Palestiinalaisille vihakoulutusta rauhankasvatuksen sijaan

Etnisten ristiriitojen riivaamassa Lähi-idässäkin koulutuksella voi olla suuri merkitys paitsi integroivana myös jakautumista syventävänä tekijänä. Erityisesti oman yhteisön historian opetus voi parantaa menneisyydestä kumpuavia toisiin kulttuureihin liittyviä vihamielisiä asenteita, mutta myös syventää niitä koulutuksen suunnittelijoiden/toteuttajien tavoitteista riippuen.

Oppi- ja erityisesti historiankirjahankkeet ovat nähdäkseni yksi keskeisimpiä alueellisten konfliktien pienimuotoisia aktiviteetteja rauhan rakentamisessa. Vaikka ylätasoilla neuvottelut ja yhteistyö ylipäänsä voivat olla olemattomia niin ruohonjuuritason kyky keskinäiseen vuorovaikutukseen voi ratkaisevasti luoda pohjaa rauhanomaiselle yhteiselolle tulevaisuudessa.

Israelilais-palestiinalainen historiankirja on yksi osa Peace Research Institute in the Middle East’n aloitteista. Kirjaa valmisteli ensisijaisesti 18 historioitsijaa, joista kolmannes muita kuin israelilaisia tai palestiinalaisia. Tekijöille kävi jo varhain selväksi ettei yhteiselle historianäkemykselle ainakaan vielä ole mahdollisuuksia. Siksi koulukirjasta muokattiin innovatiivinen: Kirja sisältää rinnakkain sekä israelilaisen että palestiinalaisen näkemyksen israelilais-palestiinalaisen konflikin virstanpylväistä eli oppilas tutustuttuaan milempiin näkemyksiin voi muodostaa oman näkemyksensä oppimansa pohjalta. Hankkeen hyödyntämisen ongelmat puolestaan kuvastavat kuinka ylätason kommunikaatio-ongelmat kuitenkin voivat hidastaa ruohonjuuritason yhteistoimintaa ja aikaansaatua oppikirjaa on käytössä vain hyvin harvoissa paikoissa. Histroriakirjahankkeista lisää: LEARNING EACH OTHER’S HISTORICAL NARRATIVE: Palestinians and Israelis sekä THE PRIME SHARED HISTORY PROJECT by Dan Bar-On and Sami Adwan

Pysyvän rauhantilan saavuttaminen israelilaisten ja palestiinalaisten kesken on hyvin haasteellista ellei (historian) oppimateriaali ja opetus tue tällaista pyrkimystä. Nykyinen suuntaus vaikuttaa tällaiselle pyrkimykselle vastakkaiselta ainakin mikäli on uskominen PMW:n (Palestinian Media Watch ) raportin löydöksiin, jossa oppimateriaaleissa löytyi viisi asenteelliseksi luonnehdittavaa teemaa nimittäin: 1. Juutalaisjengien suorittama Palestiinan varkaus. 2. Juutalaisen valtion olemassaolon kieltäminen. 3.Israelin perustaminen seurauksena kolonialistisista päämääristä. 4. Israelin valtion kuvaaminen demoniseksi. 5. Oikeus saavutetaan vasta, kun Israelia ei ole enää olemassa.

Koulukirjojen kielenkäyttö on merkittävä vaikuttaja asenteisiin. Käytettävä terminologia voi määritellä saman tapahtuman tai tosiasian niin positiivisella kuin negatiivisellakin tavalla. Näin esimerkiksi toukokuussa 2011 toteutetun jopa kolmanneksi intifadaksi suunniteltua kansannousua vuoden 1948 tapahtumien muistoksi kutsuttiin palestiinalaisalueilla Naqba’ksi (tarkoittaen katastrofia) kun sama tapahtuma Israelissa tunnetaan termillä Itsenäisyyssota. Samoin Israelia asuttaneita juutalaissiirtolaisia kutsutaan israelilaisteksteissä pioneereiksi ja palestiinalaisteksteissä terroristeiksi.

 

Koulukirjojen asenteista juutalaisia, Israelia ja rauhaa kohtaan

The Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center julkaisi 28.12.2017 uusimman raporttinsa Palestiinalaishallinnon koulukirjoista ja niiden asenteista juutalaisia, Israelia ja rauhaa kohtaan [Schoolbooks of the Palestinian Authority (PA): The Attitude to the Jews, to Israel and to Peace , tekijöinä tohtorit Arnon Groiss ja Ronni Shaked, Truman Instituute at the Hebrew University in Jerusalem , hepreankielisen alkuperäisen version julkaisi Begin-Sadat Center for Strategic Studies, Bar Ilan University ] . Tämän laaja (263 sivua) selvitys tutki Palestiinalaishallinnon alaisissa kouluissa käytettäviä oppikirjoja viimeisen neljän vuoden ajalta.

Selvityksen mukaan Palestiinalaishallinnon oppikirjojen asenne juutalaisia, Israelia ja rauhaa kohtaan perustuu kolmelle perusperiaatteelle: de-legitimisaatiolle, demonisoinnille ja väkivaltaiseen taisteluun indoktrinaatiolle. Sen sijaa rauhanpyrkimykset ja rinnakkaiselo Israelin naapurina loistivat poissaolollaan. Tämä vahvistaa jo aiemmissakin tutkimuksissa havaitun syväänjuurtuneen vihamielisyyden Israelia kohtaan Palestiinalaishallinnon koulutusjärjestelmässä.

 

De-legitimisaatio

Juutalaisten de-legitimisaatio on ilmaistu siten ettei heidän historiallisia siteitään ja oikeuksiaan antiikkiseen kotimaahansa tunnusteta; sionismi on kuvattu läntisen imperialismin kolonialistisena liikkeenä palestiinalaisten karkoittamiseksi; uudessa vuoden 2017 oppikirjassa konfliktin nimikin on muutettu Arabi-Israel –konfliktista Arabi-Sionistiseksi konfliktiksi. Uusista oppikirjoista on poistettu aiemmissa vielä esiintyneitä viitteitä juutalaisten olemassaolosta antiikin ajan Palestiinassa; juutalaisten pyhiä paikkoja – kuten Itkumuuri, Cave of the Patriarchs Hebronissa ja Rachel'in hauta Bethlehemissä, ei tunnusteta sellaisia vaan esitellään vain muslimien pyhinä paikkoina; vuoden 2017 oppikirjassa jopa annetaan ymmärtää että Jerusalemin vanhan kaupungin synagoogat ja Itkumuuri luotiin vasta sionistivaltaahien toimesta 1967 eikä niitä menneisyydessä edes ollut olemassa.

Maassa asuvia 6 miljoonaa juutalaista ei ole laskettu asukkaisiin toisin kuin miljoonat ulkomailla elävät palestiinalaiset. Juuralaiset kaupungit puuttuvat yleisesti kartoista. Heprean kieltä pidetään uhkana Jerusalemin arabiluonteelle ja juutalaiset tilapäisinä valtaajina. Juutalaisten läsnäolo nykypäivän Palestiinassa esitetään laittomana ja tilapäisenä: ulkomaisten juutalaisten tulisi lähteä jotta legitiimit palestiinalaisasukkaat voisivat palata ja ottaa heudän paikkansa. Israelin valtiota ei oppikirjoissa tunnusteta itsenäisenä valtiona, sitä ei mainita yleensä kartoissakaan paitsi poikkeuksellisesti valtaavana entiteettinä vuodesta 1948 lukien. Vuodesta 2016 on nimi Israel korvattu oppikirjoissa termillä ”sionistinen miehitys” ilmeisesti sen häivyttämiseksi että Oslon sopimuksissa 1990-luvulla Palestiinalaisosapuoli jo tunnusti Israelin.

 

 

Demonisaatio

Juutalaisia demonisoidaan Palestiinalaishallinnon oppikirjoissa mm profeettojen ja islamin vihollisena ja siten automaattisesti paholaisen leiriin kuuluvina. Juutalaisia pidetään palestiinalaisten olemassaolon uhkana ja heitä epäinhimillistetään tässä yhteydessä kuvailemalla juutalaiset susina ja käärmeinä sekä ”Paholaisen apureina”.

Kaikkiaan oppikirjoista löytyi yli 30 syytöstä joilla Israelia pyrittiin demonisoimaan; juutalaisia syytettiin joukkomurhien ja etnisten puhdistusten ohella jopa palestiinalaisten tietämättömyydestä, palestiinalaisperheiden sisäisestä perheväkivallasta ja palestiinalaisten huumeidenkäytöstä. Israelin Dimonassa sijaitsevaa ydinvoimalaa syytetään uudessa vuoden 2017 oppikirjassa Hebronin syöpätapauksista.

 

Väkivaltaiseen taisteluun yllyttäminen rauhan sijaan

Palestiinalaishallinnon oppikirjoista puuttuu täysin tuki rauhaan pyrkimiselle ja rinnakkaiseloon Israelin kanssa. Päinvastoin koulukirjat yllyttävät väkivaltaiseen taisteluun ja vapautukseen, eikä vain Gazassa ja Länsirannalla vaan myös Israeliin ennen vuotta 1967 kuuluneilla alueilla.

Tässä viitekehyksessä hyödynnetään myös traditionaalisia Islamistisia käsitteitä kuten jihad ja martyyriys taistelun voimistamiseksi. Taistelun uskonnollinen luonne huipentuu 11 asteen oppikirjassa vanhalla profeetallisella sanomalla jossa muslimit tappavat kaikki juutalaiset puiden ja kivien avulla lopun ajan päivien ennakkoehtona. Oppikirjojen sankareina ja marttyyreina esitellään mm menestyksekkäitä terrori-iskujen tekijöitä. Asennetta kuvaa myös molotovin coktaileilla israelilaisbussiin tapahtunutta hyökkäystä ”barbeque juhlaksi”.

Tiivistetysti Palestiinalaishallinnon oppikirjat valmistelevat oppilaita älyllisesti ja asenteellisesti Israelin ja juutalaisten likvidointiin. Huolestuttavaa on myös se, että YK –virasto UNRWA sallii hallinnoimissaan palestiinalaiskouluissa jihadin opetuksen kouluissaan silloinkin kun tämä taistelu on tarkoitus käydä Israelin kansainvälisesti tunnustettujen 1967 edeltäneiden rajojen sisällä.

Koko raportti PDF muodossa

Gazassa vihanpurulle myös työkaluja

Gazassa vihakoulutus ei rajoitu vain oppikirjoihin vaan vihanpurulle tarjotaan myös konkreettisia työvälineitä, joihin vuhanhallinta puolestaan ei kuulu. Aiemmin on jo tullut ilmi Hamasin muuttaneen Gazan kaistan valtavaksi jihadistisoturien sotilaskoulutusleiriksi, joihin on osallistunut n. 17 000 iältään 15-21 vuotiasta palestiinalaispoikaa. Koulutus sisältää erilaisten aseiden ja räjähteiden käsittelyä ja motivointia Israelin eliminoimiseen.

Kansainvälisen yhteisön rooli lapsisotilaiden koulutuksessa on liki käänteinen tavoitteisiinsa nähden.  YK-virasto UNRWA:n toiminta erityisesti Gazassa on herättänyt Israelissa kritiikkiä, sillä sen tukemilla lasten kesäleireillä pienille lapsille opetetaan radikalismin ohella sotaleikkejä ja aseitten käsittelyä. David Bedein, Center for Near East Policy Research –tutkimuslaitoksen päällikkö, on selvittänyt miten UNRWA:n koulut muokkaavat lapsista Gazan  ”siviiliarmeijaa.” Tutkimuslaitos huomauttaa UNRWA:n omilla nettisivuillaan toteavan opetussuunnitelmien olevan Hamasin päättämiä ja että sotilaskoulutus on osa opetussuunnitelmaa.

 Israelilaissotilaan kaappaus ja kuljetus Gazaan

Edellisen [2014] Gazan konfliktin aikana kouluja käytettiin myös tukikohtina ja aseitten ja rakettien varastoina. Asian tultua julkiseksi Hamas haki aseet pois kouluista ja klinikoilta, joista löydettiin myös useita hyökkäystunneleitten suuaukkoja.

Leirit ovat vain osa Hamasin sisäistä hengennostatusta – kärjistäen ilmaistuna aivopesua. Muita vastaavia indoktrinaatiokeinoja – osin myös Länsirannalla – ovat mm asenteelliset oppikirjasisällöt, terrori-iskujen ja ”martyyrien” yleinen ihannointi, korotettujen sosiaalitukien (tapporahojen) maksu terroristien perheille julkisista varoista, tv-kanavien vihaa lietsovat lastenohjelmat ja erilaiset taide- ja kulttuuriaktiviteetit. Kesäleireillä vihakoulutuksen suuntautuu selkeästi israelilaisia vastaan ja leireillä myös opetetaan miten tämän vihan myös tehokkaimmalla väkivaltaisella tavalla voi käytännössä purkaa toimintana.  

 [youtube https://]

 

Päätelmäni

Pan-islamistinen ja sittemmin pan-arabilainen juutalaisten kansallista kotia Palestiinassa vastustanut retoriikka – jota ovat vahvistaneet lukuisat sodat ja yhä jatkuvat aggressiot – on luonut rauhanpyrkimyksiä mitätöivän viitekehyksen. Tällaisen ekosysteemin, (viha-)koulutuksen, kasvavan epäluulon ja indoktrinaation muuttaminen rauhanomaiseksi rinnakkaineloksi ”ikuisen” vihollisen kanssa vie nähdäkseni sukupolvia.

Vihakoulutus ja sitä tukeva elinympäristö haittaa mitä tahansa mahdollisia rauhanpyrkimyksiä sillä väestölle syötetty yksipuolinen näkemys historiasta ja ”viholliskuva” tekevät Palestiinalaishallinnon poliittiselle vaikeaksi hyväksyä Israelin mahdolliset ehkä kitkerätkin kompromissit pysyvämmän rauhantilan saavuttamiseksi. Tällä taustalla odotettavat tulokset Israelin ja Palestiinalaishallinnon suorista neuvotteluista mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat olemattomat.

 

Aiheesta aiemmin:

Historianäkemyksen vankina

Hamasin kesäleirin ”rauhankasvatusta”

Lasten vihakoulutus jatkuu Gazassa

YK:n tukema lapsisotilaiden [viha]koulutus Gazassa uhkaa supistua

Erilaiset nukkeleikit

Hamasin terrorileirit nuorisolle

 

stabb


Artikkeli ilmestynyt ensinnä Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa

arirusila

Olen blogisti Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat konfliktit,geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli ja alueista Balkan ja lähi-itä. Pääblogini on englanninkielinen Conflicts By Ari Rusila - http://arirusila.wordpress.com . Olen myös käynnistänyt Israelia suomeksi taustoittavan Ariel -sivuston - http://arielfi.wordpress.com . Mottoni "The Other Side of Story" mukaisesti en pyri esittämään neutraalia ikuista totuutta jostakin asiasta vaan oman näkökulmani siihen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu