Rauhanvälityksestä(kö) Suomen maabrändi?
Ulkoministeriö julkisti 6. toukokuuta 2010 keskustelunavauksen ”Rauhanvälitys – Suomen suuntaviivoja” koskien Suomen uusia mahdollisuuksia rauhanvälityksessä. ”Rauhanvälitysaloite on lähtölaukaus sille, että Suomesta tulee todellinen rauhanvälityksen suurvalta”, ulkoministeri Alexander Stubb visioi selvityksen julkistustilaisuudessa.
Mielestäni rauhanvälityksen ja siihen liittyvät aktiviteetit voisi jopa nostaa maabrändiryhmän prioriteettilistan kärkeen. UM Stubb unelmoi seuraavasti: ”Olisi hienoa, jos Suomi perustaisi rauhanvälitysrahaston, josta voitaisiin ammentaa rahaa tiukan paikan tullen. Toinen unelma olisi rauhanvälitysinstituutio, jossa koulutettaisiin suomalaisia tai kansainvälisiä rauhanvälittäjiä.”
Kannatan sekä keskustelunavausta että ulkoministerin molempia unelmia. Jos asiaa päättäjäpiireissä pidetään tärkeänä niin olisi aika toisaalta luoda unelmille sisältöä ja toimintaohjelma, liittää visio laajempaan kontekstiinsa ja luonnollisesti resurssoida kehitystyö sekä yksittäiset hankkeet.
Pelkkien konfliktien ratkaisu on mielestäni palokuntatoimintaa, tärkeää mutta toisarvoista. Ensisijaisena näen ongelmien ennaltaehkäisyn ja niiden syihin puuttumisen tai edes tietoisuuden niistä. Tällöin tilanne muuttuukin ristiriitaiseksi koska joudutaan astumaan niille varpaille jotka konflikteista hyötyvät ja tässä päälimmäisenä mielessäni on sotateollinen kompleksi liitännäisineen.
Maailmanlaajuisesti sotateollinen kulutus vuositasolla on 1.5 triljoonan US dollarin luokkaa edustaen paria prosenttia BKT:sta ja kasvussa edelleen ns. Kylmän sodan päättymisen jälkeenkin. Yhdysvaltain osuus kakusta on noin 40 % ollen kuluvana vuonna 664 miljardin dollarin luokkaa. Tätä on hyvä verrata YK:n budjettiin (27 mrd) joka on vaivaiset vajaa kolme prosenttia jäsenvaltioidensa sotilasmenoista. Ja juuri YK pyrkii osaltaan poistamaan väkivallan syitä; ns. YK:n “Millennium Development Goals” unelmoi 135 miljardista vuodessa, tämäkin vain murto-osa sotilasmenoista.
Vuoden 2005 tilastojen valossa voi esittää toisenkin vertailun (dollareita vuodessa): maailman sotilasmenot 1200 miljardia, OECD:n kehitysapu 106 miljardia, rauhantyö 6 miljardia ja konfliktien ehkäisy 0,6 miljardia. Ero siinä mitä maat ovat valmiita investoimaan aseisiin ja niiden käyttöön on valtava verrattuna siihen mitä ne käyttävät esimerkiksi köyhyyden poistoon ja talouden kehittämiseen kehitysmaissa. Ja juuri köyhyys on yksi väkivallan pääsyistä.
Kansainvälinen yhteisö nyt on valmis investoimaan 200 kertaa enemmän sotaan kuin kuin rauhaan. Rauhantutkimus voisi auttaa ehkäisemään konflikteja, mutta tappovälineiden kehittäminen on paljon tuottoisempaa. Yhtä rauhantutkijaa kohden on arvioitu olevan yli 1100 asekehittelijää. Mielestäni tällöin on selvää, että valtion tulisi olla rauhanvälityksen, -tutkimuksen ja -koulutuksen päärahoittaja, tämä työhän ei tuota neljännesvuosibonuksia sotateollisuuskompleksin johdolle ja osakkaille. Odotan mielenkiinnolla onko Suomella valmiutta siirtää esim puolet puolustusbudjetista rauhanvälitykseen liittyvään tutkimus- ja kehitystoimintaan.
