Yhdysvaltojen asevarastot Norjassa – Sieltä ehkä ammennetaan sotaohjuksia myös Suomeen, jos HX-hävittäjä amerikkalainen, osa 1/2

40 vuotta sitten 1980-luvun alkuvuosina elettiin yhtä kylmän sodan kuuminta vaihetta. Euroopassa oli kaikin puolin turvallisuuden ja uhkakuvien puolesta levotonta.

Neuvostoliitto oli hyökännyt Afganistaniin joulukuussa 1979.

Myös Neuvostoliiton itäblokki alkoi samoihin aikoihin taas kertaalleen repeillä, mistä ensimmäinen merkki oli Solidaarisuus-liikkeen perustaminen Puolan Gdańskissa syyskuussa 1980. Juuri Ylellä nähty dokumentti ajan tapahtumista on hyvää historiakertausta (Yle Areena, Historia: Solidarnosc 26.10.2020).

Kyse Euroopassa oli ydinaseista. Yhdysvallat oli juuri tuonut Eurooppaan keskimatkan ydinkärjillä varustettuja Pershing-ohjuksia vastavoimaksi Neuvostoliiton länsirajoilleen tuomille uusille keskipitkän matkan SS-20-ohjuksille.

Neuvostoliitto oli soluttautunut länsieurooppalaiseen rauhanliikkeeseen, joka vastusti ärhäkkäästi uusia Euroopan turvaksi tuotuja yhdysvaltalaisydinaseita.

Neuvostoliiton muodostamaan uuteen uhkaan Yhdysvallat ja Nato vastasivat myös Skandinaviassa.

Yhdysvallat perusti yhteistyössä Norjan kanssa vuonna 1981 Yhdysvaltojen Norjan-rannikkojääkäriprikaatin, jos monipolvisen englanninkielisen nimen yksinkertaisemmalle suomen kielen ilmaisulle käännän (Norway Air-Landed Marine Expeditionary Brigade, NALMEB). Norway Air-Landed Marine Expeditionary Brigade tunnetaan myös termillä Norway Air Landed Marine Air Ground Task Force (NALMAGTAF).

NALMEB:ssa tai NALMAGTAF:ssa kyse oli Yhdysvaltain merijalkaväen (United States Marine Corps) ainoasta maankamaralla toimivasta sotatoimia varten ennakkosijoitetusta asevarastosta (army pre-positioned stock, APS) tai paremminkin asevarastoista.

Varastointihanke on englanninkieliseltä nimeltään Marine Corps Prepositioning Program-Norway (MCPP-N). Jollain keinon suomennettuna ehkä Merijalkaväen Norjan-ennakkovalmisteluohjelma.

Yhdysvaltojen armeijalla oli ja on edelleen muuallakin Euroopassa noita ennakkosijoitettuja asevarastoja, muttei merijalkaväen hallinnassa olevia. Olen käsitellyt noita asevarastoja tarkemmin vuosi sitten  kirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvallat ja Nato pitävät suursotaharjoituksen Euroopassa – Suomi perui osallistumisen” (US-blogi 20.10.2019).

Asevarastojen perustaminen ja varustaminen Norjaan alkoi heti vuonna 1981. Ensimmäisen sotatarvikkeita kuljettava yhdysvaltalaisalus saapui Trondheimin seudulle 1980-luvun puolivälissä.

Norjan hallitus oli allekirjoittanut Yhdysvaltojen kanssa asevarastojen perustamisesta yhteisymmärryspöytäkirjan Washingtonissa 16.1.1981. Vuonna 2005 Norja ja Yhdysvallat allekirjoittivat korvaavan sopimuksen Stavangerissa, joka löytyy Yhdysvaltain ulkoministeriön sivuilta skannattuna (Memorandum of understanding (MOU) governing prestockage and reinforcement of Norway 8.6.2005). Sama sopimusteksti löytyy myös Norjan hallituksen sivuilta (St.prp. nr. 77 (2005–2006), 8.6.2005).

****

Miksi Yhdysvallat perustin asevarastot juuri Norjaan?

Norjassa on ollut kallioluoliin varastoituja sotatarvikkeita jo aikaisemmin kylmän sodan aikana jo 1950-luvulta alkaen, joten sinänsä varastoinnissa ei mitään uutta. Sotatarvikkeiden varastointi on ollut sekä Norjalle että Yhdysvalloille tuttua puuhaa vuosikymmenten ajan.

On muistettava, että Nato on nimensä mukaisesti juuri Pohjois-Atlantin puolustusliitto (North Atlantic Treaty Organization), jossa Norja muodostaa suuren osan Euroopan puoleista Pohjois-Atlantin rannikkoa.

1980-luvulla Neuvostoliiton luomassa uudessa uhkatilanteessa Yhdysvallat ja Nato katsoivat asevarastot kustannustehokkaaksi pelotteeksi Neuvostoliitolle Naton pohjoisen sivustan suojaamiseksi (”the protection of NATO’s northern flank”). Jo 1960-luvulla Norja oli todennut olevansa ydinaseeton rauhanoloissa – muttei konfliktin tai sodan aikana.

Neuvostoliittoa ärsytti 1960-luvulla Norjan Bodøn kallioluoliin varastoidut yhdysvaltalaiset lyhyen kantaman MGR-1 Honest John -ohjukset, jotka olivat varustettavissa pienillä ydinlatauksilla (NRK, Anlegg 96, 15.2.2015).

Pakko ottaa tähän vielä yksi pieni sivuhuomautus Pohjolan ydinaseista.

Huomioiden sotilaallinen idän ja lännen vastakkainasettelu koko Skandinaviassa, presidentti Kekkosen aloitteet 1960-luvulla ydinaseettomasta Pohjolasta tuntuu edelleenkin omintakeisilta, vaikka myöhemmin Suomi onkin pyrkinyt selittelemään toimintaansa parhain päin ja suurena suomalaisdiplomatian taidonnäytteenä.

Kyse ydinaseissa oli Neuvostoliiton puskurivaltiopolitiikasta ja länsirajalla olevien valtojen pysyttämisestä ydinasepelotteen ulkopuolella niin Pohjolassa kuin Balkanilla. Käsittelin ydinaseettomuusasiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Kylmän sodan esimerkki osoittaa, ettei Suomi ole vielä oppinut Venäjästä mitään” (US-blogi 13.6.2016).

****

Norjalaiskallioon louhitut asevarastot sisältävät Yhdysvaltojen merijalkaväen aseita, ajoneuvoja, ammuksia ja muita sotatarvikkeita ja -laitteita.

Kuinka paljon Yhdysvallat on oikein varastoinut sotatarvikkeita Norjaan?

Kuinka paljon kallioluolissa on sotatarvikkeita Naton pohjoisen sivustan turvaamiseksi, johon kuuluvat myös ainakin Ruotsi ja Baltian maat, muttei selvästi ennakko-osoitettuna ja -todettuna Suomi?

Naton pohjoiseen sivustaan kuuluvat maat ovat pääteltävissä esimerkiksi niistä pidetyistä sotaharjoituksista, jotka ovat tukeutuneet noihin varastoihin.

Sotaharjoitusten perusteella Suomi ei yksiselitteisesti kuulu Naton pohjoisen sivustaan – ei ainakaan nyt Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana Sipilän hallituksen ajoista hiljaisuudessa muutettujen turvallisuuspoliittisten linjausten vuoksi.

Vuoden 2015 sotatarvikevarastotilanne on kerrottu Yhdysvaltain merijalkaväen laitteistoista ja logistiikasta vastaavan yksikön (Installations and Logistics, IandL) laatimasta asiakirjasta (Prepositioning Programs Handbook, Appendix F to Marine Corps Installations 8: Logistics Roadmap (MCILR), 2015.pdf). Nuo asevarastoja koskevat asiat eivät todellakaan ole salaisuuksia vaan ne ovat suuresti julkista tietoa. Esimerkiksi sijaintitiedot löytyvät em. PDF-dokumentin sivuilta 34 (asiakirjasivulta 27).

Toinen hyvä tietolähde on Yhdysvaltojen valtion vastuutarkastusviraston (United States Government Accountability Office, GAO) raportti syyskuulta 2015 (Prepositioned stocks, Marine Corps Needs to Improve Cost Estimate Reliability and Oversight of Inventory Systems for Equipment in Norway).

Asevarastoinfrastruktuuri käsittää kuusi kalliovarastoluolaa Keski-Norjassa Trondheimin lähettyvillä aseille ja maasotavarusteille (ammo gaves ja ground equip gaves), kaksi lentokenttää (Rotary wing (R/F) aviation reception site ja Fixed-wing (F/W) aviation reception site) sekä Norjan armeijan logistiikkalaitoksen päämajan ja Yhdysvaltojen Norjan-meriprikaatin päämajan (NDLO/MEB Hq, Norwegian Defense Logistics Organization/Marine Expeditionary Brigade).

Jos lentokenttien kalliovarastoluolat lasketaan mukaan, käytössä olevia varastoluolia on yhtensä kahdeksan. Edellä R/F-merkintä tarkoittaa taittuvasiipistä ja F/W-merkintä kiinteäsiipistä ilma-alusta.

Kuusi kalliovarastoluolaa sijaitsee Kalvåassa (engl. Kalvaa), Hammernesoddenissa ja Hammerkammenissa, joissa on ammusvarastot (ammo gaves). Frigårdissa (engl. Frigaard), Bjugnissa ja Tromsdalissa on puolestaan maasotavarusteluolat (ground equip gaves). Kalvåssa on ilmatoiminnan tukitoimintalaitteita (aviation support equipment, SE) ja tiettävästi myös ilma-alusten asevarastoja, kuten hävittäjäohjuksia.

Hammernesoddenissa on myös satamalaituri, jota kautta varastoitava tavara tulee Yhdysvalloista.

Lentokentät ovat Værnesissa (Værnes Lufthavn, engl. Værnes Garrison, Google maps-01, 63°27’27.2″N 10°55’01.0″E) ja Ørlandissa (Ørland Lufthavn, engl. Oerland Main Airstation, Google maps-02, 63°41’55.4″N 9°36’22.0″E). Päämajatoiminnot sijaitsevat Trondheimissa. Værnes Garrisonin sotilastukikohta on lentoaseman vierellä (Google maps-03, 63°27’45.9″N 10°56’18.2″E). Ørlandin lentokenttään liittyvät varastot ovat lentoaseman vierellä (Google maps-04, 63°42’46.0″N 9°36’59.4″E).

Varastojen nettoalat ovat suuret (suluissa neliöjaloissa, square feet):

• Frigård 17 891 m² (192 577 ft²)
• Tromsdal 20 279 m² (218 281 ft²)
• Bjugn 11 050 m² (118 941 ft²)
• Værnes Garrison 5 303 m² (57 079 ft²)
• Ørland Lufthavn 1 837 m² (19 768 ft²)
• Hammernesodden 1 778 m² (19 142 ft²)
• Hammerkammen 1 873 m² (20 164 ft²)
• Kalvåa 2 524 m² (27 169 ft²)

Kuuden kallioluolavaraston nettoala on yhteensä 49 220 m² (529 799 ft²). Lentokenttien varastot ovat nettona yhteensä 7 139 m² (76 847 ft²). Varastot ovat yhteensä nettoalana 62 535 m² (673 121 ft²) ja bruttoalana 86 418 m² (930 195 ft²). Varastorakennelmia on siis hieman yli 8,5 hehtaaria. Kallioluolat ovat ilmastoituja vakioidussa 55 prosentin ilmankosteudessa ja 10 asteen lämpötilassa. Säilytysolosuhteet ovat siis tarkoin määriteltyjä eikä kyse tosiaan ole mistään kosteista kallioluolista.

Esimerkiksi Tromsdalin varastointipaikkaa voi tarkastella satelliittikuvasta (Google maps-05, °43’44.4″N 11°36’00.5″E), kuten myös Hammerkammenin pientä varastointipaikkaa (Google maps-06, 63°32’41.9″N 10°57’12.8″E) ja kuten myös Frigårdin (Google maps-07, 63°23’58.2″N 10°56’03.5″E) sekä Kalvåan varastointipaikkaa (Google maps-08, 63°43’53.1″N 9°47’13.7″E). Kalvåan varastointipaikassa on neljä hyvin maisemaan sopeutuvaa kallioluolan suuaukkoja, jotka näkyvät  em. satelliittikuvalinkistä ja jotka tarkkasilmäinen huomaa.

Oheinen alla oleva kuva on Bjugnin kallioluolaston suuaukkojen edustasta vuodelta 1997 (Google maps-09, 63°45’25.5″N 9°48’42.7″E), jolloin luolastosta siirrettiin materiaalia Viroon Baltic Challenge 97 -sotaharjoitukseen Frigårdin ohella. Vuoden 1997 jälkeen edustalle on rakennettu kolmas rakennus.

****

Mutta mitä varastoissa oikein on säilöttynä? Tuokaan ei ole suuri salaisuus perinteisen aseistuksen osalta, mutta julkinen tieto ei kata kaikkea varastoissa olevaa.

Osa varastoiduista sotatarvikkeista on julkaistu. Kevään 2015 tieto sotatarvikkeiden määrästä on vaikuttava. Esimerkkeinä 7 000 tonnia maa- ja ilmavoimatoimintojen ampumatarviketta, 1 000 ajoneuvoa, 40 000 muona-annosta ja 18 haupitsikenttätykkiä.

On muistettava, että kyse on merijalkaväen käyttöön tarkoitetuista asevarastoista, ei maavoimien asevarastoista. Siksi esimerkiksi haupitsien määrä ei ole suuri etenkin Suomen määriin verrattuna, mutta on merkittävä Norjan ja Ruotsin kenttätykistömääriin verrattuna.

”Meillä on ylivoimaisesti Euroopan suurin tykistö. Ruotsilla on 24 kenttätykkiä, Norjalla samoin 24. Meillä on tuhat. Sen lisäksi meillä on niihin ampumatarvikkeita.” Maavoimien komentaja kenraaliluutnanatti Petri Hulkko totesi helmikuussa (HS 12.2.2020).

NALMEB – siis Yhdysvaltojen Norjan-rannikkojääkäriprikaati –  ei kerro panssaroitujen ajoneuvojen määrää toisaalta Norjan poliittisesta linjauksesta olla provosoimatta Venäjää ja toisaalta sopimuksesta tavanomaisista asevoimista Euroopassa eli TAE-sopimuksesta (Treaty on Conventional Armed Forces in Europe, CFE). Kaikkein salaisimpia – tai kaikkein vähiten julkista tietoa omaavat – ovat Kalvåaan varastoitu ilmavoimien käyttöön tarkoitettu ilmasotatoiminnan tukitoimintalaitteet sekä myös aseistus.

Alla oleva kuva on Hammernesoddenin satamalaiturista (Google maps-10, 64°21’25.0″N 11°16’33.9″E) elokuulta 2014 (10.8.2014). Kuvassa on Yhdysvalloista saapunut kuljetusalus USNS PFC Dewayne T. Williams (MarineTraffic, USNS PFC Dewayne T. Williams) ja aluksesta jo purettua sotatarvikelastia. Pikasilmäyksellä mukana näyttäisi olevan ainakin mm. moottoroituja Humvee-sotilasajoneuvoja (M1114 High Mobility Multipurpose Wheeled Vehicle, HMMWV) ja ainakin yksi M1A1 Abrams -taistelupanssarivaunu (M1A1 Main Battle Tank). Sataman vierellä on myös sotilaskäyttöön louhittu kallioluola edellä mainitusti (Google maps-11, 64°21’09.7″N 11°16’16.4″E).

Vuonna 2015 Yhdysvaltojen Norjassa sijaitsevissa varastoissa oli riittävästi sotatarvikkeita pitää yllä vähintään 15 000 sotilaan vahvuisen meriprikaatin (Marine Expeditionary Brigade, MEB) taistelua 30 päivän ajan (DefenseNews 20.9.2015).

Tuo on julkistettu mitoitus Skandinavian ja Itämeren alueella Natoon kuuluville Norjalle ja Baltian maille sekä ilmeisesti myös Natoon virallisesti kuulumattomalle Ruotsille, jonka läpi Baltiaan Nato voi siirtää sotatarvikkeita. Tuo on siis vain konflikti- tai sotatilanteen ensimetrien mitoitus Norjaan sijoitettujen sotatarvikevarastojen osalta.

Kulkureititkin toimialueille on pääteltävissä lähinnä toteutetuista sotaharjoituksista. Siirrot eivät tapahdu ilman Ruotsia ja siinä on Suomen ja Ruotsin perusero suhteissa Yhdysvaltoihin ja Natoon. Se, että Suomi on viestittänyt Natolle pitävänsä kyllä itärajansa kunnossa Venäjän mahdolliselta maahyökkäykseltä, ei todellakaan tee Suomesta Ruotsin veroista kumppania Natolle.

Venäjä tietää kuvion ja on varautunut siihen. Tuokin on taas kerran yksi episodi Suomen ulkopoliittista omintakeisuutta, jota ei voi kehua ainakaan korkeatasoisella logiikalla. Kunhan jotain keksitään, ettei vain tarvitse liittyä Natoon.

****

Skandinavian niemimaan – siis Norjan ja Ruotsin – pysyminen lännen hallussa Venäjän ulottumissa sotatilanteessa on ensiarvoisen tärkeää Euroopan turvallisuudelle. Asia tuli enemmän kuin selväksi Toisessa maailmansodassa. Norja on Euroopalle avain Atlantin pitkärajaisena rannikkovaltiona.

Yhdysvaltojen ja Naton panostukset Norjaan ovat olleet sen mukaiset jo heti Toisen maailmansodan jälkeen, mutta ovat nyt käymässä riittämättömiksi Venäjän lisätessä kovin kierroksin sotilaallista aktiviteettia Arktisella alueella ja Pohjois-Atlantilla jäiden sulaessa napapiirin pohjoispuolella. Lisää asiasta tämän blogikirjoituksen toisessa osassa.

Konflikti- ja sotatilanteen alkuvaiheessa entisen Neuvostoliiton prioriteetti on ollut Norjan lentokenttien tuhoaminen ja/tai kaappaaminen omaan haltuun ilmateitse tapahtuvin hyökkäystoimin. Venäjällä on sama prioriteetti edelleen nykyisin. Sama alkuvaiheen periaate Venäjällä on myös Suomen suhteen: lentokenttien eliminoiminen Suomen Ilmavoimilta ja ottaa ilmatila hallintaan.

Sekä Neuvostoliiton että Venäjän tavoite ennen kaikkea on ollut estää lentokenttien käyttö hyökkäyksiin Kuolan niemimaalla sijaitseviin sotilaskohteisiin. Kyse Venäjälle on saada Kuolan niemimaan satamissa olevat ydinasein varustellut sukellusveneet länteen päin merien syvyyksiin.

Kylmän sodan aikana nopeaan toimintaan kykenevä Yhdysvaltain 4. meriprikaati (4th Marine Expeditionary Brigade, 4th MEB) muunnettiin terrorismin torjunnasta vahvistamaan Pohjois-Norjan lentokenttiä ja tukemaan merisodankäyntiä Norjan ja Pohjois-Atlantin aluepuolustukselle Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta. 4. meriprikaati lakkautettiin 24.2.2006.

Yhdysvaltaisprikaati ei ollut ainoa Norjan (ja Ruotsin) turvaksi. Kylmän sodan aikaan Norjan alkuvaiheen puolustamiseksi olisi ollut lisäksi Iso-Britannian ja Hollannin merijalkaväen muodostamat Iso-Britannian/Hollannin amfibiojoukot (United Kingdom/Netherlands Amphibious Force, UK/NL AF) sekä kanadalaisprikaati (Canadian Air-Sea Transportable Brigade Group, CAST).

Sotavoiman käyttöönotossa Norjaan Yhdysvallat oli mitoittanut merijalkaväen (Marine Expeditionary Force) määrän kasvattamisen 50 000 sotilaaseen.

Kylmän sodan aikaan yhteistyötä varastojen käyttöönotossa ja varastoidun sotatavaran levittämistä Norjan alueelle harjoiteltiin Norjan ja Yhdysvaltain armeijoiden sekä myös muiden Nato-maiden yhteisissä Battle Griffin -sotaharjoituksissa.

Esimerkiksi vuoden 1996 sotaharjoituksissa (Battle Griffin 96) norjalais- ja yhdysvaltalaisjoukkojen lisäksi joukkoja oli Iso-Britanniasta, Hollannista ja Saksasta. Vuoden 1999 sotaharjoitukseen (Battle Griffin 99) osallistuivat Yhdysvaltojen ja Norjan lisäksi Kanada, Tanska, Ranska, Saksa, Hollanti ja Iso-Britannia (Nato 16.2.1999).

Harjoituksilla Naton tarkoitus oli toisaalta testata, toisaalta osoittaa Nato-maiden kykyä vahvistaa Norjan puolustusta alueellisen konfliktin sattuessa. Länsimaille tuli jo Toisen maailmansodan aikaan selväksi, kuinka suuri strateginen asema on Norjalla Euroopan kannalta ja Pohjois-Atlantin sotilaskuljetuksille Pohjois-Amerikasta Eurooppaan.

Noiden asevarastojen ja niihin liitetyn sotilaallisen toiminnan strateginen merkitys on ollut merkittävä Neuvostoliittoa ja Venäjää kohtaan aikaansaadun pelotteen muodossa. Yhdysvallat ja Norja ovat satsanneet varastoasiaan paljon. Kynnys hyökätä Norjaan on edelleen korkea, vaikka moni asia on muuttanut kylmään sodan ajoista.

Suomalaispoliitikot viljelevät edelleen etenkin kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd.) johdolla käsitystä, että konflikti- ja sotatilanteessa Suomi voisi pysyä sotatapahtumien ulkopuolella osoittamalla Venäjälle, ettei Suomi muodosta Venäjälle sotilaallista uhkaa sotatoimien ollessa käynnissä. Tuomiojan kelkkaan on hypännyt myös presidentti Niinistö.

Tuo käsitys osoittaa suurta tietämättömyyttä ja sinisilmäisyyttä sotilasasioissa ja turvallisuuspolitiikassa. Se on täysin mahdoton vaihtoehto kahden suuren sotilasvoiman välissä huomioiden, mitä Kuolan niemimaalle on säilötty tarvittaessa koko läntisen maailman tuhoamiseksi. Tuomiojalaiset pistävät kuin strutsi päätään hiekkaan kuvitellen olevansa samalla turvassa.

****

Yhdysvaltojen merijalkaväen päämaja (Headquarters Marine Corps, HQMC) on hyväksynyt varastoitujen laitteiden ja tarvikkeiden käytön harjoituksiin tai operaatioihin Norjan ulkopuolella, mutta vain Yhdysvaltain Euroopan sotatoimialueella (The United States European Command Area of responsibility, USEUCOM AOR). Muualla hyväksyntä tapahtuu erikseen. Irak ei kuulu USEUCOM AOR:aan.

Yhdysvallat käytti noita Norjassa olevia asevarastoja maaliskuussa 2003 alkaneessa Irakin sodassa. Irakin sotatoimialueelle siirrettiin yli 6 000 sotatarviketta. Vuoteen 2005 mennessä luolien täyttöaste oli pudonnut noin 30 prosenttiin, mutta Yhdysvallat täytti varastoja pikkuhiljaa. Syyskuussa 2015 varastointikapasiteetista oli käytössä noin 70 prosenttia.

Ennen Irakin sotaa Norjan asevarastoluolat olivat käytössä Naton pommituksissa Jugoslaviassa vuonna 1999 (Operation Allied Force). Yhdysvallat on laskenut säästäneensä 2 miljoonaa dollaria kuljetuskustannuksia noita kallioluolavarastoja käyttämällä.

On huomattava, että Kosovossa kyse oli ilmapommitusoperaatiosta, ei perinteisestä merijalkaväen taisteluoperaatiosta. Merijalkaväeltä operaatiossa Kosovon pelastamiseksi oli käytössä EA-6B Prowler -ilma-alukset. Noista ilmavoimatoimintaan varastoiduista aseista, varusteista ja laitteista on kaikkein vähiten julkista tietoa.

1980-luvulta varastoja koskevat järjestelyt ovat moneen otteeseen muuttuneet ja Norja on ottanut suurempaa osaa varastointikustannuksista. Yhdysvallat ja Norja sopivat uudesta MCPP-N:ia koskevasta taakanjaosta (burden-sharing agreement) vuonna 1997, kun Yhdysvallat oli sulkemassa varastoja kylmän sodan päättyessä, mutta Norja halusi varastojen säilyvän turvanaan.

Seuraavaksi sopimus uusittiin edellä mainitusti vuonna 2005. Varastoituja sotalaitteistoja alettiin nykyaikaistaa vuonna 2012 ja varastot saivat uuden merkityksen vuonna 2014 Venäjän tunkeutuessa Krimille ja Itä-Ukrainaan.

****

Millainen merkitys noilla asevarastoilla on sitten Skandinavian ja Itämeren ympäristön sotilaalliseen turvallisuuteen?

Se on pääteltävissä mm. sotaharjoituksista, joihin nuo varastot liittyvät osallistujamaiden kautta.

Norjan Cold Response -harjoitukset ovat liittyneet kiinteästi Marine Corps Prepositioning Program-Norway -ohjelmaan (MCPP-N) ja Norjaan varastoitujen sotatarvikkeiden käyttöön. Cold Response -harjoituksiin on osallistunut Yhdysvaltain merijalkaväki ja varastoissa oleva sotatarvikemateriaali, jota kautta yhteys varastoidun materiaalin ja harjoituksien välille on syntynyt.

Cold Response -harjoitukset alkoivat vuonna 2006, kun noita asevarastoja koskevan sopimuspäivityksen Yhdysvallat ja Norja olivat allekirjoittaneet vuonna 2005. Harjoitukset ovat olleet myös Naton rauhankumppanuusmaille mahdollisia.

Vuoden 2014 Cold Response -harjoitukseen maaliskuun 12.–19. päivänä osallistuvat Norjassa Nato-maista isäntämaan lisäksi Belgia, Kanada, Tanska, Viro, Saksa, Ranska, Irlanti, Liettua, Hollanti, Puola, Espanja, Sveitsi, Iso-Britannia ja Yhdysvallat.

Myös Ruotsi osallistui 16 maan joukossa, muttei Suomi. Suomessa oli vielä tuolloin vallassa Kataisen hallitus, jossa mukana myös SDP sekä Vasemmistoliitto ja ulkoministerinä Erkki Tuomioja. Harjoitusoperaatioiden areenana ovat olleet Norjan ja myös Ruotsin pohjoisimmat alueet sekä Pohjanmeri, muttei Suomen alue.

Vuoden 2016 Cold Response -harjoitukseen (CDR 16) ajanjaksolla 9.2.-22.3.2016 osallistuivat Norjassa Nato-maista isäntämaan lisäksi Belgia, Kanada, Tanska, Saksa, Latvia, Hollanti, Puola, Espanja, Yhdysvallat ja Iso-Britannia.

Myös Ruotsi osallistui 13 maan joukossa ja mukana oli nyt myös Suomi. Suomessa oli jo vaihtunut hallitus ja pääministeri Stubbista Sipilään. Eri lähteissä osallistujamaiden määräksi on kirjattu 12, 13 tai 14 maata, mutta 13 maata lienee oikea.

Alla olevassa kuvassa suomalaisjoukot joukot saapuvat SAC:n (Strategic Airlift Capability, SAC) C-17 Globemaster III -sotilaskuljetuskoneelle Værnesin lentoasemalla 9. maaliskuuta 2016. SAC-maihin kuuluvat Naton jäsenmaista Unkari, Bulgaria, Viro, Liettua, Hollanti, Norja, Puola, Romania, Slovenia ja Yhdysvallat sekä Naton rauhankumppanuusmaista Suomi ja Ruotsi.

Trident Juncture 2018 -sotaharjoitusvuonna ei pidetty Cold Response -harjoitusta. Trident Juncture 2018 -sotaharjoituksessa nuo kallioluolavarastot olivat täydessä käytössä. Seuraava Cold Response -harjoitus pidettiin tänä vuonna 2.3.2020 alkaen. Mukana olivat Norjan lisäksi Yhdysvallat, Iso-Britannia, Hollanti, Saksasta, Saksa, Belgiasta ja Tanska sekä Naton kumppanimaina Suomi ja Ruotsi. Kallioluolat olivat taas käytössä.

Kun kallioluoliin säilöttyjen sotatarvikkeiden ensivaiheen mitoitus on ylläpitää noin 15 000 sotilaan vahvuisen meriprikaatin taistelua 30 päivän ajan, niin Cold Response -harjoituksissa on ollut viimeaikoina suunnilleen saman verran sotilashenkilöitä. Niin vuoden 2014 kuin vuoden 2016 harjoituksessa sotilashenkilöitä oli noin 16 000. Vuoden 2016 harjoitukseen osallistui Yhdysvalloista 3 000 ja Norjasta 6 500 sotilashenkilöä. Cold Response -sotaharjoituksen linkitys kallioluolavarastoihin on selkeä.

Alla oleva kuva päivämäärällä 19.5.2017 on Strategic Mobility Exercise 17 -sotaharjoituksista, joka tunnetaan paremmin Stratmobex-harjoituksena. Harjoituksessa kaivettiin kallioluolista maanpinnalle noin 500 sotilasajoneuvoa. Videon luolista nostetuista sotilasajoneuvoista voi käydä katsomassa täältä.

****

Ensimmäistä kertaa Norjan ulkopuolella kallioluola-asevarastojen sisältö olivat käytössä Baltic Challenge 96 -sotaharjoituksessa 11.7.-18.7.1996, joka oli Baltian maiden suurin sotaharjoitus sen jälkeen, kun Neuvostoliiton jäljellä olleet sotajoukot oli vedetty kolmesta entisestä neuvostotasavallasta.

Heinäkuussa 1996 kallioluolien NALMEB-sotamateriaalia siirrettiin lentäen Norjasta Latviaan harjoituksen aikana käytettäväksi. Ensimmäiseen Baltic Challenge -harjoitukseen osallistuivat vain Baltian maat ja Yhdysvallat. Neuvostoliitto oli hajonnut vain viitisen vuotta aikaisemmin.

Vuoden 1997 Baltic Challenge 97 sotaharjoituksessa 14.7.-22.7.1997 MCPP-N-sotamateriaalia siirrettiin puolestaan Norjasta Viroon meriteitse kaupallisella lautalla. Mielenkiintoista on kuljetusreitti: sotamateriaalia siirrettiin rautateitse Norjasta Ruotsiin ja Ruotsista edelleen lautalla Viroon.

Myös Suomi osallistui kyseiseen harjoitukseen isäntämaan sekä Tanskan, Latvian, Liettuan, Norjan, Ruotsin ja Yhdysvaltojen ohella. On huomattava, että Baltian maat eivät vielä tuolloin olleet Naton jäsenmaita ja Baltian maiden Nato-jäsenyysasia oli vielä kaikin puolin auki. Harjoitus toteutettiin Naton PfP:n puitteissa.

”EXERCISE BALTIC CALLANGE, BC-97, Return to NORWAY after Exercise (FRIGÅRD CAVE SITE)”. Kirjoituksen artikkelikuvassa on Baltic Challenge 97- sotaharjoitukseen vuonna 1997 osallistunut Norjasta Ruotsin läpi ja Suomenlahden poikki Viroon tuotu sotilasajoneuvo, joka laputuksen perusteella palautetaan Frigårdin kallioluolaan Norjassa.

Toisin kuin Suomelle, Ruotsi ei muodostanut jo vuonna 1997 itsellensä Venäjä-ongelmaa siitä, että Yhdysvallat Naton johtomaana siirtää Ruotsin läpi sotilasmateriaalia Baltian maiden turvaksi. Ruotsin sitoutuminen Baltian maiden puolustamiseen tuli harvinaisen selväksi viimeistään Aurora 17 -sotaharjoituksessa vuonna 2017, jolloin Norjassa majapaikkaa pitävät Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat olivat mukana kallioluolista käyttöön otettuine sotavarusteineen.

Yhdysvallat sijoitti Norjaan lähelle Trondheimia edellä mainitun Værnesin lentokentän yhteydessä olevaan  Værnes Garnisonin tukikohtaan tammikuussa 2017 yhteensä 330 Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta (The Barents Observer 26.6.2017). Værnes Garnisoniin tukikohtaan sijoitettu Marine Rotational Force Europe 17.2 -sotilasyksikkö kallioluolavarusteineen osallistui Norjasta käsin Ruotsin Aurora-harjoitukseen. Sittemmin sotilasmäärä nostettiin seitsemäänsataan.

****

”The Corps moved tanks from secret caves in Norway to Finland. Here’s why.” (The Marine Corps Times 22.3.2020).

Vapaasti suomennettuna:

“Merijalkaväki siirtää tankkeja Norjan salaisista luolista Suomeen. Tämän vuoksi siirretään.”

The Marine Corps Times (kotisivut) on Yhdysvaltain vanhin julkaisu koskien Yhdysvaltain merijalkaväkeä.

Suomeen siirrettiin M1A1 Abrams -taistelupanssarivaunuja 7.-18.5.2018 pidettyyn Arrow 18 -sotaharjoitukseen. Arrow 18 oli ensimmäinen kerta, kun Yhdysvaltain merijalkaväen Abrams-tankit ovat koskaan osallistuneet Suomessa vastaavaan sotaharjoitukseen.

Harjoituksesta syntyi Suomessa mekkalaa etenkin SDP:n synnyttämänä, kuten myös kaikista muista Sipilän hallituskauden sotaharjoituksista, joissa Yhdysvallat oli mukana Suomen alueella. Tavalliseen tapaan Suomessa vedettiin mukaan myös Venäjän reaktiot. Venäjä kyllä tietää, miten Suomen poliittista linjaa saa helposti muokattua muutamalla arvostelevalla sanalla (IS 9.5.2018).

Miksi tankkeja yhdysvaltalaisnäkemyksen mukaan tuotiin Suomeen, on kirjattu tuohon em. The Marine Corps Times -julkaisun juttuun.

“Finland is a key strategic partner to the U.S., especially as it seeks to deter Russian aggression in the region. And the country boasts an extensive border with Russia.”

Vapaasti suomennettuna:

”Suomi on keskeinen strateginen kumppani Yhdysvalloille, varsinkin kun se pyrkii estämään Venäjän aggressiota alueella. Ja maalla on laaja raja Venäjän kanssa.”

Sipilän hallituksen jälkeen nyt kun demarit ovat hallituksessa, on suunta taas kääntynyt sotilasasioissa 180 astetta kohti Venäjää alun perin Venäjän lanseeraamalla päämäärällä ja joka on tavallaan kirjattu yhä voimassa olevaan 20.1.1992 Suomen ja Venäjän välillä solmittuun ns. HNY-sopimukseen (63/1992).

Venäjällä ei ole onnistunut säilyttämään vastaavaa sopimukseen sisällytettyä kirjausta minkään muun maan kanssa Euroopassa kuin vain Suomen:

”Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan. Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.”

Tuskinpa Venäjällä on ketään, jolta sen olisi tarvetta pyytää apua, jos hyökkäisi Suomeen.

Tuota kirjausta ainakin kansanedustaja Erkki Tuomioja on eduskunnan puolustus- ja ulkoasianvaliokuntaan kuuluvana korostanut:

”Emme osallistu sellaiseen kansainväliseen harjoitustoimintaan, joka muuttuneessa tilanteessa on saanut toisen luonteen ja voidaan tulkita toisella lailla ja näyttää siltä, että Suomi olisi jollain tavoin muuttanut perustavaa turvallisuuspoliittista linjaansa.” (Yle 19.2.2016).

Puhuisin Venäjä-mielisestä Niinistö-Tuomioja-linjasta, joka on ottanut taas uutta tulta SDP:n ja Vasemmistoliiton päästyä hallitukseen. Tuomioja höynäytti aikanaan myös Niinistön.

Suomen tiivistävä puolustuspoliittinen suuntaus kohti länttä on nyt tosiasiallisesti loppunut ja Suomi on ottanut Naton perussopimuksen 5. artiklan kirjauksesta oman turhan lisämurheensa hankaloittaen omaa asemaansa esimerkiksi sotilaallisessa yhteistyössä Norjan kanssa.

Iltalehden juttu otsikolla ”IL-Analyysi: Suomi menossa taas Naton yhteisen puolustuksen harjoitukseen –kyteekö hallituksessa kuitenkin halu ottaa sotilasliittoon etäisyyttä?” analysoi hyvin Suomen linjamuutosta (IL 3.10.2020).

****

Miten Yhdysvaltojen asevarastot Norjassa liittyvät Suomen HX-hävittäjähankintaan, siitä enemmän tämän kahden blogikirjoituksen muodostaman kokonaisuuden jälkimmäisessä osassa.

Norja on nyt uudistamassa armeijaansa tämän päivän haasteisiin ja ennen kaikkea venäläisohjusten tuomiin haasteisiin. Keskeinen uudistusperusta on F-35-hävittäjät ja ohjushankinnat. Suomen ja Norjan uudistusohjelmat ovat hieman samankaltaisia, mutta molempien maiden ohjelmiin liittyy tiettyjä riskitekijöitä. Asiasta lisää kirjoitussarjan toisessa osassa.

Mikä tulee olemaan Norjaan sijoitettujen sotatarvikevarastojen kohtalo sotilaallisesti nopeasti muuttuvassa maailmassa?

Yhdysvallat ilmoitti elokuussa, että merijalkaväki lopettaa kolme vuotta ylläpidetyn kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan jaksotetun sotilasrotaation. Vahvuus on ollut noin 700 sotilasta (UPI 6.8.2020, The Barents Observer 6.8.2020).

Sotilasmääränä 700 sotilasta ei ole suuri, mutta korkeasymbolinen. Kalliovarastot toki vielä säilyvät, mutta niidenkään säilyttäminen kohtalona ei ole kiveen hakattu.

Norjan kalliovaraostot ovat sidoksissa Yhdysvaltain merijalkavoimien uudistamiseen. Maaliskuussa 2020 julkaistu uudistusohjelma on nimeltään Force Design 2030 (FD 2030 3-2020). Muutoksia varastosisältöön on tulossa, jos merijalkaväen komentaja, kenraali David Bergeriin tai Euroopan ja Afrikan merijalkaväkijoukkojen edustaja, majuri Adrian Rankine-Gallowayhin on uskomien (Business Insider 19.8.2020).

”The Marine Corps Prepositioning Program in Norway will continue to support US Marine Corps forces for bilateral and multi-lateral exercises in European and Africa. We expect that Marine Corps prepositioned equipment will be updated to meet our service’s needs, with excess equipment to be removed and newer equipment to be added to the prepositioned facilities.” Adrian Rankine-Gallowayh totesi Business Insider -sivustolla.

Vapaasti suomennettuna:

”Merijalkaväen ennakkovalmisteluohjelma Norjassa tukee edelleen Yhdysvaltain merijalkaväen joukkoja kahden- ja monenvälisissä harjoituksissa Euroopassa ja Afrikassa. Odotamme, että merijalkaväen ennakkovarastoitu varustus päivitetään vastaamaan tarpeitamme. Ylimääräinen varustus poistetaan ja uusi varustus siirretään valmiiksi varastoihin.”

Yhdysvallat on laatinut ennakkosijoitettuja asevarastoja (army pre-positioned stocks, APS) koskevan suunnitelman vuoteen 2025 (The APS 2025 Strategy), mutta viralliset julkiset tiedot tuosta strategiasta ovat vähäiset.

Toisaalta Yhdysvallat on vuokraamassa käyttöönsä Norjasta sukellusveneluolaa, josta enemmän blogikirjoituksen jälkimmäisessä osassa.