EU:n laajentuminen – kenen ehdoilla?
EU:n
laajentuminen oli aiheena Helsingissä monella taholla
18.10.2010. Laajentumiskomissaari Füle, Turkki-komission
vetäjä Ahtisaari ja Serbian ulkoministeri Jeremic
keskustelivat kukin vuorollaan ulkoministeriössä ja
laajentumisen todettiin olevan haastavaa ja toivottavaa. Muutama
kommentti päivän aiheesta kirjoituksessani
”EU:n
laajentuminen – kenen ehdoilla?”
Mielenkiintoista on Zbgibniew Brzezinskin pohdiskelu Turkin EU-jäsenyydestä. Se lisäisi USA:n vaikutusvaltaa laajentamalla sen valtapiiriä itään. Samalla Eurooppaan tulisi 10 miljoonaa maahanmuuttajaa, jotka aiheuttaisivat ongelmia muta myös edesauttaisivat EU:n sekoittumista uudenlaiseksi. Samalla lähi-idän ongelmia tulisi heidän mukanaan normaalien konfliktienlisäksi EU:n rajojen siirrytyä suoraan sinne.
Sinänsä (kirjassa Ainoa supervalta) Eurooppa pysyisi USA:n protektoraattina, jonka kaiki voimavarat valjastetaan USA:n lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita varten. Jaltan Eurooppa päättyi, mutta Eurooppa palaa vain Versaillesin Euroopaksi, joka on edelleen täysin USA:n dominoima. Saksan kädet pysyvät sidottuina EU:n ja Naton jäsenenä ja niiden suurena jäsenmaksajana (ja muiden maksujen).
Ilmoita asiaton viesti
>”b) Serbian osalta Suomi toivoi teknisen vuoropuhelun aloittamista Kosovon asemasta. Olen täysin eri mieltä. Neuvottelut tulisi viimeinkin aloittaa ilman ennakkoehtoja, ilman mm Ahtisaaren vetämän näennäispelleilyn toimintatapaa. Nähdäkseni vain paikallisten osapuolten keskinäinen diili voi aikaansaada pitkäaikaisemman ratkaisun. Lopputulema todellisista keskusteluista voi olla esimerkiksi”
Olen samaa mieltä kanssasi tuosta, kenestähän tai mikä on tuon Kosovo ennakkoehdon taustalla.
Voin vain arvailla….
Sama pakkomielteenomainen politiikka näkyy vähän joka suunnalla.
Ilmoita asiaton viesti