Asekaupan valtapeli
Yksi osa geopoliittista valtapeliä on asekauppa – keneltä ostetaan ja kenelle myydään. Tukholman rauhantutkimusinstituutti – SIPRI – on selvittänyt kenelle maailman kaksi merkittävintä sotilasvaltaa ja suurinta asekauppiasta, USA ja Venäjä, toimittavat aseistustaan.
Selvityksen mukaan USA toimitti aseita 59 sellaiselle kansakunnalle joille Venäjä ei myynyt mitään kun taas Venäjä toimitti aseitaan 15 valtiolle jotka eivät vastaanottaneet aseistusta USAsta. Viisitoista maata puolestaan sai aseita molemmilta. Kaikkiaan USA myi aseita ulkomaille liki 27 miljardilla dollarilla ja Venäjä liki 30 miljardilla dollarilla.
Lähde: Businessinsider
Tutkittaessa yllä olevaa taulukkoa tulee ottaa huomioon se, etteivät SIPRIn luvut tarkoita toteutuneita kauppahintoja vaan lähinnä toteutuneiden asekauppojen tuotantokustannuksia, jotka voivat tapauskohtaisesti olla vain murto-osa kauppahinnasta. Edelleen SIPRIn luvuista puuttuvat useat pienaseet.
Edellä oleva informaatio pohjautuu lähinnä virallisiin lähteisiin. Kokonaiskuva asekaupasta on paljon laajempi kun mukaan otetaan peiteoperaatiot, salakuljetus, bulvaanien käyttö ja vastaavat käytänteet. Yksi esimerkki on kuvattuna artikkelissani – U.S. Recycles Its Old Balkan Practice With Syria .
”Were the Soviet Union, to sink tomorrow under the waters of the ocean, the American military industrial complex would have to remain substantially unchanged until some other adversary could be invented. Anything else would be an unacceptable shock to the American economy.” (George F Kennan, 1987 )
Asekauppa suoranaisesti ja aseiden käyttö välillisesti ovat osa sotateollisen kompleksin ansaintalogiikkaa. Perinteisesti kompleksiin kuuluvat valtioiden armeijat, niiden siviilihallinto, asejärjestelmien valmistajat ja välittäjät sekä lukuisat energian, raaka-aineiden ja tukipalveluiden tuottajat. Erityisesti länsimaissa sotateollinen kompleksi merkittävältä osalta ohjailee ulkopolitiikkaa – ovathan sen voitot riippuvaisia sodista, konflikteista tai niihin varautumisesta.
Suurimmat aseita ja niitä tukevia palveluita tuottavat yritykset (kiinalaiset yritykset poisluettuna) rankattuna asemyynnin mukaisesti ovat SIPRIn aineiston mukaan seuraavat (myynti ja voittolukemat miljoonia dollareita):
Tänä päivänä perinteiseen aseteollisuusklusteriin liittyy kaksi merkittävää uudempaa elementtiä jotka ovat yliopistot ja media. Pelkästään USAssa 350 yliopistoa tuottaa tutkimustietoa Pentagonin laskuun. Medialla puolestaan on viime vuosikymmeninä ollut kasvava rooli sotateollisuuden palveluksessa niin ennen konflikteja niiden oikeuttajana, konflitien aikaisessa mediasodankäynnissä kuin myös konfliktien jälkeen toteutettujen toimien puolustajana. Siksi nykyään osuvampaa olisikin ehkä puhua sotateollisuuden, tieteen ja median kompleksista.
Laajemmin sotateollisesta kompleksista artikkelissani BTW MIC Still Rules .
”The world is over-armed and peace is under-funded” (Ban Ki-moon )
Viime vuonna maailmanlaajuiset sotamenot olivat yli 1.7 triljoonaa dollaria eli yli 4.6 miljardia, 4600 miljoonaa, dollaria päivässä. Kuvaavaa on että päiväbudjetti on liki kaksinkertainen YK:n vuosibudjettiin. Länsimaiden osuus sotamenoista maailmanlaajuisesti on noin puolet ja viime vuosina kehittyvät taloudet ovat kasvattaneet puolustusbudjettejaan länsimaiden pikemminkin pienentäessä niitä.
Länsimaiden talouskriisi houkuttelee hallituksia elvyttämään talouttaan sotateollisia rakenteita vahvistamalla sekä ostamalla niitä hyödyttäviä raaka-aineita kuten öljyä ja metalleja. Tämäkin kuvaa hyvin sotateollisuuden asemaa koska elvytystoimien moottorina ovat kaupalliset tarpeet ja voitontavoittelu puolustuksen tarpeiden sijaan.
Näitä teemoja käsittelen laajemmin pääblogini artikkelissa Arms Trade: The Crux Of The MIC
Erinomainen teksti, se hyvin täydentää sitä mitä juuri itse kirjoitin toisesta näkökulmasta samoihin teemoihin liittyen, täytyy laittaa tämä blogi jakoon!
Suurvaltapolitiikan aakkoset
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
#Dollari
#Nato
#Petrodollari
#Suurvaltapolitiikka
Ilmoita asiaton viesti
Pistin aiemmin blogissani jakoon jutun ”The Colder War and the End of the Petrodollar | Casey Research” – http://arirusila.wordpress.com/2014/09/06/the-cold… – joka puolestaan luo nykytilassa kiinnostavan näkökulman petrodollariin Venäjän ja Kiinan kaasusopimuksen myötä.
Ilmoita asiaton viesti
”Tutkittaessa yllä olevaa taulukkoa tulee ottaa huomioon se, etteivät SIPRIn luvut tarkoita toteutuneita kauppahintoja vaan lähinnä toteutuneiden asekauppojen tuotantokustannuksia”
Kiitoksia hyvin valaisevasta tekstistä. Peitteen alla eli salaisia toimituksia lienee hyvin paljon. Onko niistä arvioita? Entäpä USA:n ja Venäjän ulkopuoliset toimijat Kiina, Pohjois-Korea, Intia ja jne.? Ystävämme Ruotsi lienee hyvin yllättävän korkealla.
Eniten minua taisi löydä häpnadilla tuo, että Venäjä on hieman USA:ta suurempi aseiden viejä.
Aseilla ostetaan menestystä, rahaa ja vaikutusvaltaa. Onko olemassa mitään edes kohtalaisen luotettavaa arviota siitä, kuinka paljon Venäjä on riippuvainen itäisen Ukrainan asetehtaista? Spekulaatioitahan siitä löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
”Ukrainassa valmistettavat aseet ja niiden osat ovat ratkaisevan tärkeitä Venäjän asevoimien toiminnalle, kertoo Brittiläinen tutkimuslaitos Royal United Services Institute RUSI.
Laitoksen huhtikuun alkupuolella julkistaman raportin mukaan Ukrainasta tulee vain 4,4 prosenttia Venäjän ulkomailta ostamista aseista. Kuitenkin jopa kolmannes Ukrainan aseviennistä on sellaista, jota Venäjä ei kykene korvaamaan muilla tuotteilla.
Neuvostoliiton perintönä Ukrainassa on merkittävä aseteollisuus, jonka tuotteita Venäjä käyttää paljon.
Venäjän ballistiset SS-18-ohjukset on suunniteltu ja rakennettu Ukrainassa ja niiden huollosta ja tarkistuksesta vastaa nykyään Dnepropetrovskissa toimiva yritys. Strategiset SS-25 ja SS-19-ohjukset on tehty Venäjällä, mutta niiden ohjausjärjestelmät on valmistanut ukrainalaisyritys. Kyseiset ohjustyypit muodostavat yli puolet Venäjän strategisesta ohjuskalustosta.
Ohjuksia ja lentokoneiden moottoreita
Myös Venäjän ilmavoimat on riippuvainen Ukrainan puolustusteollisuudesta.
Ukrainassa tuotetaan venäläishävittäjien käyttämät keskipitkänmatkan R-27-ilmataisteluohjukset sekä lyhyen matkan R-73-ohjusten maalinhakulaitteet. Nämä ohjukset ovat venäläishävittäjien yleisimmin käyttämät ilmataisteluohjukset.
Ukrainalaista valmistetta ovat myös lukuisat hävittäjäkoneiden osat, mm. hydrauliikkajärjestelmät, tutkimuslaitos kertoo.
Lounais-Ukrainassa sijaitsevassa Zaporizhian kaupungissa toimii moottoritehdas Motor-Sich, jolla on ratkaisevan tärkeä rooli venäläisten lentokoneiden valmistuksessa. Motor-Sichin suihkumoottoreita käytetään monissa Venäjän ilmavoimien hävittäjä-, koulutus- ja kuljetuskoneissa, mm. Venäjän suurimassa kuljetuskoneessa An-124 Ruslanissa, sekä kuljetus- ja taisteluhelikoptereissa.
Venäjä on tehnyt paljon työtä vähentääkseen riippuvuttaan Motor-Sichistä, mutta työ ei ole lähellekään valmis, tutkimuslaitos kertoo. Venäjällä on myös käynnissä voimakas varustautumisohjelma, joka edellyttää myös Motor-Sichin tuotannon hyödyntämistä. Asevoimat tarvitsee mm. 3 000 uutta helikoptereiden mootoria seuraavien 2 – 3 vuoden kuluessa.
Uutisen alkuperäinen lähde on Ukrainassa valmistettavat aseet ja niiden osat ovat ratkaisevan tärkeitä Venäjän asevoimien toiminnalle, kertoo Brittiläinen tutkimuslaitos Royal United Services Institute RUSI.
Laitoksen huhtikuun alkupuolella julkistaman raportin mukaan Ukrainasta tulee vain 4,4 prosenttia Venäjän ulkomailta ostamista aseista. Kuitenkin jopa kolmannes Ukrainan aseviennistä on sellaista, jota Venäjä ei kykene korvaamaan muilla tuotteilla.
Neuvostoliiton perintönä Ukrainassa on merkittävä aseteollisuus, jonka tuotteita Venäjä käyttää paljon.
Venäjän ballistiset SS-18-ohjukset on suunniteltu ja rakennettu Ukrainassa ja niiden huollosta ja tarkistuksesta vastaa nykyään Dnepropetrovskissa toimiva yritys. Strategiset SS-25 ja SS-19-ohjukset on tehty Venäjällä, mutta niiden ohjausjärjestelmät on valmistanut ukrainalaisyritys. Kyseiset ohjustyypit muodostavat yli puolet Venäjän strategisesta ohjuskalustosta.
Myös Venäjän ilmavoimat on riippuvainen Ukrainan puolustusteollisuudesta.
Ukrainassa tuotetaan venäläishävittäjien käyttämät keskipitkänmatkan R-27-ilmataisteluohjukset sekä lyhyen matkan R-73-ohjusten maalinhakulaitteet. Nämä ohjukset ovat venäläishävittäjien yleisimmin käyttämät ilmataisteluohjukset.
Ukrainalaista valmistetta ovat myös lukuisat hävittäjäkoneiden osat, mm. hydrauliikkajärjestelmät, tutkimuslaitos kertoo.
Lounais-Ukrainassa sijaitsevassa Zaporizhian kaupungissa toimii moottoritehdas Motor-Sich, jolla on ratkaisevan tärkeä rooli venäläisten lentokoneiden valmistuksessa. Motor-Sichin suihkumoottoreita käytetään monissa Venäjän ilmavoimien hävittäjä-, koulutus- ja kuljetuskoneissa, mm. Venäjän suurimassa kuljetuskoneessa An-124 Ruslanissa, sekä kuljetus- ja taisteluhelikoptereissa.
Venäjä on tehnyt paljon työtä vähentääkseen riippuvuttaan Motor-Sichistä, mutta työ ei ole lähellekään valmis, tutkimuslaitos kertoo. Venäjällä on myös käynnissä voimakas varustautumisohjelma, joka edellyttää myös Motor-Sichin tuotannon hyödyntämistä. Asevoimat tarvitsee mm. 3 000 uutta helikoptereiden mootoria seuraavien 2 – 3 vuoden kuluessa.”
Edelläoleva on noukittu ylen uutisista 15.4.2014. Ko uutisen alkuperäinen lähde on Royal United Services Institute (RUSI)raportti ”Ukraine Military Dispositions The Military Ticks Up while the Clock Ticks Down” by Igor Sutyagin and Michael Clarke, joka löytyy linkistä https://www.rusi.org/downloads/assets/UKRANIANMILI…
Ko raportissa käsitellään laajemminkin Ukrainan armeijaa ja sen optioita.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Ari Rusila,
poistakaa toistot kommentistanne: yksinkertaisena se saa enemmän lukijoita.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinan osalta löysin seuraavan arvion:
Kiinan osuus kansainvälisestä aseviennistä kipusi näin vajaaseen 10 prosenttiin. Kiina on noussut viimeisen viiden vuoden aikana maailman kolmanneksi suurimmaksi asetoimittajaksi ohi Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian. Aseviennin arvo on kuitenkin edelleen vain noin viidesosa Yhdysvaltojen ja Venäjän tasosta.
Lähde: Bofit (Suomen Pankki) – http://www.suomenpankki.fi/bofit/seuranta/seuranta…
Ilmoita asiaton viesti
Aseiden salakaupasta en löytänyt mitään kunnon tuoretta tietoa, muistaakseni vuonna 2006 jossakin kirjassa sen arvoksi arviotiin 6-12 miljardia dollaria vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Aseavun lisäksi Venäjä ottaa ensimmäisiä haparoivia askelia (Ukraina) humanitaarisessa avustamisessa ja uutisista päätellen homma on vielä vähän hakusessa. Onneksi on kuitenkin osattu varautua autojen rikkoutumiseen ja vara-autot ovat mukana saattueissa, hohhoijaa.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/72054-suomalaistu…
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostava kirjoitus ja tilastojen julkistus – kiitos!
Suomi näyttää kartan ja tilastojen mukaan ostavan Yhdysvalloilta mutta ei Venäjältä. Kohta kaikki Suomen aseistus on vain NATO – yteensopivaa. Siinä on huonot puolensa.
Talvi- ja Jatkosodassa Suomella oli Neuvostoliiton kanssa samanlainen kiväärin- ja konekiväärinpatruuna; ilmeisesti tykistönkin ammukset sopivat kummallekin. Kuten tiedämme emme olisi varsinkaan Talvisodasta selvinneet ilman Neuvostoliiton massiivista aseapua, ja merkittävää se oli Jatkosodassakin. Hyvä etu oli myös, että Neuvostoliitto kuljetti ne aseet valmiiksi Suomen maaperälle.
Ilmoita asiaton viesti
Jättivät ne huolimattomasti ja epäjärjestyksessä pitkin metsiä ja pientareita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_talvisodassa_s…
Ilmoita asiaton viesti
Sama patruunakoko vihollisen kanssa on sikäli hyödyllinen, että saaliiksi saatu tavara voidaan jakaa oman armeijan käyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Riikka Söyring,
niinhän se on. Voisi kutsua vaikkapa kierrätykseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa. Juuri siksi neuvostoaseistuksen järjestelmällinen tuhoaminen ideologisista syistä on ollut ”sotilaallista itsemurhaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä tilastossa onkin joku virhe, tai sitten se on sellaiselta vuodelta milloin Suomi on ostanut vain lännestä aseita. Kolmas vaihtoehto on, ettei tämä tilasto ota huomioon pienaseita.
Sillä 2010-luvulla Suomi on ostanut ainakin PKM-konekivääreitä Venäjältä (korvaavat suomalaisvalmisteisen 7,62 KvKK 62:set), sekä Kord-konekivääreitä. Suurin syy miksi Suomen aseostot näyttävät pieneltä on se, että Suomi osti 1990-luvulla DDR:n asevarastot ja viime vuonna osti Ruotsista noin 150 MT-LB vaunua.
Edelleenkin Suomen tykistö ja panssaroidut miehistönkuljetusvaunut ovat pääosin venäläisperäisiä, mutta niitä ei ole välttämättä ostettu suoraan itärajan takaa, vaan eri puolilta Eurooppaa.
Ilmoita asiaton viesti
SIPRIn luvuista puuttuvat useat pienaseet ja muukin aineisto on vuosilta 2012-2013. Ruotsista ostetut vaunut eivät taulukossa näy koska se keskittyy vain joko USAsta tahi Venäjältä ulkomaille vietyjä aseita.
Ilmoita asiaton viesti
Väärän talouden vääristynyt maailma, näennäisdemokratiaa, uhri kohteella ei ole väliä. Aseet ovat isojen poikien leikkiä, isoilla rahoilla.
We have the mentality of absurdity in this world! Computer games turn into real games for those, who do not worry about food or shelter.
link
http://nextbigfuture.com/2013/08/f35-fighter-would…
Ilmoita asiaton viesti
”Aseet ovat isojen poikien leikkiä, isoilla rahoilla.”
Kirjoitukseni tosiaankin käsitteli asekauppaa ylätasolla. Merkityksellistä kuitenkin on se mikä esitetyissä luvuissakin usein jää tilastoimatta eli pienaseet. Ja nimenomaan näitä mm lapsisotilaat Afrikassa saavat käsiinsä klaanipääliköiden selvitellessä reviireitään.
Ilmoita asiaton viesti
”Jokaisen tulee ymmärtää, että poliittinen valta kasvaa kiväärin piipusta.”
Puhemies Mao
Toiveiden ja tosiasioiden sekoittaminen on äärimmäisen vaarallista, etenkin ulkopolitiikassa.
Ilmoita asiaton viesti
#5.
Huh ja vielä kerran huh. Venäjä näyttää olevan vielä pitkään riippuvainen Ukrainan puoleisesta aseteollisuudesta. Eipä ole ihme, että sinne kulkee näitä ”avustusrekkoja” ja lomalla olevia sotilaita, mutta ei tietenkään Venäjän varsinaisia sotajoukkoja. Nuo luvut, jotka ovat julkisista lähteistä, ovat valtavia.
Venäjä siis pitää kiinni Itä-Ukrainasta tapahtukoon mitä hyvänsä. Näin on asia nähtävä eikä se mihinkään siitä muutu. Kaikki muu on tämän rinnalla peanuts eikä sillä ole mitään merkitystä. Sääli vain näitä kuolleita ja haavoittuneita sotilaita.
Ilmoita asiaton viesti
Asekauppa tuo kuvaa myös Ukrainan konfliktin taloudellisiin taustoihin. V. 2012 Ukrainan viennistä suuntautui EU:iin 17 miljardia dollaria ja Euraasian unioniin 16 miljardia dollaria. Gallupeissa samana vuonna Ukrainan suuntautumista länteen kannatti 40 % ja EAU:iin 35 %. Länsiukrainalaiset suuryritykset ovat tottuneet etsimään vientiä länsimaista ja myös merkittävä osa väestöstä jo on tai toivoo pääsevänsä EU:n työmarkkinoille. Itäisen Ukrainan suuryrityksillä puolestaan on perinteisiä alihankinta ja tuotantosuhteita Venäjään mm aseteollisuudessa ja monet asukkaat käyvät vapaasti Venäjän lähialueilla töissä mm moninkertaisen palkkatason takia. Täten Ukrainan läntisten ja itäisten osien sekä teollisuudella (oligarkeilla) että kansalaisilla erilaiset suuntautumisvaihtoehdot. Nyt tulisi korjata EU:n ennen kofliktia tekemä virhe pakottaa Ukraina valitsemaan EU:n ja Venäjän välillä. Ukrainan myönteinen kehittyminen nähdäkseni edellyttää sitä että maa tai sen alueet voivat käydä kauppaa niin EU:n kuin EAU:kin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää pohdintaa, kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ja suomalaisten kannalta on valitettavaa ja erityisen vaarallista, että maamme ja kansamme ei enää kuulu tuohon raidallisten ryhmään.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä olen samaa mieltä, valitettavaa polarisoitumista. Tilattaisiin ne hävittäjätkin edes Ruotsista jos sellaisia katsotaan tarvittavan. Mielestäni ei ollut aivan huono muinaisten aikojen käytänne että Suomessa yksi laivue oli Drakeneita ja toinen Migejä, jotkut torjuntaohjukset Ranskasta ja jotkut Venäjältä. Olipahan optioita eri suuntiin.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Ja kävi niin tai näin, varaosien ja täydennyksen saaminen edes jollain osa-alueella olisi taattua. Olihan viime kerrallakin Suomen panssariase lähes kokonaan neuvostovalmisteista. Ja sitä paitsi hyvälaatuista, parempaa kuin saksalainen vastine.
Ilmoita asiaton viesti
Eniten ihmettelen,miksi suomi ei saa myydä juuri mitään aseita minnekään,olisi työllisyysvaikutustakin asevalmistuksella !
Samat ihmiset ummistaa silmänsä kun esim.venäjä vie aseita juuri kriisimaihin !
Missä on johdonmukaisuus,,vois aseviennin välillä tuomitakin,,vai edelleenkö on”rauhanaseita” olemassa !??
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Patria oli muuten asevalmistajalistassa sijalla 81 vajaan miljardin taalan myynnillä kun taas paras norjalainen – Kongsberg Gruppen – sijalla 62 1,3 mrdUSD myynnillä ja ruotsalainen Saab löytyi sijalta 32 vajaan 3 mrdUSD myynnillä. Muistelen että uusimmat ohjusveneet tilattiin Italiasta kun olisin luullut telakkaosaamista löytyvän Suomestakin; alihankintayhteistyö asevalmistuksessa Pohjoismaissa ei mielestäni olisi aivan huono idea.
Ilmoita asiaton viesti
Italiasta tilattiin kolme Katanpää-luokan miinantorjunta-alusta, jotka ovat lasikuiturunkoisia, jotta niiden runkorakenne ei aiheuttaisi tehtävässä häiritseviä tai alusta vaarantavia herätteitä. Näin suurikokoisen lasikuiturungon valmistus vaatii erikoisosaamista, jota Italiassa on kertynyt jo entuudestaan ja jota ei ole kustannustehokasta hankkia Suomeen kolmen aluksen sarjaa varten.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Katanp%C3%A4%C3%A4-lu…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos selvennyksestä. Huomasin ko alusten tilaukseen sisältyvän 100 %:n vastaostovelvoitteen, toivottavasti se toteutuu.
Ilmoita asiaton viesti