Talous diplomatian edelle lähi-idässä?

Johtuen Israelin nykyisen ja todennäköisesti tulevan pääministeri Netanyahun lausunnoista ennen viime vaaleja sekä odotettavissa olevan oikeistohallituksen koostumuksesta on lähitulevaisuudessa epätodennäköistä eteneminen  virallisissa neuvotteluissa ns. kahden valtion mallin pohjalta – tai ylipäätään kyseisten neuvottelujen aloittaminen.  Tästä syystä Israelissa on pohdittu sitä voitaisiinko israelilais-palestiinalaisia suhteita kuitenkin jotenkin edistää.

Yksi mahdollisuus suhteiden parantamiseen on palaaminen Netanyahun vuoden 2009 vaalien edellä esittämään ajatukseen ns taloudellisesta rauhasta palestiinalaisten kanssa.  Poliittisesta rauhansopimuksesta taloudellinen sopimus poikkeaisi siten, ettei tarvitsisi puuttua rajoihin, etkä muuttaa nykyistä hallintomallia.  Aloite taloudellisista rauhanohjelmista ei ole aivan uusi, sillä aiempi presidentti Shimon Peres teki ns rauhanlaakso (’ Valley of Peace initiative) aloitteen jonka yhtenä elementtinä oli hiljattain käynnistetty Red-Med -kanaalihanke [ Edellä kuvatusta hankkeesta enemmän kirjoituksessa  Blue Peace: Red Sea-Dead Sea Pipeline Plan Signed  ja sen toteutuksen alkamisesta  kirjoituksessa Red-Med kanaali ]

Tällä hetkellä poliittisella huipputasolla PM Netanyahu on melko yksin edistämässä taloussuhteita diplomaattisen sopimisen edellä;  palestiinalaisjohto on pikemminkin luomassa tälle esteitä esimerkiksi kieltäessään tiettyjen tuotteiden tuontia Israelista.  Tämä ei kuitenkaan ole koko kuva koska, jopa huomattava enemmistö palestiinalaisista olisi kiinnostunut työmahdollisuuksista Israelissa. 

Ennen vaaleja PM Netanyahu loukkasi Israelin arabeja jopa rasistisiksi tulkituilla kommenteillaan; hänen jälkikäteen esittämänsä pahoittelut saattaisivat saada uskottavuutta mikäli Israelin arabien elinkeinotoimintaa pyrittäisiin aktiivisisesti edistämään.  Tämä toimeliaisuus saattaisi luoda parempaa pohjaa myös israelilais-palestiinalaiselle talousyhteistyölle

Lähde: Arutz Sheva

[ Alunperin julkaistu Ariel -sivustolla]