Albaanien exodus Kosovosta käynnistynyt (taas)

"Kosovo, alles Scheiße. Serbien, auch Scheiße. Deutschland, das ist gut. Da kann man arbeiten, fünf Euro die Stunde, egal ob schwarz oder nicht, es ist besser." (Rexhep Kurteshi)

Sitten vuosien 1998-99 sodan  ovat Kosovon albaanit aloittaneet exoduksensa Serbian kautta Unkariin ja sieltä edelleen pääosin Saksaan.  Vuoden 2014 elokuusta vuodenvaihteeseen arvioitiin noin 100 000 albaanin jättäneen Kosovon ja nyt alkuvuonna lisäksi 50 000. Tämä on kuusi prosenttia koko väestöstä.  Kosovon viranomaiset pitävät kehitystä hälyttävänä koska mm 5 200 lasta on lopettanut koulunkäyntinsä viime kuukausina paetakseen vanhempiensa kanssa ulkomaille.  Lisäksi 60 000 Kosovon albaania on anonut Serbian passia päästäkseen Schengen alueelle ilman viisumia.

Saksassa Kosovon albaanien turvapaikkahakemukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Viime torstaina Saksa ilmoitti lähettävänsä 20 poliisia unkarilaisten avuksi rajan tiivistämiseen. Saksa myös pyrkii priorisoimaan albaanien turvapaikkahakemukset siten että ne käsiteltäisiin kahdessa viikossa nykyisen 6-7 viikon sijaan.  Käsittely tarkoittaa liki poikkeuksetta takaisinlähetystä sillä viime vuonna kielteisiä päätöksiä oli 99 % ja nyt tammikuussa albaaneista vain 0,3 prosenttia sai myönteisen päätöksen. Yksi syy vauhditukseen on että Kosovon albaanit vievät mm kotouttamiskeskusten resursseja niiltä turvapaikan hakijoilta joilla hakuun on todellinen tarve kuten irakilaisilla ja syyrialaisilla.

Syitä exoduksen alkamiseen nyt on muutamia. EU:n painostuksesta Serbia on myöntänyt liikkumisvapauksia Kosovon albaaneille siten että nämä pelkällä henkilökortilla pääsevät mm Unkarin rajalle. Edelleen tilanteen myötä ihmissalakuljettajat ovat löytäneet uusia reittejä rajan yli. Pääsyynä joukkopakoon lienee  kansalaisten tulevaisuudentoivon häviäminen viimeistään viime vuoden vaalien jälkeen. Jopa henkilöt joilla  alueella monien kaipaama työpaikka 300-600 euron kuukausipalkalla (Balkanilla tämä ei ole lainkaan väheksyttävää) ovat häipyneet.   

Työmarkkinat ovat kuitenkin vääristyneet ja laillistenkin paikkojen saanti riippuu edelleen klaanipomojen anteliaisuudesta. Huolimatta kansainvälisen yhteisön puolitoista vuosikymmentä jatkuneista yrityksistä rakentaa modernia yhteiskuntaa ja tähän kehitystyöhön kaadetuista miljardeista ovat tämä yhteiskunta ja julkiset palvelut ovat lähinnä vitsi jolle nauravat vain talous- ja poliittinen eliitti pestessään järjestyneestä rikollisuudesta ja kansainvälisiltä lahjoittajilta kerättyä rahaa lailliseksi liiketoiminnaksi omassa kaapatussa valtiossaan. 

Tilanteesta ulospääsy edellyttäisi mielestäni lähinnä EU:lta aiempien virheiden –  puolenvalinta -90-luvulla, hätiköity Kosovon itsenäisyys – tunnustamista ja uutta alkua puhtaammalta pohjalta. Nyt ei vain epäonnistunut valtiokokeilu vaan järjestyneen rikollisuuden kaappaama valtio tulisi palauttaa alkutilanteeseen ja paikkallisia toimijoita tulisi tukea uusien järjestelyjen kehittämisessä.  Lopputulemana saattaisi olla todellinen itsenäisyys tai myös vahva autonomia osana Serbiaa tahi sitten kantonisointi tai muu toimiva malli. Mallista riippumatta se todennäköisesti olisi nykytilaa parempi.

Edellä lyhyesti kuvattua problematiikkaa käsittelen tarkemmin pääblogi artikkelissa

The Mass Exodus of Kosovo Albanians