Historiasta: Beilin-Abu Mazen dokumentti

Vuonna 1993 Arafatin varamies – Abu Mazen (Mahmoud Abbas) – aloitti salaiset neuvottelut Israelin varaulkoministeri Yossi Beilinin kanssa lähi-idän konfliktin ratkaisemiseksi.  Tuloksena oli vajaa kaksikymmentä vuotta sitten ns. Beilin-Abu Mazen –suunnitelma (-dokumentti, -sopimus) jota pidetään ensimmäisenä lähi-idän konfliktin pysyvän ratkaisun sopimusluonnoksena.

Aiempi toimittaja ja politologian luennoitsija Beilin edusti Israelin työväenpuolueen nuorempaa uudistusmielistä kaartia vaatien Israelin arabien tasaveroista kohtelua ja liennytystä palestiinalaisten kanssa. Apulaisministerinä esimiestensä – presidentti Yitzhak Rabin ja UM Shimon Peres – tietämättä hän matkusti suoraan Tunisiaan tapaamaan Arafatia esittäen ratkaisun etsimistä lähi-idän konfliktiin.  Arafat suostui ja delegoi tehtävän Abbasille. 

Liki kaksi vuotta kestänyt asiantuntijatiimien keskeinen perusteellinen salainen neuvotteluprosessi alkoi Oslossa ja Tukholmassa. Neuvotteluprosessin päätyttyä lokakuun lopulla 1995 Beilin palasi hakemaan sopimukselle hyväksyntää pääministeri Rabinilta.  Valitettavasti PM Rabin salamurhattiin eikä UM Pereskään lähtenyt ajamaan sopimusta  eteenpäin;  vastaavasti samanaikaisesti Abbas ei saanut tukea palestiinalaispäättäjiltä.

Näennäisesti torjuttu neuvottelutulos ei kuitenkaan tyystin mennyt hukkaan;  useilla tulevilla neuvottelukierroksilla – kuten Camp Davidissa ja Tabassa – se palveli jopa pohjaluonnoksena. Beilin-Abu Mazen dokumentti vuosi lehdistöön mutta sitä ei koskaan muodollisesti julkaistu; PLO jopa kielsi koko asiakirjan olemassaolon.  Tästä huolimatta monien asiakirjassa esitettyjen ideoiden katsotaan muodostavan hyvän kompromissin ratkaista keskeisiä kysymyksiä myöhemmissä – jopa nykyisissä – pyrkimyksissä luoda pysyvä neuvottelutulos lähi-idän konfliktiin. 

Eräitä keskeisiä linjauksia Beilin-Abu Mazen dokumentissa ovat seuraavat: 

• Rajat: Israel vetäytyy vuotta 1967 edeltävälle aselepolinjalle lukuunottamatta eräitä maanvaihtoja (pääosa setlementti asutuksen länsirannalla vaatimista alueista korvataan Palestiinalaishallinnolle Israelista luovutettavilla alueilla).  Israel hyväksyy Palestiinalaisvaltion perustamisen länsirannalle ja Gazaan.
• Setlementit: Palestiinan muodostettavalle valtion alueelle jäävä setlementtiasutus on Palestiinalaishallinnon alaista. Asukkaille tarjotaan Palestiinan kansalaisuutta tai he voivat jäädä paikoilleen ulkomaalaisasukkaina.
• Jerusalem: Jerusalem säilyy yhtenäisenä mutta jakautuu kahteen kunnanosaan joista toinen (läntinen osa) Israelin suvereniteetin alla ja toinen (itäinen osa) Palestiinalaishallinnon suvereniteetin alla. Läntisen osan muodostaessa Israelin pääkaupungin Jerusalem nimisenä, itäinen osa muodostaa Palestiinan pääkaupungin al-Quds’n nimisenä.
• Pakolaiset: Palestiinalaispakolaisilla on oikeus palata muodostettavaan Palestiinan valtioon ja saada korvauksia menetyksistään.  Toisaalta he luopuvat oikeuksistaan palata Israelin maaperälle.  

Mielestäni Beilin ja Abbas onnistuivat luomaan ensimmäisen todisteen siitä että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on mahdollista ratkaista jopa kahden valtion mallilla. Beilin-Abu Mazen dokumentti myös osoittaa mihin ”kakkosraiteen diplomatialla” tai epävirallisella neuvotteluprosessilla voidaan asiasisällön osalta päästä.  Toisaalta prosessi osoittaa myös tämän menettelytavan riskit – esimerkiksi viimeiset Yhdysvaltain UM Kerryn vetämät rauhanneuvottelut ilmeisesti kariutuivat siihen, että Kerrylle vasta aivan viime vaiheessa selvisi ettei jommallakummalla tai kummallakaan epävirallisen kanavan neuvottelijoista ollut valtuuksia esimiehiltään suunniteltuihin kompromisseihin.

Joka tapauksessa pidän Beilin-Abu Mazen dokumenttia ja syntyyn johtanutta prosessia rohkeana ja esimerkillisenä yrityksenä löytää ratkaisu vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin.  Allaolevassa linkissä – kuin myös pääblogini dokumenttiarkistossa – esitetty dokumentti on luonnollisesti epävirallinen mutta pääosin sisällöltään oikea. 

"Beilin – Abu Mazen document" – Framework for the conclusion of a final status agreement between Israel the PLO – Non-UN document (31 October 1995).

 [Artikkeli  Historiasta: Beilin-Abu Mazen dokumentti alun perin julkaistu Ariel -sivustolla sekä in English pääblogissani]