Will Negotiation Slot for Kosovo be used?
When
UN made new Kosovo related decision on September 2010 it was believed
that resolution would enable a dialogue for resolving this frozen
conflict. With minimal preconditions new direct talks between Belgrad
and Pristina and a possible deal between local stakeholders could open
the way for sustainable solution. However resent events have have
resulted in stalemate: President of separatist Kosovo government
resigned and dissolution of the government itself have put the focus in
Kosovo on next elections which will be held in December 2010. Meanwhile
also Serbia starts soon preparations for its next next elections, due
by spring 2012.
Thus
there is a narrow negotiation slot between the time when a new Kosovo
government takes office and to end successfully before the Serbian
election campaign makes any compromise impossible. The core question is
if there is political will to start talks with the aim of reaching as
comprehensive a compromise settlement as possible. Koko artikkeli pääblogissani
Jotenkin näissä Kosovoartikkeleissa järestään aina sivuutetaan se pohjimmainen syy miksi entinen maakunta joutui itsenäistymään. Kysehän oli Serbian harjoittaman etnisen puhdistusyrityksen ja siviilien massamurhien aiheuttamasta tilanteesta, jota ei enää YK:kaan voinut katsoa sivusta.
Nyt Kosovossa vallitsee vähän samantapainen asetelma kuin Virossa, jonne jäi venäläisiä jäljelle Neuvostoliiton vuosikymmeniä harjoittaman pitkän tähtäimen venäläistämispolitiikan johdosta, jota harjoitettiin noina julmina ja verisinä miehitysvuosikymmeninä. Serbit ja venäläisethän ovat muutoinkin veljekset kuin ilvekset.
Serbia ei ole ansainnut saneluasemaa Kosovokysymyksessä, vaan nurkkapaikan, jonne sille sanellaan mitä tuleman pitää. Ahtisaari on tässä aivan oikeudenmukaisella linjalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kosovon tilanne poikkeaa huomattavasti Virosta. Serbit ovat asuttaneet Kosovoa pitkälti yli puolitoistatuhatta vuotta ja tästä muistona on satoja ortodoksisia kirkkoja, luostareita ym kohteita; mittavampi albaaniasutus sen sijaan on myöhäisempää perua eikä kulttuurihistoriallisia kohteita tästä johtuen liiemmälti ole jäänyt. Serbiasutus alkoi vähetä jo puolisen vuosisataa sitten toisaalta alueen tarjoamien elinkeinomahdollisuuksien puutteen ja toisaalta serbien kokiessa etnistä syrjintää kasvavan albaaniväestön taholta. Koettu syrjintä ja myöhemmin terrori johti välien kiristymiseen ja vastatoimiin -90-luvulla. Manipuloinnin. taitavan pr-kampanjan ja USAn suurvaltapoliittisten intressien kohdattua Nato käynnisti pommitukset Serbiaa kohtaan ja provinssi liukui YK:n protektoraatiksi.
USAn liittoutuminen -90 luvulla muslimien (ja mm Osama bin Ladenin) kanssa ensin Bosniassa, sittemmin Kosovossa kuin myös Afganistanissa oli siis poliittinen ratkaisu jonka perusteluksi markkinoitiin humanitaaristä interventiota samoin menetelmin kuin myöhemmissä hyökkäyksissä Irakiin ja Afganistaniin valmistelujen ollessa nyt käynnissä Irania ja Jemeniä vastaan.
Eri osapuolilla luonnollisesti on eri näkemyksiä historiasta mutta jotain sen uudelleenkirjoitusyrityksistä kuvastanee Kosovon albaanien Nato-pommitusten jälkeen harjoittama serbien kulttuurikohteiden hävitys, suurimittaisemmin ortodoksikirkkoja poltettiin keväällä 2004 joku satakunta kappaletta. Taustoja lisää esimerkiksi kirjoituksissani ”Kosovo March/February 17th: Pogrom with Prize” http://arirusila.wordpress.com/2009/02/17/kosovo-m… ja ”10th anniversary of Nato’s attack on Serbia” http://arirusila.wordpress.com/2009/03/24/10th-ann…
Ilmoita asiaton viesti
Albaaniterroristit polttivat ja tuhosivat 167 ortodoksikirkkoa ja luostaria Kosovossa sen jälkeen kun Jugoslavian armeija oli pakotettu vetäytymään OMAN MAANSA alueelta NATO:n miehityksen seurauksena.
Diana Johnstonen kirja ”Jugoslavia ja NATO – narrien ristiretki” antaa loistavat taustatiedot Jugoslavian hajoamiselle:
MITÄ TODELLA TAPAHTUI JUGOSLAVIAN HAJOTESSA?
