EU rajoittamassa Palestiinalaishallinnon vihakoulutuksen rahoittamista

Eivät ole ”vain mielipiteitä” vaan lainopillisten asiantuntijoiden valaisua näihin kysymyksiin kansanomaisesti eikä vain esittämällä liudan pykäliä, asetuksia ja paragraafeja. Se mitä sinä kirjoitit tekstissäsi oli juuri jälkimmäisiä luetteloita – ne eivät kerro mitään todellista. Sano se suomeksi.

Toiseksi icrc.org lähteessä nimenomaan käsiteltiin miehitys käsitettä, joka vahvistaa oman kirjoitukseni, minkä sinä leimasit ”väärän tiedon” levittämiseksi.

Kansainliitto (League of Nations), jonka muodostivat voittajamaat toisen maailmansodan jälkeen, otti vastuulleen tehtäviä, joista yksi oli luoda kansainvälinen valvontajärjestelmä entisille ottomaanien alueille, kunnes ne voisivat tulla itsenäisesti toimiviksi valtioiksi (valtion rakentaminen). Tämä kirjoitettiin Kansainliiton peruskirjaan. Sen toteuttamiseksi luotiin toimeksiantojärjestelmä, mandaattijärjestelmä, johon kuului myös Kansainliiton hyväksymä Brittiläinen mandaatti, jonka oli tarkoitus – myös aikaisemman San Remon sopimuksen mukaan – olla kansallinen koti juutalaisille. Mutta brittiläiset erottivat (mandaattijärjestelmän antaessa siihen mahdollisuuden) lähes 80% mandaatista ja loivat TransJordanian Jordan joen itäpuolelle.

Jäljelle jääneen Palestiinan mandaatin rajat olivat selvät. Alueella ei ollut ”länsirantaa” eikä Gazan kaistaletta. Perustuen Kansainliiton luomaan mandaattijärjestelmään, Israelin omistusoikeus Juudeaan ja Samariaan on yhtä vahva kuin sen oikeus Tel Aviviin tai Jerusalemiin. Libanon erotettiin Syyriasta ja luotiin kristitty arabivaltio naapurinaan muslimiarabivaltio Syyria ihan niin kuin TransJordania (=Jordania) erotettiin brittiläisestä mandaatista ja luotiin muslimiarabivaltio juutalaisen valtion viereen. Jos aikoo kiistellä mandaattisysteemissä luoduista rajoista, se pitää ulottaa koskemaan myös kaikkien muiden Lähi-idän maiden rajoja, koska ne syntyivät samalla tavalla mandaateista.
YK: n peruskirjan 80 artiklan 1. kohdassa nimenomaisesti vahvistetaan Kansainliiton antamien mandaattien laillisuus. Kun brittiläiset olivat aikeissa lähteä alueelta, tiedettiin, että alueella syntyisi sota – vihamielisyydet olivat jo alkaneet arabien ja juutalaisten välillä – YK:n yleiskokous oli jo ehdottanut jakoa mutta se oli vain suositus. YK:n yleiskokous ei voi määrätä rajoja valtioille. Mutta jos molemmat osapuolet olisivat hyväksyneet YK:n suosituksen, siitä olisi tullut sitova mutta näin ei käynyt – arabit eivät hyväksyneet jakoa.

Vuoden 1948 Israelin itsenäisyyssodan jälkeen näemme kartalla uusia rajoja: miehitetyn Palestiinan rajat – Jordan miehitti Juudean ja Samarian ja itä-Jerusalemin ja Egypti Gazan.
Mutta nuo ”rajat” eivät sovi yhteen minkään aikaisempien demograafisten, topograafisten, poliittisten, hallinnollisten tai alueellisten rajojen kanssa. Ne olivat vain arabien yritys estää Israelin valtion syntyminen. Kuinka monta YK:n resoluutiota olemme nähneet tuota miehitystä vastaan vuosina 1948-67. Emme yhtään. Vaikka Jordania ajoi juutalaiset pois ja tuhosi heidän synagoogansa ja otti haltuun heidän asuntonsa.Jordanin miehitysrajoja kutsutaan -67 rajoiksi, joita ne eivät kuitenkaan ole vaan ne ovat syntyneet v. 49, eivätkä ne olleet tunnustettuja rajoja vaan tulitaukolinjoja. Vuoden 1967 sodassa Israel valloitti takaisin Jordanian miehittämät alueet.

On suuri ero sillä, mitä miehityksen kuvitellaan tarkoittavan ja sillä, mitä se tarkoittaa lain mukaan. Miehityksen arkikielessä mielletään tarkoittavan sitä, että ollaan jossakin, missä ei ole oikeutta olla. Mutta mitä miehityksellä tarkoitetaan laissa? Miehitys on ollut toistuva tila aseellisen konfliktin historiassa. Sotaa käyvät valtiot ovat usein turvautuneet ulkomaisen alueen (tai sen osien) tehokkaaseen hallintaan alistaakseen vastustajansa valtaansa ja saavuttaakseen tavoitteensa. ”
”Miehitys voidaan määritellä toisen valtion alueen (foreign territory) tehokkaaksi kontrolliksi vihamielisten aseistettujen joukkojen toimesta (kuten tapahtui Jordanian miehittäessä Juudean ja Samarian, Israelin sydänmaat). Tämä määritelmä perustuu vuoden 1907 Haagin asetusten artiklaan 42 §:
”Miehityslait koskevat kaikkia ulkomaisen alueen joko totaalista tai osittaista miehitystä, kohtaapa miehitys aseellista vastarintaa tai ei.

Kansainvälisen lain mukaan miehityksen olennainen piirre on siis, että valtio ottaa valtaansa toisen valtion suvereniteettiin kuuluvia alueita. Miehitystä koskeva laki toimii sisältäen tiettyjä sääntöjä, joita sovelletaan, kun jotain aluetta pidetään miehitettynä. Lain soveltamiselle on olemassa tiettyjä ennakkoehtoja. Noita ehtoja ei ole tarkalleen sanottu missään sopimuksissa, ne täytyy työstää esiin tarkastelemalla dokumentteja ja historiallista käytäntöä mutta yleisesti ottaen miehitystä koskevia lakeja ajatellaan sovellettavan, kun alue on vallattu sodassa ja kun maalla, joka on valtaaja, ei ole kunnon vaatimusta alueen omistusoikeuteen ja kun valtaajamaa ylläpitää kontrollia ilman rauhansopimusta.
Kysymys kuuluu, onko ”länsiranta” miehitettyä aluetta tämän yleisen käsityksen mukaan. On vaikea sanoa, että se on miehitettyä. Miksi? Ensinnäkin, on olemassa rauhansopimus – itse asiassa useitakin, mutta Juudea ja Samaria (ent. Jordanian länsiranta) on ollut Israelin hallussa vuodesta 1967 lähtien tuloksena sodasta Jordanian kanssa. Mutta sota Jordanian kanssa on päättyi ja v. 1994 tehtiin keskinäinen rauhansopimus. Yleisesti ymmärretään, että rauhansopimuksen jälkeen alueeseen eivät miehityslait enää sovellu. Minusta hyvin suoraviivainen sääntö, jota seurataan kaikkialla muualla maailmassa, joten miksi sitä ei seurata Israelin kohdalla! koska kansainväliset laki-instituutiotkin niinkuin YK ovat Israelille vihamielisten muslimimaiden hallinnassa.