Srebrenican myyteistä ja faktoista
Srebrenicasta
puhuttaessa kaksi kertomuslinjaa hallitsevat otsikoita vielä yli
puolitoista vuosikymmentä tragedian jälkeenkin. Ensimmäinen laajalle
yleisölle tarjottu yksinkertaistettu tarina toistaa myyttiä kahdeksasta
tuhannesta teloitetusta muslimipojasta ja – miehestä ja kansanmurhasta.
Toinen valikoidummalle ja vaikutusvaltaisemmalle suunnattu linja pohjaa
Jugoslavian hajoamissotien näennäishistoriaan Haagin kansainvälisen
tuomioistuimen ja sitä tukevan poliittisen koneiston tukemana. Useiden
kyseenalaisten viralliseen tarinaan liittyvien seikkojen
esiinnostamiseksi Haagissa toimiva
The Srebrenica Historical Project -yhteisö on luonut esityksen Srebrenica The guide for the perplexed perusfaktojen läpivalaisemiseksi.
Kysymyksiä (i.a.):
Tässä muutamia aiheellisia kysymyksiä:
-
Miksi
Srebrenican tragedian yhteydessä yhä puhutaan 8,000 teloitetusta
yksilöstä kun ainoa kova todiste Haagin tribunaalin käsissä on 442
teloitetun ihmisen jäännökset? Omaa kertomustaan oikeudenkäynnistä
toiseen muuttanut, syyttäjän kanssa sopimuksen tehnyt tähtitodistajakin
(koska muita silminnäkijöitä ei ole löytynyt) puhui Branjevon farmilla
tapahtuneiden teloitusten yhteydessä 1,200 teloitetusta, 115
löydettiin. -
Alueen
haudoista on löydetty vajaa 4,000 tapausta joista noin 1,500 oli vain
ruumiin osasia ja samasta määrästä kuolinsyytä ei voitu selvittää.
Kun loppujen osalta DNAankaan avulla kuolinaikaa ja kuolintapaa ei
juuri ole voitu määritellä esim sen suhteen ovatko ne tapahtuneet
taisteluissa, luonnollisista syistä, teloituksissa tai jopa aiemmin –
miksi vain teloituslukua ja sitäkin suurenneltuna käyetään kansanmurhan
todisteena.
Faktoja ja argumentteja
Srebrenican
yhteydessä kannattaa kokonaiskuvan saamiseksi ottaa huomioon myös
muutama muu avainasia, kuten esimerkiksi seuraavat:
-
Srebrenican
kaltaisen tapahtuman tarve ja minimiuhrimäärä määriteltiin Bosnian
muslimijohdon taholta jo kaksi vuotta ennen Srebrenican tragediaa
tavoitteena saada USA mukaan sotaan serbejä vastaan. Tragediaa
valmisteltiin myös sitä edeltävinä viikkoina saman osapuolen toimesta. -
Tragediaa
edeltäneen kahden vuoden aikana pääosin ulkomaisista bin Ladenin
verkoston kautta tulleista jihadisteista koostuva 7. muslimien
vuoristoprikaati terrorisoi YK:n demilitarisoidulta suoja-alueelta
käsin Srebrenican alueen serbikyliä. Hollantilaisen NIOD:n raportin
mukaan muslimien tekemissä etnisissä puhdistuksissa ko alueella kuoli
1,000-1,200 serbisiviiliä ja haavoittui 3,000. Srebrenican alueella
asuneista 9,390
serbistä oli puhdistusten jälkeen jäljellä enää 860. Pelko kostosta
saattoi olla syynä siihen, että serbijoukkojen saapuessa Srebrenican
alueelle muslimijoukot ja armeijaikäiset siviilit pyrkivät pakenemaan
kaupungista. -
Heinäkuun
11. päivänä 1995 12,000-15,000 vahvuinen pääosin taistelijoista ja
armeijaikäisistä miehistä koostuva muslimijoukko pyrki pakoon
Srebrenicasta kohti muslimien hallussa olevaa Tuzlaa. Joukko joutui
serbien väijytykseen kärsien raskaita tappioita taistelussa, ICTYn
syyttäjäpuolen mukaan taistelussa kolmen päivän aikana kuolleita oli
tuhannesta jopa neljään tuhanteen muslimimiestä. -
Sveitsiläinen
Alexander Dorin kuvaa Srebrenican numeropeliä tuoreehkossa kirjassaan
puolestaan seuraavasti: Srebrenicassa kuolleiden nimilistoja
tutkittaessa selvisi mm, että 3,000 kuolleeksi luultua äänesti
myöhemmin Bosnian muslimiseutujen vaaleissa; edelleen Dorin arvioi
korkeintaan 2,000 Bosnian muslimitaistelijan kuolleen Srebrenicassa ja
heistä 1600 pakoyrtyksessä kaupungista. Lisäksi vähintään 1,000
”Srebrenican kansanmurhan” uhria oli kuollut jo kauan ennen kuin
serbiarmeija saapui kaupunkiin. -
Myyttiin kansanmurhasta on ladattu niin paljon poliittista arvovaltaa ettei siitä haluta luopua. Srebrenican
heinäkuu peitti alleen esimerkiksi heti sen jälkeen elokuussa
kroaattiarmeijan toteuttaman Krajinan etnisen puhdistuksen (laajultaan
noin viisinkertainen Srebrenicaan nähden), sittemmin liki kaikki
läntiset humanitaariset interventiot (R2P) ovat käyttäneet Srebrenicaa esimerkkinä alkaen Kosovosta ja päätyen Libyaan (
“We prevented a new Srebrenica in Libya” (Hilary Clinton)) ja Syyriaan
(Ban Ki-moon vaatiessaan nopeita toimia Syyriaan ettei käy niin kuin
Srebrenicassa).
Muslimijoukkojen tuhoamia serbikyliä Srebrenican alueella 1992-1995
Oma näkemykseni
Itse
olen tullut siihen näkemykseen, että Srebrenican ”8,000 teloitettua
muslimiestä ja -poikaa” on poliittisista syistä ylläpidetty myytti;
verilöyly ja tragedia sen sijaan mielestäni ovat tosiasioita mutta ehkä
merkittävästi erilaisia kuin iskulauseen omaisesti agitoituna
yksiulotteisena kolmeen päivään keskittyvänä musta-valkoisena totuutena.
Srebrenican verilöyly heinäkuussa 1995
Käytettävissä
olleen fakta-aineiston pohjalta tilannekulku oli nähdäkseni seuraava:
Muslimitaistelijat terrorisoivat Srebrenican alueen serbejä vuosina
1992-1995 julmasti tavoitteenaan alueen etninen puhdistus.
Serbijoukkojen tiivistettyä läsnäoloaan kaupungin ympärillä heinäkuussa
1995 päättivät muslimitaistelijat ja armeijaikäiset miehet
(12,000-15,000) pyrkiä serbilinjojen läpi muslimien hallinnassa oleville
alueille. Mainittu kolonna joutui serbien väijytykseen kärsien
merkittäviä tappioita. Srebrenican alueen muslimitaustaiset naiset,
lapset ja vanhukset (noin 20,000) ohjattiin serbijoukkojen toimesta
busseihin ja turvallisesti muslimien hallitsemalle alueelle, jota
sinänsä voi pitää kansanmurhista puhuttaessa hyvin poikkeuksellisena
menettelynä. Osa miesten kolonnasta pääsi perille muslimilinjojen
sisään, osa (niin sotilaista kuin siviileistäkin) kuoli taisteluissa ja
miinakenttiin. Kiistatonta lienee sekin, että osa vangituista
muslimimiehistä teloitettiin (vajaasta viidestäsadasta teloitetusta on
todisteet mutta luku saattaa hyvin olla suurempikin). Niin
muslimiterroria kuin vankien teloituksia on hyvinkin perusteltua kuvata
sotarikoksina, rikoksina ihmisyyttä vastaan kuin vuosien 1992-1995
tapahtumia etnisinä puhdistuksina.
