Hei, Ari kun tuota tietämystä löytyy, kirjoittaisitko myös tuosta Abhasian georgialaisväestön ”pogromista”. Sehän täyttää tässä lähiaikoina 18 vuotta. Väkeäkin taidettiin häätää tuolta joku 60-80-kertainen määrä viittaamaasi tapahtumaan verrattuna.
Tuo ”pogromi”-sanakin natsaa paremmin tuohon etniseen puhdistukseen, olihan siellä primusmotorina Venäjä, sama valtio joka aloitti suurisuuntaiset juutalaisvainot jo 200 vuotta sitten tuolla samalla nimikkeellä.
Ei valitettavasti löydy minulta mitään erityistietämystä Abhasian tapahtumista.
Kosovon osalta toteaisin, että nykyisin serbejä on vajaa 7% provinssin noin 2 miljoonasta asukkaasta ja muita – pääosin romaneja – on 5%. Eli 88% nykyasukkaista albaaneja. Kosovon serbeistä noin puolet asuu Ibarjoen pohjoispuolella joka alue on lähes täysin integroitunut Serbiaan; loput ovat eristettyinä (oman turvallisuutensa takia) muualla Kosovossa nk enklaaveissa. Kaikkiin väestöä koskeviin lukuihin kannattaa suhtautua varauksella johtuen väestölaskentojen puutteellisuuksista ja boikoteista. Samoin jugoslavian hajoamisen yhteydessä ihmisten etninen luokitettelu on vaihdellut eri aikoina, esimerkiksi serbeihin luettiin ennen montenegrolaiset jotka sittemmin muodostivat oman valtionsa.
Georgian aloittamaa sotaa pakeni Abhasiassa pakeni paljon ihmisiä ja toistaiseksi vain mingrelialaisia on palannut Georgian hallituksen vastustuksesta huolimatta. Georgia erityisesti vastustaa abhaasien paluumuuttoa. Abhasian väestösuhteiden pakkopalauttaminen 1980-luvun tasolla merkitsisi Stalin-Berijan georgialaistamisen uudelleen käynnistämistä. ”Alamaisen” olisi syytä tutustua Abhasian historiaan.
Mikä olisi hyvä lopputulos tai tavoiteltava olomuoto? Onko serbeillä halua sulautua albaanien joukkoon? Jugoslavian parhaimpina päivinä käsittääkseni kansallisuudet elivät varsin sopuisasti keskenään. Onko siihen enää paluuta?
#4
Kun nyt aloitit tuon valistustyön, voitko antaa linkin jossa Georgian hallinto nimenomaisesti vastustaa pakolaisten paluumuuttoa kotiseudulleen. Aloitetaan vaikka tuosta Sevardnadzen aikaisesta hallinnosta päätyen nykyiseen. Vastustus on ollut ilmeisen kovaa, onhan pakolaisuus jatkunut jo 17 vuotta. Pakolaiset on ilmeisesti myös fyysisesti sidottu (aidan sisään, liekaan?) Georgian maaperälle, koska ainakin kartasta katsottuna he pääsisivät helposti kotiseudulleen vaikkapa Venäjän kautta. Tuossa sinun teoriassahan Abhasia ja Venäjä ovat myötämielisiä tälle paluumuutolle, ainoa este on Georgian hallinto.
Vai olisiko sittenkin niin että nämä ”hyvät haltijat” ovat juuri se taho, joka tämän paluumuuton estää. Näkemässäni dokumentissa abhasiväestön selkeät uhkaukset mahdollisia palaajia kohtaan eivät ainakaan minun silmissäni mitenkään ystävällismieliseltä näyttäneet. Kannattaa ehkä myös itse tutustua Abhasian väestörakenteeseen ennen ja jälkeen Abhasian sodan (1992-93).
Vaikuttaa minusta puhtaalta maan rosvoukselta. Vai pitäisikö esimerkiksi georialaisen maanviljelijän palata kotiseudulleen ja yrittää ostaa omia maitaan takaisin? Keneltä? Mustanmeren rantatontit ovat arvokkaita, niitä on helpompi myydä eteenpäin ilman häiritseviä tekijöitä, kuten georgialaisperäistä asutusta. Kyseessä on siis mitä ilmeisin etninen puhdistus, jolla on pysyvä Venäjän siunaus.
