Kerryn raamit Lähi-idän konfliktin ratkaisuna?

Israel's US lobbyYhdysvaltain UM John Kerryn kesällä
2013 liikkeelle polkaisemat lähi-idän rauhanneuvottelut ovat nyt
tulleet ratkaisevaan vaiheeseen jossa Kerryn lähiviikkoina oletetaan
julkistavan Israelin ja Palestiinalaishallinnon rauhansopimukseen
johtavan raamisuunnitelmansa. Kumpikaan osapuoli ei tällä hetkellä
esiinnouseeseen luonnokseen ole tyytyväinen mutta ei-sitovana ja
osapuolten varauksin laimennettuna raamisuunnitelma kuitenkin
hyväksyttäneen ja sen pohjalta pyritään lopullinen sopimus aikaansaamaan
vuoden 2014 aikana.

Tammikuun
lopulla Davosissa pidetyn maaiman talousfoorumin yhteydessä sekä
eräiden intressiryhmien erillistapaamisissa Kerry esitti muutamia
raamisuunnitelman avainkohtia:

  • Israel
    vetäytyy vaiheittain pääosasta vihreän asepepolinjan takana olevilta
    Länsirannan alueilta joille Palestiinalaishallinto perustaa Palestiinan
    valtion
  • Israelin turvallisuutta parannetaan vielä määrittelemättömin järjestelyin Länsirannalla
  • 1948 jälkeisten sotien pakolaisilla ei ole oikeuksia palata Israeliin (nykyinen ja liitettävät alueet)
  • Palestiinalaishallinto voi perustaa pääkaupunkinsa itä-Jerusalemin arabikortteileihin
  • molemminpuoliset tunnustukset kansalaisvaltioina

Rajanvedon
osalta raamisuunnitelman pohjana toimii Arabiliiton vuoden 2002
rauhansuunnitelma jota se modifioi keväällä 2013 siten ettei enää
vaadittu Israelin vetäytymistä ennen 1967 sotaa edeltäneille linjoille.
Rajanvedosta päästiin melko lähelle sopimusta jo Camp Davidin ja
Annapolisin neuvotteluissa ja myös PM Olmertin vuonna 2008 ehdottaman kartan mukaiset rajat antanevat suunnan mahdolliselle nyt kehitteillä olevalle uudellekin sopimukselle.

Olmert proposal 2008 for Israeli-Palestinian bordersRaamisopimuksen mukaan 75-80 % Länsirannan israelilaisista uudisasukkaista jäisi asuinsijoilleen sopimuksen
jälkeiseen Israeliin joten 20-30 000 kotitaloutta joutuisi jollakin
aikataululla muuttamaan setlementeistään. On tosin väläytetty että he
voisivat jäädä asuinsijoilleen Palestiinan kansalaisina mutta kyseessä
lienee retorinen koepallo joka saikin jäätävän vastaanoton molemmin
puolin. Rajankäynnin tautoja käyn lähemmin läpi kirjoituksessani
 PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace . 

Turvajärjestelyjen
osalta Kerry on konsultoinut Israelin, Palestiinalaishallinnon ja
Jordanian kanssa tavoitteenaan huippukehittynyt tekninen rajavalvonta ja
siirtymäkauden aikaiset ulkopuoliset joukot tämän varmistamiseksi.
Palestiinalaishallinto on myöntyväinen jopa israelilaisjoukkojen
oleskeluun Palestiinalaisvaltion alueella viiden vuoden ajan mutta
lähinnä on keskusteltu IDF:n joukkojen korvaamisesta Nato-joukoilla.
Itse Palestiinan valtiolle hallinto ei edes suunnittele omaa armeijaa
joten salakuljetuksen ja terrorismin torjunta olisivat
rajaturvallisuuden ohella Nato-joukkojen vastuulla.
Turvasuunnitelmissa
on otettu huomioon myös se että niiden tulisi kestää esimerkiksi
Palestiinalaishallinnossa tapahtuva vallankaappaus tai vaikkapa Hamasin
tai vastaavan ääriryhmän vaalivoitto.

Julkisuuteen
vuotaneen raamisuunnitelman heikkoutena pidän sitä että Gazan kysymys
näytetään sivuutetun keskustelussa kokonaan. Hamasin ote on Mursin
syrjäyttämisen jälkeen kylläkin heikentynyt Egyptiläisjoukkojen
suljettua Hamisin hallinnollekin tuottoisista salakuljetustunneleista
(noin 1 000 tunnelia tuoden noin 700 miljoonan euron vuosiliikevaihdon)
pääosan ja ottaessa muutoinkin lujemman otteen Siinailla. Ehkä Hamasin
vaikeutuneen tilanteen takia taistelujen painopiste on siirtynyt
Siinaille josta käsin rakettihyökkäyksiä on alkuvuonna ollut mm Eilatia
kohden
ja pääosin Jordanian kaasuhuollosta vastaava Egyptistä tuleva kaasuputki on jälleen räjäytetty.

Gazan
osalta mielestäni tarvitaan uudelleenintegrointistrategiaa
eristämispyrkimysten sijaan. Sen osia voisi olla keskiluokan
vahvistaminen kauppasuhteiden ja kuljetusväylien avulla, Länsirannan ja
Gazan asukkaiden sosiialisten suhteiden ennallistaminen ja ylipäätään
kyseisten alueiden kansallisen itsetietoisuuden kasvattaminen. Kaikki
tämä voisi edesauttaa Palestiinalaishallinnon/Fatahin menestystä
tulevissa vaaleissa Hamasin kustannuksella.

Davosin
puheessaan Kerry totesi että jos neuvottelut nyt epäonnistuvat on
uhkana Israelin kansainvälinen eristyminen ja sen kaikin puolisen
boikotoinnin kasvu. Israelilaiset oikeistopoliitikot näkivät tämän
uhkauksena mutta itse näkisin Kerryn vain todenneen tosiasian. Jo
nykyisten neuvottelujen aikana boikotointi on kasvanut
esimerkiksi
tammikuussa 2014 Hollanin suurin eläkerahasto veti investointinsa Bank
Hapoalimilta ja samoin teki Danske Bank ko Israelin suurimman pankin
rahoitettua länsirannan uudisrakennuskohteita. Nordeapankilla vastaava
prosessi on vireillä kahden muun israelilaispankin kanssa ja Norjan,
Nordean ja ABP eläkerahastot harkitsevat myös boikotin toteuttamista.
Toisaalta viime kuukausina on ollut myös päinvastaista kehitystä ja
Israel hyväksyttiin EU:n miljardiluokan kehityshanke Horizon 2020
jäseneksi kuin myös ydintutkimuslaitos CERin jäsenvaltioksi. Joka
tapauksessa boikottiliikkeellä on jossain määrin vaikutusta mm
israelilaisyritysten talouteen.
 

BDS

Ilmeisesti
yli puolet niin israelilaisista kuin palestiinalaisistakaan uskoo
etteivät neuvottelut tälläkään kertaa johda sopimukseen. Israel toki
saattaisi tehdä tässä tapauksessa omiakin ratkaisujaan esimerkiksi
liittämällä haluamansa länsirannan ja Jerusalemin alueet virallisestikin
turvamuurin taakse Israeliin mutta nähdäkseni heikkokin kompromissi
olisi parempi ratkaisu. Loppuvuoden neuvottelutilannetta voi myös
muuttaa Israelin hallituksen sisäiset erimielisyydet, on esitty arvioita
että PM Netanyahu voisi heittää Bennetin Bayit Yehud puolueen ulos ja
korvata sen työväenpuolueella. Laborin uusi johtaja Isaac Herzog on
lisäksi ilmoittanut tukevansa rauhansopimusta vaikka oppositiosta ellei
hallitus saa sen puolelle omasta takaa riittävää kannatusta.

Näitä teemoja käsittelen tarkemmin pääblogini kirjoituksessa

The Kerry Plan For Israel And Palestine – Can It Work?


P.S:


Mielestäni bloggari Avi Bell kiteyttää kirjoituksessaan The Facts Of Life In The Middle East” erinomaisesti Lähi-idän rauhanprosessin dilemmaa seuraavalla tavalla:


The
Facts Of Life In The Middle East”
by Avi Bell


  • If
    Israel refuses to negotiate, that proves Israel is not interested
    in peace, because it refuses to negotiate. If the Palestinians
    refuse to negotiate, that proves Israel is not interested in
    peace, because the Palestinians can see negotiations with Israel
    are pointless.

  • If
    Israel makes preconditions to negotiations, that proves Israel is
    not interested in peace, because it is trying to avoid
    negotiations. If the Palestinians make preconditions to
    negotiations, that proves Israel is not interested in peace,
    because the Palestinians have to force Israel to be serious in
    the negotiations.

  • If
    Israel makes no offer of peace, that proves Israel is not
    interested in peace. If the Palestinians make no offer of peace,
    that proves Israel is not interested in peace, because the
    Palestinians can see that making offers of peace with Israel are
    pointless.

  • If
    Israel makes an offer of peace and the Palestinians reject it,
    that proves Israel is not interested in peace, because Israel is
    not willing to make the kind of offer the Palestinians would
    accept.

There
are variations on this, e.g.,:

  • If
    Arabs make war, but offer to end it, that proves that Israel is
    interested in war and Arabs are interested in peace, because the
    Arabs offered peace. (Thomas Friedman/Arab ”peace”
    initiative) If Israel makes war, but offers to end it, that
    proves that Israel is interested in war and Arabs are interested
    in pece, because Israel made war. (Defensive Pillar, Lebanon II,
    etc.)

  • If
    Arabs attack, that proves Israel is interested in war and Arabs
    are interested in peace, because Israel provoked the Arabs to
    attack. If Israel attacks, that proves Israel is interested in
    war and Arabs are interested in peace, because Israel attacked.
    If Palestinians carry out acts of terrorism, that proves that
    Israel is mistreating the Palestinians, because the Palestinians
    feel they have no choice but to carry out acts of terrorism. If
    Palestinians try to carry out acts of terrorism, but Israel foils
    them, that proves that Israel is mistreating the Palestinians,
    because Israel is carrying out anti-terror actions against the
    Palestinians even while there is no terrorism.

  • If
    Palestinians don’t try to carry out acts of terrorism, that
    proves that Israel is mistreating the Palestinians, because the
    Palestinians are good and innocent and Israel uses terrorism as
    an excuse to mistreat Palestinians.



¤
¤ ¤

 


arirusila

Olen blogisti Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat konfliktit,geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli ja alueista Balkan ja lähi-itä. Pääblogini on englanninkielinen Conflicts By Ari Rusila - http://arirusila.wordpress.com . Olen myös käynnistänyt Israelia suomeksi taustoittavan Ariel -sivuston - http://arielfi.wordpress.com . Mottoni "The Other Side of Story" mukaisesti en pyri esittämään neutraalia ikuista totuutta jostakin asiasta vaan oman näkökulmani siihen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu