Transnistrian konflikti syvenemässä

Jännitys
on jälleen kohoamassa Transnistrian ja Moldovan välillä huolestuttaen
niin naapuri Romaniaa kuin EU:takin. Moldova on yksi Venäjän, EU:n ja
USAn vaikutuspiirien ”taistelukentistä” jolla on myös oma vaikutuksensa
energiapoliittisiin sopimuksiin, kansainväliseen lakiin,
konfliktinhallintaan ja alueelliseen suveriniteettiin.

Pääosin
venäläisten ja ukrainalaisten asuttama Transnistria irtautui vuoden
1992 ”vapaussodassa” Moldovasta jonka väestöllä taas on yhteinen
historia, kulttuuri- ja kielisukulaisuus naapurimaa Romanian kanssa.
Transnistria on yli 20 vuoden aikana luonut kaikki itsenäisen valtion
rakenteet ja käytännössä elänyt itsenäisen maan tavoin vaikkei mikään
YK:n jäsenvaltio tätä itsenäisyyttä ole tunnustanutkaan.

Kansainvälisen
yhteisön avulla jo 20 vuotta soviteltu jäätyneen konfliktin sulatus
otti takapakkia maalis-huhtikuussa 2013 Moldovan alkaessa perustaa
passintarkastupisteitä vuoden 1992 sodan jälkeen muodostetulle
turvavyöhykkeelle (aselepolinjalle). Transnistria puolestaan vastasi
alkamalla merkkaamaan ko linjalle rajalinjaa jonka sisälle moldovalaiset
puolestaan katsoivat jäävän hallinnassaan olevia kyliä.
Pienimuotoisesta sapelinkalistelusta huolimatta alueella ei uskota
laajamittaisen sodan syntyyn – neuvottelut sen sijaan hidastunevat
entisestään. Kuitenkin venäläisdiplomaatin sanoin parempi kymmenen
vuotta neuvotteluja kuin vuosi sotaa.

Itse
pidän parhaana ratkaisuna v. 2003 jo melkein hyväksyttyä Kozak
suunnitelmasta päivitettävää versiota. Suunnitelma pitää Moldovan
yhtenäisenä liittovaltiona käsittäen Moldovan, Transnistrian ja
Gaugazian osavaltiot. Länsivallat torpedoivat aiemmin suunnitelman
koska osavaltiot veto-oikeutensa turvin olisivat voineet estää Moldovan
Nato- ja EU-haaveet. Toinen mahdollisuus tietty on hajoamisen
sinetöiminen tunnustamalla Transnistria omaksi valtiokseen.

Näitä teemoja käsittelen laajemmin pääblogini artikkelissa

Confrontation Between Transnistria and Moldova Deepening