Bloggaus journalismina
Painopisteen
muutos printtimediasta verkkoon on aiheuttanut eri foorumeilla
pohdintaa toisaalta pelkona perinteisen journalismin katoamisesta ja
toisaalta kansalaisjournalismin merkityksestä. Ensin mainittu pelko on
nähdäkseni siinä mielessä aiheeton että vapaaehtoisen
kansalaisjournalismin laajuus ja sen myötä asiantuntevuus ja
mahdollisuudet mielestäni takaavat sekä monipuolisen tiedonvälityksen
että kriittisten näkökulmien esiinnousun mm erilaisista
yhteiskunnallisista ilmiöistä. Verkon sisältämä massiivinen ja
reaaliaikainen tietomäärä myös mahdollistavat ennennäkemättömän helpon
raaka-ainemateriaalin hyödyntämisen sisällöntuotannossa.
Itse
lähestyn asiaa kokemuksistani bloggarina. Vaikka oma ilonsa on
kirjoittamisessa sinänsä on oma lähtökohtani ollut vaikuttaa joko
itselleni tärkeisiin asioihin tai mielikuviin niistä. Joskus kymmenkunta
vuotta sitten kirjoittelin analyysejä ja näkökulmia lähinnä
kansainväliseen politiikkaan liittyvistä asioista, lähetin näitä
kirjallisesti ja sähköpostitse niin poliitikoille kuin virkamiehillekin
saamatta juurikaan vastauksia; vaikutuksen voin arvioida olleen
olematon ja samaa voi sanoa joskus harvoin julkaistuista
mielipidekirjoituksistanikin.
Kokemuksesta
viisastuneena siirsin kirjoittamisen kansainvälisille nettifoorumeille
ja aloitin oman blogin (ja puoli tusinaa rinnakkais- ja yhteisöblogia
samoin sisällöin mutta eri lukijakunnin sekä nyt jo lopetetun
uutisportaalin). Saamani palaute on aivan toista luokkaa kuin aiempi
kohdennettu kirjeenvaihtoni ja näkyy
- lukijakunnan laajuutena (vierailijoita yli 130 maasta, pääosin pohjois-Amerikasta),
- haastatteluina myös printtimedioissa (Montenegro, Serbia, Iran),
- juttujen käännöksinä, sitaatteina ja julkaisuina eri maissa,
- asiantuntija-avun
pyyntöinä (dokumenttielokuviin, opinnäytteisiin, artikkeleihin,
viranomaislausuntoihin, kontakteihin kv kehitysaputöissä jne),
- kiitoksina ja palkintoina (pääosin kirjoja vain) eri yhteisöiltä tai arvostamiltani henkilöiltä
- kuin
myös joskus haistatteluna, tappouhkauksina tai jopa virallisluontoisena
kritiikkinä (kerrankin eräs Vatikaanin mediaedustaja haukkui minua
henk.koht. pari sivua julkisesti).
Eli
kaiken kaikkiaan bloggaus on ainakin minulle avannut aivan uuden
vuorovaikutustodellisuuden. Vaikuttavuutta itse asioihin en lähde
arvioimaan mutta sen tiedän että jotkut lukijat juttujeni jälkeen ovat
muuttaneet näkemystään – totuuden nimissä suuntaan jos toiseenkin.
Suomessa(kin)
printtimedian ja osin televisionkin tutkiva yhteiskuntakriittinen rooli
on kuihtunut ja sisällöntuottoa tehdään pitkälti kaupallisten
mainostajien tarpeiden pohjalta; harvoja analyyttisiä julkaisuja saa
käsiinsä lähinnä vain erikseen tilaamalla. Onneksi verkkomedia on
korvannut tämän kehityskulun luomaa tyhjiötä paitsi blogien myös
laadukkaiden – avointen tai suljettujen – keskustelufoorumien kautta.
Itse hyvin harvoin kirjoitan puolueettomia artikkeleita saati sitten
ikuisia totuuksia. Verkkomedian voima kuitenkin on siinä, että lukija
voi muodostaa kuvan asiasta usein polarisoituneiden argumenttien
pohjalta ehkä perinteisemmän yhden totuuden, ainoan vaihtoehdon,
näennäisesti neutraalin kirjoituksen sijaan.
”kuin myös joskus haistatteluna, tappouhkauksina tai jopa virallisluontoisena kritiikkinä (kerrankin eräs Vatikaanin mediaedustaja haukkui minua henk.koht. pari sivua julkisesti).”
Onneksi olkoon menestyksestäsi blogi maailmassa.
Ei kai se riitä, että osaa tuoda asian esille kielellisesti, vaan myös kirjoituasun pitää olla kunnossa.
Mitkäs asiat siellä maailmalla sosiaalisessa mediassa vellovat?
Meillä vellovat persut ja uskontokeskustelut. Eu tietenkin ja persuja lähellä olevat Suomen Puolustusvoimat, joista eräs samanimiminen kuin presidentti ei muusta osaa puhuakkaan.
Bannit (kirjoituskiellot) ovat myöskin puheenaiheina. Varsinkin blogistien toisilleen jakamat. Se on aika herkkää tässä foorumissa, ja sillä on toimituksen vahva tuki takanaan.
Oma tulkintani on: Vahvat porskuttavat, heikot bannaavat. Huonotasoisten, tai muuten ärsyttävien kommenttien poisto pitäisi riittää koska sekin mahdollisuus blogiasetuksissa on.
Kyllä huonot blogistit sen äkkiä tajuavat, että ei auta kun kommentit poistetaan toistuvasti.
No, meidän omat bannarimme perustelevat etteivät ehdi valvoa joka kirjoittajaa, ja kuitenkin ovat nenä kiinni näytössä koko ajan.
Ollaanko ulkomailla yhtään sivistyneempiä tässä mielessä?
Joo, eipä tässä aamutuimaan muuta. Näytät olevan piippumiehiä. Niin minäkin, ja nyt menenkin pukeutumaan lämpimästi pilkkihaalareihin ja nauttimaan noin hieman vajaan tunnin kestävän piippusession -20 asteen pakkasessa, joka siellä nyt juuri vallitsee.
Ilmoita asiaton viesti
Kielen ja kirjoitusasun en ole antanut hidastaa omaa bloggaustani. Käytän paremman puutteessa tankeroenglantia mutta niin aikoinaan tein kansainvälisissä monikulttuurissa työtiimeissänikin jossa ihmiset eri puolilta maailmaa mongersivat englantia kukin omalla tavallaan ja silti toimeen tultiin mainiosti.
Mitä tulee sosiaaliseen mediaan maailmalla niin aihepiirien kirjo on valtava. Itse seuraan Balkanilla lähinnä historian uudelleenkirjoitusta sivuavia aihepiirejä, lähi-idässä puolestaan oikeisto- ja vasemmistosionistien nokittelua ja arabimaailman englanninkielisiä ryhmiä – kuten Egyptin April 6. liikettä – lähinnä kun jotain on tekeillä ja haluan reaaliaikaista kuvaa tilanteesta.
Bannauksista ainoa kokemukseni on kirjoituksen poisto tiede-foorumilla käyttämäni sinisen fonttivärin vuoksi, itsekään en poistele yleensä mitään kommentteja sillä käyttämäni wordpress alusta poistaa automaattisesti kaupalliset viritykset, automaattipostaukset ja vastaavat. Eräässä jenkkipalvelimessa kirjoitukseni poistettiin kun aseistettua turvasaattuetta kuvasin termillä security escort ja arvelivat minun markkinoivan seksuaalisia seuralaispalveluja.
Toivottavasti et paleltunut piipun poltossa. Itse polttelen Suomessa terassin ohella saunassa (ei kylläkään saunoessa). Huomasin jonkun viikon takaisen piippupostauksesi ja tässä muutama huomio tästä aiheesta. Piipunpoltto tosiaan vaatii rauhoittumista, kiivaasti vedettäessä öljyt/tervat tulevat nesteenä kurkkuun. Tästä useimmat eivät pidä ja tähän mielestäni liittyy piipunpolton terveysvaikutus. Minulla on teoria että suurin osa nykyajan sairauksista johtuu stressistä tai ovat muutoin psykosomaattisia eli piipunpolton rauhoittava vaikutus siis ehkäisee enemmän sairauksia kuin luo niitä. Itse olen vedellyt vuosikymmeniä vain macbarenin tuotteita joista löytyy aromeita eri makuihin ja eri vahvuusasteita. Aineet ja piiputkin tuon luonnollisesti Tallinnasta, purkkihinta noin kolmannes Suomen hinnoista – raatihuoneen torilla troikan vieressä on mielestäni varsinainen piipunpolttajan taivas (olikohan liikkeen nimi Zigurikauppa tms, joka tapauksessa valtava valikoima piippuja ja tarvikkeita ja takahuoneessa voi piipullisen nauttia kera savuisen viskin). Jos oikein haluaisi fiilistellä ainakin Stureplanin galleriassa Tukholmassa sai ostaa eri tupakkalaatuja grammahintaan joista sitten voi sekoitella vaikkapa virginiaa, cavendishia ja latakiaa keskenään jos niin haluaa.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen aina nauttinut printtilehtien kolumneista ja pakinoista. Niitähän blogit tavallaan muistuttaa, mutta vaikeaa on löytää helmiä. Ihmiset eivät jaksa paneutua teksteihinsä, tai sitten haetaan tyhjänpäiväisellä uutisreferaatilla nasevine kommentteineen peukkuja hengenheimolaisilta.
Toisaalta vaikea kuvitella kunnon satiiria tai pakinaa niin, että kommentointi olisi avoinna. Ei ihmiset ymmärrä taidetta, vaikka sillä löisi heitä silmään. Ja mitään erilaista mielipidettä ei myöskään kannata mennä esittämään, jos ei halua viettää seuraavaa 36 tuntia vastaillen omituisiin tinkauksiin (plus samat asiat kaivetaan esille vielä vuosienkin päästä).
e. mainittu piippublogi oli mieleeni. Tai herra Sirosen jauhavat kalut.
Ilmoita asiaton viesti