IsraEL 2019: Tulokset

Ari Rusila 15.4.2019 2:40 päivitetty 15.4.2019 2:40 1

Israelissa 9.huhtikuuta 2019 pidettyjen parlamentti (Knesset) -vaalien keskeisin tulos oli, että ensinnäkin pääministeri Netanjahun johtama Likud ja aiemman puolustusvoimien komentaja Gantzin johtama uusi keskusta-vasemmistolainen Kahol Lavan (aka Blue and White) liittoutuma saivat tasavahvan kannatuksen ja toiseksi oikeistolais-uskonnollinen blokki voitti uuden hallituksen muodostamiseen riittävän paikkamäärän 65 keskusta-vasemmisto ja arabipuolueiden saatua vain 55 paikkaa. Vaalien äänestysprosentti oli 67.9 kaikkiaan 4,335,320 israelilaisen äänestettyä. Äänistä 300,000 meni puolueille jotka eivät ylittäneet äänikynnystä.

Vaalitulos mahdollistaa viimevuosina harjoitetun oikeistolaisen hallituspolitiikan jatkumisen joskin vahvan oppositiovoiman nyt ilmaannuttua poliittiselle näyttämölle muutkin kehityskulut ovat mahdollisia. Vaalitulos tuskin vaikeuttaa odotetun presidentti Trumpin "vuosisadan diilinä" tunnetun Lähi-idän rauhansuunnitelman toteutusta, pikemminkin päinvastoin. Yhtenä epävarmuustekijänä häilyy kuitenkin pääministeri Netanjahua koskeva oikeusprosessi joka saattaa pakottaa hänet enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti jättämään paikkansa jopa kuluvan vuoden aikana.

Israelin vaalit 2019: Lopulliset tulokset. Lähde: Israelin yleisradioyhtiö

Vaalipäivänä Israelin poliisi takavarikoi 1300 kätkettyä pienoiskameraa Likudin vaalivirkailijoilta arabien äänestysalueilla. Likud myönsi jakaneensa kamerat ja tehneensä niin ettei arabien Ra’am-Balad liittoutuma pääsisi Knessetiin. Operaatioon myönsi vastuunsa myös pitkälti uudisasutuksiin tukeutuva PR-yhtiö joka kehui omilla FB-sivuillaan todellisena tavoittteena olleen Israelin arabien äänestysaktiivisuuden lasku. Tässä onnistuttiinkin sillä Israelin arabikansalaisten äänestysaktiviteetti tippui 25-40 % edeltäviin vaaleihin verrattuna.

Äärioikeiston voitto?

Monissa länsimediossa vaalitulosta on pidetty äärioikeiston voittona, tulosten valossa voittajia olivat kuitenkin liki tasavahvoiksi päätyneet keskusta-oikeisto ja keskusta-vasemmisto. Todettakoon edelleen että äärioikeistolainen ja rasistisenakin pidetty Jewish Power puolue ei saanut yhtään paikkaa Knessetiin. Puolue oli vaaliliitossa oikeistopuolueiden liittoutumassa (The Union of Right Wing Parties) mutta listoilla korkeimmalla ollut kuin mutkaan Jewish Powerin ehdokkaat eivät vaaleissa menneet läpi.

Mm HuffPost uutisoi vaalitulosta äärioikeiston voittona; todellisuudessa keskusta-vasemmisto ja keskusta-oikeisto voittivat.[/caption]

Nyt neuvoteltavana oleva uusi hallitus ei todennäköisesti ole Israelin poliittisessa kentässä sen oikeistolaisempi kuin nyt väistyvä hallitus. Päävaihtoja kokoonpanoksi on kaksi:

1. Kapea Benjamin Netanjahun Likudin johtama hallitus yhdessä muiden oikeisto -puolueiden kanssa.

2. Laaja Benjamin Netanjahun Likudin johtama koalitio yhdessä keskusta-oikeistolaisen Gantzin/Lapidin johtaman Blue and White puolueen kanssa.

Kumpaakaan vaihtoehtoa tuskin voi kuvata äärioikeistolaisemmaksi kuin nykyhallitusta, pikemminkin päinvastoin. Jälkimmäinen vaihtoehto mahdollistaa oikeistolaisimpien voimien poisjäännin hallituksesta jolloin se oli nykyistä huomattavasti keskustalaisempi.

Israel on usein ollut apartheid syytösten alla mm siksi etteivät palestiinalaiset saa äänestää Knessetin vaaleissa. Syytös on täysin perusteeton koska Israelin arabeilla aka palestiinalaisilla on täysi äänioikeus Israelin vaaleissa kun taas mm Gazassa ja Länsirannalla asuvilla palestiinalaisilla on äänioikeus Palestiinalaishallinnon (tarkemmin Palestinian Legislative Council) vaaleissa. Vaalien järjestäminen palestiinalaisille puolestaan on Palestiinalaishallinnon vastuulla samoin kuin se ettei vaaleja ole järjestetty sitten tammikuun 2006 jolloin Hamas voitti 74 paikkaa Fatahin 45 paikkaa vastaan. Vaalitappio ei Fatahia miellyttänyt vaan se otti vallan Länsirannalla hallitsemillaan alueilla Hamasin puolestaan tehtyä saman Gazassa vuonna 2007. Presidentti Mahmoud Abbasinkin virkakausi päättyi vuonna 2009, mutta hän on silti jatkanut virassaan kun uusia kansallisen tason vaaleja ei ole järjestetty. Mutta kuten sanottu tästä ei Israelia perustellusti syyttää.

Rauhanprosessi?

Vaikka Israelin poliittisessa kentässä äärioikeistoa ei voikkaan pitää nyt käytyjen vaalien voittajana ei tämä nähdäkseni merkitse “pehmeämpää” linjaa Israel-Palestiina -konfliktin ratkaisuun. Perustelen väitettä seuraavin seikoin:

1. Israelin (keskusta-)vasemmisto on ilmaissut viime vuosien kannanotoissaan valmiutensa Israelin yksipuolisiin toimiin niin kauan kuin osapuolet eivät pääse keskenään neuvotteluratkaisuun. Mm “konstruktiivisen unilateralismin” aloitteessa ovi “Kahden-valtion” mallille pidetään auki jos se joskus toteutuu. (Ks esim: Konstruktiivinen unilateralismi Lähi-idän konfliktin etenemistienä)

2. Lähiviikkoina julkistettavaksi toivottu Donald Trumpin “vuosisadan diili” pohjautuu alueelliseen malliin joka tarvittaessa voi ohittaa Palestiinalaishallinnon osapuolena. Toisaalta diili saattaa luoda Palestiinalaisvaltion Gazaan ja jopa elinvoimaisena mikäli mittava ulkopuolinen investointipaketti ja Siinai optio saadaan toteutettua. Israel ja siihen aiempaa myönteisemmin suhtautuvat arabimaat ovat olleet tiiviisti mukana suunnitteluprosessissa. (Ks. esim: Hamas-Israel -sopimus edistymässä )