Eräitä USA-Venäjä -suhteen geopoliittisia aspekteja
Pääblogissani julkaisin power point esitykseni – Some Geostrategic Aspects in Russia vs. U.S. Relationship – joka käsittelee USAn valtapiirin laajentamispyrkimyksiä sekä niihin kohdistuvia Venäjän vastavetoja erityisesti Euraasiassa. Samoin tuon esiin Ukrainan konfliktin valtapoliittisen pelin jatkumona ja tämän yhtenä osana.
Seuraavassa tiivistelmä päätelmistäni:
- Ukraina on osa energiarikasta Euraaisian valtaväylää jonne USA on pyrkinyt laajentamaan valtapiiriään -90-luvulta lukien. Tämä geopoliittinen strategia sai virallisen muotonsa kongressin hyväksymässä Silkkitiestrategiassa 1999.
- Venäjän poliittinen ja sotilasjohto oli heikko kyeten vain ulkoisesti tarkkailemaan lännen etupiirin laajenemista kohden Venäjän rajoja.
- Georgian sota 2008 toi käännekohdan USAn voimien ollessa hajautettuina eri konflikteihin ja Venäjän asevoimien osoittettua ylivoimansa alueellisella tasolla.
- Anglo-amerikkalainen ulkopolittiikka ja erityisesti sotateollinen kompleksi sen liikkeelle panevana voimana ovat Balkanilla, keski-Aasiassa ja lähi-idässä syntynyneiden sotilasoperaatioiden takana.
- Neuvostoliiton hajoamisen (1991) jälkeen USA on pyrkinyt piirittämään Venäjän kuin myös Kiinan ja Iranin.
- USAn intressit poikkeavat EU:n intresseistä. Kylmän sodan jälkeen USA on pyrkinyt vaikutusvaltansa kasvattamiseen ex-Neuvostoliiton alueella ohjatakseen näiden alueiden luonnonresursseja yhdysvaltalaisten yhtiöiden hallintaan. Tämä paitsi vahvistaa USAn hegemoniaa suhteessa Eurooppaan myös estää eurooppalaisten suoran pääsyn Euraasian raaka-ainelähteille.
- Yksi osa USAn strategiaa on pelata “Uutta Eurooppaa” eroon “Vanhasta Euroopasta”.USAn heikentää Ukrainassa samanaikaisesti sekä Eurooppaa että Venäjää. Venäjän kaasutulojen heikentyessä EU joutuu korvaamaan osan kaasustaan muualta kuten esimerkiksi USAsta ostettavalla liuskekaasulla.
USAn voi nähdä kontrolloivan 191 YK:n jäsenmaata, sillä on 700-800 sotilastukikohtaa maansa rajojen ulkopuolella ja sotilaallinen läsnäolo 156 maassa. Kontrolli ulottuu manteista meriin ja aina ulkoavaruuteen saakka eri muodoissaan. Siksikin Venäjän läsnäolo rajoillaan itä-Ukrainassa, Trandnistriassa ja Georgiassa on suhteessa USAn läsnäoloon suhteellisen vähäpätöinen poikkeus.
Täytyy vain näin pienen Suomen osalta todeta, että en ole koskaan Suomessa kokenut USA:n hegemoniaa ja sen paisuttamisyrityksiä Suomessa. Sen sijaan muistan ja myös olen mm. Paasikiveä ja Kekkosta koskevaa kirjallisuutta lukeneena tiedostanut Neuvostoliiton hegemonian ja sen vaikutukset mm. Suomen kauppapolitiikkaan ja sisä- sekä ulkopolitiikkaan.
Tokihan Suomi on vapaaehtoisesti mm. hankkinut hävittäjälentokoneita sekä muuta high-tech -teknologiaa USA:sta ja näin jopa osaltaan tullut tietyissä tapauksissa riippuvaiseksi USA:sta. Se ei kuitenkaan ole mielestäni kovinkaan paljon rajoittanut Suomen sisä-, ulko- , turvallisuus- ja puolustuspoliittisia päätöksiä. Presidentin vaaleista puhumattakaan.
Nato -asiassakin USA on pitänyt Suomen suuntaan silmiinpistävän matalaa profiilia. Se, ei ole sulkenut omalta osaltaan ovia , mutta korostanut, että Nato-asioissa päätöksenteko lähtee Suomesta.
Toisaalta, olen kyllä havainnut, että USA on pyrkinyt siirtämään eurooppalaisille vastuuta omasta puolustuksestaan. Tämä on kuitenkin ollut kangertelevaa, koska EU ei ole vielä saanut organisoitua omia puolustusjärjestelyitään. Suurelta osaltaan tähän vaikuttaa se, että valtaosa EU -maista kuuluu Natoon, eikä päällekkäisten puolustusjärjestöjen luominen kuulosta kovin järkevältä.
Niin kyllähän USA:lla on aina ollut intresseissä luoda amerikkalaisille yrityksille bisneksentekomahdollisuuksia ympäri maailmaa. Tähänhän liittyy mm. se, että parhaillaan käydään USA:n ja EU:n välillä vapaakauppaneuvotteluita ja väännetään kättä välillä kiivaastikin. Onnistuessaan vapaakauppasopimus takaa myös EU:lle markkinat USA:n puolella. Siitä hyötyvät molemmat osapuolet, kunhan kumpikin osaa kohtuullisesti pitää puolensä neuvotteluissa.
Venäjän osalta taas näyttää, että sen nykyhallinto on enemmän kiinnostunut palauttamaan Venäjälle neuvostoimperiumin aikaset rajat, kuin ylläpitää hyviä kauppasuhteita länteen. Venäjän huonontuvat suhteet länteen vaikeuttavat osaltaan myös Venäjän mahdollisuuksia hyödyntää omia mittavia öljy- ja kaasuvarantojaan. Se verran riippuvainen Venäjän energiateollisuus on läntisestä teknologiasta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, Suomi onkin yksi harvoista maista, jossa USAlta puuttuu sotilastukikohta (avaruudesta meitäkin valvotaan kuten muitakin. Mielestäni USAn ja Venäjän hegemoniapyrkimyksissä on melkoinen ero: verrataanpa vaikka ylläolevassa postauksessani olevaa karttaa mahdolliseen Venäjän sotilastukikohtakarttaan – sotilaallista läsnäoloa ei monesta maasta löydy. Toisekseen USAn sotavoima oleilee melko kaukana omilta rajoilta kun taas Venäjän osalta omilla rajoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Kylmä sota päättyi kommunismin romahdukseen Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Vapautunut ja demokratisoitunut Itä-Eurooppa liittyi nopeasti läntisiin yhteisöihin turvatakseen itsensä uudelta orjuutukselta.
Maailmankartalla Putinin valloitukset näyttävät toistaiseksi pieniltä. Kysymys on kuitenkin periaatteesta. Venäjä ei ole Itä-Ukrainassa ”rajoillaan” vaan kymmeniä kilometrejä niiden ulkopuolella. Todennäköisesti järjestys saadaan palautettua vain Yhdysvaltain tuella.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ainakin eurooppalaisessa ympäristössä USA:ta ja Natoa ei ole koettu samanlaisena ”pakkopullana”, kuin Varsovanliittoa sen silloisille jäsenille. Ainoa valtio, joka ei kokenut Varsovanliittoa ”pakkopullana” taisi olla sen kaikista asioista määrännyt Neuvostoliitto.
Omaa tarinaansahan kertoo se, että nämä entiset Varsovanliiton Itä-Eurooppalaiset maat Neuvostoliiton romahdettua vapaaehtoisesti halusivat liittyä Natoon heti kun se oli mahdollista.
Nyt kun Venäjän nykyhallinto haluaa palauttaa neuvostoaikasen imperiumin rajat, on selkeästi havaittavissa että nämä entiset Varsovanliiton ja nykyiset Nato -maat syystä tai toisesta vaativat Natolta toimenpiteitä. Natohan on selkeästi reagoinut näihin vaatimuksiin, vaikka ei provosoivasti. Poikkeuksena tässä taitaakin olla tällä hetkellä Unkari, jonka oikeistohallitus on pääministeri Viktor Orbanin johdolla halunnut ottaa etäisyyttä EU:n yhtenäisyyteen ja lähentyä Venäjää. Virallisesti Unkari on kuitenkin ilmoittanut pysyvänsä Nato:ssa.
Katso Unkaria koskeva muutama uutinen:
http://www.economist.com/news/europe/21607862-prim…
http://www.kormany.hu/en/ministry-of-foreign-affai…
PS.
Illalla tulee mielenkiintoinen dokumentti Yle Teema -kanvalta klo 21:00, ”Historia: Yhdysvaltain kutsumuskohtalo”
Ilmoita asiaton viesti
Kotiareenalla valmistelussa on Keystone XL, joka valmistuessaan irrottaa (osaltaan) Yhdysvallat Saudi-öljystä ja lisää mahdollisuuksia toimittaa liuskekaasua eurooppaan. Inkoon terminaali on yksi osa vaihtohetoista energiaverrkoa. http://www.reuters.com/article/2014/10/29/us-canad…
Ilmoita asiaton viesti