Yhdysvallat ja Iso-Britannia eivät sallineet Neuvostoliiton miehittävän Suomea – Nyt sama asia on muistettava HX-hankkeessa

“OSS – Documents concerning Finland’s situation during World War II/Views toward the Soviet Union and Germany, 1942”

Vapaasti suomennettuna:

“OSS – Suomen tilanteen asiakirjat Toisen maailmansodan aikana/Näkymät Neuvostoliittoon ja Saksaan, 1942”

Mikäs kumma tuo oikein on?

Mikä kumma tuo OSS oikein on?

Aloitetaan helpommasta.

Presidentti Franklin D. Rooseveltin määräyksellä perustettu OSS  (Office of Strategic Services, OSS) oli Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu sota-aikaan vuosina 1942–45. Yhdysvaltain levällään olevat tiedusteluorganisaatiot koottiin yhteen sota-ajan haasteiden vaatimana. OSS oli CIA:n (Central Intelligence Agency, CIA) edeltäjä ja on yhtä kuin CIA historiakatsannossa (CIA 3.4.2008).

Uuden tiedustelupalvelun virallinen perustamispäivämäärä on 13.6.1942, mutta valmistelut alkoivat jo vuotta aiemmin 11. heinäkuuta 1941, kun presidentti Roosevelt nimitti eversti William J. Donovanin (Wikipedia, William J. Donovan) selvittämään Yhdysvaltain pirstalaisen tiedustelutiedon yhteensovittamista ja koordinointia.

William J. Donovan on merkittävä henkilö Yhdysvaltojen ulkomaan tiedustelun luojana. Häntä pidetään CIA:n luojana. Vaikka CIA perustetiin virallisesti vasta 18.9.1947, oli ketju OSS:sta CIA:han katkeamaton etenkin keskustiedustelupäällikköjen (Director of Central Intelligence, DCI) kautta.

Jos William J. Donovan kiinnostaa enemmän, löytyy netistä lähes 600-sivuinen Donovania ja CIA:ta käsittelevä mielenkiintoinen kirja (Donovan and the CIA). Olen lukenut siitä jotain osia, en kokonaan.

William J. Donovan oli siis sota-aikana merkittävä tiedustelupäällikkö ja hänestä lisää myöhemmin tässä pitkässä blogikirjoituksessa koskien Suomea.

Mikä sitten on “OSS – Documents concerning Finland’s situation during World War II/Views toward the Soviet Union and Germany, 1942”?

Kyseessä on CIA:n arkistoissa olevasta alun perin salaisesta yhteen kootusta tiedusteluasiakirjasta, joka on päivätty 29.9.1942 ja joka on julkaistu jo 13.9.2013 sekä sähköiseen muotoon skannattuna 3.11.2016 (CIA Library 3.11.2016 ja CIA Library 3.11.2016 PDF). Dokumentti käsittää yhteensä 12 erillistä asiakirjaa.

Etsin CIA:n arkistosivuilta (CIA Library) jokin aika sitten aineistoa selvittääkseni Suomen ilmatorjunnan korkeatorjuntakyvykkyyttä, kun Suomi on nyt hankkimassa uusi hävittäjiä, kun Suomi on lähettänyt jo vuoden 2018 alussa ohjusilmatorjunnan kehittämishankkeeseen liittyvät tietopyynnöt tarjoajille vuoden 2022 tehtävälle päätökselle ja kun Suomi on lisäksi hankimassa nyt myös Laivue 2020 -hankkeeseen ohjuksia.

Etsin CIA:n arkistoista aineistoa, mitä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu on dokumentoinut Suomen yli Neuvostoliittoon tehdyistä sotilastiedustelulennoista aina 1960-luvulle saakka. Oliko Suomella mitään hajua näistä ylilennoista vai tekikö Yhdysvallat ylilentojen suhteen yhteistyötä Suomen kanssa?

Tuossa yhteydessä löysin tuon USS-tiedusteludokumentin vuodelta 1942. Dokumentissa ei ole mitään yllättävää ja ennenkuulumatonta sinänsä, mutta vahvistaa osaltaan tiettyjä tosiasioita, miksi Neuvostoliitto ei miehittänyt toisessa maailmansodassa Suomea eikä tehnyt sodan jälkeisessä ajassa Suomesta kansandemokratiaa kuten muista miehittämistään ja valtaamistaan maista itäisessä Euroopassa.

Neuvostoliitolle ei sallittu otettavaksi sitä, mitä oli menettänyt ensimmäisen maailmansodan ja tsaarivallan luhistumisen myötä.

Tosiasiassa Suomen kohtalo ratkaistiin jo varsin varhain sodan alkuvaiheessa. Ratkaisijana olivat Yhdysvallat ja Iso-Britannia.