Eräitä aihepiiriä sivuavia kirjoituksiani:
EU:n käyttämättömästä vaihtoehdosta USAn cowboy -politiikalle: Could EU lead the 3rd Way out from Confrontation
Kritiikini Ahtsaaren Nobel palkitsemisesta: Do you hear Mr. Nobel rolling in his grave? ja hänen rauhanvälitysmetodeistaan: 500.000 or sign! ja rauhanvälityksen tuloksista Balkanilla Kosovo-Two years of Quasi-State
USAn uudesta Afganistan strategiasta Will COIN work in Afghanistan? ja sotateollisen kompleksin ehkä seuraavasta “rauhanturvaoperaatiosta” Is Yemen the next target for the War on Terror?
Alkuperäinen kirjoitus: Rauhanvälityksestä(kö) Suomen maabrändi? – http://konfliktit.wordpress.com/2010/05/07/rauhanvalityksestako-suomen-m…
Nuo uudet rauhanvälittäjät tuskin olisivat kuitenkaan Galtungin osoittamalla tiellä… 😉
http://www.saferglobe.fi/index.php/mita-teemme/hor…
Ilmoita asiaton viesti
Onhan se jo tietty brändi Suomelle.
Aikoinaan Suomi oli turvallisuusneuvoston jäsenenä aloitteen tekijänä Namibian huoltohallintoalueen purkamisessa, Suomi on osallistunut jo 60-luvun alusta lähtien Kyproksen rauhanturvaoperaatioon, Suomi piti ETYK-kokouksen 1975, Suomi on toiminut välittäjänä niin Kosovossa kuin Georgiassakin.
Suomen edustaja on saanut Nobelin rauhanpalkinnon.
Älkäämme aliarvioiko kaikkea tätä, mikä maailman silmissä tekee Suomesta arvokkaan toimijan rauhan kysymyksessä.
Ilmoita asiaton viesti
Historia on muutamaankin otteeseen osoittanut varsin monille maille että tehokkaan armeijan ylläpitäminen on ollut järkevää.
Ilmoita asiaton viesti
Meidän nilkit haluavat huseerata maailmalla veronmaksajien rahoilla.
Ilmoita asiaton viesti
#4: ”Meidän nilkit haluavat huseerata maailmalla veronmaksajien rahoilla.”
Niin, brändin luominen ei ole aivan ilmaista.
Suomessa on asukkaita keskikokoisen kiinalaisen kaupungin verran. Ja niitä keskikokoisia kaupunkeja on siellä pilvin pimein.
Olkaamme siis ylpeitä menestyksestämme tälläkin saralla!
Ilmoita asiaton viesti
#5. ”Olkaamme siis ylpeitä menestyksestämme tälläkin saralla! ”
Nuo uudet ”rauhanvälittäjät” elämöivät Ahtisaaren arvoilla (tarkista, jos et aiemmin oivaltanut) jos huomasit tuolla edellä tarjoamassani rauhantutkija Galtungin linkissä ei Ahtisaaresta puhuttu mitään, miksiköhän niin on …Myös tämän blogin pitäjä Rusila kirjoittaa tuolla linkistä löytyvässä Aila Niinimaa-Kepon kirjoituksen jälkeisessä ketjussa täyttä asiaa…
http://www.uusisuomi.fi/mielipide/37784-kosovon-it…
Ilmoita asiaton viesti
#6. Jatkaen, kun rauhasta puhutaan Galtung kuvaa hyvin tiettyä ”tietämättömyyttä” asioista:
”Aivan kuten kylmän sodan aikana ei ollut järkeä keskustella Neuvostoliiton hirmuteoista sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät olleet lukeneet Viktor Kravchenkon, Arthur Koestlerin ja Aleksandr Solženitsyn teoksia, on Galtungin mukaan yhtä surrealistista yrittää keskustella Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta sellasten ihmisten kanssa, jotka eivät ole tutustuneet Howard Zinnin, Noam Chomskyn ja William Blumin tutkimuksiin.”
http://www.timovirtala.net/archives/408
Tuohon tutkimuksiin lisäisin vielä Ganserin väitöskirjatutkimuksen NATO:n salaisista armeijoista.
