Palestiinan tunnustaminen tarpeetonta symboliikkaa

Palestiinan arabihallinnon saatua YK:ssa laajan tuen järjestön tarkkailijavaltioksi on Suomessakin pohdittu Palestiinan valtion tunnustamista.

=> Sana ”valtio” keksittiin suomen kieleen teksteissä noin 1842, paljon Porvoon vuoden 1809 maapäivien jälkeen. Suurissa liittovaltioissa on kaikenlaisia epäsuvereeneja ”valtioita”. Yhdistyneiden kansakuntienkin perustajissa oli kaikenlaisia epäitsenäisiä valtiorakennelmia, kuten Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta, Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta, Yhdysvaltain protektoraatti Filippiinit, Yhdistyneen kuningaskunnan Australia ja Uusi-Seelanti sekä Etelä-Afrikan liittovaltio.

Vaikkei itse tunnistamisella mitään merkitystä olisikaan niin sellaisenaankaan tällaisilla symbolisilla eleillä en näe paljoa vaikutusta lähi-idän ongelmien ratkaisuissa.

=> Juuri siksi kannattaa neuvotteluvoimia tasoittaa, jotta olisi muitakin vaihtoehtoja kuin Iranin sota siten, että Yhdysvallat käy sen sodan niin kuin Irakissa ja EU miehittää.

Aiempien vainojen ja lopulta holokaustin jälkeen juutalaisille osoitettiin mitättömän pieni – noin Uudenmaan kokoinen – läntti turvasatamaksi, jota he alinomaa ovat joutuneet puolustamaan vihamielisiä arabivaltioita ja yksittäisiä terroristiryhmittymiä vastaan.

=> Ei juutalaisille mitään osoitettu, vaan he muuttivat arabien kiusaksi ja brittiläisten vastustuksesta huolimatta. He tavallaan ottivat maansa ahkeruudellaan ja päättäväisyydellään.

Alueen pienuus ja em ulkoinen vihamielisyys osittain selittää Israelin ehkä ylikorostuneen turvallisuusajattelun joka vaikeuttaa kompromissien etsintää ja hyväksyntää.

=> Israelin ongelma on brittiläinen parlamentarismi monipuoluemaassa. Ei ole kahta tai kolmea keskisuurta puoluetta, vaan pitkien listojen vaalijärjestelmän vuoksi jokaisen on erottava puolueestaan ja perustettava omansa, minkä vuoksi uskonnollisen oikeiston, kokoomuksen ja keskustan puolueita on liikaa johtuen postmodernismista. Sosialidemokraatit ovat hieman liian heikoilla nykyään Israelissa – ja myös Virossa, jotta porvarilliseen ja näennäisliberaaliin kaaokseen tulisi jotain järkeä ja järjestystä. Kokoomuksen hallituskumppanit ovat epäilyttäviä.

Jo lähtökohtaisesti Länsiranta ei ole koskaan kollektiivisesti kuulunut Palestiinan arabeille eli ns. ”palestiinalaisille”. He omistavat siellä vain yksityistontteja kuten juutalaisetkin.

=> Eivät juutalaiset juurikaan omista Israelissa yksityistontteja, vaan Israelin maanomistus on sosialistinen. Se kuuluu Jewish National Agencylle, minkä vuoksi maanomistus on poliittista eikä markkinaehtoista. Kun kerran maanomistus on näin kollektiivista, on tietenkin helppo maata kolonialisoida.

YK:n päätöslauselma 242 vuodelta 1967 ei myöskään tunne ”Palestiinan arabikansaa”, jolta olisi viety maa joka pitäisi heille palauttaa. Tämä mielikuvituskansa keksittiin vasta vuoden 1968 paikkeilla poliittisista syistä.

=> Israelilla ei ole hallitusmuotoa, koska sillä ei ole perustuslakia. Israel voi olla valinnan mukaan jumalanvaltakunta Israel, teokratia tai Israelin tasavalta. Tätä ei juutalaisten ideologisista ja uskonnollisista riidoista johtuen ole kyetty määrittelemään. Lisäksi ei ole määritelty Israelin valtion rajoja. Selkeintä olisi, jos juutalaiset ulottaisivat rajansa juutalaisten pääasialliselle asuinalueelle eivätkä kolonialisoisi Galileaa, Golania eivätkä Gazaa. On vanha kysymys:”Saako naapurin tontille rakentaa?”

Palestiinaa (sis Gazan) on joskus kutsuttu miehitetyksi maaksi. Tämä ei aivan tarkalleen nähdäkseni pidä paikkaansa. Brittimandaatin Palestiinahan jakaantui IIMS:n jälkeen enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti arabien hallitsemaan (Trans)Jordaniaan ja lähinnä juutalaisten hallitsemaan Israeliin.

=> Trans-Jordania oli brittien kehitelmä. He huijasivat hasmemiitteja antamalla pienemmän ja merkityksettömämmän maakappaleen kuin olivat luvanneet. Itse asiassa Ranska aiheutti vähemmän kaaosta Kansainliiton mandaattialueellaan kuin Yhdistynyt kuningaskunta. Lähi-itä on vanhalta ajalta peräisin olevaa Suur-Syyriaa, jota on pilkottu mielin määrin kuluneina vuosisatoina.

”(Trans)Jordania onnistui miehittämään nykyisin länsirannaksi kutsutun alueen 1948-49 ja Israel puolestaan onnistui ottamaan alueen hallintaansa 1967. Brittimandaatin arabeille tarkoitetusta alueesta pääosa on tänä päivänäkin arabien hallinnassa Jordanian muodossa.”

=> Myös Israelin valtaukset Palestiinassa ovat vaihdelleet.

”Itse Palestiinan valtion tunnustaminen ei nähdäkseni muuta tilannetta puoleen jos toiseenkaan.”

=> Siksi Netanjahun ja Israelin primitiivireaktiot maailman joukkotiedonvälityksessä ihmetyttävät. Netanjahu kulkee televisiossa opettamassa niin Merkeliä ja Obamaakin tavattomalla tavalla.

Sen sijaan mikäli Palestiinan valtio todellisuudessa perustettaisiin muuttuisi tilanne sikäli selkeämmäksi että tällöin ko valtio olisi vastuussa mm järjestyksen pidosta alueellaan.

=> Israelin valtion on joko sopimusvaltiona tai miehittäjänä vastuussa Gazankin yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta.

Ellei valtio siihen kykene niin niin se myös kohtaisi normaalit vastatoimet – äärimmillään esimerkiksi avoimen sodan. Nähdäkseni israelilla ei ole mitään Palestiinan valtion perustamista vastaan kunhan se tehdään osapuolten keskinäisen sopimisen pohjalta.

=> Israel ei ole monoliitti, vaan uskonnollisen oikeiston dominoima enemmistöparlamentarismi.

Nyt tilanne varsinkin Gazan osalta on sellainen, että Israelilla on vastassa ei-valtiollinen toimija. Israelin kannalta tulitauko oli järkevä koska jos Hamas olisi tyystin tuhottu olisi Hamasin luoman vähäisenkin järjestyksen tilalle tullut täysi kaaos.

=> Kaaos Gazassa ei liikuta aidan toisella puolella olevia juutalaisia. Ainoa, joka esti Likudia käymästä Gazassa vuoden 2008-2009 kaltaista vaalikampanjaa, jonka kävi Kadima vaalitappiota padotakseen, on Barack Obama, joka ilmeisesti uhkasi pienentää Israelin viikkorahoja, jos jälleen näyttävästi hyökätään Gazaan.

Joka tapauksessa näkisin rauhan keskeisenä edellytyksenä sen että Israel saisi rajoilleen järjestäytyneitä valtioita.

=> Israelilla oli 1973 todella järjestäytyneet Egypti, Jordania ja Syyria naapurivaltionaan.

Nähdäkseni YK prosessi ei palvele rauhan aikaansaamista alueelle, päinvastainenkin on mahdollista.

=> Mikä sitten palvelee? Miksi seemiläiset vain rähjäävät?

”Konfliktiin on olemassa lähinnä vain huonoja tai vielä huonompia ratkaisuja.”

=> Kuten?

”Mielestäni mikään ulkopuolelta pakottettu ratkaisu (jos sellaista edes olisi näköpiirissä) ei toimi, tämä nähtiin jo Kosovon tapauksessa. Vain osapuolten keskinäiset neuvottelut voivat aikaansaada kompromissiratkaisun.”

=> Miten?

”Pääratkaisuvaihtoehtoja ovat mm yhden valtion malli, kahden valtion malli, itse parhaana pitämäni kolmen valtion malli (Gaza Egyptille, länsiranta soveltuvin osin Jordanialle ja Israel nykyisellään pääsetlementeillä täydennettynä).”

=> Keskeistä olisi määritellä Israelin valtion rajat.

”Jos vielä eniten kansainvälistä kannatusta omaavaan kahden valtion malliin päädytään niin nähdäkseni Olmertin ehdotus 2008 neuvottelujen päätteeksi on toistaiseksi pitkälle menevin malli.”

=> Kahden valtion malli ylläpitää Palestiina-ajatusta. Ei ole kahta valtiota, vaan se, mikä tarvitaan, on Israelin rajojen määrittely.

Israelin ja Palestiinalaishallinnon välisiä neuvotteluja ei aina ole pidetty tarpeellisina johtuen Israelin sotilasylivoiman tuomasta etulyöntiasemasta. Tilanne kuitenkin nähdäkseni kuvastaa sopimista yleensäkin sotien jälkeen (Versailles, Pariisi, Dayton); eihän Suomenkaan asema loppukesällä 1944 kummoinen ollut mutta sopimukset tehtiin, pidettiin ja rauha aikaansaatiin.

=> 19.9.1944 sopijoina ei ollut juutalaisia ja muslimeja, vaan kommunisteja ja luterilaisia.

”Neuvottelujen paikallisiksi osapuoliksi lasken Brittimandaatilta lähtöisin olevien arabien (edustajinaan paremman puutteessa esim. Hamas/Fatah) lisäksi myös Egyptin ja Jordanian – mm propagoimani kolmen valtion mallin pohjalta; sekä laajemmassa myös pohjoisosia koskevassa yhteydessä myös Libanonin ja Syyrian. Samoin olen sitä mieltä että Iranin ja Israelin tulisi myös keskenään hälventää keskinäiset epäluulonsa.”

=> Miksi Iranin pitäisi vähentää painetta Yhdysvaltain suuntaan, kun kerran sitä odottaa sama kohtalo kuin Irakia ja Libyaa? Ei mikään islamilainen valtio voi nopeasti liennyttää Yhdysvaltoihin päin, koska käy kuin Syyriassa. Henkisen sotatilan ylläpito on parasta sisäpolitiikkaa ja eheyttä kurjissa maissa.