Saharan demokraattinen arabitasavallan itsenäisyyspäivä 27. helmikuuta

Suomen ja Balttian maiden itsenäisyysjuhlien keskellä saattaa unohtua että toisaalla itsenäisyyden toteutuminen saadaan vielä odottaa. Näin on mm Länsi-Saharassa jonka itsenäisyyspäivää vietetään tänään: Polisario julisti Saharan demokraattinen arabitasavallan – SADR:n [Sahrawi Arab Democratic Republic] – syntyneeksi Bir Lehloussa, Länsi-Saharassa 27. helmikuuta 1976.

Länsi-Sahara on Afrikan viimeinen siirtomaa. Se on taistellut jo yli 40 vuotta kansainvälisen oikeuden mukaisesta itsemääräämisoikeudestaan. Länsi-Sahara on elänyt konfliktin keskellä vuosikymmeniä. Länsisaharalaiset eli sahrawit ovat eläneet tämän ajan maantieteellisesti hajallaan pakolaisleireissä Algeriassa, Marokon miehittämillä alueilla ja osa diasporassa naapurimaissa, Euroopassa tai jopa Kuubassa.

Länsi-Sahara on tämän päivän vaiettu konflikti, maanryöstö ja pakolaisongelma, jota Suomikin EU:n jäsenenä tukee turvatakseen ranskalaiskalastajien ryöstösaalistuksen Länsi-Saharan aluevesillä.

Miehityksen historiaa

Länsi-Saharan vapautuksen kansallinen rintama Polisario perustettiin vuonna 1973 vaatimaan itsenäisyyttä lähes sata vuotta aluetta hallinneelta Espanjalta. Vuonna 1974 Espanja myönsi alueelle autonomian ja ilmoitti järjestävänsä itsemääräämisoikeudesta kansanäänestyksen. Kansanäänestys ei koskaan toteutunut.

Opiskelijaliikkeestä alkunsa saaneen Polisario -liikkeen tavoitteena oli lopettaa alueella Espanjan kolonialismi ja tämä tavoite siis saavutettiin mutta samalla naapurit – Marokko ja Mauritania – valtasivat alueen johon Polisario halusi itsehallinnon ja mahdollisen itsenäisyyden. Polisario julisti Saharan demokraattinen arabitasavallan – SADR:n [Sahrawi Arab Democratic Republic] – syntyneeksi Bir Lehloussa, Länsi-Saharassa 27. helmikuuta 1976. Syttyi 15 vuotta jatkunut sota.

Polisarion ajautui näin sissisotaan Marokon ja Mauritanian asevoimia a vastaan. Sahrawi väestö evakuoitiin pakolaisleireille Maronkon ilmavoimien pommitettua Länsi-Saharaa napalmilla ja fosforipommeilla. Suuri osa Länsi-Saharan alkuperäiskansasta sahraweista pakeni aavikon halki Algeriaan, jossa 150 000 sahrawi-pakolaista elää tänäkin päivänä pakolaisleireillä. Sahrawien lukumääräksi arvioidaan 200 000–250 000 ihmistä ja he asuvat Marokon miehittämillä alueilla, Polisarion hallinnoimalla aavikkoalueella, Mauritaniassa ja pakolaisleireillä Algeriassa.

Mauritania vetäytyi alueelta kesällä 1979 allekirjoitettuaan ns. Argelin sopimuksen. Sopimuksessa tunnustetaan Sahrawi väestön itsehallinto-oikeus Mauretanian samalla luopuessa kaikista aluevaateista Länsi-Saharassa. Marokon armeija valtasi Mauritanian hallitseman alueen mutta Mauritania tunnusti SADR:n 27. helmikuuta 1984.

1980-luvulla Marokko alkoi rakentaa muuria, joka jakaa Länsi-Saharan kahtia. Niin sanottu Marokon muuri on noin 2 720 kilometriä pitkä ja kostuu hiekasta, kivestä, piikkilangasta ja miinoista. Konflikti on johtanut siihen, että yli 150 000 länsisaharalaista pakolaista on asunut pakolaisleireillä Algeriassa jo vuodesta 1975 lähtien. YK:n järjestöt avustavat noin 90 000 pakolaista.

Vuonna 1991 YK:n avustuksella syntynyt rauhansopimus päätti 15 vuotta kestäneet taistelut Marokon ja Länsi-Saharan Polisarion välillä. Rauhansopimukseen kirjattiin lupaus itsenäisyyttä koskevan kansanäänestyksen järjestämisestä. Marokko on järjestelmällisesti estänyt rauhansopimuksen ehtojen toteutumisen. YK:n Länsi-Saharan rauhanturvaoperaatio MINURSO ei ole onnistunut puuttumaan rauhansopimuksen rikkomuksiin.

Saharan demokraattinen arabitasavalta ja muut

Algeria on kannattanut Länsi-Saharan itsenäisyyttä vuodesta 1975 lukien espanjalaisjoukkojen vetäydyttyä ja tunnusti SADR:n itsenäisyyden v. 1976. SADR on Afrikan Unionin perustajajäseniä ja AU on tukenut vuodesta 1982 Sahrawi väestön itsehallinto -oikeutta.

EU tukee YK:n linjausta joka puolestaan kannattaa oikeudenmukaisen ja pysyvän ratkaisun aikaansaamista joka turvaisi Sahrawi väestön itsemääräämisoikeutta; YK turvallisuusneuvosto on tehnyt yli 100 tätä tukevaa päätöslauselmaa. Vuoden 2017 tilanteen mukaan SADR:n itsenäisyyden oli tunnustanut 84 YK:n jäsenvaltiota, mutta näistä 39 on joko jäädyttänyt tunnustuksen tai perunut sen. Useat valtiot jotka eivät tunnusta SADR:n itsenäisyyttä pitävät kuitenkin Polisariota alueen väestön oikeutettuna edustajana mutta eivät kuitenkaan itsenäisen valtion pakolaishallituksena.

Marokko pitää Polisariota separatistisena liikkeenä ja SADR:ia Algerian käyttämänä nukkevaltiona Marokkoa vastaan. Marokko katsoo Länsi-Saharan alueen olevan historiallinen osa sitä, mutta Haagin kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 1975 julkaiseman selvityksen mukaan on historiallisia todisteita siitä, että Marokko ei ole koskaan hallinnut kyseistä aluetta. Tämän johdosta alueen valloitus oli vuoden 1960 siirtomaavaltojen itsemääräämisoikeuden julistuksen vastainen.

Vastoin kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antavaa lausuntoa Marokko siirsi 350 000 siviiliä ja 20 000 sotilasta Länsi-Saharan alueelle, vaikka aseellisia konflikteja sääntelevä kansainvälinen humanitaarinen oikeus kieltää miehittävää valtiota siirtämästä siviiliväestöään miehittämilleen alueille.

Bottom line

Vastoin kansainvälisen tuomioistuimen kantaa, jonka mukaan Länsi-Sahara on ei-itsehallinnollinen alue, Marokko jatkaa Ranskan tukemana alueen miehitystä ja sen luonnonvarojen hyväksikäyttöä. EU on solminut Marokon kanssa muun muassa kalastussopimuksen, jota sovelletaan Länsi-Saharan luonnonvaroihin vastoin sahrawien toiveita. Laittoman miehityksen ja siitä syttyneen sodan johdosta arviolta jopa 20 000 ihmistä on kuollut. Tuhansien sahraweiden katoamiset Marokon toimesta ovat yhä selvittämättä ja rankaisematta.

Myös marokkolaisten keskuudessa on syntynyt protestiliikettä, sillä maata hallitsee pieni eliitti. Marokko on menestyksekkäästi jäädyttänyt protestit sensuroimalla internetiä, estämällä journalistien työtä ja levittämällä väärää tietoa. Kiista Länsi-Saharan hallinnasta on myös vahvasti talouspoliittinen. Länsi-Saharalla on rikkaiden kalavesien lisäksi laajat fosfaattivarannot ja rautamalmiesiintymiä.

Länsi-Saharan konflikti voidaan ratkaista kansainvälisen yhteisön tuella. Haagin kansainvälisen tuomioistuimen ja YK:n johtamien rauhanneuvottelujen päätökset tulee panna toimeen. EU:n ja Suomen tulee osoittaa sitoutumisensa kansainvälisen oikeuden säädöksiin ja vaatia rauhansopimuksen kohtien noudattamista. EU:n tulee edistää Länsi-Saharassa rauhanomaista ratkaisua, jolla ehkäistään humanitaarisen kriisin ja pakolaiskriisin syvenemistä.

Kansainvälinen yhteisön tulee reagoida Länsi-Saharassa tapahtuviin ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden loukkauksiin. Konfliktin pitkittyminen lisää riskiä uudelle sodalle Luoteis-Afrikassa. Suomen tulee tunnustaa Länsi-Saharan – Saharan demokraattisen arabitasavallan- itsenäisyys ja tukea ponnisteluja järjestää kansanäänestys alueen tulevaisuudesta. Sitä kautta Suomikin voi edistää sahrawien itsemääräämisoikeuden toteutumista ja edistää konfliktin rauhanomaista ja oikeudenmukaista ratkaisua.

Kirjoituksen pääasiallisena lähteenä on Wikipedian ohella Kansainväisen Solidaarisuustyö ry:n – Kv Solid- tausta-aineisto sekä mainitun järjestön Länsi-Saharan tunnustamista vaativa vetoomus. Kansainvälisen Solidaarisuustyö ry toteutti yhteistyössä UESARIOn [länsisaharalaisten opiskelijoiden kattojärjestö] kanssa hankkeen jossa järjestettiin työpajoja pakolaisleireiltä, miehitetyiltä alueilta sekä diasporasta peräisin oleville nuorille. Työpajoissa käsiteltiin naisten aseman vahvistamista tulevaisuuden Länsi-Saharassa sekä johtajuutta ja poliittista toimintaa.