Syitä Israelin sionistisen vasemmiston kannatusvajeeseen?

Israelin vasemmistolainen liike on ollut kannatukseltaan alamäessä liki neljä vuosikymmentä ja erityisesti vuoden 2001 jälkeen. BESA keskus on hiljattain julkaissut kaksi näkökulma asiakirjaa (Gershon Hacohenin dokumentti  tässä  ja Shmuel Sandlerin dokumentti  tässä) jotka pyrkivät kuvaamaan syitä sionistisen vasemmiston kannatusvajeeseen. 

Kenraalimajuri (evp) Gershon Hacohen väittää  Israelin vasemmiston ajaman israelilaisten ja palestiinalaisten aluullisen erottamisen toisistaan – "he siellä me täällä" – olleen vasemmistolle kohtalokasta.  Professori (emeritus) Shmuel Sandler puolestaan  väittää  kansainvälisesti ja Laborin kannattaman "Kahden valtion" viitekehyksen olleen syy vasemmiston vaalitappioihin. 

Sionistinen vasemmisto

Israelin Labor -puolue on sosialidemokraattinen ja sionistinen puolue joka perustettiin v. 1968 kolmen vasemmistopuolueen yhteenliittymänä.  Sitten Israelin itsenäistymisen v. 1948  kaikki Israelin pääministerit tulivat em työväenliikkeen piiristä jonka merkittävimpiä saavutuksia on demokraattisen hyvinvointivaltion rakentaminen aina 1970-luvulle saakka.  Tästä huolimatta vuoden 1977 vaaleissa Labor ensi kertaa Israelin historiassa päätyi oppositioon. 

Vuosien 1977-1996 välillä Laboria johtivat Shimon Peres ja Yitzhak Rabin ja Labor voitti kahdet vaalit ko aikana:  1984 ja 1992. Vuodesta 1977 aina vuoteen 1992 Labor ei hyväksynyt PLO:ta rauhanprosessin kumppaniksi mutta Oslon prosessi muutti puolueen kannan.  

Varsinkin vuoden 2001 jälkeen Israelin vasemmisto on ollut alamäessä vaikkakin, tai koska, toimi aluksi oikeistolaisen Likudin apupuolueena hallituksessa. Ennen vuoden 20124 vaaleja Yitzhak Herzogin johtama Labor muodosti uuden yhteislistan (Zionist Union) aiemman ulkoministeri Tzipi Livnin johtaman Hatnuah (the Movement party) -puolueen kanssa. MK Yitzchak Herzogin erottua Knessetistä, siirryttyään Jewish Agencyn puhemieheksi, Tzipi Livni korvasi  Herzogin uutena oppositiojohtajana koska Laborin uusi johtaja  Avi Gabai ei ollut Knessetissä. 

Alueellinen erottelu

Kenraali-evp Gershon Hacohen väittää että sitten Israelin vetäytymisen Libanonista toukokuussa 2000 Israelin päätöksentekijät ovat omaksuneet kannan jonka mukaan israelilaisten ja palestiinalaisten alueellinen erottaminen toisistaan on Israelin elintärkeä intressi jopa ilman rauhansopimusta.  Tämän näkemyksen mukaan turvamuurin rakentaminen ja israelilaisten poistuminen sen takaisilta alueilta vähentäisi päivittäisiä kahakoita ja loisi vakaamman turvallisuustilanteen.  

Hacohen kysyy missä turvallisuustilanne on parantunut  – Gazassa yksipuolisen vetäytymisen jälkeen vai Länsirannalla jossa vain osittainen erottelu vallitsee. 

Hacohen väittää että "Suojakilpi" -operaation jälkeen v. 2002 Israelin turvallisuusviranomaiset ovat voineet tehdä säännöllisiä terrorismin vastaisia operaatioitaan vapaasti ilman poliitikkojen sekaantumista ja tämä on taannut suhteellisen rauhan Länsirannalla.  Gazassa sen sijaan IDF:lla ei tällaista vapautta ole vaan Hamas on saanut rauhassa rakentaa sotilaallista voimaansa raja-aidan takana. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman Israelin vasemmiston "he siellä, me täällä" -ajattelua.

Kahden-valtion viitekehys syynä Israelin sionistisen vasemmiston alamäkeen

Sionistisen vasemmiston huono kannatus on jälleen johtamassa vaatimuksiin uuden johtajan valitsemiseksi.  Shmuel Sandlerin mukaan  Laborin kannattaisi Likudia haastaakseen johtajiensa vaihdon sijaan korvata partnerinsa israelilais-palestiinalaisen konfliktin kestäväksi ratkaisemiseksi. Labor on tosiaankin vaihtanut johtajaansa kahdeksan kertaa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. 

Shmuel Sandlerin mukaan  Labor kieltäytyy tunnustamasta ettei sen ongelma ole puoluejohto vaan puolueen identifioituminen kaatuneeseen Oslon rauhanprosessiin joka nosti PLO:n valtaan Länsirannalla ja Gazassa (viimemainitussa vuoteen 2007 saakka).   Sandlerin mielestä Labor on mukautunut Ramallahin käyttäytymiseen ja vaatimuksiin mahdollisissa tulevissa sopimuksissa ja kärsinyt tästä toistuvat vaalitappionsa. 

Uusi vasemmistolainen lähestymistapa

Israelin vasemmisto kuin myös ns. kansainvälinen yhteisö ja Arabiliitto ovat kannattaneet Kahden-valtion ratkaisua jo yli kaksi vuosikymmentä.  Epäonnistuminen tämän ratkaisun suhteen on antanut molempien osapuolten ääriaineksille aiheen syytellä tuloksettomuudesta toisiaan siinä määrin ettei kyseiseen lopputulemaan laajalti usko juuri kukaan.  Lähellä ratkaisu kuitenkin on ollut sitten Beilin-Abu Mazen suunnitelmasta/sopimuksesta v.1995 aina Olmertin ehdotukseen asti v. 2008 (molemmat suunnitelmat löydettävissä sivulta  document library ) 

One provocative view to issue

Molemmat analyysit – Hacohenin ja Sandlerin – väittävät Kahden-valtion mallin ja alueellisen erottelun olevan syynä Israelin sionistisen vasemmiston poliittiseen alamäkeen. Oma näkemykseni poikkeaa tällaisesta johtopäätöksestä. Nähdäkseni uusi vasemmistolainen lähestymistapa – josta tarkemmin myöhemmin – omaa laajan kannatuksen Israelin poliittisella kartalla keskusta-vasemmiston ohella keskustassa ja keskusta-oikeistossa, joka puolestaan tekee sen toteutumisesta realistista tulevaisuudessa. 

Turvallisuuden osalta jo osin toteutettu israelilaisten ja palestiinalaisten erottaminen turvamuurin avulla on dramaattisesti vähentänyt itsemurhapommituksia Länsirannalla.  Gazassa Hamas on tietty – kuten Hacohen toteaa – pystynyt raja-aidan takana rauhassa kehittämään asevoimiaan mutta kuten huhtikuussa 2018 alkaneen "Paluumarssi" -kampanjan aikana todettiin on Israelin armeija pystynyt kehittämään myös uusille Hamasin hyökkäystaktiikoille – hyökkäystunnelit malla ja merellä, joukkomarssi rajan yli jne – soveltuvia vastatoimia jopa siinä määrin että rajaseudun israelilaiset kykenivät suhteellisen häiriintymättä jatkaa päivärutiineitaan.  Taloudellista ja ympäristövahinkoja aiheuttavia palopommeja ja niiden tuhovaikutuksia kyetään myös nyt tehokkaasti vähentämään.  Länsirannalla tilanne osin osin jopa pahempi koska ns. puukkointifadan toteuttajat eivät usein ole Palestiinalaishallinnon käskytettävissä ja yksittäisillä terroristeilla on vielä helpompi liikkua turvamuurin väestön alueellisen erottelun puutteiden takia. 

Olen Sandlerin kanssa samaa mieltä siitä että Israelin sionistinen vasemmisto on identifioinut itsensä "Kahden-valtion" ratkaisuun, mutta näin ei mielestäni enää ole asian laita – perinteiselle rauhanprosessin tiekartalle on sionistisella vasemmistolla uusi vaihtoehto. 

Alueellinen erottelu ja rakentavat yksipuoliset toimenpiteet 

Israelin vasemmisto-opposition – Labor/Zionist Union – johtajana Isaac Herzog esitti israelilaisten ja palestiinalaisten alueellista erottelua Fathomille antamassaan haastattelussa:

Avoimesti puhuen uskon että Israelin tulee liikkua rauhaa kohden.  Meidän on liikuttava maan jakamiseen palestiinalaisten ja meidän kesken voidaksemme varmistaa Israelin tulevaisuuden juutalaisena demokraattisena valtiona.  Jos saamme aikaan sopimuksen erota palestiinalaisista on tämä voitto sionismille. 

Omer Bar-Levin – MK/Zionist Union – mukaan  Israelin tulee antaa yhtäläiset oikeudet kaikille jotka maan rajojen sisällä asuvat, siksi alueellinen erottelu:

Jos Israel haluaa olla demokraattinen valtio, silloin palestiinalaisille on joko annettava täydet kansalaisoikeudet joka seurauksenaan tuhoaisi sionismin tai sitten Israelin tulee erottautua palestiinalaisista, jolloin Israel voi säilyttää sionistisen hengen ja palestiinalaiset voivat itse luoda intressiensä mukaisen palestiinalaisen  valtion. 

Bar-Lev kutsuu ohjelmaansa lauseella "omissa käsissämme" – ‘it’s in our hands.’ Aluellisen erottamisen saavuttamiseksi, "paras tie on sopimus palestiinalaisten kanssa mutta ellei tähän päästä ei Israel voi jättää tulevaisuuttaan toisten käsiin vaan se voi ottaa itse useita askeleita aloittaakseen erottautumisen palestiinalaisista."

Suunnitelmassaan Omer Bar-Lev haluaa Israelin itse määrittelevän rajansa, luovuttavan noin 60% Länsirannasta palestiinalaisille ja evakuoivan 35 000 juutalaista uudisasukasta Länsirannalata. 

Spatial separation with Jordanian and Sinai options

Israelilainen v. 2009 perustettu vasemmistolaisena pidetty  Blue White Future,(“BWF”) ajatuspaja/poliittinen liike pyrkii "Kahden-valtion" ratkaisuun rakentavien yksipuolisten toimien kautta.   BWF:n mukaan    näitä yksipuolisia toimia (constructive unilateralism) voivat tehdä myös molemmat osapuolet erillään. 

Israelin tulisi valmistautua kahtden valtion mallin toteutukseen   julistamalla ettei sillä ole aluevaateita suurimpaan osaan Länsirantaa, suunnittelemalla ja valmistautumalla Länsirannan uudisasukkaiden uudelleensijoittamiseen rajojensa ja turvamuurin sisään, rajoittamalla rakentamista turvamuurista itään, rohkaisemalla vapaaehtoista muuttoa turvamuurin ulkopuolelta sisäpuolelle erilaisin houkuttimin ja kompensaatioin.

Päätelmäni

Mielestäni molemmat Israelin vasemmiston aloitteet  – ‘it’s in our hands’/Omer Bar-Lev ja ‘Constructive unilateralism’/Blue White Future – ovat askeleita eteenpäin ja jopa oikeaan suuntaan varsinkin nyt kun Israelin oikeistolainen politiikka on johtamassa epädemokraattisen "Yhden-valtion" mallin  “de facto” toteutumiseen. Tämä uusi vasemmistolainen lähestymistapa on aiempaakin ajankohtaisempi kun nyt USAn johdolla ja Israelin, Egyptin, Jordanian ja Saudi Arabian tuella etsitään pohjaa alueelliselle ratkaisulle joka toteutetaan tarviottaessa ilman Palestiinalaishallintoa. Gazan osalta on myös mahdollinen erillisratkaisu – "Kylmä rauha" – joka sekin on toteutettavissa ilman Palestiinalaishallintoa. 

Se mitkä syyt ovat sitten johtaneet Israelin sionistisen vasemmiston alamäkeen elleivät alueellinen erottelu ja "Kahden-Valtion" -malliin identifioituminen.  Suioraan sanottuna en tiuedä, mutta etsisin syitä vastaavista kehityyskuluista länsi-Euroopassa jossa vasemmiston johdolla rakennettiin eri puolilla perusteet läntisille hyvinvointivaltioille 1970-luvulla jonka jälkeen muut poliittiset ryhmät ovat esittäneet yksinkertaisempia ratkaisuja äänestäjiensä käytännöllisiin ongelmiin.  Israelissakin, varsinkin turvamuurin sisällä, Länsirannan ongelmat ja skenaarioit ovat vain toisen luokan kysymyksiä.  Mielestäni Israelin sionistisen vasemmiston kannattaisi selventää uusia lähestymistapojaan ja niiden vaikutuksia tavallisille kansalaisille. 

Aiheen taustoitusta:

Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict

Herzog’s Plan: Security Barrier Around the Major Settlement Blocs of West Bank

Analysis: Resolving The Israeli-Palestinian Conflict

Kirjoitus on tiivistelmä suomeksi Conflicts -blogini artikkelista The Causes of Israel’s Zionist Left Decline?  ja julkaistu ensinnä Ariel-Israelista suomeksi -verkkosivustolla.