Voitko vielä mainita miten Georgian hallitus voi ”vastustaa abhasien paluumuuttoa”. Minne? Abhasian sisällä omalle kotiseudulleen? Georgiaan? Jos näin, kuinka paljon abhaseja on muuttamassa Georgiaan? Lähdeviitteitä kiitos.
Hauskaa muuten, että mainitsit taas jalustalle nostetun Stalinin. Häntähän pidetään nyky-Venäjällä taas erehtymättömänä ja venäläisten suuruuteen nostaneena johtajana, joka ei ole tehnyt mitään väärää. Outoa että näitä saman henkilön masinoimia väestönsiirtelyjä kuitenkin kritisoidaan nyt samasta leiristä.
Kuinka sinusta Kosovon kriisi olisi muuten pitänyt ratkaista, kosovolaisväestön osalta? Etnisellä puhdistuksella eli kosovolaiset pakolaiseksi ympäri Eurooppaa? Srebrenican mallilla?
Nämä kaksi vaihtoehtoahan olivat ne Serbien ja heitä tukeneen Venäjän vaihtoehdot.
Itse pidän tätä nykyistä huomattavasti parempana noihin kahteen edelliseen verrattuna. Kaikista puutteista (kuten tässäkin blogissa tuotiin esille) huolimatta.
Nähdäkseni yhteiselo on ollut ainakin 600 vuotta väkinäistä serebien ja albaanien kesken. Esimerkiksi Titon loppuaikoinakin serbit muuttivat provinssista pois tuntiessaan syrjintää; Milosevicin otettua tiukemman otteen ja peruuttaessa albaanien autonimiaa nämä perustivat rinnakkaisen hallintojärjestelmän. Viimeistään 90-luvun puolivälissä oli selvää ettei yhteiselolle juuri ole kannatusta. Viimeisen 10 vuoden ponnistukset monikansallisuuteen ovat mitättömiä.
Mielestäni ratkaisu voi syntyä vain albaanien ja serbien keskinäisillä neuvotteluilla ja tämä puolestaan on mahdollista vain jos USA peruu itsenäisyyden tunnustamisen (muutoinhan ei ole tarvetta neuvotella mistään. Lopputulema voi olla väestönsiirrot, jako itsenäiseen Kosovoon ja Serbiaan liittyvään pohjoisosaan tai kantonisointi tai vastaava malli. Näistä lisää esim. “Dividing Kosovo – a pragmatic solution to frozen conflict” – http://arirusila.wordpress.com/2008/10/03/dividing… ja ”Cantonisation – a middle course for separatist movements” – http://arirusila.wordpress.com/2008/09/17/cantonis…)
Monikansallisuus ja monikulttuurisuus, kuten muotitermi kuuluu, ovat abstrakteja käsitteitä, joilla ei todellisessa elämässä tunnu olevan vastinetta. Vain pakon edessä noudatetaan säännöksiä ja lakeja, usein hampaat irvessä.
Kosovon tilanne ei ole ratkennut. Pohjoisosan liittäminen Serbiaan voi tuntua ulkopuolisen silmin katsottuna hyvältä ratkaisulta, mutta mikä valtio luopuu vapaaehtoisesti alueistaan.
Kosovon ongelma on kai pohjimmiltaan samanlainen kansallisuuksien välinen valtataistelu, kuin mitä on Kaukasuksella, Lähi-idässä tai Afrikassa?
Aivan! Serbian näkökulmasta koko Kosovon itsenäisyysjulistus oli laiton ja provinssi on edelleen osa Serbiaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 mukaisesti. Tästä asiasta kansainvälinen oikeus (ICJ,Haag) antanee kesällä oman lausuntonsa. Parhaimmillaankin Kosovoa nykyisellään voi kuvata lähinnä kansainväliseksi protektoriaatiksi, jonka toiminnoista kansainväliset organisaatiot (UNMIK, Eulex, ICO, EUSR, OSCE …) vastaavat. Noin 60 maata on itsenäisyyden tunnustanut mutta noin 120 ei.
Serbia on kuitenkin hyväksynyt Kroatian, Slovenian ja Makedonian irtautumisen Serbiasta, vai mitä? Miksi Kosovon tapaus ottaa niin koville! Siinä on ihmettelemistä. Varsinkin jos asukkaat Kosovossa nykyään ovat lähes 90 prosenttisesti albaaneja.
Kroatia, Slovenia, Makedonia sekä Montenegro ja Bosnia olivat Jugoslaviassa Serbian ohella osavaltioita, joilla oli oikeuskin erota liittotasavallasta. Kosovo (ja Voivodina) puolestaan ovat Serbian maakuntia. Serbit tulivat alueelle noin 600 luvulla ja kuningaskunnan syntysijana voi pitää Raskan aluetta, pohjois-Kosovon rajalla. Monet Serbian historialliset kohteet kuten vanhimmat luostarit ja kirkot sekä Kosovo Poljen taistelupaikka sijaitsevat Kosovon alueella. Siinä lienee pääsyitä haluttomuuteen luopua provinssista.
Sitten on tietysti kansainvälisen oikeuden tulkinnat, Helsinki Final act ym jotka pyrkivät säätelemään valtioiden rajoja ja uusien valtioiden syntyä. Monet noin 5.000 maailman etnisestä ryhmästä seuraavat, onko separatismi väkivalloin mahdollista ja oikeutettua.
Kansainvälinen ns. yhteistyöryhmä rajasi ennen ns. Ahtisaaren neuvotelukierrosta ettei Kosovoa jaeta eikä se voi liittyä Albaniaan. Jos peräänkuuluttamani osapuolten väliset todelliset neuvottelut saataisiin aikaan ne tulisi tehdä ilman reunaehtoja. Silloin paikalliset voisivat päättää liittyäkkö Albaniaan vai haluavatko kahden Albanian mallin. Mikäli pohjoisosa liitettäisiin Serbiaan niin 1-3 albaanienemmistöistä kuntaa Presevon laaksosta voisi ehkä liittyä Kosovoon.
Yksi pelko ns. Suur-Albanian osalta on ollut, ettei kehitys pysähtyisi Albaniaan ja Kosovoon vaan Presevon alueen ohella myös albaanienemmistöiset alueet Makedoniasta, Sandzagin alue etelä Serbiasta sekä alueita Montenegrosta ja Kreikasta ehkäpä vielä Bosniasta haluttaisiin samaan pakettiin mukaan.
Kurdistanin tilanne on viime vuodet mennyt Irakin osalta hyvinkin myönteiseen suuntaan jota kehitystä viime vaalien tulos vielä vahvistaa. Tästä kirjoitin enemmän otsikolla ”Election Bazaar in Iraq ongoing” – http://arirusila.wordpress.com/2010/03/09/election…
Serbit eivät hyväksy Kosovon itsenäisyyttä, koska Kosovo on Serbian maakunta ja toiseksi häädettyjen serbien omaisuus on edelleen Kosovossa. Viimeksi kun kävin alueella, niin olikohan Serbiassa peräti 200000 Kosovon serbiä asumassa kaikenmaailman leireillä ja muissa väliaikaismajoituksissa. Töitä heillä ei luonnollisesti ole ja emämaan kanta on se, että Kosovon Serbien pitäisi palata takasin Kosovoon, koska heidän talot ja muu omaisuus on siellä. Rahat alkavat olla Serbiallakin tiukalla. Albaanit tosin ovat Kosovossa valloittaneet, asuttaneet tai tuhonneet valtaosan serbien taloista ja asumuksista. Siinä mielessä vertaus Karjalaan on ihan osuva, koska serbit ovat evakossa omasta maastaan. Euroopan suurimmat pakolaisleirit taitavat sijaitakin Serbiassa.
Kosovossa serbien kohtelu on ala-arvoista. Talvella esimerkiksi kun energiasta on pula paikallinen sähköyhtiö katkaisee sähköt ensimmäisenä serbikylistä, jotta sähkö riittää albaaneille.
Ari, korjaa nuo luvut jos ne ovat pielessä, sinulla on kuitenkin enemmän perehtymistä tilastoihin kuin minulla.
