Tervetuloa Sputnik

Venäjän valtiollinen uutistoimisto Sputnik Newsin aloitettua uutisoinnin myös suomen kielellä on niin printti kuin sosiaalisessakin mediassa alkanut mittava älämölö venäläispropagandasta. HS:a myöten on kerrottu sputnikin levittämistä tökeröistä valheista ja onpa uutistoimistoa parodioiva twitter-tilikin nähnyt päivänvalon. Pitkään aikaan en ole nähnyt vastaavaa tekopyhää taivastelua kuin nyt Sputnikin osalta. Itse toivotan tämänkin median tervetulleeksi suomalaiseen tiedonvälitykseen.

Nähdäkseni Sputnikin toiminnassa mediakentässä ja vaikkapa informaatio-(media-)sodankäynnissä ei ole mitään uutta. Perinteinen media omasi roolin sodissa ja konflikteissa jo ainakin sata vuotta sitten mm Armenian kansanmurhan yhteydessä se vaikutti humanitaariseen apuun USAsta ja myöhempiin oikeudenkäynteihin Turkissa. Kuitenkin vasta noin puoli vuosisataa sitten Vietnam osoitti median tulleen jopa vaikuttavammaksi tekijäksi kuin itse sotatoimet kentällä. Jugoslavian hajoamissodat kohottivat median käytön lopulta ammattimaiselle tasolle kun kroaatit, Bosnian muslimit ja Kosovon albaanit palkkasivat yhdysvaltalaisia PR-toimistoja muokkaamaan maan (USAn) yleistä mielipidettä itselleen suotuisaksi serbejä vastaan sittemmin toteutettujen interventioiden aikaansaamiseksi. Naton risteilyohjuksen iskusta Belgradin televisiostudiota vastaan 21. huhtikuuta 1999 Kosovon sodan aikana Yhdysvaltain puolustusministeriö totesi: ”Serbien TV on yhtä paljon osa Milosevicin murhakoneistoa kuin hänen asevoimansa”.

Kylmässä sodassa radiotoiminta (Radio Free Europe, Voice of America, BBC…) ja niiden vastainen toiminta oli merkittävä osa ideologista kamppailua. Vuonna 1948 alkanut läntisten radioasemien häirintä Neuvostoliitossa oli puolestaan maailman suurimpia häirintäoperaatioita. Joukkotiedotuksen tuhoamiseen on sen tärkeydestä johtuen liitetty myös sen korvaaminen omalla lähetyskalustolla. Yhdysvalloilla on kuusi EC-130E Hercules-kuljetuskonepohjaista lentävää Command Solo radio- ja televisioasemaa tätä tarkoitusta varten. Nämä koneet mahdollistavat tietysti myös harhauttamisen ja disinformaation lähettämisen, samoin toimivien radio- ja televisioasemien häirinnän. Näitä koneita on käytetty Irakissa 2003, Afganistanissa 2001, Kosovossa 1999, Bosniassa, Haitilla, Persianlahdella 1991 ja Panamassa.

Tänä päivänä perinteiseen aseteollisuusklusteriin liittyy kaksi merkittävää uudempaa elementtiä jotka ovat yliopistot ja media. Pelkästään USAssa 350 yliopistoa tuottaa tutkimustietoa Pentagonin laskuun. Medialla puolestaan on viime vuosikymmeninä ollut kasvava rooli sotateollisuuden palveluksessa niin ennen konflikteja niiden oikeuttajana, konfliktien aikaisessa mediasodankäynnissä kuin myös konfliktien jälkeen toteutettujen toimien puolustajana. Siksi nykyään osuvampaa olisikin ehkä puhua sotateollisuuden, tieteen ja median kompleksista. Esimerkiksi Yhdysvallat ei säästele pitääkseen median omalla puolellaan. Joku vuosi sitten pelkästään Pentagon kohdisti liki viisi miljardia dollaria vuodessa näihin vaikutusoperaatioihin ja 27 000 työntekijää omistautui niiden toteuttamiseen. Aivan vastaavasti on Venäjän puolustusministerikin todennut median olevan osa maansa asevoimia. 

Nyt Kremliä lähellä olevan Sputnikin tehtävänä on toimia ulkomaille suunnattuna uutisvälittäjänä, sen kohdeyleisönä ovat ihmiset, jotka haluavat verrata useitakin vaihtoehtoisia näkökulmia keskenään. Tässä ei ole mielestäni mitään väärää, se on kyseisen median julkilausuttu agenda. Suomessa esimerkiksi HS on merkittävä uutisvälittäjä mutta muistettakoon silläkin olevan oma agendansa joka on näkynyt mm EU-/euro-kampanjoissa ja viime vuosina vaikkapa Suomen natottamisena. Kaupallisten medioiden motiivit kuvitellun puolueettoman tiedonvälityksen sijaan liittyvät mainosmyyntiin eli voitontavoitteluun ja nämä motiivit määräävät sitä mitä ja miten uutisoidaan vai uutisoidaanko ollenkaan.

Uudesta sosiaalisesta mediasta on tullut tärkeä osa poliittisia ja sotilaallisia konflikteja ja sotia. Esimerkkeinä voisi mainita Moldovan twitter vallankumouksen, arabikadun tapahtumat, Iranin epäonnistuneen vihreän vallankumouksen (mutta menestyksekkään cybersodan) sekä Israelin esimerkkinä ehkä sofistikoidumpana somen käyttäjän sodankäynnin välineenä. Esimerkit siksi että näihin olen eri rooleissa (neutraalina tarkkailijana, kirjoittaen artikkeleita ruohonjuuritasolta, aktiivisena virtuaalisodan osallistujana) jossain määrin osallistunut. Tästä aiheesta olen mm julkaissut kirjoitukseni  Blogging & Web 2.0 As A Tool In The Media War by Ari Rusila .

Mielestäni Sputnik monipuolistaa Suomessakin informaatiotarjontaa tuomalla mukaan yhden ja tällä kertaa jopa julkilausutun näkökulman lisää mediakuluttajan valittavaksi. Kun itse kiinnostun jostakin tärkeäksi näkemästäni asiasta niin pyrin lähestymään sitä eri lähteiden kautta ja välittämään päätelmäni julkisuuteen. Muutama kuukausi sitten törmäsin mielenkiintoiseen lähi-itään liittyvään uutiseen, en siitä kuitenkaan mitään kirjoittanut kun en löytänyt sen tueksi kuin yhden lähteen. Nyt lähteitä on kertynyt enemmänkin ja parin päivän sisään saanen artikkelin aikaiseksi. En koskaan väitä esittäväni lopullista totuutta mistään, esitän näkökulman ja lukija voi sitä verrata muuhun saatavilla olevaan aineistoon ja näin saada aiempaa monipuolisemman kuvan ko ilmiöstä/tapahtumasta/prosessista/problematiikasta etc. Tässä mielessä toivotan Sputnikin tervetulleeksi Suomen mediakenttään.