ja viimeisessä blogikirjoituksessa osoitettu ohjussukellusveneiden puutteellinen toimintakyvykkyys merten syvyyksissä umpijäisen kannen alla säilyttäen operatiivinen toimintavalmius.

Venäjä piti Grom-2019-sotaharjoituksen (Гром-2019) kuukausi sitten lokakuun 15.-17. päivänä. Suomennettuna Гром tarkoittaa ukkosta, englanniksi thunder.

Grom-sotaharjoituksia ei tuolla nimellä ole ennen pidetty, mutta toki ydinaseharjoitusosioita muihin harjoituksiin liitettynä on pidetty vuosittain. Yhdysvallat piti Global Thunder -harjoituksen niin ikään lokakuussa 18.10.2019 alkaen (U.S. Strategic Command 18.10.2019). Venäjä ei voinut jäädä huonommaksi, kun Yhdysvallat oli saattanut tiedon harjoituksesta julkisuuteen. Siitä nimi Гром (= Thunder) ja harjoituksen sijoittaminen juuri ennen yhdysvaltalaisharjoitusta.

Kyse oli strategisesta komentojohtoharjoituksesta ja ydinvoimien strategisesta harjoituksesta (стратегические учения ядерных сил), jossa harjoiteltiin ydinohjusten sekä myös konventionaalisten ohjusten laukaisua ja ohjusten käyttöä Venäjän federaation kansallisesta puolustusjohtamiskeskuksesta (Национальный центр управления обороной Российской Федерации, НЦУ) alaspäin.

Harjoitukseen osallistui Kremlistä julkaistun tiedotteen mukaan noin 12 000 sotilashenkilöä, strategisten ohjusjoukkojen 213 ohjuslaukaisualustaa, vähintään 105 lentokonetta, vähintään 15 pinta-alusta sekä viisi sukellusvenettä ja 310 sotilasyksikköä (Kremlin 17.10.2019).

Harjoitusten keskeisintä toimintaa olivat ohjuslaukaisut. Grom-2019-sotaharjoitukseen oli määrä kuulua 16 risteily- ja ballististen ohjusten laukaisua.

”Пуски двух баллистических ракет РСМ-50 (по классификации НАТО SS-N-18) будут выполнены по полигону ’Чижа’. Кроме того, состоятся пуски межконтинентальной баллистической ракеты ’Ярс’ (SS-29) и баллистической ракеты ”Синева” (SS-N-23) по полигону ’Кура’. На морских полигонах в Баренцевом, Балтийском, Черном, Каспийском и Охотском морях будут проведены практические пуски крылатых ракет морского базирования.”, totesi  puolustusministeriön kenraaliluutnantti Jevgeni Ilyin (Минобороны РФ генерал-майор Евгений Ильин) Ria Novostille harjoituksen aattona (РИА Новости 14.10.2019).

Vapaasti suomennettuna:

”Kaksi ballistista RSM-50-ohjusta [РСМ-50] (Nato-raportointinimi SS-N-18) laukaistaan Tšižan harjoitusalueelle [Arkangelin alueelle]. Lisäksi Kuran harjoitusalueelle [Kamtšatkan niemimaalle] laukaistaan mantereidenvälinen ballistinen Jars-ohjus [РС-24 «Ярс»] (SS-29) ja ballistinen Sineva-ohjus [Р-29РМУ2.1 «Лайнер», Р-29 РМУ2 «Синева»] (SS-N-23). Barentsinmeren, Itämeren, Mustameren, Kaspianmeren ja Okhotskin meren alueilla suoritetaan meriristeilyohjusten [= ОКР «Калибр»] laukaisuja.”

Yllä oleva kuva on Moskovasta Grom-sotaharjoituksen tiedotustilaisuudesta 14.10.2019. Kuvassa on esitetty harjoituspaikat keltaisella värillä ja sukellusveneiden ohjuslaukaisujen alueet viivarajattuina (2 kpl). Maalialueina olivat Tšiža Arkangelin alueella ja Kura Kamtšatkan niemimaalla.

Mielenkiintoista on, että ennakkoilmoituksen mukaan harjoitukseen olisi kuulunut myös Kalibr-risteilyohjuksen laukaisu Itämereltä. Läntisissä tiedostusvälineissä tällaisesta ei ole ollut juttuja. Onkohan laukaistu?