”Daniele Ganser (s. 1972, Lugano, Sveitsi) on sveitsiläinen historioitsija, joka on erikoistunut kansainvälisiin suhteisiin ja niiden historiaan vuodesta 1945 tähän päivään. Hänen tutkimusalueisiinsa kuuluu mm. geopolitiikka, salainen sodankäynti, sodat luonnonvaroista, globalisaatio ja ihmisoikeudet.
Hän opettaa Sveitsin yliopistoissa, mm. Baselin historianlaitoksella. Hänen viimeisin tutkimuksensa keskittyy ”terrorismin vastaisen sodan” ja öljyn hinnan suhteeseen.
hän on toiminut eri think tankeissa ja toimi mm. ryhmässä joka vaikutti kansanäänestykseen, jossa päätettiin Sveitsin liittymisestä United Nations Organisationniin (UNO) vuonna 2003.
Lisäksi hän on tominut tutkinut mm. globalisaatiota yhteistyössä Sveitsin ulkoministeriön kanssa. Tutkimuksen kohteena oli sveitsiläisten yhtiöiden hyötyminen sodista ja toisaalta toisten yhtiöiden rauhan edistäminen sosiaalisesta näkökulmasta toimittaessa.
Naton salaiset armeijat
Ganserin tunnetuin teos lienee Naton salaiset armeijat (Nato’s Secret Armies), jossa Ganser käy läpi Naton Euroopassa ylläpitämiä salaisia armeijoita kylmän sodan aikana ja niiden mahdollista osuutta terroritekoihin, jotka vieritettiin radikaalin vasemmiston syyksi.”
-Wikipedia-
Ilmoita asiaton viesti
Arilla on hyviä kirjoituksia, mutta miksi hävittää kaikki US blogin kommentit?
Ilmoita asiaton viesti
Visitorille:
1) En tietääkseni ole hävittänyt mitään US blogin kommentteja???
2) Arvostan suuresti Galtungia; hänen ajatuksiaan ja maailman kulloisiakin konflikteja rauhantutkimuksen perspektiivistä päivitetään mm ”Peace and Collaborative Development Network” ssa jonka foorumilla myös julkaisen pääblogini kirjoituksia. Toinen suositeltava foorumi, jossa Galtung on yhtenä vetäjänä on TRANSCEND MEDIA SERVICE, joka keskittyy ratkaisu-orientoituneeseen rauhanjournalismiin
3) Oikein arvattu etten Ahtisaarta erityisesti Balkanin osalta paljon arvosta. Kritiikini Ahtsaaren Nobel palkitsemisesta: Do you hear Mr. Nobel rolling in his grave? ja hänen rauhanvälitysmetodeistaan: 500.000 or sign! ja rauhanvälityksen tuloksista Balkanilla Kosovo-Two years of Quasi-State
Ilmoita asiaton viesti
#9. Ainakin niitä vanhempia US-blogiisi tulleita kommentteja on vaikea löytää, otetaan esim. vaikka helmikuu 2010, kaikki linkit siellä vievät pois US-blogista?
http://arirusila.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/
Ilmoita asiaton viesti
No nyt selkisi, oma mokani 😉 Aina näin, ensin ihmettelee ja vasta sitten selvittelee…tämä vaan toimii hieman erilailla, kun useimpien muiden blogit, jossa pääsee suoraan US-blogiin tuolta oikeasta laidasta kuukausi/kirjoituslistaa klikattuaan…Täällä pitää klikata (Ari Rusila: Kootut kirjoitukset) otsikkoa ja sitten läytyy vanhat kirjoitukset kommentteineen. No selvisihän tuokin.
Ilmoita asiaton viesti