Kahden valtion ratkaisu uudisasukkaiden minimievakuoinnilla

“We will be here and you, Palestinians, will be there…Live your lives, improve your economy, create employment. The blocs under Israeli sovereignty will be part of the permanent solution. They will serve as recipients of settlers from outside the major blocs.” (Isaac Herzog)

Sitten Kuuden päivän sodan 1967 on poliittisen vasemmiston, keskustan  ja oikeiston toimesta laadittu lukuisa määrä suunnitelmia siitä mitä tehdä Israelin käsiin pudonneelle  Länsirannan  (eli Juudean ja Samarian) alueelle  ja sen asukkaille. Keskeinen ongelma on ollut tulisiko Länsiranta liittää Israeliin vai jakaa se alueen arabien kanssa vaarantamatta Israelin juutalaisenemmistöä.

Haaretz lehden artikkeli   näyttää kartalla miten Kahden-valtion ratkaisu on mahdollista tehdä evakuoimalla minimimäärä juutalaisia uudisasukkaita Länsirannalla.  Tämä Israelin vasemmistolaisten Länsirantaa koskevien suunnitelmien toteutus edellyttäisi Haaretzin analyysin mukaan minimissään  33 eristäytyneen yhteisön,  alle 10 000 perheen ja noin 46 000 uudisasukkaan evakuointia.Kartta alla:

Vasemmiston lähestymistapa

Jo ns. Allonin suunnitelman tarkoituksena – heti Kuuden-päivän sodan jälkeen – oli luoda Israelille puolustettavat rajat alueliitoksin jotka eivät liiemmin uhkaisi alueen väestörakennetta.   Allonin suunnitelmassa noin kolmasosa Länisrannasta oli tarkoitus liittää Israeliin liitettävän alueen käsittäessä Jordan joen länsipuolisia alueita noin 15 km:n syvyydeltä ja ns. Vihreään linjaan (1967 edeltävä raja) rajoittuvia asutuksia. Keskelle Länsirantaa jäävät palestiinalaisalueet suunniteltiin yhdistettäväksi Jordaniaan liikennekäytävällä, samoin Ramallah Samariasta ja Betlehem Judeasta omalla käytävällään.

Israelin sionistisen vasemmiston viime vuosien Länsirantaa koskeva ydinajatus on ollut israelilaisten ja palestiinalaisten alueellinen erottaminen toisistaan. Tätä mm esitti Israelin aiempi oppositiojohtaja Isaac Herzog talvella 2014 ( Fathom) Myös Sionistisen unionin Knesset -edustaja Omer Bar-Lev esitti oman tätä tukevan suunnitelmansa  (‘it’s in our hands’ )  kuin myös konstruktiiviseen unilateralismiin pohjaavan esityksensä vasemmistolainen ajatuspaja  Blue White Future .  (Taustoitusta enemmän kirjoituksessa Syitä Israelin sionistisen vasemmiston kannatusvajeeseen?[Op-Ed] )

Vaihtoehtoja?

"The one-state solution is not a solution, but a problem." (Ori Nir)

Vaihtoehtoiset suunnitelmat Israelin poliittisen kentän oikealla laidalla ulottuvat Juudean and Samarian liittämisestä kokonaan Israeliin pelkän Alue C:n liittämiseen.  Edellisessä tapauksessa alueen arabiasukkaille tarjottaisiin antelias lähtöpaketti vapaaehtoiseen alueelta poismuuttoon tai ns Green Card asumiseen Israelissa ilman äänioikeutta  ja jälkimmäisessä Israelin kansalaisuuden myöntö Alue C:n arabeille.  Poikkeavan oikeistolaisen idean on esittänyt puolustusministeri Avigdor Liberman, joka vetäisi rajat demografisten linjojen mukaan jolloin suuret Länsirannan israelilaisasutukset liitettäisiin Israeliin ja toisaalta Israelista arabienemmistöinen ns. “Triangle” alue liitettäisiin Palestiinan valtioon. 

