Venäjän ydinsukellusveneiden kyvyttömyys jäissä juontuu vääriin päätöksiin 1990-luvulla
Tämä pitkä reportaasikirjoitus on viimeinen osa kolmen blogikirjoituksen sarjassa. Kirjoituksen ensimmäinen osa otsikolla ”Barentsinmeri lännen ja Venäjän tulevana merisotatantereena” julkaistiin toissa päivänä 17.11.2019 ja toinen osa otsikolla ”Venäjän ydinkilvessä on repeämä Bulava-ohjusten vuoksi” eilen 18.11.2019.
Nämä kolme kirjoitusta on tarkoitettu Venäjän sotilasasioista todella kiinnostuneille. Suomessa tällaisia henkilöitä puolustushallinnon ulkopuolella ei ole liikaa. Vain muutamia kymmeniä.
Varoituksena siis, että Venäjän sotilasasioista välinpitämättömien ei kannata edes yrittää lukea tätä välillä varsin pieniin yksityiskohtiin menevää kirjoitusta eikä myöskään eilistä tai toissapäiväistä kirjoitusta. Siihen mielenkiinto tuskin riittää. Kirjoituksen kuvat on toki mukava kaikkien vilkaista.
****
Yllä oleva kuva on ICEX 2018 -sotaharjoituksesta arktisella jäällä. Säännöllisesti pidettävä harjoitus viime vuonna kesti viisi viikkoa. Harjoitusta ovat pitäneet Yhdysvallat ja Iso-Britannia, joiden sukellusveneillä on maailman parhaat ominaisuudet toimia jäässä ja jää alla. Vuoden 2018 harjoitukseen osallistuivat Yhdysvalloista USS Connecticut (SSN-22)– ja USS Hartford (SSN-768) -sukellusveneet ja Iso-Britanniasta HMS Trenchant (S91) -sukellusvene.
Ilmastonmuutoksen myötä arktiset jäätiköt ja jääkuoret hupenevat, mutta sotilaallisesti tarkasteltuna sukellusveneille on vielä pitkän aikaa tärkeä ominaisuus kyvykkyys toimia operatiivisesti paksunkin jääkuoren alla.
ICEX-harjoituksia on pidetty jo kylmän sodan aikaan. Tiettävästi ensimmäinen vuonna 1986 (Ice-x 86 tai ICEX86), jossa kyse oli torpedotestauksista kylmissä jääolosuhteissa. Kirjoituksen artikkelikuva on tuosta vuonna 1986 pidetystä ensimmäisestä sotaharjoituksesta arktisella jäällä. Kuvassa olevat sukellusveneet ovat yhdysvaltalaiset USS Ray (SSN-653) ja USS Hawkbill (SSN-666) ja USS Archerfish (SSN-678).
Venäjän sukellusveneille on tuottanut ongelmaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uusien sukellusvenetyyppien myötä toimia optatiivisesti ja/tai olla operatiivisessa valmiudessa jäässä ja jään alapuolella. Kyse on sekä torpedojen käytöstä että sukellusveneiden pintaumisesta jään läpi ja ohjusten laukaisemisesta jäiden keskeltä.
Venäläissukellusveneiden jääongelmat juontavat jo 1990-luvulla tehdyistä ratkaisuista eikä niitä Venäjä vielä ole ratkaissut.
****
Keskitytään tässä nyt strategisia ydinohjuksia laukaiseviin ydinsukellusveneisiin.
Venäjä ei ole sitten kylmän sodan pitänyt sukellusvenesotaharjoituksia jäissä eikä jääpeitteen alla.
Kyse on niistä jo 1990-luvulla tehdyistä päätöksistä, onko uudessa neljännen sukupolven ballistisia mannertenvälisiä ydinohjuksia kantavien ohjussukellusveneiden Borei-luokassa (Проект 955, шифр «Борей») ydinohjus Bulava (Д-30/Р-30/3М-30 Булава – SS-N-32) vai Bark (Р-39УТТХ/3М-91 Барк – SS-NX-28).