****

“The news of the Soviet naval and military bombings within Finnish territory has come as a profound shock to the Government and people of the United States. Despite efforts made to solve the dispute by peaceful methods to which no reasonable objection could be offered, one power has chosen to resort to force of arms. It is tragic to see the policy of force spreading, and to realize that wanton disregard for law is still on the march. All peace-loving peoples in those nations that are still hoping for the continuance of relations throughout the world on the basis of law and order will unanimously condemn this new resort to military force as the arbiter of international differences.

To the great misfortune of the world, the present trend to force makes insecure the independent existence of small nations in every continent and jeopardizes the rights of mankind to self-government. The people and government of Finland have a long, honorable and wholly peaceful record which has won for them the respect and warm regard of the people and Government of the United States.” (President Roosevelt in press conference #602, Executive Offices of the White House, December 1, 1939, 10:40 A.M, sivut 32-33/47 PDF-tulosteessa, sivut 332-333 asiakirjassa).

Vapaasti suomennettuna:

“Uutiset Neuvostoliiton laivasto- ja sotapommituksista Suomen alueella on ollut syvä järkytys Yhdysvaltain hallitukselle ja kansalaisille. Huolimatta pyrkimyksistä ratkaista riita rauhanomaisin keinoin, joita on ollut tarjolla, yksi suurvalta on päättänyt turvautua aseisiin. On murheellista nähdä voimapolitiikan leviäminen ja ymmärtää, että lakien tahallinen laiminlyönti voimistuu edelleen. Kaikki rauhaa rakastavat ihmiset niissä kansakunnissa, jotka edelleen toivovat maiden välisten suhteiden jatkumista kaikkialla maailmassa lain ja järjestyksen perusteella, tuomitsevat yksimielisesti sotilasvoiman käytön kansainvälisten erimielisyyksien ratkaisijana.

 Maailman suureksi epäonneksi nykyinen voimankäytön pyrkimys tekee epävarmaksi pienten kansakuntien itsenäisen olemassaolon jokaisella mantereella ja vaarantaa kansakuntien oikeudet itsehallintoon. Suomen kansalla ja hallituksella on pitkä, kunnioitettava ja täysin rauhanomainen historia, jolla he ovat saavuttaneet Yhdysvaltojen kansan ja hallituksen lämpimän arvonannon ja kunnioituksen.”

Noin lausui presidentti Franklin D. Roosevelt joulukuun 1. päivänä 1939, kun Stalinin Neuvostoliitto oli aloittanut talvisen sotaretken Suomeen.

Jos presidentti Rooseveltin liittyvä aineisto kiinnostaa enemmän, sitä löytyy FDR Library’s Digital Collections  -sivustosta. Esimerkiksi Rooseveltin presidenttikausien lehdistötilaisuudet löytyvät Press Conferences of President Franklin D. Roosevelt, 1933–1945 -linkin alta. Kyllä siellä Suomikin mainitaan useasti.

Talvisodalla Suomi sai Yhdysvallat taas puolelleen. Pieni Daavid selvisi suurelta Goljatilta kutakuinkin kunnialla ja urheasti.

Yhdysvalloissa rakastetaan sankaritarinoita. Oli sanakaritarina, jota Yhdysvalloissa arvostettiin. Pieni esimerkillinen demokratia näyttää kynsin hampain suurelle kommunistiselle diktatuurille. Pienen maan kommunistisen diktatuurin sinnikäs vastustaminen henkeen ja vereen voimavaroja säästämättä oli Yhdysvalloissa arvossaan.

Talvisotaa on muistellut lämpimästi myös Yhdysvaltain puolustusministerinä vuosina 2017–2018 toiminut James Mattis, kun sodan alkamisesta oli kulunut 80 vuotta (Embassy of Finland 13.12.2019).

Suomella oli Yhdysvalloissa hyvä maine jo ennenkin. Maine velkojen maksajana vuonna 1918 otetulle 8,3 miljoonan dollarin velalle, jonka maksatusta Suomi sinnitteli 1930-luvun lamassakin.

****

Presidentti Franklin D. Roosevelt ja Iso-Britannian pääministeri Winston Churchill tapasivat 9. ja 10. elokuuta 1941 USS Augusta -nimisellä sota-aluksella (CA-31) Placentian lahdella Newfoundlandissa Kanadan itärannikolla.

Tapaamisessa keskusteltiin sodan tavoitteista​​ ja hahmoteltiin jo sodanjälkeistä kansainvälistä järjestelmää. Näin jo vuonna 1941, vaikka natsi-Saksan sotaretki Euroopassa oli vielä hyvissä voimissa ja myös Neuvostoliiton valloitus oli alkanut natsi-Saksalle lupaavasti.

Ajankohta oli mielenkiintoinen keskustella jo sodan jälkeisestä maailmasta. Natsi-Saksa oli hyökännyt Suomi rinnallaan Neuvostoliittoon 22.6.1941. Tuolloin kesällä 1941 niin Washingtonissa kuin Lontoossa oli vallalla käsitys, että Neuvostoliitto pystyy vastustamaan natsihyökkäystä vain korkeintaan kuuden viikon ajan.

