Kahden vaiheen malli lähi-idän rauhoittajana

Äskettäin
Suomessakin vieraillut israelilainen aktivisti Jeff Halper –
antropologian tohtori ja Nobelin rauhanpalkinnon saajaehdokas – on
toiminut Israeli Committee Against House Demolitions -järjestön (ICAHD)
keulahahmona jo pari vuosikymmentä. Hän sinänsä on hyvä esimerkki siitä
kuinka Israelin kaltaisessa naapurimaihinsa verraten ainoassa
demokratiassa muualla ehkä maanpetokseksi katsottava toiminta on
avoimesti mahdollista. Jeff Halper kannattaa mm boikottiliikettä (BDS)
länsirannan miehitykseksi katsomalleen tilalle. Koska itse näen ko
tilan loppumisen vain yhtenä osatekijänä pysyvämpiä rauhanratkaisuja
etsittäessä heräsi mielenkiintoa tutkailla millaista rauhaa Halper
sitten on etsimässä.

 

Teoksessaan
OBSTACLES TO PEACE – A REFRAMING OF THE ISRAELI-PALESTINIAN CONFLICT
Halper toteaa jo pari kymmentä vuotta sitten luovutun yhden valtion
ideasta siitä lähtien rummutettun kahden valtion ratkaisun hyväksi,
jonka niin israelilaiset kuin länsirannan arabit laajalti hyväksyvät.
Tämäkään ratkaisu sellaisenaan ei näytä nyt toteuttamiskelpoiselta ja
niinpä Halperin mukaan tarvitaan nyt ”ajattelua boxin ulkopuolella”.

 

Kirjassaan Halper käsittelee aluksi muutamia vähemmän toteutuskelpoisia esityksiä joita hänen mukaansa ovat

  1. Perinteinen
    kahden valtion ratkaisu, jossa pienin korjauksin Israel vetäytyisi
    pääosin vuoden -67 linjalle. Israel ja USA tehnevät ratkaisun
    mahdottomaksi.

  2. “Israel
    Plus-Palestine Minus” kahden valtion malli, jossa Israeliin liitetään
    kaikki isommat israelilaisasutukset länsirannalla. Malli saa
    kannatusta Israelissa Likudista Laboriin mutta Halper pitää sitä
    epäoikeudenmukaisena.

  3. Yhden
    valtion malli olisi luonnollinen ja oikeudenmukainen sekä
    reaalipoliittinen ratkaisu jota Israel tuskin hyväksyy koska arabit
    tällöin saisivat knessetissä enemmistön.

Kun
em. ratkaisut eivät Haperin mielestä ole toteuttamiskelpoisia haluaa
hän kiertää ”miehityksen” kahden vaiheen lähestysmistavallaan (The
Two-Stage Approach). Tässä ensimmäisenä vaiheena olisi perustaa
Palestiinan valtio ehkäpä Israelin hyväksymille ”Israel Plus-Palesti
Minus” rajoille länsirannan arabien itsenäisyyspyrkimysten
tyydyttämiseksi. Koska tämä minivaltio ei kuitenkaan olisi
elinkelpoinen olisi sopimuksen ehtona kuitenkin kansainvälisen yhteisön
takuut siitä että prosessi etenee toiseen vaiheeseen eli alueelliseen
konfederaatioon 5-10 vuodessa. Tämä konfederaatio käsittäisi
ensivaiheessa Israelin, Palestiinan ja Jordanian ja myöhemmin toivon
mukaan myös Libanonin ja Syyrian. Kun konfederaation kansalaiset
nauttisivat alueella vapaasta liikkuvuudesta olisivat elinolojen
kehittäminen ja mm työllisyys paljon jopa nykyistä paremmalla pohjalla.

 

Mielestäni
tässä Halperin esityksessä on hieman ideaa. Jo nykyisellään
muistaakseni yli 30.000 länsirannan arabia työskentelee Israelissa ja
”laittomien” israelilaissetlementtien rakennuspuuhissa joten työvoiman
liikkuvuus mallissa varmaankin moninkertautuisi ja investointipohja
laajentuisi. Olen itse kannattanut etenemismalliksi aiemmin
konfederaatiota aluksi Jordanian kanssa mm kirjoituksissani A Jordanian-Palestinian Confederation Is On The Move ja Palestinians Put Jordanian Option on the Table

arirusila

Olen blogisti Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat konfliktit,geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli ja alueista Balkan ja lähi-itä. Pääblogini on englanninkielinen Conflicts By Ari Rusila - http://arirusila.wordpress.com . Olen myös käynnistänyt Israelia suomeksi taustoittavan Ariel -sivuston - http://arielfi.wordpress.com . Mottoni "The Other Side of Story" mukaisesti en pyri esittämään neutraalia ikuista totuutta jostakin asiasta vaan oman näkökulmani siihen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu