Yhdysvallat sai taas kertaalleen meidän eurooppalaiset yhtenäiseksi, kun Venäjä on uhkaamassa

Saksan liittokansleri Angela Merkelin, Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin yhteistyö ei ole ollut tuloksellista EU-Euroopalle, mutta Venäjälle kylläkin. Kylvettyjä tuloksia niitämme nyt Ukrainassa.

Suomi on jäämässä aika yksin sen näkemyksensä kanssa, että EU:n puolustuspoliittista roolia tulisi vahvistaa. Ruotsikin suhtautuu asiaan varovaisesti.” (HS 5.1.2022).

Noin lausui – ja aivan totuudenmukaisesti – Kristi Raik. Kristi Raik on nykyisin Viron ulkopoliittisen instituutin (EVI) johtaja. Hän on työskennellyt Ulkopoliittisessa instituutissa (UPI) myös Suomessa.

Suomi ei ehkä ole jäämässä aivan yksin, mutta melko yksin Ranskan kanssa. Molemmat maat omista erillisistä lähtökohdistaan, mille on yhteistä muista poikkeava suhtautuminen Natoon. Sama yksinjääminen koskee myös Suomen ja Ranskan Venäjä-näkemyksiä EU:ssa. Saksakin on jo hieman suuntaamassa uusiin linjauksiin Venäjä-suhteissaan, mutta uuden liittokansleri Olaf Scholzin johtaman hallituksen Venäjä-politiikka on kuitenkin vielä arvoitus.

Yhdysvallat vai Saksa ja Ranska? Tuo on kaikkein pohjimmainen peruskysymys eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan suunnalle, kun EU-maiden ja Euroopan Nato-maiden turvallisuushuolia ratkotaan.

EU-maiden ja Euroopan Nato-maiden suurin turvallisuusuhka Euroopassa on ydinasevaltio Venäjä. Ratkottaessa tuota suurinta turvallisuusuhkaa, kyse ei toki ole kahdesta erillisestä Yhdysvallat- tai Saksa-Ranska-linjasta sinänsä, vaan pohjimmiltaan siitä, miten meidän tulisi käsitellä Venäjää varmistaaksemme oman turvallisuutemme.

Venäjä on pyrkinyt aina Toisesta maailmansodasta lähtien heikentämään Yhdysvaltojen ja Euroopan välisiä suhteita. Viime aikoina Venäjää ovat auttaneet tuossa päämäärässä Saksa ja Ranska – pääosin historiansa perusteella ja osin ymmärtämämyyttään historian muutoksista.

Ranskalla ja Venäjällä on vähän samaa historiasta peräisin olevaa suurvaltapoliittista luonnetta: pyrkimys suurvalta-asemaan muiden avulla, kun omat rahkeet eivät oikein riitä. Enkä tuo on pohjimmainen asia, miksi maat ovat hengenheimolaisia.

Yhdysvallat puolestaan sijaitsee Euroopan ulkopuolella, mikä tuo tarpeellista ulkopuolista näkemystä Euroopan pitkäjännitteisyyttä vaativiin turvallisuuskysymyksiin. Ulkopuolelta nähdään metsä helpommin puilta.

Luojan kiitos, että Nato sekä myös EU ovat laajentuneet itäiseen Eurooppaan, mikä on tasapainottanut Euroopan Venäjä-näkemyksiä siihen, miten Venäjän on Euroopassa syytä nähdä varmistaaksemme turvallisuutemme. Saksaan ja Ranskaan me emme voi toistaiseksi Venäjä-asioissa suuresti luottaa ainakaan siellä, missä rajamme ovat kiinni Venäjän rajassa.

Ukrainassa meillä on nyt edelleen työn alla se sama ongelma, jonka oikeastaan Saksa ja Ranska taitamattomalla toiminnallaan synnyttivät neuvotellessaan Minskin sopimuksia vuosina 2014–15.

Periksianto Venäjälle alkoi tuolloin, josta nyt edelleen niitämme satoa. Tuota satoa on niitetty kohta kahdeksan vuotta ilman, että olisi päästy oleellisesti eteenpäin lopulliseen ratkaisuun.

