Iranin ydin(ase)sopimus luo pohjaa lähi-itää laajemmallekin liennytykselle
Suurvallat
– USA, Venäjä, Kiina, Ranska, Britannia ja Saksa – sopivat sunnuntaina
Iranin kanssa maan ydinohjelman hillinnästä puoleksi vuodeksi
vastikkeeksi pakotteiden lieventämisestä. Liki vuosikymmenen ajan
vastaavat neuvottelut ovat järjestään epäonnistuneet. USA tyytyi
odottelemaan Iranissakin vallanvaihdosta kansannousujen kautta eikä
Iranillakaan ollut juuri syytä neuvotteluihin. Arabikevään kokemukset
opettivat USAlle ettei vallanvaihto Iranissakaan välttämättä johtaisi
länsimaita miellyttävään demokratisoitumiseen, Iranin puolella lännen
sanktiot puolestaan romuttivat maan taloutta joten nyt aik oli otollinen
sopimukselle.
Jo
maaliskuusta lähtien USA oli käynyt salaisia neuvotteluja Iranin kanssa
ja ne tiivistyivät Ahmadinejadin korvauduttua Rouhanilla Iranin
presidenttinä. Monet nyt sovituista kohdista pohjustettiin jo syyskesän
aikana. USAn ja Iranin lähentyminen ei rajoitu vain ydinaseohjelmaan
vaan esimerkiksi Iranin ulkoministeri Mohammad Javad Zarif ja 75
talouselämän edustajaa tapasivat yhdysvaltalaisia kollegoitaan – mm
Chevronin ja Exxonin edustajia – kymmenen päivän aikana YK:n syyskuun
yleiskouksen jälkeen.
Itse
nyt tehdyn sopimuksen pääkohtia ovat uraanin rikastusasteen
keskeyttäminen, rikastetun uraanin laimentaminen, pidättyminen
rikastuskapasiteetin kasvatuksesta, Arakiin rakenteilla olevan väitetyn
uraanitehtaan pysäyttäminen ja kansainvälisten tarkastusten liki
päivittäinen salliminen määritellyissä kohteissa. Vastikkeeksi
länsivallat purkavat pakoitteitaan noin seitsemän miljardin dollarin
(runsas viisi mrd euroa) osalta. Nämä väliaikaisen puolivuotisen
sopimuksen helpotukset ovat vain pieni osa sanktioiden kokonaisuudesta
ovathan pakotteet mm estäneet Iranilta noin 1.5 miljoonan öljytynnyrin
myynnin päivässä.
Israelin
PM Netanyahu on edellen skeptinen tämän väliaikaisen historialliseksi
luonnehditun sopimuksen pitävyyteen katsoen sen pikemminkin
historialliseksi erehdykseksi. Virallisesti hänen
turvallisuuskabinettinsa on sanonut kannattavansa diplomaattista
ratkaisua mikäli kaikki ydinrikastustoiminta keskeytetään, ydinvarastot
sekä Qomin ja Natanzin fasiliteetit puretaan ja Arakin
raskasvesireaktorin rakennustyö keskeytetään. Israelissa on kuitenkin
kasvanut paine uuteen poliittiseen johtoon.
Israelin ohella Saudi Arabia ja muut Persian lahden valtiot eivät
pitäneet sopimuksesta koska sen myötä Iranin alueellinen vaikutusvalta
kasvaa. Saudit ovat valmistautuneet hankkimaan oman ydinpommin viikkojen
kuluessa mikäli Iran saisi omansa (ks Instead Iran The Saudis Can Be The Next Nuclear Power ). Kuitenkin USAn energiaomavaraisuuden kasvettua maan ei enää tarvitse aiemmissa määrin noteerata saudien näkemyksiä.
Mielestäni nyt aikaansaatu Iranin ydin(ase)ohjelmaa koskeva sopimus
väliaikaisuudestaan huolimatta luo hyv’än pohjan pysyvämmille
turvajärjestelyille ja laajemmalle länsivaltojen ja Iranin väliselle
yhteistyölle. Erityisen ansiokasta nähdäkseni on myös se, että vain
muutama kuukausi sitten Venäjä ja USA kykenivät ratkaisemaan Syyrian
kemiallisia aseita koskevan ongelman ja nyt yhdessä muiden YK:n
turvaneuvoston jäsenten kanssa etenivät Iranin suhteen. Näin viime
kuukausien toimet ovat luomassa kaivattua liennytystä ja vakautta
lähi-itää laajemmallekin alueelle.
Tätä aihepiiriä sekä sopimuksen avainkohtia tarkastelen lähemmin pääblogini kirjoituksessa
Iran Nuke Deal Enables The Détente
code:
//
Länsivalloille, kyllä, ehkä?
Israelin ei pidäkään olla sinisilmäinen asiassa.
Aavistelen Iranin juonivan Israelin riisumista aseista, ja itse pitää jonkun salaisen kohteen.
Uskonto vaikuttaa Iranin tekemisiin, voidaan solmia vaikka rauhakin, jopa 10 vuotta kestävä, Koraanin mukaan se on vain valmistautumista vihollisen voittamiseen.
Arabimaat haluavat Israelin valtion alueen ”vapauttaa” osaksi maailmanlaajuista kalifaattia.
Tästä unelmasta en usko heidän luopuvan.
Ilmoita asiaton viesti
En usko Israelin luopuvan yhtään omasta ydinpelotteestaan ja pikemminkin sen ohjustorjunnan taso nousee viime vuosien tapaan merkittävästi myös keskipitkän matkan ohjuksia vastaan. Iranin osalta pelätään Pohjois-Korean esimerkkiä ja nähdäkseni tämä pelko olisi poistettavissa jos seuraavassa sopimuksessa kaikki ydinaseeseen tarvittava materiaali vietäisiin Iranin ulkopuolelle eikä vain neutraloitaisi mahdollista uudelleenkäyttöä varten maan sisällä. Itse olen optimisti kahdesta syystä: toisaalta Iran ei juuri ole hyökkäillyt mihinkään satoihin vuosiin ja toisaalta ydinaseesta luopuminen on maalle pieni hinta sanktioiden vähennyksen ja jopa poiston rinnalla.
Ilmoita asiaton viesti
Ja tässä tiivistelmä englanniksi BBC:n tapaan: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedd…
Ilmoita asiaton viesti
Ja tässä valkoisen talon kongressille laatima ”Fact Sheet” Iranin kanssa solmitun alustavan sopimuksen keskeistä yksityiskohdista: Understandings Regarding Iran’s Nuclear Program – http://www.scoop.co.nz/stories/WO1311/S00288/fact-…
Ilmoita asiaton viesti
Saudit, porukka Israelissa ja muut reilukerholaiset eivät tule lepäämään laakereillaan.
Bin Bandar on julkisesti luvannut Putinille järjestää terrorismia jos ei tuki Assadille lopu, ja en epäilisi hetkeäkään etteikö sikailu jatku Iranin suuntaan sabotaasin, murhien ja muun hämärätoiminnan parissa.
Ei noiden porukoiden kanssa ole yksinkertaisesti mahdollista luoda mitään hyvää ja vakaata pohjaa, ellei tapahtuisi ihme ja mentaliteetti muuttuisi täysin. Sitä odotellessa.
Jenkeissä senaatissa ja edustajainhuoneessa (Israelista luotu) paine kasvaa.
Näkisin että nämä keskustelut ovat ainakin osittain käyty sen takia, että voidaan jossakin vaiheessa todeta sodan olevan ainoa vaihtoehto, ja että oljenkorsi symbolisesti ojennettiin.
Nyt on ostettu aikaa ja koitetaan uskoa, että mahdoton muuttuisi mahdolliseksi 6 kuukauden päästä. Iran on sanonut, ettei tule luopumaan oikeudestaan rikastaa uraania tai luopumaan Arakin ydinlaitoksestaan.
Tässä vaiheessa suuri yleisö ei hyväksyisi iskuja Iraniin (niinkuin ei Syyriaankaan). Hinta hyökkäyksille on liian kova.
Pahoin pelkään että koitetaan odottaa sekä provosoida tai muutoin järjestää jonkinlainen konflikti tai tapahtuma, jonka turvin voidaan perustella sotatoimet.
Iranin ja Syyrian hallitusten kaataminen on ollut tavoitteena jo pitkään, kuten NATOn entinen pääkomentaja Wesley Clark paljasti.
Haluaisin olla optimisti, mutta tuo ruutitynnyri räjähtää vielä pahasti.
Sen verran paljon on vaikutusvaltaisia ihmisiä joiden tavoitteena on sota, ei rauha.
Ilmoita asiaton viesti
Saudien osalta olen samaa mieltä, heillähän oli sormensa pelissä myös siihen ettei pari viikkoa sitten vielä saatu sopua Iranin ydinohjelmasta lähinnä Ranskan sooloilun takia. Tätä taustaa valottaa hyvin
Simon Henderson,Washingtonin lähi-itä instituutista (http://www.washingtoninstitute.org/policy-analysis…):
And they (saudit, AR)are uncertain with the position of the U.S. and are very concerned that the U.S. is going to enter into a bad deal. And so less noticeably, perhaps, than [Israeli Prime Minister Benjamin] Netanyahu, but not invisibly, the Saudis have been very active in lobbying in the absence of the U.S., where they seem to have given up, they’ve certainly been lobbying the French and, one can assume, the British and other significant groups as well.
Mainittakoon ”yhteensattumana” että lokakuussa Ranskan puolustusministeri vieraili Jeddassa keskustelemassa mittavasta asekauppasopimuksesta. Onneksi kuitenkin saudien vaikutusvalta jenkkeihin on vähentynyt.
Iranin osalta julkisuuteen annetaan (ei aivan väärää) kuvaa sitä, että sopimus tunnustaa iranin oikeuden rikastaa uraania (rauhanomaiseen atrkoitukseen ja jalostusasteeseen), Arakin laitoksen tuotantosuuntaa lienee mahdollisuus muuttaa. Toki sotaa kannattavia löytyy eri osapuolilla mutta nähdäkseni mm mahdollisuudet taloudelliseen yhteistyöhön ovat nyt luomassa tälle vastavoimaa.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.presstv.ir/detail/2013/11/17/335149/sau…
Ilmoita asiaton viesti
Olisikohan tämä merkittävin geopoliittinen tekijä nyt tehdyssä sopimuksessa:
”Israel and Saudi Arabia have been the two countries with the greatest influence in Washington. As this agreement shows, that is no longer the case. Both together weren’t strong enough to block this agreement. What frightens them the most about this agreement is that fact. If the foundation of their national security is the American commitment to them, then the inability to influence Washington is a threat to their national security.” (George Friedman/Stratfor)
Ilmoita asiaton viesti