Israelin konflikti 2021: Alustava analyysi

Toukokuussa 2021 alkanut Israelin ja palestiinalaisten uusin konflikti on eskaloitumassa monimuotoiseksi usean rintaman sodaksi jolle vielä lähiviikkoina ei ole odotettavissa loppua.  Verrattuna aiempiin viime vuosikymmenen konflikteihin on tämänkertaisilla väkivaltaisuuksilla muutamia erityispiirteitä, joista mainittakoon kansallisten jännitteiden kasvu Israelin turvamuurin sisällä, Hamasin kehittyneen ohjusiskutaktiikan käyttö Gazan rajaseudun ulkopuolelle ja joukkomellakat yksittäisten terrori-iskujen sijaan Länsirannalla.     

Rintamalinjat kulkevat Gazan ohella nyt Länsirannalla, Israelin sisällä ja toistaiseksi näytösluontoisesti myös Libanonin rajalla Hizbollahin ampuessa pienen määrän rakettejaan Israeliin.  Israel on aloittanut väkivaltaisuuksiin vastaavan operaationsa nimellä “Muurien vartija” (Operation Guardian of the Walls) joka mielestäni ei kata tämänhetkisen konfliktin monimuotoisuutta.       

Tilanteen eskaloituminen      

Tämänkertaisen konfliktin lähtölaukauksena voidaan pitää omaisuuskiistaa itä-Jerusalemissa   koskien Sheikh Jarrah aka Shimon Hatzadik lähiötä.  Kyseinen alue oli juutalaisomisteuksessa vuodesta 1875 lukien, Israelin itsenäisyyssodassa Jordania valtasi kyseisen alueen karkottaen juutalaisasukkaat pois ja asuttaen sen arabeilla.  Israel valtasi alueen takaisin Kuuden Päivän sodassa 1967 ja myönsi sen arabiasukkaille ”suojatun vuokralaisen aseman” vuonna 1982.  Asia palasi tuomioistuimiin vuonna 1997, kun paikallinen palestiinalainen haastoi kiinteistöjen laillisen omistuksen. Vastauksena kiinteistön omistajat (yksityinen israelilainen kansalaisjärjestö, Nahalat Shimon) väittävät, että heillä on lailliset oikeudet kyseiseen kiinteistöön ja että vuokralaiset olisi karkotettava, jos vuokralaiset eivät maksa vuokraa, oikeusistuimet totesivat asiakirjojen pohjalta alueen juutalaisomistuksen yhtyen kiinteistön omistajien vaateisiin.  Palestiinalaisyhteisö väittää, että Israel karkottaa epäoikeudenmukaisesti neljä palestiinalaisperhettä kotoaan Sheikh Jarrahin naapurustossa.  (Taustoitus asiasta:  Sheikh Jarrah: A Legal Background by The International Legal Forum ).      

Jännitysten lieventämiseksi Israelin oikeuskansleri pyysi lykkäämään Sheikh Jarrahin asukkaiden häätöä, Israelin poliisi muutti Jerusalemin päivän kulkueen perinteistä reittiä Vanhassa kaupungissa ettei palestiinalaisten tunteita loukattaisi.  Nämä toimet eivät kuitenkaan palestiinalaisten ääriaineksille riittäneet.       

Sheikh Jarrah -alueen omaisuuskiista alkoi muuntua yleisemmäksi mellakoinniksi Jerusalemissa kun poliisi asetti kokoontumisrajoituksia palestiinalaisille Damaskoksen portin luona, toisaalta äärioikeistolaisen israelilaisen Lehava -ryhmän kulkue provosoi palestiinalaisia.       

Hamasin sotilassiipi muiden terrorijärjestöjen tuella käänsi nopeasti Jerusalemin omaisuuskiistan ja mellakoinnin massiiviseksi hyökkäykseksi Israelia vastaan ​​- jo ensimmäisen 24 tunnin aikana Israellin laukaistiin Gazasta yli 530 rakettia.     

Hamasin raketti-iskut eivät olleet tällä kerralla, kuten usein aiemmin näytösluontoisia ;  tällaiset iskut kohdistuivat Israelin rajaseudulle ja olivat siinä määrin kohtuullisia ettei Israel tehnyt massiivisia ilma-iskuja ja vastaiskutkin kohdistuivat laukaisupaikkoihin eivätkä Hamasin tai Palestinian Islamic Jihad (PIJ) järjestöjen johtoa vastaan.  Nyt sen sijaan Gazasta ammuttiin  tiistaina 11.5.21 yhdessä vaiheessa 137 rakettia noin viidessä minuutissa ilmeisenä yrityksenä kaataa Iron Dome -ohjuspuolustusjärjestelmä, samoin A120 mallisia raketteja ammuttiin myös keski-Israeliin sillä ko malli kantaa 120 km. Maantaista tiistaihin 10.-11.21 Gazasta laukaistiin yli 630 rakettia Israelia kohden, näistä noin 200 pysäytettiin Iron Dome -ohjuspuolustusjärjestelmällä, kun taas 150 muuta laskeutui Gazan sisäpuolelle aiheuttaen osan siviilituhoista, joukossa vähintään kolme lasta -siis gazalaisten omista raketeista.    

Vastauksena rakettiraketteihin IDF:n hävittäjät ja tankit iskivät parissa päivässä noin 130 Hamasiin, PIJ:iin ym terroristijärjestöjen kohteeseen Gazassa. Vähintään 16 Hamasin ja PIJ:n aseellisten siipien korkea-arvoista johtajaa surmattiin hävittäjäkone ja drone-iskuin Shin Betin (turvallisuusvirasto) tuella.  Aieneellisella puolella Israelin iskut kohdistuivat tiedustelu- ja viestintäkeskuksiin, asevarastoihin ja -pajoihin, sotilasrakennyuksiin ja lisäksi kaksi hyökkäystunnelia tuhottiin.     

Yli sata palestiinalaista ja 7 israelilaista kuollut sekä useita satoja loukkaantunut.  Israelin siviiliväestölle rakettihyökkäykset aiheuttavat merkittävää haittaa: kouluja suljetaan, kokoontumisia rajoitetaan, yritykset voivat olla avoinna vain jos niistä on asiakkaiden ja henkilöstön helppoa ja nopeaa päästä pommisuojaan.  Fyysisen vaaran ohella jatkuva stressi voi aiheuttaa pitkäaikaisia terveyshaittoja. Sama koskee tietysti myös gazalaisia, joita Hamas käyttää ihmiskilpinä.     

Nytkin käynnissä olevat väkivaltaisuudet Länsirannan osalta on rahoitettu pääasiassa Euroopassa toimivien humanitaarisen avun toimistojen ja kansalaisjärjestöjen lähettämillä varoilla. Nämä avustukset on siirretty operaatioihin mm fiktiivisten hankkeiden, väärennettyjen asiakirjojen, laskujen sekä tarjousten ja ylisuurien palkkojen avulla. Toimintaa hoitaa käytännössä Länsirannalla toimiva Palestiinan vapautuksen kansanrintaman (PFLP) verkosto.  Tämä ei sinänsä ole mikään uusi asia ja sitä olen taustoittanut mm artikkelissa Länsivallat rahoittavat edelleen palestiinalaisterrorismia )    

Vertailua aiempiin viime vuosikymmenen koflikteihin    

Vuoden 2012 operaatio – Pillar of Coud – oli vielä suhteellisen tavanomainen konflikti:  Hamas ampui raketteja Israeliin ja Israelin ilmavoimat teki vastaiskuja ohjusten laukaisupaikoille ja muihin sotilaskohteisiin.  Operaatiossa kuoli 160 palestiinalaista ja kuusi israelilaista.    

Vuoden 2014 kesäsota (Operaatio Protective Edge) oli astetta tuhoisdampi ja siinä kuoli 2 205 palestiinalaista, joista ainakin 1 483 oli siviilejä ja yli 500 lapsia. Israelilaisia sotilaita operaation aikana kuoli 67 ja siviilejä viisi. (Taustoitusta mm Op-Ed: Gazan siviiliuhrien analysointia )     Jo 2014 sodassa paljastuivat Gazasta Israeliin ulottuvat hyökkäystunnelit Israelin siviilien tappamiseksi ja kidnappaamiseksi. Tätä osaamista käytti hyväkseen myös Hizbollah Libanonista 2018-2019.   Israel kuitenkin kehitti tunnelisotaan vastatoimia joten niiden merkitys on vähentynyt suhteessa niihin käytettyihin investointeihin – maksoivathan hyökkäystunnelit yli 90 miljoonaa dollaria kappale ja niihin käytetyillä rakennustarvikkeilla olisi Gazaankin voitu tehdä parikymmentä klinikkaa ja 6 koulua.  (Taustoitusta mm Gazan ’tunnelisodan’ dead line lähestyy )     

Länsirannalla 14.9.2015 – 1.7.2016 toteutettu väkivalta-aalto ns Puukkointifada käsitti kivitysten lisäksi seuraavanlaisia aktiviteetteja:

• 144 puukotusta
• 49 ampumista
• 29 päälleajoa autolla
• 1 itsemurhapommi

Yksittäisiä Hamasin tekemiä terrori-iskuja lukuunottamatta tekijät useimmiten toimivat yksilöinä ilman laajemaa organisoitumista.  (Taustoitusta mm Israelin vastainen palestiinalaisterrorismi v. 2016 )  

 ”Suuri Paluumarssi” – kampanja toteutettiin kevätkesällä 2018.  Se oli suunniteltu alun alkaen medialle suunnatuksi propagandakampanjaksi – ilman mitään strategisia sotilaallisia tavoitteita – jossa sadat tuhannet gazalaiset rynnäköivät Israelin rajalle, ja lähettivät palopommeja leijojen ja ilmapallojen avulla Israeliin rajaseudun asukkaiden kiusaksi ja viljelysten polttamiseksi. Tavoitteena ei niinkään ollut israelilaisten välitön tappaminen vaan mediahuomion saaminen terrorijärjestö Hamasille tapattamalla tavallisia gazalaisia Israelin joutuessa käyttämään voimaa raja-aidan, maan ja sen asukkaiden suojelemiseksi.Yksi merkityksellinen tekijä tässä konfliktissa oli ettei juurikaan rakettia ammuttu Gazasta “Paluumarssin” aikana, mutta gazalaisia on kuitenkin kuollut enemmän (44) kuin edellisenä 16 kuukautena jolloin terroristit laukaisivat yli 60 rakettia Israeliin.  (Taustaa Paluumarssikampanjasta mm Hajahuomioita Gazan suuresta ”Paluumarssista” [Op-Ed] )      

Etniset jännitteet    

Meneillään olevan konfliktin erityispiirre on etnisten jännitteiden kasvu Israelin sisällä – tuhopoltot, juutalaisten ja Israelin arabien välinen joukkoväkivalta, toistensa omaisuuden tuhoaminen, lynkkausuhat, jne etnisesti sekoittuneissa kaupungeissa ja kylissä, kuten Jerusalemin ohella Haifassa, Acressa, Lodissa, Ramlassa ovat mittaluokaltaan ennenkokemattomia viime vuosina.  Aiemmin vastaavaa koettiin viimeksi syksyllä 2000 ns “al-Aqsa Intifadan” aikana.     

Historiallista taustaa löytyy kyllä viime vuosisadalta.  Palestiinan ja juutalaisen konflikti alkoi uskonnollisena sotana ja sitä johti Palestiinan arabijohtaja Hajj Amin Husseini 1920-luvun alusta 1940-luvun loppupuolelle.  1930-luvulla ja 1948-sodassa tueksi tuli mm Egyptin muslimi-veljeskunta ja sittemmin veljeskunnan palestiinalaiset sivuliikkeet: Hamas Länsirannalla ja Gazassa ja islamistinen liike itse Israelissa.    

Laajemmassa mittakaavassa ja karkeasti yleistäen arabien puolelta tapahtuvan väkivalla voi nähdä uskonsotana, jihadismina ja israelilaisten puolelta tapahtuvan väkivallan olevan puolustautumista sotilasorganisaatioita ja terroristeja vastaan mukaanlukien myös juutalaiset ääriliikkeet – kuten Price tag ja Lehava – jotka etsivät kitkaa alueen sytyttämiseksi tuleen.    

Oma arvioni    

Hamas on jälleen kerran saanut merkittävän propagandavoiton se on jälleen kerran luonut mielikuvan palestiinalaisten etujen ajajana ja puolustajana suhteessa Palestiinalaishallintoon ja Länsirannan voimatekijä Fatahiin.  Hamas on asettanut Israelin vastaisen taistelun pelisäännöt, agendan ja aikataulun asettaen itsensä al-Aksan ja Jerusalemin puolustajaksi ja osoittaen johtajuutta palestiinalaisten kansallisessa liikkeessä.    

Tätä kirjoittaessa (15.5.21) on epäselvää mihin suuntaan nykyinen konflikti on kehittymässä.  Pahimmassa skenariossa Hamas jatkaa rakettihyökkäyksiään myös parhailla ohjuksillaan pakottaen Israelin mahdollisesti jopa maaoperatioon;  tällöin uhrimäärä kasvaa molemmin puolin aiempien sotien mittoihin.  Vielä pahempaa olisi jos Hizbollah Iranin tukemana ryhtyisi hyökkäykseen koko voimallaan jolloin voidaan puhua jo tuhoisasta täysimittaisesta sodasta.     

Oman arvioni mukaan Israelin tuli pilkkoa nykytilanne pienempiin osiin omine ratkaisutoimenpiteineen.    

Suurin uhka nähdäkseni on rakettien sijaan etniset jännitteet Israelissa. Tässä yhteydessä on ryhdyttävä toimiin Israelin poliisin ja nuorten arabien välisen kitkan vähentämiseksi Israelin kaupungeissa. Israelin arabiväestön johto on saatava liikkeelle rauhoittamaan ja hillitsemään ääriliikkeitä. Samanaikaisesti juutalaiset ääriliikkeet on neutraloitava.  Näitä toimia on tehtävissä nopeasti keskusjohtoisesti.  Pysyvämmän vaikutuksen aikaansaamiseksi on ryhdyttävä ruohonjuuritasolla – paikallisesti, kouluissa, yhteisöissä – keskinäisen toleranssin ja yhteistyön edistämiseen.      

Länsirannan osalta väkivallan lieventäminen tulee nähdäkseni tehdä yhteistyössä Palestiinalaishallinnon, käytännössä Fatahin, kanssa.  Myös Fatahilla oletan olevan tähän intressi koska Hamas uhkaa sen johtajuutta Länsirannalla.  Turvallisuusyhteistyön ohella monipuoliset yhteistyösuhteet Palestiinalaishallinnon kanssa voivat merkittävästi edistää palestiinalaisten elinoloja ja vapauksia sekä rajat ylittäviä hankkeita.    

Ehkä yllättävästi helpoin ongelma-alue mielestäni on Gaza.  Gazasta tuleviin agressioihin Israel on tottunut hyvin jo viime vuosikymmenellä ja kehittänyt niitä varten tarvittavat vastatoimet.  Hamasin sotilaallinen siipi, PIJ ja muut (jihadistiset) terroristijärjestöt kuluttavat aikansa asearsenaaliaan (raketit, kehittyneemmät ohjukset, panssarintorjuntaohjukset, meren- ja maanalaiset hyökkäystunnelit jne) kunnes ne alkavat ehtyä yhdessä aseellisen johtajiston kanssa.  Tämän jälkeen Hamasin poliittinen johto – jota vastaan Israel ei tälläkään kertaa ole kohdistanut ilmaiskujaan – solmii pitkäkestoisen aselevon (hudnan)  Israelin kanssa todennäköisesti Egyptin välityksellä.  Tämän prosessin läpivienti kestänee vielä jonkun viikon.    

Oman näkemykseni mukaan nykyinen Israelia kohdannut konflikti on ratkaistavissa pilkkomalla se ratkaistavissa oleviin osa-ongelmiin.  Esittämäni  ratkaisu myös helpottanee yhteistyötä Israelin kanssa suhteensa normalisoineiden arabimaiden kanssa helpottaen pysyvämmän alueellisen ratkaisun aikaansaamista.     

Lähteenä mm: Times of Israel , INSS , IDF (reaaliaikainen tilanneseuranta), IDF (virallinen IDF tweet -alusta) , The Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center  

Liite:  Hamasin rakettiarsenaali

Kirjoitus ensinnä ilmestyi  Ariel-Israelista suomeksi  -verkkojulkaisussa.