Sekä Israelin äärioikealla että äärivasemmalla on esitetty myös maximalistisia suunnitelmia: oikealta kaikkien Kuuden päivän sodassa vallattujen alueiden liitos Israeliin ja vasemmalta vetäytymistä kaikilta saman sodan aikana vallatuilta alueilta. Harvat israelilaiset kannattavat näitä maximalistisia näkemyksiä.

Poikkeavan aloitteen on tehnyt myös Federation Movement  joka esittää Jordan joesta Välimereen ulottuvalle alueelle (Israel+Länsiranta) 30 kanttonin muodostaman liittovaltion perustamista.  Aloite näyttäisi ratkaisevan teoriassa "Yhden-valtion" ratkaisun perusongelman eli miten säilyttää Israel samanaikaisesti sekä juutalaisvaltiona että demokratiana. 

Luonnollisesti on olemassa myös nolla -vaihtoehto eli ei tehdä mitään ratkaisuja vaan pyritään vain tilanteen säilyttämiseen ("status quo").  Tämä vaihtoehto on kuitenkin aiheuttamassa tilanteen ajautumisen epädemokraattisen "Yhden-valtion" pysyväluonteiseen  olotilaan.

Kommentti

Israelilais-palestiinalaisen konfliktin ratkaisu on ollut lähellä useita kertoja alkaen Beilin-Abu Mazen sopimusluonnoksesta/suunnitelmasta vuonna 1995 (lisää  Historiasta: Beilin-Abu Mazen dokumentti ) päätyen ehkä viimeiseen vakavaan yritykseen vuonna 2008 eli ns. Olmertin ehdotukseen, joissa liki kaikki asiat oli sovittu. (molemmat suunnitelmat löydettävissä  Conflicts blogin   document libraryssa).

Mahdollisina ratkaisuina – "Kahden-valtion" ja "Yhden-valtion" mallien ohella – "Kolmen-valtion" ratkaisumallit, osittaisratkaisut Siinai ja Jordania optioiden, ja niihin liittyvien federaatio/konfederaatio mallien myötä aina kaupunki ja emiraattimalleihin saakka.  Yksi helppo "ratkaisu" on ajautuminen nolla-vaihtoehdon kautta "Kylmän rauhan" olotilaan.  Tällä hetkellä tilanne mielestäni näyttää siltä rauhanprosessissa edetään pääsääntöisesti toisaalta yksipuolisten toimien ja toisaalta alueellisen (Egypti, Jordania, Saudi Arabia, Israel, Gaza (Hamas) pl Fatah) ratkaisumallin pohjalta.   

Aiemmin lyhyesti referoin kahta uutta vasemmistolaista aloitetta ( Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict   ja ‘it’s in our hands’/Omer Bar-Lev ) jotka molemmat mielestäni ovat askeleita eteenpäin ja vieläpä oikeaan suuntaan.  Uusi Haaretzin analyysi (How Many Settlers Need to Be Evacuated to Make Way for a Palestinian State ) antaa näille aloitteille tiettyä sisältöä ja konkretiaa.  Mainittu analyysi helpottaa  uudisasukkaat turvamuurin sisään absorvoivan kansallisen suunnitelman valmistelun osoittaen tyhjennettävät kylät ja antamalla numerot sen myötä tarvittaville toimenpiteille mm kaupunkisuunnittelussa, koulutus- ja sosiaalipalvelujen järjestämisessä antaen tuloksenaan myös kehyksen tarvittavasta budjettirahoituksesta.    

Ideaalinen – ehkä utopistinen – pitkän kokonaisvaltaisen rauhanratkaisun prosessi, aikajänne vuosikymmeniä 

Kirjoitus on tiivistelmä Conflits -blogin  artikkelistani  New Road Maps to the Two-State  ja  ilmestynyt ensinnä Ariel-Israelista suomeksi verkkojulkaisussa.