Pilakuvia holokaustista

Ohjelma oli melko yksipuolinen: lähtökohtana näytti olevan IIMS:n jälkeinen aika, ikään kuin unohtui että silloinkin alueen arabit joutuivat pakosalle nimenomaan arabivaltioiden aloitettu sodan – ja hävittyä sen; samalla kuin muistettiin arabipakolaiset unohtui että vähintäänkin saman verran siirtyi vainojenkin takia juutalaisia arabimaista juuri perustettuun Israeliin; Israel nähtiin yksin syylliseksi Gazan saartoon unohtuen miksi rajoitteita ylipäätään on perustettu, samalla unohtui että sadat rekat vievät päivittäin Israelista tavaraa Gazaan kun taas hyvin harvoin Egyptistä – niin, kyllä Gazalla on raja-asema myös Egyptiin! Useaan otteeseen mainittiin ammoinen Hamasin juutalaisia tappamaan kehottava peruskirja israelilaistekosyynä Gazan kuritukselle; toisaalta myös esitellystä Likudin ohjelmasta huolimatta myös Israelin nykyhallituksen kanta on että se on valmis heti ja ilman ennakkoehtoja neuvottelemaan ’Kahden valtion’ mallin pohjalta. Unohtui että nuorison vihakoulutus-, vihaan yllyttävä media ja tv:n lastenohjelmat, opetusvideot juutalaissiviilien tehokkaaksi puukottamiseksi ovat tämän päivän todellisuutta josta kumpuavan terrorin torjunta on todellinen syy jopa päivittäisiin ihmisuhreihin.

Sääliä ehkä lievittää kirjoitus ” Palestiinan pakolaisleirien rinnakkaistodellisuus” – https://arielfi.wordpress.com/2015/11/23/palestiin…

Osa alkuasukkaista hyökkäsi uusien tulijoiden kimppuun, hävisi ja joutui siirtymään syrjään. Arabi alkuasukkaille brittimandaatista oli lohkaistu oma valtio (Trans)Jordania jonne osa siirtyi, tämäkin valtio hävisi sodan Israelille. Aluksi Jordania myönsi passit ja kansalaisuudet maahansa sittemmin uudet tukijat ryhtyivät rettelöimään hasemiittivaltaa vastaan ja integraatio pysähtyi. Hasemiittivalta Jordania kuitenkin teki rauhansopimuksen Israelin kanssa eikä sillä Länsirannan entisenä haltijana ole sittemmin ollut mitään vaateita ko alueeseen. Länsirannan arabit innovoivat -60-luvulla palestiinan kansan jota kuulemma oli sorrettu ja miehitetty, valtiolle tämä uusi innovointi löysi tarvetta vasta -67 kun aluetta aiemmin hallinnut Jordania vaihtui Israeliin.

Eli alkuasukkaat voivat vapaasti elellä alueellaan, Israel puuttuu tilanteeseen silloin kun nämä hyökköilevät raketein, pommein tai puukoin israelilaisten kimppuun. Mikäli alue tuntuu arabiasukkaille liian pieneltä niin Israel on tarjonnut noin 94-96 Länsirannasta (eli liki kaikki alue turvamuurista itään) Palestiinalaishallinnon alaisuuteen, tämä ei kuitenkaan ole kelvannut. Ja Gazastahan Israel purki siirtokuntansa jo kymmenkunta vuotta sitten luovuttaen alueen arabialkuasukkaille.

Arabien keskuudessa uskontoa käytetään yleisesti välineenä mobilisoida massoja Israelia vastaan, sen sijaan Israelissa näen hyvin vähän (alle 10 %) pyrkimyksiä valjastaa uskontoa taisteluun arabiterroristeja vastaan.

Uskonnosta löysin Wikistä seuraavan otteen https://en.wikipedia.org/wiki/Religion_in_Israel:

A Gallup survey in 2015 determined that 65 percent of Israelis say they are either ”not religious” or ”convinced atheists”, while 30 percent say they are ”religious”. As of 2009, 8% of Israeli Jews defined themselves as Haredim; an additional 12% as ”religious”; 13% as ”religious-traditionalists” ; 25% as ”non-religious-traditionalists” (not strictly adhering to Jewish law or halakha); and 42% as ”secular”. As of 1999, 65% of Israeli Jews believe in God. However, other sources indicate that between 15% and 37% of Israelis identify themselves as either atheists or agnostics.

Freedom of religion is anchored in law. While the Basic Laws of Israel that serve in place of a constitution define the country as a ”Jewish state,” these Basic Laws, coupled with Knesset statutes, decisions of the Supreme Court of Israel, and various elements of the common law current in Israel, also protect free practice of religion in the country.

Israelin syntyvaiheessa korostui varsinkin vasemmistosionistien ansiosta sekulaarisuus ja lakeja muotoillessaan mm Ben-Gurion joutui tekemään hyvin vähän myönnytyksiä uskonnollisille traditioille (kosher taisi olla ainut). Nykypäivänkin Isrealissa näen ensisijaista sitoutumista nimenomaan valtioon ja kansaan eikä niinkään uskontoon. Itse agnostikkona katson perustavan näkemykseni ensisijassa politiikkaan uskonnon merkityksen ollessa olematon.