Rooseveltin ja Churchillin tapaamisen tuloksena syntyi julistus. Atlantin peruskirja, The Atlantic Charter. Atlantin peruskirjan tekstin voi käydä lukevammassa esimerkkisi Naton sivuilta (Nato 14.8.1941, 2.7.2018).

Peruskirjaan sisällyttiin kahdeksan yhteistä periaatetta (common principles). Kyse oli demokratian kirjauksista sekä kansalaisten ja valtioiden vapaudesta vastakohtana niille kahdelle autoritaariselle sosialismille, joita harjoitettiin kansallissosialistisessa natsi-Saksassa ja kommunistisessa Neuvostoliitossa.

Tuossa tapaamisessa itseasiassa luotiin ensimmäinen siemen puolustusliiton muodostamiselle yli Atlantin sodanjälkeiseen Eurooppaan ja pohjaa uudelle maailmajärjestykselle. Nuo kahdeksan yhteistä periaatetta kuuluvat sekä Natoon että Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteistyöhön yli Atlantin.

Churchillin tavoite elokuussa 1941 oli saada Yhdysvallat mukaan Euroopan sotaan. Siinä Churchill ei vielä onnistunut. Vielä tuolloin Yhdysvalloilla ei ollut riittävää halukkuutta sotaan, mutta pian oli. Japani hyökkäsi Pearl Harboriin 7.12.1941.

****

Palataan Suomeen ja Suomen hyökkäykseen Neuvostoliittoon natsi-Saksan rinnalla liittolaisena 22.6.1941.

Palataan “OSS – Documents concerning Finland’s situation during World War II/Views toward the Soviet Union and Germany, 1942” -asiakirjaan, joka löytyy tämän blogikirjoituksen ensimmäisen luvun mukaisesti täältä.

Tuossa PDF-muotoon skannatussa asiakirjakokonaisuudessa on yhteensä 33 sivua. Tämän blogikirjoituksen artikkelikuva on asiakirjan ensimmäiseltä sivulta.

Asiakirjakokonaisuus on päivätty päivämäärälle 29.9.1942 (CIA Library 3.11.2016), mutta se koostuu tosiasiallisesti monista osa-asiakirjoista asiakirjan alusta lukien päivämäärillä  29.9.1942 (1), 26.9.1942 (2), 19.12.1941 (3), 30.11.1941 (4), 24.11.1941 (5), 22.11.1941 (6), 14.11.1941 (7), 11.11.1941 (8), 17.11.1941 (9), 17.11.1941 (10), 18.8.1941 (11) ja 12.11.1941 (12). Skannaukseen on sisällytetty yhteensä siis 12 asiakirjaa.

Asiakirjakokonaisuudessa toistuu ensimmäisessä luvussa mainittu William J. Donovanin nimi. Donovan tunnetaan tämän blogikirjoituksen ensimmäisen luvun mukaisesti CIA:n perustajana ja sota-ajan merkittävimpänä Yhdysvaltain tiedustelujohtajana.

Roosevelt oli määrännyt Donovanin selvittämään Yhdysvaltain tiedustelun yhteensovittamista päivämäärällä 11.7.1941, kun ensimmäinen Suomea koskea asiakirja on päivätty jo elokuun 1. päivälle 1941. Donovan oli siis heti aluksi tiedustelutehtävissään kiinni Suomessa.

Asiakirjakokonaisuuden monessa asiakirjassa toistuu Donovanin nimi joko asiakirjan laatijana tai asiakirjan vastaanottajana. Yhteensä seitsemässä asiakirjassa kahdestatoista (asiakirjat 3, 4, 5, 7, 8, 10 ja 11).

Donovanin ja Suomen kohtalot yhdistyvät hieman myös Venona-projektissa, jossa kyse oli Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikaisesta kryptatusta tietoliikenteestä ja jossa suomalaiset tietämättään auttoivat Yhdysvaltoja kryptaussalauksen purkamisessa (CIA, Venona: Soviet Espionage and The American Response 1939–1957).

On muistettava, että vaikka Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat sodassa keskenään liittolaisia natsi-Saksan ja Japanin lyömiseksi, niin tuo liittolaisuus käsitti vain noiden akselivaltojen nujertamisen. Neuvostoliitto oli kommunistinen, mikä Yhdysvalloissa aina joka asiassa muistettiin.

Kahdentoista asiakirjan kokonaisuudessa toiseksi viimeinen asiakirja (11) päivämäärällä 1.8.1941 on mielestäni tärkein. Tuo asiakirja on osoitettu Donovanille. Asiakirjaan on käsivaraisesti kirjattu yhtenä saajana Roosevelt, mutta lieneekö kyseessä ollut presidentti Roosevelt?

Asiakirjan on laatinut Yhdysvaltain kongressin (Congress of the United States) nimissä senaattori James W. Wadsworth (Wikipedia, James Wolcott Wadsworth Jr). Jäljempänä tässä blogikirjoituksia on lainauksia tuosta asiakirjasta siltä osin, kun siitä on saanut selvää.

On tosiaan harmi, ettei noiden osa-asiakirjojen tekstistä saa kaikilta osin selvää. Josko asiakirja on ollut alun perin huonokuntoinen tai skannaus ei ole mahdollistanut selvää lopputulosta. Sama harmi koskee koko asiakirjakokonaisuutta.

****

Noissa asiakirjoissa on nimiä, joista kirjaan tähän merkittävimmät.

Hugh R. Wilson on ensimmäisen (1) asiakirjan kirjoittaja ja toisen asiakirjan vastaanottaja (Wikipedia, Hugh R. Wilson). Hän työskenteli tuolloin ulkoministeriössä ja toimi aiemmin Yhdysvaltain apulaisulkoministerinä ajanjaksolla 23.8.1937- 17.1.1938. Ensimmäinen asiakirja on käytännössä salattu.

Toinen nimi kolmannessa asiakirjassa (3) on James Clement Dunn (Wikipedia, James Clement Dunn), joka on kirjoittanut Donovanille Suomen koskevan muistion (”a memorandum of Finland”). Vahinko, ettei tuota muistiota ole julkaistu ehkäpä edelleen jatkuvan salauksen vuoksi. Dunn toimi tuolloin ulkoministeriössä ja myöhemmin sodan jälkeen suurlähettiläänä mm. Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa.

Kolmas nimi on viidennessä asiakirjassa (5) ja yhdeksännessä asiakirjassa (9) Nelson P. Poynter (Wikipedia, Nelson P. Poynter). Poynter oli toimittaja, kustantaja ja mediaomistaja. Noissa kahdessa kuusi- ja kolmesivuisissa asiakirjassa (5 ja 9) hän käsittelee Donovanin pyynnöstä Yhdysvaltain suomalaislehdistöä, joka oli jaoteltu ryhmiin, joista yksiryhmä oli esimerkkinä kommunismikannattajat (”pro-Communist papers”).

Tuolloin sota-aikaan Yhdysvalloissa seurattiin tarkkaan maahan saapuneiden eri maiden siirtolaisten toimintaa ja siirtolaisyhteisöihin liittyvää lehdistöä. Mitä lehdistö kirjoitti ja miten Yhdysvaltojen olisi tarvittaessa sotaoloissa reagoitava.

Neljäs nimi on seitsemännessä asiakirjassa (7) ja kahdeksannessa asiakirjassa (8) William L. Batt (Library of Congress, William L. Batt). Batt toimi tuolloin materiaalipäällikkönä (Director of materials) tuotannonhallintatoimistossa (Office of Production Management, OPM). OPM:lle kuului liittovaltion julkishankinnat sekä vielä vuonna 1941 puolustusalan sopimuspalvelu. Yhdysvaltojen liityttyä sotaan, tammikuussa 1942 OPM:n tehtävät siirtyivät sotatuotantovirastolle (War Production Board, WPB).

Kahdeksannessa asiakirjassa (8) on ruotsalaislähtöisen Stora Kopparberg Corporationin toimitusjohtaja James Donaldsonin kirje em. William L. Battille koskien Suomea. Kirje on mielenkiintoinen, mutta vielä mielenkiintoisemmaksi Suomi-Ruotsi-kuviota käsittelevän kirjeen tekee se, että Batt lähetti sen saatesuosituksin Donovanille. James Donaldson oli vieraillut OPM:ssä 28.10.1941. James Donaldsonin kirje oli hyvin myötäsukainen Suomelle liittoutumista Saksan kanssa.

En käännä jokaista lainausta tässä kirjoituksessa, jokainen kääntäköön mieleisellään tavalla.

****

Yleiskäsityksenä tuo asiakirjakokonaisuus on myönteinen Suomelle, vaikka Suomi hyökkäsi Saksan rinnalla Neuvostoliittoon. Suomi nähtiin jo tuolloin ja edelleen vielä tuolloin osana skandinaavista demokratioiden kokonaisuutta, ei kansallissosialismiin langenneena huutolaispoikana.

Suomi oli tosiaankin Yhdysvalloissa hyvässä maineessa talvisodan jäljiltä. Yhdysvalloissa Suomen tilannetta välirauhan tiimoilta mm. Hangon suhteen ymmärrettiin.

Tähän on koottuna muutamia lainauksia tuosta asiakirjakokonaisuudesta. Kun asiakirjojen tekstistä ei saa kaikilta osin selvää, on epäselvät sanat kirjattu xxx-kirjaimin. Tekstin sanoma kuitenkin selviää, vaikka kaikista sanoista ei saa selvää. Kuvissa on laajempi otos tekstistä. En viitsinyt kääntää kaikkia alkuperäistekstejä.

Suomen liittymistä Antikomintern-sopimukseen (Anti-Comintern Pact) käsitellään asiakirjoissa tavalla, jossa Suomen toiminalle ei löydy oikein myötämieltä. Ikään kuin hyökkäykselle Neuvostoliittoon olisi Suomessa myös ideologisia perusteita eikä vain perusteita saada oikeutettu hyvitys talvisodan menetyksistä.

Neljäs asiakirja (4) päivämäärällä 30.11.1941:

“The following represents the personal views of a source or ours in Stockholm.

 It is difficult to definitely xxxxx xx define Finland but on the fact it would appear Finland’s conviction in signing Anti-Comintern Pact will further widen the gap between social Democrats and government for following reasons – –

 (a) Social Democrats as a whole and particularly their present leader, Tanner, are as…. “

Vapaasti suomennettuna:

”Seuraava edustaa lähteemme henkilökohtaista näkemystä Tukholmassa.

On vaikea määritellä Suomea ehdottomasti xxxxx xx, mutta tosiasiassa näyttää siltä, että Antikomintern-sopimuksen allekirjoittaminen Suomen vakaumuksena lisää edelleen sosiaalidemokraattien ja hallituksen välistä kuilua seuraavista syistä – –

 (a) Sosialidemokraatit kokonaisuudessaan ja erityisesti heidän johtajansa Tanner ovat…”

Saksan ja Japanin välinen antikomintern-sopimus on Kommunistista internationaalia (Komintern) ja Neuvostoliittoa vastaan suunnattu antikommunistinen sopimus, joka allekirjoitettiin jo 25. marraskuuta 1936 Saksassa. Suomen puolesta ulkoministeri Rolf Witting allekirjoitti antikomintern-sopimuksen 25. marraskuuta 1941 Berliinissä.

Yhdysvallat ei mitä ilmeisemmin katsonut hyvällä Suomen liittymistä mukaan ideologiseen sopimukseen. Kyse oli nimenomaan ideologisesta sopimuksesta. Suomen olisi pitänyt toimia Neuvostoliiton suhteen vain saadakseen korjattua talvisodassa kokema vääryys ilman ideologista kannanottoa kansallissosialismiin, jos tulkitsen noita yhdysvaltalaisnäkemyksiä oikein.

Suomen kokema nöyryytys välirauhassa oli sen verran kova pala, että tuo antikomintern-sopimus allekirjoitettiin marraskuussa 1941, kun hyökkäys Neuvostoliittoon oli alkanut kesäkuussa 1941. Hyvitystä väärinkohtelulle tuli saada ja Suomi allekirjoitti sopimuksen.

Toinen asiakirja (2) päivämäärällä 25.9.1942:

”Reference is made to your memorandum of September 17, 1942 concerning the telegram from Helsinki to the Deportment dated July 28, 1942 concerning the Nazi invention producing a velocity of the muzzle of 3800 feet with on ordinary small arms bullet.”

Yhdestoista asiakirja (11) päivämäärällä 18.8.1941 on edellä mainitusti asiakirjakokonaisuuden tärkein osa-asiakirja. On todella harmi, että se on osin epäselvä tekstin suhteen. Koko tekstistä ei saa selvää.

”Roosevelt-Churchill conference indicates the success of the democracies in winning freedom for little people. And it would not impose any important sacrifices upon Russia.”

Vapaasti suomennettuna:

”Roosevelt-Churchill-konferenssi kuvaa demokratian onnistumista tehdä vapaaksi pieniä kansoja. Ja se ei aiheuttaisi merkittäviä uhrauksia Venäjälle.”

Donovanille lähetetyssä Suomi-myönteiseksi katsottavassa kirjeessä senaattori James W. Wadsworth viittaa Rooseveltin ja Churchillin juuri 12.8.1941 allekirjoittamaan Atlantin peruskirjaan (The Atlantic Charter) (”Roosevelt-Churchill conference” -maininta).

Asiakirja 12 (12.11.1941) otsikolla ”Suggestion to Finland”.

Asiakirjan mielenkiintoisin kohta on Neuvostoliiton junarata Murmanskiin (Muurmannin rata) ja kuinka liittoutuneiden avustuskuljetukset Neuvostoliittoon turvataan Suomen mahdollisilta hyökkäyksiltä junarataa vastaan. Junarataa, jota kautta länsiliittoutuneet avustivat Neuvostoliittoa natsi-Saksaa vastaan. Mielenkiintoista myös on, kuinka Yhdysvalloissa pohdittiin ”vastalahjaksi” Suomen irtautumiselle sodasta mm. Neuvostoliiton luopumista Hangosta sekä Neuvostoliiton luopumista myös ilmapommituksista Suomea kohtaan.

