Yle Uutisten uudistus – Minusta ei taida enää olla tuohon muotoon väännettyjen uutisten katsojaksi

Yle uudisti televisiouutisten ilmeensä 10.6.2024 alkaen. Liitän tähän esimerkkinä ensimmäisen uudistuspäivän puoliyhdeksän uutiset (Yle Areena, Yle Uutiset 20.30, 10.6.2024).

Pidemmän aikaa – jo vuosikymmenten ajan – televisio on mennyt kohti tietokonenäyttöä etenkin juuri uutis- ja ajankohtaisohjelmissa. Ei ole enää eroa, katsooko jonkin vaativan tietokoneohjelman näyttöä työssä vai televisiouutisia kotona. Televisiouutisia katsoessa tuntuu kuin työt jatkuisivat myös kotona: sama hektinen ruutunäyttö edessä niin päivällä kuin illalla. Eikö minulle ole enää mitään muuta tarjolla päivästä ja illasta toiseen?

Olen nyt kahtena päivänä katsonut noita Ylen uudistettuja uutis- ja ajankohtaislähetyksiä. Tuli mieleen, olenkohan minä jo keski-ikäisenä varsin dementoitunut, kun en enää kykene ruudulta seuraamaan katsoen ja lukien vähintään niitä 3-5 muuttuvaa tekijää kerrallaan, jotka ruutu tarjoaa muutama sekunnin tai lyhimmillään vain muutaman sekunnin kymmenyksen ajan. En vain kykene keskittymään lukemalla ja katsomalla kaikkeen niihin teksteihin ja niihin osakuviin, mitä ruudulla muutaman sekunnin ajan on.

Noista uudistetuista uutislähetyksistä ei jää päähäni oikein mitään tietona lähetyksiin kootusta tuhottomasta tietovirrasta. Jos pitäisi uutisten jälkeen muistaa kaikki lähetyksen uutiset niiden esittämisjärjestyksessä, tuon uudistuksen jälkeen se ei onnistu. Vanhalla mallilla esitettyjen uutisten aikaan se vielä helposti onnistui, muttei enää. En vain kykene pysymään tuon kaiken informaatiotykityksen perässä.

Ihminen on siitä veikeä olento, että se kykenee keskittymään vain rajalliseen määrään asioita kerrallaan – yleensä vain yhteen. Sen takia kännykänkin käyttö liikenteessä on lainsäädännöllä kielletty. On keskityttävä vain liikenteeseen.

Monen asian tekeminen yhtä aikaa eli multitaskaaminen ei ihmiselle vain onnistu. Monen asian havannointi katselemisella ja kuuntelemisella yhtä aikaa ei ihmiselle vain onnistu. Multitaskaaminen on pahinta, mitä ihminen voi aivoilleen tehdä.

Multitaskaamista on myös mm. yrittää saada selvää päällekkäisistä puheista. Emme pidä alkuunkaan, kun poliitikot puhuvat vaalitentiessä toistensa päälle. Kun yritämme saada selvää tuosta puhepuurosta, se ei vain onnistu. Hermostumme ja vaihdamme kanavaa, koska aivomme eivät tykkää siitä, mitä ympäristö meille yrittää ärsykkeinä tarjota.

Olisi ollut hyväksi, jos Ylen televisiouutisten uudistamistamista tehneet olisivat katsoneet aluksi Ylen vuosi sitten esittämän hyvän australialaisen yleisradioyhtiö ABC:n tuottaman Aivojen arvoitus -sarjan (Yle Areena, Aivojen arvoitus 5.6.2023, ABC, Our Brain, Series 1) ja etenkin sarjan kakkososan otsikoltaan Äly (Yle Areena, Aivojen arvoitus 5.6.2023, 2 Äly).

Multitaskaaminen on pahinta, mitä aivoille voi tehdä.” ja ”Multitaskaaminen on sama aivoille kuin tupakointi keuhkoille. Ainaisen multitaskaajan aivot ovat kuin aikaisen Alzheimerin alkuvaiheessa.” dokumentissa todetaan.

Kiinnostavaa dokumentissa on esitys, miten aivot toimivat digiympäristössä. Digilaitteet heikentävät aivojen toimintakykyä. Televisio ja etenkin television uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat tätä nykyä kuin yksi digilaite lisää siihen tietokoneiden ja älypuhelinten runsaaseen kirjoon, jotka jo täyttävät meidän työpäivämme aivan täyteen. Pitääkö vielä illalla näytettävät ohjelmatkin noissa viestintälaitteissa laatia samaan äärimmäiseen muotoon?

****

Mikä sitten oikein mättää Ylen televisiouutisten uudessa ilmeessä? Miksi aivomme ei tykkää kokemastaan?

On ääni ja on kuva. On katsojan silmät ja kuulijan korvat. Ääniympäristö televisiouutisten uudessa ilmeessä hyvä. Sitä Ylekään ei vielä ole ”keksinyt”, että kuulija pitäisi asettaa kuuntelemaan päällekkäistä puhetta. Uudistettu televisiouutislähetys onkin parasta antia silmät kiinni vain kuuntelemalla. Kaikki jutut jäävät mieleen. Radio on voittamassa television, kun ajattelemme aivojemme hyvinvointia. Radiolla ei voida multitaskata.

Silmille tulevat useat samanaikaiset ärsykkeet on se tuossa Ylen uudistetussa uutis- ja ajankohtaislähetyskonseptissa, mikä saa monen ihmisen minun tapaani ärsyyntymään. 10 miljoonan euron uudistus ja tuo on lopputulos. En ole enää tuo uudistuksen jälkeen erityisen innokas yleisradioveron maksaja.

Aivot eivät vain kykene eivätkä kerkeä analysoimaan sitä useaan eri kohtaan jaettua tietomäärää, mikä liikkuvassa kuvassa kerrallaan on. Lisäksi usein tuo tieto – nimenomaan juuri kirjoitettuna – on esillä vain muutaman sekunnin, jolloin ainakin minunlaisen keski-ikäisen, joka ei ole tottunut tietokonenäyttöihin syntymästään saakka, on vaikea analysoida sitä runsasta tietomäärää, mitä ohjelma kullakin sekunnilla tarjoaa. Aivot hermostuvat, kun ne eivät kykene analysoimaan kaikkea sitä lyhytkestoista muuttuvaa runsasta tietovirtaa, jota niille tyrkytetään.

Aivot eivät edes osaa tehdä päätöstä, mitä osaa tuosta tietovirrasta niiden pitäisi seurata ja miten kuvaruudulla näkyviä seurantakohteita pitäisi vaihtaa. Monen asian tekeminen yhtä aikaa on aivoille todellakin myytti. Yleensä aivot reagoivat hetimmiten tuollaiseen tilanteeseen ilmoittaen kaukosäädinkädelle: ”vaihda kanavaa”.

Alla olevien kuvakaappausesimerkkien kuvatekstit kertovat, mitä tarkoitan. Kuvakappaukset ovat puoliyhdeksän uutisista eilispäivältä 10.6.2024 (Yle Areena, Yle Uutiset 20.30, 10.6.2024).

Ensinnäkin Yle on aivan turhaan tehnyt hirvittävästi epäoleellista informaatiota sisältävän digitaalisen studiotaustan. Taustalla liikkuvat pyörökulmaiset kännykkänäyttöä muistuttavat neliöt, suorakulmiot ja pallot sekä juoksevat vakiotekstit. Nuo ovat liikkuessaan aivan turhia aivojen rasittajia. Se on tuossa taustassa nimenomaan liike, jota aivot pyrkivät analysoimaan. Aivot analysoivat, vaikka liike on vakiomuotoista ja monen uutislähetyksen jälkeen jo tuttua.

Studiotaustalla on jo varsinainen liikkuva sirkus, kun lukuisat liikkuvat pyörökulmaiset kännykkänäyttöä muistuttavat neliöt, suorakulmiot ja pallot sekä juoksevat vakiotekstit työllistävät aivoja reagoimaan. Se on nimenomaan liike, jota aivot seuraavat. Yhteiskunta, sää, luoto, tiede -tekstit juoksevina ovat täysin tarpeettomia rasittamaan aivoja ja silmiä. Noilla teksteillä ei ole mitään informaatioarvoa eikä edes lähetyksen mainosarvoa, päinvastoin. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus, https://areena.yle.fi/1-3235352, nauhan kohta 3:16).

Alla olevat kolme kuvaa olen puolestaan valinnut esimerkeiksi siitä, että lähetys sisältää liian paljon informaatiota, jota aivot eivät kykene analysoimaan eivätkä myöskään muuttuvan nopeatempoisuuden vuoksi päättämään, mitä olisi paras seurata. Lopputuloksena on eräänlainen aivojen jakomielitauti. Ikään kuin Ylen toimittajat eivät uskaltaisi tehdä jutun sisällä valintoja, mitä he haluavat katsojalle esittää ja tunkevat sitten näyttöön kaiken katsojan itsensä valittavaksi.

Taustalla liikkuvat pyörökulmaiset kännykkänäyttöä muistuttavat neliöt, suorakulmiot ja pallot sekä juoksevat vakiotekstit muodostavat turhan rasitepohjan.

Tekstiä pitäisi ruudulla olla vain yksi kerrallaan, mikäli tekstit ovat muuttuvia muutaman sekunnin välein. Monet samanaikaiset tekstit, jotka eivät aina edes liity samaan juttuun (alareuna tekstipalkin tekstit) on toinen rasite. Silmät ja aivot kykenevät lukemaan vain yhtä tekstiä kerrallaan eivätkä aivot kykene valikoimaan muutaman sekunnin esillä olevista teksteistä, mitä tekstiä niiden olisi paras lukea.

Alareunan jatkuvasti muuttuva tekstipalkki on täysin turha ja ehkä pahin multitaskaustehtävä aivoille. Tekstipalkki tuli aluksi MTV:n uutisiin ja nyt sitten Ylen uutisiin. Lopetin aikaan MTV:n uutisten katsomisen tuon tekstipalkin takia ja nyt lopetan sitten Ylen uutisten. En vain viitsi rasittaa aivojani tekstipalkkityperyydellä. Tuo alareunan jatkuvasti muuttuva tekstipalkki on pahin ja täysin turha tekstirasite aivoille. Noiden uutistietojen esittäminen tuossa muodossa ei kuulu televisiouutisiin vaan jonnekin muualle kuten vaikkapa nettisivuille tai yön uutisikkunaan.

Tuo tekstien ja eri kuvaelementtien runsaus on ikään kuin Ylen uutistoimitus ei oikein tiedä, mitä se haluaa oikein uutisoida kustakin valitusta uutisjutusta katsojalleen. Kun ei tiedä, tungetaan näyttö täyteen tavaraa, josta se oikean valitseminen on useimmille katsojille minun tapaani liian hankalaa.

Uutis-Suomi-lähetykset (esim. Yle Areena, Uutis-Suomi, 11.6.2024) ovat sen sijaan laadittu niin, että aivot selviävät niistä kunnialla ja siksi jutut jäävät mieleen. Yksi kuva ja yksi ääni ilman suunnatonta tekstien informaatiotulvaa ja ilman studion turhaa liikkuvaa taustarekvisiittaa ovat ”aivoterveellistä”.

Samanaikaiset muutaman sekunnin nauhalla näkyvät tekstit ”Uusi, PS, Sebastian Tynkkynen, 35-vuotias, Oulu” ja ”YK:n turvallisuusneuvosto äänestää Gazan tulitauosta”. Taustalla vielä liikkuvat pyörökulmaiset kännykkänäyttöä muistuttavat neliöt, suorakulmiot ja pallot sekä juoksevat vakiotekstit. Pysäytettynä kuvana tuo kaikki on helppo aivoille analysoida, muttei silloin, kun kuva muuttuu sekunneissa. Informaatiovirta on vain liian suurta. Periaate tulisi olla: vain yksi teksti kerrallaan, koska ihminen kykenee lukemaan vain yhtä tekstiä kerrallaan eikä kykene sekuntien kymmenyksissä tekemään valintaa eri tekstien välillä. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus, https://areena.yle.fi/1-3235352, nauhan kohta 6:04).
Samanaikaiset muutaman sekunnin nauhalla näkyvät tekstit ”Eurovaalit, Yllätystulosten taustalla matalaäänestysaktiivisuus” ja ”Venäläiskoneen epäillään loukanneen Suomen ilmatilaa Suomenlahdella”. Pysäytettynä kuvana tuo kaikki on helppo aivoille analysoida, muttei silloin, kun kuva muuttuu sekunneissa. Informaatiovirta on vain liian suurta. Periaate tulisi olla: vain yksi teksti kerrallaan, koska ihminen kykenee lukemaan vain yhtä tekstiä kerrallaan eikä kykene sekuntien kymmenyksissä tekemään valintaa eri tekstien välillä. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus, https://areena.yle.fi/1-3235352, nauhan kohta 6:39).
Samanaikaiset muutaman sekunnin nauhalla näkyvät tekstit ”Jordan Bardella, puheenjohtaja, Kansallinen liittouma”, ”Haluamme edistää Ranskan kansan, kaikki ranskalaiset” ja ”Lue, miten muut ihmiset kuvaavat Li Andersonia”. Esimerkki muutaman sekunnin näytöllä viipyvästä kuvasta, jossa on liikaa teksti-informaatiota, jota kaikkea aivot eivät kykene analysoimaan. Alareunan jatkuvasti muuttuva tekstipalkki on täysin turha ja ehkä pahin multitaskaustehtävä aivoille. Jo noiden muuttuvien tekstien seuraaminen kaiken muun päälle on monille aivoille liian haastavaa. Aivot kuin vain ovat sellaisia, että ne pyrkivät analysoimaan kaiken, mitä silmät informaationa välittää. Lukeminen on vaativa tehtävä aivoille sinänsä. Periaate tulisi olla: vain yksi teksti kerrallaan, koska ihminen kykenee lukemaan vain yhtä tekstiä kerrallaan eikä kykene sekuntien kymmenyksissä tekemään valintaa eri tekstien välillä. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus, https://areena.yle.fi/1-3235352, nauhan kohta 12:28).

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu