Antti Liikkaselle: Balkan-yhteenvedossani lähinnä kuvailin EU:n raportteja enkä samaan yhteyteen balanssin takia juuri pannut omaa kantaani. Syynä on se, että näkemykseni ehkä on liian tunneperäinen (Serbian tulisi tyytyä vapaakauppasopimukseen ja viisumi vapauteen havittelematta jäsenyyttä, Kosovon ns. itsenäisyys tulisi peruuttaa, Kroatian natsismia ei tulisi hyväksyä jäsenyys myöntämällä, Bosnia voitaisiin hajoittaa kolmeen osaan jne). Raporttien rinnalla näkemykseni näyttäisi liian perustelemattomalta ja heikolta joten jätin ne artikkelin yhteydessä esittämättä.

Lissabonin sopimus nähdäkseni poistaa yhden hidasteen EU:n laajentumiselle. Vaikkakin Islanti toivotetaan hetimiten jäseneksi norjalaisilla ei tunnu olevan mitään tarvetta jäsenyyteen, he pystyvät ajamaan etujaan taloutensa ja erillissopimusten kautta. EU:n laajenemisen suunta nähdäkseni länsi-Balkan ja Turkki; pohjoisen Mustanmeren valtioille ja Kaukasuksella tarjotaan eriasteisia kumppanuuksia.

Seurauksena mielestäni on Välimeriyhteistyön painoarvon kasvu verrattuna esim. pohjoiseen ulottuvuuteen. Itsekin olen osallistunut ”intercultural dialogue” koulutukseen nimenomaan EuroMed kuvion puitteissa (vaikka Suomessa asunkin). Vaikkakin Nord Stream on Saksalle ja Itämeren muullekin alueelle tärkeä on vastaavia hankkeita lukuisia etelämmässä – esim nesteytetyn kaasun kuljetukset pohjois-Afrikasta, Irakin ja Iranin kaasun kuljetus Turkin kautta EU alueelle ja luonnollisesti Blue ja South Stream sekä Nabucco.

Turvallisuuspoliittisesti aktiviteetit voivat lisääntyä Itämerelläkin, mutta mielestäni Välimeren alueilla haasteet – ja sitä myöden painotukset ja panostukset – ovat moninkertaiset. Sama koskee myös laittoman siirtolaisuuden aiheuttamia ongelmia. Arktisten alueiden sulamisen myötä kehittyvä taloudellisen aktiviteetin – raaka-aineet ja kuljetusreitit – oletan tapahtuvan rauhanomaisesti, konfliktit eivät hyödytä ketään.

Eli yhteenvetona näen Lissabonin sopimuksen/laajentumiskaavailujen vaikuttavan EuroMed alueen ja ohjelmien painoarvon kasvamisena suhteessa pohjoiseen ulottuvuuteen ja Itämeri-strategiaan EU:n strategioissa , priorisoinneissa ja rahoituksessa. Asia erikseen on se tapahtuuko laajeneminen jäsenyyden kautta vai kehittääkö EU ns. ”etuoikeutetun kumppanuuden” mallin Turkkia varten kiertääkseen mainittuun jäsenyyteen liittyvän vastustuksen; vastaavaa malliahan voidaan soveltaa tarvittaessa vaikka länsi-Balkanilla, Mustanmeren ja Välimerenkin eri alueilla.