EU on EU ja Nato on Nato. Nyt tuhannen taalan kysymys etenkin Natoon kuulumattomalle ja EU:sta turvaa hakevalle Suomelle on, miten EU:n turvallisuuspolitiikka kehittyy Ranskan puolen vuoden EU-puheenjohtajuuskauden aikana, ja mitkä tulevat olemaan EU:n strategisen kompassin askeleet.

Niille maille, jotka eivät oikein luota minun tapaani Saksan ja Ranskan harkintakykyyn Venäjän suhteen, Venäjän uhkailu ja uhkaavat toimet Ukrainan rajoilla saattavat olla jo hieman pelastavia: Yhdysvallat on tullut voimalla Eurooppaan ratkomaan asioita Euroopan turvallisuuden palauttamiseksi.

****

Je pense que l’Union européenne doit avoir un dialogue avec la Russie. Dialoguer ne veut pas dire céder, dialoguer, c’est avant tout faire le point sur les désaccords.”

Nuo ranskakieliset sanat konekäännöksenä:

Mielestäni Euroopan unionin on käytävä vuoropuhelua Venäjän kanssa. Dialogi ei tarkoita periksi antamista, vuoropuhelu on ennen kaikkea erimielisyyksien kartoittamista.

Lausuja oli Ranskan presidentti Emmanuel Macron, kun hän tapasi EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin Pariisissa viime viikolla (esim. Bénin Web TV 7.1.2022 ja Actu-5min.com 7.1.2022).

Itsepäinen Emmanuel Macron ei usko vähästä. Muut EU-maat hylkäsivät kesäkuussa 2021 presidentti Macronin ja Saksan liittokansleri Angela Merkelin yllättäen 23.6.2021 tekemän ehdotuksen huippukokouksesta Vladimir Putinin kanssa.

Macronin Putin-ehdotusta eivät hyväksyneet Puola ja Baltian maat. Siis kaikki EU-maat Suomea lukuun ottamatta, joilla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Saksalle ja Ranskalle, jotka pitävät itseään EU:n johtovaltoina Iso-Britannian erottua unionista, on nöyryyttävää, että Venäjä käy Eurooppaa koskevat neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa eikä EU:n kanssa. Näin oli viime kesänä, kun Putin ja Biden tapasivat Sveitsin Genevessä 16.6.2021 ja näin on nyt, kun Yhdysvaltojen ja Venäjän valtuuskunnat tapaavat niin ikään Sveitsin Genevessä 10.1.2022.

On ihan hyvä, ettei EU pääse sohlaamaan väliin, vaan lännen neuvottelut Venäjän kanssa käy jatkossakin Yhdysvallat. Venäjä on ilmaissut vahvana mielipiteenään viimeisen kuukauden aikana, että se haluaa neuvottelukumppanikseen Yhdysvallat. Samaan epäonnistumiseen ei toistamiseen ole varaa, kuin mihin Minskin neuvotteluissa Saksa ja Ranska päätyivät.

Jos ulkopolitiikassa kerran sähläät, toista tilaisuutta et yleensä saa.

****

Yhdysvallat on hoitanut tätä Venäjän nyt synnyttämää kriisiä tähän saakka taidokkaasti. Yhdysvaltojen pitkä kokemus ja tarvittava voima tulevat esille asioiden prosessoinneissa.

Ensinnäkin oli tärkeää saavuttaa yksimielisyys Euroopassa. EU ja Euroopan Nato-maat ovatkin olleet toistaiseksi yksimielisiä Venäjälle asetettavista pakotteista, mikäli Venäjä hyökkää Ukrainaan.

Yksimielisyys on siis kaiken perusta, kun Venäjän kanssa toimitaan. Yhdysvaltojen johdolla länsi on ollut yllättävän yksimielinen. Yhtenäisyys on varmasti ollut yllätys myös Venäjälle.

Nato on pitänyt tiivistä yhteyttä niihin Euroopan maihin, jotka vielä eivät ole Naton jäsenmaita. Pääsihteeri Stoltenberg soitti heti 7.1.2021 pidetyn Nato-maiden ulkoministerikokouksen jälkeen niin Suomeen presidentti Niinistölle kuin Ruotsiin pääministeri Anderssonille.

Yhdysvallat pitänyt mukana niin EU:ta, Natoon kuulumattomia Euroopan maita kuin myös Ety-järjestöä. Kaikki on mennyt vakiintuneiden sopimusmuotoisten toimintaperiaatteiden mukaan. Yhdysvallat on pitänyt huolen, että 1930-luvun tapahtumat eivät toistu. Tapahtumat, jolloin sovittiin asioita asianomaisten yli.

Yhdysvallat on vakuuttanut, ettei Venäjän ehdotuksiin suostuta, jotka tekisivät Nato-maista kahden kastin maita tai jotka estäisivät jokaisen maan itsemääräämisoikeutta ja päätösvaltaa omiin turvallisuusratkaisuihin.

On syytä olettaa, että alkavalla viikolla Genevessä käytävät neuvottelut tuovat hyvää tulosta.

Epäilen, etteivät Saksa ja Ranska olisi kyenneet samaan, mitä nyt jo tapahtunut Yhdysvaltojen johdolla.

****

Nous ne sommes plus couverts par le traité INF, ce qui préoccupe de nombreux Etats, notamment d’Europe centrale et orientale. Nous ne pouvons pas rester dans cette situation. Il est de notre responsabilité d’y remédier.

Nuo ranskakieliset sanat konekäännöksenä:

INF-sopimus ei enää koske meitä, mikä huolestuttaa monia valtioita erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa. Emme voi jäädä tähän tilanteeseen. Meidän vastuullamme on korjata tämä.

Kenen meidän? EU:n vai Naton?

Noidenkin sanojen lausuja oli Ranskan presidentti Emmanuel Macron, kun hän tapasi EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin Pariisissa viime viikolla (Euractiv 7.1.2022).

Yhdysvallat ja Venäjät käyvät siis neuvotteluja Genevessä huomenna maanantaina 10.1.2022. Neuvottelut koskevat ydinaseiden hallintaa ja Ukrainan tilannetta juuri tuossa Yhdysvaltojen ilmoittamassa järjestyksessä.

Keskusteluja käydään siis ydinaseiden hallinnasta.

Yhdysvallat ja Venäjä jatkoivat viime vuonna START-sopimusten sarjassa New START-asevalvontasopimusta viidellä vuodella vuoteen 2026 saakka. Sopimuksessa kyse strategisten aseiden vähentämisestä. Tuon sopimuksen piiriin kuuluvista ydinaseista ei Genevessä nyt neuvotella. Neuvottelut koskevat muita ydinaseita.

Venäjä-Ukraina-tilanteessa onkin kyse pohjimmiltaan pitkälti ydinaseista. Venäjän halu pitää Naton ohjukset kaukana Venäjän rajoista, mihin liittyy Venäjän etupiirin muodostaminen Natoon kuulumattomista maista ja/tai sellaisten sopimusten aikaansaaminen, jotka estäisivät Nato-maita ohjusten tuomisen Venäjän läheisyyteen.

Venäjä on laatinut päämääräänsä päästäkseen monimutkaisen ja pitkäkestoisen palapelin, jonka kokoamista Venäjä nyt suorittaa viimeisten palojen osalta. Tuon palapelin yksi osa oli yritys horjuttaa Euroopan Nato-maiden ja EU:n yhtenäisyyttä pakolaiskriisillä Latvian, Liettuan ja Puolan rajoilla.

Kiitos Latvialle, Liettualle ja Puolalle pakolaiskysymyksessä hyvin hoidetusta työstä niin, ettei EU-maiden yhtenäisyys joutunut todelliselle koetukselle. Pakolaiskriisillä Venäjällä oli tarkoitus murentaa EU:n yhtenäisyyttä, mikä olisi ollut Venäjälle eduksi ensi viikon neuvottelujen tuloksissa.

Venäjän on koonnut palapelin osasia jo vuosien ajan. Olen käsittelyt tuon palapelin osasia useassa aikaisemmassa blogikirjoituksessani. Viimeistään nyt Venäjän eri toimet palapelissä alkavat selvitä kaikille. Myös se, mikä on isompi kuvio. Miksi Venäjä toimii juuri nyt ja minkä vuoksi, siitä lisää seuraavissa luvuissa.