Lauantainen Balkanin maiden kokous Sloveniassa toi hyvin esille entisen Juvoslavian maiden eripuran. Serbia jäi pois, koska Kosovo oli paikalla. Miksi Bosnia ei ole tunnustanut Kosovoa?
Bosnia-Herzegovina koostuu kahdesta entiteetistä – Serbitasavallasta ja muslimi-croaatti federaatiosta. Serbitasavallan sympatisoidessa Serbiaa ei BiH:sta löydy yhtenäsitä kantaa Kosovon tunnustamiseen. Maassa itsessäänki on separatistisia tendenssejä, serbit haluavat pitää vähintääkin vahvan autonomian, bosniakeilla on vaikeuksia pitää kroaatteja omassa entiteetissään. Kosovo voisi toimia esimerkkinä koko BiH:n keinotekoisen kyhäelmän hajoamiselle. Asiasta lisää esim. ”Bosnia Collapsing?” – http://arirusila.wordpress.com/2008/10/30/bosnia-c…
Niin kauan siellä ainakin on levotonta kunnes paikalliset osapuolet tekevät diilin keskenään; nykyongelmana pidän sitä että ulkopuoliset besserwisserit Washingtonissa ja Brysselissä pyrkivät ajamaan omia agendojaan tietämättä mitään ongelmien moninaisuudesta, paikallisesta historiasta/kulttuurista ja olosuhteista.
Hei, Ari kun tuota tietämystä löytyy, kirjoittaisitko myös tuosta Abhasian georgialaisväestön ”pogromista”. Sehän täyttää tässä lähiaikoina 18 vuotta. Väkeäkin taidettiin häätää tuolta joku 60-80-kertainen määrä viittaamaasi tapahtumaan verrattuna.
Tuo ”pogromi”-sanakin natsaa paremmin tuohon etniseen puhdistukseen, olihan siellä primusmotorina Venäjä, sama valtio joka aloitti suurisuuntaiset juutalaisvainot jo 200 vuotta sitten tuolla samalla nimikkeellä.
Ilmoita asiaton viesti
Onko Kosovo nyt käytännössä albaanien valtio?
Ilmoita asiaton viesti
Ei valitettavasti löydy minulta mitään erityistietämystä Abhasian tapahtumista.
Kosovon osalta toteaisin, että nykyisin serbejä on vajaa 7% provinssin noin 2 miljoonasta asukkaasta ja muita – pääosin romaneja – on 5%. Eli 88% nykyasukkaista albaaneja. Kosovon serbeistä noin puolet asuu Ibarjoen pohjoispuolella joka alue on lähes täysin integroitunut Serbiaan; loput ovat eristettyinä (oman turvallisuutensa takia) muualla Kosovossa nk enklaaveissa. Kaikkiin väestöä koskeviin lukuihin kannattaa suhtautua varauksella johtuen väestölaskentojen puutteellisuuksista ja boikoteista. Samoin jugoslavian hajoamisen yhteydessä ihmisten etninen luokitettelu on vaihdellut eri aikoina, esimerkiksi serbeihin luettiin ennen montenegrolaiset jotka sittemmin muodostivat oman valtionsa.
Ilmoita asiaton viesti
Georgian aloittamaa sotaa pakeni Abhasiassa pakeni paljon ihmisiä ja toistaiseksi vain mingrelialaisia on palannut Georgian hallituksen vastustuksesta huolimatta. Georgia erityisesti vastustaa abhaasien paluumuuttoa. Abhasian väestösuhteiden pakkopalauttaminen 1980-luvun tasolla merkitsisi Stalin-Berijan georgialaistamisen uudelleen käynnistämistä. ”Alamaisen” olisi syytä tutustua Abhasian historiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä olisi hyvä lopputulos tai tavoiteltava olomuoto? Onko serbeillä halua sulautua albaanien joukkoon? Jugoslavian parhaimpina päivinä käsittääkseni kansallisuudet elivät varsin sopuisasti keskenään. Onko siihen enää paluuta?
Ilmoita asiaton viesti
#4
Kun nyt aloitit tuon valistustyön, voitko antaa linkin jossa Georgian hallinto nimenomaisesti vastustaa pakolaisten paluumuuttoa kotiseudulleen. Aloitetaan vaikka tuosta Sevardnadzen aikaisesta hallinnosta päätyen nykyiseen. Vastustus on ollut ilmeisen kovaa, onhan pakolaisuus jatkunut jo 17 vuotta. Pakolaiset on ilmeisesti myös fyysisesti sidottu (aidan sisään, liekaan?) Georgian maaperälle, koska ainakin kartasta katsottuna he pääsisivät helposti kotiseudulleen vaikkapa Venäjän kautta. Tuossa sinun teoriassahan Abhasia ja Venäjä ovat myötämielisiä tälle paluumuutolle, ainoa este on Georgian hallinto.
Vai olisiko sittenkin niin että nämä ”hyvät haltijat” ovat juuri se taho, joka tämän paluumuuton estää. Näkemässäni dokumentissa abhasiväestön selkeät uhkaukset mahdollisia palaajia kohtaan eivät ainakaan minun silmissäni mitenkään ystävällismieliseltä näyttäneet. Kannattaa ehkä myös itse tutustua Abhasian väestörakenteeseen ennen ja jälkeen Abhasian sodan (1992-93).
Vaikuttaa minusta puhtaalta maan rosvoukselta. Vai pitäisikö esimerkiksi georialaisen maanviljelijän palata kotiseudulleen ja yrittää ostaa omia maitaan takaisin? Keneltä? Mustanmeren rantatontit ovat arvokkaita, niitä on helpompi myydä eteenpäin ilman häiritseviä tekijöitä, kuten georgialaisperäistä asutusta. Kyseessä on siis mitä ilmeisin etninen puhdistus, jolla on pysyvä Venäjän siunaus.
Voitko vielä mainita miten Georgian hallitus voi ”vastustaa abhasien paluumuuttoa”. Minne? Abhasian sisällä omalle kotiseudulleen? Georgiaan? Jos näin, kuinka paljon abhaseja on muuttamassa Georgiaan? Lähdeviitteitä kiitos.
Hauskaa muuten, että mainitsit taas jalustalle nostetun Stalinin. Häntähän pidetään nyky-Venäjällä taas erehtymättömänä ja venäläisten suuruuteen nostaneena johtajana, joka ei ole tehnyt mitään väärää. Outoa että näitä saman henkilön masinoimia väestönsiirtelyjä kuitenkin kritisoidaan nyt samasta leiristä.
Kuinka sinusta Kosovon kriisi olisi muuten pitänyt ratkaista, kosovolaisväestön osalta? Etnisellä puhdistuksella eli kosovolaiset pakolaiseksi ympäri Eurooppaa? Srebrenican mallilla?
Nämä kaksi vaihtoehtoahan olivat ne Serbien ja heitä tukeneen Venäjän vaihtoehdot.
Itse pidän tätä nykyistä huomattavasti parempana noihin kahteen edelliseen verrattuna. Kaikista puutteista (kuten tässäkin blogissa tuotiin esille) huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Iirikselle:
Nähdäkseni yhteiselo on ollut ainakin 600 vuotta väkinäistä serebien ja albaanien kesken. Esimerkiksi Titon loppuaikoinakin serbit muuttivat provinssista pois tuntiessaan syrjintää; Milosevicin otettua tiukemman otteen ja peruuttaessa albaanien autonimiaa nämä perustivat rinnakkaisen hallintojärjestelmän. Viimeistään 90-luvun puolivälissä oli selvää ettei yhteiselolle juuri ole kannatusta. Viimeisen 10 vuoden ponnistukset monikansallisuuteen ovat mitättömiä.
Mielestäni ratkaisu voi syntyä vain albaanien ja serbien keskinäisillä neuvotteluilla ja tämä puolestaan on mahdollista vain jos USA peruu itsenäisyyden tunnustamisen (muutoinhan ei ole tarvetta neuvotella mistään. Lopputulema voi olla väestönsiirrot, jako itsenäiseen Kosovoon ja Serbiaan liittyvään pohjoisosaan tai kantonisointi tai vastaava malli. Näistä lisää esim. “Dividing Kosovo – a pragmatic solution to frozen conflict” – http://arirusila.wordpress.com/2008/10/03/dividing… ja ”Cantonisation – a middle course for separatist movements” – http://arirusila.wordpress.com/2008/09/17/cantonis…)
Ilmoita asiaton viesti
Monikansallisuus ja monikulttuurisuus, kuten muotitermi kuuluu, ovat abstrakteja käsitteitä, joilla ei todellisessa elämässä tunnu olevan vastinetta. Vain pakon edessä noudatetaan säännöksiä ja lakeja, usein hampaat irvessä.
Kosovon tilanne ei ole ratkennut. Pohjoisosan liittäminen Serbiaan voi tuntua ulkopuolisen silmin katsottuna hyvältä ratkaisulta, mutta mikä valtio luopuu vapaaehtoisesti alueistaan.
Kosovon ongelma on kai pohjimmiltaan samanlainen kansallisuuksien välinen valtataistelu, kuin mitä on Kaukasuksella, Lähi-idässä tai Afrikassa?
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä valtio luopuu vapaaehtoisesti alueistaan?”
Aivan! Serbian näkökulmasta koko Kosovon itsenäisyysjulistus oli laiton ja provinssi on edelleen osa Serbiaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 mukaisesti. Tästä asiasta kansainvälinen oikeus (ICJ,Haag) antanee kesällä oman lausuntonsa. Parhaimmillaankin Kosovoa nykyisellään voi kuvata lähinnä kansainväliseksi protektoriaatiksi, jonka toiminnoista kansainväliset organisaatiot (UNMIK, Eulex, ICO, EUSR, OSCE …) vastaavat. Noin 60 maata on itsenäisyyden tunnustanut mutta noin 120 ei.
Ilmoita asiaton viesti
Serbia on kuitenkin hyväksynyt Kroatian, Slovenian ja Makedonian irtautumisen Serbiasta, vai mitä? Miksi Kosovon tapaus ottaa niin koville! Siinä on ihmettelemistä. Varsinkin jos asukkaat Kosovossa nykyään ovat lähes 90 prosenttisesti albaaneja.
Ilmoita asiaton viesti
Kroatia, Slovenia, Makedonia sekä Montenegro ja Bosnia olivat Jugoslaviassa Serbian ohella osavaltioita, joilla oli oikeuskin erota liittotasavallasta. Kosovo (ja Voivodina) puolestaan ovat Serbian maakuntia. Serbit tulivat alueelle noin 600 luvulla ja kuningaskunnan syntysijana voi pitää Raskan aluetta, pohjois-Kosovon rajalla. Monet Serbian historialliset kohteet kuten vanhimmat luostarit ja kirkot sekä Kosovo Poljen taistelupaikka sijaitsevat Kosovon alueella. Siinä lienee pääsyitä haluttomuuteen luopua provinssista.
Sitten on tietysti kansainvälisen oikeuden tulkinnat, Helsinki Final act ym jotka pyrkivät säätelemään valtioiden rajoja ja uusien valtioiden syntyä. Monet noin 5.000 maailman etnisestä ryhmästä seuraavat, onko separatismi väkivalloin mahdollista ja oikeutettua.
Ilmoita asiaton viesti
Kosovon tilanteesta tulee mieleen Kurdistan ja Karjala. Mutta tämäntapaisia, enemmän tai vähemmän tulehtuneita tapauksiahan on vaikka kuinka paljon.
Onko sinulla jotain tuntumaa siitä, mihin suuntaan Kosovon tilanne mahdollisesti kehittyy? Voisiko Kosovo liittyä Albaaniaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kansainvälinen ns. yhteistyöryhmä rajasi ennen ns. Ahtisaaren neuvotelukierrosta ettei Kosovoa jaeta eikä se voi liittyä Albaniaan. Jos peräänkuuluttamani osapuolten väliset todelliset neuvottelut saataisiin aikaan ne tulisi tehdä ilman reunaehtoja. Silloin paikalliset voisivat päättää liittyäkkö Albaniaan vai haluavatko kahden Albanian mallin. Mikäli pohjoisosa liitettäisiin Serbiaan niin 1-3 albaanienemmistöistä kuntaa Presevon laaksosta voisi ehkä liittyä Kosovoon.
Yksi pelko ns. Suur-Albanian osalta on ollut, ettei kehitys pysähtyisi Albaniaan ja Kosovoon vaan Presevon alueen ohella myös albaanienemmistöiset alueet Makedoniasta, Sandzagin alue etelä Serbiasta sekä alueita Montenegrosta ja Kreikasta ehkäpä vielä Bosniasta haluttaisiin samaan pakettiin mukaan.
Kurdistanin tilanne on viime vuodet mennyt Irakin osalta hyvinkin myönteiseen suuntaan jota kehitystä viime vaalien tulos vielä vahvistaa. Tästä kirjoitin enemmän otsikolla ”Election Bazaar in Iraq ongoing” – http://arirusila.wordpress.com/2010/03/09/election…
Ilmoita asiaton viesti
Iiris 10#
Serbit eivät hyväksy Kosovon itsenäisyyttä, koska Kosovo on Serbian maakunta ja toiseksi häädettyjen serbien omaisuus on edelleen Kosovossa. Viimeksi kun kävin alueella, niin olikohan Serbiassa peräti 200000 Kosovon serbiä asumassa kaikenmaailman leireillä ja muissa väliaikaismajoituksissa. Töitä heillä ei luonnollisesti ole ja emämaan kanta on se, että Kosovon Serbien pitäisi palata takasin Kosovoon, koska heidän talot ja muu omaisuus on siellä. Rahat alkavat olla Serbiallakin tiukalla. Albaanit tosin ovat Kosovossa valloittaneet, asuttaneet tai tuhonneet valtaosan serbien taloista ja asumuksista. Siinä mielessä vertaus Karjalaan on ihan osuva, koska serbit ovat evakossa omasta maastaan. Euroopan suurimmat pakolaisleirit taitavat sijaitakin Serbiassa.
Kosovossa serbien kohtelu on ala-arvoista. Talvella esimerkiksi kun energiasta on pula paikallinen sähköyhtiö katkaisee sähköt ensimmäisenä serbikylistä, jotta sähkö riittää albaaneille.
Ari, korjaa nuo luvut jos ne ovat pielessä, sinulla on kuitenkin enemmän perehtymistä tilastoihin kuin minulla.
Ilmoita asiaton viesti
Lauantainen Balkanin maiden kokous Sloveniassa toi hyvin esille entisen Juvoslavian maiden eripuran. Serbia jäi pois, koska Kosovo oli paikalla. Miksi Bosnia ei ole tunnustanut Kosovoa?
Ilmoita asiaton viesti
Bosnia-Herzegovina koostuu kahdesta entiteetistä – Serbitasavallasta ja muslimi-croaatti federaatiosta. Serbitasavallan sympatisoidessa Serbiaa ei BiH:sta löydy yhtenäsitä kantaa Kosovon tunnustamiseen. Maassa itsessäänki on separatistisia tendenssejä, serbit haluavat pitää vähintääkin vahvan autonomian, bosniakeilla on vaikeuksia pitää kroaatteja omassa entiteetissään. Kosovo voisi toimia esimerkkinä koko BiH:n keinotekoisen kyhäelmän hajoamiselle. Asiasta lisää esim. ”Bosnia Collapsing?” – http://arirusila.wordpress.com/2008/10/30/bosnia-c…
Ilmoita asiaton viesti
Kosovo ja Bosnia-Herzegovina taitavat molemmat olla edelleen eräänlaisia ”ruutitynnyreitä”, jotka voivat hajota ja räjähtää milloin tahansa.?
Ilmoita asiaton viesti
Niin kauan siellä ainakin on levotonta kunnes paikalliset osapuolet tekevät diilin keskenään; nykyongelmana pidän sitä että ulkopuoliset besserwisserit Washingtonissa ja Brysselissä pyrkivät ajamaan omia agendojaan tietämättä mitään ongelmien moninaisuudesta, paikallisesta historiasta/kulttuurista ja olosuhteista.
Ilmoita asiaton viesti