Suomi ja natsi-Saksa olivat sotatoimissaan syksyllä 1941 hyvissä voimissa eikä luonnollisesti Suomessakaan vielä Saksan sotilaallista epäonnistumista vielä tuolloin epäilty.

Asiakirjatekstin mukaan Muurmannin rataa turvaisivat länsiliittoutuneet. Kylmissä olosuhteissa sotimaan tottuneet Kanadan joukot ja lisäksi myös Yhdysvaltain joukot Alaskasta. Asiakirjaan kirjattu ajatus oli, että Suomien kynnys hyökätä länsiliittoutuneita vastaan olisi korkeampi kuin rataa puolustavia neuvostojoukkoja vastaan.

Jokainen meistä tietää, miksi Neuvostoliitto kavensi Suomea rauhansopimuksissa myös Sallan kohdalla. Kantalahden kohdalla Muurmannin radan turvavyöhyke oli liian kapea – reilusti alle 100 kilometriä –  vanhaan rajaan.

Nyt 2000-luvulla Venäjän toimet vahvistaa sotilaallista läsnäoloa Alakurtissa sisältää samat perustelut. Alakurtin joukoille olisi kaikin puolin sotilaallisen toiminnan ja sotilasinfrastruktuurin luontaisempi sijoituspaikka Muurmanskin alue Kuolan niemimaalla kuin Alakurtti surkeassa kunnossa olevine kasarmialueineen. Kyse on Muurmannin radasta ja vain reilun 100 kilometrin maakannaksesta Suomen rajan ja Vienanmeren välissä.

Asiakirja 12:n mietiskelyssä kyse oli saada Suomi irtaumaan natsi-Saksan rinnalta ja saada samalla myös Suomelle hyvitystä talvisodan lopputuloksen vääryyksistä.

“The Allies could now merely announce that they are going to guard the main line of the Murmansk Railroad against attacks from any source as we do the seaway to the U. K. or will soon. Diplomatic representatives need not be removed from Finland. Necessities of life could be admitted through Petsamo; only military supplies need be held up and they are now, I believe. The Russian troops could be mostly removed as Allied troops took over except for a few small units specially trained in winter fighting and scout work to assist the Allied commands. The Finns would hesitate to attack Allied units or to declare war on the Allies. The German troops in Finland are no good. If Finland did attack or declare war, the onus would be on it and the effect on Germany’s other allies (who are fundamentally pro-ally it seems) would be much less than if the Allies took the initiative, and might even be negligible.

At the same time U.S.S.R. might be induced to give up Hangoe and should be willing reciprocally to stop air raids.”

****

Yhdysvalloissa ja Britanniassa aivan korkeimmassa johdossa ainakin vielä vuoden 1941 syksyllä Suomi nähtiin – aivan oikein – pienenä maana, joka oli joutunut talvisodassa suurvallan perusteettoman hyökkäyksen kohteeksi.

Nähtiin myös, että Suomen liittoutumisessa natsi-Saksan kanssa ei ollut kyse ideologisesta liitosta kansallissosialismin alla vaan saada Neuvostoliitolta se, mikä oli menetetty. No, Suomessa ajateltiin, että pitäisi vielä saada hieman päälle.

Teheranin konferenssi 28.11.–1.12.1943.

Suomen ja Baltian maiden kohtalo ratkaistiin Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Neuvostoliiton välisessä konferenssissa 28.11.–1.12.1943 Teheranissa. Koolla olivat päämiehinä Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt, Iso-Britannian pääministeri Winston Churchill ja Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja, marsalkka Josif Stalin.

Suomen sodan loppuvaiheen ja sodan jälkeisen ajan kohtalo päätettiin Teheranin konferenssissa joulukuun ensimmäisenä päivänä kahden tunnin aikana.

Teheranin konferenssin keskustelut löytyvät vuonna 1961 julkaistusta Foreign Relations of the United States, Diplomatic Papers, The Conferences at Cairo and Tehran 1943. Kirjan tietoja löytyy täältä ja täältä. Asiaa on käsitelty myös vuonna 2015 julkaistussa Pekka Visurin teoksesta Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat. Kirjan tiedot löytyvät esimerkiksi täältä. Konferenssin päämiesten Suomea koskevan keskustelun suomennos löytyy myös yhteiskuntatieteiden tohtori ja Matti Vanhasen hallituksien valtiosihteeri Risto Volasen historiablogista, joka löytyy täältä.

Päämiesten istunto Teheranissa 1.12.1943 klo 13–15, lainauksena muutamia puheenvuoroja Suomea koskevasta osuudesta:

Roosevelt: ”Me Churchillin kanssa haluaisimme nyt ottaa marsalkka Stalinin kanssa yhteisesti pohdittavaksi Suomen ongelman. Olisi toivottavaa, että Suomi irrotettaisiin sodasta.”

Churchill: ”Tässä tilanteessa näkisin mielelläni, että Suomi saadaan irti sodasta ja Ruotsi siihen mukaan.”

Churchill: ”Oletteko valmis pohtimaan Suomen kysymystä liittyen yleisiin ponnisteluihin saada ruotsalaiset yhtymään sotaan toukokuuhun mennessä?”

Roosevelt: ”Olen valmis edistämään Suomen irtautumista sodasta niillä periaatteilla, joista olemme juuri puhuneet. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomen hallituksen kokoonpanon muutos olisi parasta saada aikaan.”

Tulkinta: Yhdysvallat ja Iso-Britannia halusivat Suomen ehdottomasti sivuun sodasta ennen Saksan lopullisen kohtalon ratkaisua. Lopputulos oli jo selvä, mutta ajankohta ei. Ruotsia toivottiin mukaan Saksan lopulliseen lyömiseen. Tässä blogikirjoituksessa käsitellyt OSS:n tiedusteluraportit myös osaltaan osoittavat, että jo vuonna 1941 Suomi haluttiin pois sodasta. Ruotsille asetettiin merkitystä Suomen saamiseksi pois sodasta ja yhteyksiä Ruotsiin kyseisessä asiassa pidettiin (esim. neljäs asiakirja (4) 20.11.1941: “The Following represents the personal views of a source or ours in Stockholm.” tai kahdeksas asiakirja (8) 11.11.1941: ”It is my view that if we were working with Sweden along the lines I discussed with you a few weeks ago, we could in this instance have approached the Swedish Government and requested their assistance in bringing about an ending of Finland‘s activities within say a matter of three or four weeks.”).

Stalin: ”Voin antaa siitä seuraavan tiedon: Jokin aika sitten Ruotsin ulkoministerin sijainen Boheman kysyi lähettiläältämme Tukholmassa, mitä Neuvostoliitto ajattelee Suomen asiasta. Hän sanoi suomalaisten pelkäävän, että Venäjä ottaa heiltä itsenäisyyden ja liittää Suomen maakuntana Venäjään. Boheman sanoi, että suomalaiset haluaisivat neuvotella venäläisten kanssa. Moskovasta tuli sitten vastaus, ettei Neuvostoliitolla ole aikomusta tehdä Suomesta maansa provinssia.”

Tulkinta: Neuvostoliitto ei harkinnut Suomen liittämistä Neuvostoliittoon. Yhdysvallat ja Iso-Britannia olivat jo aikaisemmin tehneet Stalinille ja Neuvostoliitolle selväksi, ettei tällainen vaihtoehto saa liittoutuman länsimaiden kannatusta. Talvisodan tiimoilta Suomen maine Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa oli edelleen hyvä, vaikka se hetkellisesti romuttui liittoutumiseen natsi-Saksan kanssa. Molotov–Ribbentrop-sopimuksen etupiirijaon pätemättömyys oli tehty Yhdysvaltain ja Iso-Britannian taholta Stalinille selväksi jo talvisodan tuoksinassa.

Churchill: ”Tunsin myötätuntoa suomalaisia kohtaan, kun vuonna 1939 syttyi sota Suomen ja Neuvostoliiton välille. Englannissa olivat sympatiat suomalaisten puolella. Kuitenkin kaikki Englannissa kääntyivät Suomea vastaan, kun suomalaiset liittyivät Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Minusta se oli alhaista käytöstä suomalaisten taholta.”

Churchill: ”Sitten haluaisin sanoa, että Englannissa koettaisiin suurena onnettomuutena, jos suomalaiset pakotettaisiin vastoin tahtoaan alistumaan toisen maan valtaan. En usko, että olisi Neuvostoliiton taholta tarkoituksenmukaista vaatia Suomelta sotakorvauksia.”

Churchill: ”Uskon, että vahingot, jotka suomalaiset liitossa Saksan kanssa ovat aiheuttaneet, ylittävät sen, mitä tämä köyhä maa kykenee korvaamaan. Kun sanon näin, kuulen korvissani vanhan neuvostolaisen vakuutuksen: ”Rauha ilman alueliitoksia ja muita velvoitteita”. Tämän muistan vielä siltä ajalta, kun Venäjällä tehtiin vallankumous.”

Stalin: ”Churchill viittasi hieman aiemmin vanhaan tunnuslauseeseen, jossa vastustettiin kaikkia alueliitoksia ja muita vaatimuksia.”

Churchill: ”Se voikin koskea Suomea, köyhää ja heikkoa maata. Suomi ei kykene korvaamaan Venäjälle aiheuttamaansa vahinkoa.”