Kirja kyseenalaistaa yleiset myytit Jugoslavian hajoamisen historiasta ja korostaa geopoliittisia intressejä Naton vuoden 1999 sotilaallisen väliintulon taustalla. Ongelmia ei suinkaan ratkaistu vaan niitä luotiin pikemminkin lisää.
Nato ryhtyi pommittamaan Jugoslaviassa sekä sotilas- että siviilikohteita, mutta herätti huomattavan vähän vastalauseita. Väite Kosovon sodan puhtaasti humanitaarisista syistä sai monet yleensä rauhan ja oikeuden puolesta esiintyvät joko lankaan tai pyörälle päästään. Kun Kosovon sota esitettiin Naton epäitsekkäänä hankkeena, vahvistui käsitys sodankäynnin hyväksyttävyydestä asianmukaisena politiikan teon välineenä. Näin avautui tie Yhdysvaltojen hyökkäykselle Afganistaniin ja Irakiin ja loputtomalta vaikuttavalle terrorismin vastaiselle sodalle.
Jugoslaviassa Nato luopui ensimmäisen kerran puolustuskannasta ja hyökkäsi Naton sopimusalueen ulkopuolella maahan, joka ei suoraan uhannut sen jäsenmaita, ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Luotiin ennakkotapaus. Johnstone osoittaa kiistattomasti, että muslimien esittäminen puolustuskyvyttöminä uhreina ja serbien esittäminen hirviömäisinä kansanmurhaajina lietsoi pelkoa ja vihaa Jugoslavian sisällä.
Amerikkalaisen toimittaja Diana Johnstonen kirja on herättänyt kiihkeää keskustelua eri maissa. Ruotsissa hänen haastattelunsa Ordfront-lehdessä johti päätoimittajan erottamiseen.
Kosovon syrjittyjä vähemmistöjä olivat serbit ja romaanit. Kosovossa tapahtui vuosisatojen aikana se, mikä tulee tapahtumaan vuosikymmenien aikana Makedoniassa. Makedonialainen ystäväni kertoi kylästään, johon hän kertoi nuoruudessaan muuttaneen kolme albaaniperhettä. Nämä saivat kaikki kymmenen lasta, kun kylän makedonialaiset saivat vain 2-3 lasta perhettä kohden. Kahdessakymmenessä vuodessa kylä oli muuttunut makedonialaisesta albaanikyläksi, sillä kaikkien kolmen albaaniperheen lapset jäivät kylään ja menivät naimisiin keskenään tai hakivat albaanipuolison kylän ulkopuolelta. Kolme albaanimiestä ja kolme albaaninaista riitti siis muuttamaan makedonialaiskylän albaanikyläksi vain kahdessakymmenessä vuodessa. Sama oli tapahtunut aiemmin Kosovossa, jossa kylä kylän jälkeen muuttui albaanienemmistöiseksi heidän suuren lapsimääränsä seurauksena. Serbit jäivät vähemmistöksi omassa maassaan (Kosovossa).
Ilmoita asiaton viesti
http://www.ess.uwe.ac.uk/kosovo/kosovo-massacres.htm
Kun tapahtuu massamurhia ja väkivaltaa siviilejä kohtaan ”tässä ja nyt” (ks. linkki yllä), niin ei enää ole varaa alkaa spekuloida sillä kuinka murhattujen kansalaisten esi-isät ovat viekkaasti lisääntyneet liikaa, jonka johdosta moiset hirmuteot ovat oikeutettuja.
Olisiko Haagin tuomioistuin ollut niin sokea Milosevicin kohdalla, ettei olisi totuutta tiennyt?
Ilmoita asiaton viesti
Numeropeli mediaa varten on ollut suosittu keino sekä Bosniassa että Kosovossa länsimaalaisten ihmisten saamiseksi myötämielisiksi jenkkien mukaantulolle. Kosovosta seuraava pätkä (Human Rights Watch):
Some Western government and NATO officials suggested during the war, when figures went as high as 100,000; The New York Times reported, “On April 19, the State Department said that up to 500,000 Kosovar Albanians were missing and feared dead. Through its own research, Human Rights Watch documented 3,453 killings by Serbian or Yugoslav government forces. (More in HRW report http://www.hrw.org/legacy/reports/2001/kosovo/undw…)
Raakuuksilla kauhistelu oli myös suosittua saman päämäärän eteen. Ks.Kosovoa koskien mm Racak artikkelini “High pressure to fabricate Racak reports”
http://arirusila.wordpress.com/2008/10/20/high-pre…
Lännessäkin peli luonnollisesti huomattiin, valitettavasti vain liian myöhään. Tässä kanadalaiskenraalin haastattelu, jonka otsikko on melko kuvaava: “General Lewis Mackenzie: We Bombed The Wrong Side – Kosovo’s Independence Immoral” http://www.youtube.com/watch?v=iy1JzwpJ9ec&feature…!
Ja lopuksi ote EU:n Kosovomission johtajan D.Hartwigin kirjeestä liittokansleri Merkelille v. 2007 koskien Kosovon tapahtumia 1998-1999:
As evidence of this is a letter written to German Chancellor Angela Merkel on October 26, 2007 by Dietmar Hartwig, who had been head of the EU (then EC) mission in Kosovo just prior to the NATO bombing in March 1999, when the mission was withdrawn. In describing the situation in Kosovo at a time when the NATO aggression was being prepared on the pretext of “saving the Kosovars”, Hartwig wrote:
“Not a single report submitted in the period from late November 1998 up to the evacuation on the eve of the war mentioned that Serbs had committed any major or systematic crimes against Albanians, nor there was a single case referring to genocide or genocide-like incidents or crimes. Quite the opposite, in my reports I have repeatedly informed that, considering the increasingly more frequent KLA attacks against the Serbian executive, their law enforcement demonstrated remarkable restraint and discipline. The clear and often cited goal of the Serbian administration was to observe the Milosevic-Holbrooke Agreement to the letter so not to provide any excuse to the international community to intervene. … There were huge ‘discrepancies in perception’ between what the missions in Kosovo have been reporting to their respective governments and capitals, and what the latter thereafter released to the media and the public. This discrepancy can only be viewed as input to long-term preparation for war against Yugoslavia. Until the time I left Kosovo, there never happened what the media and, with no less intensity the politicians, were relentlessly claiming. Accordingly, until 20 March 1999 there was no reason for military intervention, which renders illegitimate measures undertaken thereafter by the international community. The collective behavior of EU Member States prior to, and after the war broke out, gives rise to serious concerns, because the truth was killed, and the EU lost reliability.”
Eikä hän ollut ainoa:
Other official European observers said the same at the time, and in 2000, retired German general Heinz Loquai wrote a whole book, based especially on OSCE documents, showing that accusations against Serbia were false propaganda. While the public was fooled, government leaders have access to the truth. In short, EU governments lied then, for the sake of NATO solidarity, and have been lying ever since.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Euroopan keskellä tapahtuu jotain, niin tulee tarkkaan harkita kuinka suuria ylilyöntejä on mahdollista propagandassa tehdä. Jos uutisissa on puhuttu vaikkapa puolen miljoonan kosovolaisen häätämisestä kodeistaan ja arvovaltaiset yksittäiset mielipiteenkirjoittavat väittävät, ettei sellaista tapahtunut lainkaan, niin tilanne on verrattavisa holocaust denialisteihin. Hekin sanovat, ettei juutalaisia oikeasti murhattu.
Täytyy muistaa, että Venäjä oli henkisenä tukena Serbialle ja sillähän on tunnetusti kapasiteettia propagoida mitä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Gagarinille:
Ero holocaustin ja Balkanin numeropelin välillä on se, että edellisen osalta numerot (ja suuruusluokka) on jälkeenpäin todettu oikeiksi kun taas jälkimmäisen osalta vääriksi. Puolen miljoonan Kosovolaisen osalta olennaista oli epäilyksen heitto että kaikki olisivat kuolleet. Tuli vain satakertainen virhe, kaiken lisäksi pääosa Kosovon albaaneja pakeni Naton pommitusten alettua – ei ennen sitä. Mainittakoon lisäksi, että Naton hävittäjät iskivät myös albaanipakolaisten saattueeseen mutta totuttuun tapaan tästäkään joukkomurhasta ei ketään jenkkiä saatu syytteeseen – serbisiviilien tappamisesta Natoa oli turha toivoakaan kansainväliseen oikeuteen Haagiin sillä serbithän oli demonisoitu jo vuosia aikaisemmin joten heitä vastaan tehdyistä sotarikoksista ei tarvinnut pitää lukua.
Konfliktin jälkihoitoa kuvaa myös se, että paenneet kosovon albaanit palasivat muutamassa kuukaudessa takaisin Kosovoon, sen sijaan yli 200.000 serbiä ja romania ei ole palannut Kosovoon vieläkään. Serbia onkin Naton pommitusten jälkeen kärsinyt Euroopan laajimmasta pakolaisongelmasta koska aiemmin jo heidät etnisesti puhdistettiin Krajinasta ja muualta Kroatiasta.
Ilmoita asiaton viesti
”Serbia onkin Naton pommitusten jälkeen kärsinyt Euroopan laajimmasta pakolaisongelmasta”
Tiedä tuosta Euroopan laajimmasta…
Mitenkäs olisi 450.000 karjalaista pakolaista sen aikaiseen Suomen väkilukuun suhteutettuna?
Ilmoita asiaton viesti
Gagarinille: Kyse on siis Naton pommitusten jälkeisestä (1999) pakolaisongelmasta.
Ilmoita asiaton viesti