****

Kysymys on nyt Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä INF-sopimuksesta. INF-sopimuksessa kyse on maasta laukaistavista ballistisista ja risteilyohjuksista, jotka kykenevät kantamaan sekä ydinlatauksia että tavanomaisia latauksia ja joiden kantama on 500–5 500 kilometriä. Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta vuonna 2019 Venäjän sopimusrikkomusten siivittämänä.

Yhdysvallat ilmoitti aikovansa vetäytyä INF-sopimuksesta 20. lokakuuta 2018. Yhdysvallat keskeytti INF-sopimuksen noudattamisen 2. helmikuuta 2019 ja lopullinen vetäytyminen sopimuksesta tapahtui 2. elokuuta 2019.

Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatšov allekirjoittivat maalle sijoitettuja ydinaseita rajoittavan INF-sopimuksen 8.12.1987 Washingtonissa.

Tuon keskimatkan kantaman vuoksi sopimus on tärkeä Euroopalle. Presidentti Macron haluaisi Euroopan olevan mukana INF-sopimusta koskevissa neuvotteluissa, mutta vaikea on Macroninkin olla mukana, kun ei ole oikein omia ohjuksia, joista neuvotella.

Se, että Venäjä on ottanut toimintavälineeksi noin voimallisesti Ukrainan yrityksessään painostaa Yhdysvaltoja ja Natoa, oli hieman yllättävää. Venäjä tulkitsee ja niin kuin Putin on myös ilmoittanut, että Ukrainan liukumisesta Naton vaikutuspiiriin tai jäsenyyteen seuraisi ajan myötä uusia Venäjää uhkaavia ohjuksia kiinni Venäjän rajaan.

Kyse Yhdysvalloille INF-sopimuksen irtisanomisessa oli Venäjän 9M728-risteilyohjuksen (Ракета Р-500/9М728) pohjalle rakennetusta 9M729-risteilyohjuksesta (Ракета 9М729), jonka kantomatkaksi on yhdysvaltalaislähteissä arvioitu 300-3 400 malia (482-5 470 kilometriä) ja joka on myös varustettavissa 10-15 kilotonnin ydinkärjillä. Nato on koodannut ohjuksen tunnuksella SSC-8 (SSC-X-8). Ohjuksesta on ollut nimenä myös 9M729 Novator (Ракета 9М729 «Новатор»).

Ohjuskantamat keskipisteenä Moskova. Punainen viiva on 3 000 kilometrin raja. Sisäpuolella olevien ympyröiden rajat ovat 2 000, 1 000 ja 500 kilometriä.
9M729 Novator -ohjus on laukaistavissa Iskander M -järjestelmästä, mikä tekee ohjaksesta haastavan myös valvonnan kannalta.

Venäjä aloitti tuon ohjuksen kehitystyön jo 2000-luvun alussa, mutta Yhdysvallat reagoi vasta sen jälkeen, kun Venäjä integroi ohjuksen olemassa olevaan Iskander M -järjestelmään, jolloin siitä tuli todellinen uhka etenkin Kaliningradiin sijoitettujen Iskander-järjestelmien muodossa.

Tilanne muistaa Euroopassa nyt hieman 1970- ja 1980-lukujen vaihdetta, jolloin Neuvostoliitto toi SS-sarjan ohjuksensa ja joihin Yhdysvallat vastasi Pershing-sarjan ohjuksilla ja Tomahawk-ohjuksilla. Joulukuun 8. päivänä 1987 allekirjoitettu INF-sopimus koski juuri noiden ohjusjärjestelmien poistoa Euroopasta.

Yhdysvallat aloitti Tomahawk-ohjuksen kehittämisen päivityksenä vastauksena Venäjän 9M729-risteilyohjuksille.

Pentagon kertoi elokuun 19. päivänä 2019 testanneensa uutta Tomahawk-risteilyohjusta. Testi oli Yhdysvaltojen ensimmäinen sellainen testi, jota INF-sopimus ei olisi sallinut tehtäväksi. Yhdysvallat oli siis keskeyttänyt INF-sopimuksen noudattamisen 2. helmikuuta 2019 ja vetäytyminen sopimuksesta tapahtui 2. elokuuta 2019.

Uuden Tomahawk-risteilyohjuksen päivitysversion laukaisu San Nicolasin saarella 18.8.2019 sen jälkeen, kun INF-sopimus ei ollut enää voimassa.

Putin otti Tomahawk-ohjuksen uuden konfiguroinnin esille jo elokuun loppupuolella 2019 Helsingin vierailullaan ja erityisesti ohjusten sijoittamisen Romaniaan ja Puolaan (Президент России 21.8.2019).

****

Raytheon Delivers First Batch Of Block V Tomahawk Missiles To US Navy” (Naval News 26.3.2021).

Vapaasti suomennettuna:

Raytheon toimittaa ensimmäisen erän Tomahawk Block V -ohjuksia Yhdysvaltain laivastolle”.

Tuon uuden Tomahawk-ohjuksen kehitystyö vastaamaan Venäjän 9M729 Novator -ohjusta on nyt saatu kutakuinkin päätökseen. Ohjus on nimetty Tomahawk Block V -ohjukseksi. Yhdysvallat aikoo päivittää kaikki Block IV -ohjukset Block V -ohjuksiksi 15 vuoden käyttöikätavoitteella.

Yhdysvaltojen uusi maasta laukaistavien keskipitkän kantaman ohjusten kehityshankkeen ohjelmanimi on Mid-Range Capability (MRC). Tilaus Lockheed Martinilta tehtiin marraskuussa 2020 ja ensimmäiset toimitukset prototyyppeinä on vuonna 2023 (U.S. Army 6.11.2020).

Vaikuttaa siltä, että Tomahawk Block V -ohjuksia ei sijoitettaisi kuitenkaan maalle, vaan odotetaan MRC-kehityshankeen tuloksia.

Yhdysvallat ei tarvitse ohjusten pitempää kantamaa vain Venäjän vuoksi vaan ennen kaikkea Kiinan vuoksi, jolla on tehokas sekä vihollisohjusten että vihollispinta-alusten tuhoamiskapasiteetti rannikoittensa lähialueilla. Yhdysvallat pyrkii toimimaan tuon Kiinan puolustusalueen ulkopuolelta.

****

Miksi Venäjä on nyt aikatauluttanut kyseenalaistetut toimensa juuri tähän ajankohtaan? Kyse on ehkä siitä, että Yhdysvallat on saanut päivitetyn Tomahawk-risteilyohjuksensa valmiiksi tuotantoon ja maasta laukaistavien keskipitkän kantaman ohjusten MRC-kehityshanke on hyvässä vauhdissa. Venäjä toimii nyt joka tapauksessa hyvissä ajoin ikään kuin proaktiivisesti.

On selvä, että Ukraina on lähentynyt länttä mm. Ukrainan ja Yhdysvaltojen välisen strategisen puolustuksen puitesopimuksen myötä, joka allekirjoitettiin Washingtonissa 31.8.2021.

Romanian Deveseluun (44°04’38.9″N 24°25’01.0″E) valmistui Yhdysvaltojen ja Naton ohjuspuolustusjärjestelmän (Aegis Ashore, Lockheed Martin) tukikohta jo vuoden 2016 alussa (RFERL 25.11.2019).

Romanian Deveselussa sijaitseva Aegis Ashore -ohjuspuolustusjärjestelmän tukikohta.

Puolan Redzikowossa (54°28’47.1″N 17°06’02.8″E) vastaava ohjuspuolustusjärjestelmän tukikohta on määrä olla toimintakunnossa ensi vuoden loppuun mennessä (U.S. DoD 19.11.2021).

Puolan Redzikowossa sijaitseva Aegis Ashore -ohjuspuolustusjärjestelmän tukikohta.

Venäjä on nähnyt huolenaan Aegis Ashore -ohjuspuolustusjärjestelmään kuuluvan Lockheed Martinin Mark 41 Vertical Launch System -ohjuslaukaisujärjestelmän (Mk 41 VLS), joilla pystytään laukaisemaan myös Tomahawk-ohjuksia tietyllä konfiguraatiolla. Laukaisujärjestelmässä on riittävästi pituutta Tomahawk Block V -ohjuksille, mutta käyttö edellyttäisi siis konfiguraatiota.

Erillään ohjuspuolustusjärjestelmästä Puola on ilmoittanut jo vuonna 2015 haluavansa Tomahawk-ohjuksia käyttöönsä vuoteen 2030 mennessä. Puolalla on ollut jo pitkään suunnitteilla myös sukellusveneiden uusinta, joihin olisi tulossa yhtenä vaihtoehtoa Tomahawk-ohjukset. Puola on esittänyt hankkivansa kolme sukellusvenettä joko Ranskasta tai Ruotsista. Ruotsista ostettuihin sukellusveneisiin on mahdollista hankkia Tomahawk-ohjukset Yhdysvaltojen niin siunatessa, sen sijaan Ranska myy sukellusveneensä vain DBDA:n Missile De Croisière Naval -ohjuksilla (MdCN).

Todennäköisesti tämäkin sukellusvenekauppa menee Ranskalta ohi maan ehdottomien kantojen ja joustamattomuuden vuoksi.

On huomattava, että myös Suomi kykenee Laivue 2020 -hankkeen kolmen pinta-aluksen valmistuttua käyttämään noita samoja Tomahawk-ohjuksia, jos konfiguraatio toteutetaan. Merivoimien uudet fregatit (kokonsa puolesta eivät siis ole korvetteja) on varustettu Mk 41 -ohjuslaukaisujärjestelmällä.

****

1970- ja 1989-lukujen vaihde osoitti Yhdysvalloille, kuinka vaikeaa eurooppalaisessa mielipideilmastossa on sijoittaa Euroopan maaperälle ydinkärjin varustettuja ohjuksia.

Enää Yhdysvallat ei vastaavaa yritä, vaan ohjusmuotoiset lyhyen ja keskimatkan ydinkärjin varustetut ohjukset ovat merellä. Uudet pidemmän kantaman Tomahawk-ohjukset, jotka kykenevät kantamaan myös ydinkärkiä, tulevat nyt aluksi siis Yhdysvaltojen laivastolle. Uusien pidemmän kantaman Tomahawk-ohjuksien sijoittamista maalle Yhdysvallat ei vielä ole käsittääkseni edes harkinnut, vaan todennäköisesti odotetaan MRC-kehityshankeen tuloksia, joita on luvassa jo ensi vuonna.

Venäjä pyrkii nyt siis estämään ohjusten sijoittamisen lähialueilleen nykyisiin Nato-maihin – kuten esimerkiksi Puolaan. Samaan tavoitteeseen Venäjä pyrkii myös joko estämällä Naton laajenemisen tai vähintään estämällä ohjusten sijoittamisen uusiin jäsenmaihin. Ukraina ja Suomi ovat avainasemassa, Ruotsi on jo kauempana, kun ohjuksista puhutaan.

Vaikka Venäjä on nyt esittänyt neuvottelujen pohjaksi monenlaisia vaatimuksia, se tulee tyytymään siihen, että vanhassa INF-sopimuksessa määritettyjen kantamien mukaisia ohjuksia ei sijoitettisi lähelle Venäjän rajoja noin 500 kilometrin syvyydelle rajasta. Aikanaan esimerkiksi Norja on tehnyt omasta tahdostaan vastaava tyyppisen rajoitteen Nato-jäsenyyteensä liittyen.

Vastakkain on siis nyt Venäjän näkemänä maalta laukaistavat Yhdysvaltojen Tomahawk Block V -ohjukset ja venäläiset 9M729 Novator -ohjukset, kun Venäjä uskoo Tomahawk Block V -ohjuksia sijoitettavan myös maalle ja aluksi Aegis Ashore -ohjuspuolustusjärjestelmän tukikohtiin etenkin Puolaan puolalaisten toivomuksesta.

Lännen kannalta ongelmallinen on Kaliningrad ja siellä olevat lyhyen ja keskimatkan venäläisohjukset, jotka tulisi saada nyt alkavissa neuvotteluissa eliminoitua.

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu