Yhdysvaltojen B-1B-pommittajat – Suomen kieltäytyminen ja Suomen Venäjä-pelko

”The mission marked the first time B-1s have flown over Sweden to integrate with Swedish Gripens while conducting close-air support [CAS] training with Swedish Joint Terminal Attack Controller [JTAC] ground teams at Vidsel Range. Additionally, the B-1s integrated with Norwegian F-35s to fly tactical sorties and conduct a low-approach over Ørland Air Station, Norway. Ørland Air Station is the home of the Royal Norwegian Air Force’s recently operational F-35 fleet.” (U.S. Embassy in Norway 20.5.2020).

Vapaasti suomennettuna:

“Ensimmäistä kertaa pommituslennolla B-1-pommittajat lensivät Ruotsin yli ruotsalaisten Gripen-hävittäjien saatossa suorittaen CAS-ilmatukiharjoittelua ruotsalaisten JTAC-maajoukkojen kanssa Vidselin alueella. Lisäksi B-1-pommittajat liittyivät norjalaisiin F-35-hävittäjiin lentääkseen taktisia taistelulentoja ja suorittaakseen matalalähestymisiä Norjan Ørlandin lentotukikohdan yli. Ørlandin lentotukikohta on Norjan kuninkaallisten ilmavoimien äskettäin toimivansa aloittaneen F-35-laivueen kotitukikohta.”

Samassa jutussa B-1-pommittajien tehtävä oli kirjattu englannin kielellä oheisesti:

“Long-range strategic Bomber Task Force mission to the Nordic region”.

Tuota en osaa kääntää oikein Suomen kielelle, mutta ehkäpä:

”Pitkän kantaman strategisen pommittajaerikoisryhmän pommituslento Pohjoismaiden alueelle”.

Oheiset lainaukset ovat Yhdysvaltojen Norjan-suurlähetystön sivuilta muutama päivä sitten. Vaikka tiedotteessa puhutaan Ruotsista, vastaavalaista tiedotetta ei löydy Yhdysvaltojen Ruotsin-suurlähetystön sivuilta (U.S. Embassy in Sweden).

Edellisiin vapaisiin suomennuksiin liittyen en ole varma, miten “Swedish Joint Terminal Attack Controller [JTAC] ground teams” pitäisi kääntää, mutta varmaankin joku asiaa tunteva lukija voi esittää JTAC-termistä ja yhteistyöstä maajoukkojen kanssa virallisemman ja osuvamman käännöksen suomen kielelle.

JTAC-termi (Joint Terminal Attack Controller) on kuitenkin merkittävä osoittamaan toteutetun harjoituksen luonnetta ja sisältöä.

JTAC:ssa kyse on Yhdysvaltain jo vuonna 2003 kehittämästä ohjausjärjestelmästä, jonka ensijulkaisutietoa löytyy Army JTAC Training – The Way Ahead -linkistä sivulta 50 alkaen. JTAC:ssa kyse on myös Nato-termistä vuodesta 2009 alkaen (Nato, Stanag 3797, 27.4.2009). Lyhyesti ilmaistuna käsittääkseni kyse on tuesta taistelukoneille ja tässä tapauksessa B-1A-pommittajille. Sama koskee Close Air Support -termiä (CAS), minkä termin paras suomalainen käännös lienee vaikkapa tiivis ilmatuki. Kyse on käsittääkseni ilmavoimien taktiikasta maajoukkojen kanssa, sotatoimien koordinoinnista.

”Integrating bomber missions with our NATO allies and partners build enduring relationships that are capable of confronting a broad range of global challenges.” totesi Yhdysvaltain Euroopan ja Afrikan ilmavoimien (USAFE-AFAFRICA) komentaja, kenraali Jeff Harrigian (Stars and Stripes 6.5.2020).

Vapaasti suomennettuna:

”Pommittajien pommilentojen integrointi Nato-liittolaisten ja kumppaneidemme kanssa rakentaa pysyviä suhteita, joilla pystytään vastaamaan laaja-alaisesti globaaleihin haasteisiin.”

B-1B-pommittajat lensivät viime viikolla ja pari viikkoa aikaisemmin toteutetulla Eurooppa-vierailullaan Euroopan luoteiskulman Yhdysvaltain Nato-liittolais- ja kumppanimaissa (”NATO allies and partners”): Nato-Tanskassa, Nato-Norjassa, Nato-Puolassa, Nato-Liettuassa, Nato-Latviassa, Nato-Virossa sekä Ruotsissa.

Kuusi NATO-allies-maata ja yksi partners-maa. Yhdysvaltain partnereita tai kumppaneita oli tällä kertaa vain Ruotsi, kun Suomi ei ollut omalla päätöksellään mukana. Muut ryhmään kuuluneet maat olivat Yhdysvaltojen Nato-liittolaisia.

Kirjoitan tässä kirjoituksessa jatkossa näistä maista Pohjola-alueena, vaikka todellinen Pohjola on paljon suppeampi.

B-1B-pommittajien vierailussa Ruotsissa kyse ei ollut mistään maan sunnuntaiylilennosta vaan todellisen harjoitusohjelman toteuttamisesta Ruotsissa Vidselin alueella Norbottenissa.

Ruotsilla on Videselissä Gripenien pohjoinen lentotukikohta (Google-map, 6565°52’30.9″N 20°09’01.9″E). Norjan Ørlandin lentotukikohta keskisessä Norjassa (Google-map, 63°41’56.1″N 9°36’14.4″E) on noin viiden ja puolen sadan kilometrin päässä Videselistä.

B-1B-pommittajien reitille luontainen jatko Ørlandin ja Vidselin kautta olisi ollut Suomen Rovaniemi ja Lapin lennosto. Suomi ei tähän ollut valmis eikä lähtenyt mukaan. Sisu petti. Suomi puuttui tästä yhteisestä Pohjolan puolustusalueesta jälleen kerran, kun kyse on yhdysvaltaispommittajien toimimisesta alueella.

Kertaakaan läntisten pommittajien ei ole sallittu olla Suomen ilmatilassa, vaikka Neuvostoliitonkin hajoamisesta on jo pari vuosikymmentä.

Miksi? Mistä onkaan kysymys?

****

Artikkelikuvassa (USAFE-AFAFRICA, Bomber Task Force conducts Baltic mission with B-1 Lancers 6.5.2020) on yhdysvaltalainen pitkän matkan Rockwell B-1B Lancer strateginen pommikone (B-1B Fact Book 20.7.1995) tanskalaisen F-16-hävittäjän seurassa. Ollessaan kyseisestä pommittajasta ja sen tekniikasta kiinnostunut, edellä mainitussa Fact Book -linkissä kannattaa käydä. Kyseessä ei todellakaan ole mikään Wikipedia-linkki.

Kuva on otettu Tanskan salmien yltä 5.5.2020. Kuvassa on näkyvissä E20-moottoritie ja Ison-Beltin silta Fynin ja Sjællandin saarien (Nyborgin ja Hallskovin) välillä. Kuvassa näkyvä tekolaajennettu saari on nimeltään Sprogø. B-1B ja F-16 ovat lentämässä Tanskan salmissa koilliseen kohti Ruotsia.

Yhdysvaltojen Ellsworthin lentotukikohdasta (Ellsworth Air Force Base) saapui Eurooppaan yhteensä kaksi B-1B-pommittajaa. Pommittajista vastaa Elssworhissa 28th Bomb Wing. Pommittajien lentotukikohta Euroopassa Iso-Britanniansa on perinteisesti ollut Fairfordin lentotukikohta (RAF Fairford), mutta nyt toukokuun lennoilla poikkeuksellisesti välilaskuja ei ollut.

Edellisen kerran B-1B-pommittajia oli Euroopassa marraskuussa 2018 Naton Trident Juncture 18 -sotaharjoituksen yhteydessä.

Ovatko B-1B-pommittajien lentoreitit nähtävissä lentoseurantasivustoilla (esim. Flightradar24, Plane Finder ja PlaneRadar)?

Eivät ole. Koneet eivät käytä toisiotutkavastainta. Sotilaskoneiden lentotietoja voi hakea ilmaiseksi esimerkiksi  ADS-B.NL-sivustolta. Sivustolta löytyy koneet, jotka käyttävät ADS-B-laitetta. Tiedossani ei ole yhtään tapausta, milloin B-1B-pommittajat olisivat käyttäneet toisiotutkavastainta. Esimerkiksi  B-52-pommittajat sen sijaan kyllä ovat.

Toisiotutkavastainta käyttämättömien pommikoneiden liikkeisiin voi liittyä hävittäjäsaattueiden lisäksi muuta ilma-alustoimintaa, josta saattaa saada vihiä pommittajien lentoreiteistä ja lentoajankohdista. B-1B-pommittajat ovat ilmassa yhtäjaksoisesti jopa toista vuorokautta ja ne tankataan ilmassa. Tankkauskoneena käytetään esimerkiksi Boeing  KC-135 Stratotanker -konetta (U.S. Air Force KC-135 Stratotanker).

Kun kyse on pommituslentoharjoituksesta sekä siihen liittyvästä CAS- ja JTAC-toiminnasta, toimintaan saattaa liittyä myös tiedustelukoneiden lentoa. Noissa koneissa puolestaan toisiotutkavastaimia saatetaan käyttää. En viitsinyt kuitenkaan lähteä penkomaan koko Itämeren ympäristön sotilaskoneiden lentoliikennettä 5.5.2020 ja 20.5.2020. Melko työlästä kuitenkin.

B-1B-pommittajien tankkauksissa 20.5.2020 oli mukana kaksi tankkauskonetta. Toinen oli yhdysvaltalainen KC-135-tankkauskone Iso-Britannian RAF:n Mildenhallin lentotukikohdasta ja toinen oli hollantilainen McDonnell Douglas KC-10 (U.S. Air Force KC-10 Extender) Eindhovenin lentotukikohdan 334. laivueesta (334th Squadron). Yhdysvaltalaiskone tankkasi myös Ruotsin Gripen-hävittäjät Ruotsin ilmatilassa.

****

B-1B-pommittajat suorittivat 5.5.2020 samanlaista harjoitustoimintaa tanskalaishävittäjien kanssa sekä Viron maajoukkojen kanssa kuin Ruotsissa 20.5.2020 edellä kerrotusti:

“…long-duration Bomber Task Force mission to conduct interoperability training with Danish fighter aircraft and Estonian joint terminal attack controllers ground teams.” (EUCOM 6.5.2020).

Vapaasti suomennettuna:

”… pitkäkestoisia pommittajien pommituslentotehtäviä suorittaakseen yhteistoimintaharjoitusta tanskalaishävittäjien ja virolaisten JTAC-maajoukkojen kanssa.”

Nyt suoritetut pommituslennot ovat toki vain harjoituslentoja. Englannin kielen mission-sana on tässä kirjoituksessa suomennettuna pommituslento, kun puhutaan sotilaallisista asioista.

Virossa pidettiin tämän vuoden Kevätmyrsky-sotaharjoitus (Kevadtorm 2020, Spring Storm 2020) 25.4.-8.5.2020 (Eesti Kaitsevägi 25.4.2020). Suomi on perinteisesti osallistunut tuohon Viron vuosittaiseen pääsotaharjoitukseen. Tänä vuonnakin puolustusministeriön sivuilta löytyy maininta osallistumisesta tähän sotaharjoitukseen (Puolustushallinto, päiväämätön), mutta Suomikaan ei liene osallistunut supistettuun harjoitukseen koronaepidemian vuoksi.

B-1B-pommittajat osallistuivat Kevadtorm-harjoituksen jälkimmäiseen 1.5.-8.5.2020 pidettyyn osaan 5.5.2020. Tanskalaisyksikköjen ohella mukana oli brittiläisiä yksikköjä Naton Viron monikansallisissa taitelujoukoissa (NATO’s multinational battlegroup in Estonia). Tässäkin harjoituksessa pommittajien ja maajoukkojen yhteistoiminnassa JTAC- ja CAS-termit olivat oleellisia.

B-1B-pommittajien lennot ovat olleet ajallisesti pitkiä. Tälläkin kertaa 5.5.2020 toteutettu pommittajakaksikon lentotehtävä kesti 25 tuntia Yhdysvalloista lähtien. Huhtikuun lento Aasiaan kesti lähes 30 tuntia.

Itämerellä kaksi B-1B-pommittajaa lensivät aluksi Tanskan Bornholmin saarien yli. Lento käsitti Tanskan ja Viron lisäksi Puolan, Liettuan ja Latvian. Virossa pommittajat harjoittelivat Tapassa sijaitsevan sotilastukikohdan keskusharjoittelualueen yläpuolella (Keskpolügoon, Google-map, 59°22’00.0″N 25°50’00.0″E).

Harjoiteltiin siis ihan Suomen ja Venäjän rajoilla, Helsinkiin matkaa sata kilometriä ja Pietarin porteille parisataa kilometriä. Venäjän lähimmälle maarajalle sekä Suursaareen matkaa oli noin sata kilometriä. Etäisyyksistä ja ajoista puhuttaessa B-1B-pommittajien ohjusaseistuksen iskuetäisyys lähimpiin venäläiskohteisiin oli ja on vain muutamia minuutteja.

****

Oheinen alla oleva kuva on Ruotsin puolustusvoimien sivuilta päivämäärällä 20.2.2020 (Swedish Armed Forces, US bombers exercise in Sweden 20.5.2020). Kuvassa on kaksi B-1B-pommittajaa ja neljä Saab JAS 39 Gripen -hävittäjää (Saab Gripen, Saab JAS 39 Gripen) Ruotsin merialueen yllä rannikon tuntumassa. Etenkin tuon kuvan mutta myös muiden 20.5.2020 tapahtuneen jälkimmäisen Pohjola-vierailun yhteydessä otetuista kuvista pommittajat oli helppo yksilöidä tarkasti.

Mielenkiintoista olisi tietää, onko kuvan otettu Itämeren yllä Vidselin harjoitustapahtuman jälkeen vai ennen harjoitustapahtumaa vaikkapa Göteborgin puoleisella rannikolla. Ruotsin merialueella kuitenkin.

Jos viitsisi selvittää oheisen alla olevan kuvan sijainnin kartoista saarirannikon perusteella, edellä esitettyyn kysymyksen olisi vastaus. Kuvassa ovat kaksi B-1B-pommitajaa ja neljä Gripeniä. Alkujaan Dagens Nyheterin (DN 20.5.2020) ja Yhdysvaltain puolustushallinnon sivuilla useassa kohtaa julkaistu kuva levisi jossain määrin myös venäläismediaan ja venäläisille somesivustoille (esim. Экономические новости 21.5.2020).

Reitin kannalta olisi mielenkiintoista tietää, missä järjestyksessä lento tapahtui. Norjan Ørlandin kautta ennen Ruotsin Vidselia vai päinvastoin? Tuosta voisi päätellä, koukkasivatko pommittajat Ruotsin käynnillään Itämeren päällä ja onko alla oleva rannikkokuva Ruotsin Itämeren rannikolta vai Pohjanmeren rannikolta. Vai onko kuva peräti Suomen ja Ruotsin väliseltä Pohjanlahdelta?

Norjan puolustusvoimat julkaisi puolestaan oheisen alla olevan kuvan, jossa B-1B-pommittajien seurassa on neljä norjalaista F-35-hävittäjää (F-35 Lightning II, Lockheed Martin F-35 Lightning II). Tuossakin kuvassa olevien saarien ja rannikon rantaviivan perusteella olisi selvitettävissä kuvanottopaikka, jos olisi Bellingcat-tarmoa.

Saab JAS 39 Gripen -hävittäjien tankkaaminen em. yhdysvaltalaiselta Mildenhallista nousseelta Boeing KC-135 Stratotanker -ilmatankkauskoneelta suoritettiin siis Ruotsissa, ei Norjassa eikä kansanvälisessä ilmatilassa. Boeing KC-135 Stratotanker -ilmatankkauskoneilla on usein toisiotutka vastain päällä, mutta en viitsinyt lähteä selvittämän ko. koneiden liikkeitä päivämäärällä 20.5.2020.

Jotain lentoreittijärjestyksestä voi päätellä myös Norjan ja Ruotsin puolustusvoimien tässä luvussa olevien kuvien julkaisuajankohdista. Norjan puolustusvoimat julkaisi kuvat 20.5.2020 klo 11.09, Ruotsi klo 16.41. Norjalla ja Ruotsilla on sama aika.

Pidän kaikki edellä mainitut seikat huomioiden todennäköisempänä, että pommittajat lensivät Norjan kautta Ruotsiin ja Ruotsista Itämeren kautta takaisin kohti Yhdysvaltoja eikä päinvastoin.

****

B-1B-pommittajien Ruotsin vierailuun liittyy yksi mielenkiintoinen Suomea koskeva yksityiskohta.

Ruotsin valtion – siis puolustusvoimien – Gulfstream-tyyppinen ilma-alus loukkasi Suomen ilmatilaa Merenkurkussa 18.5.2020 (Puolustuministeriö 18.5.2020). Tuo rajalaukkaus ei aivan suoraan liittyne B-1B-pommittajien vierailuun Ruotsissa kahta päivää myöhemmin, mutta liittyy vahvasti kuitenkin.

Kyse oli Ruotsin sotilastiedustelusta. Signaalitiedustelusta. Ei Suomen kohtaan, vaan Venäjän kohtaan Suomen läpi. Idemmäksi ruotsalaistiedustelukoneet kun eivät pääse, jos Suomi ei salli.

Ruotsin lento- ja tiedustelutoiminta 18.5.2020 Suomen vastaisella rajalla on mielenkiintoista ja poikkeuksellista. Vastaavaa liikehdintää en muista tapahtuneen pitkään aikaan. En muista aikaisempaa tapausta.

Uskallan väittää, että Ruotsi harjoitti signaalitiedustelua ja muuta lentotoimintaa pian tulevan pommittajavierailun lähtökohdista. Kun olen katsonut Ruotsin Gulfstream-tiedustelukoneiden toimintaa, Ruotsin tiedustelu on keskittynyt pääsääntöisesti Itämerelle ja Kaliningradin ympäristöön.

ADS-B.NL-sivuston perusteella toinen alueella liikkunut lentokone oli tiedustelukone rekisteriltään 102002 (registration), Icao-tunnukseltaan 4A81F9 ja kutsultaan SVF622 (call). Kyse oli Gulfstream Aerospace GIV SP tyypin (GLF4) koneesta (S 102 B, Gulfstream IV), joka suoritti Suomen vastaisella länsirajalla tiedustelua oheisesti:

Tuo kone on modifioitu elektronista tiedustelua varten. Kone ei loukannut Suomen rajaa, mutta sen sijaan toinen Ruotsin puolustusvoimien Gulfstream-tyypin kone rekisteriltään 102004 (registration), Icao-tunnukseltaan  4A8199 ja kutsultaan SVF624 (call) todellakin loukkasi Suomen merenkurkkua Uumajan (Umeå) eteläpuolella oheisesti:

Loukkauskohdalla Suomen ja Ruotsin merirajat yhtyvät. Tämä kone ei ole tiedustelukone, vaan käynti Luulajassa (Luleå) lähellä pommitusharjoitusaluetta on mielenkiintoinen sinänsä. Luulaja on tärkeä paikka Ruotsin ilmavoimille.

Esim. Norjan, Ruotsin ja Suomen Arctic Challenge Exercise -harjoituksien (esim. ACE 17) päätukikohtina ovat toimineet Norjan Bodø, Ruotsin Luulaja sekä Suomessa Rovaniemi. Luulajasta lienee johdettu myös B-1B-pommittajaan liittyvää harjoitusta 20.5.2020. Luulaja on vain noin sadan kilometrin päässä Vidselistä, mikä toimi B1-B-pommittajien harjoitusalueena.

****

Pohjolassa 5.5.2020 ja 20.5.2020 vierailleet B-1B-pommittajat on kohtuullisen helppo tunnistaa asiaa harrastaneelle.

Koneet  olivat:

Rockwell B-1B Lancer 85-0084/EL US Air Force.

Rockwell B-1B Lancer 86-0139/EL US Air Force.

Rekisterinumerot siis 85-0084 ja 86-0139.

Yhdysvallat valmisti aikanaan yhteensä sata B-1B-pommittajaa. 85-0084 on järjestysnumeroltaan 44 ja 86-0139 on järjestysnumeroltaan 99 eli se on toiseksi viimeinen valmistunut kone. Järjestysnumeroltaan ensimmäisellä ei ole rekisteritunnusta (kakkosen rekisteritunnus on 83-0065) ja viimeisen sadannen tunnus on 86-0140. B-1B on tyypiltään vanha ja paljon B-1B-koneita on jo poistettu kylmän sodan ajan jälkeen käytöstä.

B-1B Lancer- ja B-2 Spirit -laivastot (Northrop Grumman B-2 Stealth Bomber, Northrop Grumman B-2 Spirit) tulevat aikanaan korvaamaan Northrop Grumman B-21 Raider- pommittajat (Northrop Grumman B-21 Raider, Northrop Grumman B-21 Raider).

Noissa kaikissa tunnuksissa B-kirjain viittaa pommittajaan (bomber).

Nuo kaksi 85-0084- ja 86-0139-konetta ovat olleet Euroopan vakiovierailijoita jo vuosien ajan. Toki muitakin on ollut.

Nuo samat pommittajat tekivät siis sekä Norja-Ruotsi-vierailun 20.5.2020 että Tanska-Puola-Liettua-Latvia-Viro-vierailun 5.5.2020. Kyse on suorista lennoista Yhdysvalloista Eurooppaan ja takaisin ilman tavanomaista laskeutumista Iso-Britannian Fairfordin lentotukikohtaan.

Vain Suomi siis puuttui tästä Pohjolan seitsemän maan joukosta. Venäjä jälleen kiittää Suomea ”ystävällisistä naapurisuhteista” ja erottautumisesta lähimmästä läntisestä verrokkiryhmästään, kun puhutaan puolustuksesta ja sotilaallisesta turvallisuudesta.

Matkapituus Yhdysvalloista B-1B-pommittajien Ellsworthin tukikohdasta Pohjolaan noin 7 000-7 500 kilometriä. Koneen noin 1 500 km/h maksiminopeudella lentoaika olisi lyhimmillään noin 5 tuntia. Pommituslentokäynnit 5.5. ja 20.5.2020 Eurooppaan kestivät siis noin vuorokauden koneiden ollessa jatkuvasti ilmassa.

Aika pikaisesti siis tarvittaessa ollaan Euroopassa muutamassa tunnissa maksimissaan 216 tonnin pommi- ja lentopolttoainekuormalla, jos vaikka Venäjä hyökkäisi yllättäen Baltiaan tai Ruotsiin. Iso-Britannian Fairfordin lentotukikohdasta käsin ollaan Baltiassa lyhimmillään puolestaan noin puolessatoista tunnissa.

Suomi on omalla päätöksellään näistä Pohjolan maiden puolustuskykyä lisäävistä Nato-Yhdysvallat-kuvioista pommitusten osalta täysin ulkona.

****

Yhdysvaltain strategiset ja suuria aselasteja kuljettamaan kykenevät pommittajat näillä seuduilla eivät ole uusi asia eikä uusi ilmiö.

Alla olevan lentoliikennekuvan mukaisesti Yhdysvaltojen B-52-pommittaja (B-52 Bomber, Boeing B-52 Stratofortress) rekisteritunnuksella 60-0061 lensi Virossa vuosi sitten maaliskuussa (18.3.2019).

Vuosi 2017 oli aktiivinen Yhdysvaltojen strategisten  pommittajien lennoissa Euroopassa. Osaltaan kyse oli Venäjän vuoden 2017 Zapad-sotaharjoituksesta. Vuoden 2009 Zapad-harjoituksen yhteydessä Venäjä demonstroi ydinaseiskua Varsovaan, minkä ainakin puolalaiset ovat muistaneet pitkään – myös vielä vuonna 2017.

Kaksi Yhdysvaltain B-1B- ja yksi B-52-pommittajaa saapuivat keskiviikkona 23.8.2017 Iso-Britannian Fairfordiin (USAFE-AFAFRICA 23.8.2017). Pommittajat jatkoivat Slovakiaan sekä Puolaan sekä osallistuivat Tšekissä 28.8.-9.9.2017 pidettyyn Ample Strike 2017 -sotaharjoitukseen (Ample Strike 17). Venäjän Zapad-harjoitus pidettiin puolestaan 14.-20. syyskuuta 2017.

Yhdysvallat lähetti jo kesäkuussa 2017 Fairfordin tukikohtaan pitkän kantaman B-52-pommikoneita ja 800 sotilasta tukemaan yhteisiä harjoituksia Naton liittolaisten ja kumppaneiden kanssa kaikkialla Euroopassa (CNN 1.6.2017). Erityisalueiksi pommittajien lennoille oli nimetty Itämeri, arktinen alue ja Nato-maiden Venäjän vastaiset raja-alueet. Myös B-1B-pommittaja oli tuolloin Euroopassa Baltops- (BALTOPS 17) ja Saber Strike -sotaharjoituksissa (Saber Strike 17) mukana (USAFE-AFAFRICA 9.6.2017). Suomi osallistui Baltops-harjoitukseen.

B-52-pommittajia osallistui ensikerran 22.5.-2.6.2017 pidettyyn Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteiseen Arctic Challenge Exercise 17 -harjoitukseen (Ilmavoimat 5.4.2017). Suomen ilmatilassa pommittajia ei tuolloinkaan nähty. Tuo ACE 17 -sotaharjoitustapaus on mielenkiintoinen Suomen osalta.

”Suomi ei halunnut päästää amerikkalaista superpommittajaa ilmasotaharjoitukseen Lappiin” oli uutisotsikko Maaseudun tulevaisuudessa keväällä 2017 (Maaseudun Tulevaisuus 26.4.2017). Asiasta kirjoitti myös Pekka Ervasti niin ikään samana päivänä vieraskolumnina (Maaseudun Tulevaisuus 26.4.2017).

Ervastilla oli hyvät sisäpiiritiedot asiasta ja hänen tietojaan ei kukaan ole kiistänyt. SDP oli tuolloin oppositiossa, mutta tieto eduskunnasta julkisuuteen kulki, kun hallitus oli varsin Nato- ja länsimyönteinen puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa. Oppositiossa etenkin SDP ei puolestaan ollut.

Pommittaja-asiaa käsiteltiin myös tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteiskokouksessa (TP-UTVA), joka teki poliittisen päätöksen eikä sallinut pommittajia Suomen ilmatilaan.

ACE 17 -sotaharjoituksen Puolustusvoimien Suomen harjoitusjohtajan kommentti STT:lle oli asiassa aikanaan typerä ja osoittaa osaltaan älyllistä typeryyttä Suomen Puolustusvoimissa. Harjoitusjohtajan mukaansa yhdysvaltalaispommittajan osallistumista ja saapumista Suomeen ei koskaan edes suunniteltu.

Niin. No joo. Että vain niinkö? Hänelle – siis tuolle Suomen harjoitusjohtajalle – tiedoksi, että osallistumisen suunnittelu ja osallistumismahdollisuuden tarjoaminen on kaksi eri asiaa. Asian oli voinut reilusti julkaista, mitä Suomelle tarjottiin, siis mitä Yhdysvallat tarjosi Suomelle mahdollisuutena.

Asia oli Suomelle helvetin kiusallinen. Se vaiettiin.

En nyt tässä julkaise häveliäisyyssyitä tuon Suomen ACE-harjoitusjohtajan nimeä, mutta jokainen voi sen käydä netistä hakemassa.

Vastaavasti nyt vuonna 2020 Suomelle tarjottiin mahdollisuutta B-1B-pommittajan harjoitusvierailulle Norjan ja Ruotsin jatkoksi Suomen Lappiin. Tarjottiin siis toistamiseen vuoden 2017 jälkeen. Tarjoaminen tarkoittaa, että asia on ollut esillä.

Suomi ei edelleenkään tänä keväänä hyväksynyt mahdollisuutta, mikä sille tarjottiin lisätä turvallisuuttaan. Ruotsi sen sijaan hyväksyi muitta mutkitta.

Viimeksi B-1B-pommittajat vierailivat Euroopassa Naton Trident Juncture -sotaharjoituksen yhteydessä syksyllä 2018. Tuolloinkaan B-52- eikä B-1B-pommittajia ei lennellyt Suomen Lapin taivaalla vaikka pommittajat viihtyivät muutoin varsin hyvin harjoituksen aikaan pohjoisen alueen taivaalla.

Ruotsalaiset Gripen-hävittäjät ovat harjoitelleet Yhdysvaltojen B-52-pommittajien kanssa. Ei kuitenkaan Ruotsin ilmatilassa vaan lähinnä Itämeren yllä.

Toisin kuin Suomi, Ruotsi on sallinut B-52-pommittajille Ruotsin ilmatilan käyttöä. Käsittelin asiaa ja erinäisiä tapauksia kirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvallat toi ydinasevalmiutta Eurooppaan ihan lähelle Venäjän rajaa” (US-blogi 9.5.2019). Harmi, että Alma Media Oy onnistui tuhoamaan tuostakin kirjoituksesta kaikki hyvät kirjoitusta selventävät kuvat.

Suomi ei ole sallinut edes tuossa laajuudessa yhdysvaltalaishävittäjiä alueelleen puhumattakaan aktiivisimmista sotaharjoitustoimista.

20.5.2020 asiat kirjoitettiin Ruotsin osalta uudelleen.

Ruotsi on Ruotsi ja Suomi on Suomi. On mailla vissi ero, kun turvallisuutta Pohjolan alueelle rakennetaan.

****

Mistä tässä kaikessa strategisesti olikaan kyse? Mikä on siis pohjimmainen ajatus pommittajien lennättämisessä Euroopassa ja Pohjolassa?

Käsitellään tuota kysymystä lopuksi näissä kolmessa viimeisessä luvussa.

Mikään ei ole uutta vaan kaikki tuttua kylmän sodan ajoilta. Kyse on Yhdysvaltojen ja Naton pelotteesta Venäjää kohtaan, jota tarvitessa vahvistetaan. Tilanne ratkaisee, miten paljon vahvistetaan.

Aikaisemmin kirjoituksessa mainittujen partneri- tai kumppanimaiden (partners) osalta olisi syytä olla kuitenkin tarkka Yhdysvaltojen suhteen. Suomi ei ole ollut tarkka tai ei ole oivaltanut koko Yhdysvaltojen toimintaideaa.

Aloitetaan Ruotsista.

”Den offensiva övningen är den första i sitt slag i Sverige och enligt försvarsminister Peter Hultqvist en säkerhetspolitisk signal till omvärlden.” Dagens Nyheter kirjoittaa (DN 20.5.2020) B-1B-pommittajien vierailusta Ruotsiin.

Vapaasti suomennettuna:

”Hyökkäysharjoitus on ensimmäinen laatuaan Ruotsissa, ja puolustusministeri Peter Hultqvistin mukaan se on turvallisuuspoliittinen signaali lähialueillemme.”

Ruotsia ympäröivällä maailmalla – siis lähialueilla – Hultqvist tarkoitti Venäjää. Huomatkaa ruotsin kielen offensiv-sana, joka tarkoittaa offensiivia ja hyökkäystä, ei puolustusta.

Mihin Yhdysvaltojen ja Ruotsin välinen offensiivinen pommitusharjoitus perustuu? Mihin sopimukseen tai sovittuun?

Tuo on mielenkiintoinen kysymys myös Suomen kannalta. Vastaus löytyy Ruotsin puolustusvoimien sivuilta uutisesta, joka liittyy B-1B-pommittajien vierailuun Ruotsissa.

”The Swedish Armed Forces’ cooperation with the US originates in the statement of intent, agreed upon by Sweden and the US in 2016.” (Swedish Armed Forces 20.5.2020).

Vapaasti suomennettuna:

”Ruotsin puolustusvoimien yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa perustuu Ruotsin ja Yhdysvaltojen vuonna 2016 sopimaan aiesopimukseen.”

Kyse on Ruotsin Yhdysvaltain kanssa Washingtonissa 8.6.2016 allekirjoittamasta puolustusyhteistyösopimuksesta. Allekirjoittajina puolustusministeri Peter Hultqvist ja puolustusministeri Aston Carter. Ruotsin solmima sopimus Yhdysvaltain kanssa löytyy täältä. Käsittelin asiaa aikaan kirjoituksessa otsikolla ”Ruotsin puolustusyhteistyösopimukset Nato-maiden kanssa on allekirjoitettu” (US-blogi 12.6.2016).

Myös Suomi on solminut Statement of intent -tyyppisen Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan aiejulistuksen Yhdysvaltojen kanssa syksyllä 2016 (Statement of Intent 7.10.2016).

Puolustusministeri Jussi Niinistö, Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist allekirjoittivat 8.5.2018 Washingtonissa kolmenvälisen aiejulistuksen (Trilateral Statement of Intent 8.5.2018). Tuo asiakirja kokoaa yhteen aikaisemmin sovittuja asiakokonaisuuksia.

Solmittujen sopimusten perusteella Suomi olisi voinut toimia samoin kuin Ruotsi. Ei kuitenkaan toiminut.

Se Suomen ikuisesti pursuava Venäjän pelko…

Venäjän pelko on yhä edelleen se, mikä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kaikessa ohjaa. Tuosta pelosta Suomi ei pääse koskaan eroon. Tuo pelko on yhtä kuin presidentti Niinistön turvallisuusstrategian neljäs pilari, joka kuitenkin on vaikuttavuudessaan ykkösenä.

****

Yhdysvaltain ja sen Nato-liittolaisten sekä Ruotsi-partnerin kannalta kyse kahdessa toukokuisessa pommituslennossa oli tarkoin harkitun sotilastoimenpiteen harjoittelemisesta. Harjoitus oli osoitus liittolais- ja partnerisuhteen syvyydestä.

Kyse oli pommitusvoiman tuomisesta suoraan Yhdysvalloista muutamassa tunnissa Pohjolan alueelle Venäjän mahdollisen sotilaallisen aggression varalta. Käynti Pietarin porteilla muutamassa tunnissa oli osa harjoitusta. Yhdysvaltain käynti pommittajien kanssa Pohjolan alueella ei toki ollut ensimmäinen, mutta Ruotsin kohdalta oli. En lähihistoriaa tarkastellessani löytänyt myöskään lentoa, että tälle Pohjolan alueelle  olisi tehty pommittajalentoa suoraan Yhdysvalloista käsin ilman välilaskua.

Pohjolan B-1B-pommittajat noteerattiin myös venäläislehdistössä, mutta läntisiä uutisia referoiden ilman poliittista kannanottoa (esim. Интерфакс 6.5.2020). Myös Ruotsi osallistuminen toiselle pommituslennolle noteerattiin, mutta niin ikään maltillisin sanakääntein läntisiä lähteitä lainaten (esim. АвиаПорт 22.5.2020).

Yhdysvaltain pommittajat Euroopassa eivät ole Venäjälle todellakaan uusi asia.

Otetaanpa muutama sotilaskannanotto kuvaamaan, mistä sotilasstrategiassa on kyse.

“Long-range bomber training missions strengthen our steadfast partnerships with allies across both Europe and Africa and showcase our ability to respond globally from anywhere.” totesi Yhdysvaltain Euroopan ja Afrikan ilmavoimien (USAFE-AFAFRICA) komentaja kenraali Jeff Harrigian noista pommituslennoista (U.S. Air Force 21.5.2020).

Vapaasti suomennettuna:

“Pitkän kantaman pommikoneiden harjoituslennot vahvistavat vankkaa kumppanuuttamme liittolaistemme kanssa kaikkialla Euroopassa ja Afrikassa ja osoittavat kykymme vastata maailmanlaajuisesti mistä tahansa.”

Tuon ”sotilastoiminta kaukaa nopeasti” -strategian totesi myös Eversti Richard Barksdale, joka johti ja johtaa Euroopan lennoille osallistunutta B-1B-pommittajalaivueyksikköä (28th Operations Group) 28th Bomb Wingin alla:

“This mission honed integration with NATO allies and regional partners and demonstrated our ability to effortlessly shift operations from one area of the globe to another in a short period of time.” (Ellsworth Air Force Base 6.5.2020).

Vapaasti suomennettua:

”Tämä operaatio hioi yhteistyötä [Yhdysvaltain] Nato-liittolaisten ja alueellisten partnereiden kanssa ja osoitti kykymme siirtää toiminnan vaivattomasti maapallon toiselta puolelta toiselle lyhyessä ajassa.”

B-1B-pommittajilla on vahva aseistus ja etenkin älykäs ohjusaseistus. Yhdysvalloilla on myös B-52-pommittajat. B-1B-pommittajiin on tarkoitus ottaa käyttöön vielä myös hypersonisia ohjuksia, joista Venäjällä on uutisoitu tänä keväänä (esim. Regnum 12.2.2020 ja Regnum 9.4.2020).

****

Suomen ohjusaseistus on volyymiltaan varsin vähäinen. Niitä on vain näytille. En näkisi pahitteeksi, että Suomi pyrkisi muiden Pohjolan alueen Suomen lähivaltojen ja etenkin Ruotsin tapaan edistämään yhdysvaltalaispommittajien toimintaa alueellaan.

B1-B-pommittaja kykenee siis kuljetettaman runsaan pommi- ja ohjuslastin. Esimerkiksi 24 kappaletta AGM-154 JSOW -liitopommeja tai AGM-158 JSSM -risteilyohjuksia (Joint Standoff Weapon, AGM-154 JSOW, Joint Air-to-Surface Standoff Missile ja AGM-158 JASSM) muun aseistuksen ohella.

Suomella on ollut jo vuonna 2011 oikeus ostaa 70 kappaletta AGM-158 JSSM -risteilyohjuksia. Ostovaltuutusta ei ole koskaan käytetty täysmääräisesti eikä puolustushallinto ole koskaan ilmoittanut ostettujen ohjusten määrää. Budjettivaroista voidaan tehdä johtopäätös, että Suomen AGM-158-ohjusmäärä on alhainen. Käsittelin asiaa kirjoituksessa otsikolla ”Suomen ja Yhdysvaltain välinen ohjuskauppa on vilkasta” (US-blogi 28.3.2016).

AGM-154 JSOW -liitopommeja ei taida vielä olla operatiivisessa toimintavalmiudessa sitä ensimmäistään. Hankinta on edennyt varsin verkkaisesti ja viimeiset uutiset on vuodelta 2018 (esim. HS 10.3.2018).

Taitaa olla melkein niin, että yhdessä B-1B-pommittajassa on enemmän älyohjus- ja älypommitavaraa kuin koko Suomessa. Taitaa olla myös niin, että tuo tavara olisi nopeammin käytettävissä Yhdysvalloista, kun Suomi vielä etsisi Hornetejaan ja ohjuksiaan kallioluolista.

Suomen Venäjä-pelosta tässä kaikessa typeryydessä on kysymys. Suomi, milloin viimein voitkaan voittaa sairaalloisen Venäjä-pelkosi ja ryhdistäytyä?

****

Mikä tässä Suomen linjassa minua sitten mättää kaikkein eniten?

Suomi on halukas sopimaan kaiken maailman aiesopimuksia, joita kutsutaan Statement of Intent -julistuksiksi. Ne ovat aiesopimuksia tai -julistuksia, jota eivät sido ketään mihinkään eivätkä varsinkin juridisesti mitään. Ne ovat vain julistuksia aikomuksista. Käytännössä nollapapereita.

Noissa papereissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta itsessään sopimusjulistukset eivät vielä merkitse mitään, vaan vasta niiden perusteella tapahtuva todellinen toiminta merkitsee.

Naton perussopimus on sen sijaan hyvin sitova sopimus. Sen mukaan jokainen sopimusmaa toimii velvoittavasti.

Yhdysvallat sopii paljon aiesopimuksia, mitä muut maat sille esittävät tai mitä Yhdysvallat esittää suhteiden lähentämiseksi. Kyse on siis tarkastelusta suhteiden lähentämiseksi. Näin myös Suomen kanssa asiat etenivät edellisen hallituksen aikana.

Yhdysvallat ei noita aiesopimuksia kuitenkaan noteeraa erityisesti, vaan partneri- ja liittolaisasemaa on osoitettava todellisilla teoilla, ei millään allekirjoitetuilla aiesopimuksilla. Kuulutaanko tiukassakin paikassa todella joukkoon vai eikö kuuluta. Sopimuspaperi on vain paperia.

Tuossa on Suomen ja Ruotsin ero. Ruotsi hankki asemansa jo kylmän sodan aikaan. Suomi ei ole hankkinut vieläkään vastaavaa asemaa. Yhdysvaltain strategiset pommittajat on hyvä esimerkki Suomen ja Ruotsin eroista suhteissa Yhdysvaltoihin.

Suomen olisi hyvä siirtyä turvallisuutensa kannalta papereista käytäntöön.