Historiasta: Balfourin julistus
Marraskuun 2. päivänä tulee kuluneeksi 99 vuotta Balfourin julistuksesta. Britannian ulkoministeri Arthur Balfour antoi tällöin vuonna 1917 Englannin hallituksen nimissä Britannian juutalaisyhteisön johtajalle Lordi Walter Rotschildille kirjeen, jossa Englannin hallitus lupasi tukea juutalaisten kansallisen kodin perustamista silloiseen Syyria Palestiinaan. Julistus oli kiitos juutalaisille heidän tuestaan Britannialle Turkille kuuluneen Palestiinan valtauksessa ensimmäisen maailmansodan aikana. Balfourin lupaus oli ristiriidassa brittien aiemmin ensimmäisen maailmansodan aikana Palestiinan arabeille antaman itsenäisyyslupauksen kanssa. Osaltaan tästä julistuksesta juontuvat vielä nykyisinkin Israelin ja Palestiinan väliset jännitteet ja kiistat alueen hallinnasta.
Vuonna 1896, Itävalta-Unkarissa elänyt juutalaistoimittaja Theodor Herzl, julkaisi "Juutalaisvaltio" ( Der Judenstaat ) nimisen teoksen, jossa hän esitti ainoana ratkaisunakasvavaan antisemitismiin eli ns. “Euroopan juutalaiskysymykseen” olevan oman valtion perustaminen juutalaisille. Tämä näkemys oli poliittisen sionismin perusta ja vuotta myöhemmin Herzl johti maailman Sionistiorgranisaation (Zionist Organization – ZO) perustamista, jonka ensimmäisessä kongressissa peräänkuulutettiin juutalaisten kodin perustamista Palestiinaan.
Sionismista keskusteltiin Britannian hallitustasolla ensi kertaa 9.11.1914, jolloin valtionkonttorin johtaja David Lloyd George, nosti Palestiinan kysymyksen esiin. Lloyd Georgen asianajotoimisto oli jo aiemmin osallistunut ns. Ugandan suunnitelman (juutalaisten kotimaan perustaminen Ugandaan) valmisteluun yhdessä Britannian ja Irlannin Sionistiorganisaation kanssa. Vuonna 1915 Britannian korkea-arvoinen Lähi-idän edustaja Henry McMahon, lupasi Hussein bin Alille arabimaiden kontrollin poikkeuksena Syyrian Damaskuksesta, Homasta, Hamasta ja Alepposta länteen olevat osat. Tästä lupauksesta huolimatta Britannia ja Ranska salaa 16.5.1916 sopivat useiden arabialueiden jaosta Britannian ja Ranskan hallintoalueisiin ( Sykes–Picot Agreement ). Joulukuussa 1916 Lloyd George oli valittu Britannian pääministeriksi ja hänen hallituksensa päätti Balfourin julistuksen muodossa julkisesti tukea sionismia.
Balfourin julistus sisällytettiin San Remon kansainvälisen konferenssin päätöksiin v. 1920 sekä Kansainliiton päätökseen v. 1922 mandaatin luovuttamiseksi Englannille kansallisen kotimaan perustamiseksi juutalaisille Syyrian Palestiinaan kuitenkin poislukien itäisen Palestiinan – Tran-Jordanian. Päätöksessä tunnustettiin juutalaisten uskonnolliset ja historialliset siteet Syyria Palestiinaan, ja Englantia kehotettiin toimimaan päätöksen toteuttamiseksi. Englannin Palestiinamandaatti oli siten jaettu Britannian suorassa hallinnossa olevaan Palestiinaan ja Hasemiittidynastian Abdullah ibn Husseinin hallinnoimaan puoliautonomiseen Jordanian emiraattiin.
Brittihallinnon päätöksen taustalla lienee ollut toive saada neutraalien maiden sekä erityisesti USAn ja Venäjän juutalaisten tuki liittoutuneiden puolelle Ensimmäisen maailmansodan vielä riehuessa, olihan juutalaisilla merkittävä rooli antisemiittisen Venäjän tsaarivallan kukistamisessa.
Balfourin julistus oli ratkaiseva askel Israelin valtion perustamiseksi 14.toukokuuta 1948 josta syystä alueen arabit eivät suhtaudu siihen järin suopeasti. Palestiinalainen uutistoimisto WAFA ilmoitti, että PA/PLO on aloittanut vuoden kestävän kampanjan ”Balfourin julistuksen aiheuttaman rikoksen” korjaamiseksi. Balfourin julistus täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Raportin mukaan tilaisuuksia tullaan vuoden aikana järjestämään maailmanlaajuisesti. Kampanja aloitetaan virallisesti 02.11.2016 ja se kestää 02.11.2017 saakka. PA/PLO ilmoitti heinäkuussa 2016 suunnittelevansa Englannin vastaisia oikeustoimia v. 1917 Balfourin julistuksen vuoksi.
Lähteet: This Day in History , WikipediA ja Times of Israel
Dokumenttifilmi Balfourin julistusta seuranneesta kehityksestä Palestiinan Brittimandaatissa.
[youtube https://]
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-verkkojulkaisussa
Balfourin julistuksen oikeudellinen pohja on enemmän kuin kyseenalainen, koska tuohon aikaan alue oli vielä osa Osmaanien valtakuntaa. Voi hyvällä perusteella kysyä, mihin oikeus sopia yli Turkin ja yli palestiinalaisväestön todella perustui. Sen vuoksi palestiinalaisten protestoinnin kyllä ymmärtää.
Juutalaisten historiallista sidettä alueeseen ei voi tietenkään kiistää, mutta oikeudellisen side on aika kyseenalainen. Kansainliitossa äänivaltaa käytti 20-luvulla Ranska ja Iso-Britannia järjestellen asioita omia etujaan ensisijaisesti ajatellen.
Etenkin II maailmansodan jälkeen sympatiat kovia kokeneita juutalaisia kohtaan olivat huipussaan ja yleisesti katsottiin, että heillä on oltava oikeus omaan kotimaahan. Kuitenkin, sallimalla juutalaisten massamuutto palestiinaan on onnistuttu luomaan valtava ongelmien vyyhti, jonka heijastusvaikutukset ovat aivan kammottavat.
Olisi ollut hyväksyttävämpää osoittaa juutalaisvaltiolle alue esim. entisestä Itä-Preussista tai jostain toiselta saksalaisalueelta, koska yhtä kaikki juutalaisten joukkomurha oli saksalaisten toteuttama – ei palestiinalaisten.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeudellinen pohja on tosiaankin kyseenalainen onhan itse julistuskin vain ministerin kirje juutalaisyhteisön johtajalle.
Itse alue vallattiin ottomaaneilta eikä häviäjiltä totuttuun tapaan paljon kyselty saaliinjaossa.
Juutalaisten kodiksi oli esillä monia vaihtoehtoja Palestiinan ohella, Ugandan lisäksi ainakin Etelä-Amerikassa; Stalin perusti juutalaisten autonomisen alueen (oblastin)kaukoitään jossa nykyisinkin lienee vajaat parisataa tuhatta asukasta.
Juutalaisia on aikoinaan vainottu tai syrjitty kaikkialla, räikeimmin toki natsi-Saksassa. Historiallisten siteiden takia mielestäni oli oikea ratkaisu osoittaa Palestiinan alue kotimaaksi.
Ilmoita asiaton viesti
On aivan totta, että ovat joutuneet vainotuiksi joka puolella, minne sitten asettuivatkin. Haluttomuus sulautua valtaväestöön ei tietenkään auttanut asiaa, koska muodostivat tiiviitä, omia yhteisöjä. Erottumalla he tarjosivat helpon kohteen vallanpitäjille kanavoida väestön tyytymättömyyttä. He olivat aikanaan vähän samassa asemaassa, missä romaanit olivat ja osin edelleen ovat.
Kun on koko ikänsä seurannut sitä loputonta väkivallan kierrettä, joka tuosta on seurannut, on hyvin vaikea pitää ratkaisua hyvänä vaikka kyllä ymmärrän, miksi juutalaiset noin ajattelevat. Ymmärrän myös sen, miksi palestiinalaiset katsovat asiaa toisin.
Ilmoita asiaton viesti