Tulkinta: Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian alueliitosten vastustaminen juontuu vuoden 1941 Atlantin peruskirjaan. Talvisodan ja ennen sotaa harjoitetun vastuullisen politiikan tiimoilta Suomen maine Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa oli edelleen hyvä, olihan Suomi maksanut mm. velkansa Yhdysvalloille säntillisesti. Lähtemistä natsi-Saksan kelkkaan vuonna 1941 ei saanut Churchillilta ymmärrystä. Churchill sanoi Teheranissa, että Suomi oli liitossa Saksan kanssa. Vaikka Suomi oli Saksan liittolainen, niin Iso-Britannia kuin myös Yhdysvallat edellyttivät Neuvostoliitolta Suomen säilyttävän itsenäisyytensä ja kohtuulliset elämisen mahdollisuudet Neuvostoliiton vierellä.

Roosevelt: ”Mitä Hankoon tulee, uskon voitavan ehkä sopia sen muuttamisesta uimarannaksi.”

Stalin: ”Hangosta olemme valmiit luopumaan, jos sen sijaan saamme takaisin Petsamon, jonka Neuvostoliitto aikoinaan lahjoitti Suomelle.”

Tulkinta: Hangon kohtalo päätettiin jo vuonna 1943. Siis se, ettei se tule jäämään Neuvostoliiton hallintaan, vaikka vuoden 1940 Moskovan rauhansopimuksessa Suomi joutui vuokraamaan Hangon Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi seuraaviksi 30 vuodeksi. Moskovan välirauhan sopimuksessa vuonna 1944 Suomi joutui tosin Hangon sijaan vuokraamaan Porkkalan alueen 50 vuodeksi. Suomi on Porkkalan vuokra-alueen palautuksesta ottanut kunnian hanakasti paljon itselleen ja palautusta luonnehdittiin aikanaan Paasikiven–Kekkosen ulkopoliittisen linjan voitoksi. Porkkalan palautus päätettiin ihan muista lähtökohdista ja ihan muiden toimesta, ja asialla on juurensa jo Teheranin konferenssissa vuodelta 1943.

Churchill: ”En halua mitenkään painostaa venäläisiä ystäviäni Suomen asian vuoksi. Iso-Britannia on katkaissut välinsä suomalaisten kanssa. Me odotamme, että venäläisille suodaan tarpeellinen turvallisuus Suomen vastaisilla rajoillaan, mutta toisaalta pyydämme, että suomalaisten suhteen noudatetaan harkittua kohtuutta.”

Tulkinta: Yhdysvallat ja Iso-Britannia hyväksyivät Neuvostoliiton kohtuullisessa määrin mitoitetut turvallisuusintressit Suomessa ja myös Itämerellä. Suomesta ei kuitenkaan tehty kansandemokratiaa eikä liitetty Neuvostoliittoon. Yhdysvalloilla ja Iso-Britannialla oli intressinsä Skandinaviassa ja etenkin Ruotsissa vahvana taloudellista lisäarvoa lännelle tuottavana maana.

Tässä kappaleessa esitetty on lainausta viiden vuoden takaa itsenäisyyspäivänä julkeimmastani kirjoituksesta otsikolla ”Saamme edelleen kiittää länsimaita 70 vuotta sitten saamastamme myötätunnosta” (US-blogi 6.12.2015).

Teheranissa toistuivat pitkälti samat ajatukset Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltin ja Iso-Britannian pääministeri Winston Churchillin esittämänä, mitä tässä kirjoituksessa on käsitelty sodanaikaisen tiedustelupalvelu OSS:n tiedusteluraporteissa.

****

”Minä sanoin, että missään tapauksessa meidän armeijamme ei kykene lyömään venäläisiä. Meidän asemamme tulee aina riippumaan Venäjän hyvästä tahdosta tai muualta saatavasta avusta. Emme voi yksin aseilla itseämme puolustaa Venäjää vastaan.”, Juho Kusti Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa sotavuosina.

Suomalaisten on syytä tosiaankin muistaa Paasikiven viisaat sanat: ”Emme voi yksin aseilla itseämme puolustaa Venäjää vastaan.”

”Hanki viholliset läheltä ja ystävät kaukaa.”

Nuo sanat ovat puolestaan minun, ei Paasikiven.

Juuri noin eikä päinvastoin. Suomen ystävät eivät voi olla lähellä Venäjää eikä Venäjästä riippuvaisia, jos Suomi meinaa apua saada. Suomi ei voi luottaa avussa niihin EU-maihin, joilla on jopa elinehtoisia energiariippuvuussuhteita tai muita toimintaa ja päätöskyvykkyyttä rajoittavia riippuvuussuhteita Venäjään.

Yhdysvalloilla ja Iso-Britannialla ei noita riippuvuussuhteita ole. Sen Venäjäkin tietää, kun ei pyrkii keinoja kaihtamatta ajamaan Yhdysvaltoja pois puskurivyöhykkeensä maista.

Tuo on ”hanki viholliset läheltä ja ystävät kaukaa” -lausahdus on syytä muistaa, kun Suomi on nyt ostamassa HX-hankkeessa uusia hävittäjiä 10 miljardilla. Me emme ole ostamassa 10 miljardilla rautaa vaan turvallisuutta.