Venäjän tiedotusvälineissä oli Grom-sotaharjoituksen jälkeen paljon juttuja, että K-44 Rjazan (К-44 «Рязань») ei kyennyt suorittamaan harjoitusohjelmaan kuulunutta toisen Sinerva-ohjuksen (Р-29Р) laukaisua (esim. Ведомости 21.10.2019, РИА Новости 21.10.2019 ja Тасс 21.10.2019). Kyse on viimeisestä Delta III -luokan sukellusveneestä, joka on vanhentunut ja poistumassa käytöstä. Pieni ja vähäpätöinen asia, mutta kertoo paljon tietyistä Venäjän merellisiin ydinaseisiin liittyvistä asioista tietyssä mielessä.

Venäjällä on kyselty, miksi uudempia Bulava-ohjuksia ei osallistu harjoituksiin, vaan tähänkin harjoitukseen osallistui käytöstä poistuva K-44 Rjazan. Miksi strategisista ydinkärkiohjuksista kyseessä olevassa sotaharjoituksessa ohjuslaukaisuharjoitus tapahtuu vanhemmilla jo aktiivikäytöstä poistumassa olevilla ohjuksilla?

Grom-2019-sotaharjoituksessa Bulava-ohjusta ei laukaistu harjoitusaikana lokakuun 15.-17. päivänä, sen sijaan yksi ohjus laukaistiin 30.10.2019 K-549 Knjaz Vladimir -sukellusveneestä (К-549 «Князь Владимир»), jossa suoritetiin viimeisiä testejä ennen sukellusveneen luovutusta operatiiviseen käyttöön.

****

Venäläisiä sotilasasiantuntijoita on kummastuttanut se, ettei Tyynenmeren laivasto ole harjoitellut sukellusveneillään uudempien Bulava-ohjusten laukaisua. Laivastossa harjoituslaukaisuissa ovat olleet vain käytöstä poistuvat 667BDR-projektin (Проект 667БДР, шифр «Кальмар») sukellusveneet vanhoilla SS-N-18-ohjuksilla (Р-29Р).

Tyynenmeren laivasto ei siis ole harjoitellut normaaliin tapan uudemmilla Bulava-ohjuksilla, vaikka sillä on projektin 955 (Проект 955, шифр «Борей») kaksi sukellusvenettä Bulava-ohjusten alustana: K-550 Aleksandr Nevski (К-550 «Александр Невский») ja K-551 Vladimir Monomah (К-551 «Владимир Мономах»).

Venäjä tekee harjoitukselliset ohjuslaukaisut aina lännestä itään päin, ei koskaan idästä länteen päin. Asiaa pui hiljattain mm. Vedomosti-julkaisu (Ведомости 4.11.2019).

Edellinen Bulava-ohjuksen laukaisu tapahtui tämän vuoden elokuun 24. päivänä K-535 Juri Dolgoruki -sukellusveneestä (К-535 «Юрий Долгорукий»), kuten monet aikaisemmatkin. Aikaisemmin Bulava-ohjusten laukaisua harjoiteltiin 22.5.2018 ja 26.6.2017. Ja yllätysyllätys, nuokin laukaisut tehtiin K-535 Juri Dolgoruki -sukellusveneestä.

Myös tuohon Venäjän puolustusministeriön tiedottamaan (Министерство обороны России 24.8.2019) Sineva- ja Bulava-ohjuksen laukaisuun elokuussa ei liittynyt sotaharjoitustapahtumaa, vaan laukaisut olivat irrallisia. Ohjusmaalituskohteet olivat kuitenkin samoja kuin Grom-sotaharjoituksessa: Tšiža Arkangelin alueella ja Kura Kamtšatkan niemimaalla.

Ikään kuin muita toiminnassa olevia sukellusveneitä ei olisikaan kuin tuo ensimmäisenä vuonna 2012 osaksi Pohjoista laivastoa tullut K-535 Juri Dolgoruki, joka myöhästyneenä ei kuitenkaan vielä vuonna 2015 ollut operatiivisessa toiminnassa.

Noiden kaikkien Borei-sukellusveneiden pitäisi kyetä Bulava-ohjusten laukaisuun jatkuvalla syötöllä ja jatkuvalla valmiudella. Venäläiset puolustushallinnon ulkopuolella toimivat sotilasasiantuntijat epäilevät, että joko Bulava-ohjuksia ei ole siinä määrin kuin pitäisi olla ja sitten ohjuksia ei ole jostakin syystä toimintavalmiudessa.

K-550 Aleksandr Nevski (К-550 «Александр Невский») ei ole tehnyt ohjuslaukaisuharjoituksia viiteen vuoteen sitten vuoden 2014 (28.11.2014). 6.9.2013 käyttöönottoon liittynyt Bulava-ohjustesti epäonnistui ja marraskuun 2014 laukaisu oli käyttöönottoon liittyvä testi. Sen jälkeen sukellusveneeltä ei ole ohjuksia harjoitusmielessä laukaistu.

Mielessäni on epäilys veneen valmiudesta toimintakykyyn.

K-551 Vladimir Monomah (К-551 «Владимир Мономах») ei ole tehnyt ohjuslaukaisuharjoituksia neljään vuoteen sitten vuoden 2015 (14.11.2015).

Vuonna 2015 K-551 Vladimir Monomah sukellusveneeltä tapahtuneet kaksi testilaukaisua epäonnistuivat eikä Venäjän puolustusministeriön vuonna 2013 asettamaa ehtoa Bulava-ohjuksen viidestä onnistuneesta laukaisusta täyttänyt ohjuksen ottamiseksi operatiiviseen tuotantoon.

Alus oli saanut käyttöönottoluvan (акт приема-передачи подводного крейсера) kuitenkin 10.12.2014, joten siltä on sen jälkeen laukaistu vain yksi harjoitusohjus.

Mielessäni on epäilys tämänkin veneen valmiudesta toimintakykyyn.

Eikö Venäjällä olekaan Bulava-ohjuksia sitä määrää, mitä uudet sukellusveneet vaatisivat?

****

Mennään historiaan taas kerran.

Venäjän merestä laukaistavien ballistien ohjusten tärkein kehittäjä ja suunnittelija heti sodista lähtien on ollut Viktor Makejev (Виктор Макеев). Hän kehitti Neuvostoliitolle mm. ensimmäisen sukellusveneestä laukaistavan monikärkiohjuksen.

Hänen perustamansa ja johtamansa suunnittelutoimisto on suunnitellut Venäjän ballistiset sukellusveneohjukset aina tälle vuosikymmenelle saakka. Muilla suunnittelutoimistoilla vastaavaa taitoa ei ollut Neuvostoliitossa ja Venäjän alkuaikana 1990-luvulla.

Sukellusveneistä laukaistavien ohjusten suunnittelussa pitää mm. hallita, miten ohjus laukaistaan vaikkapa 50 metrin syvyydestä merenkäynnissä.

Oletteko muuten koskaan nähneet videota, jossa ohjus olisi laukaistu kovassa merenkäynnissä ja myrskyssä?

Makejevin jäljiltä Venäjän ballistiset sukellusveneohjukset ovat olleet nestemäisen polttoaineen ohjuksia.

Nykyisin tuo toimisto on nimeltään Viktor Makejevin mukaan nimetty Valtion ohjuskeskus (Государственный ракетный центр имени академика В.П. Макеева, АО «ГРЦ Макеева»).

Toinen tärkeä taho Venäjän ballististen ydinohjusten suunnittelussa on ollut ja on jatkossa yhä enemmän Moskovan lämpötekninen instituutti MIT (Московский институт теплотехники, МИТ). MIT on hankkinut kannuksensa maalta laukaistavien ballististen ohjusten kehittämisessä, esimerkkinä Topol-M (РТ-2ПМ2 «Тополь-М»). Maalta laukaistavien ballististen ohjusten polttoaine on ollut kiinteää.

Valtion ohjuskeskus ja Moskovan lämpötekninen instituutti kilpailivat, onko seuraava sukellusveneiden   mannertenvälinen ballistinen ydinohjus Bark (Р-39УТТХ/3М-91 Барк – SS-NX-28) vai Bulava (Д-30/Р-30/3М-30 Булава – SS-N-32). Bark-ohjusta suunnitteli Valtion ohjuskeskus ja Bulava-ohjusta Moskovan lämpötekninen instituutti.

Käsittelen tuota valintaa Bulava-ohjuksen hyväksi tarkemmin seuraavassa osakirjoituksessa. Erityisesti käsittelen sitä, mitä valinnasta seurasi mm. Venäjän ydinohjuskyvykkyyteen jääolosuhteissa.

Kyse ohjusvalinnassa oli, kumpaa ohjusta käytetään uudessa neljännen sukupolven ohjussukellusveneiden Borei-luokassa (Проект 955, шифр «Борей»).

On siis eri asia suunnitella suoraan ilmaan laukaistava ohjus kuin 50-60 metrin syvyydestä mereltä laukaistava ohjus.

Kun Venäjän strategisten ohjusjoukkojen potentiaali oli heikentynyt Start III-sopimuksen ratifioinnin myötä, Venäjän poliittinen linjaus oli, että ydinkilven ylläpitoon käytetyistä varoista valtaosa jatkossa menisi Strategisille merivoimille (Морские стратегические силы). Päätöksessä kyse oli Bulava-ohjuksen ja niiden kantajasukellusveneiden tuotannosta, josta muodostui Venäjän ohjusprioriteetti noissa oloissa.

Bulava-ohjuksen kehittäjäksi valittiin vuosina 1997-98 Moskovan lämpötekninen instituutti MIT. Poliittinen päätös oli, että Venäjän ballististen ydinaseohjusten luomisesta vastaisi jatkossa MIT, olipa kyse mereltä tai maalta laukaistavista. Makejevin nimeä kantava maailmanlaajuisesti arvostettu Valtion ohjuskeskus syrjäytettiin.

Teknisesti kyse mm. siitä, käytetäänkö jatkossa ohjuksissa nestemäistä vai kiinteää polttoainetta. Maalta laukaistavissa ohjuksissa polttoaine on siis ollut kiinteää, sukellusveneistä laukaistavissa nestemäistä. Tarkoitus oli, että myös raskaat vähintään 30-40 tonnia painavat ohjukset niin maalla kuin merellä perustuisivat samaan perusmalliin, joka olisi Topol-M.

****

Bulavan kehittäminen ei ole ollut MIT:lle riemukulkua. Kaikkea muuta. Ohjustestit alkoivat vuonna 2004 eivätkä sujuneet ongelmitta. MIT:n pääjohtaja ja Bulava-ohjuksen pääsuunnittelija Juri Solomonov (Юрий Соломонов) erotettiin kuudennen Bulava-ohjuksen epäonnistuneen koelaukaisun jälkeen. Pääjohtajan tehtävistä Solomonov joutui luopumaan heinäkuussa 2009 ja pääsuunnittelijan tehtävistä vuosi myöhemmin syyskuussa 2010.

Solomonovin idea tehdä Topolista mereltä laukaistava ja Venäjälle yhden kiinteän polttoaineen ohjustyyppi ei ottanut onnistuakseen.

Venäjälle alkoi muodostua ongelmaksi tämän vuosikymmenen alussa, ettei projektin 955 (Проект 955, шифр «Борей») uusille oleville ja tuleville sukellusveneille K-535 Juri Dolgoruki (К-535 «Юрий Долгорукий»), K-550 Aleksandr Nevski (К-550 «Александр Невский») ja K-551 Vladimir Monomah (К-551 «Владимир Мономах») olisi toimivia ohjuksia. Juri Dolgoruki valmistui 2012, Aleksandr Nevski 2013 ja Vladimir Monomah vuonna 2014.

Poliittisella siunauksella MIT sai ison roolin Venäjän ballististen ohjusten valmistamisprosessissa. Tämä oli Venäjällä myös ensimmäinen kerta, kun ohjussuunnittelijat alkoivat johtaa ohjusvalmistusyritysten ryhmittymää.

MIT muutettiin avoimeksi osakeyhtiöksi (Открытое акционерное общество, ОАО), jonka valtio kuitenkin omisti sataprosenttisesti. Tämän jälkeen vuoden 2011 alkupuolella yhdeksän venäläisen ohjusvalmistusyrityksen osakkeet siirrettiin MIT:n omistukseen. Viralliseksi nimeksi tuli ОАО ”Корпорация «Московский институт теплотехники» (ОАО МИТ).

Uuteen yrityksen liitettiin mm. Bijskin valtiollinen tutkimus- ja tuotantokeskus Altai (АО ФНПЦ «Алтай»), Volgogradin tuotantoyritys Barrikadi ja keskussuunnittelutoimisto Titan (АО Титан-Баррикады), suunnittelutoimisto Prožektor (ГОКБ «Прожектор»), Tutkimus- ja tuotantokompleksi Alten (НПК «АЛЬТЭН») ja Votkinskin teollisuuslaitos (АО «Воткинский завод»).

Bulava-ohjukset valmistetaan Votkinskin teollisuuslaitoksessa. Itse Borei-sukellusveneiden valmistus tapahtuu erillään Arkangelin alueella (ОАО ПО «Севмаш»).

Kaikkien strategisten ohjusten – Topol-M-, Jars- (РС-24 «Ярс») ja Bulava-ohjusten – tuotanto on Venäjällä nyt yksissä käsissä. Nestemäisiä polttoaineita ei enää käytetä uudentyyppisissä ohjuksissa, joissa suunnittelijana on MIT.

****

Tämän vuosikymmenen alussa monella venäläisellä ohjusasiantuntijalla oli yhä todisteellisimpia epäilyksiä Bulava-ohjusten tuotantovaikeuksista.

Tuolloin esim. Votkinskin teollisuuslaitoksen (АО «Воткинский завод») arvioitiin kykenevän tuottamaan enintään kymmenen mannertenvälistä ballistista ohjusta vuodessa. Kyse oli siis Topol-, Jars- tai Bulava-ohjuksista yhteensä.

Esimerkiksi vuonna 2012 valmistunut K-535 Juri Dolgoruki vaati 12 ohjusta ollakseen täysimääräisessä ohjusvalmiudessa. Tuolloin venäläisillä sotilas- ja ohjusasiantuntijoilla oli vallalla vahva käsitys, ettei ohjustuotanto ei olisi riittävää johtuen Bulava-ohjusten suunnittelu- ja tuotantovaikeuksista.

Jos vuonna 2020 suunnitelmien mukaan Venäjällä on viisi Borei-luokan sukellusvenettä toiminnassa nykyisien kolmen sijaan, veneet tarvitsevat 80 Bulava-ohjusta täyteen aseistukseen. Nyt siis Venäjällä on kolme Borei-luokan sukellusvenettä rivissä, joiden tarve on 48 Bulava-ohjusta.

Sineva-ohjuksia valmistava Krasnojarskissa sijaitseva Krasmašin tehdas (АО «Красмаш») oli vielä 1990-luvun jälkipuolella tarkoitus jättää ilman tilauksia, koska 667BDRM-projektin (Delta IV) (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин») Sineva-ohjuksilla varustetut ydinsukellusveneet oli tarkoitus poistaa ja hävittää. Tuon poliittisen päätöksen vuoksi myös Sineva-ohjusten valmistajien yhteistyösuhteita hajosi.

Krasmašin teollisuuslaitos valmistaa kuitenkin nyt tällä hetkellä Bulava-, Sineva- ja Kalibr-ohjuksia. On todennäköistä, että myös uusien raskaiden Sarmat-ohjuksien (РС-28 «Сармат») tuotanto aloitetaan Krasmašissa. Sarmat on Makejevin nimeä kantavan Valtion ohjuskeskuksen suunnittelema ja polttoaine nestemäinen.

Bulava-ohjusten piti korvata Sineva- ja Lajner-ohjukset.

Venäjä lopetti RSM-54-ohjusten (Р-29РМ) tuotannon vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 1999 Venäjän hallitus päätti kuitenkin jatkaa RSM-54-ohjuksesta päivitetyn Sineva-ohjuksen (Р-29РМУ2.1 «Лайнер», Р-29 РМУ2 «Синева») version tuotantoa vielä viideksi vuodeksi. Päätös oli pakko tehdä, kun Bulava-ohjuksen kehitystyössä oli edellä kuvattuja ongelmia ja Venäjän strategisten ohjusten lukumäärään oli tulossa vajausta. Kyse oli siis projektin 667BDRM (Delta IV) (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин») sukellusveneistä, joita vuonna 2017 oli vielä käytössä yhteensä viisi kappaletta.

667BDRM projektin (Delta IV) (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин») viisi sukellusvenettä Venäjällä olisi näissä olosuhteissa tarkoitus pitää rivissä aina vuosiin 2025-30 saakka osana Pohjoista laivastoa. Tyynenmeren laivasto olisi sen sijaan Bulava-ohjusten varassa.

****

Bulava-ohjusten oli aluksi tarkoitus olla rivissä vuosista 2014-2015 alkaen ja sittemmin vuosista 2016–2017 alkaen. Tämänhetkisestä  tilanteesta ei ole paljonkaan kerrottu, mikä on herättänyt venäläisissä sotilasasiatuntijoissa epäilyksiä tämänhetkisestä ohjusvalmiudesta. Bulava-ohjusten suunniteltu käyttöikä on vuosiin 2050-2060 saakka.

Artikkelikuva oli siis satamassa seisovista Delta IV -sukellusveneistä vuonna 2015, joiden ohjustyyppi on Sineva. Vain K-535 Juri Dolgoruki oli ja on Borei ja ohjustyyppinä Bulava, mutta vielä vuonna 2015 se ei ollut taisteluvalmiudessa.

Kun katsoo tuoreempaa Google-satelliittikuvaa satamasta, siellä jököttää ”edelleen” kuusi sukellusvenettä (Google-map 02).

Kuvassa alin ja kolmanneksi alin ovat projektin 671RTMK sukellusveneitä (Проект 671РТМК, шифр «Щука»). Toiseksi alin ja kaksi ylintä sukellusvenettä ovat projektin 667BDRM sukellusveneitä (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин»). Tunnistusta helpottaa pituusmittauksen jälkeen mm. tornin siivekkeet. Kolmanneksi ylin sukellusvene on projektin 955A sukellusvene (Проект 955А, шифр «Борей-А»).

Yllä olevassa kuvassa on esitetty 667BDRM-projektin sukellusvene. Kuvassa mittaviiva on 159,75 metriä (karkea pituus vedenpinnan rajassa), kun aluksen ilmoitettu kokonaispituus on 167,4 metriä. Tornin siivekkeet rungon ja pyrstön muodon ohella helpottavat tunnistamista. Jo pieni mittapisteen siirto Google-kartalla vaikuttaa pituuteen usealla metrillä.

Venäjä siis seisottaa tuossa kuvassa kuudessa sukellusveneessä yhtä aikaa yhteensä 64 ydinohjusta (3×16 + 1×16 kpl) ja 288 ydinkärkeä (3x16x4 + 1x16x6) projektin 667BDRM (3 kpl) ja projektin 955A (1 kpl) sukellusveneissä. Projektin 671RTMK sukellusveneissä (2 kpl) ei ole strategisia mannertenvälisiä ohjuksia.

Lähes 40 prosenttia Strategisten merivoimien keskimääräisestä ydinkärkien määrästä makaa siis kerralla Gadžijevon satamassa, jos veneissä ylipäätään on ohjuksia.

Start-sopimuksen 1.9.2018 tiedonvaihdon mukaan Venäjän strategisten ydinasevoimien hallussa oli 517 strategista mannertenvälistä ohjusta ja 1 420 ydinkärkeä, joten yllä olevan satelliittikuvan ottohetkellä viidennes Venäjän ydinasekapasiteetista makasi Gadžijevon satamassa.

Tuo ohjusmäärä on melkeinpä yhdellä ohjuksella tuhottavissa, mikäli noissa sukellusveneissä nyt ylipäätään ohjuksia onkaan. Jos joku sanoisi, että ohjusmäärä ei vastaa sukellusvene kantokykyä, todennäköisesti uskoisin.

Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin Venäjän Pohjoisen laivaston merkityksestä Venäjälle uhota Yhdysvaltoja ydinasein.

On muistettava, että maalla olevat ohjussiilot ja maankamaralla liikkuvilla alustoilla olevat ydinaseet eivät muodosta erityistä uhkaa mahdollisen konfliktin alkuvaiheessa. Sukellusveneohjukset ovat eri asia. Kyse on siitä, missä määrin voidaan uhata ensi-iskulla vastapuolta. Se tapahtuu helpommin meri- tai ilmatilasta, ei jatkuvan reaaliaikaisen seurannan alla olevista maalle sijoitutuilla ohjuksilla.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu