Armenialaisten kansanmurha ja Israel
“The Nazis used the Armenian genocide as something that gave them permission to bring the Holocaust into reality.” (Israelin Presidentti Reuven Rivlin)
Tänään 24. huhtikuuta tulee kuluneeksi vuosisata Ottomaanihallinnon eli nyky-Turkin edeltäjän tekemästä Armenian kansanmurhasta. Armenialaiset ovat toistuvasti pyytäneet kansainvälistä yhteisöä tunnustamaan tämän kansanmurhan. Useat tahot ovat niin tehneetkin alkaen Uruguaista v 1965 ja tämän jälkeen tunnustajiin ovat liittyneet mm Venöjä, 42 USAn osavaltiota, Euroopan parlamentti, paavi ja maailman kirkkojen neuvosto. Eriskummallisinta on ettei Israel ole liittynyt joukkoon.
Armenian kansanmurha oli läpikotaisin suunniteltu ja se toteutettiin pääosin vuonna 1915 IMS:n aikana ja toistettiin pienemmässä mitassa vuosina 1918, 1920 ja 1923. Kaikkiaan on arvioitu noin 1.5 miljoonan armenialaisen joutuneen tämän kansanmurhan uhriksi. Israel ei ole paitsi tunnustanut tapahtunutta – se on jopa aktiivisesti vaikuttanut kannattajiensa kautta Yhdysvalloissa, ettei Washington tekisi virallista tunnustusta.
Syyksi Israelin käytökseen on arveltu läheisiä suhteita Turkkiin mm puolustusyhteistyön alalla. Kun tämä yhteistyö viime vuosina on hiipunut ovat armenialaisten asiaa ajaneet yhä tiiviimmin esittäneet Knessetille asiantilan korjaamista mutta toistaiseksi tuloksetta. Pientä kehitystä tähän suuntaan on silti tapahtumassa ja tänä vuonna Israel ensi kertaa lähettää virallisen delegaation Jerevaniin osallistumaan kansanmurhan muistotilaisuuteen. Kyseessä on vielä Knessetin jäsenistä koostuva alemman tason delegaatio. Kuitenkin myös Israelin presidentti Reuven Rivlin on toistuvasti vaatinut Armenian kansanmurhan tunnustamista.
Syynä virallisen Israelin varovaisuuteen Armenian tapauksessa ei lienekään suhde Turkkiin vaan Azerbaitzaniin, johon Israel muslimimaista omaa läheisimmät suhteet. Israelin ja Azerbaitzanin välinen kauppa on noin viisi miljardia dollaria vuodessa, Israel tuo 40 % öljystään sieltä vieden puolestaan kehittyneitä puolustusjärjestelmiä. Kun vuonna 2012 odotukset Israelin ilmaiskusta Iranin ydinlaitoksia vastaan olivat huipussaan kerrottiin eräissä diplomaattipiireissä Israelin ostaneen iskua varten lentokentän nimeltään Azerbaitzan.
Vuoden sisällä Azerbaitzanissa ovat vierailleet niin Israelin ulko- kuin puolustusministeritkin ja molemmat ovat kokeneet Azerbaitsanin jakavan Israelin kanssa huolen Iranin mahdollisesta ydinaseohjelmasta. KunbAzerbaitzan omaa yhteistä rajaa Iranin kanssa 611 km – verrattuna Turkin 499 km ja Armenian 35 km – katsoo Israel maan tärkeimmäksi liittolaisekseen Iranin suhteen. Tätä taustaa vasten peilautuu haluttomuus edetä Armenian osalta monien israelilaistenkin moraalisesti oikeaksi katsomalla tavalla.
Lähde Al-Monitor , taustoitusta lisäksi artikkelissa The Armenian Genocide Still Denied by Turkey (and Azerbaijan)
[Kirjoitus alunperin julkaistu Ariel -sivustolla]
Suomessa ei liene edes harkinnassa virallisesti todeta että armenialaisten kansanmurha tapahtui mm v 1915. Sen sijaan Saksa tiettävästi tänään näin teki. Kreikassa, Italiassa sekä Sveitsissä ollaan vielä pidemmällä sillä näissä maissa tapahtumien kiistäminen on kriminalisoitu.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäänpä tännekin vastineeni Turkin suurlähettilään tämänpäiväiseen HS mielipidekirjoitukseen (http://www.hs.fi/paivanlehti/25042015/a1429847548955). Se vastine on tässä:
Turkin Suomen-suurlähettiläs Adnan Baþaða on pahoittanut mielensä HS:n jutusta ”Kansan murha” (HS Ulkomaat 11. 4.) Kirjoituksen otsikko ”Turkki jakaa armenialaisten jälkeläisten tuskan” on paljon lupaava, valitettavaa vain että sitä seuraava sisältö antaa aiheesta päinvastaisen kuvan eli että Turkki viis veisaa armenialaisten kokemista kärsimyksistä jopa kieltämällä edelleen jopa niiden tapahtumisen.
Suurlähettiläs lähtee selittämään kansanmurhaa ensimmäisen maailmansodan luomalla tarpeella armenialaisten väestönsiirtoihin. Tämä nähdäkseni edustaa täydellistä historiattomuutta koska armenialaisten vaino ottomaanien toimesta ei alkanut vuonna 1915. Osmanien valtakunnan alettua rapistua 1800-luvulla pantiin toimeen 1894 -1896 ennennäkemättömän suuret joukkosurmat jonka uhreiksi valikoitiin lähinnä nuoria, armeijaikäisiä ja taistelukuntoisia miehiä. Murhissa surmattiin noin 200 000- 300 000 henkilöä. (Seppälä, Serafim: Armenian kansanmurhan perintö, 19, 2011). Kansanmurhaa harjoiteltiin myös Adanassa, Turkin kaakkoisrannikolla, jossa vuonna 1909 toteutettiin 20 000 armenialaisen joukkosurma.
Suurlähettiläs toteaa v. 1915 siirrettävien ihmisten kokeneen kärsimyksiä johtuen sotaolosuhteista jne vaikka hallitus hänen mukaansa oli selvästi suunnitellut, että siirrettäviä ihmisiä piti suojella. Itse väittäisin pikemminkin kärsimysten olleen suunniteltuja pohjautuen sekä silloisten vallanpitäjien motiiveihin ja vihaan armenialaisia kohtaan sekä kyseisen väestönsiirron toteutustapaan.
Ensinnäkin toimenpiteet aloitettiin keräämällä Turkin armeijan armenialaisilta sotilailta aseet pois, minkä jälkeen heitä alettiin järjestelmällisesti surmata 50-100 hengen ryhmissä tekosyynä heikko sotamenestys Venäjää vastaan. Kun aseet oli saatu armenialaisilta pois koottiin toisessa vaiheessa armenialaisten kylien ja yhteisöjen johtohahmot – kauppiaat, papit ja opettajat yhteen ja sitten heidät tapettiin joko heti tai kidutuksen jälkeen. Esimerkiksi 23.–24. huhtikuuta 1915 pidätettiin İsmail Enverin, sisäministeri Mehmed Talat paššan ja meriministeri Ahmed Cemalin määräyksestä Istanbulissa yhteensä 235 armenialaista intellektuellia, poliitikkoa ja muita vaikuttajia, jotka kaikki teloitettiin.
Itse väestönsiirtoa Wikipedia kuvaa seuraavasti:
Toukokuussa alkoivat armenialaisten joukkokarkotukset, jotka muuttuivat pian ympäri osmanien valtakuntaa kansanmurhaksi. Joukkokarkoituksissa käytetty menetelmä oli kaikkialla samankaltainen. Julistettiin määräys pakkosiirroista, joita varten käskettiin pakkaamaan omaisuus kärryille. Itäisimmissä osissa uskoteltiin, että kylät tyhjennetään väliaikaisesti, sillä ne ovat sotatoimialueella. Kotiinpaluu olisi heti rauhan tultua mahdollinen. Armenialaiset ohjattiin marsseille, joiden alussa asekuntoiset vietiin surmattaviksi ja armenialaissaattueiden ryöstelystä tuli sekä vartijoiden, että naapurustojen huvia. Naiset lapset ja vanhukset marssivat ympäriinsä ilman mitään järjellistä päämäärää, mikä koitui tuhansien kohtaloksi….
Armenialaisten talot sinetöitiin, mutta turkkilaiset ryöstivät ne lähes välittömästi ja jäljellä olleet miehet surmattiin joko ennen kylien jättämistä tai heti kuolemanmarssin alussa. Sotilaat ja virkamiehet keräsivät armenialaisten rahat ja mukana olleet arvoesineet. Jos kieltäytyi luovuttamasta, surmattiin. Tämän jälkeen väkivalta kohdistui naisiin ja jopa kymmenenvuotiaisiin tyttöihin, joita raiskattiin. Vauvoja heitettiin tien varteen. Marssireittien varrella lojui edellisten saattueiden jäljiltä ruumiita. Liikkeelle oli määrätty keskushallituksen määräyksestä satojatuhansia ihmisiä, mutta heille ei oltu varattu lainkaan elintarvikkeita, mikä tekee ilmeiseksi, että ihmisten ei haluttukaan jäävän henkiin. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Armenialaisten_kansan… )
Suurlähettilään mukaan hallitus oli suunnitellut suojelevansa siirrettäviä ihmisiä. Miten siirrettävien ihmisten suojelua kuvaa Mehmed Talat Paššan toteamus Yhdysvaltojen lähettiläälle maansa armenialaispolitiikasta että se oli sekä selvää että peruuttamatonta: ”Meillä ei tule olemaan armenialaisia missään päin Anatoliaa.” Suurlähettiläs mainitsee osan hirmutöistä tapahtuneen rosvojen toimesta, hän kuitenkin ”unohtaa” mainita hallinnon tyhjentäneen vankiloita rikollisista joista muodostettiin veriteoissa tarvittuja erikoisjoukkoja.
Suurlähettiläs toteaa armenialaisten kylmän sodan aikana turvautuneen väkivaltaisiin tekoihin Turkkia vastaan saadakseen maailman huomion kiinnittymään Armenian väitteisiin ja että tänä aikana armenialaisten näkökulmaa ja kansanmurhan teesiä alettiin levittää viittaamalla väärennettyihin asiakirjoihin ja valokuviin sekä epämääräisiin muistelmiin. Mielestäni vaikka tällaista aineistoa olisikin käytetty lienee kansanmurhaa todistavan aineiston osuus olevan vähintäänkin riittävä kansanmurhan toteamiseen.
Lopuksi suurlähettiläs vetoaa siihen kansanmurhan määritelmään ja siihen ettei kansainvälinen tuomioistuin ole päättänyt Armenian kansanmurhasta. Kansanmurha-termin oikeudellisen määritelmän kehitti puolalais-amerikkalainen oikeustieteilijä, Yalen yliopiston oikeustieteen professori Raphael Lemkin (1900-1959) ottamalla käyttöön englannin kielen sanan genocide teoksessaan Axis Rule in Occupied Europe (1944). Lemkinin määritelmä kansanmurhalle perustui holokaustiin ja armenialaisten kansanmurhaan. Eli itse asiassa koko kansanmurhamääritelmä syntyi armenialaisten kärsimysten johdosta. Länsimaisten historioitsijoiden kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että armenialaisten etninen puhdistus tapahtui; mikäli kansainvälinen rikostuomioistuin joskus ottaa tämän käsittelyynsä niin suurella todennäköisyydellä tämä puhdistus voitaneen myös virallisesti määritellä kansanmurhaksi.
terveisin
Ari Rusila
Aiemmin aiheesta:
The Armenian Genocide Still Denied by Turkey (and Azerbaijan)https://arirusila.wordpress.com/2013/04/27/the-armenian-genocide-still-denied-by-turkey-and-azerbaijan
Armenian kansanmurhaa muisteltiin Suomen hiljaa hyväksyessä tapahtuneen https://konfliktit.wordpress.com/2013/04/28/armeni…
Ilmoita asiaton viesti
[…] Armenialaisten kansanmurha ja Israel | Uusi Suomi Puheenvuoro – Suomessa ei liene edes harkinnassa virallisesti todeta että armenialaisten kansanmurha tapahtui mm v 1915. Sen sijaan Saksa tiettävästi tänään näin teki. Kreikassa, Italiassa sekä Sveitsissä ollaan vielä pidemmällä sillä näissä maissa tapahtumien kiistäminen on kriminalisoitu. […]
Ilmoita asiaton viesti
[…] Armenialaisten kansanmurha ja Israel | Uusi Suomi Puheenvuoro – Armenialaisten kansanmurha ja Israel Ari Rusila 24.4.2015 0:21 päivitetty 24.4.2015 0:21 3 “The Nazis used the Armenian genocide as something that gave them permission to bring the Holocaust into reality.” (Israelin Presidentti Reuven Rivlin) […]
Ilmoita asiaton viesti