Bloggaus journalismina

 

Painopisteen
muutos printtimediasta verkkoon on aiheuttanut eri foorumeilla
pohdintaa toisaalta pelkona perinteisen journalismin katoamisesta ja
toisaalta kansalaisjournalismin merkityksestä. Ensin mainittu pelko on
nähdäkseni siinä mielessä aiheeton että vapaaehtoisen
kansalaisjournalismin laajuus ja sen myötä asiantuntevuus ja
mahdollisuudet mielestäni takaavat sekä monipuolisen tiedonvälityksen
että kriittisten näkökulmien esiinnousun mm erilaisista
yhteiskunnallisista ilmiöistä. Verkon sisältämä massiivinen ja
reaaliaikainen tietomäärä myös mahdollistavat ennennäkemättömän helpon
raaka-ainemateriaalin hyödyntämisen sisällöntuotannossa.

Itse
lähestyn asiaa kokemuksistani bloggarina. Vaikka oma ilonsa on
kirjoittamisessa sinänsä on oma lähtökohtani ollut vaikuttaa joko
itselleni tärkeisiin asioihin tai mielikuviin niistä. Joskus kymmenkunta
vuotta sitten kirjoittelin analyysejä ja näkökulmia lähinnä
kansainväliseen politiikkaan liittyvistä asioista, lähetin näitä
kirjallisesti ja sähköpostitse niin poliitikoille kuin virkamiehillekin
saamatta juurikaan vastauksia; vaikutuksen voin arvioida olleen
olematon ja samaa voi sanoa joskus harvoin julkaistuista
mielipidekirjoituksistanikin.

Kokemuksesta
viisastuneena siirsin kirjoittamisen kansainvälisille nettifoorumeille
ja aloitin oman blogin (ja puoli tusinaa rinnakkais- ja yhteisöblogia
samoin sisällöin mutta eri lukijakunnin sekä nyt jo lopetetun
uutisportaalin). Saamani palaute on aivan toista luokkaa kuin aiempi
kohdennettu kirjeenvaihtoni ja näkyy

  • lukijakunnan laajuutena (vierailijoita yli 130 maasta, pääosin pohjois-Amerikasta),
  • haastatteluina myös printtimedioissa (Montenegro, Serbia, Iran),
  • juttujen käännöksinä, sitaatteina ja julkaisuina eri maissa,
  • asiantuntija-avun
    pyyntöinä (dokumenttielokuviin, opinnäytteisiin, artikkeleihin,
    viranomaislausuntoihin, kontakteihin kv kehitysaputöissä jne),
  • kiitoksina ja palkintoina (pääosin kirjoja vain) eri yhteisöiltä tai arvostamiltani henkilöiltä
  • kuin
    myös joskus haistatteluna, tappouhkauksina tai jopa virallisluontoisena
    kritiikkinä (kerrankin eräs Vatikaanin mediaedustaja haukkui minua
    henk.koht. pari sivua julkisesti).

Eli
kaiken kaikkiaan bloggaus on ainakin minulle avannut aivan uuden
vuorovaikutustodellisuuden. Vaikuttavuutta itse asioihin en lähde
arvioimaan mutta sen tiedän että jotkut lukijat juttujeni jälkeen ovat
muuttaneet näkemystään – totuuden nimissä suuntaan jos toiseenkin.

 

Suomessa(kin)
printtimedian ja osin televisionkin tutkiva yhteiskuntakriittinen rooli
on kuihtunut ja sisällöntuottoa tehdään pitkälti kaupallisten
mainostajien tarpeiden pohjalta; harvoja analyyttisiä julkaisuja saa
käsiinsä lähinnä vain erikseen tilaamalla. Onneksi verkkomedia on
korvannut tämän kehityskulun luomaa tyhjiötä paitsi blogien myös
laadukkaiden – avointen tai suljettujen – keskustelufoorumien kautta. 
Itse hyvin harvoin kirjoitan puolueettomia artikkeleita saati sitten
ikuisia totuuksia.  Verkkomedian voima kuitenkin on siinä, että lukija
voi muodostaa kuvan asiasta usein polarisoituneiden argumenttien
pohjalta ehkä perinteisemmän yhden totuuden, ainoan vaihtoehdon,
näennäisesti neutraalin kirjoituksen sijaan.   

 

 

 

 

 

 

 

arirusila

Olen blogisti Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat konfliktit,geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli ja alueista Balkan ja lähi-itä. Pääblogini on englanninkielinen Conflicts By Ari Rusila - http://arirusila.wordpress.com . Olen myös käynnistänyt Israelia suomeksi taustoittavan Ariel -sivuston - http://arielfi.wordpress.com . Mottoni "The Other Side of Story" mukaisesti en pyri esittämään neutraalia ikuista totuutta jostakin asiasta vaan oman näkökulmani siihen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu