Gazan siviiliuhrien analysointia

Viime Gazan konfliktin aikaan – kesällä 2014 – kirjoitin (Peculiarities of Operation Protective Edge ) operaatio ”Protective Edgen” erityispiirteistä koskien mm siviiliuhrien määrän mahdollista kasvua suhteessa aseellisiin taistelijoihin ja toisaalta suhteessa aiempiin Gazan konflikteihin. Sittemmin valtamedioissa on kiertänyt erilaisia analyyseja kyseisen operaation siviiliuhreista viimeisimpänä ehkä uutistoimisto Associated Pressin (AP:n) julkistama analyysi joka väitti tutkimissaan kohteista 60 % uhreista olleen siviilejä. (AP:n raportista enemmän YNet news ).  Mielestäni analyysit Gazan siviiliuhreista ovat erityisen tärkeitä paitsi tällaisten uhrien välttämiseksi tulevissa konflikteissa myös koska näitä uhreja välineellistetään poliittisen propagandan ja varainkeruun palvelukseen.  

YK:n mukaan kaikkiaan Israelin kesäoperaatiossa kuoli 2 205 palestiinalaista, joista ainakin 1 483 oli siviilejä ja yli 500 lapsia. Israelilaisia sotilaita operaation aikana kuoli 67 ja siviilejä viisi. Israel on osaltaan tutkinut siviiliuhreja Gazan viranomaisten julkistamien listojen mukaan ja todennut useilla siviileiksi väitetyillä olevan militanttia taustaa. (ks esim Additional findings in the examination of the names of Palestinians killed in Operation Protective Edge – Part Eight ).

Riippumatta siitä lasketaanko todellisten siviiliuhrien määräksi 40/60/70 % on olennainen kysymys nähdäkseni se kuinka tarkoituksellista siviilien tappaminen on ollut koska tahallisuuttahan voisi pitää sotarikoksena. Hamasin syyllisyys israelilaisille aiheutetuista henkilövahingoista ei juurikaan ole kiistanalaista koska gazalaisten ampumat raketit jo luonnostaan vaarantavat siviiliväestön. Sen sijaan Israelia on syyllistetty mitä erilaisimmin termein (kansanmurhasta joukkotuhoon) gazalaissiviilien kärsimyksistä. Itse olen aiemmin kuvannut miten Israel on gazalaisten kärsimyksiä pyrkinyt välttämään mm kirjoituksessani Minimizing Collateral Damage In Gaza Conflict .

Nyt aiheesta on mielestäni viimeinkin saatu perusteellinen silminnäkijä-asiantuntija –näkemys eversti (evp) Richard Kempin YK:n asiaa tutkivalle komitealle toimittaman lausunnon myötä. Brittikomentajana Afganistanissa toiminut Kemp on johtanut joukkojaan etulinjassa myös Irakissa, Balkanilla ja Pohjois-Irlannissa ja toimii nykyisin johtajuutta, tiedustelua, vastaterrorismia ja puolustusta koskevien strategisten asiantuntijapalvelusten tuottajana. Brittikomentajana Afganistanissa toiminut Kemp on johtanut joukkojaan etulinjassa myös Irakissa, Balkanilla ja Pohjois-Irlannissa ja toimii nykyisin johtajuutta, tiedustelua, vastaterrorismia ja puolustusta koskevien strategisten asiantuntijapalvelusten tuottajana.

Kemp vietti ajastaan Israelissa suurimman osan operaatio “Protective Edgen” toteutusvaiheessa kesällä 2014 haastatellen siihen osallistuneita siviili- ja sotilasjohtajista rintamasotilaisiin. Hän myös pystyy vertailemaan tapahtumia ollessaan kentällä myös vuoden 2012 Gazan konfliktin aikana. Lähtökohtaisesti Kemp hyväksyy Israelin oikeuden vastata Hamasin ym ryhmien Gazasta tekemiin hyökkäyksiin.

Seuraavassa eräitä Richard Kempin lausunnon ydinkohtia:

Strategia

• Kempin mielestä Israelilla ei ollut mitään muuta realistista tapaa vastata hyökkäyksiin kuin IDF:n käyttämät metodit: täsmäpommitukset ilmasta ja tykistöllä johtokeskuksia, Hamas & co. ammusvarastoja ja taistelijoita vastaan. Ainoina muina mutta ei realistisina vaihtoehtoina Kemp näkee joko mattopommitukset tai laajamittaisen maaoperaation. Nämä molemmat vaihtoehdot olisivat johtaneet toteutettua strategiaa suurempiin siviilitappioihin ja jälkimmäinen myös suurempiin Israelin sotilastappioihin.
• Hamasin ohjuskapasiteettia ei voitu tuhota pelkästään ilmaoperaatioin, niillä kuitenkin väliaikaisesti pysäytettiin Hamasin aggressiot eli kyseessä oli pragmaattinen minimivastaus Gazasta Israeliin suuntautuneeseen raketti- ja ohjusuhkaan. Pidemmällä aikavälillä pysyvämmän rauhantilan turvaamiseksi Kemp esittää tehostettua kansainvälistä valvontaa Gazan uudelleenvarustautumisen estämiseksi.
• Kempin mielestä IDF:lla ei myös ollut muuta vaihtoehtoa kuin rajoitettu maaoperaatio tuhotakseen Gazasta Israeliin rakennetut hyökkäystunnelit.

Strategian toteutuskäytänteet

Kun Kempin mielestä IDF:n valitsema strategia oli oikea niin hän nostaa esiin kysymyksen siitä mikä on strategian toteutuksen suhde aseellisia konflikteja koskevaan kansainväliseen säännöstöön. Tämän osalta Kemp esittää mm seuraavia tekijöitä:

• Suuri osa Hamasin sotilasinfrastruktuuria oli sijoitettu keskelle siviiliasutusta jolloin siviiliuhrit eivät ole vältettävissä. Tämä ei kuitenkaan tee operaatiota laittomaksi mutta IDF:lla kuitenkin on rikkoo näitä lakeja se on myös vastuussa toimenpiteistään. Aiemmissa konflikteissa rikkomuksista on ollut tällaisessa tilanteessa velvollisuus erotella sotilaalliset ja siviilikohteet toisistaan varmistaakseen kulloisenkin toimenpiteen suhteellisuus. Israel kriitikoiden käsityksen vastaisesti tämä suhteellisuus ei tarkoita uhrien suhdetta toisiinsa konfliktin eri osapuolten välillä vaan siviiliuhrien suhdetta koettuun sotilaalliseen uhkaan.
• Kempin mielestä hänen omat tutkimuksensa ja kokemuksensa IDF:n operaatioperiaatteista sekä sotilas- ja siviilijohtajien sekä lakiasiantuntijoiden haastattelut antavat pohjan näkemykselle että Israel kunnioittaa suhteellisuus periaatetta kuin myös muitakin kansainvälisiä aseellisen konfliktin sääntöjä.
• IDF on vastuussa Israelin demokraattisesti valitulle hallitukselle kuin myös sikäläiselle sotilas- ja siviililainsäädännölle. Siten jos IDF seurauksensa ja tiedossa on vastaavia prosesseja myös 2014 konfliktin osalta.
• IDF on selvitellyt käytäntöjään Gazan siviiliuhrien välttämiseksi. Aiemmin Kemp oli todennut että vuosien 2008-09 Gazan konfliktien aikaan mikään maa sodankäynnin historiassa ei ole toteuttanut sellaisia toimenpiteitä ja periaatteita kuin Israel minimoidakseen siviilitappiot. Kempin mielestä näin on tapahtunut myös vuoden 2014 konfliktin aikana. Brittien ja USAn joukot pyrkivät aikoinaan Afganistanissa käyttämään näitä Israelin kehittämiä metodeja välillisten tuhojen minimoimiseksi ja 2014 konfliktin jälkeen USA lähetti upseereitaan opintomatkalle Israeliin varmistaakseen siviiliuhrien minimoimisen tukevissa operaatioissa.
• Mm seuraavanlaisia siviiliuhrien välttämiseen liittyviä käytänteitä toteutettiin IDF:n toimesta rutiininomaisesti: varoitussoitot, tekstiviestit ja radiosanomat uhanalaisille, lentolehtiset, ”koputusvaroitukset” iskukohteis-ta/-iin. Edelleen vähintään kahden erillisen lähteen tuli varmistaa kyseen olevan oikeutetusta sotilaskohteesta, jokaisen ilmaiskun tuli saada henkilökohtainen auktorisointi ilmavoimien johdolta ja siviilien läsnäolo tuli selvittää sekä miehitettyjen taistelukoneiden että miehittämättömien lennokkien toimesta.

Siviiliuhrit

• Huolimatta kaikista varotoimista siviiliuhreja syntyi mm seuraavista syistä: maajoukkojen joutuessa sellaisiin taistelutilanteisiin ettei varmistuksiin ollut mahdollisuutta, tekniset virheet (seuranta- tai tietokonejärjestelmän kaatuminen, yhteyshäiriöt, ammusten tai aseiden toimintahäiriöt…) ja inhimilliset erehdykset. Kempin mukaan mikään ei osoita tapahtuneiden virheiden pääosan olleen tahallisia ja siten rikollisia. Joissakin tapauksissa on aihetta epäillä väärinkäytöksiä niin siviilejä, näiden omaisuutta tai vihollistaistelijoita kohtaan. Näistä yksittäistapauksista on käynnistetty asianmukaiset rikosoikeudelliset prosessit joista lisätietoja on saatavissa mm Israelin ulkoministeriön dokumenttikokoelmasta .
• Yhden osan Gazan siviilien suojelua muodostaa Israelin ohjuspuolustusjärjestelmä. Ilman ”Iron Dome” järjestelmää tuhannet Gazasta laukaistut raketit olisivat päätyneet Israeliin ja tuhojen välttämiseksi maan olisi tullut käynnistää mm paljon siviiliuhreja vaativat maaoperaatiot.
• Kuolleiden gazalaissiviilien määrä suhteessa kaikkiin operaation aikana kuolleisiin gazalaisiin, joita arvioidaan olevan ~2100~2200, vaihtelee lähteestä riippuen 48-70 % välillä. Näistä siviileistä osa kuoli luonnollisista syistä, jotkut taisteluihin liittymättömissä onnettomuuksissa, jotkut teloitettiin tai murhattiin Hamasin ja muiden Gazassa toimivien ryhmien toimesta. Osa gazalaissiviileistä kuoli lyhyeksi jääneessä Hamasin rakettitulituksessa (Gazaan tippui yli sata omaa rakettia/ohjusta). Epäilemättä osa kuoli Israelin sotilasoperaation tuloksena mm Hamasin käyttämän ihmiskilpitaktiikan takia.
• Gazan siviiliuhrien osuutta operaation aikana kuolleiden kokonaismäärästä voi tarkastella myös vertaamalla tätä muihin vastaavanlaisiin konflikteihin. YK:n pääsihteeri on arvioinut suhdeluvuksi IIMS:n jälkeisissä konflikteissa keskimäärin kolme kuollutta siviiliä yhtä kuollutta taistelijaa kohden; Afganistanissa suhdeluku oli tämä 3:1, mutta esimerkiksi Irakissa se YK:n arvio oli 4:1. Joka tapauksessa Gazan viime operaatiossa suhdeluku näyttää alittavan keskiarvon reilusti 

Kempin mielestä kansainvälisten toimijoiden syytökset Israelia kohtaan Gazan ns. saarrosta ovat täysin vastuuttomia koska ko valvontatoimenpiteet hidastavat Hamasin sotilaallisten valmiuksien kehittämistä. Sitä paitsi Egypti toteuttaa vastaavaa ennaltaehkäisyä Gazan suhteen kuin Israelkin samoin perustein. Niin kauan kuin tehokas kansainvälinen kontrolli Gazan jälleenvarustautumista vastaan puuttuu on todennäköistä, että uusi Gazan konflikti syttyy tulevien kuukausien tai vuosien aikana.

Yhteenvedossaan Kemp toteaa IDF:n toteuttaneen poikkeuksellisen laajalti eri käytänteitä minimoidakseen siviilituhot ja itse asiassa olevan maailman johtava valtio näiden käytänteiden kehittämisessä ja soveltamisessa ja sattuneiden virheiden korjauksessa. Vastapuoli Hamas & co. puolestaan edustaa toista ääripäätä sen koko strategian pohjautuessa terroriin Israelin siviiliväestöä kohtaan.

Richard Kempin analyysi ( SUBMISSION TO THE UNITED NATIONS INDEPENDENT COMMISSION OF INQUIRY ON THE 2014 GAZA CONFLICT by Colonel Richard KEMP ) luettavissa tästä.

Päätelmiäni

Operaatio Protective Edge noudatti samaa käytäntöä ja dynamiikkaa kuin aiemmatkin Gazan konfliktit 2008-2009 ja 2012 eli Hamas haluaa profiloitua vahvana palestiinalaisten edustajana ja ampuu rakettejaan Israeliin, Israel vastaa ilmaiskuin ja tarvittaessa maaoperaatioin, kansainvälinen yhteisö lähettelee paheksuvia lausuntojaan. Erityispiirteitä kesällä 2014 oli nähdäkseni kolme: Hamasin lisääntynyt hyökkäyskapasiteetti uusien rakettien ja tunneliverkon muodossa, ironisesti sen pienempi sotilaallinen ja poliittinen vaikuttavuus erityisesti kehittyneen ”Iron Dome” rakettientorjuntajärjestelmän ansiosta ja gazalaisten siviilikuolemien osuuden nousu suhteessa taistelijoiden kuolleisuuteen.

Hamasin motiivit uuden konfliktin synnyttämiseen ovat mielestäni jopa kasvaneet: Järjestön profiili on heikentynyt edelleen ja talous lienee aiempaakin enemmän miinuksella. Varsinkin Egyptin nykyhallinnon toimet ovat poliittisen tuen ohella leikanneet merkittävästi Hamasin johdon taloutta erityisesti salakuljetustunnelien sulkemisen myötä. Tulonmenetykset ovat johtaneet palkkaviipeisiin hallinnon työntekijöille ja sitä myöten kasvavaan tyytymättömyyteen. Profiilinnosto on tärkeää myös suhteessa Fatahiin järjestöjen yhtenäisyyspyrkimysten mahdollisesti johtaessa parlamentti- ja presidentinvaaleihin palestiinalaisalueilla. Nyt Egyptin oikeus lisäksi teki merkittävän päätöksen määritellä Hamas terroristiryhmäksi vieläpä erottelematta toisistaan Hamasin sotilaallista siipeä (al-Qassamin prikaatit) Hamasin poliittisesta siivestä. Egyptin presidentti on myös todennut Rafahin rajanylityspaikan pysyvän käytännössä suljettuna niin kauan kuin Hamas vastaa sen Gazan puoleisesta osasta. Egypti on myös aktiivisesti sulkenut Gazaan johtavia salakuljetustunneleita ja on luomassa Gazan rajalle puskurivyöhykettä.

Operaatio Protective Edge päivitti sekä Hamasin hyökkäyskapasiteetin että myös Israelin valmiuden vastata siihen. Vähentyneistä resursseista huolimatta Hamas on aloittanut uuden konfliktin valmistelut mm hyökkäystunneleiden intensiivisellä rakentamisella (joka nielee huomattavan osan vähentyneistä jälleenrakennusvaroista) ja lapsisotilaita kouluttamalla (joista osa päätynee seuraavan konfliktin ”siviili”uhreiksi). Toisaalta kokemukset päättyneestä operaatiosta saattavat johtaa myös strategian vaihdokseen, vaikkapa edes muodolliseen yhteistyöhön Fatahin kanssa, Israelin tulevan uuden hallituksen kompromissivalmiuden testaamiseen ja voiton varmistamiseen mahdollisissa Palestiinalaishallinnon parlamentti- ja presidentinvaaleissa. Tällainen strategia saattaisi olla mielestäni jopa tuloksekkaampi kuin suora sotilaallinen toiminta.

[Artikkeli Gazan siviiliuhrien analysointia alun perin julkaistu Ariel -sivustolla 5.2.2015]