Projektin 955 Borei-sukellusveneet itse asiassa suunniteltiin alkuvaiheessa ohjuksille, joilla olisi mahdollisuus lävistää jääpeite ja laukaista ohjukset ilman pintaan nousua. Kyse oli Bark-ohjuksesta.
Kun Bark hylättiin ja Bulava valittiin, myös tutkimus- ja suunnittelutyö ohjuksen kyvykkyydestä lävistää jääpeite loppui. Vuonna 1999 Bark-ohjusten teknisen valmiuden arvioitiin olleen jo 73 prosenttia, mutta testilaukaisut eivät olleet onnistuneet. Bark-ohjuksen kolme testilaukaisua vuosina 1993-1997 epäonnistuivat ja ohjushanke päättyi vuonna 1998. Jatkotyö on mennyt Bulava-ohjuksen kehittämisen merkeissä.
Pitkälti poliittisella päätöksellä Bark sai väistyä Bulavan tieltä. Jäljet tässäkin asiassa juontuvat lopulta Kremliin ja pääministeri Putiniin.
Kun Borei-sukellusveneistä tuli Bulava-ohjusten kantajia Barks-ohjusten sijaan, myös Borei-luokan sukellusveneiden tutkimus- ja suunnittelutyössä sukellusveneen kyvykkyys toimia vaativissa jääolosuhteissa ei saanut enää erityistä painoarvoa.
Borei-sukellusveneitä on arvosteltu myös ulkomuodon puolesta, koska sen ulkomuoto vaikeuttaa puskemista jään läpi. Ei ole tiedossa, onko kyseisen sukellusvenetyypin rakenteita ylipäätään suunniteltu minkään jään läpimurtautumiseen.
”«Бореи» горба практически не имеют, и, соответственно, проблема удаления огромного количества и крайне тяжелого льда просто перечеркивает возможность стрельбы БРПЛ в таких условиях. Стрелять можно только после всплытия в большой и чистой полынье (которую нужно еще найти!).” (Военное обозрение 22.4.2019).
Vapaasti suomennettuna:
”Boreilla ei ole melkein mitään tornia [горб, hump], ongelma poistaa valtava määrä ja erittäin raskasta jäätä yksinkertaisesti sulkee pois mahdollisuuden laukaista sukellusveneen ballistisia ohjuksia tällaisissa olosuhteissa. Voit laukaista vasta pintautumalla riittävän laajaan ja sulaan veteen [полынья, polynya] (joka on vielä löydettävä!).”
Kirjoittaja on Venäjän merivoimien korkea-arvoinen upseeri Maksim Klimov, josta kerroin enemmän toissa päivänä julkaistussa ensimmäisessä osakirjoituksessa. Klimovin kantaa on siis tavallaan syytä pitää myös Venäjän merivoimissa esiintyvänä.
Venäläiset sotilasasiantuntijat arvostelevat, ettei Venäjä käytännössä voi käyttää arktisia jäitä sukellusveneoperointiinsa, koska riittävän jäättömän veden löytäminen on aikaa vievää tilanteessa, jossa ohjuksia pitäisi laukaista minuuttiaikataululla. Aluksilla ei ole riittävää ajallista operatiivista valmiutta suorittaa perustehtäväänsä.
Bark-ohjuksen suunnittelussa haettiin erityistä järjestelmää päästä jään läpi, joka mahdollistaisi laukaisun pohjoisilla leveysasteilla jääkuoren alta. Ohjusta voitaisiin myös käyttää sekä optimaalisella lentoradalla että matalammalla lentoradalla säästäen näin lentoaikaa joka puoleen (Независимое военное обозрение 12.12.2000):
”Помимо этого, наша ракета может быть применена в северных широтах, где ее можно запускать из-под ледяного панциря. В конструкции предусматривалась специальная система прохода через лед.”
Vapaasti suomennettuna:
”Lisäksi ohjustamme voidaan käyttää pohjoisilla leveysasteilla, missä se voidaan laukaista jääkuoren alla. Suunnittelussa pantiin ehdoksi erityisen järjestelmän luominen jään lävistämiseen.”
Lausuja oli Vladimir Grigorevi (Владимир Григорьеви), joka on Valtion ohjuskeskuksen (ГРЦ , Владимир Григорьевич) pääjohtaja ja pääsuunnittelija. Tuosta tärkeästä ohjuskehittelyyn liittyvästä yrityksestä olen kirjoittanut edellisessä osakirjoituksessa otsikolla ”Venäjän ydinsuojakilvessä on repeämä Bulava-ohjusten vuoksi”.
Ohjuksen laukaisu jääkuoren läpi syvältä meren uumenista tekemällä laukaisuun liittyen jääkuoreen ohjuksen mentävä reikä olisi ollut sensaatiomaista.
Venäjällä ei siis ole tällä hetkellä sitä käytössään olevissa sukellusveneissä sellaista sukellusvenetekniikkaa, mitä Yhdysvalloilla ja Iso-Britannialla on jäissä toimimiseen. Venäjällä on ylipäätään puutteita Pohjoisen laivaston sukellusvenetorjunnassa torpedoin ja erityisesti torpedojen toiminnassa jäävedessä.
Kyse on, missä merivoimat voivat sotilaallisesti toimia, kun jäät eivät mahdollista laivaston pinta-alusten toimintaa. Laivaston on kyettävä toimimaan myös jäissä. Arktisella alueella kyse on sukellusveneiden käytöstä.
Tuo jäissä toimisen vaatimus koskee myös talvella jäiden keskellä sijaitsevaa Suomea. Suomen Merivoimien on kyettävä toimimaan täysimääräisesti myös jäissä eikä jääolosuhteet saa olla este Merivoimien toiminnalle.
****
Venäjällä merialusten ja myös sukellusveneiden liikkumisesta jääolosuhteissa paras tietämys on Pietarissa sijaitsevalla Krylovin valtiollisella tiedekeskuksella (ФГУП «Крыловский государственный научный центр», КГНЦ). Keskus on perustettu jo vuonna 1894. Tiedekeskuksessa on myös maailman pisin tutkimusallas, 1 322 metriä.
Edellä mainitun yrityksen edeltäjätaho perusti laivojen suunnitellussa käytettävän maailman ensimmäinen tutkimusaltaan Pietariin jo 1800-luvulla. Se sijaitsi Uuden Hollannin (Новая Голландия) saarella. Kanaalien ympäröimää saarta on remontoitu ja remontoidaan edelleen upeasti ja siellä kannattaa käydä Pietarin reissuilla.
Venäjän suuntautuessa Arktiselle alueelle tuossa pietarilaisessa tutkimuskeskuksessa on aloitettu uusia tutkimusprojekteja myös sukellusveneiden liikkumisestä jääolosuhteissa.
Suomesta on jo imetty kaikki tarvittava jäätietämys Arctech Helsinki Shipyard Oy:n kautta eikä Suomi enää tuota Venäjälle asiassa lisäarvoa. Suomi on aina ollut halukas jakamaan tietämystään maailmalle ilmaiseksi, olipa kyse vaikkapa jääosaamisesta tai mobiiliosaamisesta. Jakamisessa ei ole ollut välillä mitään rajaa.
On viitteitä, että venäläissukellusveneiden jääkyvykkyydestä viidennen sukupolven sukellusveneiden kehittämiseen liittyen on tehty poliittinen päätös Krylovin valtiollisen tiedekeskuksen pääjohtajan neuvonantajan Valeri Poljakovin (Валерий Поляков) esittämien kannanottojen perusteella.
Krylovin valtiollisessa tiedekeskuksessa on vanhaa kokemusta kylmän sodan ajoilta 1970-luvulta sukellusveneiden toimisesta jääolosuhteissa. Ensimmäisen kerran neuvostoliittolainen sukellusvene kykeni murtautumaan jään läpi vuonna 1979.
Jo 1970-luvulla Neuvostoliitolla oli nimettynä samat kolme sotilaallista perustetta päästä jään alle kuin nyt Venäjällä.
Ensinnäkin jään alla sukellusveneet ovat turvassa vihollistahon pinta-alusten tuhoamisyrityksiltä. Toiseksi sukellusveneet ovat turvassa myös vihollistahon ilma-alusten tuhoamis- ja paikantamisyrityksiltä.
Kolmas peruste on mielenkiintoisin Valeri Poljakovin kertomana:
”Нашим подводным ракетоносцам с баз на Кольском полуострове в арктические акватории можно было попасть без преодоления мощных противолодочных рубежей в Северной Атлантике, а вот американским субмаринам надо было либо проходить мелководным Беринговым проливом из Тихого океана, либо протяженным маршрутом из баз на Атлантическом побережье США и в северной Англии.”
Vapaasti suomennettuna:
”Kuolan niemimaan tukikohdista lähtevät sukellusveneemme voivat päästä arktisiin vesiin ylittämättä Pohjois-Atlantin tehokkaita puolustuslinjoja [GIUK], kun taas yhdysvaltalaisten sukellusveneiden piti joko ohittaa matala Beringinsalmi Tyyneltä valtamereltä tai tehdä pitkä matka Yhdysvaltojen Atlantin rannikon ja Pohjois-Englannin tukikohdista.”
Kun Venäjä on saavuttanut sotilaallista asemaa toiminnassaan valtamerillä, tuo vanha Neuvostoliiton aikainen peruste on otettu taas agendalle. Kyse on samasta, mistä kahdessa aikaisemmassa osakirjoituksessa olen kirjoittanut: Venäjän kyvykkyydestä päästä Murmanskin alueelta Yhdysvaltojen ja Naton puolustuslinjojen ohi lähelle Yhdysvaltoja uhkaamaan Sineva- ja Bulava-ohjuksilla lyhyellä lentoajalla ja myös Pohjois-Atlantille uhkaamaan Eurooppaa lännestä ydinkärjin varustetuilla Kalibr-risteilyohjuksilla.
Pohjois-Englannilla Poljakov tarkoittaa Yhdysvaltojen koillisosaa (Connecticut, Maine, Massachusetts, New Hampshire, Vermont ja Rhode Island), ei Iso-Britannian Pohjois-Englantia.
****
Sukellusveneen jään läpi murtautuminen ja paluu takaisin syvyyksiin ei ole teknisesti helppo suoritus. Helppo suoritus ei ole myöskään sellaisen sukellusveneen suunnittelu, joka noihin suorituksiin pystyy. Venäläiset patentoivat jo aikanaan kylmän sodan aikaan jään lävistystekniikan, mutta Yhdysvallat ei käytä eikä ole käyttänyt samaa tekniikkaa.
Venäjällä on siis kyllä vanhaa tietämystä sukellusveneiden liikkumisesta jääolosuhteissa, mutta uusissa Borei- (Проект 955, шифр «Борей») ja Jasen-projektien (Проект 885, шифр «Ясень») sukellusveneissä asiaa ei ole painottaen huomioitu.
Borei- ja Jasen-luokan sukellusveneet ovat ne, mihin Venäjän merivoimat tulevat tulevaisuudessa perustumaan merenpinnan alapuolella. Borei kantaa mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia ja uhkaa Yhdysvaltoja, mutta Jasen kantaa ydinkärjin varusteltuja Kalibr-ohjuksia, jotka uhkaavat Eurooppaa.
Mereltä laukaistavissa Kalibr-ohjuksissa kyse ei sinänsä ole INF-ohjuksista, mutta noilla ohjuksilla oli oma merkityksensä INF-sopimuksen irtisanomisprosessiin. Venäjän strategia tuli Yhdysvalloille selväksi, kun Kuolan niemimaalle alettiin louhia uusia ase- ja ohjusvarastoja.
Tämän vuosikymmen jälkipuolen maanalaiset varastorakennustoimet Murmanskin alueella koskevat siis myös Kalibr-ohjuksia. Ikään kuin Venäjä olisi ennakoinut INF-sopimuksen romuttamisen omilla toimillaan.
Borei-sukellusveneiden suhteen tilanne saattaisi olla toinen, jos Venäjällä olisi päädytty Bark-ohjukseen Bulava-ohjuksen sijaan. Jasen-projektissa on toistaiseksi valmistunut vasta yksi sukellusvene, K-560 Severodvinsk (К-560 «Северодвинск»), mutta tämä sukellusvenetyyppi ei kanna mannertenvälisiä ballistia ydinohjuksia, ja tarve liikkua arktisella jäällä on vähäisempi. Aluksen Kalibr-ohjuksilla ydinkärjillä varustettuna Venäjä voi uhata Eurooppaa todella pahasti.
Eurooppa ei varautunut riittävästi ydinkärjillä varustettuihin Kalibr-ohjuksiin. Siis ydinkärjillä varustettuihin risteilyohjuksiin. Läntinen sukellusvenehavainnointikyky toki paranee Pohjanmerellä ja Norjanmerellä, kun Iso-Britannia ja Norja saavat uudet Poseidon-valvontalentokoneet käyttöönsä ensi vuosikymmenellä.
****
Ilmastomuutoksen myötä arktisen alueen saadessa rutkasti lisää sotilaspoliittista merkitystä, sukellusveneiden vaillinainen toimintakyky arktisissa jääolosuhteissa on Venäjälle puute. Sukellusveneiden tulee kyetä toimimaan tehokkaasti myös arktisessa jäässä. Jää muodostaa siis myös hyvän suojan. Jään alla oleville sukellusveneille vihollistahon pinta-alukset eivät muodosta harmia. Harmia eivät muodosta myöskään ilmassa liikkuvat valvontakoneet.
Jään läpi puskeminen sukellusveneellä ei ole helppo työ. Se on tekniikkalaji. Kyse on oikeantyyppisen jään löytämisestä, jonka läpi voi murtautua.
Jää on todella luja ja vahva materiaali. Vielä kohtuullisen tavanomainen sukellusvene voi murtautua noin kolmen jalan (noin 90 cm) jään läpi. Vahvistetuilla aluksilla voidaan murtautua noin yhdeksän jalan (2,75 m) paksuisen jään läpi. Lähes kolmen metrin jääkerroksen murtaminen alhaalta ylöspäin vaatii suunnatonta voimaa, jonka käyttöön sukellusveneen tulee olla suunniteltu.
Tuohon lähes kolmen metrin jäänmurtoon kykenee Seawolf-luokan sukellusveneet (Seawolf-class submarine), joita Yhdysvalloilla on kolme kappaletta. Tieto tuon sukellusveneluokan suuresta kyvykkyydestä rikkoa jäätä on venäläislähteistä. Edellä mainittu USS Connecticut (SSN-22) -sukellusvene kuuluu Seawolf-sarjaan.
Yhdysvallat käyttää jään alla liikkuvissa sukellusveneissä jään analysointiin mm. sivuseinäluotainta (sidescan sonar), johtavuus-, lämpötila- ja paineilmaisimia (conductivity, temperature and pressure detectors) sekä sukellusveneen etävideojärjestelmiä (submarine remote video systems). Noiden avulla etsitään sukellusveneelle paras sijainti – siis jään heikoin kohta – päästä jäänpinnan läpi.
Kyse on jään heikkouksien, kuten esimerkiksi halkeaminen, löytämisestä. Jää työnnetään aluksi rikki sukellusveneen tornilla. Tornilta vaaditaan korkeutta, mutta esim. 160 metriä pitkällä Borei-luokan sukellusveneellä tornin korkeus on noin neljä metriä, mikä sinänsä olisi niukahko puskea vaikkapa kolmemetristä jäätä puhki, vaikka rakenteet kestäisivätkin ja voimaa riittäisi. Toisaalla sukellusvenerunkojen muoto tornin takana olevine ohjuskoteloineen on Borei-luokan sukellusveneissä heikko jään lävistämiseen.
Sukellusvene ei voi kuitenkaan olla pitkään jäänpinnassa niin, että se jäätyisi kiinni jäähän ja sukeltaminen ei enää onnistuisikaan. Venäläisillä on tuosta kokemusta kylmän sodan ajalta.
Oheinen jäänlävistys on ICEX-2016-hajoituksesta:
Venäjällä on siis vielä noissa taidoissa kehitettävää. En löytänyt yhtään sellaista kuvaa enkä videota, jossa venäläissukellusvene olisi noussut pintaan jään läpi rikkomalla paksun metrisen jään. Ei löydy, kun ei ole. Feikkivideoita löytyy jopa siitä, että ohjus lävistäisi jääpeitteen. Kuvakulmat on valittu niin, että sulaa vettä ei näy, mutta tornin nouseminen ilman tornin katolla olevaa tai sivulle murtuva jäätä kertoo paljon.
Yhdysvalloilta ja Iso-Britannialta sen sijaan näitä videoita löytyy pilvin pimein. Venäjältä kyllä löytyy jäiden keskeltä sulasta ohjuslaukaisuja, muttei sen kummempaa.
****
”24 августа в соответствии с планом боевой подготовки успешно выполнены пуски баллистических ракет морского базирования ’Синева’ с ракетной подводной лодки стратегического назначения ”Тула” и ”Булава” с ракетной подводной лодки стратегического назначения «Юрий Долгорукий», – говорится в сообщении.
Ракеты были выпущены из приполюсного района Северного Ледовитого океана и из акватории Баренцева моря. Массогабаритные макеты боевых блоков ракет выполнили полный цикл программы полета и успешно поразили учебные цели на полигонах «Чижа» в Архангельской области и «Кура» на полуострове Камчатка.” (Министерство обороны Российской Федерации 24.8.2019).
Oheinen on lainaus Venäjän puolustusministeriön tiedotteesta päivämäärällä 24.8.2019.
Vapaasti suomennettuna:
”24. elokuuta [2019] taisteluharjoitussuunnitelman mukaisesti ballistinen sukellusveneestä laukaistava Sineva-ohjus [Р-29РМУ2.1 «Лайнер», Р-29 РМУ2 «Синева»] laukaistiin onnistuneesti Tula [К-114 «Тула»] ja Bulava-ohjus Juri Dolgoruki [К-535 «Юрий Долгорукий»] strategisista ohjussukellusveneistä.
Ohjukset laukaistiin Jäämeren napapiirin pohjoispuolelta ja Barentsinmereltä. Ohjusten todellista kokoa ja painoa vastaavat kärjet lensivät suunnitelman mukaisesti ja osuivat onnistuneesti koulutuskohteisiin Tšižaan harjoitusalueelle Arkangelin alueella ja Kuran alueelle Kamtšatkan niemimaalla.”
Tšiža ja Kura ovat kaksi Venäjän testialuetta, jonne Venäjän ohjuslaukaisuja suunnataan. Tšiža ohjuslaukaisukohteena oli minulle yllättävä, koska sen olisi pitänyt olla jo poistettu, mutta ei siis vielä (Военное.рф 11.7.2017).
”Полярный регион Северного Ледовитого океана” (”Jäämeren napapiirin pohjoispuoliset alueet”) on termi, joka johtanut monet läntiset tiedotusvälineet harhaan. ”Полярный регион” (”Arktinen alue”, ”Polar region”) tarkoittaa siis napapiirin yläpuolisia alueita, eikä niin kuin virheellisesti tulkitaan alkuperäisistä venäläissanoista, pohjoisnavan jääalueita.
Venäjä käyttää tuota termiä hieman tarkoituksellisesti luomaan kuvaa, että ohjus olisi laukaistu napajään keskeltä. Termi on sinänsä määritetty oikein, mutta on länsimaissa harhaanjohtava.
Yksi halpaan menijöistä oli Forbes-lehti.
”Russia fires nuclear-capable missile from North Pole” (Forbes 25.8.2019). “Venäjä laukaisee ydinasekykyisen ohjuksen pohjoisnavalta”.
“Russian submarine punched through the ice near the North Pole and fired a Sineva type intercontinental ballistic missile.” juttu jatkaa. Suomennettuna: “Venäläissukellusvene laukaisi jään läpi ballistisen mannertenvälisen Sineva-ohjuksen”.
Tuo ei pidä paikkaansa. Ohjus laukaistiin sulasta vedestä napapiirin pohjoispuolelta eikä Sineva-ohjuksella ole kyvykkyyttä lävistää jäätä kuten ei millään muullakaan venäläisohjuksella tällä hetkellä. Venäjä valitsee julkaisemiensa kuvien ja videoiden kuvakulmat niin, että laukaisu näyttäisi tapahtuvan jäästä (ks. alla oleva kuva Sineva-ohjuksen laukaisusta). Venäläismediassa on elokuun 24. päivänä tapahtuneisiin ohjusampumisiin liittyviin juttuihin liitetty alla oleva Sineva-ohjuksen laukaisua muka jäästä esittävä kuva, joka on netissä jo ainakin vuodesta 2017. Alus on 667BDRM-projektin sukellusvene (Проект 667БДРМ, шифр «Дельфин»).
Venäläissukellusveneiden pitää siis etsiä jäistä sula kohta (полынья, polynya), josta sukellusvene voi nousta pintaan ja suorittaa laukaisun.
Noilla varsin onnistuneilla sananvalinnoilla Venäjä pitää yllä lännessä myyttiä kyvykkyydestä, jota sillä aina suinkaan ei ole sanojensa mukaisessa laajuudessa.
****
Venäjällä on siis heikko sukellusveneiden taistelukyvykkyys jääolosuhteissa. Uskallan väittää, että tuo elokuinen episodi oli pitkälti venäläisteatteria. Miksi, siitä kirjoitin edellisessä osakirjoituksessa otsikolla ”Venäjän ydinsuojakilvessä on repeämä Bulava-ohjusten vuoksi”.
Loppuyhteenvetona näiden kolmen kirjoituksen pohjalta, mihin läntisen maailman olisi puolustuksessaan kiinnitettävä erityistä huomiota.
Murmanskin alueella olevien Venäjän sukellusveneiden ballististen mannertenvälisen ydinohjusten (Bulava, Sineva) suhteen on varmistettava, ettei sukellusveneillä ole pääsymahdollisuutta Pohjois-Atlantille siinä tarkoituksessa, että ne voisivat vahingoittaa sekä Yhdysvaltoja että Eurooppaa tai että venäläissukellusveneet voisivat laukaista ohjuksensa tuhoamistarkoituksessa muutoin. Kyse on etenkin Borei-luokan sukellusveneistä. Kyse on riittävästä reagointiajasta. Venäjän kehitteillä olevilla uusilla asejärjestelmillä on sama pohjimmainen päämäärä.
Murmanskin alueella olevien Venäjän sukellusveneiden ydinkärjillä mahdollisesti varustettujen risteilyohjusten (Kalibr) suhteen on varmistettava, ettei sukellusveneillä ole pääsymahdollisuutta Norjanmerelle, Pohjanmerelle eikä Pohjois-Atlantille siinä tarkoituksessa, että ne voisivat vahingoittaa Eurooppaa tai että venäläissukellusveneet voisivat laukaista ohjuksensa tuhoamistarkoituksessa muutoin. Kyse on Jasen-luokan sukellusveneistä. Kyse on riittävästä reagointiajasta.
Suomen, Ruotsin ja Norjan on varmistettava, ettei Venäjä voi sotilaallisessa kriisitilanteessa tai sodassa ottaa kalottialueen ranta-alueita eikä myöskään Huippuvuoria hallintaansa niin, että Venäjää kykenisi muodostamaan Barentsinmerestä täysin sen hallinnassa olevan sisämeren.
Kommentit (0)