Pääblogini artikkelissa
Srebrenica – The guide for the perplexed
käsittelen
teemaa laajemmin. Siihen on myös linkitetty vajaa kymmenen tuhatta
sivua aihetta käsitteleviä raportteja ym aineistoa.
|
Srebrenica Historical Project An excerpt from project’s mission statement: |
|
Our |
Mikäs tässä on pointti. Revisionismi? Jos vaihdeltais kansojen nimiä ja vuosilukuja olisi Eichmannin viittaa jo soviteltu. Aiheellisia kysymyksiä jos on sitä mieltä että luvuissa olisi parantamisen varaa. On se jännä. Muusta joukkotuhonnasta saa esittää krittiikkiä ja kuuluukin esittää että faktat tulevat julki. Paitsi siitä yhdestä…
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Kyse on revisionismista. Mutta ei se tässäkään tapauksessa muuta yleistä valheellista käsitystä. Kun länsi tarvitsee propagandassaa Screbrenicaa perustellakseen aivan muista syistä tekemiään interventioita (esim. Libyaa), niin on turha kuvitella mitään muutosta tapahtuvan.
Onhan toki muitakin historiallisia ”totuuksia” revisioitu. Ja mielestäni hyvin perustellusti. Ja tarkoitan nyt erityisesti holokaustia. Tietenkin itsekin siihen uskoin, kunnes perehdyin asiaan. Käytin mm Morasen blogia:
http://moranen.blogspot.fi/search?updated-min=2009…
En ole löytänyt vikaa esim. Morasen perusteluista. Jos joku ne tai edes jonkin niistä pystyy kumoamaan, arvostan sitä. On paljon mukavampaa päästä rasistin leimasta eroon, jonka saa vain siitä syystä, ettei pysty uskomaan (enää) ilman todellisia perusteita holokaustiin (=juutalaisten kaasutuksiin).
Ilmoita asiaton viesti
Ei onnaa selitykset, jollei niitä aloiteta tuhannen vuoden takaa, jolloin muslimijoukot hyökkäsivät alueelle…
Ilmoita asiaton viesti
Massa- tai terrorimurhajutuissa on hyödyksi ymmärtää pari tekijää:
Kun teko on suunniteltu, poliittisen tai sotilaallisen tarpeen vuoksi, se halutaan myös tehokkaaksi. Sellaisena se ei ole vaikutuksensa piirissä salaisuus, vaikka se on sitä lähes aina historiallisesti. Tämä tulos on saavutettavissa, kun tosi sodassa osapuoli valvoo tehokkaasti aluetta, kommunikaatioita, kaikkea julkistamista.
Tunnetuin esimerkki tästä tilasta oli Saksan ja NL:n välinen rintama viime sodissa. Terrori-, kosto- ja pelottelumurhat hyväksyttiin molemmin puolin. Todisteita niistä oli usein turhaa yrittää, kun juuri sotilaat esimerkiksi tiesivät ne sotalakien vastaisiksi. Itse Saksassa, kuvaavasti, todisteita löytyi ns. lääketieteeseen perustuneista ”sairaiden” elimnoinneista, jota olivat yleisesti hyväksyttyjä, siis ”laillisia,” kuten sitten sterilisoinnit mm. Pohjoismaissa.
Jos nyt sitten ottaa omaksi tapauksekseen entisen Jugoslavian tapahtumat: Perimmäinen rikos oli kyseisen valtion hajottamisen promovointi. Slovenian ja Kroatian sota-aika ja sitä seuranneet ”puhdistukset” tekivät asian niissä helpoksi; muistit ovat pitkiä Balkkanilla. Serbejä onnistuttiin provosoimaan erikseen muslimit mobilisoimalla, muutaman terroriryhmän maahan tuonnilla.
Jugoslavian katoamisen historia on todella tutkimisen arvoinen – pelkästään Euroopan itsensä vuoksi. Sieltä se on alkanut jo usein. Tai sieltä se on aloitettu.
Ilmoita asiaton viesti
Jugoslavia piti hajoittaa koska se olisi ollut liian vahva este länsikapitalistien vallan liisäämiseksi Euroopassa ja kun se ei muuten onnistunut tehtiin se sotilaallisesti ja terrorismilla.
Ilmoita asiaton viesti
Eräässä toista sataa vuotta sitten ilmestyneessä matkakertomuksessa osuvasti todettiin Balkanilla elettävän elävää historiaa. Itsekin olen havainnut siellä ihmisten herkästikin muistelevan jopa satojen vuosien takaisia julmuuksia ja nämä mielikuvat ilmenevät tänä päivänäkin etnisinä jännitteinä.
Kun olen esimerkiksi Kosovossa ollut yksityistilaisuuksissa joissa on sekä serbejä että albaaneja on keskustelu usein ollut ystävällistä vuoropuhelua ja toistensa näkökantoja on ymmärretty. Julkisuudessa puolestaan esitetään jyrkkiäkin näkemyksiä ja tämä pätee myös ICTY:yn jossa niin syyttäjällä kuin puolustuksellakin on vaikea tehdä asiassaan myönnytyksiä.
Tilanteen parantamiseksi näkisin parhaana keinona oikeusprosessien korvaamisen jonkinlaisella totuuskomissiolla jossa virheet ja julmuudet puolin jos toisinkin voitaisiin myöntää ja miettiä miten yhteiselo jatkossa olisi mahdollista. Nuoremman kasvavan polven asenteiden loiventamiseksi pidän puolestaan jo mm Bosniassa vireillä olleita historiakirjaprojekteja hyödyllisinä kun niiden tuotoksia myös käytetäänn jatkossa kouluissa.
Ilmoita asiaton viesti
Lainasin blogiasi sähköpostilistalleni:
Haluatko VAIHTOEHTOISTA tietoa?
Lähetä sähköposti: kalevi.wahrman@pp.inet.fi
Saan useiden listojen ja purkkien postia joita välitän tekemilleni listoille
jonkinverran valikoiden. Periaatteena on välittää tietoa jota ei ”hesari”
julkaise, tai ainakin syventää sitä. Osoitteita tulee minulle lähetyteistä
posteista ja pyynnöistä liittää postitulistaani.
Uusin ja täydennän ehtiessäni listoja. Pyynnöstä poistan
osoitteen listalta.
Listoillani on laaja kirjo ihmisiä jotka eri
syistä tarvitsevat/haluavat vaihtoehtoista tietoa.
Terveisin
Kalevi Wahrman
Leipurinmäki 2 B 06650 Hamari
puh. 040 5523099
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Mielestäni kuvailemasi palvelu on yhä tärkeämpää kun printtimedia näivettyessään joutuu karsimaan tutkivan journalismin resursseja ja siirtää jäljellä olevaakin kapasiteettiaan viihteellisyyteen mainoseurojen toivossa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä myös avoin alusta:
Kansan Ääni 1/2013: Ahneudelle on pantava heti stoppi!
Yhteiskunta kuohuu. Meillä on 400 000 työtöntä. Euroopassa näitä pääoman uhreja on 20 miljoonaa. EK:n ja oikeiston yritykset työelämän romuttamiseksi voimistuvat. Työtä syntyy kuitenkin vain, jos ihmiset voivat hyvin. Järjestys on palautettava. Kansan Ääni 1/2013 on tiivis paketti tuoreita ajankohtaisia asioita, taloutta, filosofiaa, historiaa ja kansainvälisiä aiheita.
http://www.kansanaani.net/
Ilmoita asiaton viesti
Wikipedian englanninkielistä versiota pidetään yhtenä hyvän yleiskuvan antavana lähteenä eri asioista. Aivan täydellisen tarkka sekään ei ole. Tässä wikin yhteenvedosta yksi lainaus:
The Preliminary List of People Missing or Killed in Srebrenica compiled by the Bosnian Federal Commission of Missing Persons contains 8,373 names. As of July 2012, 6,838 genocide victims have been identified through DNA analysis of body parts recovered from mass graves and 5,657 victims have been buried at the Memorial Centre of Potočari.
Jo näinkin lyhyt ote paljastaa dokumentaation puutteita mm seuraavin kohdin:
1) Mainittu komissio on yhden osapuolen näkemystä ehkä tarkoitushakuisesti edistävä elin – ei siis järin puolueeton lähde
2) 8,373 nimen lista käsittää kadonneet ja kuolleet
3) DNA:n avulla tunnistetaan kuolleita ei kansanmurhaa, ruumiinavauksilla ja rikospaikkatutkimuksilla voidaan määritellä kuolinaikaa ja -tapaa, nyt on vain eri puolilta kootuista ruumiinosista tunnistettu vainajia ja lisäksi on kysymys siitä moniko tunnistetuista liittyy Srenrenicaan
4) Memorialiin haudatuista joku tuhat oli seuraavan vuoden paikallisvaalien äänestyslistoilla. Merkittävämpää kuitenkin on, että haudatuista vähintään sata oli kuolintodistusten mukaan kuollut luonnollisiin syihin, useampia satoja oli siirretty muilta hautausmailta (kuten Hamed (Hamid) Halilovic (1940-1982), joka kuoli jo 13 vuotta ennen ”kansanmurhaa”), satunnaisotannalla selvisi myös että yli tusinan Memorialiin haudattun sotilaan perhettä sai sosiaaliapua taistelussa menehtyneen perheenjäsenen takia vuonna 1993 (siis kaksi vuotta ennen ”kansanmurhaa”), samoin vajaa sata haudattua sotilasta oli kaatunut viimeistään Srebrenican verilöylyä edeltävänä vuonna.
5) Ja tietysti on hiukka avoin kysymys kuinka moni haudatuista liittyy Srebrenicaan.
Keskeisin asia minkä Srebrenicaa koskeva mittava (muukin kuin Wiki) dokumentaatio mielestäni kyseenalaistaa on, että Srebrenican ”kansanmurhan” yhteydessä muutaman päivän aikana heinäkuussa 1995 siellä olisi teloitettu 8,000 muslimimiestä ja -poikaa. En millään saa numeroita täsmäämään keskenään mm seuraavissa kohdissa:
1) Srebrenican asukasluvuksi arvioitiin ennen heinäkuun 1995 tragediaa 37,000-40,000 asukasta, elokuussa 1995 WHO ja Bosnian muslimihallinto olivat rekisteröineet 35,632 sisäistä pakolaista Srebrenican suojavyöhykkeeltä (siis elossa)
2) Useat ulkomaiset silminnäkijät ja tarkkailijat todistavat, että Srebrenicasta lahtenyt 12,000 – 15,000 henkilön vahvuinen kolonna – koostuen muslimiarmeijan divisioonasta ja Srebrenican armeijaikäisestä miespuolisesta väestöstä – joutui paetessaan useisiin väijytyksiin ja miinakenttiin kärsien vakavia (tuhansia miehiä/poikia) tappioita itse taistelussa kuin myös pienemmässä määrin (100-500) vangittujen miesten teloituksina. Serbien tappioiksi arvioitiin 500 kaatunutta. Jean-Rene Ruez, ICTY:n syyttäjäpuolen päätutkija lausui mm seuraavasti:
“A significant number [of Moslems] were killed in combat. The Zvornik Brigade of the VRS Drina Corps had organized ambushes and that is when it had the most casualties during the entire war. Many were killed while trying to make it through minefields. An unknown number probably committed suicide in fear of being tortured before being put to death. It cannot be excluded that some had shot those who may have wanted to surrender.”
3) Bosnialaislähteiden antama myyttinen luku 8,000 pohjautuu alun perin Srebrenicaa koskevaan kadonneiden henkilöiden listaan. Tarkemmalla tutkimisella lista sisältää paljon duplikaatioita, ennen vuotta 1995 kuolleita henkilöitä, armeijapalvelusta vältelleitä henkilöitä tai muualla elossa ilmaantneita turvapaikanhakijoita.
4) Srebrenican tragedian jälkeen päästiin melko nopeasti rauhantilaan ja mm ulkomaiset tutkijaryhmät ryhtyivät todentamaan USAn intervention oikeuttajana olleita kansamurhaa todistaneita joukkohautoja. Tulokset jäivät vaatimattomiksi kuten esim seuraavassa tapauksessa:
The facts of this are remarkable. Mrs Albright, as US Ambassador to the UN, had told the world that the sites around Nova Kosaba, shown on the satellite images she had brandished at the UN, might contain 2,700 bodies. Eventually just 33 bodies were discovered at Nova Kasaba, at four different sites and no detailed information was issued about circumstances of death (i.e. whether or not there was evidence of execution).
Ilmoita asiaton viesti